Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Oi oi kyllä kasari oli hyvää aikaa. olin just päässyt intistä kesällä. Musiikki josta pidin oli disco musaa ja tietysti pomo, ulkomainen musiikki mitä niitä oli 80-luvulla olin kylläkin kaikki ruokainen normaali suomi musiikkiin mukaan luettuna. 80-luvulla ajettiin stadissa ( Helsinki ) ja auto kanta oli hienoa. Baarit kasari aikaa ai ai ja niitä oli parhaat joissa kävin olivat mm hassu, häppäri, silver nihgt, ky, botta, sillankorva (oli hyvä mesta) jotain on vuosien saatossa unohtunut,  ( nimi muisti pätkii ).

Joku sanoi autokanta olevan itä-autoja ? , no olihan niitä ja kaverilla oli Elite ? kyllä vain ja arvatkaa totta on paremmin saatiin autoon kyytiin naisia, kuin minun omaan joka Japsi cupe eikä montaa suomessa ( en paljasta ihan kaikkia ), elitessa oli sitä taikaa ja autolla oli nimi jota naiset kukatoi on ? ja vastaus oli pitäähän autolla nimi hä.

Tappelut, olihan niitä, mutta minun nuoruudessa tappelut pääosin olivat reiluja, lyötiin ihan nahkanyrkillä suoraan käkättimeen joskus mono oli villimpi, mutta kaikki jäi henkiin, toki vähän ruhjeita. itse en ole osallistunut, sillä olin jo ohittanut tuon teini uhoiluln, kyllä sitä kuuli viikonloppuna tulee valkan, tölikän, krunikan, pihlajiston jengit hakkaa teidät. en ole nähnyt yhtään jengiä minun kotikulmilla, emme haastaneet riitaa ja meidän auto purukassa oli kyseiselta alueelta tuttuja kavereita, ja usein mietimme kukahan sieltä tulee ja nauroimme.

Lopuksi.

Kasari oli jautaa silloin jokkanjolli soi Juicen sanoin. Kesät olivat lämpöisiä +  16 astetta ( iho lähes kanan lihalla ) ja hietsuun uimaan ja aina hymyssä kun oli viileetä, sitten oli kumpula ja stadikka. miettikää sitää aikaa lämpötilassa hurja ero, oli välillä lämmintä, mutta nyt esim kesä 2022  lämmintä + 28 astetta tai jopa ylikin ja monta päivää.

Kasari kesällä oli hyvää aikaa oli lämpötila + 10 asteen tai yläpuolella ja ne kesäyöt ai ai.

Miettikää voitteko kävellä 2020- luvulla yöllä helsingin kaduilla, kuin kasari aikana, en usko?.

Tästä tuli nyt pitkä runo vanhukselta jolla on lapsenlapsia 4 polvessa ( stadi )

Vaikkakin kaikki asuvat Helsingin ulkopuolella nykyään, aika muuttuu, mutta kasari ei unohdu.

Terveisin

Rokki(disco)vaari Hotanen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kevytrakenteinen poika yläasteella ja lukiossa. Opin juomaan alkoholia jo seiskalla yläasteella vuosina 1986-1987. Minulla oli AINA kaksi vaihtoehtoa: kuusi tavallista hartwallin greippilonkeroa tai puolikas pullo Koskenkorvaa tavallisella coca-colalla lantrattuna. Kossusta tuli vähän kovempi känni, mutta ei liikaa.

Kerran kokeilin viinaa nimeltä prinssi eversti. En tykännyt ja palasin heti vakiojuomiini.

On asioita, joita kadun elämässäni, mutta se että pidin nuorena hauskaa kasarilla, ei kaduta pätkääkään. Tekisin kaiken uudelleen samalla lailla.

M49

Miksihän tuota kertomustani oli alapeukutettu? En kadu sitä, että kasarilla olin vapaa ja pidin hauskaa. Voin vielä kertoa, että Honda Monkey moponi oli myös laiton, sitä oli kunnolla viritetty. Yläasteen parkkipaikalla jos oli vaikka 30 mopoa, niin ihan varmasti vain yksi niistä oli laillisessa kuosissa.

M49

Mopoilijoille sattui kyllä pahoja kolareitakin 80-luvulla niillä viritetyillä mopoilla, kuolemaan johtaviakin. Muistan erään pahan kuolonkolarin, mutta en viitsi rueta kertomaan sitä täällä...

Itse kun olen niin myöhään vuodesta syntynyt, niin enpä kerinnyt mopoilla liikenteessä 80-luvun puolella.

Minä kuulin yläasteella, että Suzuki PV kulki 120km/h. 20mm mikunin tai dellorton kaasutin, 80cm3 pytty, tehoputki ja rattaat vaihdettu. Jarrut ei ole suunniteltu sellaiseen menoon. Minun Honda Monkey kulki vain 60km/h.

Kerran kaverinmökkitiellä ajoin umpikännissä Monkeyllani, mutta en kaatunut.

M49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämy kirjoitti:

Olen nk. x-sykypolvea eli syntynyt 70-luvun lopulla ja vietänyt nuoruuteni kasarilla johon omaan nuoruuteen kuuluivat frisbeen heitto, pallopelit, leijan lennätys, uimassa käynnit joka kesä ja "poika-tukka" sekä ehdottomat kasari sarjat: Macgyver, Ritari-ässä, Kari Salmelaisen aivan loistava napakymppi-formaatti, aito alkuperäinen kymppitonni Riitta Väisäsen vetämänä ja pikku-kakkonen peukaloisen retkineen, unohtamatta Karpolla on asiaa, tottakai.

Voin sanoa, että ei se kasariaika ollut ihan semmoista meillä täällä Suomessa kuin miten länsimaiset Hollywood -formaatit sen esittävät telkassa. 

Paljon hyvää ja parempaa oli kasariaika ennen internettiä ja suurimmalta osin älyttömien käyttäjien älypuhelimia. Siinä vaiheessa kun internet vapautui kuluttajien käyttöön vapaasti ilman mitään sensuuria ja sivujen rajoituksia, ihmiset muuttuivat oudoiksi. Syntyi moraalittomuutta, epävakautta ja riitaisuutta.  Oli sitä varmasti pienissä määrin jo 80-luvullakin mutta ei siinä mittakaavassa kuin mitä se on tänäpäivänä ja tällainen maailmankatsomus "brändi" on todella surullista.  

Suomessa meno oli paljon maanläheisempää ja oli Suomalaisen kulttuurin vallitsevat arvot, kunnioitus ja roti. Voisi sanoa myös, että eräänlainen nukkavieruus ja oma maa mansikka, muu maa mustikka -aate.

Elo oli melko pitkälti sellaista maalaistyylistä ja seesteistä, oltiin balanssissa ympäristön ja itsemme kanssa mutta myös koitettiin olla tyylikkäitä nuoria sen ajan kulttuurisessa maailmassa sen aikaisesti hienoilla pukeutumisilla joihin kuului esim. silkkitakki, farkut ja italialais-tyyliset purjehdus-kengät.

80-luvulta muistan tupakansavun hämyiset baarit jossa välillä käytiin limsalla ja kun joka kiinteistöllä oli vielä oma talonmies eikä kiertäviä kiinteistöhuoltoja ollut. Heavy rock ja power-metalli -skene teki tuloaan ja jolloin alkoi myös eräänlainen tasa-arvojen aikakausi ruohonjuuritasolta mikä nyt rehottaa valtoimenaan kuin kasariajan sheivaamaton genitaalialue. 

Oltiin myös enempi perhe- ja sukulaiskeskeisiäkin ja ainakin omassa nuoruudestani vietin paljon aikaa mummolassa milloin peltotöissä enon kanssa, metsässä kiipeilemässä kallioilla tai Mukkulan rannassa uimassa ja saunomassa isän kanssa jossa hirrestä rakennettuun rantasaunaan pääsi yleisellä vuorolla parilla markalla  ennen kuin muuttui omistajan vaihdoksen myötä porvarilliseksi rahan ahnehdinnan irvikuvaksi.

Kertakaikkisen mahtavaa aikaa oli 80-luku enkä vaihtaisi kasaria mihinkään muuhun aikakauteen mutta ei se kyllä ihan ollut niin miten televisio sen kuvaa, paitsi ylen antoisan kuva-arkistoissa olevat 80-luvun suomalaiset elokuvat ja sarjat. Niistä saa kaikista läheisimmän kuvan Suomen kasariajasta.

Y-sukupolvi vielä jotenkuten hiffaa 80-lukua ja kerkesi sitä vähän elääkkin silloin. Milleniaaleilla ja  nykynuorisolla ei ole mitään käryä koko kasarista ja ovat ihan kujalla globalisaatioitumisen takia. On totta, että EU:n ja tämän globalisaatio-koohkaamisten takia ollaan melkolailla menetetty suvereenius ja oma kulttuurimme nykyisenlaiseen liukuhihna-stereotypiaan ja massatuotantoon.

Ikävä on ollut grilli-kojuja,  Carrolsia ja aikaa ennen internetin käytön vapautumista.     

:)

Korjaan sua sen verran, että milleniaalit on se y-sukupolvi.

Niin tyyppihän totesikin syntyneensä 70-luvun lopulla. Eli on viettänyt kasarilla lapsuutensa! käynyt savuisessa baarissa limulla, söpöä. On ihan eri asia viettää lapsuus 80-luvun Lahdessa, Suomen Chicagossa, kuin viettää siellä nuoruus ja nuoren aikuisen elämää. Väkivaltatilastot puhuvat omaa kieltään. 

Suomen Chicago nimitys tulee teurastamoiden lukumäärästä, mikä oli aikoinaan mittava, niin Lahdessa kuin Chicagossa.

Se Suomen Chicago nimitys viittasi Yhdysvaltain Chicagon rikollisuuteen kuten Al Caponeen kollegeineen.

Mä muistan kasarin lapsuudesta yhteisöllisyyden. Naapureiden kanssa vietettiin juhannuksen ja uudet vuodet. Jouluksi koko suku kokoontui laajalla skaalalla mummolaan. Ihmisiä oli aina ympärillä ja kyläiltiin matalalla kynnyksellä. Oli yhteisiä mökkejä ja veneitä. Koko kylä kasvatti ja oli silti vapaampaa kulkea lapsena kuin mitä nykylapsilla. Vaarojakin oli kyllä.

Kun miettii omaa lapsuutta, niin tuntuu että me oltiin aina pihalla ja isoissa monenkymmenenkin lapsen laumoissa leikittiin kaikki korttelin ipanat, pienet ja isommat. Myös perheet harrastivat ja matkustivat yhdessä esim naapureiden kanssa.

Kasarilla oli myös tosi harvinaista, että ihmiset erosivat. Perheet olivat vahvasti ydinperheitä, hyvässä ja pahassa. Ysärillä eroja alkoi sitten tullakin.

Työelämästä muistan myös sen, että omien vanhempien työpaikkojen juhlat ja retket olivat aina perheille. Kaiken maailman laskettelureissut, ulkomaan matkat, joulujuhlat ym käytiin vanhempien työporukoiden kanssa.

Kasarilla nuorten elämä oli rajua ja aitoa. Ei mitään älypuhelimia tai typerää somea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaisen kuvan 80-luvusta nuo sarjat antavat, mutta itse sen ajan eläneenä voin sanoa, että oli suomessa upein vuosikymmen ikinä(ja aivan ihmeellinen ajanjakso ihmiskunnan historiassa yleisesti.) Maailma oli värikäs, yllätyksellinen, jokainen sai olla oma itsensä, osattiin juhlia täysillä miettimättä huomista, elettiin hetkessä. Rajoituksia oli hyvin vähän, mopoilla ajettiin ilman kypäriä, ruotsin laivalle pääsi risteilemään ilman vanhempia kun oli 15v(mekin teimme kaveriporukassa alaikäisinä useamman reissun autolautoilla ruotsiin, laivalla osteltiin olutta ja tupakkaa, päivät rällättiin tukholmassa) jne... Ruoka ja tavarat olivat halpoja suomalaisten tulotasoon nähden. Jokainen sai töitä jos halusi (viimeistään talonrakennustyömailta, jossa tienattiin "mukavasti" hanttihommissa). Suurin ero tähän päivään oli yksilön valtava vapaus ja se, että ihmiset olivat perhekeskeisiä, perheen asioita ei ulkopuolisille isolti juteltu. Jokainen hoiti omat asiansa, viranomaisille ei ilmoituksia helpolla tehty.Tätä ajanjaksoa on lähes mahdoton 2000-luvulla syntyneen ihmisen ymmärtää.

Ihanasti kiteytetty! Melkein tuli kyyneleet silmiin. Tätä vapautta kaipaan niin suunnattomasti ja ahdistaa, että sitä nykyään asteittain koko ajan kavennetaan.

Eli tässä siis kaivataan vapautta kiertää sääntöjä ja lakeja ja lapsille ja nuorille lisää vapautta olla käyttämättä kypärää ajaessa mopoa ja kulkea vahtimatta vaikka ristelyillä JA sitä että kukaan ulkopuolinen ei puuttuisi perheen asioihin ihan sama miten huonosti siellä voitaisiin..? Ettei esim kukaan turhaan naputa tai tule hakemaan lapsia vaikka vanhemmat dokaisivat ja lapset olisivat hunningolla?

Ehkä itse kaipaat ennen kaikkea kuitenkin nuoruuden vuosiasi?

1970- ja 1980-luvuilla lapsilla ei tarvinnut olla maksullisia harrastuksia, joihin vanhemmat kuljettivat heitä autolla. Lapset ja nuoret osasivat olla itsenäisesti keskenään kerrostalon pihassa, koulun lähellä olevalla hiekkakentällä potkimassa palloa tai talvella ulkona jäädytetyllä luistinradalla tai ulkokaukalossa. Se onnistui ilman mitään ohjattua iltapäivätoimintaan eivätkä vanhemmat seuranneet lastensa tekemisiä kännykän avulla koulupäivän aikana. Ei  minun kaveripiirissä mitenkään ajauduttu ja jouduttu jatkuvasti ihmeellisiin tappeluihin, vaan muistan enemmänkin se miten helppo oli värvätä samalla hiekkakentällä tai luistinradalla olevia suunnilleen samanikäisiä poikia, jotta saatiin kunnon pelit aikaiseksi tiettyjen "herrasmiessääntöjen" puitteissa.

Jos olet tällä hetkellä nuori ja haluat elää kuten kasarinuoret, tärkein ohje lienee seuraava: tee aina kuten itse haluat äläkä noudata orjallisesti muiden keksimiä sääntöjä. Vain siten voit olla todella vapaa.

Sarjoissa vastaan tulleet tutuimmat ilmiöt ovat paitapuseron suuret olkatoppaukset ja sitten kampaukset, jossa otsatukkaa on usein tupeerattu näyttävälle kökölle. Farkut ovat usein just sellaisia vähän juntin näköisiä jotka eivät oikein kunnolla istu kantajansa ylle. Niin ja nahkatakki! :-) Nämä löytyvät usein sarjoista ja ovat kyllä tuulahdus 80-luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla nuorten elämä oli rajua ja aitoa. Ei mitään älypuhelimia tai typerää somea.

Näin se kyllä on.

kylläpä tulikin ikävä nuoruutta ja kasaria. silloin oli suomikin turvallinen maa. vaikka niitä tappeluita oli, niin reiluja nyrkkeily matseja, ei ollut aseita käytössä. taskuveitsiä oli kaikilla, mutta niitä ei tappeluissa käytetty. itse kannan vieläkin taskupuukkoa aina ja joka paikassa. musiikki oli ihanaa, toisin kun nykyään. -80 luvun alussa me tytöt osallistuttiin poikien sotaleikkeihin, ja pojat pyöritti hyppynaruja tytöille. ja jos joku poika sattui vetämään saparoista, tai kampitti kuralättiin, ei silloin tehty lastensuojeluilmoitusta. silloin tehtiin suunnitelma, ja kostettiin. koston jälkeen taas oltiin kavereita ja leikit jatkui. jos jotain kiusattiin, niin kaikki lapset puuttui asiaan ja jos ei riittänyt niin kuka tahansa aikuinen lopetti huonon käytöksen vaikka tukkapöllyllä. mikä omituisinta, kukaan ei traumatisoitunut millään tavalla. kolttosista kiinnijääminen tarkoitti automaattisesti selkäsaunaa. silloin opittiin syy ja seuraus. monta kertaa. ei taida sen ajan, tai sinne sijoittuvat telkkariohjelmat kertoa mitään suomalaisesta kasarikulttuurista. 

Vierailija kirjoitti:

kylläpä tulikin ikävä nuoruutta ja kasaria. silloin oli suomikin turvallinen maa. vaikka niitä tappeluita oli, niin reiluja nyrkkeily matseja, ei ollut aseita käytössä. taskuveitsiä oli kaikilla, mutta niitä ei tappeluissa käytetty. itse kannan vieläkin taskupuukkoa aina ja joka paikassa. musiikki oli ihanaa, toisin kun nykyään. -80 luvun alussa me tytöt osallistuttiin poikien sotaleikkeihin, ja pojat pyöritti hyppynaruja tytöille. ja jos joku poika sattui vetämään saparoista, tai kampitti kuralättiin, ei silloin tehty lastensuojeluilmoitusta. silloin tehtiin suunnitelma, ja kostettiin. koston jälkeen taas oltiin kavereita ja leikit jatkui. jos jotain kiusattiin, niin kaikki lapset puuttui asiaan ja jos ei riittänyt niin kuka tahansa aikuinen lopetti huonon käytöksen vaikka tukkapöllyllä. mikä omituisinta, kukaan ei traumatisoitunut millään tavalla. kolttosista kiinnijääminen tarkoitti automaattisesti selkäsaunaa. silloin opittiin syy ja seuraus. monta kertaa. ei taida sen ajan, tai sinne sijoittuvat telkkariohjelmat kertoa mitään suomalaisesta kasarikulttuurista. 

Tästä kirjoituksesta näkee, että kirjoittaja ei ole feikki. Tarkkaa kuvausta kasarista.

80-luvulla tuli paljon uutta, ennennäkemätöntä ja mielenkiintoista teknologiaa, kuten kotitietokoneet, videonauhurit yleistyi kodeissa, jne.

Sen jälkeen innostus niihin on jotenkin laimentunut, koska kehitysaskeleet on olleet pieniä parannuksia siellä täällä, mitä nyt 90-luvulla tuli internet ja matkapuhelimet.

Mutta esim. nykyäänkin älypuhelimet, ulkoisesti ei paljon eroja ole eri sukupolvien ja merkkien välillä, ovat oikeastaan epäkäytännöllisen isoja nykyään, esim. eivät mahdu tehtaalla käytettävien suojahaalarien taskuun, kaikillahan ei ole niitä valkokaulustöitä joiden paidantaskuun ne on varmaan suunniteltu.

Digitaalista sisältöä on tietysti helpompi muutella, mutta kovin omaperäisiä ratkaisuja ei varmaan edes kannata tehdä ainakaan helppokäyttöisyyden kustannuksella.

Joskus tuntuu että "uudistukset" ovat kovin keinotekoisia ja feikkejä ilman mitään aitoa ja hyödyllistä sisältöä, markkinamiesten ja komiteoiden väkisin keksimiä uudistuksia uudistusten vuoksi.

Kasari oli Koiviston valtakausi.

V. 88-89 olin ysiluokalla ja puimme mustat tiukat farkut (näitä kavennettiin itse), aidot lentäjänrotsit, valkoiset tennissukat ja valkoiset varsilenkkarit. Hiukset olivat permanentatut ja leikattu kerroksittain. Tupeerausta ja hiuslakkaa...

Hieman tämän jälkeen moni alkoi käyttämään leviksiä ja lahkeet levenivät.

Liikuttiin paljon kaupungilla.

Vierailija kirjoitti:

kylläpä tulikin ikävä nuoruutta ja kasaria. silloin oli suomikin turvallinen maa. vaikka niitä tappeluita oli, niin reiluja nyrkkeily matseja, ei ollut aseita käytössä. taskuveitsiä oli kaikilla, mutta niitä ei tappeluissa käytetty. itse kannan vieläkin taskupuukkoa aina ja joka paikassa. musiikki oli ihanaa, toisin kun nykyään. -80 luvun alussa me tytöt osallistuttiin poikien sotaleikkeihin, ja pojat pyöritti hyppynaruja tytöille. ja jos joku poika sattui vetämään saparoista, tai kampitti kuralättiin, ei silloin tehty lastensuojeluilmoitusta. silloin tehtiin suunnitelma, ja kostettiin. koston jälkeen taas oltiin kavereita ja leikit jatkui. jos jotain kiusattiin, niin kaikki lapset puuttui asiaan ja jos ei riittänyt niin kuka tahansa aikuinen lopetti huonon käytöksen vaikka tukkapöllyllä. mikä omituisinta, kukaan ei traumatisoitunut millään tavalla. kolttosista kiinnijääminen tarkoitti automaattisesti selkäsaunaa. silloin opittiin syy ja seuraus. monta kertaa. ei taida sen ajan, tai sinne sijoittuvat telkkariohjelmat kertoa mitään suomalaisesta kasarikulttuurista. 

Tirsk! Huomaa, ettet ollut kiusattu 80-luvulla. Silloin kukaan ei puuttunut kiusaamiseen. Kokemusta on. Opettajat vähöttelivät koulukiusaamista ja joskus nauroivat kiusaajien mukana, kun siitä luokan epäsuositusta keksittiin pilkkanimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kylläpä tulikin ikävä nuoruutta ja kasaria. silloin oli suomikin turvallinen maa. vaikka niitä tappeluita oli, niin reiluja nyrkkeily matseja, ei ollut aseita käytössä. taskuveitsiä oli kaikilla, mutta niitä ei tappeluissa käytetty. itse kannan vieläkin taskupuukkoa aina ja joka paikassa. musiikki oli ihanaa, toisin kun nykyään. -80 luvun alussa me tytöt osallistuttiin poikien sotaleikkeihin, ja pojat pyöritti hyppynaruja tytöille. ja jos joku poika sattui vetämään saparoista, tai kampitti kuralättiin, ei silloin tehty lastensuojeluilmoitusta. silloin tehtiin suunnitelma, ja kostettiin. koston jälkeen taas oltiin kavereita ja leikit jatkui. jos jotain kiusattiin, niin kaikki lapset puuttui asiaan ja jos ei riittänyt niin kuka tahansa aikuinen lopetti huonon käytöksen vaikka tukkapöllyllä. mikä omituisinta, kukaan ei traumatisoitunut millään tavalla. kolttosista kiinnijääminen tarkoitti automaattisesti selkäsaunaa. silloin opittiin syy ja seuraus. monta kertaa. ei taida sen ajan, tai sinne sijoittuvat telkkariohjelmat kertoa mitään suomalaisesta kasarikulttuurista. 

Tästä kirjoituksesta näkee, että kirjoittaja ei ole feikki. Tarkkaa kuvausta kasarista.

Sellaisen ihmisen kuvaus, joka ei edes huomannut niitä, joita kiusattiin. Jos itsellä oli kivaa, on helppoa luulla että kaikilla oli.

80-luvulla leikimme kavereiden kanssa ulkona, harrastin balettia ja voimistelua muutaman kerran viikossa. Aika vapaasti saimme mennä, en muista vanhempien pahemmin kuskailleen mihinkään.

Ruokauutuuksia maailmalta kokeiltiin innoissaan, esim oliiveja ja tiramisua.

Ikävänä muistan ns namusedät, joita oli paljon. Ja heitä me todella nuoret tytöt saatiin varoa.

Tietenkään Amerikkalainen 80 luku ei oikein Suomea kuvaa.

Mutta ei kuvaa myöskään nykyajan versiot Suomen 80 luvusta. Nimittäin, ne tekijät jotka tekevät sarjoja Suomen 80 luvusta, ottavat ideoita esimerkiksi katalogeista, joissa oli silloista huippumuotia.

Ongelmaksi muodostuu vain se että Suomalaisten pukeutuminen ei ollut "huippumuodikasta" ja esimerkiksi tavallisista valokuvista huomaa heti sellaisen asian että saattaa olla että ihmisellä on yksi uusi vaate, esimerkiksi paita tai takki, mutta muut vaatteet ja asusteet ovat vanhoja, kuluneita ja ryppyisiä jne.

Sarjoissa ei ole koskaan noin, vaan ihmisillä on vaatteet suoraan kuin katalogin sivuilta, kaikki aivan puhtaita, värikkäitä ja kuin pakasta vedettyjä.

Ainoastaan pieni koululainen sai uudet kouluvaatteet kouluvuoden alussa, ja se tarkoitti paitaa ja farkkuja. Kaikki muut vaatteet olivat edellisvuosien vaatteita ja muutaman käytön jälkeen myös noista uusista vaatteista tuli käyttövaatteita, jotka vedettiin päälle miettimättä lainkaan sitä mikä sopii yhteen.

Mummo sarja on tuosta hyvä esimerkki. Siinä on erittäin rikas perhe, joka satsaa koko ajan kaikkeen uuteen ja hankkii kaiken velaksi. Vain heidän vanhemmillaan on täysin uudet, tuliterät, keskenään matsaavat vaatetukset. Tuollaisille "jupeille" oltaisiin muualla naurettu, mikä tekeekin siitä huvittavaa koska kukaan normaali perhe ei tuolla tavalla toiminut.

Sen vuoksi, jos joku yrittää tehdäkin nyt sarjan suomalaisesta 80 luvusta, tulisi vaatteita hankkia 70-80 lukujen vaihteesta, sitten sekoittaa ne perusvaatteiksi, ja siihen lisätä, jos tarvetta on, joku sen vuoden muotivaate. Katalogien päivän muotia ei kannata seurata jos haluaa autenttista jälkeä. Samoin ne olkatoppaukset, vaikka olivatkin 80 lukua, olivat itseasiassa suhteellisen harvinaisia ja sellaisissa vaatteissa jotka olivat jollakin tavalla juhlallisia ja joita ei todellakaan normipäivänä käytetty!

Toinen tärkeä asia on myös ihmisten erilainen käytös. Ihmiset olivat "normaaleja", mutta ihmisten suissa oli ihan erilaiset puhetyylit ja sanonnat.

Täältä tullaan elämä, suomalainen nuortenelokuva v. 1980

https://areena.yle.fi/1-1084910