Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Ensinnäkin - tyhmästi ilmaistu otsikko: ..." ette halua omia lapsia..."
Eipä me haluta niitä vieraitakaan!
Vierailija 5102 kiteytti ajatuksen: kammottavia, typeriä, rääpäleitä. Yäk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- En halua olla raskaana.
- En halua synnyttää.
- En halua hoitaa vauvaa.
- En halua kasvattaa minkään ikäistä lasta.
- En yksinkertaisesti halua lasta elämääni millään tavalla.
Tuli joskus yritettyäkin saada lasta, mutta ei tullut ja ihan hyvä niin koska:
- Jaksottaiset toistuvat masennuskaudet ja ahdistus ovat haastavia ilman lastakin.
- Perinnölliset vaivat(miksi haluaisin antaa lapselle eteenpäin).
- Tarvitsen omaa rauhaa ja tilaa paljon toimiakseni.
- Maailma on sairas ja pelottava paikka. Myös Suomessa mätiä omenia.
- Lapsi sitoo enemmän kuin mikään muu asia.
Vierailija kirjoitti:
Pissavehje menee pilalle ja hanaviinimammojen kanssa on kiva vetää kännit joka pe ja la.
Ehkä jossain wt-amispiireissä noin. Ei koske normaaleja aikuisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että kertoo, ettei ole lapsia halunnut eukä ole kaduttanut.
Näin ei voi suositella vieraalle.
Voi olla, että elämän sisältöä
joku kaipaa pikkuväen kautta, on elämälle tarkoitusta.
Että ei voi suositella omaa elämänvalintaansa muille ja heti perään suosittelet että pikkiväen kautta saa elämälleen tarkoituksen?
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan se etten ole koskaan tuntenut halua lapsen saamiseen. Ei kai sitä autoakaan tarvitse ostaa tai lemmikkiä hankkia, jos ei tunne kiinnostusta tai tarvetta moiseen? Siksi että muillakin on?
Olen myös ajatellut että maailmassa on niin paljon lapsia ilman vanhempia että adoptoin mieluummin kuin hankin biologisen lapsen. Minusta on itsekkyyttä vaatimus omista geeneistä lapsella. Usein olenkin huomannut että lapsi näyttää olevan monille oman itsen jatke jota painostetaan suoriutumaan omista toteutumattomista unelmista, eikä lapsi saa olla oma itsensä.
En kuitenkaan ole harkinnut adoptiotakaan, koska en tunne tarvetta lapsen hankkimiselle, eikä elämäni ole vakiintunut sellaiseksi että se olisi ideaali lapsen kannalta.
En siis mitenkään vihaa lapsia. Minulle lapset ovat persoonia siinä missä kaikki muutkin, eivät mikään kollektiivinen ryhmittymä. Siksi kysymys pidätkö lapsista on minusta yhtä outo kuin vaikkapa pidätkö teini-ikäisistä tai vaihdevuosi- ikäisistä. Riippuu ihmisestä ja millainen dynamiikka välillämme on.
En halua lapsia koska haluan ensin ajatella uraani, ja vapauttani. En halua sitoutua mihinkään, vaan oma itse on kaikkein tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.
No johan on tiedot ja kokemukset. Raskauden ja synnytyksen riskit ovat tänä päivänä melko pienet. Riskejä tietenkin on, mutta niinhän kaikkialla muuallakin. Kukaan ystävistäsi tai sukulaisistasi ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita? Missä sinä oikein elät? Täällä tavallisissa kaupunkioloissa, muutaman sata äitiä ehkä tuntevana, joudun oikein miettimään, että olisiko jollekulle tullut synnytyksestä pysyviä vaurioita - ei tule heti mieleen. Varmasti niitäkin tapauksia on. Mutta ei pelossa voi elää.
Tiedän mitä lapsiarki on, ja tiedän oman persoonallisuustyyppini. Tarvitsen paljon aikaa aivan yksin latautuakseni, ja kauhuskenaarioni olisi, että menettäisin mahdollisuuden omaan aikaan yli kymmeneksi vuodeksi. Tiedän että olisin hyvä ja välittävä äiti, mutta tiedän myös että sen hinta olisi niin korkea, etten sitä halua maksaa. En halua menettää itseäni juuri kun olen oppinut itseni tuntemaan ja siitä nauttimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin haluta lapsen-pari lasta, mutta oikean miehen kanssa
Minulla on tuttuna useampi vähän vanhemmalla iällä (40+) hoidoilla yhden lapsen saanut. Eli ovat itseellisiä äitejä. Ihan 100% kaikilla heillä on lapsesta ja ruuhkavuosista tullut tekosyy jättää hoitamatta sellaiset asiat, joissa ei todellisuudessa pärjännyt ja joista ei olisi tullut muutenkaan mitään. Opinnot on jäänyt kesken ja samoin monet muut asiat. Lapsi antaa uuden tarkoituksen saamattomalle elämälle. Kaikki on myöskin olleet sen kolme vuotta kotona. Kaikilla näillä on myöskin lapsen isovanhemmat rahoittajana ja hoitajina. Sitten kirjoitellaan täällä ja pönkitetään omaa erinomaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä tehnyt lopullista valintaa asian suhteen, mutta kallistun enemmän siihen suuntaan, että en halua.
Ainoa syy miksi haluaisin lapsen on se, että elämä ja maailmankaikkeus ovat mielestäni niin mielenkiintoisia, että olisi tavallaan kiva antaa uudelle tietoiselle olennolle mahdollisuus tutkia tätä kaikkea. Lisäksi raskaus ja synnytys kokemuksina kiinnostavat ja tavallaan haluaisin myös nähdä, millainen ihminen juuri minun lapseni olisi, mitä ominaisuuksia perisi minulta jne.
Käytännön tasolla en kuitenkaan usko, että lapsen hankinta on minun juttuni. Olen aikuistuessani tullut melko introvertiksi ja minulla on myös ainakin jonkin verran autistisia piirteitä, vaikka en ole tutkimuksiin asian suhteen toistaiseksi päätynyt. Omat rajat, mielenkiinnonkohteet, aika ja tila ovat minulle tärkeitä ja olisi vaikeaa luopua niistä niin suurelta osin kuin varsinkin pieni lapsi vaatii. En ole ikinä ollut oikein kiinnostunut lasten kanssa puuhastelusta ja minun on vaikeaa jaksaa ja ymmärtää lasten leikkejä ja jutella heidän kanssaan pitkiä aikoja. Paria sukulaislasta on ihan kiva joskus hoitaa vähän aikaa, mutta sen enempää tuskin jaksaisin lasten seuraa. Minulla ei ole erityisen vahvaa hoivaviettiä lasten suhteen. Kaipaan elämääni lähinnä muutamaa läheistä ystävyyssuhdetta aikuisten ihmisten kanssa, ehkä parisuhdetta jos oikeanlainen henkilö olisi sellaiseen kanssani valmis, mutta perhe-elämästä en ole koskaan haaveillut, ajatus tuntuu lähinnä absurdilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani kuolleet. Eksäni oli väkivaltainen, joten en ole sen koommin ottanut sitä riskiä että löydän toisen psykopaatin. Olen paljon onnellisempi sinkkuna ja voin tehdä mitä haluan, ilman väkivallan pelkoa.
Läskit ja tatuoidut naiset ei saa lapsia (onneksi)
Minun vanhempani eivät huolehtineet edes minustakaan ja olivat juoppoja. Hankin kuitenkin yhden lapsen alle 30 v. ja sain pahat, elinikäiset synnytysvauriot (ei ole varaa yksityiseen ja julkinen ei tee niille mitään). Yksinäisyys oli jäätävää.
Kodinhoitajia oli jo tuona aikana vähennetty, nykyään varmaan saa jonkun kyttäämään sohvalle kork.
Eksäni oli väkivaltainen sekopää ja ei huolehtinut edes omista lapsistaan (hän väitti hoitaneensa edellistä lastaan, sain vasta myöhemmin tietää että tämä oli vale). Jätin hänet kun kävi kimppuuni pienen lapsen nähden.
Sairastuin myöhemmin itse vakavasti, enkä saa siihenkään mitään apua, ei ole oikeuksia mihinkään.
Ei ole rahaa ostaa apua. (Tanska ei enää myy siemeniä Suomeen, ja Suomessa sijaissynnytys on kiellettyä. En harrasta myöskään irtosuhteita, en ONS tai FWB, mikä eniten ehdotellaan deittiapeissa, siellä miehistä 90% etsii irtopildeä).
Aikuinen lapseni vihaa minua, vaikka tein parhaani. Hänellä on vaikeuksia ja olen oiva syntipukki.
En ole löytänyt ikinä hyvää miestä ja nyt tulee jo ikä vastaan, eikä ole ketään joka auttaisi. Äitini inhoaa lapsia.
Olen miehiltä saanut kaikenlaista väkivaltaa, valehtelua, huijaamista, eräällä oli perhe toisella paikkakunnalla.
Sinkkuna on rauhallista, eikä kukaan hakkaa, r*** eikä käytä minuun raakaa henkistä väkivaltaa. Ja kukaan ei määräile, hauku ja arvostele, kaikkea mitä teen tai jätän tekemättä. Suomessa naisten yksi kuolinsyy on mies.
Deittiapit ovat helvetistä, kukaan ei välitä kenestäkään, ja nykyään myös treffiraisk*ukset ovat nousussa. Vaarallista naisille siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.
No johan on tiedot ja kokemukset. Raskauden ja synnytyksen riskit ovat tänä päivänä melko pienet. Riskejä tietenkin on, mutta niinhän kaikkialla muuallakin. Kukaan ystävistäsi tai sukulaisistasi ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita? Missä sinä oikein elät?
Raskaus ja synnytys muuttavat kehoa peruuttamattomasti, ja jonkinasteiset synnytysvauriot ovat verrattain yleisiä, vakavat toki harvinaisempia. Tuskin näistä puhutaan kahvipöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Läskit ja tatuoidut naiset ei saa lapsia (onneksi)
Itseasiassa odottavien äitien ylipainoisuus on lisääntynyt. Ja monilla on nykyään tatuointeja. Ei se ole mikään ehkäisymenetelmä.
Olettepa itsekkäitä. Minä minä-tyyppejä oikein. Te ette tiedä mitä oikea rakkaus on kun ette ole halunneet lapsia. Mulla on oikeus mielipiteeseen ja tämä on se.
En vain tykkää lapsista enkä etenkään vauvoista. Kammottavia, typeriä, rääpäleitä. Yäk.