Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Puhun Helsingin 80-luvusta, jolloin olin parikymppinen. Micmacit ja seppälät oli noloja, suurempia ketjuja ei ollut. Oliko micmacceja edes muualla kuin Helsingissä? Tarkoitus on kuvata tilannetta, että trendikkäitä vetimiä ei vaan kerta kaikkiaan ollut tarjolla kuten nyt.

Tarkistin ihan netistä että Hansakortteli avattiin Turun keskustaan 1985 ja laajennuskin valmistui 1988.

Hansakorttelissa oli ainakin Benettonilla oma myymälänsä ja kasarilla lukiolaisten űbertrendikkäitä Lacosten ja Kappan vaatteita myytiin joko Stoccalla tai omassa brändimyymälässään.

Siellä on täytynyt olla myös Espritin myymälä koska muistan odottaneeni pitkästyneenä loputtomasti Espritin paitoja sovittanutta tyttöystävää.

Tietenkin kasarilla oli vielä yksityisiä vaateliikkeitä joissa myytiin nuorisovaatteita ja sen lisäksi oli kotimaista K-vaatehuonetta ja Seppälää mutta näiden vetimissä ei kukaan trendipetteri kehdannut näyttäytyä ainakaan turuus.

Ai niin, ei pidä unohtaa Sebacoa jonka purjehduskengissä teinit hiostivat varpaitaan ilman sukkia koska miamivicen crovkettillakaan ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.

Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten nykyään. Jos ei tykännyt värikkäästä pintamuodista, joka yhdistyi typerään juppikulttuuriin, vaihtoehtoinen tyyli oli vintage ja nostalgia esim vanhat leffat kuten Casablanca. Vintage-sanaa ei tosin vielä käytetty.

Ihmiset kyttäsivät toisiaan ja kovin erikoisia vaatteita ei voinut tavallinen ihminen käyttää. Hiuslisäkkeet tai irtoripset herätti suurta närkästystä, harva niitä käyttikään. Toisaalta Madonnan alusvaatemuoti oli suosittua ja arkenakin taiteellisilla tyypeillä saattoi olla vaatteiden päällä satiinikorsettityylinen asuste.

.

Mitä ihmettä, tottakai oli nuorisomuotia! Kukaan kasarilla elänyt nuori ei unohda micmaceja ja beaverseja. Pääkaupunkiseudulla kukaan nuoruuttaan Helsingin ympäristössä elänyt keski-ikäinen ei voi kulkea Vuorikatua pitkin muistamatta micmacin liikettä!

Kirppareita ei ollut. Jos joku käytti käytettyjä vaatteita, oli todella köyhä, ihan neutraalisti sanottuna. Paitsi perheen kesken kierrätettiin tietenkin, perittiin isommilta sisaruksilta, kuten nykyäänkin tehdään.

Irtoripset ja tupeeraukset kuuluvat 60-lukuun. Kasarilla ei käytetty irtoripsiä, en tiedä oliko edes saatavilla missään.

Kasareilla ei ollut rock-henkistä tyyliesimerkkiä, ja vasta nyt sitä on ja myös naisille. Madonna ehkä oli eniten rock-henkinen esikuva naisille, mutta olihan hänkin poppari. Jos ei neonhörhelötyyli miellyttänyt, oli vain farkut ja ehkä jostain esiin kaivettu nahkarotsi. Taiteellisilla tyypeillä oli erikoisempia virityksiä.

Puhun Helsingin 80-luvusta, jolloin olin parikymppinen. Micmacit ja seppälät oli noloja, suurempia ketjuja ei ollut. Oliko micmacceja edes muualla kuin Helsingissä? Tarkoitus on kuvata tilannetta, että trendikkäitä vetimiä ei vaan kerta kaikkiaan ollut tarjolla kuten nyt.

Niin mutta jokaisella vuosikymmenellä on ne omat trendinsä. Kasarilla se löysä collegepaita oli trendikäs, kuten myös olkatoppaukset jne. Trendikäs vaate on aikaverrannollinen, aina.

Micmachan oli trendien huipulla, ja sieltä sai muitakin vaatteita kuin farkkuja. Seppälä oli nolo.

Pörrötukka ja olkatoppaukset oli varmasti kaikilla, se oli niin läpitunkeva trendi. Mutta yritän sanoa että vaihtoehtoista tyyliä ei ollut tarjolla. Nykyään on joka lähtöön viiteryhmää.

Nasten asut oli silloin häveliäämpiä ja sellaista, mitä nyt näkee, ei olisi voinut kuvitellakaan. Toisaalta 90-luvun lopulla vasta alkoi tulla (kevyesti pyöreäksi topattuja) teepaitarintaliivejä, joten nännien näkyminen paidan läpi oli normaalia.

Koetan kuvailla millaista sillon oli niille, joilla ei ole kokemusta ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.

Tällaisiin ongelmiin ei joutunut, ellei itse ollut sellainen riidanhakija tyyppi, aina liikkui huhuja, koskaan ei mitään tapahtunut, tappelupukarit kokoontuivat sitten erikseen tappelemaan, sinänsä sairasta mutta parempihan tuo oli, kun kiltit ja heikot jätettiin rauhaan.

Tappelut olivat reilumpia, ei hakattu sitä yhtä heikompaa kuin vierasta sikaa

Vierailija kirjoitti:

Puhun Helsingin 80-luvusta, jolloin olin parikymppinen. Micmacit ja seppälät oli noloja, suurempia ketjuja ei ollut. Oliko micmacceja edes muualla kuin Helsingissä? Tarkoitus on kuvata tilannetta, että trendikkäitä vetimiä ei vaan kerta kaikkiaan ollut tarjolla kuten nyt.

Tarkistin ihan netistä että Hansakortteli avattiin Turun keskustaan 1985 ja laajennuskin valmistui 1988.

Hansakorttelissa oli ainakin Benettonilla oma myymälänsä ja kasarilla lukiolaisten űbertrendikkäitä Lacosten ja Kappan vaatteita myytiin joko Stoccalla tai omassa brändimyymälässään.

Siellä on täytynyt olla myös Espritin myymälä koska muistan odottaneeni pitkästyneenä loputtomasti Espritin paitoja sovittanutta tyttöystävää.

Tietenkin kasarilla oli vielä yksityisiä vaateliikkeitä joissa myytiin nuorisovaatteita ja sen lisäksi oli kotimaista K-vaatehuonetta ja Seppälää mutta näiden vetimissä ei kukaan trendipetteri kehdannut näyttäytyä ainakaan turuus.

Ai niin, ei pidä unohtaa Sebacoa jonka purjehduskengissä teinit hiostivat varpaitaan ilman sukkia koska miamivicen crovkettillakaan ei ollut.

Seppälä oli ainoa halpa muotiliike tähän asti mainituista. Tukholman H&M lisäksi.

Aloituksen trailerissa ainakin on 80-luvun televisiossa hämmentävän terävä kuva räjähdyksestä. Oikeasti tv:n kuva oli rakeista ("pikselimössöä") ja suttuista.

Mun tuttavapiirissä ei myöskään lapset pahemmin aikuisille puhuneet tai olleet erityisen sanavalmiita, kuten jenkkileffoissa aina.

80-luvun lopulla myös taisi tulla kokomusta pukeutuminen, sellaista ei sen ajan aikuinen ollut voinut kuvitella aiemmin. Ehkä tästä lähti hevarityylit, en edusta sitä suuntausta.

Ennenkuin joku 80-luvun nokittelevaa keskustelutyyliä harrastava kommentoi, olen tietoinen että mm 50-luvulla eksistentialistit Pariisissa pukeutuivat mustaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen trailerissa ainakin on 80-luvun televisiossa hämmentävän terävä kuva räjähdyksestä. Oikeasti tv:n kuva oli rakeista ("pikselimössöä") ja suttuista.

Mun tuttavapiirissä ei myöskään lapset pahemmin aikuisille puhuneet tai olleet erityisen sanavalmiita, kuten jenkkileffoissa aina.

Siihen aikaan lasten oli tärkeää tervehtiä aikuisia ja sanoa kiitos, se ero on nykypäivään. Ei suomalaiset lapset nykyäänkään puhu vieraille, joihin lasketaan kotiin tulevat sukulaiset ja ystävät = vieraat.

Meillä vanhemmat matkusti paljon kotimaassa. Äiti ja isä hiukan boheemeja joten meillä kävi super paljon vieraita. Silloin käytiin vielä kylässä ihan extempore. Tarjottiin jotain yksinkertaista. Kuten tee leipiä ja kahvia tai teetä. Mun vanhemmat kävi paljon taidenäyttelyissä ja museoissa. Ulkona sai olla pitkään ja ulkona leikittiin ja kiipeiltiin puissa. Käytiin kaveiden kanssa kioskilla ostamassa niillä muutamilla penneillä irtokarkkeja. Koulussa ei ollut mitään Wilmaa tai meillä edes reissuvihkoja. Jos et törttöillut jälki - istunnon arvoisesti niin vanhemmat ei paljoa kuulleet miten koulussa menee. Autot oli vanhoja ja niissä ei ollut turvavöitä. En muista milloin turvavyöt tuli autoihin? Mut meillä oli vanhoja autoja joissa niitä ei ollut tai oli vain etupenkillä.

No siis, musta esim Stranger Things tavoittaa hirveän hyvin sen tunnelman, joka oli varmaan kaikissa länsimaissa tuolloin. Valtava kehitysusko, ei osattu kuvitellakaan että voisi tulla lama, koko ajan vaan odotettiin, että tapahtuu parempia ja parempia asioita. Kylmä sota oli tosin fakta ja Neukkulaa pelättiin, ydinsodan uhka leijui ilmassa mut ei sitä todellakaan mietitty tai pelätty . Toisaalta koska tietoa ei ollut kaikkien saatavissa samalla tavalla kuin nyt älylaitteiden ja netin aikaan, tieto oli valtaa, auktoriteetteihin uskottiin.

Maailma oli ylipäätään ns pieni: ei matkustettu ulkomaille kuin ehkä kerran vuodessa Eurooppaan, tyyliin Saksaan autolla tai viikon pakettimatka Rhodokselle.

Ei ollut taviksella juurikaan kommunikaatiota toisten maitten asukkaiden kanssa, nuorilla saattoi olla ulkomaisia kirjekavereita joita haettiin sellaisella monimutkaisella lomakkeella koulussa.

Maailma oli selkeä: oli hyvä länsi ja paha itäblokki, Suomen valtionjohto ehkä yritti tasapainoilla noiden kahden välillä mutta kansan enemmistö noin ajatteli. Amerikkaa pidettiin hienona maana, ei osattu esim ajatella heidän terveydenhuollon ongelmia tai tuloeroja kun niistä ei tiedetty, mielikuvat olivat populaarikulttuurista.

Stranger Thingsissä oli myös hyvin kuvattu, että tuohon aikaan lapset liikkuivat paljon keskenään ulkona, aikuisia ei juuri kiinnostanut kunhan tultiin illalla kotiin ja koulu sujui jotenkuten. Tämmöisissä sekaporukoissa lapsille tuli vähän oma maailmansa, omat reitit, omat paikat. Saatettiin kävellä tai pyöräillä kauaskin kotoa, eikä koskaan tarvinnut pelätä. Me pyörittiin pikkukaupungin keskustassa ja nähtiin paljon sellaisiakin asioita, joita aikuiset ei ehkä nähneet tai huomanneet. Aikuiset puolestaan oli aikuisia: kävivät töissä, tekivät ruokaa, isät istui sohvalla ja katsoi telkkaa, äiti siivosi tai touhusi keittiössä siihen asti kunnes tuli puoli 9 uutiset. Lasten ja aikuisten maailmat ei kohdanneet ollenkaan samalla tavalla kuin nykyisen somen aikana jolloin kaikki katselee samoja videoita, meemejä, kohuja.

Kasari oli hienoa aikaa tavallaan mutta oli silloin ongelmiakin. Väkivalta oli arkipäiväisempää, lapsia kuritettiin, tavalliset nuoret tappelivat. Nythän se on niin, että väkivaltaa on vähemmän mutta se on oleellisesti raaistunut. Tuollainen alasti riisuminen ja pahoinpitely mitä tänään uutisoitiin, olisi ollut valtavan iso uutinen ties kuinka kauan ja joka kunnassa ja koulussa olisi ryhdytty puuhahankkeisiin ja tempauksiin väkivaltaa vastaan. Silloin ajateltiin, että tommoisella saisi jotain aikaankin. Uskottiin hyvään.

Mulle kasari ja ysärin alku jäi mieleen tosi pinnallisena aikana. En kauheasti tykännyt. Ysärin loppu ja 200-luvun alku oli sen sijaan ihanaa kulta-aikaa! =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.

Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.

Höpö höpö, itse en ainakaan tämmöiseen törmännyt

80-luvulla viimeksi sain kadulla turpiini.

Se mitä sulle nyt myydään kasarina telkkarissa, on parodia siitä, mitä kasarilla näit telkkarista.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että moni eli yhä kuin olisi vuosi 72, 62 tai jopa 52. Ihan kuin nytkin on ihmisiä jotka ovat pudonneet kehityksen kelkasta tai muuten vain vastustavat kaikkea uutta kun se ei ole kuulemma yhtä hyvää kuin ennen.

Minulla on tällainen vanhempi sukulainen. Heidän huushollissaan ei ole koskaan ollut tietokonetta, eikä hän omista älypuhelinta (vaimollaan kyllä sellainen on). Eikä siinä vielä mitään, mutta hän vastusti pitkään jopa lankapuhelinta, eikä heillä ollut sellaista useampaan vuoteen, kun muutti vaimonsa kanssa yhteiseen asuntoon 80-luvun alussa. Ja lankapuhelimiahan oli ollut jo tuolloin iät ja ajat!

farkkuperseiset 501 levikset tytöt oli parhaita!Ne takaisin kiitos.Hitsin legginsit pitäs kieltää..

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa oli väkivaltaa ja aina sai pelätä miehiä ja poikia sillä koska tahansa saattoi joutua jengin hakkaamaksi oli se paikka sitten kirjasto, ruokakauppa, tavaratalo, linja-auto, juna tai koulu.

Mitä hel vettiä?! 80-luvulla pystyi Helsingissäkin mihin aikaan vuorokaudesta tahansa yksin toikkaroimaan vaikka kotibileistä tai kapakasta kotiin. Ikinä en törmännyt mihinkään "jengeihin" missään. Koskaan ei tullut vastaan mitään ryöstötilannetta, eikä kellään kaverilla ollut mitään tällaisia kokemuksia. Oletettavasti jossain päin oli rikollisporukoita ja jonkun verran huumeidenkäyttöä, mutta Suomi oli turvallinen paikka 80-luvulla. Ja, juu tiedän, että maaseudulla pojat tappeli naapurikylän poikien kanssa, mutta se jäi siihen, eikä sitäkään tarvinnut muiden sen enempää pelätä. Kuka näitä tarinoita oikein keksii? Jotkut, jotka oli 5-vuotiaita silloin ja kuunteli isojen poikien juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Jos 80-luvulla oli katuväkivaltaa niin miksi meidän pitäisi siinä ajassa palata ajassa taaksepäin?

80-luvulla ei ollut katuväkivaltaa lainkaan. Jos katsot jotain 50-luvun suomifilmiä, niin meno oli aivan yhtä sopuisaa ja sievää 80-luvulla, muoti vaan toinen.

Vierailija kirjoitti:

Se mitä sulle nyt myydään kasarina telkkarissa, on parodia siitä, mitä kasarilla näit telkkarista.

Kasarista on vaikea tehdä parodiaa koska koko kasari oli yhtä suurta parodiaa niin musiikin, muodin kuin kotimaisen kasinotaloudenkin saralla.

Suomi oli yhtä suurta kirkuvin värivaloin koristeltua pohjolan japania ja markka yhdessä vaiheessa niin sairaan vahva dollariin nähden että bensa ei maksanut mitään ja maahan rahdattiin jopa amerikkalaisia muskeliveneitä 7-litran bensakasilla.

Kasari oli kulta-aikaa. Sinne omat vanhemmatkin haikailevat, jos johonkin saisi palata. Ihmiskunnalla meni aika kovaa ja osin niitä velkoja nyt sitten maksellaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.

No ei kylläkään löytynyt.

Sellaisesta ei edes osattu unelmoida 80-luvulla.

Tämä. Ei ollut tietokoneita kellään. Ei itsellä, ei kavereilla, ei edes niillä varakkaammilla tutuilla. 617

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaisen kuvan 80-luvusta nuo sarjat antavat, mutta itse sen ajan eläneenä voin sanoa, että oli suomessa upein vuosikymmen ikinä(ja aivan ihmeellinen ajanjakso ihmiskunnan historiassa yleisesti.) Maailma oli värikäs, yllätyksellinen, jokainen sai olla oma itsensä, osattiin juhlia täysillä miettimättä huomista, elettiin hetkessä. Rajoituksia oli hyvin vähän, mopoilla ajettiin ilman kypäriä, ruotsin laivalle pääsi risteilemään ilman vanhempia kun oli 15v(mekin teimme kaveriporukassa alaikäisinä useamman reissun autolautoilla ruotsiin, laivalla osteltiin olutta ja tupakkaa, päivät rällättiin tukholmassa) jne... Ruoka ja tavarat olivat halpoja suomalaisten tulotasoon nähden. Jokainen sai töitä jos halusi (viimeistään talonrakennustyömailta, jossa tienattiin "mukavasti" hanttihommissa). Suurin ero tähän päivään oli yksilön valtava vapaus ja se, että ihmiset olivat perhekeskeisiä, perheen asioita ei ulkopuolisille isolti juteltu. Jokainen hoiti omat asiansa, viranomaisille ei ilmoituksia helpolla tehty.Tätä ajanjaksoa on lähes mahdoton 2000-luvulla syntyneen ihmisen ymmärtää.

Ihanasti kiteytetty! Melkein tuli kyyneleet silmiin. Tätä vapautta kaipaan niin suunnattomasti ja ahdistaa, että sitä nykyään asteittain koko ajan kavennetaan.