Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä on ruma tai lihava ja siksi miehet ei huoli teitä ja se on syy että jäi perhe perustamatta?

Rumimpia (sisältä ja ulkoa) ovat nämä, jotka arvostelevat muita sekä ajattelevat ja puhuvat heistä näin rumasti.

En halua naisen roolia lapsenteossa. En halua olla raskaan, synnyttää, imettää. En halua olla aina se ensimmäinen henkilö, johon lapset turvautuvat eli äiti. Jos voisin ottaa miehen roolin vanhemmuudessa, tekisin hippulat vinkuen neljä tai viisi lasta.

Suomessa kytätään lapsiperheitä liikaa ja nykyajan kasvatus on yhtä lässytystä enkä halua siihen osallistua. Lapsilla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.

Suomen ilmasto. Ei kiinnosta pukea lapsille kurahaaraleita, välikausihaalareita, toppahaalareita ja ostaa keväällä koko satsi uudestaan. Harkitsisin jos asuisin tropiikissa. Sandaalit, shortsit ja t-paita riittäisi. Lisäksi siellä lapsilta yhä edelleen vaaditaan hyvää käytöstä, joten senkin vuoksi siellä voisi lisääntyä ja yhteiskunta ei kyttää vanhemmuutta.

Raha. Lapsiin menee älytön määrä rahaa, jota minulla ei ole. Ks. ylempi kommentti Esim. vaatemäärästä, joita lapset tarvivat.

Lapsettomuus on välittävän ja vastuullisen ihmisoletetun ekoteko numero 1. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Miten katkera tämä ihminen on! Tuollaisen katkeruuden myrkyissä on varmasti hyvin tuskallista elää.

Pahinta että tuollainen ihminen myrkyttää myös muitten elämää, myös niitten omien lasten jos niitä on.

T. vapaaehtoisesti lapseton nainen

Hedonismi ja narsismi

Itsekkäimpiä tuntemiani ihmisiä ovat lapsettomat ainoat lapset.

En pidä lapsista, haluan elää hiljaisessa ja siistissä kodissa, aina 24/7. Vanhemmille asia on ok, varsinkin kun kahdella sisaruksella on yhteensä kuusi lasta.

En ole koskaan päättänyt jäädä lapsettomaksi, se on aina ollut päivänselvä asia sen kummemmin miettimättä kuten esim sukupuoli identiteetti.

Vierailija kirjoitti:

Hedonismi ja narsismi

No mitäpä sitten vaikka olisikin? Jokainen saa ko. asian tasan omalta kohdaltaan päättää, mutta ei muiden.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä lapsettomat naiset ovat reppanoita ja heikkoluonteisia. Heikot geenit karsitaan pois tällä tavalla.

Sangen huvittavaa, eräskin lisääntynyt on puskenut maailmaan viisi lasta, kaksi vanhinta jo vankilassa, kaksi narkkia ja nuorin näyttää seuraavan samoja ratoja, että juu hienoja geenejä on jatkanut eteenpäin 😆

Te jotka halusitte omia lapsia niin mikä siihen on syynä? Tämä minua kiinnostaa enemmän, koska oikeasti hyviä syitä lisääntyä on paljon vähemmän.

On aina kummallista kun ihmistä syytetään lapsettomuudesta sanoen että lapseton on halunnut helpon elämän.

Olen 100 % varma, että kukaan ei tee lapsia siksi että saisivat mahdollisimman vaikean elämän. He tekevät lapsia siksi koska haluavat niitä ja siten elämä lasten kanssa on heille se heidän tavoittelemansa helppo elämä. Monella heistä yksin eläminen olisi todella vaikeaa ja he pakenevat sitä valitsemalla heille helpon elämän perheellisinä.

Eikä siinä mitään pahaa silloin jos ei syytä toisia samasta mitä tekee itsekin.

Mikdi aloittaja on noin katkera omasta tahdostaan lapsettomia kohtaan? 🤔

En halua ainakaan nykyisen miehen kanssa. Ei ole löytynyt sopivaa isäkandidaattia. Pitäisi olla päihteetön ja valmis hoitamaan lasta ainakin 70% ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paskat geenit ja hirvittävä kasvatus. Tiesin jo lapsena, etten tule lapsia koskaan hankkimaan, koska todennäköisesti olisin tahtomattani toistanut niitä kauheuksia, mitä minulle on tehty. Taustalla on ylisukupolvinen ketju ja on vastuullisempaa katkaista se, kuin taipua sosiaaliseen paineeseen.

Veit sanat suustani.

Vierailija kirjoitti:

Voitko ap kertoa omat elämänvalintasi syineen ja erityisesti: miksi näet vaivaa muiden (vain naisten?) lapsettomuudesta?

Vastaus?

Vierailija kirjoitti:

En halua ainakaan nykyisen miehen kanssa. Ei ole löytynyt sopivaa isäkandidaattia. Pitäisi olla päihteetön ja valmis hoitamaan lasta ainakin 70% ajasta.

Niin ja mun oma vanhempia ei erityisemmin kiinnosta. Niillä on pari lapsenlasta, ja heidänkin kohdalla olivat tottakai iloisia, mutta eivät pimahtaneet päästään. Eivätkä ole ikinä udelleet tai painostaneet lasten hankkimista keneltäkään meistä sisaruksista. Erittäin hyvä näin!

Suurin syy en ole koskaan halunnut. Epäilen etten tule jatkossakaan haluamaan. Kallista, raskasta, terveydelle haitallista ja harva mies on isäksi kelpaava.. En edes nykyistä miestä pidä isäkelpoisena.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?"

Ei ihme, että Suomessa joka toinen avioliitto päättyy erooon, jos ainoa syy on jatkaa vanhempien mieliksi sukua.

Ja muutenkin, mikä ihmeen merkitys suvun jatkamisella on? Sekö että itse kun kuolee, niin voi ajatella omien geeniensä jatkuvan jossain ja on siksi kuolematon? Mitä sitten, jos joku sukuhaara päättyy, niin nyt vaan käy.

Lisäksi vanhemmilla ei ole mitään oikeutta vaatia lapsiltaan lapsenlapsia. Heidän pitää ymmärtää, että lapset ovat yksilöitä ja tekevät päätöksensä riippumatta muiden mielipiteistä, heillä ei ole velvollisuutta toteuttaa vanhempiensa unelmia lapsenlapsista. Lapsia ei tehdä kenenkään mieliksi, jos niitä ei itse halua.

Mulla on useampi elämän totaalisesti pilannut krooninen sairaus enkä halunnut ottaa riskiä, että lapset perisi ne. Koko niiden elämä ois pilalla. Sairauksien takia en saanut elämää muutenkaan sille mallille, mikä ois pitänyt olla ennen lapsia. Esim. suhteellisen pysyvä työpaikka, riittävästi säästöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskolla ei ole lapsia ja sen kyllä huomaa. Perustelut ovat samat kuin täällä monella, halu elää itselleen. Sepä siinä sitten on ongelma, kun siitä halusta ei voi missään tilanteessa luopua. Aina ensin tulee MINÄ, koskipa asia mitä tahansa. Minä ja minä, sellaista se on, kun ei ole tarvinnut ikinä laittaa kenenkään muun tarpeita omien edelle. En ole siskon kanssa tekemisissä kuin pakolliset.

Miksi toisten tarpeiden laittaminen omiensa edelle olisi jokin itseisarvo elämässä? Ja tämähän koskee luonnollisesti vain naisia, miehet saavat mennä ja tehdä miten tykkäävät toisista välittämättä.

Minulla on merkityksellisiä ihmissuhteita ja niiden ylläpitämiseksi on joskus mentävä pois omalta mukavuusalueelta. Tietysti voi valita elää yksin.

Niin minullakin on, mutta en silti laita toisten tarpeita omieni edelle 24/7. Kuka sinulle on opettanut, että sinun pitää?

Sanoinko 24/7? Lasten kanssa se tosin on niin lasten ollessa pieniä. Siskoni ei ole valmis tinkimään itsekkyydestään ikinä, missään tilanteessa. Kaikki pyörii aina oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.

Haluaisitko, että siskollasi olisi lapsia, vaikkei olisi sitten tyytyväinen elämäänsä? Ja lykkäisi lapsia sinulle hoitoon, sittenhän näkisitte ainakin enemmän. Vai mitä oikein haluat?

Haluan, että hän ottaisi enemmän vastuuta jo iäkkäiden vanhempieni asioista, mutta ei käy laatuun. Joulun vietti vanhemmillani passattavana, mihinkään tekemiseen ei osallistunut. Aattona arvon neiti vetelehti saunassa niin kauan, että ruoka jäähtyi. Tarjouduin menemään hoputtamaan, mutta äiti kielsi, ettei sisko vain suutu. No, hän olisi pilannut tunnelman kyllä onnistuneesti. Kiva varmaan äidille tarjoilla kovalla työllä tehtyjä ruokia kylminä. Iltamyöhällä olisi vielä pitänyt lautapelejä pelata, vaikka näin, että äiti oli aivan piipussa. Siihen puutuin ja totesin, että kukaan ei jaksa enää. Tuloksena valitusta ja naama norsarilla loppuehtoon. Juu, en halua nähdä häntä, koska poikkeuksetta se ärsyttää minua.

Hm eli kyse ei lapsista lainkaan. Pitäisikö sinun puhua siskosi kanssa, mutta avoimin mielin? Molemmilla tuntuu olevan asenneongelmia.

En jaksa, minulla on omakin elämä ja vastuut siitä. Tässä asiassa olen itsekäs, enkä ala kolmekymppistä kasvattamaan.

Kirjoitin: avoimin mielin.

Jos asenteesi on, että siskoa pitäisi kasvattaa, niin ehkä ei kannatakaan.