Naapurin erityislapsi kiljuu ja karjuu
Kai tuo jotain leikkiä on, mutta kailotus on tauotonta. Iltaisin raivoaa sitten muuten ja potkii seiniä. Kehtaako tuollaisesta valittaa, kun tuo lapsi nyt ei varmaan oikein voi itselleen mitään. On vaan vittumoista kuunneltavaa ja vanhemmat eivät myöskään häntä komenna. Kuuluu vaan jotain "äläpä nyt, ei saa" hyssyttelyä.
Kommentit (127)
Eikä noita nepsyjä voida lääkitä säyseiksi kuten mt-potilaita ja dementikkoja?
Eihän tässä ole kukaan vielä todistanut, että olisi kyseessä ns "erityislapsi".
Kiljumista harrastetaan tylsyydestä , sekä erilaisten mt-ongelmien johdosta.
Myöskään suurin osa vanhemmista ei tapa pikkulapsia.
Jos joku VIELÄ ihmettelee miksi lapsiperheissä halutaan salata, johtuu siitä, että kun menet hakemaan apua, lastensuojelu vie lapsesi, vaikka niitä kuin esimerkillisesti olisit hoitanut ja puoliso olisi hyvä.
Tämä systeemi ajaa monet ongelmaperheet aikamoiseen umpikujaan.
Tulevaisuudessa voitaisiin siirtyä malliin, jossa lapsen tekoon vaadittaisiin lupa. Vanhemmiksi haluavat menisivät mankelin läpi, jossa käytäisiin kaikki läpi...mielenterveys, päihteiden käyttö, varallisuus, sairaudet, koulutus, sukurasitteet jne..
Tulotaso voisi olla minimissään joku 3000 e/kk bruttona per vanhempi, että lupa nussimiseen heltiäisi. Joo-o, tämä rajaisi tietty pers"aukiset luiskaotsaiset pois kokonaan tai laittaisi sitten heidät yrittämään enemmän ja vaatimaan itseltään enemmän. Nykyään Suomessa on näitä Kela-lapsia jo ihan riittämiin, joissa molemmat vanhemmat näkevät painajaisia itsensä elättämisestä.
Jos täyttää kaikki kohdat, tulisi sellainen nussimistapa kyseeseen, josta voisi seurauksena olla lapsi. Tälle on keksitty jo nimikin ja monet kutsuvat sitä rodunjalostamiseksi.
Jos jotkut olisivat nussineet ja lapsen saaneet ilman lupaa, lapsi otettaisiin huostaan ja sijoitettaisiin kriteerit täyttäville.
Näin se vaan menee..
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap meidän naapuri? Ihan tiedoksi että meillä esim autistinen lapsi hermostuu moninkertaisesti jos kuulee komentavaa ääntä, huutoa ei siedä tippaakaan, menee ihan sekaisin. Siksi meillä hyssytellään.
Lapsi ei tosiaan voi huutamiselle jne mitään. Kaikki diagnoosilla olevat nepsyt kyllä saavat jonkinlaista terapiaa ja ohjausta jossa näitä asioita harjoitellaan mutta voi olla 10 vuoden projekti. Eli valituksella et kyllä saa mitään aikaan, vanhemmat tiedostaa ongelmat ja esim häätöä ei voi saada erityislapsen vuoksi( näitä toki on yritetty nepsy perheille, mutta äkkiä on tukena taistelussa vammaispalvelu, lastensuojelu jne).
Ulkopuolisten on vaikea tilannetta käsittää. Eikä sitä voi oikein selittää niin että esim naapuri oikeasti ymmärtäisi toisten arjen todellisuuden.
Jossain vaiheessa nepsylapsi on nepsyaikuinen. Siinä sitten vuorostaan pakkonauttii naapurin nepsylapsen metelöinnistä.
Erikoista, jos nepsylapsi ei siedä mitään huutoa tai komentelua muilta, mutta sietää omaa huutoaan. Eikös lapsen pitäisi olla ääniyliherkkä yhtälailla kaikille koville äänille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap meidän naapuri? Ihan tiedoksi että meillä esim autistinen lapsi hermostuu moninkertaisesti jos kuulee komentavaa ääntä, huutoa ei siedä tippaakaan, menee ihan sekaisin. Siksi meillä hyssytellään.
Lapsi ei tosiaan voi huutamiselle jne mitään. Kaikki diagnoosilla olevat nepsyt kyllä saavat jonkinlaista terapiaa ja ohjausta jossa näitä asioita harjoitellaan mutta voi olla 10 vuoden projekti. Eli valituksella et kyllä saa mitään aikaan, vanhemmat tiedostaa ongelmat ja esim häätöä ei voi saada erityislapsen vuoksi( näitä toki on yritetty nepsy perheille, mutta äkkiä on tukena taistelussa vammaispalvelu, lastensuojelu jne).
Ulkopuolisten on vaikea tilannetta käsittää. Eikä sitä voi oikein selittää niin että esim naapuri oikeasti ymmärtäisi toisten arjen todellisuuden.
Jossain vaiheessa nepsylapsi on nepsyaikuinen. Siinä sitten vuoro
Se on sitä kun vastuuttomat vajaaälyiset ihmiset roiskivat kännipäissään näitä pershedelmiä keskenään vaikka tietävät että heidän geeniperimänsä on täyttä paskaa ollut jo sukupolvien ajan. Niin isät,äidit kuin isovanhemmatkin ovat vajaita alkoholisoituneita sosiaalipummeja jotka ovat kasvattaneet lapsistaan traumatisoituneita imbesillejä joiden elämänhallinta on luokkaa iilimato.
Kun miettii miten moni yyhhoo äiti tälläkin foorumilla kasvattaa lapsiansa kieroon niillä vajavaisilla kasvatuskeinoilla jotka heillä on niin ei ole kovinkaan suuri ihme, että juuri heidän lapsoisensa ovat näitä erityisapua tarvitsevia nepsy lapsia. Todella säälin näitä yksinhuoltajien lapsia jotka joutuvat pienen elämänsä kärsimään vanhempiensa vajavaisuuksista.
Ei muuta kuin ilmoitusta lasuun joka selvittää mitä apua lapsi tarvitsee. Mahdollisuus jopa saada lapsi huostaan otetuksi jolloin lapsi saa tarvitsemansa avun.
Myös isännöitsijälle kannnattaa ilmoittaa jos metelöinti ei lopu. Meteli on meteliä aiheutti sen sitten lapsi tai aikuinen. Parhaimmassa tapauksessa lapsi päätyy huostaan ja vanhemmat saavat häädön ja se on niille pikkupaskiaisille ihan oikein!
Miksi nämä vanhemmat tietoisina siitä, että lapsi on elukan tasolla asuvat kerrostalossa ? Luulisi nyt täyspäisen ihmisen ymmärtävän, ettei tuollaista voi kerrostalossa pitää .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap meidän naapuri? Ihan tiedoksi että meillä esim autistinen lapsi hermostuu moninkertaisesti jos kuulee komentavaa ääntä, huutoa ei siedä tippaakaan, menee ihan sekaisin. Siksi meillä hyssytellään.
Lapsi ei tosiaan voi huutamiselle jne mitään. Kaikki diagnoosilla olevat nepsyt kyllä saavat jonkinlaista terapiaa ja ohjausta jossa näitä asioita harjoitellaan mutta voi olla 10 vuoden projekti. Eli valituksella et kyllä saa mitään aikaan, vanhemmat tiedostaa ongelmat ja esim häätöä ei voi saada erityislapsen vuoksi( näitä toki on yritetty nepsy perheille, mutta äkkiä on tukena taistelussa vammaispalvelu, lastensuojelu jne).
Ulkopuolisten on vaikea tilannetta käsittää. Eikä sitä voi oikein selittää niin että esim naapuri oikeasti ymmärtäisi toisten arjen todellisuuden.
Jossain vaihee
Minä kyllä huolehdin lapsestani aivan hyvin vaikka onkin kaikki noi sun em huonot vanhemman kriteerit minkä takia ei saisi lisääntyä. Voisin väittää että lapseni elää ihan hyvää turvallista elämää. Toki ymmärrän sen että em ongelmat helposti periytyvät sukupolvisesti mutta olen kyllä itselleni kaikkeen apua hankkinut, pyytänyt ja ottanut vastaan. Yleistää siis ei voi kyllä.
Todennäköisesti kyseessä on joko fragileX taikka FAS lapsi joten kyllä nyt kerrostalollisen verran ihmisiä pitää osoittaa suurta ymmärrystä ja kestää näiden vammaisten metelöinti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonani asui vuosia sitten hetken aikaa exäni ja hänen lapsensa, ilmeisesti juurikin tällainen nepsy. Diagnoosia ei ollut, koska isä ei hyväksynyt, että lapsessa olisi mitään 'vikaa'. Yritin vienosti vihjailla, että lapsi kannattaisi tutkia, helpottaisi lasta kun tiedettäisiin mistä on kyse. Ei auttanut, lapsi oli kuulemma vain idiootti kun ei tajunnut itse käyttäytyä kunnolla (lapsi oli 13 v.). Eikä ainakaan olisi saanut maksaa mitään, jos olisi tutkittu yksityisellä.
Sen enempää lapsen käytöstä tässä avaamatta...elämä meillä alkoi muuttua todella raskaaksi. Itselläni oli pari vuotta vanhempi lapsi, joka myös kärsi tilanteesta. Itsellä oli pinna täysin kireällä. Exän lapsen vika se ei ollut, minun kävi päinvastoin lasta todella sääliksi. Apua ei haettu, koska isän kulissit olisi rakoilleet. Rakkaus ja rajat puuttuivat, nekin oli
Vanhemman tuossa olisi diagnoosi pitänyt saada eikä lapsen. Outoa projisoida vanhemman ongelmat lapsen syyksi ja hoitaa sitten lasta, vaikka vanhempi tarvitsisi apua ensisijaisesti voidakseen kasvattaa lasta. Totta kai lapsi oireilee, jos vanhempi ei rakasta eikä aseta rajoja, mutta ei se ongelma ole silloin lähtöisin hänen aivoistaan, vaan vuorovaikutussuhteista.
Jos tästä nyt jotain hyvää haluaa sanoa ,niin lapsella sentään on kaksi vastuutonta vanhempaa ,eikä hän ole pelkästään yhden vastuuttoman yyhhoon kasvatettavana.
Vierailija kirjoitti:
Jos tästä nyt jotain hyvää haluaa sanoa ,niin lapsella sentään on kaksi vastuutonta vanhempaa ,eikä hän ole pelkästään yhden vastuuttoman yyhhoon kasvatettavana.
Lohdullista että näet kaikissa asioissa ne hyvätkin puolet.
En ymmärrä oikeen, eikö se nimenomaan ole karhunpalvelus erityisnaperolle jos jätetään käytännössä kasvattamatta eikä käytetä enempi kuria ja järjestystä että niitä pahimpia kulmia ja säröjä saisi hiouttua pois? Koska mitä tuommoisesta lapsesta edes voisi tulla aikuisena ilman tietyllä tavalla "ankarampaa" kasvatusta? Sossuelätti?
Kuin olisi etukäteen luovuttanut ja myöntänyt, että "tuosta ei tule mitään, ihan sama, herran haltuun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäädytetty levy kusta postiluukusta?
Tämä varmasti sitten kaikille niille juopponaapureille jotka yökaudet mölyävät ja rikkovat kämppäänsä. Keräävät juoppoporukoita nurkkiinsa, oksentelevat rappuun, kuseskelevat hissiin. Rikkovat sen kymmenennen kerran alaoven lasin kun eivät pääse sisään.
Ja näistä kun ei kuulemma pääse edes millään eroon! Häätöä jos hakee se on jumalattoman pitkä prosessi. Näistä olen kuullut vaikka miten, varsinkin kuntien vuokrataloissa meininki on tällainen mutta myös muissa vuokrataloissa.
Ja näkee jo ulkopuolelta mitä sakkia asuu, seinät mustalla maalilla sotkettu, piha revitty mitä kasvillisuutta siinä sitten joskus on ollutkin. Pyörät varastetaan lukitusta pyörävarastosta. Mutta sehän on kai nomimeininkiä sitten?
Kai ymmärrät, että myös aika moni juoppo on nepsy? Nepsyys altistaa päihdeongelmille. Joten kyllä juoppojakin on ymmärrettävä. Varsinkin kun heidän lapsuudessaan heitä ei hyysätty samalla tavalla kuin nykyajan nepsylapsia.
Täällä kohti kaksi vuotta kuunneltu ölinää ja kirkaisuja. Taloyhtiö sanoo, että kuuluu normaaleihin asumisen ääniin, kun lapsi kirkaisee kuin käsi olisi lyöty miekalla irti ja tekoitkun lomassa rummuttelee pintoja kuin keikkarumpali. Lasu-ilmoitus ja häiriöilmoitus eivät auttaneet.
On kuultu selitykset myös kulttuurieroista ja miten parin vuoden päästä saatetaan asua jo normaalisti ilman tätä paskaa.
Ei enää ikinä taloon, jossa on alle kouluikäisiä (varsinkin mysteerilihataustaisia) lapsia...
Meillä oli sama tilanne yläkerrassa. Pentu piti älytöntä meteliä. Me stressattiin jo töistä kotiin tullessa että minkähänlainen ilta on tiedossa, monelta pääsee nukkumaan. Kahden vuoden jälkeen oli pakko muuttaa pois asunnosta, ei siinä voinut asua. Muutettiin samaan taloon ylimpään kerrokseen ja nyt ollaan seurattu että mölyäjien alakerrassa vaihtuu asukkaat tiheään. Ei siellä kukaan voi asua mutta lapsesta ei kuulemma voi valittaa. Jännä sinänsä että häiriköt saa jäädä ja muut joutuvat muuttamaan karkuun.
Sama täällä. Huutaa kuin palosireeni. En kyllä tiedä onko erityislapsi vai mikä mutta jatkuvaa kova äänistä huutoa tai sitten jotakin teko-itku-huutoa. Välillä kyllä on hermo pinnassa kun ei millään jaksaisi moista kuunnella, huoh.
Jos rakkaus ja rajat puuttuivat, niin ei se diagnoosi olisi mitään auttanut. Korkeintaan pahentanut. Tuossa näkee, että nykyään ensin haetaan ratkaisua lääkäriltä eikä edes mietitä, onko vanhemman omassa toiminnassa jotain pielessä. Eikä se lääkärin diagnoosi mikään ratkaisu edes ole.
Laitan tämän uudestaan, kun tämän palsta lainaus ei näköjään toimi:
Kenen olisi pitänyt miettiä, että vanhemman toiminnassa on jotain pielessä? Jos vanhempi itse sitä ei tee, niin eipä siinä paljon ulkopuolisen sanomiset auta. Niinkuin kommentissani sanoin, isä ei nähnyt toiminnassaan mitään vikaa. Rajoja ja rakkautta ei ollut, eikä niitä siihen ulkopuolelta taiota. Diagnoosin saaminen olisi auttanut lasta ammattiavun piiriin. Oli se sitten siitä diagnoosista riippuen vaikka psykologi, niin lapsella olisi ollut edes yksi lasta tukeva ihminen elämässään, joka olisi osannut ja jaksanut suhteutua oikein. Ei kukaan pelkällä diagnoosilla mitään tee. Lääkkeetkin on tarkoitettu vain ensiavuksi. Mutta ilman diagnoosia ei saa ammattiapua, varsinkaan jos vanhempi ei tee asialle mitään.