Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5341)
Nautin liikaa elämästäni ottaakseni sitä riskiä, että lasten saaminen heikentäisi elämänlaatua, tai pahimmillaan muuttaisi sen suoranaiseksi helvetiksi.
Useampi ystäväni on jälkikäteen katunut lasten hankkimista, ja uskoisin että sama pätisi myös minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on aika masentava paikka tällä hetkellä, enkä halua tuoda maailmaan uusia ihmisiä jos ei voi luottaa hyvään tulevaisuuteen.
Toisekseen raskaus ja synnytys ja mahdolliset pysyvät ongelmat niiden jälkeen ei kiinnosta. Lähipiirissä ollut pahoja pidätysvaikeuksia ja vatsalihasten erkaumaa, eikä julkisella tosiaan korjata.
Se fyysinen puoli on niin hirveää naiselle.
Ei kiinnosta. Vanhemmille ok, koska olen aikuinen ja saan elää elämäni niin kuin haluan.
Lapsiperhe-elämä on mielestäni kamalaa, enkä mistään hinnasta haluaisi sellaista itselleni. Nyt kuusikymppisenä ei liene pelkoa sellaiseen sotkeutumisesta.
Veljilläni on lapsia, toivottuja ovat ja oikein mukaviakin. Kukaan ei siis ole haikaillut minun vastentahtoista "panostani" suvun jatkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme painavista syytä: raha, raha ja raha. Neljäs hyvä syy on se kun ei olisi taloudellisesti viisasta.
Tässä psykopaattisessa maassa lapsi jää työelämän ulkopuolelle, jos sillä ei oo heti 18 täytettyään ajokorttia ja uutta kallista autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa, mä en vaan halua luopua omasta elämästäni. Kyllä kaikilla lapsia hankkineilla ystävillä se oma minuus on täysin kadonnut. Oma valinta mutta enemmän kyllä kyseenalaistan tuohon suuntaan.
Mulla on ollut fantastinen lapsuus ja erinomaiset välit ihaniin vanhempiini.
En silti halua lapsia, oman elämän, kyvykkyyden ja päämäärien hukkaan heittämistä, etenkin jos niitä tekee vain koska pitää. Säälin näitä, mutta lähipiirissäni on myös hienoja äitejä, jotka eivät päästäneet kaikesta irti. Mutta oli se heillekin vaikeaa. Itse en ole kiinnostunut tästä väännöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kiinnostunut ahdistavasta lapsiperhe-elämästä. Haluan elää omalla tavallani ilman sitoumuksia lapseen ja nauttia elämästä mieheni ja kissojeni kanssa. En jaksa muutenkaan olla lasten kanssa. Lapset ovat rasittavia.
En ollut ensin varma haluanko mutta ajattelin että sitten joskus. Kerran otin silloisen aviomieheni kanssa puheeksi, jolla oli jo lapsi aiemmasta liitosta, ärähti minulle vaan vastaukseksi että ne pitää hoitaa kans. En ottanut asiaa puheeksi enää toistamiseen. Liitto päättyi monesta syystä. Nykyisellä miesystävälläni myös jo lapset tehtynä eikä halua enempää. Mulla tulee ikä vastaan eli se oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota sitä riskiä että oma kakara suoltaisi tuollaista rasistista sontaa nettipalstoille kuin mitä taas tänään on täällä nähty Vantaalla kadonneeseen lapseen liittyen. Hävettäisi niin paljon että joutuisin kävelemään mereen.
En halua kokea raskauspahoinvointia, synnytystä enkä yövalvomista ja tautikierrettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen taloudellisesti vakaa vasta nyt 37 vuotiaana. Piti opiskella, tehdä pariakin duunia että pärjäsi sai opinnot kasaan ja tarpeeks hyvän duunin. Pelotti kaikki pärjääminen ja mitä se elämä sit ois. Ei ollu sopivaa miestä joka ois halunnu lapsia. Eikä oo vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Miesten suuri suisuus. Pitkin nettiä naisille painotetaan ettei mies kaipaa naista muuhun kuin lisääntymiseen ja statuksen nostoon. Viesti meni perille.
*******************************
Voi, miten surullista, että teille on syntynyt tuollainen käsitys:( Itse aina ihmettelen, miten paljon mieheni kaikkien näiden yhteisten vuosikymmenten jälkeen minua rakastaakaan, miten hän kaikessa laittaa minun onneni ja hyvinvointini omansa edelle Kyllä se niin on, että onni syntyy vain siitä, kun puolisot vallan kilpailevat siitä, kumpi kumpaa palvelee enemmän.
Lapsia meillä ei ole, koska ei meille kummallekaan koskaan tullut mitään hinkua lasten saantiin. Olemme erittäin onnelliset yhdessä, toistemme parhaat ystävät, toisillemme kaikki kaikessa maan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.
Miesten suuri suisuus. Pitkin nettiä naisille painotetaan ettei mies kaipaa naista muuhun kuin lisääntymiseen ja statuksen nostoon. Viesti meni perille.
Tältä palstalta alunperin aloin ymmärtää että mies välittää naisessa vain ulkonäöstä ja nuoruudesta. Pitkään yritin väittää vastaan ja puolustaa että toisenkinlaisia miehiä on olemassa. Sitten tajusin että mitä ihmettä minä womanspleinaan, jos miehet itse ovat tosiaan tuota mieltä niin mikä minä olen vastaan väittämään. Lopetin deittailun ja olen valmistautunut elämään ilman perhettä.
***********************************************
Tuo ei ole lainkaan totta! Siis varmaan on joidenkin kohdalla, etenkin sellaisten, jotka eivät vielä ole kärsineet.Mutta kyllä oman kokemukseni mukaan mieheni rakastaa minua ihan sinällään, ihmeellisenä Luojan luomuksena, samoin kuin minä häntä.
Naisen pitää itsekin ensin kasvaa ihmisenä, saavuttaa viisautta, jota meissä kenessäkään ei luonnostaan ole vaan jota vain Jumala, elämämme antaja ja ylläpitäjä, meille annostelee, kun sitä etsimme. Mies, yhtälailla kuin nainen, kiittelee viisasta elämänkumppania kyllä jossain vaiheessa, kun on itsekin ensin käynyt elämän koulua.
Mies tai nainen, emme ole kykeneväisiä rakastamaan kukaan. Jumala vaikuttaa meissä rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?
Todella outo ajatus tehdä elämänvalintoja sillä ajatuksella, että millainen oman kuoleman hetki on. Miltä tuntui opiskella insinööriksi, kun ei niitä töitä välttämättä kuolemaansa asti tee?
**************************************
Elämänvalintoja ei kaiken kaikkiaan kannata tehdä olettaen niiden ehdottomasti johtavan tiettyyn lopputulokseen. Jokaisen ihmisen elämä menee kuitenkin eri lailla kuin on suunnitellut - ainakin jossain vaiheessa, ehkä sitten siinä elämän päättymisen vaiheessa.
Juuri tällä hetkellä tiedän erään vanhuksen kamppailevan hengestään: Usean lapsen yksin asuva leskiäiti, aikuiset lapset puolisoineen ja lapsenlapsineen kävivät päivittäin katsomassa, aina joku soitti heti aamulla, toinen tuli päivällä käymään jne. Saipa laajan aivoinfarktin ilmeisesti hyvänyön soiton jälkeen tai ehkä vasta myöhemmin yöllä, ehkä vasta aamulla, yksin Luoja tietää. Joka tapauksessa aamulla ei vastannut puhelimeen, mutta niin oli käynyt lukuisat kerrat ennenkin - nukahtanut uudelleen aamulla, puhelin toisessa huoneessa tai mennyt lentokonetilaan tms. Iltapäivällä löydettiin tajuttomana. Lääkärit arvelivat, että oli maannut lattialla jo koko edellisen yönkin ja aivot olivat jo pahoin tuhoutuneet, joten liuotushoitoa ei aloitettu hyödyttömänä.
Että se siitä. Lapsetonkin voi saada sairauskohtauksen ja/tai kuolla ihmisten ympäröimänä ja toisaalta usean lapsen vanhempi voi saada sairauskohtauksen juuri sillä onnettomalla hetkellä, kun kukaan ei ole läsnä.
Ja jos lapsia aikoo oman onnen maksimoimiseksi tai kuolinhetkensä pehmentämiseksi tehdä, niin eikös se ole yhtä lailla itsekkyyttä kuin lasten tekemättä jättäminen? Ihan turha tuomita ketään, samanlaisia itsekkäitä olentoja olemme kaikki tyynni.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on aika masentava paikka tällä hetkellä, enkä halua tuoda maailmaan uusia ihmisiä jos ei voi luottaa hyvään tulevaisuuteen.
Toisekseen raskaus ja synnytys ja mahdolliset pysyvät ongelmat niiden jälkeen ei kiinnosta. Lähipiirissä ollut pahoja pidätysvaikeuksia ja vatsalihasten erkaumaa, eikä julkisella tosiaan korjata.
Synnytysvaurioiden korjaamatta jättäminen julkisella puolella on kyllä erittäin hyvä syy. Nykyään siitä on puhuttu enemmän ja enemmän.
Nuori naissukupolvi ei enää hyväksy tätä, kuten #metoo osoitti, ettei hyväksy enää seksuaalista ahdisteluakaan.
Minusta on hyvin käsittämätöntä, ettei synnytysvaurioita korjata julkisella puolella verovaroin. Luulisi sen synnyttämisen ja ns. uuden veronmaksajan tuottamisen olevan sellainen palvelus yhteiskunnalle, että jälkihoito olisi hyvin toteutettu. Mutta ei. Ja kuinka helppo tämä olisi hoitaa kuntoon! On ongelma: synnytysvaurioita tulee todella monelle ja niitä ei korjata. Korjataan ongelma: Aletaan hoitaa vauriot kuntoon. Mutta ei. Varmaan tätä pitää odottaa vielä 15 vuotta, että saadaan tämä virallisiinhoitokäytänteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Nautin liikaa elämästäni ottaakseni sitä riskiä, että lasten saaminen heikentäisi elämänlaatua, tai pahimmillaan muuttaisi sen suoranaiseksi helvetiksi.
Useampi ystäväni on jälkikäteen katunut lasten hankkimista, ja uskoisin että sama pätisi myös minuun.
Monikin ihminen tosiaan katuu lapsiaan. Tästä löytyy verkosta paljon materiaalia ja tälläkin palstalla pitkiä ketjuja aiheesta. Hyvin vaiettu aihe, eikä varmaankaan enemmistö kadu. Mutta tietty osa äideista katuu syvästi ja pysyvästi. Olisiko sitten jopa 10-15%. Aika iso vähemmistö, jos noin. Mutta asiasta ei puhuta kauhean paljon.
Jossei halua lapsia sanotaan: "Kadut vanhana ettei niitä ole."
Ei sanota lasten saamista suunnittelevalle: "Kadut ehkä lapsiasi koko elämäsi."
Vaikea sairaus 😢😢 En pysty pitämään edes itsestäni huolta itsenäisesti.