Naapurin erityislapsi kiljuu ja karjuu

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ap meidän naapuri? Ihan tiedoksi että meillä esim autistinen lapsi hermostuu moninkertaisesti jos kuulee komentavaa ääntä, huutoa ei siedä tippaakaan, menee ihan sekaisin. Siksi meillä hyssytellään.

Lapsi ei tosiaan voi huutamiselle jne mitään. Kaikki diagnoosilla olevat nepsyt kyllä saavat jonkinlaista terapiaa ja ohjausta jossa näitä asioita harjoitellaan mutta voi olla 10 vuoden projekti. Eli valituksella et kyllä saa mitään aikaan, vanhemmat tiedostaa ongelmat ja esim häätöä ei voi saada erityislapsen vuoksi( näitä toki on yritetty nepsy perheille, mutta äkkiä on tukena taistelussa vammaispalvelu, lastensuojelu jne).

Ulkopuolisten on vaikea tilannetta käsittää. Eikä sitä voi oikein selittää niin että esim naapuri oikeasti ymmärtäisi toisten arjen todellisuuden.

Miksi sille lapselle ei ole hankittu jotain lääkitystä pitämään hänet hiljaisena?

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan alkaa maksaa potut pottuina. Huudattamaan musiikkia ja muutenkin kolistelemaan.

Minäkin laittaisin musiikkia soimaan, imuroisin ja kolistelisin keittiössä juuri silloin kun sen nepsyn on aika nukkua päiväunet. Siinä saisivat vanhemmat rauhassa valittaa, kotityöt ja kohtuullisella volyymillä soitettu musiikki kun ovat täysin sallittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä "nepsylapsia" on yhtäkkiä joka paikassa nurkat tursuen. Täysin pidäkkeettömiä eri ikäisiä oletettuja. Ei ennen ollut. Onko 10 vuodessa tapahtunut joku susäsiittöinen rapauttava degeneraatio, kun jokaisesta perheestä tuntuu löytyvän joku puoliapina?

Oi, on näitä aina ollut. Ennen vaan suhtauduttiin eri tavalla. Meidän alakerrassa asui 20 vuotta sitten poika joka ei osannut pitää suutaan kiinni vuorokaudenajasta riippumatta. Välillä sai raivareita. Ihan ok aikuinen siitä kai kuitenkin tuli

Ennen vanhaan ei ollut nepsyjä, koska niistä piestiin sekoilut pois jo ennen kouluikää. Kipu on hyvä pelote.

Meillä sama tilanne. Erityisesti noiden pitää mekastaa yöt läpensä. Ihan tahallista on myös aikuisten mekastus keskellä yötä. On kyllä sellaisia elämän koululaisia koko yläkerta täysi, huh huh. Onneksi itselle tämä on vain väliaikainen asunto.

En jaksanut lukea ketjua, mutta lyhyesti.

Ilmoitus isännöitsijälle. Sieltä saat ohjeet. Aihe on metelöivä naapuri ja valitus tästä. Kysy myös, miten asia etenee. Valituksia voi tarvita useita ja häätöön vaikuttaa mm. se, käykö sossu paikalla.

Naapureita ei saa häiritä. Ei ole olemassa sellaisia lieventäviä asianhaaroja kuten vamma, mikä pistää ihmisen huutamaan. Tällainen ihminen pitää saada erityistuen ja asumisen piiriin. Ei sovellu tavalliseen kerrostaloon. 

Huutava lapsi ei ole ok, että äidit olkoon loukkaantumatta tästä. Valitus takaa myös avun ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku diagnoosi voisi olla syy häiritä muita. Huutaa. Riehua.

Käsittämätön että lapsi saa tehdä kaikkea ja häiritä muita kun on lapsi.

Ei missään nimessä!

Kun näitä nepsylapsia on nykyään kovin paljo n, jossain perheessä jopa viisi, niin olen miettinyt mitä tapahtuu, kun lapset kasvavat aikuisiksi? Esim., kun täyttävät 50 vuotta jne., eikä elämässä KOSKAAN kaikki mene oman tahdon mukaan. Se on fakta. Saavatko he raivopuuskia, huutoa jne. silloin vanhanakin? Olen lähenemässä kohta 80 v, ja elämääni on mahtunut monta harmitusta.

Eiköhän erilaisista laitoksista ja asumisyksiköistä löydy tällä hetkelläkin viisikymppisiä ja jopa kasikymppisiäkin, jotka raivaroivat ja huutavat. Saattavat olla vaarallisiakin. Kai lievemmin nepsyoireiset monesti aikuisuuteen mennessä oppivat olemaan huutamatta.

Lapsen huudon vuoksi ei voi saada häätöä, koska lapsen äänet lasketaan kuuluvaksi normaalin elämisen ääniin. Ikävä juttu naapureille, mutta näin se menee. T. Eräs äiti, jonka lapsi ei ole nepsy eikä huuda joka päivä.