Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5425)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
En halua hoitaa lapsia. Lapsia ei pidä hankkia, jos niitä ei aio hoitaa.
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Eivät ole sanoneet, eikä se oikeastaan kiinnosta minua. He eivät myöskään ole koskaan kysyneet mielipidettäni siitä, olisiko heidän pitänyt hankkia minut ja sisarukseni.
Kärsin masennuksesta, kun olin lapsentekoiässä, enkä ajatellut olevani tarpeeksi tasapainoinen vanhemmaksi. Nyt kun ajattelen, en osaisi olla murrosikäisen äitinä, joten ihan hyvä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen perheen kuopus ja perheen tuttavilla ei ollut pikkuvauvoja. Ensikosketus sylivauvaan 28-vuotiaana, kun sellaisen saanut kaveri lupaa kysymättä tunki omansa syliini. Palautin pikaisesti, tuntui vieraalta ja jotenkin luonnottomalta. (Tästä on joku tutkimuskin joskus tehty, että suurimman lapsiluvun haluavat sellaiset, jotka ovat omassa lapsuudessaan olleet paljon vauvojen/itseä nuorempien lasten kanssa tekemisissä. )
En ole koskaan edes seurustellessa halunnut asua yhdessä miesystävien kanssa, sillä tarvitsen paljon aikaa yksinoloon. Työpäivä täyttää kaikki sosiaaliset tarpeet, joten illalla ei jaksaisi edes miestä, saati sitten lapsia. Parisuhteet ovat sellaisia joissa asutaan erillään ja tavataan viikonloppuisin.
En ole koskaan ollut kiinnostunut vauvoista enkä viihtynyt lasten kanssa. Vanhemmat, nyt jo edesmenneet, eivät edes asiasta koskaan kyselleet. Nykyisin sanon yleensä, että olen lisääntynyt Ankkalinna-metodilla, kun minulla on ne veljenpojat. :)
Ainoa muutos, mitä huomaan nyt iän myötä itsessäni on se, että minusta on tosi mukavaa nähdä kun muilla on lapsia. Siitä tulee hyvä olo, kun näkee miten ihmiset iloitsevat lapsistaan ja elämä jatkuu. Silti en edelleenkään itse halua olla lasten kanssa tekemisissä. En mitenkään vihaa/inhoa lapsia, tuntuvat vain jotenkin vierailta, eivät herätä mitään kaipuuta.
Syli ei ole koskaan tuntunut tyhjältä ja liian tarvitsevien aikuistenkin seurassa se rupeaa pian tuntumaan niin täydeltä, että suhde voi kaatua siihen. Tykkään samanlaisesta seurasta kuin mitä itse olen, itseohjautuvista ja itseriittoisista puoliearkoista.
Minä tykkään lapsista mutta koska ymmärrän jotain hengen asioista niin en halua kosketella tai sekaantua toisten lapsiin. Vauvat ja lapset ovat todella henkisiä, siksi ne itkevät tietyissä paikoissa ja lähellä tiettyjä ihmisiä. Ei ole luonnollista, että toinen ellei ole esimerkiksi äidin sisarus, koskettaa näitä. Lapsikin kärsii siitä, se vaikuttaa tämän sieluun. Mielestäni on kiusallista, että miehet kuljettelevat pikkulapsia nykyään, jolloin lapset hakeutuvat luontaisesti ihan vieraidenkin naisten seuraan. Mies ei ole emo ja tämä pitäisi kaikkien sisäistää.
Kiinassa naista piilotellaan sekä raskauden että pikkulapsuuden aikana, koska he ymmärtävät että prosessi ei ole ihan niin julkinen kuin mitä länkkäreissä annetaan ymmärtää. Täällä raskaana olevaa naista r aiskataan aika surutta ja lapsi on myös melko yleistä riistaa varsinkin sukulaisille. Ei ole hyvä paikka tulla äidiksi ja synnyttää länsimaa.
Olipa sairas kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista varmasti haluaa/halusi lapsia, mutta:
1.Miehet ei lähesty, koska a.vaikea luonne b.ulkomuoto ei kovin kaunis,ylipainoa tms
2.Aivopesty siihen että on liikaa porukkaa maapallolla ja nerona vassarina sitä ajattelee että hyvesäteillään ja ei tehdä sitä yhtä palleroa maailmaan koska hiilijalanjälki samaan aikaan kun afrikassa nainen päättää porsia 10 lasta.
3.On haettu lähiöbaarista suvunjatkajaa kännissä pari vuosikymmentä ja useimmat sulhoehdokkaat on käyty jo läpi.Siideri, olut ja tupakka ovat jättäneet kuitenkin jälkensä ja äänikin on karhea kuin miehellä.Mustat hampaat,huono iho, paskainen tukka. Ihmetellään missä ne kunnon miehet oikein on. Ikää 49v.Pukeudutaan kuin 12v tyttö kirkuvan punaiset vaatteet tms.
Kolmea kohtaa yhdistää miesviha ja omaa panosta asiaan ei huomioida mitenkään. Katkeruus laittaa "miesten uhrin" ulisemaan nettipalstoilla että "olen onnellinen yksin", "en tarvitse miestä olen itsenäinen nainen", tai "koska ilmastonmuutos/muu vastaava tekosyy joka opittu naistenlehdistä".
Menikö tunteisiin totuus?
Sori siitä.
Mene terassille tyrkylle, mutta muista olla tyly jotta et vaikuttaisi liian helpolta. Kolmannen kaljan jälkeen sitten kun on noussut päähän voitkin kaulailla koko terassin miehet läpi ja katsoa kuka lähtee mukaan tänään.
Se nyton totuus, että kukaan ei halua lapsia sinun kanssa. Vaikutat kammottavalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina inhonnut lapsia. Tarvitseeko jokin muu syy olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten pohjaton itsekkyys
Lapsen saaminen aikuiseksi kestää liki 20 vuotta ja se vaatii paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Pystyisitkö sinä tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Naisten pohjaton itsekkyys
Olisitko itse valmis kantamaan jopa kuolemisen riskin vain lapsen saadaksesi? Vammautumisen riskin koko loppuelämäksesi?
Vammutumisen, joka ehkä tuhoaa kykysi ulostaa ja virtsata normaalisti, ja jota terveydenhuollossa vähätellään eikä välttämättä suostuta hoitamaan. Silti odotetaan että suoriudut täysiä työelämässä sekä kotirintamalla. Aivan vastikäänhän tästä oli ylellä asiaa: https://yle.fi/a/74-20211843. Mies saattaa osoittautua avuliaaksi vanhemmaksi ja kantaa osuutensa, tai sitten ei ja vastuu jää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten pohjaton itsekkyys
Itsekäs ketä kohtaan? Miten voi olla itsekäs lasta kohtaan jota ei ole olemassa?
Miettisit ennen kuin kirjoitat höpöjä tänne. 😀
En tunne mitään, kun katson jonkun vauvaa rattaissa. Minusta vauvat ovat epämiellyttäviä ja rumia. Inhoan myös niiden ääntä. Ja pikkulasten aiheuttamaa kaaosta - tuntuu että raivostuisin ja huutaisin jos olisin äiti. Säästän siis lapset räjähdykseltäni.
En voi tälle mitään enkä ole ihmishirviö tämän vuoksi. MInulta vaan tuntuu puuttuvan se kuuluisa äitigeeni (oksitosiini-hormonia?) täysin, ja sen tilalla on keskittymiskyky-ongelma (ääniyliherkkyyksineen).
Sen sijaan eläimet herättävät suojeluvaiston. Niitä minula on aina ollut ja olen tehnyt eläinsuojelutyötä myös, ilmaiseksi (ei ole varsinainen ammattini). Myös vanhustyössä olen ollut ja annan aina kaikkeni, että vanhus kokisi elävänsä täyttä elämää ne hetket kun olen hänen luonaan. Periaatteessa ihmisen psykologiakin kiinnostaa.
Mutta omat lapset. Ei kiitos. Tulisin hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syynä on omat erittäin huonot geenit.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Naiset eivät ole koskaan rakastaneet miehiä, nyt miehet vastaavat siihen samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne mitään, kun katson jonkun vauvaa rattaissa. Minusta vauvat ovat epämiellyttäviä ja rumia. Inhoan myös niiden ääntä. Ja pikkulasten aiheuttamaa kaaosta - tuntuu että raivostuisin ja huutaisin jos olisin äiti. Säästän siis lapset räjähdykseltäni.
En voi tälle mitään enkä ole ihmishirviö tämän vuoksi. MInulta vaan tuntuu puuttuvan se kuuluisa äitigeeni (oksitosiini-hormonia?) täysin, ja sen tilalla on keskittymiskyky-ongelma (ääniyliherkkyyksineen).
Sen sijaan eläimet herättävät suojeluvaiston. Niitä minula on aina ollut ja olen tehnyt eläinsuojelutyötä myös, ilmaiseksi (ei ole varsinainen ammattini). Myös vanhustyössä olen ollut ja annan aina kaikkeni, että vanhus kokisi elävänsä täyttä elämää ne hetket kun olen hänen luonaan. Periaatteessa ihmisen psykologiakin kiinnostaa.
Mutta omat lapset. Ei kiitos. Tulisin hulluksi.
Toit esiin hyvän näkökulman. Nämä lapsettomien ihmettelijät eivät tunnu tajuavan tai arvostavan sitä, että lapsettomat osallistuvat yhteiskunnan toimintoihin toisella tavalla kuin (omia) lapsia kasvattaen.
Itse kyllä pidän lapsista ja vauvoista, toivon voivani olla tukena läheisilleni kun omiaan kasvattavat. Olisin mielelläni sellainen turvallinen perheen ulkopuolinen aikuinen. Minusta se on myös tärkeää lapselle, että sellaisia on. Ainakin itselleni lapsena oli.
Töissä myös huomaa kyllä että lapsiarkea elävien teho töissä laskee ja poissaoloja on paaljon enemmän, se on täysin ymmärrettävää. Me lapsettomat monesti tuuraamme ja paikkaamme.
En vaan ole koskaan halunnut. Omille vanhemmillenihan se on ollut kova paikka.
Mutta ei vaan vois vähempää kiinnostaa lasten tekeminen.
Ajatukset sinulla kuin suurimmalla osalla miehistä, mutta ne muuttuvat, kun saa lapsen. Vaikka olen isä, muiden lapset eivät vieläkään herätä minussa mitään erityisiä tunteita – enemmänkin ne ärsyttävät. Eläimet kyllä herättävät. Koettakaa kuitenkin jo ymmärtää, ettei omaa lasta voi verrata millään tasolla muiden lapsiin. Tämän tunteen tajuaa vasta vanhempana
Vierailija kirjoitti:
En tunne mitään, kun katson jonkun vauvaa rattaissa. Minusta vauvat ovat epämiellyttäviä ja rumia. Inhoan myös niiden ääntä. Ja pikkulasten aiheuttamaa kaaosta - tuntuu että raivostuisin ja huutaisin jos olisin äiti. Säästän siis lapset räjähdykseltäni.
En voi tälle mitään enkä ole ihmishirviö tämän vuoksi. MInulta vaan tuntuu puuttuvan se kuuluisa äitigeeni (oksitosiini-hormonia?) täysin, ja sen tilalla on keskittymiskyky-ongelma (ääniyliherkkyyksineen).
Sen sijaan eläimet herättävät suojeluvaiston. Niitä minula on aina ollut ja olen tehnyt eläinsuojelutyötä myös, ilmaiseksi (ei ole varsinainen ammattini). Myös vanhustyössä olen ollut ja annan aina kaikkeni, että vanhus kokisi elävänsä täyttä elämää ne hetket kun olen hänen luonaan. Periaatteessa ihmisen psykologiakin kiinnostaa.
Mutta omat lapset. Ei kiitos. Tulisin hulluksi.
Ajatukset sinulla kuin suurimmalla osalla miehistä, mutta ne muuttuvat, kun saa lapsen. Vaikka olen isä, muiden lapset eivät vieläkään herätä minussa mitään erityisiä tunteita – enemmänkin ne ärsyttävät. Eläimet kyllä herättävät. Koettakaa kuitenkin jo ymmärtää, ettei omaa lasta voi verrata millään tasolla muiden lapsiin. Tämän tunteen tajuaa vasta vanhempana
Naisten on pakko synnyttää poikia. Perheessä voi olla useita tyttöjä, mutta pojan syntymä se vasta on jotain hienoa ja arvokasta. Sitten isä ei kuitenkaan välitä olla ja kasvattaa sitä poikaa. Äiti opettaa pojan sisäsiistiksi. Sitten vasta isä haluaa lähteä pojan kanssa jalkapallomatsiin ja kalastamaan. Mutta poika ei enää välitä isästä. Siksi pojista tulee näitä onnettomia rääpäleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Miesten suuri suisuus. Pitkin nettiä naisille painotetaan ettei mies kaipaa naista muuhun kuin lisääntymiseen ja statuksen nostoon. Viesti meni perille.
suuri suisuus. ??????
Sä oot trolli ikävä palstalta