Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin vela, kunnes nelikymppiset meni ja havahduin että haluan sittenkin kokea enemmän tässä elämässä. Onneksi vaimo olikin miettinyt samaa ja vaikka hän on muutaman vuoden vanhempi, oli homma helppo pistää alulle. Ensi kuussa laskettu aika ja ollaan onnellisempia kuin koskaan ennen. Onneksi herättiin viime tipassa

No jo eka lause paljasti, et oo velaa nähnytkään. Velalta ei mitään puutu, ei vela kaipaa jotain "enemmän".

Ihminen haluaa aina enemmän

Niin vanhemmat, jatkuvaa ruikutusta kaikesta siitä mitä heillä ei ole. Aikaa, rahaa, vapautta, s***siä, aikaa itselle, aikaa kumppanille tai ystäville....loputonta ruikutusta kaikesta mitä puuttuu.

Niin väsynyttä. Mun lapset ovat aikuisia ja minulta ei puutu mitään mainitsemaasi. Lisäksi minulla yhteys lapsiini, sitä sinulla ei tule olemaan ikinä, eli minulla on enemmän.

Eri

Mistä sinä tiedät, että onko mullakin yhteys sun lapsiin? Ehkä on munkin tuttuja :D

Ja voimia tuohon väsymykseen. Se on, vanhempien taakkaa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin vela, kunnes nelikymppiset meni ja havahduin että haluan sittenkin kokea enemmän tässä elämässä. Onneksi vaimo olikin miettinyt samaa ja vaikka hän on muutaman vuoden vanhempi, oli homma helppo pistää alulle. Ensi kuussa laskettu aika ja ollaan onnellisempia kuin koskaan ennen. Onneksi herättiin viime tipassa

No jo eka lause paljasti, et oo velaa nähnytkään. Velalta ei mitään puutu, ei vela kaipaa jotain "enemmän".

Ihminen haluaa aina enemmän

Niin vanhemmat, jatkuvaa ruikutusta kaikesta siitä mitä heillä ei ole. Aikaa, rahaa, vapautta, s***siä, aikaa itselle, aikaa kumppanille tai ystäville....loputonta ruikutusta kaikesta mitä puuttuu.

Niin väsynyttä. Mun lapset ovat aikuisia ja minulta ei puutu mitään mainitsemaasi. Lisäksi minulla yhteys lapsiini, sitä sinulla ei tule olemaan ikinä, eli minulla on enemmän.

Eri

Onkohan ne sun lapset niin kivoja, että minäkin kokisin jääväni jostain paitsi?

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Tältä kuulostaa elämäänsä tyytyväinen ihminen! :D Yhtään ei tule sellainen fiba, että jostain syystä olet vihainen elämää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina luullut, että vauva palsta on vanhemmille tai vanhemmuudesta haaveileville, eli miten ihmiset joita ei muka lasten hankinta kiinnostaa, eksyy vauva palstalle.. minua ei esim. koirat kiinnosta, joten en myöskään koira palstoille lueskele ja tietoa etsi..Vasta kun mietin että pitäiskö hankkia koira, alan hakeutua koira palstoille. Eli jäitte kiinni "velat" ;) taitaapi kiinnostella oisko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ;)

No nyt jäätiin niin kiinni! :D

Niin, jos ei halua äitien ja isien kommentteja, niin ehkä joku muu kuin vauva palsta olisi heille sopivampi

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Voi apua, kuolen nauruun!!!!!

Kuule älä hätäile, ihan varmasti se sukulaisesi ajattelee sinusta ainakin yhtä rumasti! Ja VARMASTI häntä ei kiinnosta pätkääkään kuulla lastesi asioita, joten voit aivan huoletta puhua niitten ihmisten kanssa, joita ehkä kiinnostaa, eli esim. isovanhempien, joiden on PAKKO edes esittää olevansa kiinnostuneita!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Tältä kuulostaa elämäänsä tyytyväinen ihminen! :D Yhtään ei tule sellainen fiba, että jostain syystä olet vihainen elämää kohtaan.

Tuliko oikeasti sellainen fiilis? Ei ollut kyllä tarkoitus. Kysymys oli ihan vilpittömästi esitetty. Ehkä minulla on vain tylsiä tuttuja, jos velat ette koe että teillä olisi tällaista?

Säälittävistäkin säälittävin on aikuinen nainen, jolla ei ole elämässään mitään muuta sisältöä, kuin olla orjana lapsilleen ja miehelleen! What a waste!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina luullut, että vauva palsta on vanhemmille tai vanhemmuudesta haaveileville, eli miten ihmiset joita ei muka lasten hankinta kiinnostaa, eksyy vauva palstalle.. minua ei esim. koirat kiinnosta, joten en myöskään koira palstoille lueskele ja tietoa etsi..Vasta kun mietin että pitäiskö hankkia koira, alan hakeutua koira palstoille. Eli jäitte kiinni "velat" ;) taitaapi kiinnostella oisko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ;)

No nyt jäätiin niin kiinni! :D

Niin, jos ei halua äitien ja isien kommentteja, niin ehkä joku muu kuin vauva palsta olisi heille sopivampi

Sitten vois kans lukea, että kenelle tässä ketjussa oli asetettu toi otsikon kysymys.

Ei kuule tässä mammojen ja isien mielipiteitä kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Voi apua, kuolen nauruun!!!!!

Kuule älä hätäile, ihan varmasti se sukulaisesi ajattelee sinusta ainakin yhtä rumasti! Ja VARMASTI häntä ei kiinnosta pätkääkään kuulla lastesi asioita, joten voit aivan huoletta puhua niitten ihmisten kanssa, joita ehkä kiinnostaa, eli esim. isovanhempien, joiden on PAKKO edes esittää olevansa kiinnostuneita!!!!!

Okei, yritän kyllä peittää kiusallisuuteni ja esittää että vau, onpa kivan kuuloista. Mutta siis näistä kommenteista päätellen ei vika olekaan siinä että minun tuttuni olisivat tylsiä, vaan se oikeasti saattaakin johtua siitä että heillä ei ole lapsia. Apua, ei kai, kai teillä jotain vaihtelua ja uutta elämässä on ilman jälkikasvuakin, vai sitäkö on luvassa mullekin sit ku nää joskus kotoa pois lähtevät :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Voi apua, kuolen nauruun!!!!!

Kuule älä hätäile, ihan varmasti se sukulaisesi ajattelee sinusta ainakin yhtä rumasti! Ja VARMASTI häntä ei kiinnosta pätkääkään kuulla lastesi asioita, joten voit aivan huoletta puhua niitten ihmisten kanssa, joita ehkä kiinnostaa, eli esim. isovanhempien, joiden on PAKKO edes esittää olevansa kiinnostuneita!!!!!

Okei, yritän kyllä peittää kiusallisuuteni ja esittää että vau, onpa kivan kuuloista. Mutta siis näistä kommenteista päätellen ei vika olekaan siinä että minun tuttuni olisivat tylsiä, vaan se oikeasti saattaakin johtua siitä että heillä ei ole lapsia. Apua, ei kai, kai teillä jotain vaihtelua ja uutta elämässä on ilman jälkikasvuakin, vai sitäkö on luvassa mullekin sit ku nää joskus kotoa pois lähtevät :D :D

No jos katson vanhempiani, niin kyllä - tai ketä tahansa muuta jonka lapset on muuttaneet pois kotoa, tylsää on kunnes joskus siunautuu lapsenlapsia ja sit on taas mummussa ja ukissa eloa!

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Niin mitä kaikkea huippua esim hehkutat?

Miten teillä on lääkitty kihomatoja ja nypitty täitä?

Miten kivaa oli viettää kesäloma kotipihassa, kun ei ollut varaa mihinkään muuhun?

Mitä punalaputettuja tuotteita löysitte tänään Prismasta?

Miten aviomies on muuttunut yhtäkkiä etäiseksi?

Oikeastiko mietit, että miksi vela sukulaisesi kanssa ei oikein juttu luista :D ????

En vain pidä lapsista, ovat ällöttäviä vinkujia.

Vierailija kirjoitti:

Säälittävistäkin säälittävin on aikuinen nainen, jolla ei ole elämässään mitään muuta sisältöä, kuin olla orjana lapsilleen ja miehelleen! What a waste!

Mut se on helppo rooli, jonka taakse voi aina piiloutua. Mitään muuta ei sit elämässä tarvikaan tehdä, helposti saa ajan kulumaan, koska lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Voi apua, kuolen nauruun!!!!!

Kuule älä hätäile, ihan varmasti se sukulaisesi ajattelee sinusta ainakin yhtä rumasti! Ja VARMASTI häntä ei kiinnosta pätkääkään kuulla lastesi asioita, joten voit aivan huoletta puhua niitten ihmisten kanssa, joita ehkä kiinnostaa, eli esim. isovanhempien, joiden on PAKKO edes esittää olevansa kiinnostuneita!!!!!

Okei, yritän kyllä peittää kiusallisuuteni ja esittää että vau, onpa kivan kuuloista. Mutta siis näistä kommenteista päätellen ei vika olekaan siinä että minun tuttuni olisivat tylsiä, vaan se oikeasti saattaakin johtua siitä että heillä ei ole lapsia. Apua, ei kai, kai teillä jotain vaihtelua ja uutta elämässä on ilman jälkikasvuakin, vai sitäkö on luvassa mullekin sit ku nää joskus kotoa pois lähtevät :D :D

No jos katson vanhempiani, niin kyllä - tai ketä tahansa muuta jonka lapset on muuttaneet pois kotoa, tylsää on kunnes joskus siunautuu lapsenlapsia ja sit on taas mummussa ja ukissa eloa!

Niinpä, ilman lastasi SINÄ et OLE MITÄÄN!!!!

En halua lasta, koska en halua uhrata itseäni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Niin mitä kaikkea huippua esim hehkutat?

Miten teillä on lääkitty kihomatoja ja nypitty täitä?

Miten kivaa oli viettää kesäloma kotipihassa, kun ei ollut varaa mihinkään muuhun?

Mitä punalaputettuja tuotteita löysitte tänään Prismasta?

Miten aviomies on muuttunut yhtäkkiä etäiseksi?

Oikeastiko mietit, että miksi vela sukulaisesi kanssa ei oikein juttu luista :D ????

Ei he kaikki ole veloja, osalla on muita syitä miksi eivät pysty lapsia saamaan. En tiedä onko sinun kuulumiset yleensä tuollaisia, mutta meillä kyllä vähän tasokkaammin menee elämä...että yleensä aika kivoja juttuja tapahtuu lähinnä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Voi apua, kuolen nauruun!!!!!

Kuule älä hätäile, ihan varmasti se sukulaisesi ajattelee sinusta ainakin yhtä rumasti! Ja VARMASTI häntä ei kiinnosta pätkääkään kuulla lastesi asioita, joten voit aivan huoletta puhua niitten ihmisten kanssa, joita ehkä kiinnostaa, eli esim. isovanhempien, joiden on PAKKO edes esittää olevansa kiinnostuneita!!!!!

Okei, yritän kyllä peittää kiusallisuuteni ja esittää että vau, onpa kivan kuuloista. Mutta siis näistä kommenteista päätellen ei vika olekaan siinä että minun tuttuni olisivat tylsiä, vaan se oikeasti saattaakin johtua siitä että heillä ei ole lapsia. Apua, ei kai, kai teillä jotain vaihtelua ja uutta elämässä on ilman jälkikasvuakin, vai sitäkö on luvassa mullekin sit ku nää joskus kotoa pois lähtevät :D :D

No jos katson vanhempiani, niin kyllä - tai ketä tahansa muuta jonka lapset on muuttaneet pois kotoa, tylsää on kunnes joskus siunautuu lapsenlapsia ja sit on taas mummussa ja ukissa eloa!

Niinpä, ilman lastasi SINÄ et OLE MITÄÄN!!!!

En halua lasta, koska en halua uhrata itseäni!

Näin. Lapsia hankkii monesti just ne, jotka kokevat, että eivät itse ole mitään! Saa edes jonkin statuksen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin vela, kunnes nelikymppiset meni ja havahduin että haluan sittenkin kokea enemmän tässä elämässä. Onneksi vaimo olikin miettinyt samaa ja vaikka hän on muutaman vuoden vanhempi, oli homma helppo pistää alulle. Ensi kuussa laskettu aika ja ollaan onnellisempia kuin koskaan ennen. Onneksi herättiin viime tipassa

No jo eka lause paljasti, et oo velaa nähnytkään. Velalta ei mitään puutu, ei vela kaipaa jotain "enemmän".

Ihminen haluaa aina enemmän

Niin vanhemmat, jatkuvaa ruikutusta kaikesta siitä mitä heillä ei ole. Aikaa, rahaa, vapautta, s***siä, aikaa itselle, aikaa kumppanille tai ystäville....loputonta ruikutusta kaikesta mitä puuttuu.

Niin väsynyttä. Mun lapset ovat aikuisia ja minulta ei puutu mitään mainitsemaasi. Lisäksi minulla yhteys lapsiini, sitä sinulla ei tule olemaan ikinä, eli minulla on enemmän.

Eri

Mistä sinä tiedät, että onko mullakin yhteys sun lapsiin? Ehkä on munkin tuttuja :D

Ja voimia tuohon väsymykseen. Se on, vanhempien taakkaa....

Kun argumentit loppuu, niin saivartelu alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Voi apua, kuolen nauruun!!!!!

Kuule älä hätäile, ihan varmasti se sukulaisesi ajattelee sinusta ainakin yhtä rumasti! Ja VARMASTI häntä ei kiinnosta pätkääkään kuulla lastesi asioita, joten voit aivan huoletta puhua niitten ihmisten kanssa, joita ehkä kiinnostaa, eli esim. isovanhempien, joiden on PAKKO edes esittää olevansa kiinnostuneita!!!!!

Okei, yritän kyllä peittää kiusallisuuteni ja esittää että vau, onpa kivan kuuloista. Mutta siis näistä kommenteista päätellen ei vika olekaan siinä että minun tuttuni olisivat tylsiä, vaan se oikeasti saattaakin johtua siitä että heillä ei ole lapsia. Apua, ei kai, kai teillä jotain vaihtelua ja uutta elämässä on ilman jälkikasvuakin, vai sitäkö on luvassa mullekin sit ku nää joskus kotoa pois lähtevät :D :D

No jos katson vanhempiani, niin kyllä - tai ketä tahansa muuta jonka lapset on muuttaneet pois kotoa, tylsää on kunnes joskus siunautuu lapsenlapsia ja sit on taas mummussa ja ukissa eloa!

Niinpä, ilman lastasi SINÄ et OLE MITÄÄN!!!!

En halua lasta, koska en halua uhrata itseäni!

Olet ilmeisesti normaalia lahjattomampi älykkyyden suhteen. Minulla on neljä aikuista lasta ja hyvin tapahtumarikas elämä. Työelämäkin on tuttu . Lapset ovat lapsia hyvin vähän aikaa. Pieni hetki elämästä ja olen onnellinen että sekin tuli koettua. Nyt olen hieman alle viiskymppinen, ei lapsia enää kotona ja täysin vapaa elämä. Ei ole tylsää! Olin kotiäiti vuosien 32v-47v välillä. sitä ennen siis lapseton sinkku kolmekymppiseksi asti ja iästä 48v elämää ilman lapsia. Kiva kun ottavat joskus yhteyttä ja tulevat käymään. heillä oma elämä nyt elettävänä, me ollaan miehen kanssa pien sivujuonne siinä, samoin kuin he olivat yksi ajankohta meidän elämästä. Suhde lapsiin on nyt erilainen, aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja koen kiusalliseksi olla sukulaisten tai ystävien seurassa joilla ei jälkikasvua ole (ja tiedän ettei myös tule). Vuodet kuluu, mutta aina tavatessamme he ovat siinä samassa pisteessä... Miten siihen pitäisi suhtautua? Tiedättekö mitä tarkoitan, esim. Nähdään yhden sukulaisen kanssa noin kerran vuodessa, kuulumiset menee suunnilleen, että meillä on tapahtunut vaikka mitä, johtuen kokemuksista lasten kanssa heidän eri elämänvaiheissa, mutta tämä sukulainen on aina, että käytiin reissussa ja töitä on tehty, ihan siis samaa kuin vuosi sitten, reissun kohde ehkä eri. Ja töitä tehdään niin paljon että muuhun ei aikaa tunnu olevan. Ja kun tämä on AINA näiden lapsettomien kanssa, on niin kiusallista kun ei viitsi hehkuttaa mitä kaikkee huippua meillä on tehty, kun tietää, että heillä ei ole mitään uutta kerrottavaa. Pitäiskö vaan jättää nuo tapaamiset väliin, vai pitäiskö vaan olla oma itsensä ja hehkuttaa onneaa heille ja yrittää esittää kiinnostunutta kun he kertovat taas ettei mitään uutta ole tapahtunut?

Voi apua, kuolen nauruun!!!!!

Kuule älä hätäile, ihan varmasti se sukulaisesi ajattelee sinusta ainakin yhtä rumasti! Ja VARMASTI häntä ei kiinnosta pätkääkään kuulla lastesi asioita, joten voit aivan huoletta puhua niitten ihmisten kanssa, joita ehkä kiinnostaa, eli esim. isovanhempien, joiden on PAKKO edes esittää olevansa kiinnostuneita!!!!!

Okei, yritän kyllä peittää kiusallisuuteni ja esittää että vau, onpa kivan kuuloista. Mutta siis näistä kommenteista päätellen ei vika olekaan siinä että minun tuttuni olisivat tylsiä, vaan se oikeasti saattaakin johtua siitä että heillä ei ole lapsia. Apua, ei kai, kai teillä jotain vaihtelua ja uutta elämässä on ilman jälkikasvuakin, vai sitäkö on luvassa mullekin sit ku nää joskus kotoa pois lähtevät :D :D

No jos katson vanhempiani, niin kyllä - tai ketä tahansa muuta jonka lapset on muuttaneet pois kotoa, tylsää on kunnes joskus siunautuu lapsenlapsia ja sit on taas mummussa ja ukissa eloa!

Niinpä, ilman lastasi SINÄ et OLE MITÄÄN!!!!

En halua lasta, koska en halua uhrata itseäni!

Olet ilmeisesti normaalia lahjattomampi älykkyyden suhteen. Minulla on neljä aikuista lasta ja hyvin tapahtumarikas elämä. Työelämäkin on tuttu . Lapset ovat lapsia hyvin vähän aikaa. Pieni hetki elämästä ja olen onnellinen että sekin tuli koettua. Nyt olen hieman alle viiskymppinen, ei lapsia enää kotona ja täysin vapaa elämä. Ei ole tylsää! Olin kotiäiti vuosien 32v-47v välillä. sitä ennen siis lapseton sinkku kolmekymppiseksi asti ja iästä 48v elämää ilman lapsia. Kiva kun ottavat joskus yhteyttä ja tulevat käymään. heillä oma elämä nyt elettävänä, me ollaan miehen kanssa pien sivujuonne siinä, samoin kuin he olivat yksi ajankohta meidän elämästä. Suhde lapsiin on nyt erilainen, aikuinen. 

Nyt ei kyllä matikka täsmää, mutta ihan kivan tarinan yritit kertoa XD