Naapurin erityislapsi kiljuu ja karjuu

Sinähän voisit mennä apuun ja kertoa miten tuollainen tilanne kuuluu hoitaa.

Minulle käskettiin lapsena olla hiljaa. Olla hiljaa ja kunnioittaa naapureita. Kyllä itse sen ainakin uskoin. Totta kai leikki kuuluu lapsen elämään ja niin se kuului meidänkin elämään mutta vanhempia KUNNIOITETTIIN ja kun jotakin sanoivat niin toteltiin.

Juttusille vaan naapuri kanssa, nätisti keskustelemaan. Selviää monta asiaa.

Onko siis näin, että yksi perhe saa tehdä kerrostalossa asumisen sietämättömäksi parhaimmillaan neljälle muulle perheelle? Joo, ymmärrän ettei sille käytökselle voi juuti mitään, mutta oikeesti! Voinko vaatia korvausta asunnon arvon alenemisesta? Jos lapsi ei kykene olemaan ilman, että terrorisoi naapureitaan, ei hänen paikkansa mielestäni ole tavallisessa kerrostalossa.

Ei ole elämä auvoista kerrostalossa.

Nämä tulisi kieltää ihmiselle haitallisena elämän muotona.

Lähes poikkeuksetta on itse kolmantena pyöränä, kun naapurin bileet/lapsiperhearki/lempiminen puskee seinän lävitse asuntoon.

Pienipalkkaisessa työssäkäyvälle varsinkin todella ongelmallista.

Vierailija kirjoitti:

Tee lastensuojelun ilmoitus! Kaikki ei ole siellä kunnossa.

Pystyykö lastensuojelu jotenkin muuntamaan erityislapsen psyyken?

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne. Vanhemmat varmaan toimii niinkuin järkevintä tilanteessa on. Aina ei auta ohjaus tms.

Esim nepsylapsi voi tosiaan huutaa ja potkia seiniä. Saattavat tuottaa esim ulinaa, huudahduksia jne. Vaikea sitä on estääkkään jos lapsi on jo iso. Keinoja harjoitellaan päivittäin, myös terapeuttien tuella. Kaikki lapset eivät vain kykene ottamaan keinoja käyttöön tosi tilanteessa. Kurjaa kaikille osapuolille. Lapselle, sisaruksille, vanhemmille ja niille naapureillekkin. Se että et nää vanhempien tekevät asialle jotain ei tarkoita sitä etteivät tee.

Jos lapsi ei kykene yhtään hillitsemään itseään, on perheen velvollisuus muuttaa pois kerrostalosta. Ei nepsyys oikeuta terrorisoimaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ap meidän naapuri? Ihan tiedoksi että meillä esim autistinen lapsi hermostuu moninkertaisesti jos kuulee komentavaa ääntä, huutoa ei siedä tippaakaan, menee ihan sekaisin. Siksi meillä hyssytellään.

Lapsi ei tosiaan voi huutamiselle jne mitään. Kaikki diagnoosilla olevat nepsyt kyllä saavat jonkinlaista terapiaa ja ohjausta jossa näitä asioita harjoitellaan mutta voi olla 10 vuoden projekti. Eli valituksella et kyllä saa mitään aikaan, vanhemmat tiedostaa ongelmat ja esim häätöä ei voi saada erityislapsen vuoksi( näitä toki on yritetty nepsy perheille, mutta äkkiä on tukena taistelussa vammaispalvelu, lastensuojelu jne).

Ulkopuolisten on vaikea tilannetta käsittää. Eikä sitä voi oikein selittää niin että esim naapuri oikeasti ymmärtäisi toisten arjen todellisuuden.

Se autistinen lapsesi -ja naapurit- voisi paljon paremmin, kun muuttaisitte pois kerrostalosta jonnekin, missä on hiljaista ja rauhallista.

Miten epäempaattinen ja itsekäs olet, kun et tätä ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

On tiettyjä ihmisryhmiä joiden häiriöistä ei oikein voi valittaa

Tai toki voi, mutta ei siitä hyötyä ole.

1. Vauvat. Ne itkee ja huutaa, vanhemmat tekee parhaansa ettei näin olisi.

2. Tietyt erityislapset. Sama kuin vauvojen kanssa, vaikka mitä teet ei se välttämättä ole hyödyksi.

3. Muistisairaat. Voivat tehdä mitä vaan. Siirtelevåt huonekaluja koko yön. Voivat huutaa, olla aggressiivisia jne.

Kaikissa näissä tilanteissa se huolehtija on varmasti stressaantunut ja yrittää parhaansa.

Ei yritä. Jopa vuokra-asuntoa on mahdollista äänieristää. Ja aina voi muuttaa muualle.

Ihan vaan ryijyt ja raanut seinillä vaimentaa ääntä yllättävän paljon.

Vastuullista olisi että nepsy perhe itse muuttaa jonnekkin rauhallisempaan paikkaan asumaan. Pitää sitä muita ihmisiä sen verran huomioida, että olipa erityislapsi tai ei niin yleiset käytöstavat koskevat kaikkia ja jos ei onnistu niin sitten omt hankkimaan. Ja kyllä, lapsen takia täytyy tehdä elämässä myönnytyksiä, että uusi kaupunki ja työpaikka tulee etsiä. 

(ja nyt tulee jotain kommenttia että kun ei löydy työtä ja lässyn lässyn. Suurimmalla osalla vanhemmista löytyy jotain maalaisjärkeä)

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, jos nepsylapsi ei siedä mitään huutoa tai komentelua muilta, mutta sietää omaa huutoaan. Eikös lapsen pitäisi olla ääniyliherkkä yhtälailla kaikille koville äänille? 

Kyllä. Minä olen autistinen nainen, aikuisena diagnosoitu, eli aika lievä tapaus. Ja oma ääneni käy korviini ihan kauheasti. En voi korottaa ääntäni lainkaan, ja jos olen joutunut kuuntelemaan muita kovin paljon, varsinkin naisia (naisäänet ovat pahempia kuin miehet), minun on vaikea saada sanottua edes jotain tärkeää asiaa, kun en meinaa kestää omaa ääntäni.

Minulla on kuulemma seksikäs Marlene Dietrich -ääni, eli en edes kimitä, mutta silti se sattuu korviini.

Kerrostalo ylipäänsä on ääniherkälle aika kuormittava ympäristö.

MUTTA ei kaikki nepsylapset ole ääniherkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ap meidän naapuri? Ihan tiedoksi että meillä esim autistinen lapsi hermostuu moninkertaisesti jos kuulee komentavaa ääntä, huutoa ei siedä tippaakaan, menee ihan sekaisin. Siksi meillä hyssytellään.

Lapsi ei tosiaan voi huutamiselle jne mitään. Kaikki diagnoosilla olevat nepsyt kyllä saavat jonkinlaista terapiaa ja ohjausta jossa näitä asioita harjoitellaan mutta voi olla 10 vuoden projekti. Eli valituksella et kyllä saa mitään aikaan, vanhemmat tiedostaa ongelmat ja esim häätöä ei voi saada erityislapsen vuoksi( näitä toki on yritetty nepsy perheille, mutta äkkiä on tukena taistelussa vammaispalvelu, lastensuojelu jne).

Ulkopuolisten on vaikea tilannetta käsittää. Eikä sitä voi oikein selittää niin että esim naapuri oikeasti ymmärtäisi toisten arjen todellisuuden.

Se autistinen lapsesi -ja naapurit- voisi paljon paremmin, kun muuttaisitte pois ke

Tämä. Maalle muuttaminen vähentäisi varmaan jokaisen nepsylapsen oireilut puoleen. Ja kun lopetettaisiin niiden kuormittaminen kaikenlaisissa terapioissa ravaamisella, vähenisi vielä puoleen. Jäljelle jäisi 25 % nepsyä, ja sen kanssa jo sitten pärjääkin.

Olen vähän uupunut näihin aloituksiin, missä aina ratkaisu on se, että lapsi pakotetaan olemaan hiljaa (miten? Teippiä suun eteen, niinkuin Vilja Eerika?) tai lasu (jos ja kun ei ole väkivaltaiset vanhemmat) tai että perhe muuttaa pois (jos niillä ei ole rahaa?).

Ymmärrän että on rankkaa, mutta ei sille asialle oikeasti mitään voi, jos ja kun on kyse erityislapsesta. Sitten jos lapsi on alle 4v ja uhmassa, niin häpeä aloitustasi. Se menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisten on vaikea tilannetta käsittää. Eikä sitä voi oikein selittää niin että esim naapuri oikeasti ymmärtäisi toisten arjen todellisuuden.

 

Sama toisinpäin: ehkä sen lapsen vanhempien on vaikea käsittää kuinka paljon tilanne saattaa kuormittaa sitä naapuria.

Onko se naapurikin jotenkin keskenkasvuinen ja häiriöinen, kun kuormittuu yhtä lailla? Osaako laittaa kuulosuojaimia päähän, tai keskustella asioista seinänaapurinsa kanssa?

Jep, kun olet "erityinen", saat tehdä ihan mitä haluat. Terrorisoida ympäristöä ja huutaa ja mekastaa sydämen kyllyydestä!!!?? WHAT? Mikä oikeus??? 

Minäkin normaalina ihmisenä alan kiljumaan ja huutamaan ympäriinsä niin saan vaan silittelyä että "voi voi kun toinen on noin erityinen, pus pus..."

Mikä estää ns. erityisen elämästä normaalia elämää? Laitoksiin ne pitää laittaa eikä terrorisoimaan normaalia elämää! HYI KAIKKI NEPSYT!

Lääkitkää ne edes!!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lastensuojelun ilmoitus! Kaikki ei ole siellä kunnossa.

Pystyykö lastensuojelu jotenkin muuntamaan erityislapsen psyyken?

 

Tottakai. Nykyäänhän lapsia ei enää lähetetäkään hoitoon ja sairaalajaksoille, vaan laitetaan lastensuojeluun laitokseen asumaan.

Jos psyyke ei vielä tuolla muutu, niin muuttuu kun laitoksen kämppis opettaa käyttämään huumeita, hatkaamaan  ja sokerideittaamaan.

Aikamoista, minä asun piripään naapurina joka tykkää jytää musaa, ihan hyvä tyyppi muuten mut vähän aika sokea, ei se muuttunu naapureiden heippalapuilla eikä raivoamisellakaan muuks, yks naapuri kävi ottamassa siltä turpaankin.

Minulla ei ole ikinä ollut ongelmaa herran kans kun en missään kohtaa odottanutkaan et se piripää ois vastuussa mun viihtymisestä vaan minä äänieristin sen osan kämpästäni josta ääni tuli läpi, maksoi muutaman kympin.

Onhan se tietysti ikävää että joutuu osallistuun omaan viihtyvyyteensä mutta ihan oikeasti lapset ei muutu hiljaisiks sillä että aikuiset kiukuttelee eikä ne pennut ( mitä tämä meidänkin taloyhtiön piripää pohjimmiltaan on) muutu muuksi vaikka kuinka pItÄiS.

Vaihtoehdot on se oma sopeutuminen tai muualle muuttaminen, vuosia tuota muiden muuttorumbaa seuranneena tiedän että kusipelleistä haaveilu ei teitä ketään auta ja mä lupaan että mä olen kuulku jokaikisen surkean mutku mutku selityksen sille miks aikuinen ei muka voi, mä voin, helposti, sinäkin voit kyllä ellet ole ihan määly.

Suosittelen korvatulppia. Olen itse erityislapsen erittäin kuormittunut vanhempi ja mua auttoi korvatulpat. Käytän Looppeja joissa saa säädeltyä äänenvoimakkuutta. 

Ja huom, en tarkoita että kerrostalossa on lupa häiritä muita. Kaikkemme yritetään, nyt on lääkekokeilu joka on auttanut eli lapsi ei möykkää yhtä paljon mutta hänen ruokahalunsa on olematon joten on lääkärin harkinnassa miten jatketaan. 

Diagnoosia ei ole hankittu siksi että välttyis kasvattamiselta. Päin vastoin, ADHD-lapselle rutiinit ja rajat ovat todella tärkeitä, ehdottoman tärkeitä, muuten elämä menee todella vielä haastavammaksi. 

Lapsi provosoituu potkimaan seiniä yms mitä kiukkuisemmin siitä sanoo, joten joskus on tehokkaampaa ettei palkitse huonoa käytöstä millään huomiolla niin se loppuu nopeammin. 

Meillä on omaa arvokastakin tavaraa mennyt rikki ja ymmärrän että naapureillekin tilanne on vaikea, mutta allekirjoitan täysin sen että meillä vanhemmilla 24/7 valmiudessa oleminen ja myös stressi siitä miten muita häiritsemme on todella kuormittavaa. Olen pelännyt että saan jonkun infarktin vielä. 

Toivotaan että saamme tilanteen mahd pian tasapainoon, siihen asti ei auta kuin pitää korvatulppia. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Jep, kun olet "erityinen", saat tehdä ihan mitä haluat. Terrorisoida ympäristöä ja huutaa ja mekastaa sydämen kyllyydestä!!!?? WHAT? Mikä oikeus??? 

Minäkin normaalina ihmisenä alan kiljumaan ja huutamaan ympäriinsä niin saan vaan silittelyä että "voi voi kun toinen on noin erityinen, pus pus..."

Mikä estää ns. erityisen elämästä normaalia elämää? Laitoksiin ne pitää laittaa eikä terrorisoimaan normaalia elämää! HYI KAIKKI NEPSYT!

Lääkitkää ne edes!!!!!!!!!!!

Haha, sinä olet tilanteesi ansainnu! :' D

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista, minä asun piripään naapurina joka tykkää jytää musaa, ihan hyvä tyyppi muuten mut vähän aika sokea, ei se muuttunu naapureiden heippalapuilla eikä raivoamisellakaan muuks, yks naapuri kävi ottamassa siltä turpaankin.

Minulla ei ole ikinä ollut ongelmaa herran kans kun en missään kohtaa odottanutkaan et se piripää ois vastuussa mun viihtymisestä vaan minä äänieristin sen osan kämpästäni josta ääni tuli läpi, maksoi muutaman kympin.

Onhan se tietysti ikävää että joutuu osallistuun omaan viihtyvyyteensä mutta ihan oikeasti lapset ei muutu hiljaisiks sillä että aikuiset kiukuttelee eikä ne pennut ( mitä tämä meidänkin taloyhtiön piripää pohjimmiltaan on) muutu muuksi vaikka kuinka pItÄiS.

Vaihtoehdot on se oma sopeutuminen tai muualle muuttaminen, vuosia tuota muiden muuttorumbaa seuranneena tiedän että kusipelleistä haaveilu ei teitä ketään auta ja mä lupaan että mä olen kuulku jokaikisen sur

Järjen ääni, meiän taloyhtiössä on pilven haju ongelma, tai siis oli, ei muuttunu tilanne poliisilla uhkaamalla eikä rähjäämällä vaan naapurisovulla, mentiin jutteleen hipin kans ja tarjottiin sille autokyyti ja se hommas itelleen aktiivihiilisuodattimen ja kanavapuhaltimen, tais just joitain kymppejä maksaa ja nyt he saavat pössytellä ilman että häiritsevät ketään.