Tipaton tammikuu 2023

Olen se, joka tuossa aiemmin pelkäsi sortuvansa kuohuviinin lipittelyyn miehen ollessa reissussa. Kävikin niin, etteivät alkoholijuomat käyneet viikon aikana edes mielessä. Aion jatkaa tipatonta näillä näkymin pääsiäiseen asti, kun näin hyvin on mennyt.

Itselle tuli myös vastoinkäymisiä työrintamalla ja päivä päättyi tapahtumaan, jossa oli ilmaista alkoa tarjolla. Kyllä mieli teki v*tutukseen ottaa pari drinkkiä tai olutta, mutta sitten toisaalta alkoi ärsyttämään se ehdollistuminen, että mm. lievät vastoinkäymiset ovat ikäänkuin lupa aloittaa tissuttelu. Siitä sisuuntuneena edustin sen pakollisen tunteroisen ja häippäsin kuntosalille jättäen muut juhlimaan. Nyt on kyllä ihan mukava fiilis kun sai jatkettua tipatonta, eikä enää tee kyllä yhtään edes mieli. Suurimman osan ajastahan tässä pärjää hyvin, eikä alko ole edes ajatuksissa. Nuo oman pääkopan luomat sudenkuopat kun oppisi välttämään, niin tätähän voisi jatkaa pidempäänkin? No päivä ja viikonloppu kerrallaan, vielä ei uskalla sataa päivää luvata, vaikka voisi se olla järkevää. Pitäisi katsoa viime vuoden ketjusta montako päivää meni, muistaakseni maaliskuun puolelle kuitenkin.

Noh, minä otin eilen viiniä. Hieman liikaa. Nyt vähän harmitus mielessä, että miksi tein sen. Vaikka sen itselleni sallinkin. Taidan jatkaa tipatonta tämän jälkeen taas. Ei tullut hyvä olo juomisesta ja tänään jo monta tuntia mennyt tässä väsymyksessä "hukkaan".

-Mutsi

Eilen katkesi 28pv tipaton. Otan pian uusiksi maaliskuussa.

Minä tilaan siis saksasta viinit/viinat kotiin. Mutta tämä on vähän liian mukavaa ja helppoa näin tissuttelun kannalta. Ei tarvitse lähteä millään kulkuvälineellä kaupoille etsimään parkkipaikkaa, ruuhkaileen ja jonotteleen.

Sen kun vaan heti, kun ajatus päähän pälkähtää, kävelee kaapille ja siirtyy ns Asian Äärelle. Ja mehän kaikki tiedetään, miten helposti se ajatus mieleen tulee. Ei tarvitse kuin katsoa ruokaohjelmaa, jossa sovitellaan hyvää viiniä juuri valmistettuun ruokaan, niin alkaa suu napsua.

Vierailija kirjoitti:

Minä tilaan siis saksasta viinit/viinat kotiin. Mutta tämä on vähän liian mukavaa ja helppoa näin tissuttelun kannalta. Ei tarvitse lähteä millään kulkuvälineellä kaupoille etsimään parkkipaikkaa, ruuhkaileen ja jonotteleen.

Sen kun vaan heti, kun ajatus päähän pälkähtää, kävelee kaapille ja siirtyy ns Asian Äärelle. Ja mehän kaikki tiedetään, miten helposti se ajatus mieleen tulee. Ei tarvitse kuin katsoa ruokaohjelmaa, jossa sovitellaan hyvää viiniä juuri valmistettuun ruokaan, niin alkaa suu napsua.

Niinhän se on, just samasta syystä päätin etten enää tilaile. Oletko/olitko nyt tipattomalla? Miten sujui?

Yllättävän moni kirjoittaa, että alkoholi ei ole käynyt edes mielessä. Ikävä kyllä, minä en kuulu heihin. Tämän tipattomuuden aikana tuskin on ollut päivääkään, etteikö ajatus viinilasillisesta olisi kiusannut jossain vaiheessa.

En tiedä kuinka monta tipatonta päivää se minulta vaatisi, tai olisiko ylipäänsä edes mahdollista, että en ajattelisi alkoholia. Elämäni on ihan onnellista peruselämää, eli en mihinkään ahdistukseen tai suruun juo.

Vielä tässä kuitenkin mennään tämäkin viikonloppu vielä täysin raittiina.

Sinna

Vierailija kirjoitti:

Minä tilaan siis saksasta viinit/viinat kotiin. Mutta tämä on vähän liian mukavaa ja helppoa näin tissuttelun kannalta. Ei tarvitse lähteä millään kulkuvälineellä kaupoille etsimään parkkipaikkaa, ruuhkaileen ja jonotteleen.

Sen kun vaan heti, kun ajatus päähän pälkähtää, kävelee kaapille ja siirtyy ns Asian Äärelle. Ja mehän kaikki tiedetään, miten helposti se ajatus mieleen tulee. Ei tarvitse kuin katsoa ruokaohjelmaa, jossa sovitellaan hyvää viiniä juuri valmistettuun ruokaan, niin alkaa suu napsua.

Sama! Tai katsoo sarjaa missä jengi pubissa olusilla ja jo tekee mieli. Meillä oli paha tuo tilaaminen, kun autotallissa oli aina julmaa saatavilla. Halvaksi tuli joo, mutta tissuttelu nousi ihan uusiin sfääreihin.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni kirjoittaa, että alkoholi ei ole käynyt edes mielessä. Ikävä kyllä, minä en kuulu heihin. Tämän tipattomuuden aikana tuskin on ollut päivääkään, etteikö ajatus viinilasillisesta olisi kiusannut jossain vaiheessa.

En tiedä kuinka monta tipatonta päivää se minulta vaatisi, tai olisiko ylipäänsä edes mahdollista, että en ajattelisi alkoholia. Elämäni on ihan onnellista peruselämää, eli en mihinkään ahdistukseen tai suruun juo.

Vielä tässä kuitenkin mennään tämäkin viikonloppu vielä täysin raittiina.

Sinna

Mulla oli viime vuonna sama, tiukkaa teki. Tänä vuonna oli helppoa ja ei tosiaan edes joka päivä ajatellut alkoa. Tosin olin vaan 3 vkoa tipattomalla..

-Mutsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tilaan siis saksasta viinit/viinat kotiin. Mutta tämä on vähän liian mukavaa ja helppoa näin tissuttelun kannalta. Ei tarvitse lähteä millään kulkuvälineellä kaupoille etsimään parkkipaikkaa, ruuhkaileen ja jonotteleen.

Sen kun vaan heti, kun ajatus päähän pälkähtää, kävelee kaapille ja siirtyy ns Asian Äärelle. Ja mehän kaikki tiedetään, miten helposti se ajatus mieleen tulee. Ei tarvitse kuin katsoa ruokaohjelmaa, jossa sovitellaan hyvää viiniä juuri valmistettuun ruokaan, niin alkaa suu napsua.

Sama! Tai katsoo sarjaa missä jengi pubissa olusilla ja jo tekee mieli. Meillä oli paha tuo tilaaminen, kun autotallissa oli aina julmaa saatavilla. Halvaksi tuli joo, mutta tissuttelu nousi ihan uusiin sfääreihin.

Tähän yhtälöön lisätään vielä corona. Sen jälkiä tässä kärsitään ja yritetään korjailla edelleen.

Eli korona iski ja muutettiin kakkosasuntoon ihan eristyksiin. Etänä jokunen työkeikka, paikkakunnan pikkukaupastakin nostettiin päivittäisostokset valmiina kassissa kaupan portaille. Ja juomaa tilattiin kellarin hyllyt täyteen.

Mies otti koko eristäytymisen todella tosissaan, eikä meistä kumpikaan sitten sen myötä paljon ihmisten ilmoilla liikkunut.

Muutettiin kokonaan maalle ja työnteko minimiin.

Että täällä sitten katsellaan tähtitaivasta pihalla pienessä sievässä harva se ilta.

Minäkin mietin viiniä ja alkoholin käyttöä ihan joka päivä, tosin vähän eri kanteilta. Osin mielitekojen kautta, osin niiden luomien ongelmien kautta. Joka päivä olen joutunut tekemään valinnan tipattomasta päivästä uudelleen ja uudelleen. En todellakaan ole näiden viiden viikon aikana kasvanut ulos tissuttelijan mentaliteetista, se vaatisi varmasti paljon enemmän aikaa ja tahtoa. Tipaton sujuu mallikkaasti, ja minulla on halu ja aikomus sitä jatkaa. Toisaalta taas takaraivossa on koko ajan odotus siitä että tipaton aika on joskus ohi. Huohh. Ei ole helppoa. Askeleet ovat kuitenkin oikeaan suuntaan, eli todellakin pohdin ja kyseenalaistan tapojani sekä suhdettani viiniin, ja teen ratkaisuja parempaan suuntaan. Siitä olen kiitollinen. 

Päivä 35, Tomsku

2 vuotta on mennyt 0% oluella (sauna) ja viinillä (ruoka) kyllä niihin tottuu

En pysty päivä-kerrallaan-tipattomana-systeemiin, en alkuunkaan!

Päätös pitää kaikin voimin tehdä suurinpiirtein kolme kertaa päivässä. Iltaa kohti tahti tiivistyy ja vääntö päässäni kiristyy: kyllähän nyt jo voi yhden juoda, kävit jo lenkillä/pesit saunan/teit 20 litran pullataikinan , ihan mitä vaan.

Aamulla päätös on kirkas, iltapäivällä koiran kans pitkän lenkin jälkeen alkaa uudestaan sen päätöksen arpominen, illallista laittaessa ja syödessä taas, iltasella vielä väännetään, että mitäs sitä tässä telkkaria katsoessa tekis

Että olisin kyllä todella helpottunut, jos kerran päivässä saisin päätöksen juomattomuudesta pitämään. Vielä ei onnistu, ainoastaan työvuorot saa laakista tehtyä päivän selväksi, siinä ei ole vaihtoehtoja eikä voi alkaa itsensä kanssa neuvottelemaan.

Kuusi viikkoa nyt tipatonta. Pärjään nykyään ilman alkoholin tuomaa rentoutumista, koska siitäkin tullut uusi tapa. Kuitenkin lähes joka yö tulee alkoholi uniin, en juo mutta sitä on saatavilla, odottamassa kaapissa tai omalla kohdalla just loppunut ( tarjoilu-unissa):D Kovasti on alkoholi tuolla alitajunnassa kummittelemassa. Aion jatkaa tipatonta niin pitkään kun hyvältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin mietin viiniä ja alkoholin käyttöä ihan joka päivä, tosin vähän eri kanteilta. Osin mielitekojen kautta, osin niiden luomien ongelmien kautta. Joka päivä olen joutunut tekemään valinnan tipattomasta päivästä uudelleen ja uudelleen. En todellakaan ole näiden viiden viikon aikana kasvanut ulos tissuttelijan mentaliteetista, se vaatisi varmasti paljon enemmän aikaa ja tahtoa. Tipaton sujuu mallikkaasti, ja minulla on halu ja aikomus sitä jatkaa. Toisaalta taas takaraivossa on koko ajan odotus siitä että tipaton aika on joskus ohi. Huohh. Ei ole helppoa. Askeleet ovat kuitenkin oikeaan suuntaan, eli todellakin pohdin ja kyseenalaistan tapojani sekä suhdettani viiniin, ja teen ratkaisuja parempaan suuntaan. Siitä olen kiitollinen. 

Päivä 35, Tomsku

Tuo juomisen odottaminen on mullekin tuttua. Mutta nyt mä olen nyt saanut psyykattua itseni ajattelemaan, että mikä kiire, kun mulla on koko loppuelämä aikaa juoda sitten kun/ jos taas haluan, joten miksi en nyt ottaisi sen kanssa aikalisää vähän enemmän. Ei se viina maailmasta varmaankaan tällä välin lopu, joten voin aloittaa uudelleen milloin vain. Tämä on antanut asiaan ihan uudenlaista vapautta. Saa nähdä, miten pitkälle tämä nyt sitten kantaa.

- Helmi

Itsellä tipaton meni eilen poikki. Yhden puolen litran n. 6,5% tumman kotioluen join. Ihan hyvältähän tuo maistui muttei muuten mikään maailmanmullistava kokemus. Oikeastaan se myös "piti" juoda myös että sai siitä just sen viimeisen tyhjän pullon johon pullottaa jo yli kuukauden ämpärissä lojunut uusi satsi. (toivottavasti ei ole pilaantunut, noiden ämpärien ilmatiiviys on välillä vähän vaihtelevaa.)

Itsellä tavoite ei koskaan ole ollutkaan lopettaa alkoholin käyttöä vaan pyrkiä kohtuuteen. Viime vuoden puolella se kohtuus lipsahti liiallisuuden puolelle että siinä tämä tipaton oli ihan paikallaan. Ihan jo terveyden puolestakin kulutuksen soisi vähenevän mitä enemmän tulee ikää.

Eihän siinä, katsellaan taas ens vuonna josko olis nollaukselle tarvetta. Tsemppiä sitten niille pidempään tipattomaan jotka eivät voi tai halua edes sitä yhtä syystä tai toisesta juoda.

-. Vielä ei onnistu, ainoastaan työvuorot saa laakista tehtyä päivän selväksi, siinä ei ole vaihtoehtoja eikä voi alkaa itsensä kanssa neuvottelemaan.-

No nyt tuli työvuorot selväksi helmikuulle! Selvä-sana sopiikin tähän aihepiiriin aivan nappiin, kun näiden vuorojen myötä tulee tipattomia päiviä toistakymmentä.

Nyt on jo päivä numero 9 nolla annosta, ja siihen tuo työkeikka, niin tässä ollaan ihan hyvällä mallilla.

Tammikuu olin juomatta 24.1. saakka. Sittenhän sen romautin ihan itse.

Pitäisi oppia pois siitä, että töiden jälkeen pitää mukamas aina nollata kun on ollut niin rankkaa. Sitten vasta rankkaa onkin, kun väsyneenä juo ja herää ensimmäiseen vapaapäivään pää ihan jumissa, vielä promilleissa edellisestä illasta.

Täällä mennään edelleenkin jaffan voimilla. Mulla tänään jännä havainto. Ennen mulla synty tavallaan lämpölamppu aivoissa kun mietin et jee lauantai ja hölkyn kölkyn! Nyt ei syntynyt ollenkaan aivoissa sitä aluetta mikä johtaa riemukkaaseen jeeeee tilaan.

Miten menee helmikuu, onko onnistuttu rajoittamaan lotraamista? Vai joko vanhat tavat ovat palaneet arkeen?

Itse vielä sinnittelen, mutta mielessä välkkyy kutsuvana seuraava kerta, kun avaan taas pullon.

Aikas hiljaista täällä, eipä ole itsekään tullut hetkeen päivitettyä tilannetta. Tosin eipä ole ollut päivitettävääkään, tipaton jatkuu pääsääntöisesti hyvin. Uskomatonta ajatella, että ensi viikon sunnuntaina tulee täyteen 50 päivää, runsaat seitsemän viikkoa. Itseni tuntien sanoisin että käsittämättömän hieno suoritus. Näillä näkymin näyttää siltä että jatkan siitä vielä eteenpäin, ans katsoa kuinka mimmin käy. Laittakaahan kuulumisia te jotka vielä täällä keskustelussa syystä tai toisesta keikutte mukana. 

-Päivä 38, Tomsku