Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Ei mikään sen kummempi syy kuin se, että en vain halua. En tunne kutsumusta äitiyteen. Lapsena koin suurimman osan samanikäisistä rasittavina pölkkypäinä, kun itse olin pikkuvanha lukutoukka- ja pohdiskelijatyyppi. En edelleenkään nauti pienten lasten seurasta. Teineistä tykkään mutta en silti haluaisi kasvattaa omaa. Voimavarani ovat rajalliset ja minusta on vain hyvä asia, että oman vajavaisuuteni ja rajallisuuteni pystyn tunnistamaan.

Joskus olen kuullut kommentteja, että minun nimenomaan pitäisi hankkia lapsia, koska olen niin "mukava ja empaattinen ihminen". Olen huomannut yleiselläkin tasolla, että ihmiset olettavat ns. hyvin käyttäytyvän naisen olevan myös lapsirakas ja haluavan äidiksi. Myytti lapsivihamielisistä luonnevikaisista vanhoistapiioista näköjään elää ja voi paksusti edelleen. Toisaalta on tullut huomattua, että äitiys ei tee kaikista naisista pitkäpinnaisia pyhimyksiä, vaan moni vaikuttaa katkeralta, kiukkuiselta, itsekeskeiseltä ja pahimmillaan lapsiaan suorastaan vihaavalta. En tiedä, onko taustalla väsyminen perhe-elämään vai eivätkö he olisi alunperin lapsia halunneetkaan. Kurjaa sekä naisen että lasten kannalta, jos kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

On totta, että raskaus ja synnytys on arvaamattomia ja niitä ei voi kokonaan mitenkään hallita, mutta ei se ole este, jos biologisia lapsia haluaa. Itsellä kaksi raskautta ja synnytystä takana ja jos yhtään lohduttaa, niin ei minulle ole niistä tullut mitään pysyviä vaurioita. Itseasiassa olen surrut sitä, että en saa enää kokea vauvan potkimista vatsassa tai sitä jännitystä, kun synnytyksen aika koittaa. Vähän hullua, tiedän, kun omat riskit niissä aina on. Mutta se on myös ihanaa ja ainutlaatuista. Ja se tunne, kun vauva on siinä sylissä. Sitä ei voita mikään.

Ja pitihän sitä jonkun tulla tänne lässyttämään raskauden ja synnytyksen ihanuudesta, vaikka erittäin moni tässä ketjussa (huom myös hänen lainaamassa kommentissa) on sanonut niiden tuntuvan itsestä ajatuksena hyvin vastenmieliseltä ja ällöttävältä. Sitä kantaa ei muuta jonkun hymistely, kuinka oli ihanaa ja ainutlaatuista, vaikka olikin riskejä ja ei hänelle tullut vaurioita. Lapsia haluava ihminen varmaan hyväksyy ne riskit ja vauriot. Joka ei halua lapsia, ei laita itseään sellaiseen vaaraan ja tahallaan vammauta itseään.

Ekassa kommentissa juuri sanottiin syyksi lapsettomuudelle synnytys- ja raskauspelon. Yritin vaan kertoa toisenlaisesta kokemuksesta ja ettei koko homma aina ole joku traumaattinen, toosan pilaava tapahtuma. Väittäisin, että negatiiviset kokemukset saavat paljon enemmän huomiota kuin positiiviset tai neutraalit ja siksi esim synnytyksestä tulee joillekin iso peikko, joka jopa estää lapsien saannin jos niitä muuten haluaisi.

Se, että tietää raskauden ja synnytyksen sisältävän riskejä ja kutsuu kumpaakin asiaa omasta mielestään (jos siis tapahtuisi omalle keholle) ällöttäväksi, siis kuvottavaksi, oksettavaksi, ei ole kyseisten asioiden pelkoa.

Sinulla oli tavallaan hyvä ajatus tuoda esille positiivista puolta, mutta ketju taitaa olla väärä tai ainakin vastaanotto ei ole innokas. Eivät velat pelkää raskautta tai synnytystä, he eivät halua kokea sitä ja menettää kehoaan ja siksi se on joillakin yhtenä syynä lapsivapaudelle. Ja tässä ketjussa suurin osa taitaa olla vapaaehtoisesti lapsettomia muistakin syistä, ei vain synnytystä pelkääviä jotka haluaisivat silti lapsia ja jotka pitää käännyttää positiivisilla mielikuvilla.

Joo, niinhän se on. Enkä itseasiassa yritä ketään käännyttää, lapsettomuudessa ei ole mitään vikaa. Vähän pöljästi vaan yritin lohduttaa.

Voisiko ap tai vastaava (kyylä? kynnysmatto?) jo vastata miksi kysyy muiden naisten syitä, eikö ne omat riitä?

Siksi, että olen niin huonokäytöksinen ja ruma, etten saa munaa edes rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että olen niin huonokäytöksinen ja ruma, etten saa munaa edes rahalla.

Tästäkin huolimatta et sinäkään ole velvollinen anelemaan lupia tai validaatiota vaan saat itse valita polkusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?

Eiköhän kaikki kuole yksin, ellet jotain perhesurmaamista suunnittele. En minäkään ehtinyt kummankaan vanhempani kädestä pitämään kiinni kun kuolivat. Minusta hyvä parisuhde olisi oleellisempaa yksinäisyyden poistamisessa kuin lapset, jotka itsenäistyvät ja muuttavat rinnaltasi pois. Mutta ei sitä hyvää parisuhdettakaan helposti löydy ja naisena jäät todennäköisesti joka tapauksessa yksin kun mies kuolee yleensä ensin. Että kyllä elämässä joutuu sietämään yksinäisyyttä vaikka kuinka olisi perheellinen.

Mun mielestäni vastenmielisin syy lisääntyä on yksinäisyyden pelko. Hyi saatana. Todella huolestuttavaa tehdä lapsia jotta ei jäisi yksin. Näen oikein mielessäni sen takertuvaisen, kontrolloivan marttyyriäidin, joka kuvittelee lapsena olevan vain itseään varten. Yksikään lapsi ei ole vanhemmalleen mitään velkaa. Kukaan ei ole pyytänyt tänne syntyä. Kenelläkään ei ole myöskään mitään velvollisuutta elää vanhempaansa varten tästä huolehtien.

Vaikka puskisit maailmaan kymmenen lasta, ne saattaa silti kaikki vaikka muuttaa eri puolille planeettaa ja jättää sinut yksin hajoamaan johonkin laitokseen. Heillä on siihen oikeus, sillä he saavat päättää omasta elämästään.

Oma äitini on juuri kuvaamasi kaltainen ja valtavan katkera siitä, että valitsin elää omaa elämääni hänen elämänsä täydentämisen sijaan. Tiesin jo kuusivuotiaana etten äidiksi tule koskaan tahtomaan ja nyt neljäkymppisenä tiedän sen olleen paras päätös jonka olen tehnyt. Nämä ylisukupolviset traumat päätän itseeni, minusta ne eivät eteenpäin enää kulje, ja koen tekeväni sillä itselleni rauhan kuolinvuoteelleni.

Yksinäinen en lapsettomuudestani huolimatta ole koskaan ollut, siitä olen huolehtinut muilla tavoin. Minä jopa pidän lapsista, työskentelen lasten kanssa, en vain halua jakaa heille omia geenejäni enkä liioin synnyttää nykymaailmaan yhtään lisäihmistä. Adoptio ei kiinnosta, koska äitiys ja lapsiperhearki ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

On totta, että raskaus ja synnytys on arvaamattomia ja niitä ei voi kokonaan mitenkään hallita, mutta ei se ole este, jos biologisia lapsia haluaa. Itsellä kaksi raskautta ja synnytystä takana ja jos yhtään lohduttaa, niin ei minulle ole niistä tullut mitään pysyviä vaurioita. Itseasiassa olen surrut sitä, että en saa enää kokea vauvan potkimista vatsassa tai sitä jännitystä, kun synnytyksen aika koittaa. Vähän hullua, tiedän, kun omat riskit niissä aina on. Mutta se on myös ihanaa ja ainutlaatuista. Ja se tunne, kun vauva on siinä sylissä. Sitä ei voita mikään.

Ja pitihän sitä jonkun tulla tänne lässyttämään raskauden ja synnytyksen ihanuudesta, vaikka erittäin moni tässä ketjussa (huom myös hänen lainaamassa kommentissa) on sanonut niiden tuntuvan itsestä ajatuksena hyvin vastenmieliseltä ja ällöttävältä. Sitä kantaa ei muuta jonkun hymistely, kuinka oli ihanaa ja ainutlaatuista, vaikka olikin riskejä ja ei hänelle tullut vaurioita. Lapsia haluava ihminen varmaan hyväksyy ne riskit ja vauriot. Joka ei halua lapsia, ei laita itseään sellaiseen vaaraan ja tahallaan vammauta itseään.

Ekassa kommentissa juuri sanottiin syyksi lapsettomuudelle synnytys- ja raskauspelon. Yritin vaan kertoa toisenlaisesta kokemuksesta ja ettei koko homma aina ole joku traumaattinen, toosan pilaava tapahtuma. Väittäisin, että negatiiviset kokemukset saavat paljon enemmän huomiota kuin positiiviset tai neutraalit ja siksi esim synnytyksestä tulee joillekin iso peikko, joka jopa estää lapsien saannin jos niitä muuten haluaisi.

Se, että tietää raskauden ja synnytyksen sisältävän riskejä ja kutsuu kumpaakin asiaa omasta mielestään (jos siis tapahtuisi omalle keholle) ällöttäväksi, siis kuvottavaksi, oksettavaksi, ei ole kyseisten asioiden pelkoa.

Sinulla oli tavallaan hyvä ajatus tuoda esille positiivista puolta, mutta ketju taitaa olla väärä tai ainakin vastaanotto ei ole innokas. Eivät velat pelkää raskautta tai synnytystä, he eivät halua kokea sitä ja menettää kehoaan ja siksi se on joillakin yhtenä syynä lapsivapaudelle. Ja tässä ketjussa suurin osa taitaa olla vapaaehtoisesti lapsettomia muistakin syistä, ei vain synnytystä pelkääviä jotka haluaisivat silti lapsia ja jotka pitää käännyttää positiivisilla mielikuvilla.

Joo, niinhän se on. Enkä itseasiassa yritä ketään käännyttää, lapsettomuudessa ei ole mitään vikaa. Vähän pöljästi vaan yritin lohduttaa.

Hyvä kun taisit tajuta pöljyytesi. Mietipä toisinpäin: vela lohduttamassa sinua kahdesta kalliista erheestäsi.

Harvemmin jälkimmäistä tapahtuu, koska onnelliset velat eivät halua epätoivottuja taakkoja kenellekään.

vanhemmat pyysi olemaan tekemättä lapsia. varsinkin äitini. että opiskelisin, tekisin töitä, perustaisin yrityksen ja matkustaisin maailmalla. kaikkea sitä, mikä hänellä jäi tekemättä lasten vuoksi. että ainakin ajattelisin vaihtoehtoa itsenäisesä naisena ja näin kävi. päivääkään ei ole kaduttanut. elämä ilman lapsia on vapaata, stressitöntä, taloudellisesti parempaa, vähemmän kausiflunssia, ei valvottuja öitä. pitkiä, rauhallisia aamiaisia. urheilua ja työn tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Mikdi aloittaja on noin katkera omasta tahdostaan lapsettomia kohtaan? 🤔

Lopen uupunut elämän suorittajamarttyyri, joka vyöryttäisi ja jyräisi saman uupumuksen kaikille muillekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

On totta, että raskaus ja synnytys on arvaamattomia ja niitä ei voi kokonaan mitenkään hallita, mutta ei se ole este, jos biologisia lapsia haluaa. Itsellä kaksi raskautta ja synnytystä takana ja jos yhtään lohduttaa, niin ei minulle ole niistä tullut mitään pysyviä vaurioita. Itseasiassa olen surrut sitä, että en saa enää kokea vauvan potkimista vatsassa tai sitä jännitystä, kun synnytyksen aika koittaa. Vähän hullua, tiedän, kun omat riskit niissä aina on. Mutta se on myös ihanaa ja ainutlaatuista. Ja se tunne, kun vauva on siinä sylissä. Sitä ei voita mikään.

Ja pitihän sitä jonkun tulla tänne lässyttämään raskauden ja synnytyksen ihanuudesta, vaikka erittäin moni tässä ketjussa (huom myös hänen lainaamassa kommentissa) on sanonut niiden tuntuvan itsestä ajatuksena hyvin vastenmieliseltä ja ällöttävältä. Sitä kantaa ei muuta jonkun hymistely, kuinka oli ihanaa ja ainutlaatuista, vaikka olikin riskejä ja ei hänelle tullut vaurioita. Lapsia haluava ihminen varmaan hyväksyy ne riskit ja vauriot. Joka ei halua lapsia, ei laita itseään sellaiseen vaaraan ja tahallaan vammauta itseään.

Ekassa kommentissa juuri sanottiin syyksi lapsettomuudelle synnytys- ja raskauspelon. Yritin vaan kertoa toisenlaisesta kokemuksesta ja ettei koko homma aina ole joku traumaattinen, toosan pilaava tapahtuma. Väittäisin, että negatiiviset kokemukset saavat paljon enemmän huomiota kuin positiiviset tai neutraalit ja siksi esim synnytyksestä tulee joillekin iso peikko, joka jopa estää lapsien saannin jos niitä muuten haluaisi.

Se, että tietää raskauden ja synnytyksen sisältävän riskejä ja kutsuu kumpaakin asiaa omasta mielestään (jos siis tapahtuisi omalle keholle) ällöttäväksi, siis kuvottavaksi, oksettavaksi, ei ole kyseisten asioiden pelkoa.

Sinulla oli tavallaan hyvä ajatus tuoda esille positiivista puolta, mutta ketju taitaa olla väärä tai ainakin vastaanotto ei ole innokas. Eivät velat pelkää raskautta tai synnytystä, he eivät halua kokea sitä ja menettää kehoaan ja siksi se on joillakin yhtenä syynä lapsivapaudelle. Ja tässä ketjussa suurin osa taitaa olla vapaaehtoisesti lapsettomia muistakin syistä, ei vain synnytystä pelkääviä jotka haluaisivat silti lapsia ja jotka pitää käännyttää positiivisilla mielikuvilla.

Joo, niinhän se on. Enkä itseasiassa yritä ketään käännyttää, lapsettomuudessa ei ole mitään vikaa. Vähän pöljästi vaan yritin lohduttaa.

Hyvä kun taisit tajuta pöljyytesi. Mietipä toisinpäin: vela lohduttamassa sinua kahdesta kalliista erheestäsi.

Harvemmin jälkimmäistä tapahtuu, koska onnelliset velat eivät halua epätoivottuja taakkoja kenellekään.

Henkilökohtaiset hyökkäykset ovat tarpeettomia. Jos aggressiiviset vastaukset viattomaan kommenttiin ovat onnellisen ihmisen puhetta, niin ihmettelen.

https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000009284615.html

Kommentti: ”Mukava mies” surmaa naisen joka kuukausi.

vapaus kirjoitti:

vanhemmat pyysi olemaan tekemättä lapsia. varsinkin äitini. että opiskelisin, tekisin töitä, perustaisin yrityksen ja matkustaisin maailmalla. kaikkea sitä, mikä hänellä jäi tekemättä lasten vuoksi. että ainakin ajattelisin vaihtoehtoa itsenäisesä naisena ja näin kävi. päivääkään ei ole kaduttanut. elämä ilman lapsia on vapaata, stressitöntä, taloudellisesti parempaa, vähemmän kausiflunssia, ei valvottuja öitä. pitkiä, rauhallisia aamiaisia. urheilua ja työn tekemistä.

Sama. Joskus nuorempana hieman ihmettelin kun äitini sanoi suoraan että lapsia ei kannata tähän maailmaan tehdä. Ehkä otin vähän nokkiinikin, että olimmeko me niin kauheita sitten lapsina. Mutta olen alkanut ymmärtää häntä hyvin ja arvostaa suoruudestaan. Hän synnytti viisi lasta ja oli kotiäitinä vaikka  olisi halunnut matkustaa ja opiskella. Loputon uteliaisuus, tiedonjano ja älykkyys saivat väistyä lapsiperhe-elämän tieltä. Ihminen, joka salaa vihasi ruuanlaittoa ja siivoamista teki niistä elämäntyönsä. 

Miksi lapsettomilla pitäisi olla joku erityinen syy siihen ettei ole lapsia? Ei perheellisiltäkään tivata, miksi hankit lapsia.

Ystävä-äitien valituksia kuunnellessa olen todella onnellinen että saan mennä nukkumaan ja herätä milloin haluan ja rentoutua työpäivän jälkeen ilman että jaloissa on kiljukaula kirkumassa jotain turhaa

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomilla pitäisi olla joku erityinen syy siihen ettei ole lapsia? Ei perheellisiltäkään tivata, miksi hankit lapsia.

Ystävä-äitien valituksia kuunnellessa olen todella onnellinen että saan mennä nukkumaan ja herätä milloin haluan ja rentoutua työpäivän jälkeen ilman että jaloissa on kiljukaula kirkumassa jotain turhaa

Lapsellisuus ilmeisesti pyhittää ja oikeuttaa myrkyllisen, jopa halveeraavan käytöksen lapsettomia kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

On totta, että raskaus ja synnytys on arvaamattomia ja niitä ei voi kokonaan mitenkään hallita, mutta ei se ole este, jos biologisia lapsia haluaa. Itsellä kaksi raskautta ja synnytystä takana ja jos yhtään lohduttaa, niin ei minulle ole niistä tullut mitään pysyviä vaurioita. Itseasiassa olen surrut sitä, että en saa enää kokea vauvan potkimista vatsassa tai sitä jännitystä, kun synnytyksen aika koittaa. Vähän hullua, tiedän, kun omat riskit niissä aina on. Mutta se on myös ihanaa ja ainutlaatuista. Ja se tunne, kun vauva on siinä sylissä. Sitä ei voita mikään.

Ja pitihän sitä jonkun tulla tänne lässyttämään raskauden ja synnytyksen ihanuudesta, vaikka erittäin moni tässä ketjussa (huom myös hänen lainaamassa kommentissa) on sanonut niiden tuntuvan itsestä ajatuksena hyvin vastenmieliseltä ja ällöttävältä. Sitä kantaa ei muuta jonkun hymistely, kuinka oli ihanaa ja ainutlaatuista, vaikka olikin riskejä ja ei hänelle tullut vaurioita. Lapsia haluava ihminen varmaan hyväksyy ne riskit ja vauriot. Joka ei halua lapsia, ei laita itseään sellaiseen vaaraan ja tahallaan vammauta itseään.

Ekassa kommentissa juuri sanottiin syyksi lapsettomuudelle synnytys- ja raskauspelon. Yritin vaan kertoa toisenlaisesta kokemuksesta ja ettei koko homma aina ole joku traumaattinen, toosan pilaava tapahtuma. Väittäisin, että negatiiviset kokemukset saavat paljon enemmän huomiota kuin positiiviset tai neutraalit ja siksi esim synnytyksestä tulee joillekin iso peikko, joka jopa estää lapsien saannin jos niitä muuten haluaisi.

Se, että tietää raskauden ja synnytyksen sisältävän riskejä ja kutsuu kumpaakin asiaa omasta mielestään (jos siis tapahtuisi omalle keholle) ällöttäväksi, siis kuvottavaksi, oksettavaksi, ei ole kyseisten asioiden pelkoa.

Sinulla oli tavallaan hyvä ajatus tuoda esille positiivista puolta, mutta ketju taitaa olla väärä tai ainakin vastaanotto ei ole innokas. Eivät velat pelkää raskautta tai synnytystä, he eivät halua kokea sitä ja menettää kehoaan ja siksi se on joillakin yhtenä syynä lapsivapaudelle. Ja tässä ketjussa suurin osa taitaa olla vapaaehtoisesti lapsettomia muistakin syistä, ei vain synnytystä pelkääviä jotka haluaisivat silti lapsia ja jotka pitää käännyttää positiivisilla mielikuvilla.

Joo, niinhän se on. Enkä itseasiassa yritä ketään käännyttää, lapsettomuudessa ei ole mitään vikaa. Vähän pöljästi vaan yritin lohduttaa.

Valitettavasti aiemmat kommenttisi kuulostivat juuri käännyttämiseltä ja siltä äitiyden hehkuttamiselta, jossa unohdetaan kaikki negatiiviset asiat. Velat ovat saaneet kumpaakin kuulla pyytämättä kyllästymiseen ja ärtymiseen saakka. Ne, jotka oikeasti pelkäävät synnytystä ja haluavat kuitenkin lapsia, tarvitsevat ja kaipaavat sitä lohdutusta, heille sanoistasi voisi olla apua.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään lapsista mutta en halua olla vanhempi.

Mun lapsuus ja nuoruus olivat surkeaa aikaa ja nyt aikuisena haluan helpon ja mukavan elämän. En jaksa uskoa että voisin antaa lapselle sen mitä en itse saanut omilta vanhemmilta vaikka kuinka olisi hyvät aikeet ja rakkautta. Sitä paitsi stressaisin itseni kuoliaaksi jos mulla olisi lapsi. Pelkäisin sen puolesta kellon ympäri. Mitä semmonenkin kasvatus tekisi lapselle.

On mun elämässä nytkin tarpeeksi sisältöä ja haastetta ilman lasta. Sitten jos elän vanhaksi niin varmasti olen yksinäinen ja ikävöin perhettä ja ystäviä mutta oon luonteelta introvertti joka muutenkin viettää paljon aikaa yksin. Toivon mukaan aktiivinen eutanasia on laillinen sitten jos tai kun läheisiä ei enää ole ja itsestä alkaa tuntua ettei huvita elää.

Mun vanhempia ei hirveästi kiinnosta mun suunnitelmat. Mummo joskus toivonut että tulisin edes vahingossa raskaaksi.

Mun mielestä yksinäisyys on aika huono perustelu hankkia lapsia, koska esimerkiksi oma mummoni aina valitti yksinäisyyttään. Joka kerta kun käytiin siellä (noin kerran kuussa) saatiin kuulla kuinka yksinäinen hän on ja kuinka kukaan ei soita eikä käy kylässä. Hänellä oli kuitenkin meidät, lapsenlapset ja myös omat lapset ja lapsenlastenlapsia. Silti ainainen valitus siitä kuinka KUKAAN ei hänen olemassa oloaan muista. Hän jopa kertoi minulle katuvansa kuinka suostui hoitamaan meitä (lapsenlapsiaan) kun me olimme lapsia, että hänen olisi kuulemma pitänyt käyttää se aika uuden miehen löytämiseen kuolleen pappani tilalle. Kiva, kiitos..

Että kyllä mä olen sen todennut, että yksinäisyys eri tavoilla jollain tavalla kuuluu elämään ja mikään ei loppujen lopuksi riitä. Vaikka kuinka ihmisillä on siskoja, veljiä, isiä, äitejä, tätejä, setiä, isovanhempia, lapsia, lapsenlapsia, ystäviä, työkavereita, harrastuskavereita, lapsuudenystäviä, kumppaneita ja salarakastajia niin kaikki tuntuu valittavan yksinäisyyttä.

Kai siinä on loppujen lopuksi kyse siitä ettei tule kunnolla kuulluksi. Sehän on se ihmisen perus tarve. Vaikka kuinka paljon olisi ihmisiä olemassa elämässään niin ei välttämättä tunne sitä että on oikeasti tullut kuulluksi, vaan kaikki kyläilytkin on jostain velvollisuudesta tehtyjä toimituksia. Eikä tähän asiaan oikein voi vaikuttaa muuten kuin itse. Olemalla sellainen ihminen jonka luona on mukavaa käydä kylässä.

Mulla ei ole omasta halustani lapsia eikä lapsenlapsia, joita voisin sitten syyllistää siitä ettei kukaan koskaan soita eikä käy kylässä joka kerta kun ne käyvät kylässä. Kun näköjään mikään ei kuitenkaan riitä. Olen hyväksynyt sen, että elämä ON yksinäistä. Kaikki me olemme yksin. On ihan omissa käsissä olla ihmisten kanssa tekemisissä, perheellistyminen ei ole tae yksinäisyyden poistoon. Parasta siihen olisi hyvä parisuhde, mutta sekin loppuu jossain vaiheessa toisen kuolemaan. Eli yksinäisyys pitää hyväksyä osana elämää, samoin kuin kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

On totta, että raskaus ja synnytys on arvaamattomia ja niitä ei voi kokonaan mitenkään hallita, mutta ei se ole este, jos biologisia lapsia haluaa. Itsellä kaksi raskautta ja synnytystä takana ja jos yhtään lohduttaa, niin ei minulle ole niistä tullut mitään pysyviä vaurioita. Itseasiassa olen surrut sitä, että en saa enää kokea vauvan potkimista vatsassa tai sitä jännitystä, kun synnytyksen aika koittaa. Vähän hullua, tiedän, kun omat riskit niissä aina on. Mutta se on myös ihanaa ja ainutlaatuista. Ja se tunne, kun vauva on siinä sylissä. Sitä ei voita mikään.

Ja pitihän sitä jonkun tulla tänne lässyttämään raskauden ja synnytyksen ihanuudesta, vaikka erittäin moni tässä ketjussa (huom myös hänen lainaamassa kommentissa) on sanonut niiden tuntuvan itsestä ajatuksena hyvin vastenmieliseltä ja ällöttävältä. Sitä kantaa ei muuta jonkun hymistely, kuinka oli ihanaa ja ainutlaatuista, vaikka olikin riskejä ja ei hänelle tullut vaurioita. Lapsia haluava ihminen varmaan hyväksyy ne riskit ja vauriot. Joka ei halua lapsia, ei laita itseään sellaiseen vaaraan ja tahallaan vammauta itseään.

Ekassa kommentissa juuri sanottiin syyksi lapsettomuudelle synnytys- ja raskauspelon. Yritin vaan kertoa toisenlaisesta kokemuksesta ja ettei koko homma aina ole joku traumaattinen, toosan pilaava tapahtuma. Väittäisin, että negatiiviset kokemukset saavat paljon enemmän huomiota kuin positiiviset tai neutraalit ja siksi esim synnytyksestä tulee joillekin iso peikko, joka jopa estää lapsien saannin jos niitä muuten haluaisi.

Se, että tietää raskauden ja synnytyksen sisältävän riskejä ja kutsuu kumpaakin asiaa omasta mielestään (jos siis tapahtuisi omalle keholle) ällöttäväksi, siis kuvottavaksi, oksettavaksi, ei ole kyseisten asioiden pelkoa.

Sinulla oli tavallaan hyvä ajatus tuoda esille positiivista puolta, mutta ketju taitaa olla väärä tai ainakin vastaanotto ei ole innokas. Eivät velat pelkää raskautta tai synnytystä, he eivät halua kokea sitä ja menettää kehoaan ja siksi se on joillakin yhtenä syynä lapsivapaudelle. Ja tässä ketjussa suurin osa taitaa olla vapaaehtoisesti lapsettomia muistakin syistä, ei vain synnytystä pelkääviä jotka haluaisivat silti lapsia ja jotka pitää käännyttää positiivisilla mielikuvilla.

Joo, niinhän se on. Enkä itseasiassa yritä ketään käännyttää, lapsettomuudessa ei ole mitään vikaa. Vähän pöljästi vaan yritin lohduttaa.

Valitettavasti aiemmat kommenttisi kuulostivat juuri käännyttämiseltä ja siltä äitiyden hehkuttamiselta, jossa unohdetaan kaikki negatiiviset asiat. Velat ovat saaneet kumpaakin kuulla pyytämättä kyllästymiseen ja ärtymiseen saakka. Ne, jotka oikeasti pelkäävät synnytystä ja haluavat kuitenkin lapsia, tarvitsevat ja kaipaavat sitä lohdutusta, heille sanoistasi voisi olla apua.

Ymmärrän ja tosiaan pahoittelut siitä. Se ei ollut tarkoitukseni. Siirryn tästä takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?

Miksi jonkun lapsistani pitäisi olla minulle läsnä vanhanapiikana? Tekisin siis lapsen jotta hän voisi olla palvelijani kun olen vanha?

Lapsettomat ovat itsekkäitä. Pahempaa on mahdollinen lisääntymättömyydestä aiheutuva kärsimys itselle kuin mahdollinen lisääntymisestä aiheutuva kärsimys lapselle. Siksi vain epäitsekkäät sikiävät.

Lapsettomille kateellinen älähtää.

Viimein eletään sellaista aikaa, että naisen EI OLE PAKKO olla äiti. Nykyään voi valita toisin. Nainen voi elättää itsensä, olla menemättä naimisiin, on olemassa hyviä ja varmoja ehkäisymenetelmiä, saa olla vaikka avoimesti lesbo jne. Mietin kaikkia niitä menneinä aikoina eläneitä naisia, joilta nykyinen valinnanvapaus on puuttunut. Tottakai tahdon nauttia nyt tästä harvinaisesta vapaudestani! Elämässä on niin paljon muutakin kuin lisääntyminen ja jälkikasvun hoivaaminen! Viimein meillä naisillakin on vapaus omistaa elämänsä sille kaikelle muulle!

Aloittajalle.

Mitä vittua se sinulle kuuluu?