Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?
Voi apua, kuolen nauruun!!!!!
Kuule älä hätäile, ihan varmasti se sukulaisesi ajattelee sinusta ainakin yhtä rumasti! Ja VARMASTI häntä ei kiinnosta pätkääkään kuulla lastesi asioita, joten voit aivan huoletta puhua niitten ihmisten kanssa, joita ehkä kiinnostaa, eli esim. isovanhempien, joiden on PAKKO edes esittää olevansa kiinnostuneita!!!!!Okei, yritän kyllä peittää kiusallisuuteni ja esittää että vau, onpa kivan kuuloista. Mutta siis näistä kommenteista päätellen ei vika olekaan siinä että minun tuttuni olisivat tylsiä, vaan se oikeasti saattaakin johtua siitä että heillä ei ole lapsia. Apua, ei kai, kai teillä jotain vaihtelua ja uutta elämässä on ilman jälkikasvuakin, vai sitäkö on luvassa mullekin sit ku nää joskus kotoa pois lähtevät :D :D
No jos katson vanhempiani, niin kyllä - tai ketä tahansa muuta jonka lapset on muuttaneet pois kotoa, tylsää on kunnes joskus siunautuu lapsenlapsia ja sit on taas mummussa ja ukissa eloa!
Niinpä, ilman lastasi SINÄ et OLE MITÄÄN!!!!
En halua lasta, koska en halua uhrata itseäni!Olet ilmeisesti normaalia lahjattomampi älykkyyden suhteen. Minulla on neljä aikuista lasta ja hyvin tapahtumarikas elämä. Työelämäkin on tuttu . Lapset ovat lapsia hyvin vähän aikaa. Pieni hetki elämästä ja olen onnellinen että sekin tuli koettua. Nyt olen hieman alle viiskymppinen, ei lapsia enää kotona ja täysin vapaa elämä. Ei ole tylsää! Olin kotiäiti vuosien 32v-47v välillä. sitä ennen siis lapseton sinkku kolmekymppiseksi asti ja iästä 48v elämää ilman lapsia. Kiva kun ottavat joskus yhteyttä ja tulevat käymään. heillä oma elämä nyt elettävänä, me ollaan miehen kanssa pien sivujuonne siinä, samoin kuin he olivat yksi ajankohta meidän elämästä. Suhde lapsiin on nyt erilainen, aikuinen.
Ja tuoko tarina teki sinusta jotenkin älyllisesti lahjakkaamman?
Mutta kiistämätöntä on, että perheellisten elämä on monin tavoin rikkaampaa ja monipuolisempaa. Lisäksi he ovat myös paljon sosiaalisempia...
t.eri
No mitä ne toistuvat puheet lapsiperheköyhyydestä sitten ovat?! :D
No ei sun elämäs vissiin kovin rikasta ja monipuolista ainakaan älyllisellä tai sivistyksen tasolla ole kun tuommoista kirjoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi Vela kirjoitti:
Olen jo 36-vuotias nainen ja kymmenen vuotta naimisissa ollut ihanan miehen kanssa. Täysin terve myös. Meillä menee hyvin elämässä.
Tulen perheestä ja suvusta, jossa kaikilla on n. 2.-3. lasta. Minulla on ihan turvallinen perhe-elämä takana ja upea suku joiden kanssa vietin lapsuuteni kesiä mökkeillen. Alkoholisti, mielisairas, riitainen, vammainen, ikityötön tai mitään muutakaan poikkeavaa ei kukaan läheinen ole ollut. Lapsuuteni on ollut lähes täydellinen. Koulukin sujui ihan hyvin ja kavereita oli.
Nykyäänkin pidän lapsista ja työskentelen päiväkodissa. Halusin jo lapsesta lähtien olla mm. kerho-ohjaaja. Silti en halua omia lapsia! Eikä miehenikään, joten piuhat katkaistiin.
Syitä on todella monta. 1. Ei vain haluta kun on ihana olla rauhassa kahdestaan ja vain katsella taivaanrantaa hiljaisuudessa toisiamme kädestä pitäen. 2. Näin on juuri täydellistä. 3. Miksi ottaa riski täydellisyyden rikkoutumiseen? 4. Maailman raadollisuus 5. Ei enempää ihmisiä kiitos, maapallo ei meinaa kantaa tätäkään määrää. 6. Kauhea kiire ja häslinki, varsinkin jos syntyy vammainen, psykopaatti tai muuten vaativa lapsi/lapsia. 7. Kaikkea mikä tuntuu kivalle ajatukselle ei tarvitse toteuttaa vaan voi miettiä ensin järjellä, että mitä se oikeasti merkitsee, lapset muuttaa elämää, ainakin omaani paljon. 8. Lapset maksaa paljon yhteiskunnalle, varsinkin kun nykyään riittää näitä, päivähoito, terveys ja tukipalveluiden käyttäjiä. ( ei sillä, etteivätkö jo syntyneet lapset niitä ansaitsisi).
Ihania ovat lapset, jokainen omana itsenään, mutta omia en halua, voin ihastella ja ihmetellä muiden "tekeleitä" :D
Höpöä tämmöiset jutut. Täydellisyytesi voi katkea vaikkapa miehesi kaupassa käyntiin jossa hän löytääkin uuden ja vaikkapa vähän nuoremman naisen. Sen jälkeen vietätkin todennäköisesti loppuelämäsi yksin. Pienestä nämä asiat ovat kiinni....
Miehet ovat myöntäneet suorassa podcast lähetyksessä pitävänsä kulissiliiton ja salarakkaat erillään toisistaan. Salarakkaita päivitetään tarvittaessa. Naisen muuttuessa kotona turhan ankeaksi jätetään eropaperit. Syy miksi mies elää kahta eri elämää johtuu käytännön syistä. Kotosalla otetaan hyöty irti somekelpoisesta perheestä. Panolta haetaan hunajaa. Miehille on se ja sama miten hyvin passaat kotioloissa. Tuut silti vaihdetuksi, mamma :)
Näin. Olen itse ollut jo pitkään suhteessa perheelliseen mieheen ja eipä häntä kiinnosta kanssani jutella vaimosta ja lapsista! Ei sillä, että itseänikään kiinnostaisi....
Joo ei niitä h**ran*a kanssa kiinnosta jutella, se pointti on että ei tarvii miettiä sitä arkea vaan saa olla irti siitä arjesta
Jaahas, tuhlailette siis ehtyviä luonnonvaroja matkustelemalla ja elämällä leveästi. Kuten sanottua, velat ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ja ahneita, vaikka muuta väittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi Vela kirjoitti:
Olen jo 36-vuotias nainen ja kymmenen vuotta naimisissa ollut ihanan miehen kanssa. Täysin terve myös. Meillä menee hyvin elämässä.
Tulen perheestä ja suvusta, jossa kaikilla on n. 2.-3. lasta. Minulla on ihan turvallinen perhe-elämä takana ja upea suku joiden kanssa vietin lapsuuteni kesiä mökkeillen. Alkoholisti, mielisairas, riitainen, vammainen, ikityötön tai mitään muutakaan poikkeavaa ei kukaan läheinen ole ollut. Lapsuuteni on ollut lähes täydellinen. Koulukin sujui ihan hyvin ja kavereita oli.
Nykyäänkin pidän lapsista ja työskentelen päiväkodissa. Halusin jo lapsesta lähtien olla mm. kerho-ohjaaja. Silti en halua omia lapsia! Eikä miehenikään, joten piuhat katkaistiin.
Syitä on todella monta. 1. Ei vain haluta kun on ihana olla rauhassa kahdestaan ja vain katsella taivaanrantaa hiljaisuudessa toisiamme kädestä pitäen. 2. Näin on juuri täydellistä. 3. Miksi ottaa riski täydellisyyden rikkoutumiseen? 4. Maailman raadollisuus 5. Ei enempää ihmisiä kiitos, maapallo ei meinaa kantaa tätäkään määrää. 6. Kauhea kiire ja häslinki, varsinkin jos syntyy vammainen, psykopaatti tai muuten vaativa lapsi/lapsia. 7. Kaikkea mikä tuntuu kivalle ajatukselle ei tarvitse toteuttaa vaan voi miettiä ensin järjellä, että mitä se oikeasti merkitsee, lapset muuttaa elämää, ainakin omaani paljon. 8. Lapset maksaa paljon yhteiskunnalle, varsinkin kun nykyään riittää näitä, päivähoito, terveys ja tukipalveluiden käyttäjiä. ( ei sillä, etteivätkö jo syntyneet lapset niitä ansaitsisi).
Ihania ovat lapset, jokainen omana itsenään, mutta omia en halua, voin ihastella ja ihmetellä muiden "tekeleitä" :D
Höpöä tämmöiset jutut. Täydellisyytesi voi katkea vaikkapa miehesi kaupassa käyntiin jossa hän löytääkin uuden ja vaikkapa vähän nuoremman naisen. Sen jälkeen vietätkin todennäköisesti loppuelämäsi yksin. Pienestä nämä asiat ovat kiinni....
Miehet ovat myöntäneet suorassa podcast lähetyksessä pitävänsä kulissiliiton ja salarakkaat erillään toisistaan. Salarakkaita päivitetään tarvittaessa. Naisen muuttuessa kotona turhan ankeaksi jätetään eropaperit. Syy miksi mies elää kahta eri elämää johtuu käytännön syistä. Kotosalla otetaan hyöty irti somekelpoisesta perheestä. Panolta haetaan hunajaa. Miehille on se ja sama miten hyvin passaat kotioloissa. Tuut silti vaihdetuksi, mamma :)
Näin. Olen itse ollut jo pitkään suhteessa perheelliseen mieheen ja eipä häntä kiinnosta kanssani jutella vaimosta ja lapsista! Ei sillä, että itseänikään kiinnostaisi....
Vaimot raivoaa salarakkaille.Salarakas älyää pitää munan oven ulkopuolella. Vaimo ei älyny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi Vela kirjoitti:
Olen jo 36-vuotias nainen ja kymmenen vuotta naimisissa ollut ihanan miehen kanssa. Täysin terve myös. Meillä menee hyvin elämässä.
Tulen perheestä ja suvusta, jossa kaikilla on n. 2.-3. lasta. Minulla on ihan turvallinen perhe-elämä takana ja upea suku joiden kanssa vietin lapsuuteni kesiä mökkeillen. Alkoholisti, mielisairas, riitainen, vammainen, ikityötön tai mitään muutakaan poikkeavaa ei kukaan läheinen ole ollut. Lapsuuteni on ollut lähes täydellinen. Koulukin sujui ihan hyvin ja kavereita oli.
Nykyäänkin pidän lapsista ja työskentelen päiväkodissa. Halusin jo lapsesta lähtien olla mm. kerho-ohjaaja. Silti en halua omia lapsia! Eikä miehenikään, joten piuhat katkaistiin.
Syitä on todella monta. 1. Ei vain haluta kun on ihana olla rauhassa kahdestaan ja vain katsella taivaanrantaa hiljaisuudessa toisiamme kädestä pitäen. 2. Näin on juuri täydellistä. 3. Miksi ottaa riski täydellisyyden rikkoutumiseen? 4. Maailman raadollisuus 5. Ei enempää ihmisiä kiitos, maapallo ei meinaa kantaa tätäkään määrää. 6. Kauhea kiire ja häslinki, varsinkin jos syntyy vammainen, psykopaatti tai muuten vaativa lapsi/lapsia. 7. Kaikkea mikä tuntuu kivalle ajatukselle ei tarvitse toteuttaa vaan voi miettiä ensin järjellä, että mitä se oikeasti merkitsee, lapset muuttaa elämää, ainakin omaani paljon. 8. Lapset maksaa paljon yhteiskunnalle, varsinkin kun nykyään riittää näitä, päivähoito, terveys ja tukipalveluiden käyttäjiä. ( ei sillä, etteivätkö jo syntyneet lapset niitä ansaitsisi).
Ihania ovat lapset, jokainen omana itsenään, mutta omia en halua, voin ihastella ja ihmetellä muiden "tekeleitä" :D
Höpöä tämmöiset jutut. Täydellisyytesi voi katkea vaikkapa miehesi kaupassa käyntiin jossa hän löytääkin uuden ja vaikkapa vähän nuoremman naisen. Sen jälkeen vietätkin todennäköisesti loppuelämäsi yksin. Pienestä nämä asiat ovat kiinni....
Miehet ovat myöntäneet suorassa podcast lähetyksessä pitävänsä kulissiliiton ja salarakkaat erillään toisistaan. Salarakkaita päivitetään tarvittaessa. Naisen muuttuessa kotona turhan ankeaksi jätetään eropaperit. Syy miksi mies elää kahta eri elämää johtuu käytännön syistä. Kotosalla otetaan hyöty irti somekelpoisesta perheestä. Panolta haetaan hunajaa. Miehille on se ja sama miten hyvin passaat kotioloissa. Tuut silti vaihdetuksi, mamma :)
Näin. Olen itse ollut jo pitkään suhteessa perheelliseen mieheen ja eipä häntä kiinnosta kanssani jutella vaimosta ja lapsista! Ei sillä, että itseänikään kiinnostaisi....
Joo ei niitä h**ran*a kanssa kiinnosta jutella, se pointti on että ei tarvii miettiä sitä arkea vaan saa olla irti siitä arjesta
Ihan olen tavallinen nainen, en h**ra. On vaan se perus tarina; oma vaimo ei nappaa, mutta lasten ja imagon takia ei halua erota. Itse taas en halua vakavaa suhdetta, joten siihen tilanteeseen tuollainen perheenisä istuu oikein hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, tuhlailette siis ehtyviä luonnonvaroja matkustelemalla ja elämällä leveästi. Kuten sanottua, velat ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ja ahneita, vaikka muuta väittävät.
Oon vela ja oma unelmani on asua yksin luonnon keskellä suosien kotimaista luomutuotantoa.
Vanhemmat: "Olen niin onnellinen ja tyytyväinen, että minulla on rakkaat lapseni. Elämäni on täyttä ja mieleni täyttää syvä Rauha ja kiitollisuus tästä kaikesta. Koen sellaista rakkautta, jota en uskonut edes olevan olemassa."
Myös vanhemnat:"Nyt menen vauva-palstalle haukkumaan kaikki velat alimpaan helvettiin, kun kehtaavat olla onnellisia ilman lapsia! Hirviöitä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, tuhlailette siis ehtyviä luonnonvaroja matkustelemalla ja elämällä leveästi. Kuten sanottua, velat ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ja ahneita, vaikka muuta väittävät.
En ole ikinä väittänyt ettenkö olisi itsekäs ja ahne! Juuri sen takiahan olen vela!!!!
Toki sinäkin voisit nousta sen verran tilanteen tasalle, että tarkistaisit faktat!!!! Että kuka/ketkä täällä niitä luonnonvaroja ihan oikeasti tuhlailee....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi Vela kirjoitti:
Olen jo 36-vuotias nainen ja kymmenen vuotta naimisissa ollut ihanan miehen kanssa. Täysin terve myös. Meillä menee hyvin elämässä.
Tulen perheestä ja suvusta, jossa kaikilla on n. 2.-3. lasta. Minulla on ihan turvallinen perhe-elämä takana ja upea suku joiden kanssa vietin lapsuuteni kesiä mökkeillen. Alkoholisti, mielisairas, riitainen, vammainen, ikityötön tai mitään muutakaan poikkeavaa ei kukaan läheinen ole ollut. Lapsuuteni on ollut lähes täydellinen. Koulukin sujui ihan hyvin ja kavereita oli.
Nykyäänkin pidän lapsista ja työskentelen päiväkodissa. Halusin jo lapsesta lähtien olla mm. kerho-ohjaaja. Silti en halua omia lapsia! Eikä miehenikään, joten piuhat katkaistiin.
Syitä on todella monta. 1. Ei vain haluta kun on ihana olla rauhassa kahdestaan ja vain katsella taivaanrantaa hiljaisuudessa toisiamme kädestä pitäen. 2. Näin on juuri täydellistä. 3. Miksi ottaa riski täydellisyyden rikkoutumiseen? 4. Maailman raadollisuus 5. Ei enempää ihmisiä kiitos, maapallo ei meinaa kantaa tätäkään määrää. 6. Kauhea kiire ja häslinki, varsinkin jos syntyy vammainen, psykopaatti tai muuten vaativa lapsi/lapsia. 7. Kaikkea mikä tuntuu kivalle ajatukselle ei tarvitse toteuttaa vaan voi miettiä ensin järjellä, että mitä se oikeasti merkitsee, lapset muuttaa elämää, ainakin omaani paljon. 8. Lapset maksaa paljon yhteiskunnalle, varsinkin kun nykyään riittää näitä, päivähoito, terveys ja tukipalveluiden käyttäjiä. ( ei sillä, etteivätkö jo syntyneet lapset niitä ansaitsisi).
Ihania ovat lapset, jokainen omana itsenään, mutta omia en halua, voin ihastella ja ihmetellä muiden "tekeleitä" :D
Höpöä tämmöiset jutut. Täydellisyytesi voi katkea vaikkapa miehesi kaupassa käyntiin jossa hän löytääkin uuden ja vaikkapa vähän nuoremman naisen. Sen jälkeen vietätkin todennäköisesti loppuelämäsi yksin. Pienestä nämä asiat ovat kiinni....
Miehet ovat myöntäneet suorassa podcast lähetyksessä pitävänsä kulissiliiton ja salarakkaat erillään toisistaan. Salarakkaita päivitetään tarvittaessa. Naisen muuttuessa kotona turhan ankeaksi jätetään eropaperit. Syy miksi mies elää kahta eri elämää johtuu käytännön syistä. Kotosalla otetaan hyöty irti somekelpoisesta perheestä. Panolta haetaan hunajaa. Miehille on se ja sama miten hyvin passaat kotioloissa. Tuut silti vaihdetuksi, mamma :)
Näin. Olen itse ollut jo pitkään suhteessa perheelliseen mieheen ja eipä häntä kiinnosta kanssani jutella vaimosta ja lapsista! Ei sillä, että itseänikään kiinnostaisi....
Joo ei niitä h**ran*a kanssa kiinnosta jutella, se pointti on että ei tarvii miettiä sitä arkea vaan saa olla irti siitä arjesta
No onneksi spermaa saa klinikalta.
Jää taudit kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi Vela kirjoitti:
Olen jo 36-vuotias nainen ja kymmenen vuotta naimisissa ollut ihanan miehen kanssa. Täysin terve myös. Meillä menee hyvin elämässä.
Tulen perheestä ja suvusta, jossa kaikilla on n. 2.-3. lasta. Minulla on ihan turvallinen perhe-elämä takana ja upea suku joiden kanssa vietin lapsuuteni kesiä mökkeillen. Alkoholisti, mielisairas, riitainen, vammainen, ikityötön tai mitään muutakaan poikkeavaa ei kukaan läheinen ole ollut. Lapsuuteni on ollut lähes täydellinen. Koulukin sujui ihan hyvin ja kavereita oli.
Nykyäänkin pidän lapsista ja työskentelen päiväkodissa. Halusin jo lapsesta lähtien olla mm. kerho-ohjaaja. Silti en halua omia lapsia! Eikä miehenikään, joten piuhat katkaistiin.
Syitä on todella monta. 1. Ei vain haluta kun on ihana olla rauhassa kahdestaan ja vain katsella taivaanrantaa hiljaisuudessa toisiamme kädestä pitäen. 2. Näin on juuri täydellistä. 3. Miksi ottaa riski täydellisyyden rikkoutumiseen? 4. Maailman raadollisuus 5. Ei enempää ihmisiä kiitos, maapallo ei meinaa kantaa tätäkään määrää. 6. Kauhea kiire ja häslinki, varsinkin jos syntyy vammainen, psykopaatti tai muuten vaativa lapsi/lapsia. 7. Kaikkea mikä tuntuu kivalle ajatukselle ei tarvitse toteuttaa vaan voi miettiä ensin järjellä, että mitä se oikeasti merkitsee, lapset muuttaa elämää, ainakin omaani paljon. 8. Lapset maksaa paljon yhteiskunnalle, varsinkin kun nykyään riittää näitä, päivähoito, terveys ja tukipalveluiden käyttäjiä. ( ei sillä, etteivätkö jo syntyneet lapset niitä ansaitsisi).
Ihania ovat lapset, jokainen omana itsenään, mutta omia en halua, voin ihastella ja ihmetellä muiden "tekeleitä" :D
Höpöä tämmöiset jutut. Täydellisyytesi voi katkea vaikkapa miehesi kaupassa käyntiin jossa hän löytääkin uuden ja vaikkapa vähän nuoremman naisen. Sen jälkeen vietätkin todennäköisesti loppuelämäsi yksin. Pienestä nämä asiat ovat kiinni....
Miehet ovat myöntäneet suorassa podcast lähetyksessä pitävänsä kulissiliiton ja salarakkaat erillään toisistaan. Salarakkaita päivitetään tarvittaessa. Naisen muuttuessa kotona turhan ankeaksi jätetään eropaperit. Syy miksi mies elää kahta eri elämää johtuu käytännön syistä. Kotosalla otetaan hyöty irti somekelpoisesta perheestä. Panolta haetaan hunajaa. Miehille on se ja sama miten hyvin passaat kotioloissa. Tuut silti vaihdetuksi, mamma :)
Näin. Olen itse ollut jo pitkään suhteessa perheelliseen mieheen ja eipä häntä kiinnosta kanssani jutella vaimosta ja lapsista! Ei sillä, että itseänikään kiinnostaisi....
Joo ei niitä h**ran*a kanssa kiinnosta jutella, se pointti on että ei tarvii miettiä sitä arkea vaan saa olla irti siitä arjesta
Ihan olen tavallinen nainen, en h**ra. On vaan se perus tarina; oma vaimo ei nappaa, mutta lasten ja imagon takia ei halua erota. Itse taas en halua vakavaa suhdetta, joten siihen tilanteeseen tuollainen perheenisä istuu oikein hyvin!
Tosi uskottavaa. Ei kukaan itseään arvostava nainen suostuisi varanaiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi Vela kirjoitti:
Olen jo 36-vuotias nainen ja kymmenen vuotta naimisissa ollut ihanan miehen kanssa. Täysin terve myös. Meillä menee hyvin elämässä.
Tulen perheestä ja suvusta, jossa kaikilla on n. 2.-3. lasta. Minulla on ihan turvallinen perhe-elämä takana ja upea suku joiden kanssa vietin lapsuuteni kesiä mökkeillen. Alkoholisti, mielisairas, riitainen, vammainen, ikityötön tai mitään muutakaan poikkeavaa ei kukaan läheinen ole ollut. Lapsuuteni on ollut lähes täydellinen. Koulukin sujui ihan hyvin ja kavereita oli.
Nykyäänkin pidän lapsista ja työskentelen päiväkodissa. Halusin jo lapsesta lähtien olla mm. kerho-ohjaaja. Silti en halua omia lapsia! Eikä miehenikään, joten piuhat katkaistiin.
Syitä on todella monta. 1. Ei vain haluta kun on ihana olla rauhassa kahdestaan ja vain katsella taivaanrantaa hiljaisuudessa toisiamme kädestä pitäen. 2. Näin on juuri täydellistä. 3. Miksi ottaa riski täydellisyyden rikkoutumiseen? 4. Maailman raadollisuus 5. Ei enempää ihmisiä kiitos, maapallo ei meinaa kantaa tätäkään määrää. 6. Kauhea kiire ja häslinki, varsinkin jos syntyy vammainen, psykopaatti tai muuten vaativa lapsi/lapsia. 7. Kaikkea mikä tuntuu kivalle ajatukselle ei tarvitse toteuttaa vaan voi miettiä ensin järjellä, että mitä se oikeasti merkitsee, lapset muuttaa elämää, ainakin omaani paljon. 8. Lapset maksaa paljon yhteiskunnalle, varsinkin kun nykyään riittää näitä, päivähoito, terveys ja tukipalveluiden käyttäjiä. ( ei sillä, etteivätkö jo syntyneet lapset niitä ansaitsisi).
Ihania ovat lapset, jokainen omana itsenään, mutta omia en halua, voin ihastella ja ihmetellä muiden "tekeleitä" :D
Höpöä tämmöiset jutut. Täydellisyytesi voi katkea vaikkapa miehesi kaupassa käyntiin jossa hän löytääkin uuden ja vaikkapa vähän nuoremman naisen. Sen jälkeen vietätkin todennäköisesti loppuelämäsi yksin. Pienestä nämä asiat ovat kiinni....
Miehet ovat myöntäneet suorassa podcast lähetyksessä pitävänsä kulissiliiton ja salarakkaat erillään toisistaan. Salarakkaita päivitetään tarvittaessa. Naisen muuttuessa kotona turhan ankeaksi jätetään eropaperit. Syy miksi mies elää kahta eri elämää johtuu käytännön syistä. Kotosalla otetaan hyöty irti somekelpoisesta perheestä. Panolta haetaan hunajaa. Miehille on se ja sama miten hyvin passaat kotioloissa. Tuut silti vaihdetuksi, mamma :)
Näin. Olen itse ollut jo pitkään suhteessa perheelliseen mieheen ja eipä häntä kiinnosta kanssani jutella vaimosta ja lapsista! Ei sillä, että itseänikään kiinnostaisi....
Joo ei niitä h**ran*a kanssa kiinnosta jutella, se pointti on että ei tarvii miettiä sitä arkea vaan saa olla irti siitä arjesta
Ihan olen tavallinen nainen, en h**ra. On vaan se perus tarina; oma vaimo ei nappaa, mutta lasten ja imagon takia ei halua erota. Itse taas en halua vakavaa suhdetta, joten siihen tilanteeseen tuollainen perheenisä istuu oikein hyvin!
Eli h**ra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi Vela kirjoitti:
Olen jo 36-vuotias nainen ja kymmenen vuotta naimisissa ollut ihanan miehen kanssa. Täysin terve myös. Meillä menee hyvin elämässä.
Tulen perheestä ja suvusta, jossa kaikilla on n. 2.-3. lasta. Minulla on ihan turvallinen perhe-elämä takana ja upea suku joiden kanssa vietin lapsuuteni kesiä mökkeillen. Alkoholisti, mielisairas, riitainen, vammainen, ikityötön tai mitään muutakaan poikkeavaa ei kukaan läheinen ole ollut. Lapsuuteni on ollut lähes täydellinen. Koulukin sujui ihan hyvin ja kavereita oli.
Nykyäänkin pidän lapsista ja työskentelen päiväkodissa. Halusin jo lapsesta lähtien olla mm. kerho-ohjaaja. Silti en halua omia lapsia! Eikä miehenikään, joten piuhat katkaistiin.
Syitä on todella monta. 1. Ei vain haluta kun on ihana olla rauhassa kahdestaan ja vain katsella taivaanrantaa hiljaisuudessa toisiamme kädestä pitäen. 2. Näin on juuri täydellistä. 3. Miksi ottaa riski täydellisyyden rikkoutumiseen? 4. Maailman raadollisuus 5. Ei enempää ihmisiä kiitos, maapallo ei meinaa kantaa tätäkään määrää. 6. Kauhea kiire ja häslinki, varsinkin jos syntyy vammainen, psykopaatti tai muuten vaativa lapsi/lapsia. 7. Kaikkea mikä tuntuu kivalle ajatukselle ei tarvitse toteuttaa vaan voi miettiä ensin järjellä, että mitä se oikeasti merkitsee, lapset muuttaa elämää, ainakin omaani paljon. 8. Lapset maksaa paljon yhteiskunnalle, varsinkin kun nykyään riittää näitä, päivähoito, terveys ja tukipalveluiden käyttäjiä. ( ei sillä, etteivätkö jo syntyneet lapset niitä ansaitsisi).
Ihania ovat lapset, jokainen omana itsenään, mutta omia en halua, voin ihastella ja ihmetellä muiden "tekeleitä" :D
Höpöä tämmöiset jutut. Täydellisyytesi voi katkea vaikkapa miehesi kaupassa käyntiin jossa hän löytääkin uuden ja vaikkapa vähän nuoremman naisen. Sen jälkeen vietätkin todennäköisesti loppuelämäsi yksin. Pienestä nämä asiat ovat kiinni....
Miehet ovat myöntäneet suorassa podcast lähetyksessä pitävänsä kulissiliiton ja salarakkaat erillään toisistaan. Salarakkaita päivitetään tarvittaessa. Naisen muuttuessa kotona turhan ankeaksi jätetään eropaperit. Syy miksi mies elää kahta eri elämää johtuu käytännön syistä. Kotosalla otetaan hyöty irti somekelpoisesta perheestä. Panolta haetaan hunajaa. Miehille on se ja sama miten hyvin passaat kotioloissa. Tuut silti vaihdetuksi, mamma :)
Näin. Olen itse ollut jo pitkään suhteessa perheelliseen mieheen ja eipä häntä kiinnosta kanssani jutella vaimosta ja lapsista! Ei sillä, että itseänikään kiinnostaisi....
Joo ei niitä h**ran*a kanssa kiinnosta jutella, se pointti on että ei tarvii miettiä sitä arkea vaan saa olla irti siitä arjesta
Ihan olen tavallinen nainen, en h**ra. On vaan se perus tarina; oma vaimo ei nappaa, mutta lasten ja imagon takia ei halua erota. Itse taas en halua vakavaa suhdetta, joten siihen tilanteeseen tuollainen perheenisä istuu oikein hyvin!
Eli h**ra.
Ja keitä heitä käyttää? Tidii! Miehet
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, tuhlailette siis ehtyviä luonnonvaroja matkustelemalla ja elämällä leveästi. Kuten sanottua, velat ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ja ahneita, vaikka muuta väittävät.
Mielelläni olen itsekeskeinen ja jätän muut rauhaan.
Lapselliset ovat syvästi itsekkäitä, kun eivät edes elämään merkitystä löydä ilman, että siihen pitää toista (lasta) käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, tuhlailette siis ehtyviä luonnonvaroja matkustelemalla ja elämällä leveästi. Kuten sanottua, velat ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ja ahneita, vaikka muuta väittävät.
Kyllähän näistä velojen kirjoituksista tosiaan selvästi paistaa läpi vahva minä-keskeisyys...
t.eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi Vela kirjoitti:
Olen jo 36-vuotias nainen ja kymmenen vuotta naimisissa ollut ihanan miehen kanssa. Täysin terve myös. Meillä menee hyvin elämässä.
Tulen perheestä ja suvusta, jossa kaikilla on n. 2.-3. lasta. Minulla on ihan turvallinen perhe-elämä takana ja upea suku joiden kanssa vietin lapsuuteni kesiä mökkeillen. Alkoholisti, mielisairas, riitainen, vammainen, ikityötön tai mitään muutakaan poikkeavaa ei kukaan läheinen ole ollut. Lapsuuteni on ollut lähes täydellinen. Koulukin sujui ihan hyvin ja kavereita oli.
Nykyäänkin pidän lapsista ja työskentelen päiväkodissa. Halusin jo lapsesta lähtien olla mm. kerho-ohjaaja. Silti en halua omia lapsia! Eikä miehenikään, joten piuhat katkaistiin.
Syitä on todella monta. 1. Ei vain haluta kun on ihana olla rauhassa kahdestaan ja vain katsella taivaanrantaa hiljaisuudessa toisiamme kädestä pitäen. 2. Näin on juuri täydellistä. 3. Miksi ottaa riski täydellisyyden rikkoutumiseen? 4. Maailman raadollisuus 5. Ei enempää ihmisiä kiitos, maapallo ei meinaa kantaa tätäkään määrää. 6. Kauhea kiire ja häslinki, varsinkin jos syntyy vammainen, psykopaatti tai muuten vaativa lapsi/lapsia. 7. Kaikkea mikä tuntuu kivalle ajatukselle ei tarvitse toteuttaa vaan voi miettiä ensin järjellä, että mitä se oikeasti merkitsee, lapset muuttaa elämää, ainakin omaani paljon. 8. Lapset maksaa paljon yhteiskunnalle, varsinkin kun nykyään riittää näitä, päivähoito, terveys ja tukipalveluiden käyttäjiä. ( ei sillä, etteivätkö jo syntyneet lapset niitä ansaitsisi).
Ihania ovat lapset, jokainen omana itsenään, mutta omia en halua, voin ihastella ja ihmetellä muiden "tekeleitä" :D
Höpöä tämmöiset jutut. Täydellisyytesi voi katkea vaikkapa miehesi kaupassa käyntiin jossa hän löytääkin uuden ja vaikkapa vähän nuoremman naisen. Sen jälkeen vietätkin todennäköisesti loppuelämäsi yksin. Pienestä nämä asiat ovat kiinni....
Miehet ovat myöntäneet suorassa podcast lähetyksessä pitävänsä kulissiliiton ja salarakkaat erillään toisistaan. Salarakkaita päivitetään tarvittaessa. Naisen muuttuessa kotona turhan ankeaksi jätetään eropaperit. Syy miksi mies elää kahta eri elämää johtuu käytännön syistä. Kotosalla otetaan hyöty irti somekelpoisesta perheestä. Panolta haetaan hunajaa. Miehille on se ja sama miten hyvin passaat kotioloissa. Tuut silti vaihdetuksi, mamma :)
Näin. Olen itse ollut jo pitkään suhteessa perheelliseen mieheen ja eipä häntä kiinnosta kanssani jutella vaimosta ja lapsista! Ei sillä, että itseänikään kiinnostaisi....
Joo ei niitä h**ran*a kanssa kiinnosta jutella, se pointti on että ei tarvii miettiä sitä arkea vaan saa olla irti siitä arjesta
Ihan olen tavallinen nainen, en h**ra. On vaan se perus tarina; oma vaimo ei nappaa, mutta lasten ja imagon takia ei halua erota. Itse taas en halua vakavaa suhdetta, joten siihen tilanteeseen tuollainen perheenisä istuu oikein hyvin!
Eli h**ra.
Ei, koska h**ra ottaa maksun s****ä. Tämä taas on win-win situation, jossa molemmat voittavat!
Olet kyllä äärimmäisen naivi, jos tämä on sinulle jotenkin vieras asia! Äiti-ihminen epäilemättä....
En halua olla äiti, en halua elää lapsiperhearkea enkä laittaa elämääni lapsiin.
Olen onnellinen ilman jälkikasvua, tämä on valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?
Voi apua, kuolen nauruun!!!!!
Kuule älä hätäile, ihan varmasti se sukulaisesi ajattelee sinusta ainakin yhtä rumasti! Ja VARMASTI häntä ei kiinnosta pätkääkään kuulla lastesi asioita, joten voit aivan huoletta puhua niitten ihmisten kanssa, joita ehkä kiinnostaa, eli esim. isovanhempien, joiden on PAKKO edes esittää olevansa kiinnostuneita!!!!!Okei, yritän kyllä peittää kiusallisuuteni ja esittää että vau, onpa kivan kuuloista. Mutta siis näistä kommenteista päätellen ei vika olekaan siinä että minun tuttuni olisivat tylsiä, vaan se oikeasti saattaakin johtua siitä että heillä ei ole lapsia. Apua, ei kai, kai teillä jotain vaihtelua ja uutta elämässä on ilman jälkikasvuakin, vai sitäkö on luvassa mullekin sit ku nää joskus kotoa pois lähtevät :D :D
No jos katson vanhempiani, niin kyllä - tai ketä tahansa muuta jonka lapset on muuttaneet pois kotoa, tylsää on kunnes joskus siunautuu lapsenlapsia ja sit on taas mummussa ja ukissa eloa!
Niinpä, ilman lastasi SINÄ et OLE MITÄÄN!!!!
En halua lasta, koska en halua uhrata itseäni!Olet ilmeisesti normaalia lahjattomampi älykkyyden suhteen. Minulla on neljä aikuista lasta ja hyvin tapahtumarikas elämä. Työelämäkin on tuttu . Lapset ovat lapsia hyvin vähän aikaa. Pieni hetki elämästä ja olen onnellinen että sekin tuli koettua. Nyt olen hieman alle viiskymppinen, ei lapsia enää kotona ja täysin vapaa elämä. Ei ole tylsää! Olin kotiäiti vuosien 32v-47v välillä. sitä ennen siis lapseton sinkku kolmekymppiseksi asti ja iästä 48v elämää ilman lapsia. Kiva kun ottavat joskus yhteyttä ja tulevat käymään. heillä oma elämä nyt elettävänä, me ollaan miehen kanssa pien sivujuonne siinä, samoin kuin he olivat yksi ajankohta meidän elämästä. Suhde lapsiin on nyt erilainen, aikuinen.
Ja tuoko tarina teki sinusta jotenkin älyllisesti lahjakkaamman?
Mutta kiistämätöntä on, että perheellisten elämä on monin tavoin rikkaampaa ja monipuolisempaa. Lisäksi he ovat myös paljon sosiaalisempia...
t.eri
Miten ihmeessä voi vetää tuollaisen johtopäätöksen? Mitä mieltä sitten olet introverteistä, luuletko, että heitä kaikenmaailman sosialisointi edes kiinnostaisi? Jos vertaa kotona nyhjöttävää tuttavaperhettä, voin kyllä väittää toisin. En edes kehtaa kertoa mitä kaikkea teemme ja reissaamme ilman lapsia niin viikolla kuin viikonloppuisinkin, he kun joutuvat aina miettimään kumpi pääsee minnekin ja miten lapset haetaan ja kuskataan harrastuksiin ja otetaan huomioon. Ne tulevat aina ensin, aivan kuin he harrastaisivat lapsien viihdyttämistä 24/7. Sitten kesälomat vietetään jossain huvipuistossa ja annetaan laatuaikaa lasten ehdoilla. En kyllä yhtään jaksaisi tuollaista, oma elämä katoaa täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, tuhlailette siis ehtyviä luonnonvaroja matkustelemalla ja elämällä leveästi. Kuten sanottua, velat ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ja ahneita, vaikka muuta väittävät.
Kyllähän näistä velojen kirjoituksista tosiaan selvästi paistaa läpi vahva minä-keskeisyys...
t.eri
Ei kato me viisaat pidetään panot panoina. Miehen päästäminen ovesta lopullisesti sisään merkitsee jatkuvaa migreeniä. Samaan aikaan kyseinen munapää keulii sillä ettei kotioloilla ole mitään merkitystä. Puoliso saa palvella itsensä hengiltä herran painuessa vieraisiin. Eikä tätä ees salata. Kyllä vapaa sinkkunainen tietää vapaiden sekä varattujen motiivit tulla iholle. Viisas nainen asettaa omalle huoltamolleen käyttörajoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, tuhlailette siis ehtyviä luonnonvaroja matkustelemalla ja elämällä leveästi. Kuten sanottua, velat ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ja ahneita, vaikka muuta väittävät.
Kyllähän näistä velojen kirjoituksista tosiaan selvästi paistaa läpi vahva minä-keskeisyys...
t.eri
Antakaa minun elämälle tarkoitus.
Antakaa minun elämälle merkitys.
Antakaa minulle ehdotonta rakkautta.
Antakaa minun jatkaa geenejäni.
Antakaa minun tuhota maapallo.
Antakaa minun ja vain minun määritellä mikä on oikea tapa elää.
T.vanhempi
Ei ole mahdollista, sorry! Mutta kiva yritys!