Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa

Vierailija kirjoitti:

Jos ap viittis kertoa mummulle mitä lapsi ym tarvii, säästyttäis tältäkin turhalta marinalta ja ihmisten mielenpahoittamiselta. Ei jouluna naama saa olla väärinpäin.

Ihan niin kuin se ongelma olisi se että ei ole sanottu. Ongelma on se ettei kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iyte kirjoitti:

Vielä mukavampaa olisi jos lapset kiittäisivät antajaa. Aika hiljaista on ollut

Tämähän se on narskuille tärkeintä.

Vaikka tulisi p.skaa paketissa niin kiitettävä on ja mielellään vielä niin usein ja niin kauan kuin ikinä mahdollista.

Muuten mummi suuttuu.

Mitäs sun joulunviettoon kuuluu? Istut yksiössäsi pullon ja netin kanssa ja ihmettelet mikä meni elämässäsi vikaan

Mulla on ihana mies joka on meidän neljän lapsen isä, asumme vähän liiankin isossa kodissa ja mietin että mahtaa tuollaisilla narskuilla olla juuri kuvailemasi elämä :)

Olet syrjäytynyt mies, huomaa kirjoituksistasi sovinismin

Niinhän sä haluat uskotella itsellesi :)

Samoista syistä narsku haluaa yrittää myllätä tuttujensa elämän, eihän kenelläkään saa mennä hyvin!

Huru-ukko se vain jaksaa nipottaa.

Narskuko siellä hermostuu, aivan ihanaa :)

Ota lääkkeesi.

Siitä puhe mistä puute joten otapa itse.

Harmi että mikään lääke ei kuitenkaan korjaa sitä mistä kärsit ja sitä myötä myös lähelläsi olevat.

Sulla on selvästi jotain mielenterveysongelmia. Oletko sä puhunut niistä lääkärille?

Taas tyypillisiä narskun lausahduksia.

Harmi että sun ongelmaa ei mikään eikä kukaan pysty korjaamaan.

Koita kestää se että me normaalit halutaan siksi pitää etäisyyttä teihin.

Vierailija kirjoitti:

Luin vain aloituksen.

Tuo on tietynlaista narsistista käyttäytymistä.

Narsisti ei anna lahjaa vilpittömästi ilahduttaakseen lahjan saajaa.

Narsisti antaa mielestään paremman lahjan kuin mitä saaja osaa edes toivoa ja vielä kaupan päälle odottaa siitä loputonta kiitollisuutta.

Mun ns. äiti muinoin tiesi että mun lapset joilla ei vielä ollut kännyköitä, toivoivat sellaisia.

Oli sitten pakannut kännykkäboxiin jotain krääsää.

Kiva ylläri lapselle joka luuli saavansa vihdoin kännyn mutta rasia olikin vain huijausta.

Ja ei, en todellakaan tarkoita että hänen olisi pitänyt ostaa kännykät vaan lapset olivat tosiaan liian nuoria siihen. Hän vaan suunnitteli aivan kaiken niin että aiheutti hämminkiä aivan tarkoituksella.

Huh, kuulostaa ihan mun isältä. Koko lapsuus ja nuoruus oli täynnä tuollaisia temppuja. Ilmeisesti oli tarkoitus toimia jonkinlaisina opetuksina meille "kiittämättömille" (oikeasti tosi kilteille ja kunnollisille) lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Heh. Meillä tuli aina isovanhemmilta lapsille pyjamat. Lapseni eivät ole koskaan käyttäneet pyjamia. eivät tykkää. Myin niitä sitten kirppiksillä eteen päin.

Jossain kohtaa vinkkasin "yleisesti" ettei niitä pyjamia ainakaan kannata hankkia kun ei niitä kukaan käytä. Loppui siihen niiden tulo.

Eli sioista kannattaa puhua. Jos ei auta, niin älä välitä.Onneksi lapsesi saavat niitä mitä ovat toivoneetkin :)

Mä olin lasten ollessa pieniä tiukkana sen kanssa, että ei karkkeja. Anoppi tiesi tästä. Ensimmäisenä jouluna kuoriutui lapsen paketeista kilo konvehteja. Että joo, asioista kannattaa puhua. Tosin se voi olla haasteellista, kun toinen ei osaa kuunnella. Eikä varsinkaan osaa ottaa huomioon kuin oman mielipiteensä. Eli totuuden, kuten anoppi mielipiteitään kutsuu.

Vierailija kirjoitti:

Nostan hattua, jos joku jaksaa lukea tuon sepustuksen.

Kieltämättä tiheämpi kappalejako olisi helpottanut lukemista, mutta kyllä tuollaisen pätkän jaksaa sentään lukea, ainakin jos on vanhempi kuin 25 v. Nuorempi sukupolvi näkyy lukevan lehtijutuistakin lähinnä otsikon, jonka pohjalta tullaan sitten tänne keskustelemaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vain aloituksen.

Tuo on tietynlaista narsistista käyttäytymistä.

Narsisti ei anna lahjaa vilpittömästi ilahduttaakseen lahjan saajaa.

Narsisti antaa mielestään paremman lahjan kuin mitä saaja osaa edes toivoa ja vielä kaupan päälle odottaa siitä loputonta kiitollisuutta.

Mun ns. äiti muinoin tiesi että mun lapset joilla ei vielä ollut kännyköitä, toivoivat sellaisia.

Oli sitten pakannut kännykkäboxiin jotain krääsää.

Kiva ylläri lapselle joka luuli saavansa vihdoin kännyn mutta rasia olikin vain huijausta.

Ja ei, en todellakaan tarkoita että hänen olisi pitänyt ostaa kännykät vaan lapset olivat tosiaan liian nuoria siihen. Hän vaan suunnitteli aivan kaiken niin että aiheutti hämminkiä aivan tarkoituksella.

Huh, kuulostaa ihan mun isältä. Koko lapsuus ja nuoruus oli täynnä tuollaisia temppuja. Ilmeisesti oli tarkoitus toimia jonkinlaisina opetuksina meille "kiittämättömille" (oikeasti tosi kilteille ja kunnollisille) lapsille.

Voi kun mä tapaisin teitä kohtalotovereita joskus ihan kasvokkain...

Toivon kaikkea hyvää sulle!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoisia hutiostoksia tulee meilläkin isovanhemmilta välillä. Silti, kun lapset avaavat näitä paketteja, olemme siinä läsnä näyttämässä esimerkkiä kiitollisuudesta. Kun lapsi saa liian ison pyjaman, tuntemattoman piirroshahmon kuvalla, saatamme siis sanoa "onpas kiva pyjama", ja jos lapsi vastaa "se on liian iso, ja mikä toi kuva on", voi reagointia opettaa sanomalla vaikka että ensi keväänä pyjama on jo sopiva, ja otetaanpa joku päivä selvää mikä tuo pyjaman hahmo on, sehän näyttää hauskalta, kiitos mummo. Kerromme myös etukäteen, että kaikki toiveet eivät aina toteudu, hyvin ovat ymmärtäneet. Monesti tuntuu, että jotkut lasten lempihahmotkin ovat muuttuneet entistä tärkeämmiksi nimenomaan vanhempien hypetyksen ansiosta, lokeroidaan siis lapsi vain siksi ryhmä hausta tykkääväksi tapaukseksi, eikä edes tarjota mitään muuta.

Sulla meni pointti ohi.

Keskity vähemmän kiillottamaan kruunuasi joten näet pointin etkä itse ole myöhemmin ajattelematon isovanhempi.

Tai no toki sitten olet mielestäsi täydellinen.

Myönnän, taisin oikaista ja jätin lukematta myöhemmät kommentit. Oletin, että aloituksessa oli kyseessä se, että lasten on pakko saada juuri tietyt lahjat, tai alkaa itkupotkuraivarit, mutta pidemmälle luettuani ymmärrän, että jos isovanhempi tahallaan ostaa eri lahjoja, saattaa olla kyse juurikin narsistisesta kiusasta. Kokemusta on sellaisestakin lähipiirissä, mutta näillä meidän hutiostoksia tekevillä isovanhemmilla kyse siis vain lievästä vanhuuden höperyydestä.

Episodi tällaisen mummon kanssa:

Ollaan kipeinä, kuopus ja minä. Mummo touhottaa ja touhottaa, että haluaa auttaa.

Sanon lopulta, että auttaisi, jos kävisit esikoisen kanssa hakemassa kenkäkaupasta esikoiselle varatut kengät, tässä on rahat, matkalla voi käydä leikkipuistossa keinumassa, kun se puisto on siinä matkan varrella.

Kengät siis sovitettu ja varattuna kassalla, kirjekuoressa tasaraha niiden maksamiseen.

Mummo kotiutuu läpimärän lapsen kanssa monta tuntia myöhemmin. Olivat taapertaneet jonnekin päiväkodin pihaan riitelemään saako lapsi keinua siellä ja käyneet kenkäkaupassa ostamassa ihan toisenlaiset, kaksi numeroa liian pienet täysin vääränlaiset kengät.

Mummo intti, että olin käskenyt sinne päiväkodin pihaan (joka ei lähelläkään kenkäkauppaa, enkä ollut pihahtanutkaan mistään naapurikaupunginosan päiväkodin pihasta) ja että lapsi oli mieluummin halunnut ne mummon keksimät kengät.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ostaa aina oman makunsa mukaisia lahjoja, siitä viis mistä lahjan saaja tykkää. Jouluksi saattaa vain kysäistä minkä pituisia lapset ovat ja ostaa niille vaatteita lahjaksi. En edes enää viitsi sanoa, että lapset ovat jo sen verran isoja että haluavat olla vaikuttamassa itse siihen mitä päällensä pukevat. Erityisesti kasiluokkalainen on tarkka tyylistään.

Mun lasten mummu ei kysele, kyllä hän tietää kuinka isoja mun lapset on. Mun 8 v on iso ikäisekseen. Nyt ostan kokoa 152, ettei ole ekan pesu jälkeen liian pieni. Pari kuukautta sitten lapsi sai synttärilahjaksi paidan kokoa 128. Ihan hyvin voi käyttää, kun lapsi sai ahtaudutta mummun inttämisen seurauksena paitaan.

Sitten lapsi tuli kysymään multa että voinko leikata paidan hänen päältään, kun se on niiiiin tiukka, että sattuu. Hain sakset. Lapsella oli hauskaa kun leikattiin paitaa. Mummu suuttui. Aiemmin kieltäytyi esim siitä, että vaihtaisimme paidan sopivan kokoiseksi, kuitti oli kuulemma kadoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Episodi tällaisen mummon kanssa:

Ollaan kipeinä, kuopus ja minä. Mummo touhottaa ja touhottaa, että haluaa auttaa.

Sanon lopulta, että auttaisi, jos kävisit esikoisen kanssa hakemassa kenkäkaupasta esikoiselle varatut kengät, tässä on rahat, matkalla voi käydä leikkipuistossa keinumassa, kun se puisto on siinä matkan varrella.

Kengät siis sovitettu ja varattuna kassalla, kirjekuoressa tasaraha niiden maksamiseen.

Mummo kotiutuu läpimärän lapsen kanssa monta tuntia myöhemmin. Olivat taapertaneet jonnekin päiväkodin pihaan riitelemään saako lapsi keinua siellä ja käyneet kenkäkaupassa ostamassa ihan toisenlaiset, kaksi numeroa liian pienet täysin vääränlaiset kengät.

Mummo intti, että olin käskenyt sinne päiväkodin pihaan (joka ei lähelläkään kenkäkauppaa, enkä ollut pihahtanutkaan mistään naapurikaupunginosan päiväkodin pihasta) ja että lapsi oli mieluummin halunnut ne mummon keksimät kengät.

Tuttu juttu toisesta ketjusta. Ja varmasti ihan täyttä totta.

Jos ei ole tuollaisen ihmisen kanssa ollut tekemisissä, ei voi ymmärtää mitä se oikeasti on.

Kaikki nää neuvot että kun vaan puhutte asioista ja riitaan tarvitaan kaksi jne. on todellista vähättelyä.

Rajattomat ihmiset ehkä olevinaan voivat keskustella asioista, mutta päättävät itse mikä on parasta ja jopa siitä mikä olikaan edes aihe ja se mistä on sovittu.

Siinä on ihan sama mitä olette sopineet kun vastassa on persoonallisuushäiriöinen.

Parasta on elämä ilman heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Meillä tuli aina isovanhemmilta lapsille pyjamat. Lapseni eivät ole koskaan käyttäneet pyjamia. eivät tykkää. Myin niitä sitten kirppiksillä eteen päin.

Jossain kohtaa vinkkasin "yleisesti" ettei niitä pyjamia ainakaan kannata hankkia kun ei niitä kukaan käytä. Loppui siihen niiden tulo.

Eli sioista kannattaa puhua. Jos ei auta, niin älä välitä.Onneksi lapsesi saavat niitä mitä ovat toivoneetkin :)

Mä olin lasten ollessa pieniä tiukkana sen kanssa, että ei karkkeja. Anoppi tiesi tästä. Ensimmäisenä jouluna kuoriutui lapsen paketeista kilo konvehteja. Että joo, asioista kannattaa puhua. Tosin se voi olla haasteellista, kun toinen ei osaa kuunnella. Eikä varsinkaan osaa ottaa huomioon kuin oman mielipiteensä. Eli totuuden, kuten anoppi mielipiteitään kutsuu.

Tämä on jostain syystä tyypillistä kaikille lahjanantajille, että lapselle pitää antaa niin paljon makeaa että oksentaa. Erityisesti, jos vanhemmat ovat varoittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vain aloituksen.

Tuo on tietynlaista narsistista käyttäytymistä.

Narsisti ei anna lahjaa vilpittömästi ilahduttaakseen lahjan saajaa.

Narsisti antaa mielestään paremman lahjan kuin mitä saaja osaa edes toivoa ja vielä kaupan päälle odottaa siitä loputonta kiitollisuutta.

Mun ns. äiti muinoin tiesi että mun lapset joilla ei vielä ollut kännyköitä, toivoivat sellaisia.

Oli sitten pakannut kännykkäboxiin jotain krääsää.

Kiva ylläri lapselle joka luuli saavansa vihdoin kännyn mutta rasia olikin vain huijausta.

Ja ei, en todellakaan tarkoita että hänen olisi pitänyt ostaa kännykät vaan lapset olivat tosiaan liian nuoria siihen. Hän vaan suunnitteli aivan kaiken niin että aiheutti hämminkiä aivan tarkoituksella.

Huh, kuulostaa ihan mun isältä. Koko lapsuus ja nuoruus oli täynnä tuollaisia temppuja. Ilmeisesti oli tarkoitus toimia jonkinlaisina opetuksina meille "kiittämättömille" (oikeasti tosi kilteille ja kunnollisille) lapsille.

<3

Voi kun mä tapaisin teitä kohtalotovereita joskus ihan kasvokkain...

Toivon kaikkea hyvää sulle!!

Jonkinlainen vertaistukiryhmä olisi tarpeen!

T. Samaa kokenut

Kunnioittakaa mummoa

Vierailija kirjoitti:

Kunnioittakaa mummoa

Miksi? Eihän se mummokaan ketään kunnioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ostaa aina oman makunsa mukaisia lahjoja, siitä viis mistä lahjan saaja tykkää. Jouluksi saattaa vain kysäistä minkä pituisia lapset ovat ja ostaa niille vaatteita lahjaksi. En edes enää viitsi sanoa, että lapset ovat jo sen verran isoja että haluavat olla vaikuttamassa itse siihen mitä päällensä pukevat. Erityisesti kasiluokkalainen on tarkka tyylistään.

Mun lasten mummu ei kysele, kyllä hän tietää kuinka isoja mun lapset on. Mun 8 v on iso ikäisekseen. Nyt ostan kokoa 152, ettei ole ekan pesu jälkeen liian pieni. Pari kuukautta sitten lapsi sai synttärilahjaksi paidan kokoa 128. Ihan hyvin voi käyttää, kun lapsi sai ahtaudutta mummun inttämisen seurauksena paitaan.

Sitten lapsi tuli kysymään multa että voinko leikata paidan hänen päältään, kun se on niiiiin tiukka, että sattuu. Hain sakset. Lapsella oli hauskaa kun leikattiin paitaa. Mummu suuttui. Aiemmin kieltäytyi esim siitä, että vaihtaisimme paidan sopivan kokoiseksi, kuitti oli kuulemma kadoksissa.

Mun lasten mummo ei voi kuunnella lasteni kokotietoja minulta. Hän menee jonnekin lastenvaatekauppaan ja kysyy sieltä kausiapulaiselta ne koot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Meillä tuli aina isovanhemmilta lapsille pyjamat. Lapseni eivät ole koskaan käyttäneet pyjamia. eivät tykkää. Myin niitä sitten kirppiksillä eteen päin.

Jossain kohtaa vinkkasin "yleisesti" ettei niitä pyjamia ainakaan kannata hankkia kun ei niitä kukaan käytä. Loppui siihen niiden tulo.

Eli sioista kannattaa puhua. Jos ei auta, niin älä välitä.Onneksi lapsesi saavat niitä mitä ovat toivoneetkin :)

Mä olin lasten ollessa pieniä tiukkana sen kanssa, että ei karkkeja. Anoppi tiesi tästä. Ensimmäisenä jouluna kuoriutui lapsen paketeista kilo konvehteja. Että joo, asioista kannattaa puhua. Tosin se voi olla haasteellista, kun toinen ei osaa kuunnella. Eikä varsinkaan osaa ottaa huomioon kuin oman mielipiteensä. Eli totuuden, kuten anoppi mielipiteitään kutsuu.

Tämä on jostain syystä tyypillistä kaikille lahjanantajille, että lapselle pitää antaa niin paljon makeaa että oksentaa. Erityisesti, jos vanhemmat ovat varoittaneet.

Vauva oli tuolloin 8 kk. Ei oo vauvan suu tuohesta, kertoi anoppi, kun poikansa kyseenalaisti herkkulahjan sisällön.

Vierailija kirjoitti:

Kunnioittakaa mummoa

Heti, kun mummo omalla käytöksellään ansaitsee sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ostaa aina oman makunsa mukaisia lahjoja, siitä viis mistä lahjan saaja tykkää. Jouluksi saattaa vain kysäistä minkä pituisia lapset ovat ja ostaa niille vaatteita lahjaksi. En edes enää viitsi sanoa, että lapset ovat jo sen verran isoja että haluavat olla vaikuttamassa itse siihen mitä päällensä pukevat. Erityisesti kasiluokkalainen on tarkka tyylistään.

Mun lasten mummu ei kysele, kyllä hän tietää kuinka isoja mun lapset on. Mun 8 v on iso ikäisekseen. Nyt ostan kokoa 152, ettei ole ekan pesu jälkeen liian pieni. Pari kuukautta sitten lapsi sai synttärilahjaksi paidan kokoa 128. Ihan hyvin voi käyttää, kun lapsi sai ahtaudutta mummun inttämisen seurauksena paitaan.

Sitten lapsi tuli kysymään multa että voinko leikata paidan hänen päältään, kun se on niiiiin tiukka, että sattuu. Hain sakset. Lapsella oli hauskaa kun leikattiin paitaa. Mummu suuttui. Aiemmin kieltäytyi esim siitä, että vaihtaisimme paidan sopivan kokoiseksi, kuitti oli kuulemma kadoksissa.

Mun lasten mummo ei voi kuunnella lasteni kokotietoja minulta. Hän menee jonnekin lastenvaatekauppaan ja kysyy sieltä kausiapulaiselta ne koot.

Kuulostaapa tutulta. Meillä mummo on todella auktoriteettiuskoinen ja hänen mielestään se kaupan myyjä tietää lasten koot paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtälailla tämänpäivän vanhemmat (äidit) ovat tulossa "rajoittomaksi mummoiksi" hyvää vauhtia, kun joka joulu ja kevät antavat lapsensa tuoja lahjoja ja piirustuksia päiväkodin ja koulun henkilökunnalle, vaikka aina sanottu, mitään lahjoja ei tarvita, siitä jopa tiedotetaan julkisesti, mutta sekään ei mene äideille perille. Vaan niitä piiruksia ja lahjoja vain lapset tuovat.

Ja harvoin, tuskin koskaan, lahjat ovat niitä, mitä oikeasti opettajat toivovat, mutta silti otetaan ne ilolla ja kiitollisella vastaan, joka näytetään myös lahjanantajalle (lapselle).

Opettajien saamista "antilahjoista" on ollut listoja lehdessä. Ainakin kynttilät kaikissa kokoluokissa ja väreissä on parasta jättää kauppaan. Samoin turhat isot mukit, jotka vievät tilaa kaapista. Niitä on kotona ennestäänkin. En ole ope, mutta pari kertaa olen saanut lahjaksi tuoksukynttilöitä. Niitäkö pitäisi polttaa pienessä huoneessa? Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtälailla tämänpäivän vanhemmat (äidit) ovat tulossa "rajoittomaksi mummoiksi" hyvää vauhtia, kun joka joulu ja kevät antavat lapsensa tuoja lahjoja ja piirustuksia päiväkodin ja koulun henkilökunnalle, vaikka aina sanottu, mitään lahjoja ei tarvita, siitä jopa tiedotetaan julkisesti, mutta sekään ei mene äideille perille. Vaan niitä piiruksia ja lahjoja vain lapset tuovat.

Ja harvoin, tuskin koskaan, lahjat ovat niitä, mitä oikeasti opettajat toivovat, mutta silti otetaan ne ilolla ja kiitollisella vastaan, joka näytetään myös lahjanantajalle (lapselle).

Opettajien saamista "antilahjoista" on ollut listoja lehdessä. Ainakin kynttilät kaikissa kokoluokissa ja väreissä on parasta jättää kauppaan. Samoin turhat isot mukit, jotka vievät tilaa kaapista. Niitä on kotona ennestäänkin. En ole ope, mutta pari kertaa olen saanut lahjaksi tuoksukynttilöitä. Niitäkö pitäisi polttaa pienessä huoneessa? Ei kiitos.

Mun lapsen luokalla kerätään pari euroa per oppilas ja ostetaan joku lahjakortti.

En ylipäätään tajua tätä lahjontaa. Opettajat saavat palkkaa työstään. En mä lahjo myöskään lähikaupan kassaa enkä postimiestä.