Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

1. Olen kaappilesbo ja joutuisin elämään miehen kanssa kulissisuhteessa. Jos olisi hyvä mies niin ehkä onnistuisikin, mutta se olisi epäreilua miestäkin kohtaan. "Mutta voihan naisetkin..." Niin. Mutta sitten väkisin ainakin yksi ei olisi lapsen biologinen äiti, enkä usko, että on oikeasti mahdollista rakastaa omana lapsenaan lasta joka ei ole omaa geeniperimää. Lisäksi sateenkaariperheen elämä Suomessa ei juurikaan houkuttele, minkä vuoksi kaapissa olenkin.

2. Nykyään on lähes mahdotonta vastata itse lasten kasvatuksesta, kun netti- ja somemaailma vie niin paljon tilaa. Täältä lapset sitten saavat ideoita, mihin turhaan Kiinasta roudattuun paskaan pitää taas laittaa rahaa koska muuten lapsi päätyy kiusatuksi muiden psykopaattilasten takia.

3. Pelko siitä, että lapsi syntyy jonain nepsy tms. erityislapsena, joka on riippakivenäni koko loppuelämäni. Suvussani on mm. ADHD:ta ja psykoosia, enkä halua näiden periytyvän.  

4. Olen yksinkertaisesti liian vanha (33v). Olisin yli 40v kun lapsi on 10, eikä ole takeita siitä, että energiani riittäisi touhuamiseen tarpeeksi hyvin. Lisäksi riski vammaisen lapsen syntymästä kasvaa. Pystyn nyt ajattelemaan helposti, että tekisin abortin mikäli kromosomihäiriöitä ilmenee, mutta mitä jos raskaana hormonit huijaavatkin minua pitämään lapsen?

5. Aion tappaa itseni, kun olen liian huonokuntoinen. Nytkin olen elossa lähinnä siksi, että vanhempani saavat arvokkaan vanhuuden. Maailman tulevaisuus on synkkä, ja tänne syntyminen on lähinnä kirous.

Vierailija kirjoitti:

Niiden, jotka eivät halua sterilisaatiota ja haluavat lapsia tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä, miten turhauttavaa on odottaa 30-vuotiaaksi. Jatkuva ehkäisyn pettämisen ja raskauden pelko, sopimattomien ehkäisymenetelmien käyttö pakon edessä ja tunne siitä, ettei ole lain edessä kykenevä päättämään omasta lisääntymisestään on todella rasittavaa. Sterilisaatiota katuvat ovat pääasiassa jo lapsia hankkineita, jotka haluvatkin vielä iltatähden. On täysin absurdia, että lapsen hankkimisesta saa kyllä päättää jo ennen täysi-ikäiseksi tuloa, mutta hankkimatta jättämisestä ihmisen katsotaan olevan kypsä päättämään vasta 30-vuotiaana. 

Tämä on sairasta yliholhoamista ja naisen oman kehollisen itsemääräämisoikeuden epääminen. Naisen kehosta määrää siis yhteiskunta(/miehet/muut naiset) vielä vuonna 2024.

Olet kyllä väärässä. Meitä miehiä on edelleen olemassa jotka todella rakastavat naisia. Ongelma vaan on siinä ettemme ole jännittäviä pahoja poikia tai edes suuria seikkailijoita. Vaan ihan tavallisia miehiä joita monet naiset pitävät tylsänä. 

Paska, köyhtyvä maa joka ei tarjoa mitään tulevaisuutta lapsille tai muillekaan, pelkkää pahoinvointia. Sääliksi hieman käy niitä kavereita jotka ehtivät hankkia lapsia ennen kun menosta tuli ihan hullua. 

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä väärässä. Meitä miehiä on edelleen olemassa jotka todella rakastavat naisia. Ongelma vaan on siinä ettemme ole jännittäviä pahoja poikia tai edes suuria seikkailijoita. Vaan ihan tavallisia miehiä joita monet naiset pitävät tylsänä. 

Tuhannennen kerran: Luetuta otsikko jollakulla _lukutaitoisella_ ja tunge umpinuppiisi, että lapsia haluamaton = lapsia haluamaton = ei halua lapsia KENENKÄÄN KANSSA.

Rautalankaa varmuuden vuoksi: Ei halua lapsia = ei halua lapsia = ei halua lapsia yhtään mistään ja keidenkään pronatalistipropagandasata huolimatta = eikä tee omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiden, jotka eivät halua sterilisaatiota ja haluavat lapsia tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä, miten turhauttavaa on odottaa 30-vuotiaaksi. Jatkuva ehkäisyn pettämisen ja raskauden pelko, sopimattomien ehkäisymenetelmien käyttö pakon edessä ja tunne siitä, ettei ole lain edessä kykenevä päättämään omasta lisääntymisestään on todella rasittavaa. 

Tämä on sairasta yliholhoamista ja naisen oman kehollisen itsemääräämisoikeuden epääminen. Naisen kehosta määrää siis yhteiskunta(/miehet/muut naiset) vielä vuonna 2024.

Eikös sterilisaation saa myös alle 30-vuotiaana, jos mikään muu ehkäisymenetelmä ei sovi? Jos vaikka hormoniehläisy ei sovi sivuoireiden vuoksi?

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiden, jotka eivät halua sterilisaatiota ja haluavat lapsia tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä, miten turhauttavaa on odottaa 30-vuotiaaksi. Jatkuva ehkäisyn pettämisen ja raskauden pelko, sopimattomien ehkäisymenetelmien käyttö pakon edessä ja tunne siitä, ettei ole lain edessä kykenevä päättämään omasta lisääntymisestään on todella rasittavaa. 

Tämä on sairasta yliholhoamista ja naisen oman kehollisen itsemääräämisoikeuden epääminen. Naisen kehosta määrää siis yhteiskunta(/miehet/muut naiset) vielä vuonna 2024.

Eikös sterilisaation saa myös alle 30-vuotiaana, jos mikään muu ehkäisymenetelmä ei sovi? Jos vaikka hormoniehläisy ei sovi sivuoireiden vuoksi?

Ei ole omakohtaista kokemusta sterin pyytämisestä, mutta olen kuullut lukemattomia kertoja kuinka vaikeaa se on silloinkin kun teoriassa ehdot täyttyvät. Vaikka olisi jo 30-vuotias ja kaksi lastakin hankkinut, tulos riippuu ihan siitä mitä lääkäri päättää.

Lapset ei anna mulle mitään. Niitä riittää lähipiirissä ja jopa töissä, eikä liikauta kuin lähinnä huonompaan suuntaan sitä biologista viisaria jos sellaista minulla edes on, epäilen vahvasti).  En jaksaisi sitä kaikkea mitä lapsi tuo mukanaan. Eikä mua kiinnosta. 

Minkä ihmeen takia me vela-naiset olisimme jotenkin velvoitettuja vastailemaan kaiken maailman tivaajille, miksi emme halua lapsia?  Emme mekään tivaa syitä lasten tekoon lapsia tehneiltä. Mitä pirua kenenkin syyt ja päätökset muille kuuluvat?!?!

Suomalaiset ovat surkeita päävikaisia reppanoita, paskat geenit leviävät, kun ei yhtään katsota kenen kanssa lisäännytään.

Harvan tässä maassa pitäisi lisääntyä.

 Kuusi nuorta jää Suomessa eläkkeelle päivittäin päänsä takia, ja lisääkö tuollaisia pitäisi tehdä.

Koska ajattelin sen sijaan panostaa olemassa oleviin lapsiin. Eilisten uutisten jälkeen se tuntuu aiempaakin paremmalta ja fiksummalta vaihtoehdolta. 

En ole löytänyt miestä, joka haluaisi lapsia ja joka pitäisi normaalia perhearkea tavoittelemisen arvoisena asiana. Jos olisin löytänyt miehen, joka haluaa perustaa perheen, haluaa sitoutua sellaiseen elämäntyyliin ja on valmis tekemään töitä sen eteen, niin ehdottomasti olisin tehnyt useamman lapsen.

Oma moraalini sotii sitä vastaan, että tekisin lapsen yksin ilman isää ja ydinperhettä. Oma moraalini sotii myös sitä vastaan, että tekisin lapsen sellaisen miehen kanssa, jonka tietäisin todennäköisesti epäonnistuvan tehtävässään perheen päänä ja isänä ennemin tai myöhemmin...

Vierailija kirjoitti:

Pidän lapsista, mutta minulla ei ole koskaan ollut tarvetta/halua saada omia. Ajatus raskaanaolosta, synnyttämisestä ja äitinä olosta tuntuu vieraalta. Vähän kuin ajatus maatilan omistamisesta ja pyörittämisestä tuntuu vieraalta. Sopii joillekin, ja kiehtovaa vierailla mutta ei ole minun unelmaelämääni. 

Minulla ei ole varsinaisesti ns. äidinvaistoa, mutta silti vahva suojelunhalu lapsia kohtaan ja maksan kyllä mielelläni veroja myös lapsiperheiden palvelujen kattamiseksi. Mielestäni lapsia tulee hankkia rakkaudesta ja jos niitä hankkii niin niistä on huolehdittava sitten täysillä. Jokainen lapsi ansaitsee mahdollisimman tasapainoisen kasvuympäristön, turvaa ja huolenpitoa. 

Olen introvertti, enkä usko että olisin onnellinen tilanteessa jossa joku vaatii jatkuvaa huomiotani ja läsnäoloani. Hiljaisuus on minulle tärkeää, ja lasten kuuluukin saada pitää ääntä. 

Jep. "Raskaana oleminen , synnytys , ja äitinä oleminen sen lisäksi" hyi saatan a että pitää olla itsetuhoinen.

Biologisia lapsia itsekkäistä syistä tehneiltä minäminä -lapsellisilta parempi tivata: Miksi ette epäitsekkäästi adoptoineet?

Naisille kaikessa on kysymys vain heistä itsestään. Naiset ovat niin itsekeskeisiä, etteivät kykenisi asettamaan perhettä etusijalle.q

Vierailija kirjoitti:

Naisille kaikessa on kysymys vain heistä itsestään. Naiset ovat niin itsekeskeisiä, etteivät kykenisi asettamaan perhettä etusijalle.q

Yhä tarpeen luetuttaa otsikko _lukutaitoisella_ lajitoverillasi. Tulit taas paljastaneeksi vain oman ainaisulinasi: eivät kykene antamaan etusijassa mulle percettä, yhyy.

En tiedä. 

Kymmenen vuotta pätkätöitä ja määräaikaisia takana. Ensimmäinen vakituinen työsuhde. Viihdyn. Mukavan oloinen mies on osoittanut kiinnostustaan. 

Mutta kun on tottunut elämään, joka mahtuu matkalaukkuun. Pärjäämään vähällä ja singahtamaan tarvittaessa minne vaan. Niin sitä jotenkin epäilee kykyään pysähtyä. Se vakiintuminen haiskahtaa vähän ansalta, itse asiassa.

Että jos minä nyt hankin matkalaukkua isomman elämän, niin työt loppuvat kuten aina ovat loppuneet ja mitä minä sitten teen? Ei minulla ole ollut kuin toimivat jalat, jotka ovat vieneet milloin minnekin. Mutta jos vielä kerran vietäisiin kaikki, niin miten minä sitten muka kannattelisin sekä itseäni että muita? 

Oi minkälainen väkevä itsenäisen naisen argumentti. Tuntuu melkeen, että sain pikkasen percettä tosta samalla. Pointistani en muuta mitään. Oma percees on edellä joka asiassa, mitään muuta et edes kykene ajattelemaan, saati kohtaamaan itseäni. Allekirjoitat olemuksellasi kaiken toteamani joka päivä elämässäsi ja se on totuus, vaikka kuinka perce siitä kipuileekin.