Naapurin erityislapsi kiljuu ja karjuu

Vierailija kirjoitti:

Saat vaihdossa naapurin huutopuhujan ja kantapää miehen.

Valitettavasti k.talossa asuminen on stressaavaa tosi monelle.

Mulla on tällaiset naapurit eikä ne haittaa yhtään. Lasten kiljumisitku ja kaikki pauke häiritsevät.

Mulla on myös erityislapsi ja ei hän nyt mitään seiniä saa potkia. Saattaa raivopäissään niin tehdä, mutta se keskeytetään heti. Jos muu ei auta, vaikka kiinnipitelemällä sitten. Kiljuminen ja huutaminen sitten onkin haastavampia asioita ja ehkä vähentyvät vasta iän myötä. Ihan positiiviselta kuulosta se, että vanhemmat eivät huuda takaisin vaan pysyvät rauhallisina. 

Vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä, miten jatkuvaa se metelöinti on. Mutta, jos on paljonkin potkimista, riehumista ja kolistelua, niin kyllä siitä huomauttaa voi.

Vierailija kirjoitti:

Näitä ns. Nepsyjä alkaa olla niinpaljon että heille pitää perustaa omat kolhoosit. Normaalit ihmiset ansaitsevat rauhaa

Pitäisi vain erottaa joukosta oikeat nepsyt. Me emme möykkää kerrostalossa ja uhriudu siitä jos naapuri valittaa. Päinvastoin todennäköisesti olemme niitä, jotka itse kärsimme naapurin äänistä. Siitä oon samaa mieltä, että nepsyjä on pian suurin osa. Tiedän vanhempia, joiden lapset kiusaavat (ihan perinteistä julmaa sosiaalista peliä, väkivaltaa, rasismia) ja oikeuttavat tämän nepsy diagnoosilla.

Tutun opettajan luokalla 13/18 lapsella on diagnoosi (vanhemmat itse avoimesti kertovat näitä somessa ym.). Ehkä se kolhoosi viimeisille normaaleille olisi parempi, suojapaikkana nykyajan nepsyiltä eli massalta.

Mulla asui ennen naapurissa perhe, jossa oli tällainen erityislapsi, jonkinlainen kehitysvammainen ilmeisesti. Itseäni ei niinkään häirinnyt se ääni muuten, mutta tuli ihan kauhean paha olla kun ajattelin kuinka hirvittävä olo täytyy olla ihmisellä joka lähes jatkuvasti hereillä ollessaan huutaa ja karjuu sillä tavalla. Siis todella niin kuin olisi kovissa tuskissa koko ajan. Kun ne lähtivätkin johonkin autolla, oli jatkuvaa pelokasta ja ahdistunutta huutamista ja vanhemmat joutuivat pakottamaan autoon mistä huuto toki vaan lisääntyi. Ajattelin aina, että on tuokin kammottava kohtalo ihmiselle, ja että eikö ole mitään lääkkeitä joilla olon saisi siedettävämmäksi. Voi olla että hänellä sellaisia olikin, ehkä ainakin yöksi kun kumminkin yöt nukkui aina. Vanhemmat oli tosi asiallisen ja mukavan oloisia, mutta äiti varsinkin aina väsyneen näköinen, eikä ihme. Sitten muuttivat omakotitaloon, osasyynä joidenkin valitukset metelistä.

Vierailija kirjoitti:

Jäädytetty levy kusta postiluukusta?

Tämä varmasti sitten kaikille niille juopponaapureille jotka yökaudet mölyävät ja rikkovat kämppäänsä. Keräävät juoppoporukoita nurkkiinsa, oksentelevat rappuun, kuseskelevat hissiin. Rikkovat sen kymmenennen kerran alaoven lasin kun eivät pääse sisään.

Ja näistä kun ei kuulemma pääse edes millään eroon!  Häätöä jos hakee se on jumalattoman pitkä prosessi. Näistä olen kuullut vaikka miten, varsinkin kuntien vuokrataloissa meininki on tällainen mutta myös muissa vuokrataloissa.

Ja näkee jo ulkopuolelta mitä sakkia asuu, seinät mustalla maalilla sotkettu, piha revitty mitä kasvillisuutta siinä sitten joskus on ollutkin. Pyörät varastetaan lukitusta pyörävarastosta. Mutta sehän on kai nomimeininkiä sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku diagnoosi voisi olla syy häiritä muita. Huutaa. Riehua.

Käsittämätön että lapsi saa tehdä kaikkea ja häiritä muita kun on lapsi.

Ei missään nimessä!

Syyhän on se, että lasta ei saada hiljenemään. Sillä on häiriö, joka oireilee äänekkyytenä. 

Mä kyllä itse autistina eli entisenä erityislapsen olisin kärsinyt todellakin tuollaisesta. Ei lapsen häiriö ole yhtään parempi syy pilata naapureiden elämää kuin esim. aikuisen nielenterveysongelmakaan. Yleensähän etityislapsista tulee aikuisina mielenterveysongelmaisia, ja onkin jännä, että erityislapsia lellitäön ja heidän häiriköintiään ymmärretään, mutta aikuisia mielenterveysongelmaisia ei.

Jonkin verran elämän ääniä pitää sietää eikä kukaan voi tietää johtuuko lapsen älämölö sairaudesta, levottomuudesta vai siitä että kotona on jokin pielessä. Ihan normaalit lapset voivat aiheuttaa paljon meteliä. Jos esim. tuntikausia päivittäin kovaa mekkalaa tai öisinkin, kannattaa valittaa, tai jos epäilet, että vanhemmat laiminlyövät lasta. Pelkkä seinien potkiminen ei itsessään ole syy, jos meteli ei ole kova eikä vahingoita talia (asut ilmeisesti kerrostalossa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku diagnoosi voisi olla syy häiritä muita. Huutaa. Riehua.

Käsittämätön että lapsi saa tehdä kaikkea ja häiritä muita kun on lapsi.

Ei missään nimessä!

Syyhän on se, että lasta ei saada hiljenemään. Sillä on häiriö, joka oireilee äänekkyytenä. 

Myös alkoholismi voi joskys olla tällainen diagnoosi. Ja moni muu. Ei ole syy häiritä naapureita.

Sitä paitsi itselläkin on nepsydiagnoosi, enkä häiritse naapureita. Päinvastoin. Minkään diagnoosin kriteereissä ei ole, että ilmenee äänekkyytenä. Näiden kohdalla häiriö on usein vanhemmissa.

Vierailija kirjoitti:

1. Nykyisin puhutaan nepsyistä. Ei erityislapsista.

2. Nepsyä ei voi kasvattaa. Juuri siitä syystä se on nepsy.

Ennen hullut oli hulluja, nykyään jotain pipoja, näpsyjä, jotain kuntoutujia ja kirjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäädytetty levy kusta postiluukusta?

Tämä varmasti sitten kaikille niille juopponaapureille jotka yökaudet mölyävät ja rikkovat kämppäänsä. Keräävät juoppoporukoita nurkkiinsa, oksentelevat rappuun, kuseskelevat hissiin. Rikkovat sen kymmenennen kerran alaoven lasin kun eivät pääse sisään.

Ja näistä kun ei kuulemma pääse edes millään eroon!  Häätöä jos hakee se on jumalattoman pitkä prosessi. Näistä olen kuullut vaikka miten, varsinkin kuntien vuokrataloissa meininki on tällainen mutta myös muissa vuokrataloissa.

Ja näkee jo ulkopuolelta mitä sakkia asuu, seinät mustalla maalilla sotkettu, piha revitty mitä kasvillisuutta siinä sitten joskus on ollutkin. Pyörät varastetaan lukitusta pyörävarastosta. Mutta sehän on kai nomimeininkiä sitten?

Mulle on ihan sana, mistä naapurin möykkä johtuu. Jos on möykkää ja häiriötä, se on ihan sanaa möykkää ja häiriötä, oli asialla juoppo tai "erityislapsi". Yleensä erityislapsista tulee juoppoja, eli sikäli kannattaisi olla emoaattisemoi juopoille. Ja Juoppo on helpompi häätää kuin "erityislapsiperhe"

Voi olla nepsyyttäkin taustalla, mutta ainakin oman lähipiirin "nepsyt" on kasvatettu niin, että saavat kiljumalla tahtonsa läpi. Ja saavat huomiota ja lellimistä kiljumisesta. Tottakai ne lapset kiljuu, jos niitä palkitaan siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään hankitaan diagnooseja ihan vaan, että pestään kädet kasvatuksesta.

Haista paska naruaivo!

Luonani asui vuosia sitten hetken aikaa exäni ja hänen lapsensa, ilmeisesti juurikin tällainen nepsy. Diagnoosia ei ollut, koska isä ei hyväksynyt, että lapsessa olisi mitään 'vikaa'. Yritin vienosti vihjailla, että lapsi kannattaisi tutkia, helpottaisi lasta kun tiedettäisiin mistä on kyse. Ei auttanut, lapsi oli kuulemma vain idiootti kun ei tajunnut itse käyttäytyä kunnolla (lapsi oli 13 v.). Eikä ainakaan olisi saanut maksaa mitään, jos olisi tutkittu yksityisellä.

Sen enempää lapsen käytöstä tässä avaamatta...elämä meillä alkoi muuttua todella raskaaksi. Itselläni oli pari vuotta vanhempi lapsi, joka myös kärsi tilanteesta. Itsellä oli pinna täysin kireällä. Exän lapsen vika se ei ollut, minun kävi päinvastoin lasta todella sääliksi. Apua ei haettu, koska isän kulissit olisi rakoilleet. Rakkaus ja rajat puuttuivat, nekin olisi auttaneet jonkin verran. Surkeinta oli katsoa sivusta, kun ei ollut vanhemman oikeutta puuttua. Lopulta oli pakko panna peli poikki. Ei vaan jaksanut sitä, että myös meidän muiden elämästä oli tulossa suoraan sanottuna helvettiä. En uskalla edes ajatella, mitä naapurit ajattelivat. Vielä eivät ehtineet valittaa.

Että ymmärrän kyllä, jos naapurit ei jaksa. Jokaisella on oikeus elää kotonaan rauhassa.

Käy naulaamassa se seinään kiinni käsistä ja jaloista.

Tuttu juttu. Naapurissa oli kerran perhe jonka pojalla oli jonkinlainen pakko-oireyhtymä joka pakotti pojan hokemaan samaa kolmea äännettä kolmella eri nuotilla huutaen. Sitä saattoi jatkua kymmeniä minuutteja putkeen joka päivä. Täysin sietämätöntä kuunneltavaa. Lohduttavaa asiassa oli se että pojan äitikin menetti myös hermonsa sen takia toistuvasti. Ei kuitenkaan kuristanut lasta hengiltä vaikka sisimmässäni toivoin ja rukoilinkin niin tapahtuvan, siis koska minulla on oikeus...

Mistä tuo sana tulee, erityis-hankal, erityis-veemäinen, erityisen huono...?

Ei kai nyt kukaan lastaan rakastava hanki turhia diaknooseja lapselleen. Saako siitä rahaa sitä en tiedä.
Hulluksi tämän maan touhut meneet, erästä poliitikkoa solvataan eri nimityksillä ja eräs autsismin kirjolla oleva palkittiin.
Iso osaa taas huutaa kun ei pääse lääkäriin, että saisi diaknoosin tuskaansa.

Vierailija kirjoitti:

Luonani asui vuosia sitten hetken aikaa exäni ja hänen lapsensa, ilmeisesti juurikin tällainen nepsy. Diagnoosia ei ollut, koska isä ei hyväksynyt, että lapsessa olisi mitään 'vikaa'. Yritin vienosti vihjailla, että lapsi kannattaisi tutkia, helpottaisi lasta kun tiedettäisiin mistä on kyse. Ei auttanut, lapsi oli kuulemma vain idiootti kun ei tajunnut itse käyttäytyä kunnolla (lapsi oli 13 v.). Eikä ainakaan olisi saanut maksaa mitään, jos olisi tutkittu yksityisellä.

Sen enempää lapsen käytöstä tässä avaamatta...elämä meillä alkoi muuttua todella raskaaksi. Itselläni oli pari vuotta vanhempi lapsi, joka myös kärsi tilanteesta. Itsellä oli pinna täysin kireällä. Exän lapsen vika se ei ollut, minun kävi päinvastoin lasta todella sääliksi. Apua ei haettu, koska isän kulissit olisi rakoilleet. Rakkaus ja rajat puuttuivat, nekin olisi auttaneet jonkin verran. Surkeinta oli katsoa sivusta, kun ei ollut vanhemman oikeutta puuttua. Lopult

Jos rakkaus ja rajat puuttuivat, niin ei se diagnoosi olisi mitään auttanut. Korkeintaan pahentanut. Tuossa näkee, että nykyään ensin haetaan ratkaisua lääkäriltä eikä edes mietitä, onko vanhemman omassa toiminnassa jotain pielessä. Eikä se lääkärin diagnoosi mikään ratkaisu edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuo sana tulee, erityis-hankal, erityis-veemäinen, erityisen huono...?

Lapsi, jonka vanhemmat vaativat erityiskohtelua. Heillä on usein elämänhallinnan ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonani asui vuosia sitten hetken aikaa exäni ja hänen lapsensa, ilmeisesti juurikin tällainen nepsy. Diagnoosia ei ollut, koska isä ei hyväksynyt, että lapsessa olisi mitään 'vikaa'. Yritin vienosti vihjailla, että lapsi kannattaisi tutkia, helpottaisi lasta kun tiedettäisiin mistä on kyse. Ei auttanut, lapsi oli kuulemma vain idiootti kun ei tajunnut itse käyttäytyä kunnolla (lapsi oli 13 v.). Eikä ainakaan olisi saanut maksaa mitään, jos olisi tutkittu yksityisellä.

Sen enempää lapsen käytöstä tässä avaamatta...elämä meillä alkoi muuttua todella raskaaksi. Itselläni oli pari vuotta vanhempi lapsi, joka myös kärsi tilanteesta. Itsellä oli pinna täysin kireällä. Exän lapsen vika se ei ollut, minun kävi päinvastoin lasta todella sääliksi. Apua ei haettu, koska isän kulissit olisi rakoilleet. Rakkaus ja rajat puuttuivat, nekin olisi auttaneet jonkin verran. Surkeinta oli katsoa sivu

Kenen olisi pitänyt miettiä, että vanhemman toiminnassa on jotain pielessä? Jos vanhempi itse sitä ei tee, niin eipä siinä paljon ulkopuolisen sanomiset auta. Niinkuin kommentissani sanoin, isä ei nähnyt toiminnassaan mitään vikaa. Rajoja ja rakkautta ei ollut, eikä niitä siihen ulkopuolelta taiota. Diagnoosin saaminen olisi auttanut lasta ammattiavun piiriin. Oli se sitten siitä diagnoosista riippuen vaikka psykologi, niin lapsella olisi ollut edes yksi lasta tukeva ihminen elämässään, joka olisi osannut ja jaksanut suhteutua oikein. Ei kukaan pelkällä diagnoosilla mitään tee. Lääkkeetkin on tarkoitettu vain ensiavuksi. Mutta ilman diagnoosia ei saa ammattiapua, varsinkaan jos vanhempi ei tee asialle mitään.