Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän lapsista liikaa halutakseni tehdä niitä tähän maailmaan. Ainoa tapa suojella niitä turhalta kivulta ja tuskalta, on ettei niitä ole.
Itsekkäitä ovat be jotka lapsia ovat tehneet, koska oman halunsa tähden tekivät tänne uusia ihmisiä kärsimään.. Vai että saisivat itse elämälle merkitystä ja sisältöä.
Sotien takia joidenkin oli helppä lisääntyä kun olivat sukua nasseille sekä komuille. Nyt ne geenit alkaa häviämään
En inhonnut lapsia, hoidin tuttujen pieniä nuorena ihan mielelläni. Parikymppisenä muutin omilleni, käväisin ulkomailla töissä ja sain vakityön Suomesta. Miesystäviä oli välillä, välillä ei. Biologinen kello ei huudellut, edes siinä kohtaa, kun tapasin mieheni. Kumpikaan ei tuntenut tarvetta saada lapsia. Kun neljäkymppiä alkoi kolkutella, otin asian puheeksi, että nyt on viimeiset hetket lapselle, jos sellaisen haluaisimme. Päätimme yrittää ja parin vuoden sisällä meillä oli lapsi. Nyt lapsi on jo aikuinen, asuu omillaan ja olen sitä mieltä, että oli ihan paras asia elämässäni, että hänet saimme. Parikymppisenä mietin sterilisaatiotakin ja nyt olen tyytyväinen, ettei se ole mahdollista kovin nuorelle ilman terveydellisiä syitä, koska mieli saattaa muuttua ja elämäntilanteet vaihtuvat.
Vierailija kirjoitti:
En inhonnut lapsia, hoidin tuttujen pieniä nuorena ihan mielelläni. Parikymppisenä muutin omilleni, käväisin ulkomailla töissä ja sain vakityön Suomesta. Miesystäviä oli välillä, välillä ei. Biologinen kello ei huudellut, edes siinä kohtaa, kun tapasin mieheni. Kumpikaan ei tuntenut tarvetta saada lapsia. Kun neljäkymppiä alkoi kolkutella, otin asian puheeksi, että nyt on viimeiset hetket lapselle, jos sellaisen haluaisimme. Päätimme yrittää ja parin vuoden sisällä meillä oli lapsi. Nyt lapsi on jo aikuinen, asuu omillaan ja olen sitä mieltä, että oli ihan paras asia elämässäni, että hänet saimme. Parikymppisenä mietin sterilisaatiotakin ja nyt olen tyytyväinen, ettei se ole mahdollista kovin nuorelle ilman terveydellisiä syitä, koska mieli saattaa muuttua ja elämäntilanteet vaihtuvat.
Voi kun mahdollisimman moni vela lukisi tuon kirjoituksesi. Mieli saattaa muuttua vanhempana ja viisaampana, ei pidä nuorena lyödä asioita lukkoon.
Olen 33, sterilisaatio tehty. Valtava helpotus!!
Syitä siihen että sen halusin on monta.
En voisi hankkia yhtään lasta tällaiseen maailmaan. Se olisi niin itsekäs teko ettei minun moraalini siihen taivu.
Lapselta ei kysytä haluaako tänne syntyä ja elää pahimmassa tapauksessa 80-90 vuotta tässä kaaoksen, epävarmuuden, pelon, vihan jne maailmassa. Minä en voi kenenkään puolesta päättää ja pakottaa siihen.
Toinen syy olisi se, että jos vaikka lapsen hankkisinkin, hän joutuisi melkoisen suurella todennäköisyydellä elämään ilman tasapainoista ja läsnäolevaa isää. Nykyajan miehistä ei siihen rooliin vain kerta kaikkiaan ole. Sellaiset miehet joilla on kypsä tunne-elämä ja jotka pystyvät sitoutumaan lapseen ja perheeseen on niin harvassa että heitä ei vain kerta kaikkiaan löydä. Sitä paitsi parinmuodostuksessa vaaditaan muutakin, on sovittava yhteen niin monella tapaa jotta liitto pysyisi kasassa.
Ja kolmas syy se, että äidiksi minusta ei ole, itseni tunnen ja teidän, ja katson että olen hemmetin vastuullinen kun sen tiedostan ja siksi jään lapsettomaksi.
On huvittavaa miten tietyt miehet vinkuu kun naiset eivät lähde siihen ruljanssiin. Ilmeisesti naisten itsenäisyys ja pärjääminen omillaan on niin kova paikka hyvin monelle. Ajatellaan että lapsi jotanki sitoisi naisen johonkin vanhanaikaiseen rooliin, mutta kun siihen ei enää missään tapauksessa ole paluuta. Käsittämätöntä miten vaikeaa on kun nainen ei suostu olemaan enää lapsentekokone kun mies huitelee vapaana missä lystää.
On naisia jotka hankkii lapsen yksin tai naisparin kanssa. Ei siihen miestä tarvita muutakuin sukusolun luovuttajana ja heidätkin karsitaan tarkan seulan läpi. Sekin ilmeisesti sitten on ylitsepääsemättömän kovaa.
Maailma muuttuu Eskoseni.
Ja kai se vielä täytyy sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi: enää en edes voisi lasta saada. Olen vapaa nainen kaikilta osin ja vapaudestani en tule luopumaan. Lasta en halua, siksi päätökseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En inhonnut lapsia, hoidin tuttujen pieniä nuorena ihan mielelläni. Parikymppisenä muutin omilleni, käväisin ulkomailla töissä ja sain vakityön Suomesta. Miesystäviä oli välillä, välillä ei. Biologinen kello ei huudellut, edes siinä kohtaa, kun tapasin mieheni. Kumpikaan ei tuntenut tarvetta saada lapsia. Kun neljäkymppiä alkoi kolkutella, otin asian puheeksi, että nyt on viimeiset hetket lapselle, jos sellaisen haluaisimme. Päätimme yrittää ja parin vuoden sisällä meillä oli lapsi. Nyt lapsi on jo aikuinen, asuu omillaan ja olen sitä mieltä, että oli ihan paras asia elämässäni, että hänet saimme. Parikymppisenä mietin sterilisaatiotakin ja nyt olen tyytyväinen, ettei se ole mahdollista kovin nuorelle ilman terveydellisiä syitä, koska mieli saattaa muuttua ja elämäntilanteet vaihtuvat.
Voi kun mahdollisimman moni vela lukisi tuon kirjoituksesi. M
Voi kun et kirjoittaisi mitään näin törkeää. Moni vanhempi olisi saanut jättää lapset tekemättä. Toisten katumisiin ei tarvi puuttua.veloilla hyvin harvinaista katua ja se on hyvin pientä sen rinnalla, mitä huonot vanhemmat saa aikaan. Velan päätös vaikuttaa vain velaan eikä muille kuulu.
Katkeroittaa monia, se on nähty. Sitten kateellisina vingutaan meille jotka ei lapsia väännetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En inhonnut lapsia, hoidin tuttujen pieniä nuorena ihan mielelläni. Parikymppisenä muutin omilleni, käväisin ulkomailla töissä ja sain vakityön Suomesta. Miesystäviä oli välillä, välillä ei. Biologinen kello ei huudellut, edes siinä kohtaa, kun tapasin mieheni. Kumpikaan ei tuntenut tarvetta saada lapsia. Kun neljäkymppiä alkoi kolkutella, otin asian puheeksi, että nyt on viimeiset hetket lapselle, jos sellaisen haluaisimme. Päätimme yrittää ja parin vuoden sisällä meillä oli lapsi. Nyt lapsi on jo aikuinen, asuu omillaan ja olen sitä mieltä, että oli ihan paras asia elämässäni, että hänet saimme. Parikymppisenä mietin sterilisaatiotakin ja nyt olen tyytyväinen, ettei se ole mahdollista kovin nuorelle ilman terveydellisiä syitä, koska mieli saattaa muuttua ja elämäntilanteet vaihtuvat.
Voi kun mahdollisimman moni vela lukisi tuon kirjoituksesi. M
Mitä se sua liikuttaa? Olisiko pitänyt pakottaa mieskin vaikka ei lapsia halua?!
Vierailija kirjoitti:
Bilettäminen loppuisi.
Tuhannen kerran: luetuta otsikko jollain _lukutaitoisella_, ymmärrä se ja vastaa omakohtaisesti tähän ketjuun vain jos "ette halua omia lapsia ja miksi ette halua" pätee juuri sinun kohdallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan tykkää lapsista + oli hyvä onni syntyä tilanteeseen jossa saan itse päättää lisääntymisestä = ei lapsia
Niissä ei vaan ole ikinä ollut mitään tippaakaan mua kiinnostavaa, enkä ikinä lapsiperheitä nähdessäni näe yhtään mitään, mitä haluaisin omaan elämääni.
Ikää kohta 50 joten onneksi ne kyllä ne mieli vielä muuttuu lälläslää -mölinät alkaa onneksi hiipua kun ei se mieli vaan ole vieläkään muuttunut, vaan päinvastoin joka päivä taputan itseäni olalle hyvästä valinnasta. Etenkin aina kun avaa netin ja lukee uutisia.
Se, mitä lapsi-ihmiset eivät ikinä suostu tajuamaan, on tämä: kun he ajattelevat elämää ilman lapsia, he kuvittelevat tilannetta, jossa heiltä yhtäkkiä otettaisiin lapset pois, ja se on heille ymmärrettävästi ahdistava ajatus kun jotain tärkeää puuttuisi. Kun taas minun elämäni ilman lapsia on täysi ja kokonainen ja siitä ei puutu mitään, koska mitään lapsia tai ajatustakaan niistä ei ole ikinä ollutkaan. Näin ollen puhutaan kahdesta täysin eri asiasta, ja koska lapsi-ihmisille vain yksi elämäntapa, heidän omansa, on ainoa oikea, eivät koko asiasta edes voi järkevästi keskustella. Suurimmalle osalle lapsettomista muiden lapset ovat ihan yksi lysti ja elämäntapavalinnat jokaisen oma asia.
Mieli VOI muuttua nönnönnötys on vain epäkohteliasta, huonoa ja röyhkeää terrorisointia pakkotyrkyttää piinaten veloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En inhonnut lapsia, hoidin tuttujen pieniä nuorena ihan mielelläni. Parikymppisenä muutin omilleni, käväisin ulkomailla töissä ja sain vakityön Suomesta. Miesystäviä oli välillä, välillä ei. Biologinen kello ei huudellut, edes siinä kohtaa, kun tapasin mieheni. Kumpikaan ei tuntenut tarvetta saada lapsia. Kun neljäkymppiä alkoi kolkutella, otin asian puheeksi, että nyt on viimeiset hetket lapselle, jos sellaisen haluaisimme. Päätimme yrittää ja parin vuoden sisällä meillä oli lapsi. Nyt lapsi on jo aikuinen, asuu omillaan ja olen sitä mieltä, että oli ihan paras asia elämässäni, että hänet saimme. Parikymppisenä mietin sterilisaatiotakin ja nyt olen tyytyväinen, ettei se ole mahdollista kovin nuorelle ilman terveydellisiä syitä, koska mieli saattaa muuttua ja elämäntilanteet vaihtuvat.
Voi kun mahdollisimman moni vela lukisi tuon kirjoituksesi. M
Mitäpä jos lapselliset vain keskittyisivät siihen omaan vanhemmuuteensa. Siinä riittää teille sarkaa ja valitettavan moni hoitaa vastuunsa huonosti ellei ala-arvoisesti.
Olen 30-vuotias nainen, vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni on lukuisia syitä:
1. Olen itsekeskeinen ihminen, arvostan omaa aikaani ja tilaani. Haluan elää oman mieleni mukaan, en nauti kompromisseista.
2. Sairastin suuren osan kaksikymppisistäni, lisäksi mukana vaihtuvia työpaikkoja, epävarmuutta, jaksamisongelmia ja unettomuutta. Olisi ollut vastuutonta hankkia lapsia moisen keskelle.
3. Olen le s bo, eikä keinohedelmöitys ole minua varten. Adoptio (ainakin ulkomailta) olisi käytännössä mahdotonta.
4. Minulla on sukulaislapsia, en koe tarvetta omille. He ovat ihania ja parasta heissä on se, että heidät saa aina palauttaa päivän päätteeksi.
5. Olen aina ollut koirarakas, joten lemmikkini tarjoaa minulle enemmän kuin lapset.
Ainu syy, miksi mietin lasten hankintaa olisi pelko siitä, että omat vanhempani pettyvät, jos eivät saa lapsenlapsia. Olen itse ainut lapsi. Nykyisin tosin mietin, etten usko vanhempieni kaipaavan isovanhemmuutta, heillä on terveyshuolia ja ovat tehneet pitkät työurat eli välttämättä lapsenkaitsijana olo ei enää houkuttele.
Yksi syy on siinä, ettei koskaan tiedä, mitä sieltä tulee. Jos ei tulekaan Teemu Selänne vaan Vantaan tappaja.
Niin huom kaikki te velojen haukkujat! Oletteko ikinä ottaneet huomioon sitä, ettei siitä lapsesta tulekaan arvostettu veronmaksaja vaan saatte tottua olemaan jatkuvan supinan kohde: tuossa menee se tappajan äiti.
Itsekkäitä paskiaisia, jotka ajattelevat vain omaa itseään. Toivottavasti heillä on yksinäinen vanhuus.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä paskiaisia, jotka ajattelevat vain omaa itseään. Toivottavasti heillä on yksinäinen vanhuus.
Kiitos, lukutaidoton, mutta niin epäitsekäs ja aina muita kuin minäminäminää ajatteleva ja kaikille hyvää toivova... EIKU! Etkä edes tehnyt lapsiasi vanhusvaipanvaihtajiksi... EIKU!
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäitä paskiaisia, jotka ajattelevat vain omaa itseään. Toivottavasti heillä on yksinäinen vanhuus.
On kyllä mielestäni fiksu teko olla hankkimatta lapsia vaikkapa valmiiksi huonoon taloudelliseen tilanteeseen tai jos ei vaan halua lapsia. Lapsen kannalta etu.
Ujous, ei hennota pillua näyttää jopakait antaa käyttöön.