Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ymmärrä miten on omalla kasvatuksellaan tuomassa lapsilleen pettymyksen joka ei jää ainoaksi varmaan mummunsa kanssa.

Ei kai ap sitä mummua kasvata?

Ap. kuitenkin siirtää asenteen ja esimerkin lapselle, miten lahja otetaan vastaan, iloitaanko siitä ja ollaanko siitä kiitollisia vai ei, oli lahja sitten mieluinen tai ei. Lahjanantajan oikeus on odottaa antaessaan lahjan edes alkeelleempia käytöstapoja ja hienotunteisuutta, annetaanhan lahja rakkaudesta, johon kätkeytyy kauniita ajatuksia ja se tunneside lahjan saajan ja antajan välillä.

Ja nämä "mummot" ovat lasten isoäitejä, päiväkodin henkilökuntaa, koulun opettajia jne. ja yhtälailla lapsi muistaa heitä lahjoin jouluna ja muulloin.

Ei varmaan ap. lapsesta tai kenenkään muun lapsesta kivalta tuntuisi, jos lapsi saisi saman pask.vyöryn päiväkodin henkilökunnalta tai opettajilta, mitä mummot ovat täällä saaneet, kun lapsi antaa sen sadannenviidennen tuikkulasin, suklaalevyn tai piirustuksen, joka harvoin on tarpeen ja toiveiden mukainen lahja opettajille ja hoitajille.

Mitähän vanhemmat tuumaisivat, jos isoäidit, opettajat ja hoitajat pyytäisivät lasten töherrykset tai lapsen antamat muut lahjat viemään lapsia suoraan roskikseen tai kotiinsa, kun se lahja ei ollut toiveiden mukainen, eikä oikea merkkituote mitä "mummot" olisivat halunneet.

Ei vanhemmalla ole mitään oikeutta kasvattaa lastaan vaalimaan aikuisen ihmisen tunteita, feikkaamaan tunteita ja tanssimaan sen vieraan ihmisen tunteiden vaalimisen näytelmässä.

Se on vahingollista lapselle ja kaikki tuollaiset yli-sukupuoliset draamaleikit pitää pysäyttää. Jos mummo ei ymmärrä olevansa vahingollinen, on parempi katkaista välit kokonaan.

Kyllä vanhemmilla on paitsi oikeus niin ennen kaikkea velvollisuus kasvattaa lapsensa huomioimaan toisten ihmisten tunteita ja olemaan prososiaalinen sekä säätelemään omia tunteita ja ennen kaikkea tunneilmaisuja. Toisista, heidän oikeuksistaan ja tunteistaan piittaamaton antisosiaalinen ihminen ei vietä yleensä kovinkaan onnellista elämää ja varsinkin on yhteiskunnalle rasite usein rikollisuuteen asti yltävällä loismaisella elämäntavallaan.

Toinen juttu sitten on, että yllättävät tilanteet, uudet asiat, asioiden sujuminen erilailla kuin oletti laajentavat maailmankuvaa ja luovat uusia oivalluksia. Tämäkin on lapselle hyvä asia oppia, vaikka ei nyt niin tärkeää kuin prososiaalisuus. Isovanhemmilta saatu lahja, joka ei olekaan juuri se odotettu, on tällainen yllätys, jonka kanssa on hyvä opetella niin prososiaalisuutta (käytöstapoja, toisten tunteiden huomiointia, tunnesäätelyä) kuin hyvällä tuurilla huomata, että jokin sellainen, jota ei ollut etukäteen ajatellut, voikin olla oikein kiva juttu. Tai siihen voi suhtautua huumorilla, vaikka yhtään ei natsaa. Molemmat hyviä asioita oppia pienestä pitäen.

Tyttäreni sai noin 9-vuotiaana ikävän ja rumanvärisen esineen lahjaksi perhetuttavalta. Lapsi sanoi kiitos eikä ilmaissut sen enempää mielipidettään.  Vieraiden lähdettyä hän sanoi, että lahja oli  pettymys ja ihmetteli miten kukaan antaa sellaista lapselle. Kehuin häntä siitä, että hän oli ollut kohtelias.

Vierailija kirjoitti:

Episodi tällaisen mummon kanssa:

Ollaan kipeinä, kuopus ja minä. Mummo touhottaa ja touhottaa, että haluaa auttaa.

Sanon lopulta, että auttaisi, jos kävisit esikoisen kanssa hakemassa kenkäkaupasta esikoiselle varatut kengät, tässä on rahat, matkalla voi käydä leikkipuistossa keinumassa, kun se puisto on siinä matkan varrella.

Kengät siis sovitettu ja varattuna kassalla, kirjekuoressa tasaraha niiden maksamiseen.

Mummo kotiutuu läpimärän lapsen kanssa monta tuntia myöhemmin. Olivat taapertaneet jonnekin päiväkodin pihaan riitelemään saako lapsi keinua siellä ja käyneet kenkäkaupassa ostamassa ihan toisenlaiset, kaksi numeroa liian pienet täysin vääränlaiset kengät.

Mummo intti, että olin käskenyt sinne päiväkodin pihaan (joka ei lähelläkään kenkäkauppaa, enkä ollut pihahtanutkaan mistään naapurikaupunginosan päiväkodin pihasta) ja että lapsi oli mieluummin halunnut ne mummon keksimät kengät.

Puhut omasta äidistäsi kuin ventovieraasta. Onkohan sinulla itselläkään kaikki hyvin

Opettajien pitää ilmoittaa SELKEÄSTI se, että lahjoja ei pidä heille tuoda. Ei riitä, että sanotaan, ettei niitä tarvitse tuoda. Se ei vielä ilmaise, että niitä ei haluta lainkaan.

On laitettava jokaisen lapsen vanhemmalle jo ajoissa viesti, että on päätetty, että opettajille ei pidä tuoda yhtään mitään lahjaksi. Ja mikäli joku silti jotain tuo, se laitetaan myöhemmin johonkin koulun arvontaan palkinnoksi. Kukat laitetaan koululle koristeiksi ja jaetaan sitten koulun muulle henkilökunnalle jos haluavat ne. Kakut ja piparit sun muut syötävät menevät hyväntekeväisyyteen.

Luulisi tästä ihmisten ottavan onkeensa.

Ja AP:ltä ja muilta vastaavilta kysyisin, mitä he itse antavat lahjaksi tälle mummolle.

Jos elämä on noin tarkasti kiinni mummon antamista lahjoista, niin neuvoisin hellittämään. Ihan sama, mitä mummo lahjaksi antaa. Lasten vanhemmat ovat vastuussa lapsensa ilahduttamisesta, ei mummo eikä pappa.

Isovanhempien lahjat on sivuseikkoja eikä niihin pidä antaa lasten asettaa latauksiaan. Ostakaa ne oikeat lahjat itse.

Että aikuiset ihmiset viitsivätkin nurista ja natkuttaa mummojen antamista joululahjoista. Keskenkasvuisuuden merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kaikille, joiden mielestä lahjan on oltava yllätys. Miten menettelette häihin mennessänne? Ostatteko jotakin ihan muuta, vaikka olisi lahjalista tai tilinumero?

Mun äidillä meni n kymmenen vuotta hyväksyä se, että hääkutsussa on tilinumero. Hän vastustaa myös lahjalistoja, kun onhan se nyt tyhmää tilata lahjoja.

Kun lahjasta pitäisi jäädä muisto antajastaan.

Voi kiesus, miksi?

Nykyään on hoksannut että pääsee helpoimmalla kun avaa verkkopankin. Jonkinlaista ymmärrystä on tullut siihenkin, että useimmat haluaa itse valita esim astiansa.

Ihmiset nyt sattuu olemaan erilaisia.

Perheessäni rakastetaan tavaroita, johon liittyy tarina ja tunnearvo ja ne kulkeutuvat sukupolvelta toiselle esim. hää-,rippi-, kihlajaislahjat jne. Sama perinne näkyy myös siirtyneen jo teini-ikäisille lapsille.

Tänäkin jouluna katan joulupöydän isoisoäidin vanhemmiltaan saamalla ruokakalustolla, johon meillä kaikilla kätkeytyy paljon muistoja lapsuudesta ja jo edesmenneet ovat läsnä joulussamme. Tai kuinka tytär oli ylpeä saadakseen ylioppilaslahjaksi mummoltaan suvussa pitkään kulkeneen korun, jonka hän oli taas saanut lahjakseen äidiltään.

Lahjoihin liittyy aina tunneside ja muisto niistä, jotka ovat lahjan joskus antaneet ja joskus he eivät enää ole keskuudessamme ja juuri lahjojen avulla ne muistuttavat mieleen ja tulevat elämään. Lahja ei ole tavara, vaan siihen voi kätkeytyä paljon rakkautta ja tunneside, jopa sukupolvelta toiselle, joka antaa ihmiselle juuret.

Näistä kaikesta jää paitsi, jos saa rahaa tai on ostattanut jonkun tavaran toisella mitä toinen on halunnut.

Perhe = samassa kotitaloudessa asuvat ihmiset.

Suku = sukulaiset.

On myös todella väärin, että paitsi että nämä rajat hämärretään, käyttäydytään kuin siellä sukulaisen perheessä ei olisi kuin omia sukulaisia, näinhän on nykyään vain äärimmäisen harvoin.

Perhe-sanaa käytetään nykyisin väärin. Sitä näkee sanomalehdissä, muussa mediassa ja TV-ohjelmien käännöksissä. Se ärsyttää minua. Joidenkin kielten sana familj, family tarkoittaa niillä kielillä perhettä tai sukua. Usein asiayhteydestä selviää kumpi on kyseessä. Mutta suomen kielessä perhe ja suku ovat eri asioita. Käännetyissä kirjoissa on paljon tuollaisia virheitä,  puhutaan henkilön perheenjäsenestä, vaikka on kyseessä sukulainen. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan ISO V  kiittämätön paska olet ja kasvatuskyvytön. Kaikkiko se pitäis just sun pillismukaan mennä , mummo saa ostaa mitä haluaa , omilla rahoillaan. Olisit edes hiljaa ja opettele sanomaan KIITOS !!!

Kyllä, mummo voi ostaaihan mitä haluaa niin kauan kuin lompsa on iskussa. Hän ei voi kuitenkaan lahjoittaa ties mitä lastensa perheenjäsenille ja edellyttää heiltä ilahtumista ja kiitollisuutta.

Kyllä mä olen kiitollinen lahjoista,noin pääsääntöisesti. V@@@uilumielessä tuotu puoliksi syöty banaani (tai vastaava) ei kyllä ilahduta. Eikä tuollaisesta tarvitse kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Voihan ISO V  kiittämätön paska olet ja kasvatuskyvytön. Kaikkiko se pitäis just sun pillismukaan mennä , mummo saa ostaa mitä haluaa , omilla rahoillaan. Olisit edes hiljaa ja opettele sanomaan KIITOS !!!

ISO V eli iso vika ymmärryksessä jollakin...

Vierailija kirjoitti:

Opettajien pitää ilmoittaa SELKEÄSTI se, että lahjoja ei pidä heille tuoda. Ei riitä, että sanotaan, ettei niitä tarvitse tuoda. Se ei vielä ilmaise, että niitä ei haluta lainkaan.

On laitettava jokaisen lapsen vanhemmalle jo ajoissa viesti, että on päätetty, että opettajille ei pidä tuoda yhtään mitään lahjaksi. Ja mikäli joku silti jotain tuo, se laitetaan myöhemmin johonkin koulun arvontaan palkinnoksi. Kukat laitetaan koululle koristeiksi ja jaetaan sitten koulun muulle henkilökunnalle jos haluavat ne. Kakut ja piparit sun muut syötävät menevät hyväntekeväisyyteen.

Luulisi tästä ihmisten ottavan onkeensa.

Ja AP:ltä ja muilta vastaavilta kysyisin, mitä he itse antavat lahjaksi tälle mummolle.

Jos elämä on noin tarkasti kiinni mummon antamista lahjoista, niin neuvoisin hellittämään. Ihan sama, mitä mummo lahjaksi antaa. Lasten vanhemmat ovat vastuussa lapsensa ilahduttamisesta, ei mummo eikä pappa.

Isovanhempien lahjat on sivuseikkoja eikä niihin pidä antaa lasten asettaa latauksiaan. Ostakaa ne oikeat lahjat itse.

Että aikuiset ihmiset viitsivätkin nurista ja natkuttaa mummojen antamista joululahjoista. Keskenkasvuisuuden merkki.

Onko se keskenkasvuisuuden merkki, kun kokee ahdistusta siitä että isovanhempi yrittää "lahjoillaan" vallata koko talon? Tuo tavaraa, mitä kukaan ei halua eikä tarvitse. Useista kielloista huolimatta.

Mä olen seurannut tätini mummoutta vierestä ja uskon ymmärtäväni mitä ap tarkoittaa, vaikka täällä moni vetikin herneen nenään. Tädillä jatkuvasti riitaa lapsensa kanssa ja hän talloo lapsensa ja tämän puolison varpaille koko ajan, ei kunnioita mitään kasvatuksellista päätöstä minkä nämä ovat tehneet ja ostelee lapsille kaikkea mitä itse vaan haluaa ostaa, ilman että miettii mitä lahjansaaja todellisuudessa haluaisi. Todella raskas ihminen ja olen kiitollinen, ettei hän ole äitini. Saattaa kuulostaa kiittämättömältä ap:n aloitus, mutta mä ap ymmärrän täysin mitä tarkoitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien pitää ilmoittaa SELKEÄSTI se, että lahjoja ei pidä heille tuoda. Ei riitä, että sanotaan, ettei niitä tarvitse tuoda. Se ei vielä ilmaise, että niitä ei haluta lainkaan.

On laitettava jokaisen lapsen vanhemmalle jo ajoissa viesti, että on päätetty, että opettajille ei pidä tuoda yhtään mitään lahjaksi. Ja mikäli joku silti jotain tuo, se laitetaan myöhemmin johonkin koulun arvontaan palkinnoksi. Kukat laitetaan koululle koristeiksi ja jaetaan sitten koulun muulle henkilökunnalle jos haluavat ne. Kakut ja piparit sun muut syötävät menevät hyväntekeväisyyteen.

Luulisi tästä ihmisten ottavan onkeensa.

Ja AP:ltä ja muilta vastaavilta kysyisin, mitä he itse antavat lahjaksi tälle mummolle.

Jos elämä on noin tarkasti kiinni mummon antamista lahjoista, niin neuvoisin hellittämään. Ihan sama, mitä mummo lahjaksi antaa. Lasten vanhemmat ovat vastuussa lapsensa ilahduttamisesta, ei mummo eikä pappa.

Isovanhempien lahjat on sivuseikkoja eikä niihin pidä antaa lasten asettaa latauksiaan. Ostakaa ne oikeat lahjat itse.

Että aikuiset ihmiset viitsivätkin nurista ja natkuttaa mummojen antamista joululahjoista. Keskenkasvuisuuden merkki.

Onko se keskenkasvuisuuden merkki, kun kokee ahdistusta siitä että isovanhempi yrittää "lahjoillaan" vallata koko talon? Tuo tavaraa, mitä kukaan ei halua eikä tarvitse. Useista kielloista huolimatta.

Vika on kyllä sinussa, jos ei tuon enempää stressinsietokykyä löydy. Metsään kuusen alleko olet muuttamassa talonvaltauksen jäljiltä. Pipipää

Alottaja on oikeassa. Meillä myös toinen isovanhempi tälläinen, että ostaa aina jotain mikä tuntuu itsestä hyvältä ajatukselta. Mutta lapset ei välttämättä pidä lahjasta yhtään/ se jää täysin kaappiin käyttämättä. Näitä lahjoja tulee itseasiassa pitkin vuotta. Ajatuksena tämä on aivan ihana, mutta usein itselleni jää ainakin paha mieli lahjan antajan puolesta koska hänen rahansa menevät aivan hukkaan. Samoin toisen puolen suku antaa yleensä jotain kysymättä, se olisi muuten ihan Ok mutta sama juttu, harmittaa lähinnä lahjan antajien puolesta koska sehän on vähän kuin heittäisi rahaa roskikseen. Lapset ottavat kohteliaasti lahjan vastaan, mutta kotona ne päätyvät

Suoraan kaappiin

Vierailija kirjoitti:

Mä olen seurannut tätini mummoutta vierestä ja uskon ymmärtäväni mitä ap tarkoittaa, vaikka täällä moni vetikin herneen nenään. Tädillä jatkuvasti riitaa lapsensa kanssa ja hän talloo lapsensa ja tämän puolison varpaille koko ajan, ei kunnioita mitään kasvatuksellista päätöstä minkä nämä ovat tehneet ja ostelee lapsille kaikkea mitä itse vaan haluaa ostaa, ilman että miettii mitä lahjansaaja todellisuudessa haluaisi. Todella raskas ihminen ja olen kiitollinen, ettei hän ole äitini. Saattaa kuulostaa kiittämättömältä ap:n aloitus, mutta mä ap ymmärrän täysin mitä tarkoitat.

Minäkin ymmärrän ap.tä. Mummohan kävelee mennen tullen lasten toiveiden yli ja uhriutuu kun hänen tuomat lahjat ei kelpaa. En katsoisi tuollaista meininkiä hetkeäkään! Mummolle tiukka puhuttelu , nämä ei hienotunteisuutta kaipaa. Jos ei lasten toiveet mene perille mummo tulkoon ilman lahjoja. Nyt ap näytät ettet ole kynnysmatto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien pitää ilmoittaa SELKEÄSTI se, että lahjoja ei pidä heille tuoda. Ei riitä, että sanotaan, ettei niitä tarvitse tuoda. Se ei vielä ilmaise, että niitä ei haluta lainkaan.

On laitettava jokaisen lapsen vanhemmalle jo ajoissa viesti, että on päätetty, että opettajille ei pidä tuoda yhtään mitään lahjaksi. Ja mikäli joku silti jotain tuo, se laitetaan myöhemmin johonkin koulun arvontaan palkinnoksi. Kukat laitetaan koululle koristeiksi ja jaetaan sitten koulun muulle henkilökunnalle jos haluavat ne. Kakut ja piparit sun muut syötävät menevät hyväntekeväisyyteen.

Luulisi tästä ihmisten ottavan onkeensa.

Ja AP:ltä ja muilta vastaavilta kysyisin, mitä he itse antavat lahjaksi tälle mummolle.

Jos elämä on noin tarkasti kiinni mummon antamista lahjoista, niin neuvoisin hellittämään. Ihan sama, mitä mummo lahjaksi antaa. Lasten vanhemmat ovat vastuussa lapsensa ilahduttamisesta, ei mummo eikä pappa.

Isovanhempien lahjat on sivuseikkoja eikä niihin pidä antaa lasten asettaa latauksiaan. Ostakaa ne oikeat lahjat itse.

Että aikuiset ihmiset viitsivätkin nurista ja natkuttaa mummojen antamista joululahjoista. Keskenkasvuisuuden merkki.

Onko se keskenkasvuisuuden merkki, kun kokee ahdistusta siitä että isovanhempi yrittää "lahjoillaan" vallata koko talon? Tuo tavaraa, mitä kukaan ei halua eikä tarvitse. Useista kielloista huolimatta.

Vika on kyllä sinussa, jos ei tuon enempää stressinsietokykyä löydy. Metsään kuusen alleko olet muuttamassa talonvaltauksen jäljiltä. Pipipää

Kuule Pipipää (erikoisesti itseäsi tituleeraat)

Luuletko tosiaan että tuo ylikävely ja asioihin puuttuminen rajoittuu jouluun? Kyllä tämä isovanhempi on puuttunut useamman kerran esim mun pyykinpesuun, minkäväriset lakanat meillä on, mitä syötän mun lapsille (moittee, kun joka aterialla ei ole perunaa, jota suomalaiset ovat vuosiTUHANNET syöneet, mitä puen lapsille. Juurikin ketjussa mainittu Ryhmä Hau on inhokki, vaan mieluummin pitäisi olla jotain puhkikuluneita kirppisloimia, ettei liian hyvälle totu... olen avautunut aiheesta parissa toisessa ketjussa laajemmin, joten en tähän hätään kirjoita tarkemmin. Eikä se tähän ketjuun oikeastaan edes kuulu.

Tavallaan ymmärrän aloittajan pointin. Häntä harmittaa se, että mummo ei kuuntele lasten toiveita, mikä tuntuu hieman itsekeskeiseltä, vaikka hän lahjoja ostaakin, mitä iloa ei kaikilla toki ole.

Minulla on oman äitini kanssa hieman samaa, mutta tosi oudolla tavalla. Äitini tyrkyttää lapsenlapselleen eli minun lapselleni samoja juttuja, mistä itse tykkäsin ipanana 90-luvun alussa. Olen monta kertaa sanonut, että minun lapseni ei välitä lainkaan niistä ysärin muumijaksoista, vaan suosikki on Pipsa Possu. Äitini silti antaa lapselle muumikamaa ja näyttää vierailuilla telkkarista muumijaksoja. Minulle on tullut hieman sellainen olo, että äitini elää omaa äitiyttään ja kultaisia muistojaan uudestaan läpi lapseni kautta. Ei se nyt mitenkään vaarallista ole tietenkään. Lapsi varmasti miettii vain, että mitähän nämä höpsöt, vanhanaikaiset hahmot ovat, mitä mummo näyttää. Kotona voi sitten leikkiä lempparileluillaan ja katsoa telkusta Pipsaa ja Ryhmä Hauta. Mummot ovat usein vähän erikoisia.

Omasta lapsuudesta muistan, että isoäitini antoi minulle usein pehmeitä käytännön paketteja. Sodan aikana varttuneet isovanhemmat kummasti arvostivat tällaista. Sekin tuntui lapsena vain jännältä, erilaiselta ja siksi ihan kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Alottaja on oikeassa. Meillä myös toinen isovanhempi tälläinen, että ostaa aina jotain mikä tuntuu itsestä hyvältä ajatukselta. Mutta lapset ei välttämättä pidä lahjasta yhtään/ se jää täysin kaappiin käyttämättä. Näitä lahjoja tulee itseasiassa pitkin vuotta. Ajatuksena tämä on aivan ihana, mutta usein itselleni jää ainakin paha mieli lahjan antajan puolesta koska hänen rahansa menevät aivan hukkaan. Samoin toisen puolen suku antaa yleensä jotain kysymättä, se olisi muuten ihan Ok mutta sama juttu, harmittaa lähinnä lahjan antajien puolesta koska sehän on vähän kuin heittäisi rahaa roskikseen. Lapset ottavat kohteliaasti lahjan vastaan, mutta kotona ne päätyvät

Suoraan kaappiin

Mua taas vihastuttaa, kun mikään sanominen ei mene perille. Tunkekoon rahansa mun puolesta vaikka ukrainalaisten orpokoirien ahteriin, kunhan ei täytä mun kotia "lahjoilla", jotka on meillä kaapin perällä kunnes ne siivotaan pois, joko roskiin tai kirpparille.

Kauhea tarve hallita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen seurannut tätini mummoutta vierestä ja uskon ymmärtäväni mitä ap tarkoittaa, vaikka täällä moni vetikin herneen nenään. Tädillä jatkuvasti riitaa lapsensa kanssa ja hän talloo lapsensa ja tämän puolison varpaille koko ajan, ei kunnioita mitään kasvatuksellista päätöstä minkä nämä ovat tehneet ja ostelee lapsille kaikkea mitä itse vaan haluaa ostaa, ilman että miettii mitä lahjansaaja todellisuudessa haluaisi. Todella raskas ihminen ja olen kiitollinen, ettei hän ole äitini. Saattaa kuulostaa kiittämättömältä ap:n aloitus, mutta mä ap ymmärrän täysin mitä tarkoitat.

Minäkin ymmärrän ap.tä. Mummohan kävelee mennen tullen lasten toiveiden yli ja uhriutuu kun hänen tuomat lahjat ei kelpaa. En katsoisi tuollaista meininkiä hetkeäkään! Mummolle tiukka puhuttelu , nämä ei hienotunteisuutta kaipaa. Jos ei lasten toiveet mene perille mummo tulkoon ilman lahjoja. Nyt ap näytät ettet ole kynnysmatto!

Älä nyt yllytä, ei mitään jouluriitaa! Eikö meillä nyt jo ole ihan tarpeeksi perhedraamaa? Ullanlinnan hienostoperheessäkin.

Ei se ole niin vaarallista jos lapsi ei saa mummoilta just sitä mieluisinta joululahjaa. Ostakaa ne itse.

On vaan hyvä, että lapsikin oppii vähän feikkaamaan. Sitä taitoa tulee kuitenkin tarvitsemaan koko loppuelämän. Annatte ohjeeksi lapselle, että tuli mummon paketista mitä tahansa, niin näyttää ihastuneelta ja kiittää kauniisti.

Hyvä käytös pettymyksenkin hetkellä kannattaa opettaa ja opetella.

Minä en kyllä kestä, miten lumihiutaleet nyt pääsevät elämässä eteenpäin, ai niin, vanhemmatkin ovat lumihiutaleita ja elävät eittämättä kaikkien aikojen vaikeimpia aikoja, puhelimiä töllöttäessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen seurannut tätini mummoutta vierestä ja uskon ymmärtäväni mitä ap tarkoittaa, vaikka täällä moni vetikin herneen nenään. Tädillä jatkuvasti riitaa lapsensa kanssa ja hän talloo lapsensa ja tämän puolison varpaille koko ajan, ei kunnioita mitään kasvatuksellista päätöstä minkä nämä ovat tehneet ja ostelee lapsille kaikkea mitä itse vaan haluaa ostaa, ilman että miettii mitä lahjansaaja todellisuudessa haluaisi. Todella raskas ihminen ja olen kiitollinen, ettei hän ole äitini. Saattaa kuulostaa kiittämättömältä ap:n aloitus, mutta mä ap ymmärrän täysin mitä tarkoitat.

Minäkin ymmärrän ap.tä. Mummohan kävelee mennen tullen lasten toiveiden yli ja uhriutuu kun hänen tuomat lahjat ei kelpaa. En katsoisi tuollaista meininkiä hetkeäkään! Mummolle tiukka puhuttelu , nämä ei hienotunteisuutta kaipaa. Jos ei lasten toiveet mene perille mummo tulkoon ilman lahjoja. Nyt ap näytät ettet ole kynnysmatto!

Älä nyt yllytä, ei mitään jouluriitaa! Eikö meillä nyt jo ole ihan tarpeeksi perhedraamaa? Ullanlinnan hienostoperheessäkin.

Ei tule jouluriitaa, kun ei käydäanoppilassa. Mies käy suorittamassa lahjojen vaihdon, muu perhe odottaa autossa.

Vierailija kirjoitti:

Opettajien pitää ilmoittaa SELKEÄSTI se, että lahjoja ei pidä heille tuoda. Ei riitä, että sanotaan, ettei niitä tarvitse tuoda. Se ei vielä ilmaise, että niitä ei haluta lainkaan.

On laitettava jokaisen lapsen vanhemmalle jo ajoissa viesti, että on päätetty, että opettajille ei pidä tuoda yhtään mitään lahjaksi. Ja mikäli joku silti jotain tuo, se laitetaan myöhemmin johonkin koulun arvontaan palkinnoksi. Kukat laitetaan koululle koristeiksi ja jaetaan sitten koulun muulle henkilökunnalle jos haluavat ne. Kakut ja piparit sun muut syötävät menevät hyväntekeväisyyteen.

Luulisi tästä ihmisten ottavan onkeensa.

Ja AP:ltä ja muilta vastaavilta kysyisin, mitä he itse antavat lahjaksi tälle mummolle.

Jos elämä on noin tarkasti kiinni mummon antamista lahjoista, niin neuvoisin hellittämään. Ihan sama, mitä mummo lahjaksi antaa. Lasten vanhemmat ovat vastuussa lapsensa ilahduttamisesta, ei mummo eikä pappa.

Isovanhempien lahjat on sivuseikkoja eikä niihin pidä antaa lasten asettaa latauksiaan. Ostakaa ne oikeat lahjat itse.

Että aikuiset ihmiset viitsivätkin nurista ja natkuttaa mummojen antamista joululahjoista. Keskenkasvuisuuden merkki.

Tämä.

Mutta no, ehkä ne joilla tämmöstä ongelmaa on ovatkin samanlaisten vanhempien jälkikasvua. Ei omena kauas puusta putoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin vaarallista jos lapsi ei saa mummoilta just sitä mieluisinta joululahjaa. Ostakaa ne itse.

On vaan hyvä, että lapsikin oppii vähän feikkaamaan. Sitä taitoa tulee kuitenkin tarvitsemaan koko loppuelämän. Annatte ohjeeksi lapselle, että tuli mummon paketista mitä tahansa, niin näyttää ihastuneelta ja kiittää kauniisti.

Hyvä käytös pettymyksenkin hetkellä kannattaa opettaa ja opetella.

Mitä hyötyä tuosta sille lapselle on? Oppii vaan kynnysmatoksi, kun tärkeintä maailmassa on pitää persoonallisuushäiriöinen jyrämummu hyvällä tuulella.