Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?"

Ei ihme, että Suomessa joka toinen avioliitto päättyy erooon, jos ainoa syy on jatkaa vanhempien mieliksi sukua.

Ja muutenkin, mikä ihmeen merkitys suvun jatkamisella on? Sekö että itse kun kuolee, niin voi ajatella omien geeniensä jatkuvan jossain ja on siksi kuolematon? Mitä sitten, jos joku sukuhaara päättyy, niin nyt vaan käy.

Lisäksi vanhemmilla ei ole mitään oikeutta vaatia lapsiltaan lapsenlapsia. Heidän pitää ymmärtää, että lapset ovat yksilöitä ja tekevät päätöksensä riippumatta muiden mielipiteistä, heillä ei ole velvollisuutta toteuttaa vanhempiensa unelmia lapsenlapsista. Lapsia ei tehdä kenenkään mieliksi, jos niitä ei itse halua.

 Äkkiä ne omat geenit myös häviää. Omassa lapsessa niitä on vielä puolet, lapsenlapsessa enää 1/4. Lapsenlapsenlapsessa 1/8. Lapsenlapsenlapsenlapsessa 1/16. Voiko tuollaisen ajatella enää olevan edes sukua. 

En ole koskaan halunnut lapsia. En ole kokenut lapsiperhe-elämää houkuttelevana vaihtoehtona.

Vanhempani eivät ole koskaan lapsiasioista udelleet tai sanoneet mitään asiaan liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?

Eiköhän kaikki kuole yksin, ellet jotain perhesurmaamista suunnittele. En minäkään ehtinyt kummankaan vanhempani kädestä pitämään kiinni kun kuolivat. Minusta hyvä parisuhde olisi oleellisempaa yksinäisyyden poistamisessa kuin lapset, jotka itsenäistyvät ja muuttavat rinnaltasi pois. Mutta ei sitä hyvää parisuhdettakaan helposti löydy ja naisena jäät todennäköisesti joka tapauksessa yksin kun mies kuolee yleensä ensin. Että kyllä elämässä joutuu sietämään yksinäisyyttä vaikka kuinka olisi perheellinen.

Mun mielestäni vastenmielisin syy lisääntyä on yksinäisyyden pelko. Hyi saatana. Todella huolestuttavaa tehdä lapsia jotta ei jäisi yksin. Näen oikein mielessäni sen takertuvaisen, kontrolloivan marttyyriäidin, joka kuvittelee lapsena olevan vain itseään varten. Yksikään lapsi ei ole vanhemmalleen mitään velkaa. Kukaan ei ole pyytänyt tänne syntyä. Kenelläkään ei ole myöskään mitään velvollisuutta elää vanhempaansa varten tästä huolehtien.

Vaikka puskisit maailmaan kymmenen lasta, ne saattaa silti kaikki vaikka muuttaa eri puolille planeettaa ja jättää sinut yksin hajoamaan johonkin laitokseen. Heillä on siihen oikeus, sillä he saavat päättää omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut lapsia. En ole kokenut lapsiperhe-elämää houkuttelevana vaihtoehtona.

Vanhempani eivät ole koskaan lapsiasioista udelleet tai sanoneet mitään asiaan liittyvää.

Vanhempasi ovat fiksuja, mutta aina kai riittää töksäyttelijä-ap:inoita, joille oman elämänsä eläminen ei riitä.

En jaksa hoitaa itse, enkä ole vielä tavannut miestä, joka oikeasti jäisi enemmän kotiin. Edes suunnittelun tasolla. Puhuimme perhevapaiden jaosta ja se aiheutti jo kitinää. Eikö lastenhoito kiinnosta niin paljoa että voisi olla kotona maksimin? Mitä se on, jotain 160+60 päivää tms. Turha luulla, että hoidan lapsen yksin siitä eteenpäin seuraavat 17v. jos ei viitsi muutamaa kuukautta itsekään hoitaa. 🙄 Mua ei haittaa asioiden maksaminen tai 9kk raskaus tai synnytys vaan se kokonaisvaltainen vastuu kunnes lapsi pääsee omilleen. Se on liikaa, jos ei mene 50:50 eikä haittaisi, vaikka mies hoitaisi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?

Eiköhän kaikki kuole yksin, ellet jotain perhesurmaamista suunnittele. En minäkään ehtinyt kummankaan vanhempani kädestä pitämään kiinni kun kuolivat. Minusta hyvä parisuhde olisi oleellisempaa yksinäisyyden poistamisessa kuin lapset, jotka itsenäistyvät ja muuttavat rinnaltasi pois. Mutta ei sitä hyvää parisuhdettakaan helposti löydy ja naisena jäät todennäköisesti joka tapauksessa yksin kun mies kuolee yleensä ensin. Että kyllä elämässä joutuu sietämään yksinäisyyttä vaikka kuinka olisi perheellinen.

Mun mielestäni vastenmielisin syy lisääntyä on yksinäisyyden pelko. Hyi saatana. Todella huolestuttavaa tehdä lapsia jotta ei jäisi yksin. Näen oikein mielessäni sen takertuvaisen, kontrolloivan marttyyriäidin, joka kuvittelee lapsena olevan vain itseään varten. Yksikään lapsi ei ole vanhemmalleen mitään velkaa. Kukaan ei ole pyytänyt tänne syntyä. Kenelläkään ei ole myöskään mitään velvollisuutta elää vanhempaansa varten tästä huolehtien.

Vaikka puskisit maailmaan kymmenen lasta, ne saattaa silti kaikki vaikka muuttaa eri puolille planeettaa ja jättää sinut yksin hajoamaan johonkin laitokseen. Heillä on siihen oikeus, sillä he saavat päättää omasta elämästään.

Minusta se ei ole niin huono syy. Takertuminen on eri asia, mutta yksinäisyyttä lievittää, että lapsi on siellä jossain, olemassa. Elämässä elämäänsä riippumatta siitä, olenko minä olemassa.

Lapsuus alkoholistiperheessä ja vanhempien riitaisa avioliitto ei oikein antanut eväitä kuvitella millainen olisi onnellinen tavallinen perhe. En halunnut jatkaa tätä traditiota toiseen sukupolveen. Ei koskaan tullut vauvakuumetta tai motivaatiota hankkia lasta.

Miehet.

Vierestä seuranneena olen uudelleen ja uudelleen todennut että harvassa on ne miehet jotka kykenee isyyteen siittämistä pidemmälle.

En ole löytänyt yhtään aidosti aikuistunutta miestä. Jotkut miehet tekevät enemmän ja toiset vähemmän, mutta perusluonteeltaan ovat itsekkäitä lapsia. Kahdestaan se ei haittaa, mutta en halua lapsia henkilön kanssa, joka ei oma-aloitteisesti tee 50% asioista. 30% tai 40% ei riitä. En jaksa asiasta vängätä ja en ole miehen äiti, joten en myöskään huomauttelee asiasta. Minun tehtäväni ei ole olla miehen muistutin itsestään selvistä asioista. Useimmille miehille jo itsestään huolehteminen on rankkaa.. Joten en ole löytänyt sopivaa isäehdokasta ja niin se lasten aikaikkuna meni. Mies ei saa olla kolmas lapsi ja usein he ovat. Eivät aina, mutta useimmiten.

Minulla olisi lapsia, jos olisin mies. Naisena minua ällöttää raskausvatsa ja ajatus imettämisestä. En myöskään jaksa kiukuttelevia ja huutavia lapsia/teinejä. Miehenä toisin leivän taloon, vartaloni ei menisi pilalle ja isänä saisin ns. luvalla olla vähän äreämpi (en kuitenkaan ikinä fyysisesti kajoaisi lapsiini). Summa summarun, minusta ei yksinkertaisesti ole siihen.

Syitä lapsettomuuteen olisi pitkä lista, mutta en jaksa kirjoittaa kaikkia niitä, jotka on täällä jo monesti mainittu.

Yksi harvemmin mainittu syy on se, että tiedostan olevani tosi kiukkuinen ja aggressiivinen ollessani riittävän väsynyt ja ylikuormittunut. Kärsin voimakkaasta aistiyliherkkyydestä eli väsyneenä tunnen fyysisenä kipuna kaikki kovat äänet ja muut ärsykkeet. Olen muuten hyvin sävyisä ja lempeä ihminen, mutta tarpeeksi kuormittuneena oloni muuttuu niin sietämättömäksi, että pinna palaa herkästi. Onneksi tunnen itseni hyvin ja pystyn välttämään sellaisia olosuhteita, joissa hermojen menetys on lähellä. Kukaan ei joudu aggressiivisuudestani kärsimään, koska tunnen omat rajani, osaan pitää itsestäni huolta ja asun yksin.

Jos joutuisin valvomaan monta yötä putkeen vauvan kirkunaa kuunnellen, saattaisin satuttaa sitä vauvaa lopulta. Se on tietenkin aivan hirvittävä ajatus enkä ikinä ottaisi sellaista riskiä.

Liian moni ihminen tekee lapsia miettimättä oikeasti omaa soveltuvuuttaan kaikkiin vanhemmuuden haasteisiin. Seurauksena meillä on täällä sukupolvi toisensa jälkeen uusia traumatisoituneita ihmisiä.

Jännä että joidenkin mielestä lapsi pitää väkisin hankkia vaikka yksin jos ei hyvää miestä löydy. Ikään kuin se olisi naisen velvollisuus. Ei kaikilla ole hyvää tukiverkostoa ympärillään. Itsellänikään ei ole kuin veli, eikä hän takuulla auta lapsen hoidossa kun ei häntä omakaan poikansa kiinnosta. Mulla on pari suht lähellä asuvaa ystävää, mutta heillä on omat lapset. Eli vaikka teoriassa haluaisinkin lapsen, ei mun kohdalla ole järkevää hankkia lasta yksin. Ei lapsellani olisi edes isovanhempia koska omat vanhempani kuolivat syöpään kumpikin melko nuorina ja ilman miestä ei ole siltäkään puolelta mummua ja pappaa. Mielestäni olisin itsekäs jos hommaisin yksinäni lapsen tähän tilanteeseen. Yhtään ylimääräistä rahaakaan ei ole ja lapseen sitä todella kuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?"

Ei ihme, että Suomessa joka toinen avioliitto päättyy erooon, jos ainoa syy on jatkaa vanhempien mieliksi sukua.

Ja muutenkin, mikä ihmeen merkitys suvun jatkamisella on? Sekö että itse kun kuolee, niin voi ajatella omien geeniensä jatkuvan jossain ja on siksi kuolematon? Mitä sitten, jos joku sukuhaara päättyy, niin nyt vaan käy.

Lisäksi vanhemmilla ei ole mitään oikeutta vaatia lapsiltaan lapsenlapsia. Heidän pitää ymmärtää, että lapset ovat yksilöitä ja tekevät päätöksensä riippumatta muiden mielipiteistä, heillä ei ole velvollisuutta toteuttaa vanhempiensa unelmia lapsenlapsista. Lapsia ei tehdä kenenkään mieliksi, jos niitä ei itse halua.

 Äkkiä ne omat geenit myös häviää. Omassa lapsessa niitä on vielä puolet, lapsenlapsessa enää 1/4. Lapsenlapsenlapsessa 1/8. Lapsenlapsenlapsenlapsessa 1/16. Voiko tuollaisen ajatella enää olevan edes sukua. 

Simpansseilla ja ihmisillä on 96% samat geenit.

Vierailija kirjoitti:

24 kommenttia vajaasta 200:sta väittää lapsettomuuden syytä miesten viaksi (sisältäen satoja yläpeukkuja) Katkeruus ja ennakkoluulot ovat niin korkealla, että mielenterveyspalveluja tarvitsisivat. Muistakaa, että lapsia voi hankkia ilman miestä.

Et sitten ymmärrä lukemaasi? Jos ymmärtäisit tietäisit täällä viesteistä että se että mies ei hoida omaa osaansa lapsen hoidossa, kasvatuksessa ja elättämisestä on suuri syy siihen että naiset eivät halua lapsia. Naiset eivät halua olla yksin vastuussa siitä yhteisestå lapsesta ja sitten sinä ehdotat että naiset tekisivät lapsia yksin!

Suomalaisten miesten aikuisuuden puute aiheuttaa matalaa syntyvyyttä. Miksi miesten aikuismaisuuden kehittämiseen ei tehdä mitään, miksi vastuu kaikesta on aina naisen? Suomessa vain naisissa on munaa.

Muutenkin kun mies näkee mitä nainen kärsii lapsen vuoksi luulisi että mies haluaisi loppuelämänsä hyvittää asiaa naiselle. Mutta ei vaan mies heittäytyy mieslapseksi ja itkee kun vaimo ei anna pllua!

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

Sama - uskoin kestävään rakkauteen pari vuotta ikävälillä 36-38, mutta nyttemmin olen tajunnut, että se oli vain sitä omaa pakonomaista tarvetta lisääntyä (onneksi meni ohi!).

Miehet eivät samalla tavalla anna ja jousta ja mukaudu, eivät tee uhrauksia erityisen tunnesuhteen eteen. He (usein, en yleistä!) panostavat töihinsä ja tyytyvät kätevään, helppoon naisvaihtoehtoon. Hyvä ulkonäkö, helppo luonne = kelpaa. Ja sitten toki katkeroituvat, kun nainen ei olekaan helppo, ja yksi toisensa jälkeen jättää aidosti rakastuneen miehen takia. Jos vain mies panostaisi siihen naiseen, jonka kanssa on vahvaa, aitoa kemiaa - vaikka vaatisikin oman mukavuusalueen jättämistä ja sitä panostamista...

Tulin järkiini ja tajusin sen, minkä tiesin ennen tätä hullutusta: etteivät miehet ja naiset sen enempää sovi aikuisina yhteen kuin teineinäkään. Sitä vaan yrittää, koska haluaa vähintään alitajuisesti perheen.

Joo, joillain harvoilla on sielunkumppanuutta. Mutta se on satumaista tuuria, tosin voi kyllä sattua kohdallekin - olen todistanut tällaista ihan aitoa rakkautta ja se on upeaa.

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

On totta, että raskaus ja synnytys on arvaamattomia ja niitä ei voi kokonaan mitenkään hallita, mutta ei se ole este, jos biologisia lapsia haluaa. Itsellä kaksi raskautta ja synnytystä takana ja jos yhtään lohduttaa, niin ei minulle ole niistä tullut mitään pysyviä vaurioita. Itseasiassa olen surrut sitä, että en saa enää kokea vauvan potkimista vatsassa tai sitä jännitystä, kun synnytyksen aika koittaa. Vähän hullua, tiedän, kun omat riskit niissä aina on. Mutta se on myös ihanaa ja ainutlaatuista. Ja se tunne, kun vauva on siinä sylissä. Sitä ei voita mikään.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää löydy sellaisia miehiä, jotka ottaisivat perheestään vastuun. Kitiseviä naismaisia "miehiä" kyllä löytyy. Kaikki pitäisi mennä näiden kitisijöiden halujen mukaan. Seksiä vingutaan heti synnytyksen jälkeen, naiselta vaaditaan kodinhoitoa SEKÄ kulujen puoliksi maksamista, eli käytännössä kahta työpäivää. Pornoa tuijotellaan päivät pitkät. Ei perheen perustamisessa itsessään mitään vikaa ole, jos olisi MIES jonka kanssa perheen perustaa.

Toinen ongelma on toki se, että suomalaisessa yhteiskunnassa perheitä kytätään aivan liikaa.

Ja kun sovit miehen kanssa kulujen puoliksi maksamisesta, huomaat kohta maksavasi kaiken yksin. Paljon halvemmaksi tulee jopa tehdä ja kasvattaa se lapsi yksin. Ihmisten ulosottotiedot pitäisi olla julkisia.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä on ruma tai lihava ja siksi miehet ei huoli teitä ja se on syy että jäi perhe perustamatta?

Aika monella rumalla ja lihavalla on monta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin ja oman äidin voivottelut lasten hoidon rankkuudesta ja marttyyrimainen käytös, joka ei lopu edes kun lapset ovat aikuisia. Isät hankkivat itselleen hyvät autot, vaatteet ja harrastusvälineet. Kun äitien pienet tulot menevät pelkästään perheeseen. Itsestä huolehtimiseen ei jää aikaa eikä rahaa. Lisäksi vartaloon voi jäädä pysyviä vaurioita synnytyksestä, jotka haittaavat loppuelämän ajan.

Miksi esimerkkisi äidit ovat pienituloisia, eivätkä ole opiskelleet itselleen normaalituloista ammattia? Kenen vastuulla heidän ammatinvalintansa on ollut?

Tässä todennäköisesti tarkoitettiin tilannetta, jossa äiti hoitaa lastaan kotihoidontuella useamman vuoden samalla kun isä tienaa ja käyttää rahat itseensä. Näinhän monesti käy.

Juurikin tämä! Naisen tulot pienenee ja ura katkeaa. Ei kaikilla, mutta erittäin yleistä. Ammatinvalinnasta ei ole kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?"

Ei ihme, että Suomessa joka toinen avioliitto päättyy erooon, jos ainoa syy on jatkaa vanhempien mieliksi sukua.

Ja muutenkin, mikä ihmeen merkitys suvun jatkamisella on? Sekö että itse kun kuolee, niin voi ajatella omien geeniensä jatkuvan jossain ja on siksi kuolematon? Mitä sitten, jos joku sukuhaara päättyy, niin nyt vaan käy.

Lisäksi vanhemmilla ei ole mitään oikeutta vaatia lapsiltaan lapsenlapsia. Heidän pitää ymmärtää, että lapset ovat yksilöitä ja tekevät päätöksensä riippumatta muiden mielipiteistä, heillä ei ole velvollisuutta toteuttaa vanhempiensa unelmia lapsenlapsista. Lapsia ei tehdä kenenkään mieliksi, jos niitä ei itse halua.

 Äkkiä ne omat geenit myös häviää. Omassa lapsessa niitä on vielä puolet, lapsenlapsessa enää 1/4. Lapsenlapsenlapsessa 1/8. Lapsenlapsenlapsenlapsessa 1/16. Voiko tuollaisen ajatella enää olevan edes sukua. 

Simpansseilla ja ihmisillä on 96% samat geenit.

Samaa naureskelin. Kova suoritus kyllä tuolta geenienpuolittajalta, jos omalla lapsella on vain 50% omia geenejä, kun KAIKILLA ihmisillä on 99,9% samat geenit.