Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Plop10 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Kyllä monella nykynaistutulla on ollu helppo synnytys, lapsi tehdään 30-40 vuotiaana ja paikat on jo sopivammat synnytykseen. Moni synnyttänyt ilman repeilyä ja ihan ekoja ponnistuksia ja plop.

Kysytään vapaaehtoisesti lapsettomien motiiveja ei niimmutkunaapurinniilollaki oli ihqu synnytys lässynläätä.

No kyllä tuolla pelotellaan elinikäisistä vaurioista, vaikka kirjoittaja vetosi siinä tuttujen tapauksiin. Jatketaan vaan pelottelua niin ei kukaan uskalla synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kakarat vähempää kiinnostaa. 

Täysin sallittu selkeä omakohtainen mielipide (ketään muuta lyttäämättä. Ei usein onnistu marttyyrikoneilta).

Jep. Ketjun otsikosta selviää hyvin, mitä ketju käsittelee. Mielestäni ketju ei ole kielletty äideiltä, kommentoinnissa vaan voisi käyttää järkeä ja pysyä ketjun hengessä.

Ei tarvita a) syyllistämistä, solvaamista, arvostelua ja samassa oman erinomaisuuden kehuskelua. b) tilannetajun puuttumisesta kertovia hehkutuksia raskaudesta, synnytyksestä ja lapsiperhe-elämästä, höystettynä väitteellä, että tekin muutatte mielenne ja se kannattaa. Ei mikään ihme, että sanan säilä sivaltaa näissä tapauksissa takaisin.

Jos on äiti ja onnellinen siinä elämässä, miksi kommentoida tänne niin negatiiviseen sävyyn ja vihaten toisen päätöksen tehneitä? Ymmärrettävää, että uteliaisuudesta lukee ketjua.

Voihan olla, että osa haukkujista on miehiä, ei äitejä ollenkaan.

Plop10 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plop10 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Kyllä monella nykynaistutulla on ollu helppo synnytys, lapsi tehdään 30-40 vuotiaana ja paikat on jo sopivammat synnytykseen. Moni synnyttänyt ilman repeilyä ja ihan ekoja ponnistuksia ja plop.

Kysytään vapaaehtoisesti lapsettomien motiiveja ei niimmutkunaapurinniilollaki oli ihqu synnytys lässynläätä.

No kyllä tuolla pelotellaan elinikäisistä vaurioista, vaikka kirjoittaja vetosi siinä tuttujen tapauksiin. Jatketaan vaan pelottelua niin ei kukaan uskalla synnyttää.

"Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen syynä?" Vastaa omakohtaisesti jos olet kohderyhmää.

En pelkää synnytystä, en vihaa lapsia, enkä mikä ko. asiaan liittyy. Kunnioita ketkä hankkii lapsia. Minä vaan en halua lapsia elämääni. En ole itsekäs, vaan tältä tuntuu ja sen mukaan elän. En kaipaa, enkä vastaa kenenkään miksittelyyn, koska en ole tilivelvollinen. Ihmetten tätä pitkää ketjua, että miten jaksatte tätä velloa ja selitellä.

Plop10 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plop10 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Kyllä monella nykynaistutulla on ollu helppo synnytys, lapsi tehdään 30-40 vuotiaana ja paikat on jo sopivammat synnytykseen. Moni synnyttänyt ilman repeilyä ja ihan ekoja ponnistuksia ja plop.

Kysytään vapaaehtoisesti lapsettomien motiiveja ei niimmutkunaapurinniilollaki oli ihqu synnytys lässynläätä.

No kyllä tuolla pelotellaan elinikäisistä vaurioista, vaikka kirjoittaja vetosi siinä tuttujen tapauksiin. Jatketaan vaan pelottelua niin ei kukaan uskalla synnyttää.

Synnytyspelosta kärsivä ja lapsia silti haluava tuskin tulee velojen ketjuun.

Repeämiä tapahtuu, välilihaa leikataan, virtsankarkailu on yleinen elinikäinen vaiva. Raskausarpia tulee ja kiireellisestä sektiosta voi jäädä vähemmän kaunis arpi, verrattuna suunniteltuun sektioon. Tuttuja nyt kun käytetään esimerkkinä, niin äitini vatsa oli arpineen aika raadellun näköinen hätäsektion takia, hänellä oli raskausmyrkytys, myöhemmin kohtu jouduttiin poistamaan mm. arpikudoksen takia, hänellä myös raskausaikana kengänkoko muuttui, jalat lässähtivät ja vanhat kengät eivät sopineet enää.

Ai, tämän ketjun jutut ovat vasta välilihan kohdassa..... 😂🤣

Minun mieheni ei halunnut omia lapsia, koska hänellä on suvussa esim. alkoholismia, mielenterveysongelmia ja syöpäsairauksia. Niin minäkin ajauduin ajattelemaan, että en halua omia lapsia, kun ei hänkään halua. Pidimme mahdollisena adoptiota sitten joskus tulevaisuudessa.

Sattui kuitenkin käymään outo juttu. Tulin 28-vuotiaana raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Kierukka petti. Pari viikkoa järkytystä, itkua ja epätoivoa. Mieheni pohti, entäs jos se lapsi on perinyt kaikki sairaudet hänen suvustaan ja minäkin olin varma, että sisällä kasvaa tuleva syöpäsairas mielenterveysongelmainen alkoholisti. Silti se oli meidän oma terveysongelmia täynnä oleva lapsi. Hän sai luvan syntyä. Nyt on reipas koululainen, ei vielä viitteitä perityistä sairauksista.

Hänellä on myös kouluikäinen pikkusisarus, koska mieheni ei halunnut hänen kasvavan yksin (että oppii jakamaan asioita ja että olisi riitakaveri kotona). Paitsi että eivät usein edes riitele ainakaan toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni ei halunnut omia lapsia, koska hänellä on suvussa esim. alkoholismia, mielenterveysongelmia ja syöpäsairauksia. Niin minäkin ajauduin ajattelemaan, että en halua omia lapsia, kun ei hänkään halua. Pidimme mahdollisena adoptiota sitten joskus tulevaisuudessa.

Sattui kuitenkin käymään outo juttu. Tulin 28-vuotiaana raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Kierukka petti. Pari viikkoa järkytystä, itkua ja epätoivoa. Mieheni pohti, entäs jos se lapsi on perinyt kaikki sairaudet hänen suvustaan ja minäkin olin varma, että sisällä kasvaa tuleva syöpäsairas mielenterveysongelmainen alkoholisti. Silti se oli meidän oma terveysongelmia täynnä oleva lapsi. Hän sai luvan syntyä. Nyt on reipas koululainen, ei vielä viitteitä perityistä sairauksista.

Hänellä on myös kouluikäinen pikkusisarus, koska mieheni ei halunnut hänen kasvavan yksin (että oppii jakamaan asioita ja että olisi riitakaveri kotona). Paitsi että eivät usein edes riitele ainakaan toistaiseksi.

Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Ai, tämän ketjun jutut ovat vasta välilihan kohdassa..... 😂🤣

Älä nyt, olihan tässä juttua jo Japanin väestörakenteesta ja syntyvyydestä ja kehitysmaista ja väestön liikkumisesta, ne tais vaan mennä poistoon 😆

Khyyyllä. Kaikki äidit täällä vaeltavat vuotavine alapäineen, välilihat riekaleina, pskat housuissa, mahanahkat roikkuen (puhumattakaan tisseistä).

Tulee väkisinkin mieleen, että velat yrittävät nyt edistää asiaansa pilkkaamalla äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni ei halunnut omia lapsia, koska hänellä on suvussa esim. alkoholismia, mielenterveysongelmia ja syöpäsairauksia. Niin minäkin ajauduin ajattelemaan, että en halua omia lapsia, kun ei hänkään halua. Pidimme mahdollisena adoptiota sitten joskus tulevaisuudessa.

Sattui kuitenkin käymään outo juttu. Tulin 28-vuotiaana raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Kierukka petti. Pari viikkoa järkytystä, itkua ja epätoivoa. Mieheni pohti, entäs jos se lapsi on perinyt kaikki sairaudet hänen suvustaan ja minäkin olin varma, että sisällä kasvaa tuleva syöpäsairas mielenterveysongelmainen alkoholisti. Silti se oli meidän oma terveysongelmia täynnä oleva lapsi. Hän sai luvan syntyä. Nyt on reipas koululainen, ei vielä viitteitä perityistä sairauksista.

Hänellä on myös kouluikäinen pikkusisarus, koska mieheni ei halunnut hänen kasvavan yksin (että oppii jakamaan asioita ja että olisi riitakaveri kotona). Paitsi että eivät usein edes riitele ainakaan toistaiseksi.

Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Eikös tuo kirjoittaja muutama rivi myöhemmin kertonut syyn. Kun mies ei halunnut omia lapsia, nainenkaan ei halunnut. Eikö sulle ole koskaan tullut mieleenkään, että jollain voi olla niin hyvä puoliso, ettei ole valmis menettämään kaikkein rakkainta ihmistä? Ei kaikki ajattele niin, että mun on pakko saada hankkia lapsia. Elämän rakkaus voi olla myös se oma puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni ei halunnut omia lapsia, koska hänellä on suvussa esim. alkoholismia, mielenterveysongelmia ja syöpäsairauksia. Niin minäkin ajauduin ajattelemaan, että en halua omia lapsia, kun ei hänkään halua. Pidimme mahdollisena adoptiota sitten joskus tulevaisuudessa.

Sattui kuitenkin käymään outo juttu. Tulin 28-vuotiaana raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Kierukka petti. Pari viikkoa järkytystä, itkua ja epätoivoa. Mieheni pohti, entäs jos se lapsi on perinyt kaikki sairaudet hänen suvustaan ja minäkin olin varma, että sisällä kasvaa tuleva syöpäsairas mielenterveysongelmainen alkoholisti. Silti se oli meidän oma terveysongelmia täynnä oleva lapsi. Hän sai luvan syntyä. Nyt on reipas koululainen, ei vielä viitteitä perityistä sairauksista.

Hänellä on myös kouluikäinen pikkusisarus, koska mieheni ei halunnut hänen kasvavan yksin (että oppii jakamaan asioita ja että olisi riitakaveri kotona). Paitsi että eivät usein edes riitele ainakaan toistaiseksi.

Kuulostaa siltä, että halusit jollain tavalla lapsia, mutta miehesi teki kaikki päätökset. Surulliselta kuulostaa tuo, että miehesi ei halunnut lapsen kasvavan yksin vaan sisarus piti tehdä (terveysasioista huolimatta), toivottavasti sinäkin halusit hänet maailmaan ja hän on terve myös. Toivon todella, että olet onnellinen ja tyytyväinen, muutoin tarina kuulostaa siltä, että et saanut itse päättää vaan olit toisen ohjailtavissa.

Oon nähnyt melkeinpä pelkkiä huonokäytöksisiä lapsia, toisaalta luotan itseeni että minulla säilyisi auktoriteetti ja lapsellani olisi kuria, mutta tuntuu oudolta että onko 90% vanhemmista tosiaan epäonnistunut kasvattajana, vai onko lapset kurista huolimatta niin hirviöitä. Oma elämä menisi kyllä ihan pilalle jos siinä olisi joku häiriintynyt kakara, kun miettii miten paljon jo naapurinkin lapsi pilaa elämääni😂

No, aika aikaa kutakin. Minä en halunnut omaa lasta ennen kuin löysin sen oikean puolison, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Jotkut kutsuu sitä vauvakuumeeksi. Jotkin hormonit alkoi hyrrätä, aloin nähdä vauvoista uniakin. Ja huom! olin jo aiemmin ollut 6 vuotta avioliitossa nuorena, eikä silloin tuntunut kertaakaan siltä, että voisin edes harkita lapsen hankintaa. Silloin sanoin aina, että en ikinä halua äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Khyyyllä. Kaikki äidit täällä vaeltavat vuotavine alapäineen, välilihat riekaleina, pskat housuissa, mahanahkat roikkuen (puhumattakaan tisseistä).

Tulee väkisinkin mieleen, että velat yrittävät nyt edistää asiaansa pilkkaamalla äitejä.

Usko jo. Ihan se ja sama mitä luulotauteja tai harhoja juolahtaa mieleen heillä, jotka eivät ole kohderyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Oon nähnyt melkeinpä pelkkiä huonokäytöksisiä lapsia, toisaalta luotan itseeni että minulla säilyisi auktoriteetti ja lapsellani olisi kuria, mutta tuntuu oudolta että onko 90% vanhemmista tosiaan epäonnistunut kasvattajana, vai onko lapset kurista huolimatta niin hirviöitä. Oma elämä menisi kyllä ihan pilalle jos siinä olisi joku häiriintynyt kakara, kun miettii miten paljon jo naapurinkin lapsi pilaa elämääni😂

Hah, hah, tämä on ketjun paras vitsi: Vela larppaa vanhempaa! Jatka ihmeessä, niin saadaan nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Khyyyllä. Kaikki äidit täällä vaeltavat vuotavine alapäineen, välilihat riekaleina, pskat housuissa, mahanahkat roikkuen (puhumattakaan tisseistä).

Tulee väkisinkin mieleen, että velat yrittävät nyt edistää asiaansa pilkkaamalla äitejä.

Velojen ei tarvitse edistää asiaansa. Jos on vela, on vela, siihen ei tarvita propagandaa tyyliin liity meihin. Lapselliset tuota propagandaa harjoittavat, velat haluavat olla rauhassa ilman että kukaan tulee pätemään tai sorkkimaan. Suurin osa veloista ei missään olosuhteissa pilkkaa äitejä, emme vain halua sen lapsen lisäksi (tämä on se isoin asia, ei haluta lapsia) kyseisiä kehon vammoja, mutta en ainakaan itse ajattele äitien olevan pelkästään kuvailemiasi.

Vierailija kirjoitti:

No, aika aikaa kutakin. Minä en halunnut omaa lasta ennen kuin löysin sen oikean puolison, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Jotkut kutsuu sitä vauvakuumeeksi. Jotkin hormonit alkoi hyrrätä, aloin nähdä vauvoista uniakin. Ja huom! olin jo aiemmin ollut 6 vuotta avioliitossa nuorena, eikä silloin tuntunut kertaakaan siltä, että voisin edes harkita lapsen hankintaa. Silloin sanoin aina, että en ikinä halua äidiksi.

Täällä ei kysytty menneisyyksistä tai muusta kuin kysyttiin. Epäasiallista utelua aloitus joka tapauksessa.

Aika moni ruma nainen ei pääse äidiksi vaikka haluaisi.

Rehellisesti sanottuna lapsen saaminen tuntuu inhottavalta ajatukselta. Tuntuu, että sen jälkeen ei olisi enää sitä tavallista ja normaalia elämää, etkä olisi enää sinä itse. Ehkä lapsen kanssa elämä tarjoaisi jotain muuta parempaa, mutta en halua kokea sitä "parempaa", koska elämäni on tällä hetkellä parasta mitä voin kuvitella. (Enhän vaihda kumppaniakaan toiseen vain siksi, että jonkun muun kanssa saattaisi olla parempi elämä.) Tuntuu, että läheiset katsoisi äitiä, eikä minua. Ja ei, läheisilläni ei olisi ongelmaa asian kanssa, mutta tuntuu, että lapsen saamisen myötä olisin heidänkin silmissä äiti. Sanana äiti on kammoksuttava. En halua olla äiti.

Vastuu lapsesta tuntuu liian suurelta asialta itselleni. Ei, en ole vastuunpakoilijakaan, hoidan kyllä asiani, mutta en haali itselleni vapaapäivilleni velvollisuuksia muutenkaan, miksi siis lastakaan.

Maailman tilanne on epävarma, hinnat nousee, kaikesta tulee hankalaa, en jaksaisi enää tsempata ketään elämänsä alkuun, kun tuntuu, että kenellekään ei ole tietoa tulevaisuudesta ja siitä miten maailma kymmenenkin vuoden kuluttua makaa. (Ei, en ole masentunutkaan.)

Raskausaika ällöttää ja ahdistaa. Inhottava ajatus kaiken kaikkiaan. En haluaisi kenenkään näkevän minua sellaisessa olomuodossa. (En ole ikinä toiminut raskaana olevien henkilöiden kanssa, niin varmaan siksi asia on itselleni kaikilta kanteilta täysin vieras ja outokin.)

Plus en kehtaisi synnyttää :D gynekologilla käyntikin on liian kamala.

Kaikki nämä syyt yhteen näen, että on helpompi olla hankkimatta lasta. :d

Ja ei, en vihaa lapsia.