Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Vierailija kirjoitti:
Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.
No ei todellakaan ollut tietokonetta useimmissa kodeissa 1980-luvulla! Ei edes vielä 1990-luvulla ollut suurimmassa osassa koteja tietokonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaisen kuvan 80-luvusta nuo sarjat antavat, mutta itse sen ajan eläneenä voin sanoa, että oli suomessa upein vuosikymmen ikinä(ja aivan ihmeellinen ajanjakso ihmiskunnan historiassa yleisesti.) Maailma oli värikäs, yllätyksellinen, jokainen sai olla oma itsensä, osattiin juhlia täysillä miettimättä huomista, elettiin hetkessä. Rajoituksia oli hyvin vähän, mopoilla ajettiin ilman kypäriä, ruotsin laivalle pääsi risteilemään ilman vanhempia kun oli 15v(mekin teimme kaveriporukassa alaikäisinä useamman reissun autolautoilla ruotsiin, laivalla osteltiin olutta ja tupakkaa, päivät rällättiin tukholmassa) jne... Ruoka ja tavarat olivat halpoja suomalaisten tulotasoon nähden. Jokainen sai töitä jos halusi (viimeistään talonrakennustyömailta, jossa tienattiin "mukavasti" hanttihommissa). Suurin ero tähän päivään oli yksilön valtava vapaus ja se, että ihmiset olivat perhekeskeisiä, perheen asioita ei ulkopuolisille isolti juteltu. Jokainen hoiti omat asiansa, viranomaisille ei ilmoituksia helpolla tehty.Tätä ajanjaksoa on lähes mahdoton 2000-luvulla syntyneen ihmisen ymmärtää.
Oli joo ihan omanlainen, humalassa yksi sivuaskel ja löysit itsesi putkasta. Rikoit ikkunan; 2 vuotta ehdonalaista. 2 vuotta sai lähes mistä teosta tahansa. Kyllä tää oli ihan Kekkosslovakia vielä. Poliittisesti oltiin hyvin vastakkain-asettelu ryhmissä. Homous oli rikos vielä -70 luvulla ja kasarilla sairaus. Mielestäni se ei ole kumpaakaan vaan jonkinlaista himoa.
Elettiin aikaa kun alettiin vapautua ahtaista mielipiteistä. Tämän ansiosta seuraavan sukupolven oli helpompi olla oma itsensä.
Ihmettelin kun ostarilla ala-ikäisinä kaljaa juotiin kun kylän mummot sitä siunaili. ihmekkös tuo, kun olut vapautettiin kauppoihin vain muutamaa vuotta aiemmin..(eri aikoihin osassa kunnissa -70 luvulla)..osa kielsi edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut n-sanoja eikä älämölä eikä tätä hemmetin ruuhkaa ja jonoa joka paikassa.
Ei ihme, että rahaa tuntui riittävän hyvin kaikille, lapsista vanhuksiin.
Töitäkin sai tehdä niin paljon kun halusi, koulutuksesta riippumatta, nythän joutuu istumaan kotona, kun perustyöt annettu afrikkalaisille.
Rahaa riitti koska tekemistä ei ollut, paitsi joillekin juominen. Kotiin ei vain tupsahtanut tavaraa ruutua tuijotellen ja klikkaillen ja naapuri oli yhtä tavis ja ruma kuin itsekin, ei tullut mitään mielitekoja matkia.
Ostostvt ja katalogi postimyynnit oli, ainakin ysärillä, jo
Eli kyllö sitä kasarilla rahoistaan pääsi idiootti ja ysärillä sitten asunnostaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa oli jo kotitietokoneita ja varsinkin pelikonsoleita ja elektroniikkapelejä. Esim. Vectrex, Mattel Intellivision, VIC 20, Commodore 64, SEGA Master System, NES, ja myöhemmin 80-luvun loppupuolella tuli Amiga 500, sekä Sega Megadrive, jotka olivat jo melko moderneja laitteita nykymittapuunkin mukaan. Myös kolikkopelit tulivat 80-luvun alussa. Sekä CD-musiikkisoitin 1985, eli elektroniikasta ja tietokoneista ei ollut pulaa 80-luvulla.
Nettiä ei tosin vielä ollut 80-luvulla, piti olla modeemi, ja puhelinlinjoja pitkin soitettiin purkkeihin, joista voitiin ladata softaa.
Meillä Suomessa Nessi kylläkin tuli vasta 1987 ja pysyi suosiossa kunnolla vielä 1990-luvun puoliväliin asti. Vielä vuosikymmenen lopulla löytyi uusia pelejä alelaareista. Megadrive saapui Suomeen vasta 1990 ja Snes 1992. Parhaat konsolit tuli tuolloin lisäten Ps1 ja N64.
Playstation 1 tuli vasta 1995 ja monikohan uskoi laitteeseen silloin kun vielä melko tuoreessa muistissa oli 80-luvulta lyhytikäiseksi jäänyt Sony HitBit MSX tietokone.
Itse ostin PS1:n vuonna 1999 ja olihan se kyllä merkittävästi parempi pelikone kuin mulla sitä ennen ollut Amiga 500. No on se Amiga vieläkin, mutta niin on myös tuo kyseinen -99 ostamani PS1, molemmat toimintakunnossa.
Ennen Pleikkaria varsinainen aiempi pelikonsoli oli 70-luvulta, Conic tv-peli, Pong klooni. Pleikkari siihen nähden ihan eri planeetalta :) 80-luvulla pelailin kotitietokoneilla ja elektroniikkapelillä.
Aika moni tosiaan ostanut PS1 vasta 1990-luvun lopulla. Tuolloin 1995 oli vielä harvojen herkkua kun Snes ja megadrive porskutti täyttä vauhtia ja uusia pelejö julkaistiin paljon.
PS1 muutenkin tuli Suomeen vasta loppuvuodesta 1995.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ei olis ollut kännyköitä, takuulla ollut.
Ensimmäinen edes jotenkin yleistynyt kannettava (raahattava) laite oli Mobira Cityman 900 joka lanseerattiin 1987 Gorbatsovin soittaessa ensimmäisen puhelun.
Tuo maksoi uutena 24 000 markkaa ja summasta saa rahanarvotaulukoita paremman käsityksen kun muistaa että samaan hintaan sai halvimman uuden henkilöauton (takamoottorinen skoda).
Kasinotaloudessa meni niin kovaa että jokaisella itseään kunnioittavalla liimatukkaisella jupilla piti olla tällainen työsuhdepuhelimena mutta tavallinen suomalainen ei kännykkää 1980-luvulla pidellyt kertaakaan kädessään.
Eli 1/3 - 1/2 helsinkiläis yksiön hinnasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laman tultua huononeminen alkoi nopeasti.
Riistäjien onni on suuri kun iso joukko joutuu samaan aikaan liemeen.
Vierailija kirjoitti:
Katso se alkuperäinen Häräntappoase tai lue Härkösen kirja.
Heh, mä oon tossa kirjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.
Joulukuussa 1996 joka viidennessä kotitaloudessa oli tietokone.
Heinäkuussa 2000 jo joka toisessa suomalaiskodissa oli tietokone ja oma nettiliittymä oli enemmän kuin joka kolmannella kotitaloudella.
80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.
Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten nykyään. Jos ei tykännyt värikkäästä pintamuodista, joka yhdistyi typerään juppikulttuuriin, vaihtoehtoinen tyyli oli vintage ja nostalgia esim vanhat leffat kuten Casablanca. Vintage-sanaa ei tosin vielä käytetty.
Ihmiset kyttäsivät toisiaan ja kovin erikoisia vaatteita ei voinut tavallinen ihminen käyttää. Hiuslisäkkeet tai irtoripset herätti suurta närkästystä, harva niitä käyttikään. Toisaalta Madonnan alusvaatemuoti oli suosittua ja arkenakin taiteellisilla tyypeillä saattoi olla vaatteiden päällä satiinikorsettityylinen asuste.
Helsingissä ei ollut tapana puhua tuntemattomille tai naapureille. Kaupunkilegenda kertoi, miten joku oli kerran hississä sanonut jotain johon toinen kauhistuneena henkäisi en asu täällä!. Kännisiä urpoja oli paljon, samoin vanhoja pultsareita, ehkä sotatrauman vuoksi syrjäytyneitä. Viikonloppuöisin normaali näky oli nuori mies joka nosti toisen miehen seinään ja huusi epätoivoisena sano et mä en oo huono! uudestaan ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Realismi ei ollut kovvin kovassa huudossa Jenkkien tv-sarjoissa ja elokuvissa 80-luvulla. Itse en tuolloin käynyt Ameriikoissa, joten en osaa omakohtaisesti sanoa.
Jos Suomesta haluaa tietää, tämä kuvaa aikakautta parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Realismi ei ollut kovvin kovassa huudossa Jenkkien tv-sarjoissa ja elokuvissa 80-luvulla. Itse en tuolloin käynyt Ameriikoissa, joten en osaa omakohtaisesti sanoa.
Jos Suomesta haluaa tietää, tämä kuvaa aikakautta parhaiten.
Tämä pätkä on kyllä loistavaa ajankuvaa ja hienoa, että se on säilynyt.
Väkivalta on Suomessa tosiaan pitkällä aikavälillä tarkastellen vähentynyt aika paljon. Olin itse teini ysärillä ja muistan, että silloin sitä kyllä oli vielä ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin -80 -luvulla vaihtarina USA:ssa. Eipä siellä juurikaan samanlainen meno ollut kuin noissa sarjoissa, eikä samanlainen pukeutuminen. Kaikilla oli sellainen perusurheilullinen look eikä kukaan tupeerannut tukkaa. Suomessa taas -90 luvun alkupuolella tupeerattiin sitäkin enemmän.
Hius- ja vaatemuoti oli kuohkeita permanentteja, olkatoppauksia myös naisilla, neonvärejä, miehillä pitkiä takatukkia.
Muuten elettiin aika 'normaalia' elämää. Diskopallot kiilteli, mutta itse kävi harvoin diskoissa.
Tanssimista sanottiin 'jytäämiseksi'.
Ei ollut kännyköitä, vaan lankapuhelimet ja markoilla toimivat puhelinkopit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Tänä päivänä taas katujengit hoitaa saman jutut. Oisko kuitenkin ollu vähän rauhallisempaa siihen aikaan kun tänä päivänä?
Siinä mielessä amerikkalaiset sarjat osuvat Suomeen, että kyllä täällä niitä katsottiin 80-luvulla. Olen syntynyt 1976 eli olin 80-luvun lapsi. Meillä katsottiin Dallasta, Dynastiaa, MacGyveria, kaikkia muitakin sen ajan ohjelmia. Elämä oli varsin arkista; syötiin tavallisia ruokia, käytiin koulussa ja töissä, leikittiin ja maksettiin asuntolainaa (jonka korot siihen aikaan saattoivat olla yli 10%), joten mitään kovin kallista ainakaan meille ei ostettu, vaikka oletan meidän olleen ihan keskituloisia kahden työssäkäyvän vanhemman perheenä. Pidin saamaani aitoa My Little Ponya ja Barbieta ylellisyytenä, luin paljon kirjoja (enimmäkseen kirjastosta), piirsin ja ulkoilin, kesämökillä uiminen oli parasta mitä tiesin. Meille tuli jopa aikansa hienoudet; vhs-nauhuri, jolla saattoi katsella videoita ja Commodore 64 -tietokone. Naapurin lapset tulivat sitä ihmettelemään, ja pelasimme yhdessä. Perjantai oli viikon kohokohta, se kun oli karkkipäivä. Lapsille ostettiin pienet karkkilaatikot tai Lauantaipussi jaettavaksi kolmelle. Perjantai-iltaisin perhe kokoontui katsomaan televisiosta jotain parhaan katseluajan viihdeohjelmaa, samoin lauantaina, jolloin oli saunapäivä ja sai limsaa ja joskus jäätelöä. Olin onnellinen lapsi ja perheemme ehjä ja kotoisa. Monella oli kuitenkin siihen aikaan alkoholiongelmaa ja väkivaltaa, siihen aikaan sellaisesta enimmäkseen vaiettiin. Kuulin koulussa joidenkin lasten puhuvan sensuuntaisista asioista, varsin varovasti viitaten. Isommat lapset (teinit) ihailivat Dingoa ja muita yhtyeitä.
Olen nk. x-sykypolvea eli syntynyt 70-luvun lopulla ja vietänyt nuoruuteni kasarilla johon omaan nuoruuteen kuuluivat frisbeen heitto, pallopelit, leijan lennätys, uimassa käynnit joka kesä ja "poika-tukka" sekä ehdottomat kasari sarjat: Macgyver, Ritari-ässä, Kari Salmelaisen aivan loistava napakymppi-formaatti, aito alkuperäinen kymppitonni Riitta Väisäsen vetämänä ja pikku-kakkonen peukaloisen retkineen, unohtamatta Karpolla on asiaa, tottakai.
Voin sanoa, että ei se kasariaika ollut ihan semmoista meillä täällä Suomessa kuin miten länsimaiset Hollywood -formaatit sen esittävät telkassa.
Paljon hyvää ja parempaa oli kasariaika ennen internettiä ja suurimmalta osin älyttömien käyttäjien älypuhelimia. Siinä vaiheessa kun internet vapautui kuluttajien käyttöön vapaasti ilman mitään sensuuria ja sivujen rajoituksia, ihmiset muuttuivat oudoiksi. Syntyi moraalittomuutta, epävakautta ja riitaisuutta. Oli sitä varmasti pienissä määrin jo 80-luvullakin mutta ei siinä mittakaavassa kuin mitä se on tänäpäivänä ja tällainen maailmankatsomus "brändi" on todella surullista.
Suomessa meno oli paljon maanläheisempää ja oli Suomalaisen kulttuurin vallitsevat arvot, kunnioitus ja roti. Voisi sanoa myös, että eräänlainen nukkavieruus ja oma maa mansikka, muu maa mustikka -aate.
Elo oli melko pitkälti sellaista maalaistyylistä ja seesteistä, oltiin balanssissa ympäristön ja itsemme kanssa mutta myös koitettiin olla tyylikkäitä nuoria sen ajan kulttuurisessa maailmassa sen aikaisesti hienoilla pukeutumisilla joihin kuului esim. silkkitakki, farkut ja italialais-tyyliset purjehdus-kengät.
80-luvulta muistan tupakansavun hämyiset baarit jossa välillä käytiin limsalla ja kun joka kiinteistöllä oli vielä oma talonmies eikä kiertäviä kiinteistöhuoltoja ollut. Heavy rock ja power-metalli -skene teki tuloaan ja jolloin alkoi myös eräänlainen tasa-arvojen aikakausi ruohonjuuritasolta mikä nyt rehottaa valtoimenaan kuin kasariajan sheivaamaton genitaalialue.
Oltiin myös enempi perhe- ja sukulaiskeskeisiäkin ja ainakin omassa nuoruudestani vietin paljon aikaa mummolassa milloin peltotöissä enon kanssa, metsässä kiipeilemässä kallioilla tai Mukkulan rannassa uimassa ja saunomassa isän kanssa jossa hirrestä rakennettuun rantasaunaan pääsi yleisellä vuorolla parilla markalla ennen kuin muuttui omistajan vaihdoksen myötä porvarilliseksi rahan ahnehdinnan irvikuvaksi.
Kertakaikkisen mahtavaa aikaa oli 80-luku enkä vaihtaisi kasaria mihinkään muuhun aikakauteen mutta ei se kyllä ihan ollut niin miten televisio sen kuvaa, paitsi ylen antoisan kuva-arkistoissa olevat 80-luvun suomalaiset elokuvat ja sarjat. Niistä saa kaikista läheisimmän kuvan Suomen kasariajasta.
Y-sukupolvi vielä jotenkuten hiffaa 80-lukua ja kerkesi sitä vähän elääkkin silloin. Milleniaaleilla ja nykynuorisolla ei ole mitään käryä koko kasarista ja ovat ihan kujalla globalisaatioitumisen takia. On totta, että EU:n ja tämän globalisaatio-koohkaamisten takia ollaan melkolailla menetetty suvereenius ja oma kulttuurimme nykyisenlaiseen liukuhihna-stereotypiaan ja massatuotantoon.
Ikävä on ollut grilli-kojuja, Carrolsia ja aikaa ennen internetin käytön vapautumista.
:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kun saisi vielä 80-luvun takaisin. Ei ollut somea, ihmiset tapasivat ihan livenä toisiaan, käytiin kylässä ilman että tarvitsi ilmoittaa monta viikko etukäteen, ei ollut ulkonäkö paineita, töissä ruokatauolla keskusteltiin asioista, elämä oli jotenkin yksinkertaisempaa, ruuatkin tehtiin alusta alkaen ja syötiin joka päivä yhdessä, en tuntenut ketään tuttava piirissä jolla olisi ollut näitä ongelma lapsia niinkuin tänä päivänä joka toisella on. No, mennyttä aikaa ei takaisin saa.
Oli ulkonäköpaineita, turha glorifioida. Onneksi oli jo piilolinssit, ei tarvinnut pitää tv-ruudun kokoisia silmälaseja. Ylisuuret rillit taitavat olevan nykypäivänä muotia, näyttävät edelleen rumilta.
Elämä oli tosiaan yksinkertaisempaa, ja meilläkin syötiin yhdessä joka päivä. Lapset harrastivat "höntsää", harvassa olivat ne koulukaverit, jotka harrastivat tavoitteellisesti esim. urheilua. Nuoret kävivät interreilillä kesälomilla. Ja kesätöitä sai joka kesäksi, soitti vaan firmoihin ja kysyi, pääseekö kesätöihin.
Allekirjoitan tuon ulkonäköasian! Siihen aikaan oli jollakin tapaa oikeutettua arvostella ihmisiä ulkonäön perustella ihan avoimesti. Kirjekaveri-ilmoituksissakin luki "rillipäät älkää vaivautuko", vaikka eihän kirjekaveria edes näe missään!
Oli tosi out olla "rillipää", "läski" (eikä siihen aikaan edes ollut juuri ketään nykyajan mittapuulla lihavaa!) tai "omituinen", joka käsitti melkein mitä tahansa massasta poikkeavaa. Myös vammaisia saatettiin osoitella ja arvostella. Myös naisten esineellistäminen oli arkipäivää.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.
Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten
Yritätkö nyt kuvata 1950 vai 1980-lukua ja sittenkin jossain pöndellä?
Suurissa kaupungeissa oli nuorten vaatteisiin erikoistuneita liikkeitä ja ketjuja jo 1980-luvun puolivälissä jolloin itse olin teini ja Stoccallakin ihan oma osastonsa lasten- sekä nuorten vaatteille.
Asuin tuohon aikaan Turussa johon muotitrendit rantautuivat Tukholman kautta vuotta ennen kuin edes Helsinkiin mutta nyt ei puhuttu yksittäisestä vuodesta vaan kokonaisesta vuosikymmenestä.
Helsigissähän lättähatut apinoivat amerikkalaista nuorisomuotia ja -kulttuuria jo 1950-luvulla ja kasarilla nämä edelläkävijät olivat jo 50v paremmalla puolen.
Vierailija kirjoitti:
Amerikka ja Suomi hyvin eri. Amerikassa kaikki ne tavarat ja coolit vaatteet. Suomessa paljon ankeampaa, vaikka joissain jutuissa imitoitiinkin. Englantia ei oppinut niin helposti vain pitämällä korvansa auki, koska se ei ympäröinyt Suomessa meitä ihan kaikkialta. Yhtäjaksoisia jenkkipiirrettyjä näin vain hotelleissa (Fun Factory), koska ei meillä ollut kaapelitelkkua kotona. Piirretyt katsottiin sunnuntaisin tai sitten vhs-videolta muutamaa samaa koko ajan.
MTV, Music Television kaapeli TV:stä tuli 80-luvun loppupuolella. Muutti aikalailla maalaisjuntinkin elämää. Etelänlomalle pääsi opiskelijakin aika edullisesti, ja Lontoon humuun 600 markalla kun Suomen markka oli sillä hetkellä vahva. Siis 100e majoituksineen.
Maaseudulla tanssilavoilla tapahtui. Ei, bändit ei olleet siellä humppabändejä vaan Dingoa, Yötä jne. Tappeluja piisasi ja metsässä nussittiin. Mieleen on jäänyt serkkupoika, joka oli kova tappelemaan. Istuttiin tyttöjen kanssa lavan aidalla kun poikienväliset alkoi. Serkkupoika, tuolloin 19 v. antoi hammasproteesit minulle jemmaan, ettei mene hukkaan tai rikki turpaan hakatessa. Oli ne aikoja.