Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Onnellinen rahasta vai mistä?Tuskin kukaan on kateellinen yksinäisille naisille,ovat vain pinnallisia niin kuin heitä moninaisesti käyttävät miehetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska länsimaisessa yhteiskunnassa naisen on nykyään mahdollista elää itsenäisesti. Useissa valtioissa maailmassa lapsettomuuden ja yksin elämisen valitseminen ei ole edelleenkään mahdollista. Tienaan hyvin ja pystyn elättämään itseni. En tarvitse turvaa miehestä eikä minulla ole tarvetta sitoa itseäni mieheen yhteisellä lapsella. En koe mitään paineita asiasta ja pidän nykyistä poliittista ilmapiiriä, jossa perhe- elämä on normi, ainoastaan vanhanaikaisena Kepulaisuuden jäännöksenä. Minulla ei ole mitään kiinnostusta lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen rahasta vai mistä?Tuskin kukaan on kateellinen yksinäisille naisille,ovat vain pinnallisia niin kuin heitä moninaisesti käyttävät miehetkin.
Eli lapseton on automaattisesti yksinäinen. No huhhuh. Nuin typerällä ihmisellä tuskin muuta seuraa onkaan kuin lapset. Karkoitit jo nuorena kaikki ystäväsi jatkuvalla arvostelulla ja siksi hankit lapsia.
Minä en ole koskaan halunnut lapsia, kuten ei puolisonikaan. Meillä on hyvä olla kahdestaan ja ystävien seurassa. Elämme onnellisina meidän näköistä elämää. Olemme molemmat suhteellisen hyvätuloisia, joten vapaa-ajalla on varaa tehdä meitä kiinnostavia asioita ilman, että lapsiin menevä aika tai raha sitä rajoittaisi. Pyrkikää jokainen elämään onnellista elämää, joka jollekin tarkoittaa lasten hankintaa ja toiselle taas niiden hankkimatta jättämistä.
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen rahasta vai mistä?Tuskin kukaan on kateellinen yksinäisille naisille,ovat vain pinnallisia niin kuin heitä moninaisesti käyttävät miehetkin.
Tämä kuvastaa just sitä, miten lapseton nainen koetaan uhkana ja pelottavana. Onhan se niin, että jos mies lähtisi niin todennäköisesti lapsettoman matkaan tietenkin. Olet aika surullinen ja säälittävä pelkosi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vihaa enkä kadehdi. Ennemminkin säälin ihmisiä, jotka kieltävät itse itseltään ne tunteet, joita lasten ansiosta saa kokea. Kaikista ei ole kantamaan sitä vastuuta, jonka lapsen rajaton luottamus vanhempaan tuo tullessaan. Ja olla osana lapsen kasvussa ja saada kokea maailmaa uudestaan avoimin ja 'puhtain' mielin. Sitä ei parisuhteessa saa kokea. Sitten vielä jos sinua siunataan isovanhemmuudella ja näet elämän jatkuvuuden. Sitä ihmisen mieli tarvitsee, se antaa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Olen kärsinyt pahasta ahdistuneisuudesta ja paniikkioireista koko aikuisuuteni, enkä ikinä ikinä haluaisi tätä siirtyvän kenellekään.
En myöskään usko omien voimavarojeni riittävän jatkuvaan huomioon ja hoivaamiseen, vaikka sukulaislapsieni seurasta paljon nautinkin. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta.
Enkä oikein lupaavana pidä tätä maailman menoa ja polarisaation lisääntymistä. Olisi karmeaa, jos omaa lasta esim. kiusataan, tai hänen työllistyminen on hankalaa. En halua siis tieten tahtoen aiheuttaa kenellekään ahdinkoa, vain oman egoni tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vihaa enkä kadehdi. Ennemminkin säälin ihmisiä, jotka kieltävät itse itseltään ne tunteet, joita lasten ansiosta saa kokea. Kaikista ei ole kantamaan sitä vastuuta, jonka lapsen rajaton luottamus vanhempaan tuo tullessaan. Ja olla osana lapsen kasvussa ja saada kokea maailmaa uudestaan avoimin ja 'puhtain' mielin. Sitä ei parisuhteessa saa kokea. Sitten vielä jos sinua siunataan isovanhemmuudella ja näet elämän jatkuvuuden. Sitä ihmisen mieli tarvitsee, se antaa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Onpa ankea ja itsekeskeinen ajattelutapa. Hyh hyh.
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen rahasta vai mistä?Tuskin kukaan on kateellinen yksinäisille naisille,ovat vain pinnallisia niin kuin heitä moninaisesti käyttävät miehetkin.
Miksi muiden pinnallisuus tai vapaus herättää mitään tunteita, saati kirvoittaa ihan kommentoitia? Luulis olevan se ja sama. Pinnallisuudesta on hassua syyttää muita, mikäli itselle on esim. lastenvarusteiden merkki/ulkonäkö tärkeää. Siis oikeasti, yhtä turhaa puunata sitä jälkikasvua itsen sijaan. Lapsettomat naiset eivät välttämättä ole yksinäisiä, ja olen lukenut avautumisia myös lapsiperhearjen aikuisten yksinäisyydestä. Yksinäisyyden kokemus on kyllä aina ikävää, mikäli on vastoin omia toiveita. Mutta elämä on joskus muuta kuin toivoo. Tuo käyttäminen viittaa toisen ihmisarvon mitätöintiin, mikä on aika raskas kannanotto johonkin, mikä ei muka herätä kateutta vaan korkeintaan sääliä. Vai vieläkö on tarve vanhemmillakin kiusata muita vain itseään nostaakseen? Kypsää ja tasapainoista. Jospa joku uskoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vihaa enkä kadehdi. Ennemminkin säälin ihmisiä, jotka kieltävät itse itseltään ne tunteet, joita lasten ansiosta saa kokea. Kaikista ei ole kantamaan sitä vastuuta, jonka lapsen rajaton luottamus vanhempaan tuo tullessaan. Ja olla osana lapsen kasvussa ja saada kokea maailmaa uudestaan avoimin ja 'puhtain' mielin. Sitä ei parisuhteessa saa kokea. Sitten vielä jos sinua siunataan isovanhemmuudella ja näet elämän jatkuvuuden. Sitä ihmisen mieli tarvitsee, se antaa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Kaikista ei ole kantamaan sitä vastuuta ja osa näistä on valitettavasti vanhempia. Jos ei ole suhteellista varmuutta, kannattaa mennä pienimmän haitan periaatteella ja vastuullista on pelata varman päälle silloin kun vastuu käsittää sen, että omalla toiminnalla on kaikki merkitys muille. Kyse on siitä, kiinnostaako oman toiminnan seuraukset muille. Järkevä ihminen ei aliarvioi riskejä silloin, kun muut kantavat mahdolliset seuraukset. Ne rakkaat ja ihanat mussunpussun tärkeimmät ja rakkaimmat, elämän merkityksen antavat ja vastuuseen kasvattavat avuttomat olennot, jotka oho menivätkin roskiin kun ei tullutkaan oikeen mietittyä ja luulin näin ja uskoin noin ja yolo, oho, no minkäs teet. Mut tulipahan tehtyä ainakin. Lapset.
Mulla on useampi perinnöllinen sairaus, mitkä heikentävät elämänlaatua. Miehelläni on vakava perinnöllinen sairaus, mikä lievimmillään lyhentää elinajanodotetta kymmeniä vuosia, pahimmillaan kuolet jo lapsena.
Tekisitkö itse lapsia näillä eväillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vihaa enkä kadehdi. Ennemminkin säälin ihmisiä, jotka kieltävät itse itseltään ne tunteet, joita lasten ansiosta saa kokea. Kaikista ei ole kantamaan sitä vastuuta, jonka lapsen rajaton luottamus vanhempaan tuo tullessaan. Ja olla osana lapsen kasvussa ja saada kokea maailmaa uudestaan avoimin ja 'puhtain' mielin. Sitä ei parisuhteessa saa kokea. Sitten vielä jos sinua siunataan isovanhemmuudella ja näet elämän jatkuvuuden. Sitä ihmisen mieli tarvitsee, se antaa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Samalla tavalla ajateltuna ne joilla on lapsia,kieltävät itseltään ne tunteet,joita voi tuntea eläessään ilman lapsia.On hyvä jos tietää,miten haluaa elää ,ainahan se ei ole edes mahdollista ja antaa muidenkin elää jokaisen itse valitsemallaan tavalla.
Ei ole missään vaiheessa syttynyt tunnetta, että haluaisin omia lapsia. Minulle sopii hyvin tädin rooli, ja iloitsen siskojen lapsista.
Minulla ei ole tarvetta täyttää vanhempien tai yhteiskunnan malleja, elän tavallani ja itsenäisin päätöksin.
On uskomatonta, että vielä tänäkin päivänä näitä oman elämän valintoja pitäisi jotenkin perustella, ja puolustella vapaaehtoista lapsettomuutta.
En koskaan ole kysellyt, miksi joku on hankkinut lapsia. Miksi siis minulta on kyselty, miksi en?
Voiko olla ajattelemattomampaa kysymystä? Syynä voi olla myös jokin hyvin arka, vaikea ja henkilökohtainen asia, jos kyseessä ei ole oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa enkä kadehdi. Ennemminkin säälin ihmisiä, jotka kieltävät itse itseltään ne tunteet, joita lasten ansiosta saa kokea. Kaikista ei ole kantamaan sitä vastuuta, jonka lapsen rajaton luottamus vanhempaan tuo tullessaan. Ja olla osana lapsen kasvussa ja saada kokea maailmaa uudestaan avoimin ja 'puhtain' mielin. Sitä ei parisuhteessa saa kokea. Sitten vielä jos sinua siunataan isovanhemmuudella ja näet elämän jatkuvuuden. Sitä ihmisen mieli tarvitsee, se antaa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Samalla tavalla ajateltuna ne joilla on lapsia,kieltävät itseltään ne tunteet,joita voi tuntea eläessään ilman lapsia.On hyvä jos tietää,miten haluaa elää ,ainahan se ei ole edes mahdollista ja antaa muidenkin elää jokaisen itse valitsemallaan tavalla.
^^ Tämä. Tämä lapsen saanut tarvitsee tässä ja monessa muussa tapauksessa jonkun sortin punaisen maton, että on parempi ihminen. Onks kiva tuoda tuota viha ilmapiiriä kouluun, duuniin?
Pissavehje menee pilalle ja hanaviinimammojen kanssa on kiva vetää kännit joka pe ja la.
Saa olla lapsellinen ja haluta lapsia, kun yhteen menee
ja on koko elämä vasta alussa.
Lisääntykää on neuvo, joka kantaa hyvää hedelmää.
Muuten vaan mummot ja papat täällä pyörisi.
Jotkut ei vaan saa jälkikasvua, ja
se on raskas asia, mutta yleensä tulee
toisten lapsista iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 85% niistä pareista jotka ovat päättäneet olla lapsettomia, katuvat tätä päätöstä kun ikää tulee niin paljon ettei nainen enää voi saada lasta (lähde Social Science and Medicine). Näiden parien eroprosentti on myös huomattavasti korkeampi kuin lapsellisten parien kohdalla. Tämä johtuu siitä, että mies vaihtaa nuorempaan naiseen kenen kanssa voi toteuttaa myöhemmin nousseen perhehaaveensa. Lapsettomuus on täten lähes 100% varmuudella päätös jota pari tulee katumaan mitä vanhemmaksi elää.
Miltähän vuosikymmeneltä tämä tutkimus on? Nykyiset lääketieteen mahdollisuudet huomioiden aikaa lapsen saamiseen on käytännössä erittäin pitkään, jos on mahdollista hakea palveluita Suomen ulkopuolelta. On aika vaikea uskoa, että yhdessä pariskuntana elävät katuisivat valitsemaansa lapsettomuutta 85%. Heillä on kuitenkin lähtökohtaisesti toisensa ja esimerkiksi yhden aikuisen tulot ei
Luulen että tällaisia kommentoivat ovat oikeasti epävarmoja omista valinnoistaan ja haluavat tällä muka-datalla kokea ylemmyyttä ja vakuuttaa itseään siitä, että lasten hankinta oli oikea valinta ja muuten olisi aivan varmasti kaduttanut.
Jos on oikeasti sinut oman vanhemmuutensa kanssa, ei kyllä välitä tippaakaan siitä, tuleeko joku tuntematon Mari-Petteri katumaan sitä, ettei lapsia aikoinaan hankkinut. Se kiinnostaa suunnilleen yhtä paljon kuin se, kaatuuko joku sitä, ettei ostanut kesämökkiä.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa enkä kadehdi. Ennemminkin säälin ihmisiä, jotka kieltävät itse itseltään ne tunteet, joita lasten ansiosta saa kokea. Kaikista ei ole kantamaan sitä vastuuta, jonka lapsen rajaton luottamus vanhempaan tuo tullessaan. Ja olla osana lapsen kasvussa ja saada kokea maailmaa uudestaan avoimin ja 'puhtain' mielin. Sitä ei parisuhteessa saa kokea. Sitten vielä jos sinua siunataan isovanhemmuudella ja näet elämän jatkuvuuden. Sitä ihmisen mieli tarvitsee, se antaa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Tässä taas yksi esimerkki ihmisestä, joka kuvittelee, että hänellä on jokin yksinoikeus tiettyihin tunteisiin, koska hänellä on lapsi.
Se, että kertoo, ettei ole lapsia halunnut eukä ole kaduttanut.
Näin ei voi suositella vieraalle.
Voi olla, että elämän sisältöä
joku kaipaa pikkuväen kautta, on elämälle tarkoitusta.
Kysyit miksi meitä vihataan. Siihen on yksinkertainen vastaus: kateus. Kun on itse velvollisuudentunnoissaan väännetty maailmaan lapsia, ja vuosikausien ajan elämä on pelkkää valvomista ja peppujen pyyhintää, niin väkisinkin alkaa käydä kateeksi meitä vapaita ja itsenäisiä naisia, jotka pärjää hyvin omillaan eikä tarvitse lapsia ollakseen onnellisia. Se katkeroittaa.