Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Liian hyvät tuet

Ai niin kun saa sitä lapsettoman tai sinkun tukea ;D

Vierailija kirjoitti:

Olen 33, sterilisaatio tehty.  Valtava helpotus!!

Syitä siihen että sen halusin on monta.

En voisi hankkia yhtään lasta tällaiseen maailmaan.  Se olisi niin itsekäs teko ettei minun moraalini siihen taivu.

Lapselta ei kysytä haluaako tänne syntyä ja elää pahimmassa tapauksessa 80-90 vuotta tässä kaaoksen, epävarmuuden, pelon, vihan jne maailmassa. Minä en voi kenenkään puolesta päättää ja pakottaa siihen.

Toinen syy olisi se, että jos vaikka lapsen hankkisinkin, hän joutuisi melkoisen suurella todennäköisyydellä elämään ilman tasapainoista ja läsnäolevaa isää. Nykyajan miehistä ei siihen rooliin vain kerta kaikkiaan ole.  Sellaiset miehet joilla on kypsä tunne-elämä ja jotka pystyvät sitoutumaan lapseen ja perheeseen on niin harvassa että heitä ei  vain kerta kaikkiaan löydä. Sitä paitsi parinmuodostuksessa vaaditaan muutakin, on sovittava yhteen niin monella tapaa jotta liitto pys

Hyvä Sinä!👍

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäitä paskiaisia, jotka ajattelevat vain omaa itseään. Toivottavasti heillä on yksinäinen vanhuus.

Säälittävä ihmispohjasakka on tällainen, joka huolimatta mistään yleishäveliäisyyksistä tai edes käytöstavoista, pyytämättä ja juuri heiltä kenenkään kysymättä huutaa suurimpaan ääneen, ensimmäisenä, aina ja kaikkialla ja viimeiseksi. Pahinta näissä moukissa on kuitenkin tuo toisten elämään puuttuminen ja kyräily, johon ei itse aidosti onnellisena olisi tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

En vaan tykkää lapsista + oli hyvä onni syntyä tilanteeseen jossa saan itse päättää lisääntymisestä = ei lapsia

Niissä ei vaan ole ikinä ollut mitään tippaakaan mua kiinnostavaa, enkä ikinä lapsiperheitä nähdessäni näe yhtään mitään, mitä haluaisin omaan elämääni.

Ikää kohta 50 joten onneksi ne kyllä ne mieli vielä muuttuu lälläslää -mölinät alkaa onneksi hiipua kun ei se mieli vaan ole vieläkään muuttunut, vaan päinvastoin joka päivä taputan itseäni olalle hyvästä valinnasta. Etenkin aina kun avaa netin ja lukee uutisia.

Se, mitä lapsi-ihmiset eivät ikinä suostu tajuamaan, on tämä: kun he ajattelevat elämää ilman lapsia, he kuvittelevat tilannetta, jossa heiltä yhtäkkiä otettaisiin lapset pois, ja se on heille ymmärrettävästi ahdistava ajatus kun jotain tärkeää puuttuisi. Kun taas minun elämäni ilman lapsia on täysi ja kokonainen ja siitä ei puutu mitään, koska mitään lapsia tai a

Hyvä Sinä 👍

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäitä paskiaisia, jotka ajattelevat vain omaa itseään. Toivottavasti heillä on yksinäinen vanhuus.

Onko sulla ongelma? 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä vain voimakkaimmat yksilöt lisääntyy luonnossa.

Joo, just siltä vaikuttaa kun tutkailee, että mikä porukka se suomalaisista lisääntyy eniten. Nämä monilapsiset ja moniongelmaiset. Oikea yhteiskunnan selkäranka. 

Yksi lapsuudenystävistäni hankkiutuu oikeasti joka kerta paksuksi, kun edellinen vanhempainvapaa etuuksineen päättyy. 🙄

Näitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian hyvät tuet

 

Ai niin kun saa sitä lapsettoman tai sinkun tukea ;D

Lapseton = "sinkku"/SINK = Single Income No Kids (= yhdet tulot, ei lapsia).

DINK = Double Income No Kids  (= kahdet tulot, ei lapsia).

Sinkku ja single taas eivät ole synonyymejä. Lapsellisen ei ole mahdollista olla enää "NK" = NO KIDS vaan SINGLE tai YH.

Maapallo ainakin kiittää lapsettomia, vaikka kapitalistit, muut käärmeöljykaupparatsut ja eliitti kuinka itkevät krotiilinkyyneleitä.

Vierailija kirjoitti:

Nää ihmiset jotka väittää aina totuutena tätä että lapset on vanhuuden turva. Ikäviä uutisia, näin ei usein ole.  Olen alalla jossa kyllä huomaa ettei niistä lapsista mitään hyötyä ole, elelee omaa elämäänsä ja mummo kitkuttaa ja valittaa yksin. 

Voi, voi, näitä on paljon!

Ei kannata tehdä lapsia. Erosin, koska mies ei halunnutkaan lapsiperhe-elämää ja elatusmaksut on niin pienet, että olen joutunut ottamaan velkaa lasten elatukseen. On valtava taloudellinen riski naiselle Suomessa tehdä lapsia. Keneenkään mieheen ei voi luottaa täysin. Jos voit, niin sitten. 

Tai ehkä seuraavaa elämääsi ei tule, kun mahdollinen äitisi päätti samoin ja jäit syntymättä :)

Kuka oikeasti haluaa pilata oman elämänsä lapsilla? Lapsen hankkineet eivät saa vastata, koska hormonit sekoittavat pään ja vaikuttaa vastauksiin - vanhempien kun kuuluu biologisesti suojella jälkikasvua.

Eli omalta kohdalta voin todeta 45-vuotiaana, että en ole ennättänyt vielä olla tarpeeksi kauan "lapsi" ja nauttia itse itselleni. Ei siihen mahdu oman elämän uhraaminen lapsille. Elämä on todella lyhyt. Aika, raha ja vapaus tehdä mitä haluaa silloin kun siihen on harvoin mahdollista menevät ohi.

Haluan rahat laittaa itseeni, olen tehnyt valtavasti duunia sen eteen. En halua kustantaa teinin elämää, joka on nenä kiinni kännykässä aamusta iltaan, eikä arvosta vanhempia vaikka ne tekisivät mitä. Sillä sosmedia kasvattaa nykyään lapset teitpä mitä tahansa.

Enkä kuluttaa energiaa ja aikaa toisesta huolehtimiseen, kun elämässä oman hyvinvoinnin huolehtiminen on yhtä täyspäiväistä; täytyy syödä oikein, nukkua oikein, liikkua ja urheilla oikein, tienata rahaa pakollisiin elinkustannuksiin. 

Lasta on aina katsottu hyödykkeenä, joten miksi ei nytkin? Ennen lapsia tehtiin vanhuuden turvaksi auttamaan kun itse ei jakseta kääntää peltoa. Nyt ei lapset enää auta vanhempia, on vanhainkoti. Lasten hyödyt ovat jääneet merkityksettömiksi. Joku voi sanoa että tuo iloa elämään. Jos on rahaa ja aikaa ja halua käyttää ne lapseen. Löydän elämästä lasta enemmän iloa matkustamalla, harrastamalla, rauhallisesta stressittömästä ympäristöstä ilman lasten kirkumista, vaatimuksia ja pohjatonta rahanimua vaatteisiin, ruokaan, harrastuksiin, leluihin ja vempeleisiin. Haluan ne itse itselleni.

Ja mitä tulee kysymykseen "mitä vanhemmat ajattelevat" - Mitä ihmettä se heille kuuluu? Kenen elämää tässä eletään? Ei vanhempien. Eikä teidän. Elän omaa elämääni eikä kellään ole oikeutta tuomita sitä, niin kuin minä en tuomitse niitä jotka haluavat lapsia - heillä ajatusmaailma on vain täysin päinvastaisesti erilainen, aivoissa synapsit toisinpäin kuin minulla.

Nyt onkin sopiva päivä pohtia lapsettomuutta... Hmm.

Ei ahdista, eli olen lapseton. 

Vanhemmille aivan yksi hailee teenkö lapsia, tuntuu vaan että ovat onnellisia kun eivät joudu isovanhemmiksi passaamaan. :D muilla sukulaisilla jo lapsia. lapset ei innosta kun en ole hirveesti niistä koskaan tykännyt. en halua synnyttää ja kärsin vielä lisäksi gynekologisista vaivoista.. ongelmia muutenkin siis jo ihan riittämiin. steriä en aatellut tehdä, toivon vaan että jos joskus vaikka naimisiin meen niin puoliso olis aika samalla kannalla lasten suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Mieli VOI muuttua nönnönnötys on vain epäkohteliasta, huonoa ja röyhkeää terrorisointia pakkotyrkyttää piinaten veloja.

Perseilevälle lapselliselle besserwisserille pitäisi vastata samalla röyhkeydellä: kyllä se sinunkin mieli muuttuu tai on jo muuttunut, mutta mitäpä teet? Mihin dumppaat lapsesi?

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäitä paskiaisia, jotka ajattelevat vain omaa itseään. Toivottavasti heillä on yksinäinen vanhuus.

Ei ole velojen vika, että sinä olet tehnyt omassa elämässäsi vääriä valintoja. 

Synnytyspelko, pelko siitä etten osaa olla hyvä vanhempi. Tulevaisuuden epävarmuus. Huonot tulot.

monta syytä,pieni kohtu,,ei tunnu luonnolliena kantaa hdelmää,,raskausvatsan ulkonäkö kuvottaa,, sitä pitäisi sietää monta kk, jopa jälkeenpäinkin. Globaaliset syyt,pidettäis huoli olemassaolevistakin,, niin paljon huonosti voivia joensuun tapauksia,,oma lapsi tapetaan,, tuolla olisi rakastettavia lapsia. odotusaika ja se synnytys on karseita,, paikat pienet ahtaat,, no toki leikkaus,mutta sekin kauhistuttaa. sijaissynnyttäjä ehkä,mutta haluaisin symbioosin jo odotusaika, jutella,lukea, monipuolista musiikkia, matemaattisia kaavoja,,oman äidin-isän äänen kuuleminen, tosii tarkka ruokavalio,, siksi vaikea antaa jonkun muun kantaa hedelmääni. ei tuntuis niin omalle vauvalle kun tuli vieraasta luukusta vaikka mun solu.

En tee lapsia, koska elämä tuntuu lähinnä kidutukselta ja tulevaisuus ahdistaa. Yhteiskuntaa ei ole rakennettu ihmisiä varten. Inhoan käydä töissä, enkä halua pakottaa uutta ihmistä tähän maailmaan työn orjaksi. Koko ajan pitää vaan jaksaa vaikka ei jaksaisi. Jos ei jaksa, leimataan mielisairaaksi sen sijaan, että myönnettäisiin, että systeemi on sairas, eivät ihmiset jotka eivät jaksa sairaassa systeemissä. Vapaudesta saa nauttia vasta eläkkeellä, sitten kun on vanha, ruma ja sairas. En ymmärrä, miksi kukaan haluaa tuoda uusia ihmisiä tällaiseen yhteiskuntaan. Voisin harkita adoptiota, mutta minulla ei todennäköisesti tule koskaan olemaan varaa moiseen, enkä varmaan täyttäisi kriteerejä. 



Minua ei kiinnosta, mitä vanhempani ajattelevat.