Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Vierailija kirjoitti:
Kahdeksankytluku oli parasta, sen jälkeen maailmassa on ollut pelkkää alamäkeä.
Kyllä! Kuka tahansa pienellä pääomalla sai hankittua itselleen arava/kovanrahan asunnon jos vähänkään viitsi paneutua.
Lapsille tuli hyvälaatuisia vaatteita ja kenkiä eikä tarvinnut palella.
Harrastuksia oli paljon aikuisille ja lapsille.
Kyllä se vaan oli mukava ajanjakso!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.
Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten
Yritätkö nyt kuvata 1950 vai 1980-lukua ja sittenkin jossain pöndellä?
Suurissa kaupungeissa oli nuorten vaatteisiin erikoistuneita liikkeitä ja ketjuja jo 1980-luvun puolivälissä jolloin itse olin teini ja Stoccallakin ihan oma osastonsa lasten- sekä nuorten vaatteille.
Asuin tuohon aikaan Turussa johon muotitrendit rantautuivat Tukholman kautta vuotta ennen kuin edes Helsinkiin mutta nyt ei puhuttu yksittäisestä vuodesta vaan kokonaisesta vuosikymmenestä.
Helsigissähän lättähatut apinoivat amerikkalaista nuorisomuotia ja -kulttuuria jo 1950-luvulla ja kasarilla nämä edelläkävijät olivat jo 50v paremmalla puolen.
Yhtä lailla se 80-luku oli maaseudullakin, kuin kaupungeissa - samaa ajanjaksoa eletään koko maailmassa yhtä aikaa, eri ilmiöt näkyvät eri paikoissa eri tavoin. Ja silloin suuri osa ihmisistä, etenkin nuorista, asui maakunnissa.
Kun tällaiseen ketjuun moni kirjoittaa, kuullaan kokonaisuus eikä vain yhden paikkakunnan ja yhden ihmisen totuus.
Kasari, harmaa aikakausi, jolloin Reagan ja Thatser pilasivat koko maailman tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karpolla on asiaa oli ainoa todellinen tosi kuva 80-luvun Suomesta ja Kekkosen valtakaudesta.
Itse en muista vihaavani mitään TV sarjaa enemmän kuin sitä Karpon satuiluja ja valehtelua.
Onpas "älykköpalstalla" paljon narsistisen Karpon faneja.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla itselläänkin oli tv-sarjoja, joissa oli varsin epätodellista teknologiaa, esim. Whiz Kids, Suomessa tunnettu Tietokonejengi -nimellä, jossa mm. Pieni Talo Preerialla -sarjasta tuttu Matthew Labyorteaux :)
Tuota oli silloin lapsena ihan hauska katsoa, mutta Ritari Ässä oli se ykkös-sarja :)
Muistan tuon sarjan. Tuohon aikaan tv-sarjoilla oli kunnon pitkät tunnarit. Dallasilla oli paras. Nykykatsoja ei jaksaisi noin pitkiä, mikä on kyllä säälittävää. Senhän takia alku- ja lopputunnarit ovat nykyään todella olemattomat, jos niitä edes on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.
Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten nykyään. Jos ei tykännyt värikkäästä pintamuodista, joka yhdistyi typerään juppikulttuuriin, vaihtoehtoinen tyyli oli vintage ja nostalgia esim vanhat leffat kuten Casablanca. Vintage-sanaa ei tosin vielä käytetty.
Ihmiset kyttäsivät toisiaan ja kovin erikoisia vaatteita ei voinut tavallinen ihminen käyttää. Hiuslisäkkeet tai irtoripset herätti suurta närkästystä, harva niitä käyttikään. Toisaalta Madonnan alusvaatemuoti oli suosittua ja arkenakin taiteellisilla tyypeillä saattoi olla vaatteiden päällä satiinikorsettityylinen asuste.
.
Mitä ihmettä, tottakai oli nuorisomuotia! Kukaan kasarilla elänyt nuori ei unohda micmaceja ja beaverseja. Pääkaupunkiseudulla kukaan nuoruuttaan Helsingin ympäristössä elänyt keski-ikäinen ei voi kulkea Vuorikatua pitkin muistamatta micmacin liikettä!
Kirppareita ei ollut. Jos joku käytti käytettyjä vaatteita, oli todella köyhä, ihan neutraalisti sanottuna. Paitsi perheen kesken kierrätettiin tietenkin, perittiin isommilta sisaruksilta, kuten nykyäänkin tehdään.
Irtoripset ja tupeeraukset kuuluvat 60-lukuun. Kasarilla ei käytetty irtoripsiä, en tiedä oliko edes saatavilla missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.
Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten nykyään. Jos ei tykännyt värikkäästä pintamuodista, joka yhdistyi typerään juppikulttuuriin, vaihtoehtoinen tyyli oli vintage ja nostalgia esim vanhat leffat kuten Casablanca. Vintage-sanaa ei tosin vielä käytetty.
Ihmiset kyttäsivät toisiaan ja kovin erikoisia vaatteita ei voinut tavallinen ihminen käyttää. Hiuslisäkkeet tai irtoripset herätti suurta närkästystä, harva niitä käyttikään. Toisaalta Madonnan alusvaatemuoti oli suosittua ja arkenakin taiteellisilla tyypeillä saattoi olla vaatteiden päällä satiinikorsettityylinen asuste.
.
Mitä ihmettä, tottakai oli nuorisomuotia! Kukaan kasarilla elänyt nuori ei unohda micmaceja ja beaverseja. Pääkaupunkiseudulla kukaan nuoruuttaan Helsingin ympäristössä elänyt keski-ikäinen ei voi kulkea Vuorikatua pitkin muistamatta micmacin liikettä!
Kirppareita ei ollut. Jos joku käytti käytettyjä vaatteita, oli todella köyhä, ihan neutraalisti sanottuna. Paitsi perheen kesken kierrätettiin tietenkin, perittiin isommilta sisaruksilta, kuten nykyäänkin tehdään.
Irtoripset ja tupeeraukset kuuluvat 60-lukuun. Kasarilla ei käytetty irtoripsiä, en tiedä oliko edes saatavilla missään.
Kasareilla ei ollut rock-henkistä tyyliesimerkkiä, ja vasta nyt sitä on ja myös naisille. Madonna ehkä oli eniten rock-henkinen esikuva naisille, mutta olihan hänkin poppari. Jos ei neonhörhelötyyli miellyttänyt, oli vain farkut ja ehkä jostain esiin kaivettu nahkarotsi. Taiteellisilla tyypeillä oli erikoisempia virityksiä.
Puhun Helsingin 80-luvusta, jolloin olin parikymppinen. Micmacit ja seppälät oli noloja, suurempia ketjuja ei ollut. Oliko micmacceja edes muualla kuin Helsingissä? Tarkoitus on kuvata tilannetta, että trendikkäitä vetimiä ei vaan kerta kaikkiaan ollut tarjolla kuten nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä köyhät myös vikisi silloin mutta se oli Jallun ja erotiikan maailman palstoilla
80-luvun lopulla oli myös vaihe, jolloin kaupoissa ja ihmisten päällä oli pelkästään siniharmaata farkkuja ja collegepaitaa. Kaikki muu, esim hameet tai korkkarit, pidettiin törkeänä huomiohakuisuutena.
Vartalon muodot kuului peittää suoralinjaisella paidalla, lantion alue ei saanut näkyä paitsi mitä nyt farkut näkyi paidan alta. Jumpassa pidettiin suoria lantionpeittäviä teepaitoja. Jatsbaletissa tosiharrastajilla oli rikkinäisiä trikoita, triokoot ja lahkeeton leotardi, collegepusero josta kaulus oli leikattu niin että se putosi olan yli, säärystimet. Lantion liikuttamista tanssiessa pidettiin julkeana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukka ainakin oli aina hyvin.
..Ja kello näkyi !
Kasarilla oli vielä naistentansseja, ihan stadin discoissakin. Aijai että oli hauskaa! Kytiksen tiistait!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasarilla sain pillua vielä!siihen se sitten loppukin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta myös kasarilla oli erilaisia ihmisiä, erilaisia elämiä, erilaisia maita, erilaisia elämäntapoja.
Silloinhan niitä vasta olikin! Kasarilla maat olivat oikeasti erilaisia. Euroopassakin lähes joka maassa oli oma valuutta, jopa omia mittayksiköitä. Samaan muottiin pakottaminen alkoi vasta ysärillä, kun EU alkoi todella laajeta. Professori Serafim Seppälä on kiteyttänyt osuvasti: "Globalisaatio tuhoaa aidon monikulttuurisuuden." Globalisaatiossa näet kaikissa maissa syödään samoja pikaruokia, kuunnellaan samaa populaarimusaa, katsotaan samoja leffoja, seurataan samoja urheilujoukkueita, puhutaan samaa kieltä huonoa englantia jne. Ei sellainen ole mitään monikulttuurisuutta. Vanhoissa Bond-leffoissa on häivähdys entisaikojen monikulttuurisuutta. Toki se on kärjistettyä ja pelaa stereotypioilla, mutta vielä kasarilla eri maat olivat aidosti erilaisia. Nythän kaikki suuret kaupungit ovat täynnä sitä yhtä ja samaa.
Mitä kasarisarjoihin tulee, niin ei esim. Suomessa ollut koskaan sellaisia autoja, joita amerikkalaisissa kasarileffoissa ja sarjoissa näkee. Täällä oli Ladoja, Talboteja, Datsuneita, Pösöjä, Saab 96:ia jne. Tietysti niihin sarjoihin on yritetty saada oman aikansa tyylikkäimpiä visioita. Miami Vice on hyvä esimerkki. Se sai Miamin näyttämään unenomaisen upealta paikalta neonvaloineen. Suomalaiset saattoivat vain haaveilla sellaisesta, mutta eihän se ollut totta Amerikassakaan kuin pienelle rikkaalle juppieliitille.
Mitä hittoo, onko täällä joku muukin joka on lukenut Serafim Seppälän uusimman kirjan 😁 Ja mä kun luulin olevani marginaalityyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.
Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten nykyään. Jos ei tykännyt värikkäästä pintamuodista, joka yhdistyi typerään juppikulttuuriin, vaihtoehtoinen tyyli oli vintage ja nostalgia esim vanhat leffat kuten Casablanca. Vintage-sanaa ei tosin vielä käytetty.
Ihmiset kyttäsivät toisiaan ja kovin erikoisia vaatteita ei voinut tavallinen ihminen käyttää. Hiuslisäkkeet tai irtoripset herätti suurta närkästystä, harva niitä käyttikään. Toisaalta Madonnan alusvaatemuoti oli suosittua ja arkenakin taiteellisilla tyypeillä saattoi olla vaatteiden päällä satiinikorsettityylinen asuste.
.
Mitä ihmettä, tottakai oli nuorisomuotia! Kukaan kasarilla elänyt nuori ei unohda micmaceja ja beaverseja. Pääkaupunkiseudulla kukaan nuoruuttaan Helsingin ympäristössä elänyt keski-ikäinen ei voi kulkea Vuorikatua pitkin muistamatta micmacin liikettä!
Kirppareita ei ollut. Jos joku käytti käytettyjä vaatteita, oli todella köyhä, ihan neutraalisti sanottuna. Paitsi perheen kesken kierrätettiin tietenkin, perittiin isommilta sisaruksilta, kuten nykyäänkin tehdään.
Irtoripset ja tupeeraukset kuuluvat 60-lukuun. Kasarilla ei käytetty irtoripsiä, en tiedä oliko edes saatavilla missään.
Kasareilla ei ollut rock-henkistä tyyliesimerkkiä, ja vasta nyt sitä on ja myös naisille. Madonna ehkä oli eniten rock-henkinen esikuva naisille, mutta olihan hänkin poppari. Jos ei neonhörhelötyyli miellyttänyt, oli vain farkut ja ehkä jostain esiin kaivettu nahkarotsi. Taiteellisilla tyypeillä oli erikoisempia virityksiä.
Puhun Helsingin 80-luvusta, jolloin olin parikymppinen. Micmacit ja seppälät oli noloja, suurempia ketjuja ei ollut. Oliko micmacceja edes muualla kuin Helsingissä? Tarkoitus on kuvata tilannetta, että trendikkäitä vetimiä ei vaan kerta kaikkiaan ollut tarjolla kuten nyt.
Niin mutta jokaisella vuosikymmenellä on ne omat trendinsä. Kasarilla se löysä collegepaita oli trendikäs, kuten myös olkatoppaukset jne. Trendikäs vaate on aikaverrannollinen, aina.
Micmachan oli trendien huipulla, ja sieltä sai muitakin vaatteita kuin farkkuja. Seppälä oli nolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta myös kasarilla oli erilaisia ihmisiä, erilaisia elämiä, erilaisia maita, erilaisia elämäntapoja.
Silloinhan niitä vasta olikin! Kasarilla maat olivat oikeasti erilaisia. Euroopassakin lähes joka maassa oli oma valuutta, jopa omia mittayksiköitä. Samaan muottiin pakottaminen alkoi vasta ysärillä, kun EU alkoi todella laajeta. Professori Serafim Seppälä on kiteyttänyt osuvasti: "Globalisaatio tuhoaa aidon monikulttuurisuuden." Globalisaatiossa näet kaikissa maissa syödään samoja pikaruokia, kuunnellaan samaa populaarimusaa, katsotaan samoja leffoja, seurataan samoja urheilujoukkueita, puhutaan samaa kieltä huonoa englantia jne. Ei sellainen ole mitään monikulttuurisuutta. Vanhoissa Bond-leffoissa on häivähdys entisaikojen monikulttuurisuutta. Toki se on kärjistettyä ja pelaa stereotypioilla, mutta vielä kasarilla eri maat olivat aidosti erilaisia. Nythän kaikki suuret kaupungit ovat täynnä sitä yhtä ja samaa.
Mitä kasarisarjoihin tulee, niin ei esim. Suomessa ollut koskaan sellaisia autoja, joita amerikkalaisissa kasarileffoissa ja sarjoissa näkee. Täällä oli Ladoja, Talboteja, Datsuneita, Pösöjä, Saab 96:ia jne. Tietysti niihin sarjoihin on yritetty saada oman aikansa tyylikkäimpiä visioita. Miami Vice on hyvä esimerkki. Se sai Miamin näyttämään unenomaisen upealta paikalta neonvaloineen. Suomalaiset saattoivat vain haaveilla sellaisesta, mutta eihän se ollut totta Amerikassakaan kuin pienelle rikkaalle juppieliitille.
Mitä hittoo, onko täällä joku muukin joka on lukenut Serafim Seppälän uusimman kirjan 😁 Ja mä kun luulin olevani marginaalityyppi.
Upeeta saatana!Aamun pelastus :)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, että minkälaisena se elokuvissa tai televisiosarjoissa esitetään, niin en voi tietää vaikka synnyinkin 1980-luvulla. Mutta ainakin minun muistikuvissani se oli paljon parempaa aikaa kuin nykyaika. Ainakin silloin olisi varmasti vain naurettu jos sen aikaisille ihmisille olisi kerrottu, että vuonna 2022 ihmiset usein räpläävät puhelimiaan tuntikausia päivässä ja siksi lapsetkaan eivät edes osaa välttämättä kunnolla leikkiä. Silloin me lapset kun olimme ulkona keskenämme, juoksimme usein ties missä ilman, että vanhemmat edes tiesivät aina, missä olemme ja oikeasti leikimme keskenämme. Että lapsuusmuistot eivät sitten ole sitä, että istuttiin sisällä ja räplättiin puhelinta.
Lapsille ehkä olikin kivaa aikaa. Vaurastuttiin, oli väriä ja leluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.
Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten nykyään. Jos ei tykännyt värikkäästä pintamuodista, joka yhdistyi typerään juppikulttuuriin, vaihtoehtoinen tyyli oli vintage ja nostalgia esim vanhat leffat kuten Casablanca. Vintage-sanaa ei tosin vielä käytetty.
Ihmiset kyttäsivät toisiaan ja kovin erikoisia vaatteita ei voinut tavallinen ihminen käyttää. Hiuslisäkkeet tai irtoripset herätti suurta närkästystä, harva niitä käyttikään. Toisaalta Madonnan alusvaatemuoti oli suosittua ja arkenakin taiteellisilla tyypeillä saattoi olla vaatteiden päällä satiinikorsettityylinen asuste.
.
Mitä ihmettä, tottakai oli nuorisomuotia! Kukaan kasarilla elänyt nuori ei unohda micmaceja ja beaverseja. Pääkaupunkiseudulla kukaan nuoruuttaan Helsingin ympäristössä elänyt keski-ikäinen ei voi kulkea Vuorikatua pitkin muistamatta micmacin liikettä!
Kirppareita ei ollut. Jos joku käytti käytettyjä vaatteita, oli todella köyhä, ihan neutraalisti sanottuna. Paitsi perheen kesken kierrätettiin tietenkin, perittiin isommilta sisaruksilta, kuten nykyäänkin tehdään.
Irtoripset ja tupeeraukset kuuluvat 60-lukuun. Kasarilla ei käytetty irtoripsiä, en tiedä oliko edes saatavilla missään.
Kasareilla ei ollut rock-henkistä tyyliesimerkkiä, ja vasta nyt sitä on ja myös naisille. Madonna ehkä oli eniten rock-henkinen esikuva naisille, mutta olihan hänkin poppari. Jos ei neonhörhelötyyli miellyttänyt, oli vain farkut ja ehkä jostain esiin kaivettu nahkarotsi. Taiteellisilla tyypeillä oli erikoisempia virityksiä.
Puhun Helsingin 80-luvusta, jolloin olin parikymppinen. Micmacit ja seppälät oli noloja, suurempia ketjuja ei ollut. Oliko micmacceja edes muualla kuin Helsingissä? Tarkoitus on kuvata tilannetta, että trendikkäitä vetimiä ei vaan kerta kaikkiaan ollut tarjolla kuten nyt.
Niin mutta jokaisella vuosikymmenellä on ne omat trendinsä. Kasarilla se löysä collegepaita oli trendikäs, kuten myös olkatoppaukset jne. Trendikäs vaate on aikaverrannollinen, aina.
Micmachan oli trendien huipulla, ja sieltä sai muitakin vaatteita kuin farkkuja. Seppälä oli nolo.
Mulla oli dockers farkut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katuväkivallan määrä oli hurja suomalaisissa kaupungeissa. Jos kalliolainen poika käveli Töölöön, oli syytä olla jotain kättä pidempää mukana, ettei tullut turpaan. Sama pikkukylillä, naapurikylän poikia vastaan tuli turpakäräjät jos meidän kylän tansseihin yrittivät.
Tämä on totta. Nuoriso ryösteli ja hakkasi toisiaan kuin vierasta sikaa. Kuka tahansa saattoi tulla hakatuksi missä tahansa, lähiöiden välillä oli jengitappeluita jne. Naapurilähiöön tai kaupungin keskustaan ei ollut mitään asiaa yksin.
Höpö höpö, itse en ainakaan tämmöiseen törmännyt
Arki oli tosiaan erinköistä.
Kaikki oli vapaampaa ja rennompaa, kun joka ikiseen asiaan ei ollut lakia ja säädöksiä niin kuin nyt. Se oli myös hyvinvoinnin aikaa ennen isoa lamaa, joten se vaikutti ilmapiiriin jo muutenkin. Sen jälkeen mikään ei ole enää ollut ennallaan.
Viikonloppuisin ajettiin pillurallia samoin kuin nytkin, mutta autokuntia oli kaksi. Toinen oli tavalliset autot ja toinen oli jenkkiautopiirit, ja näitä autoja oli paljon ja kuskinsa pukeutuivat ajanmukaiseen tyyliin rasvatukkia myöten.
Viikonloppuisin oli paljon liftareita, ja monet tutustuivatkin kyytiä kaipaaviin mimmeihin juuri näin.
Toisin kuin nykyään joutuu käräjille joka asiasta, siihen aikaa riidat ratkottiin lennossa, mikä toi oman mausteensa nuorison viikonloppuihin.
Puhelimet oli lankapuhelimia, joten tapaamiset sovittiin etukäteen tai
soitettiin sinne kotinumeroon, tai sitten mentiin vain paikalle.
Tietokoneet tekivät vasta tuloaan eikä kaikilla ollut edes väritelevisiota.
Videonauhurit alkoivat tulla markkinoille, ja mitä tietokonepelit tänään ottavat aikaa, silloin katsottiin yhdessä elokuvia videolta. Tv-kanavia oli ylen 1 ja 2 ja mtv3. Edes teksti-tv:tä ei ollut.
En ole erityinen musiikin asiantuntija, mutta ymmärtääkseni musiikkimaku oli kääntymässä raskaammaksi. Kiss, Twisted Sister ja tällaiset muuttivat katukuvassa nuorison muotia räiskyvämmäksi ja se toi mukanaan enemmän yksilöllisyyttä ihmisten identiteettiin, joka kouluissa yritettiin painaa alas joka käänteessä.
Kioskeilla oli peliautomaatteja, mutta ei näitä nykyisiä, vaan ensimmäiset kunnon ns. videopelit tulivat isoina pelilaitteina, joihin laitettiin kolikoilla. Gauntlet ja mitä näitä oli. Toki oli pajatsoa ja flipperiä, mutta hedelmäpelit ja muut taisivat tulla vasta 80-90 taitteissa.
Bensa oli halpaa, se maksoi siihen aikaan noin 3 markkaa litra, joka lienee äkkiä muuntamalla noin 0,5 euroa litra. Vaikea sanoa tarkemmin, kun arvot elää ajan kanssa. Tämän takia nuoriso liikkui ja vietti paljon aikaansa ajellen.
Kouluissa ei ollut videotykkejä, vaan piirtoheittimet. Piirtoheittimet toimi niin, että opettaja kirjoitti kynällä läpinäkyvälle kalvolle ja se heijastettiin luokan eteen. Videotykkien sijaan kuvia heijastettiin diaprojektoreilla ja videonauhureiden myötä televisiot ja nauhuri päätyivät opetuskalustoon.
Toisin kuin nykyään vaikuttaa, ihmisillä oli paksumpi nahka kestää vastoinkäymisiä. Tänä päivänä pahoitetaan mieli joka asiasta, ja tämän päivän meiningillä olisikin silloin joutunut naurunalaiseksi.
Ei ollut internettiä, joten tiedonhaut tehtiin menemällä kirjastoon.
Tottakai oli nuorisomuotia 1980- luvulla, vaikka se ehkä vähän jälkijunassa kulki suureen maailmaam verrattuna.
Suurin osa nuorista piti farkkuja, kun taas aikuiset niitä harvoin käyttivät, tietyissä ammateissa, kuten opettaja, farkkuja ei edes saanut käyttää.
Vakosamettihousut olivat nuorekkaan opettajan epämuodollisen asun housut.
Farkun lahkeiden leveys muuttui, 70- luvun lopulla olivat vielä leveät "Jamekset", siitä kapenivat pilleiksi.
Stretch-kangasta ei vielä tunnettu, joten pillifarkut olivat todella epämukavat ja epäkäytännölliset.
80- luvulla muotikenkiä olivat mm. "kuukengät"(raskaat talvisaappaat, joissa oli huopatossu sisällä) ja cowboy-bootsit.
Bootseissa oli alkuperäistyyliin korkeat korot ja tosi liukas pohja, sekä erittäin kapea kärki.
Epäkäytännöllisempää talvipukeutumista sai hakea, kuin pillifarkut, bootsit ja lyhythelmainen pusero...
Pipoa ei juuri käytetty tai muuta päähinettä, ellei paukkupakkanen pakottanut.