Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua läpi. Kävikö jo ilmi, että miksi AP ja mies eivät yksinkertaisesti vain sano anopille, että ei. Ei emme ole tulossa jouluksi luoksesi. Meillä on oma joulu nyt kotona. Saat tulla meille, mutta me emme lähde täältä jouluna mihinkään. Ja sitten vain yksinkertaisesti ota vastaan anopin mahdollisen suuttumisen asiasta.

Miksi jonkun vihastuminen pitäisi ottaa vastaan????

No siis joskus se on väistämätöntä. On ihmisiä jotka suuttuu kun niille sanoo ei. Silti pitää uskaltaa sanoa ei.

Ei se vaadi sitä että pitää ottaa jotain vihastumista vastaan. Ei se anoppi ole lapsi, josta olisi huoltajana vastuussa.

Joku kitisi siitä, miksi työt menee mummolajoulun edelle ja ei työnantaja voi pakottaa sairaustapauksessa töihin. Kyllä meillä vain voi. Työnantajalla on alan tes:iin perustuva oikeus kutsua töihin sairastapauksessa ja vieläpä lyhyellä varoitusajalla. Työantajalla on myös oikeus siirtää sovittuja vapaapäiviä, jos tulee pakottava syy.

Tässä ketjussa jaksaa ihmetyttää, miksi osa kuvittelee, että mummolajoulu menee töiden ohi. Kuinka moni ma-pe 8-16 työaikaa tekevä olisi valmis matkaamaan mummolaan kesken työviikon?

Olisiko hyvä tiedustella myös mummolta, haluaako hän isoa porukkaa luokseen joulun viettoon, varmaan mummolla jo ikääkin jonkin verran.

En ehdi lukea tätä pitkää kommenttirimpsua.

En ymmärrä ylipäätään, miksi joulun pitäisi vielä nykyään olla pakkopullaa ja sukulaiset, tässä tapauksessa anoppi, mukana omine vaatimuksineen.

Tehkää jouluista ns.omannäköinen, ja nuo työkuviotkin pitäisi jokaisen ulkopuolisen ymmärtää.

Videopuhelu anopille jouluna ja sillä siisti.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on selvää ettei kukaan viihdy vieraassa paikassa lattialla nukkumassa pienessä kodissa vieraiden ihmisten keskellä.

(Ei ne anopitkaan).

Kuitenkin naisilla on aina se oletusarvo siitä että heidän puolisonsa viihtyy naisen lapsuudenkodissa. Äiti laittaa vain hyvää ruokaa, on just sopiva, ei puhu liikaa eikä ikinä hössötä.

Miehet ovat sopeutuvaisempia, suurin osa on käynyt armeijan ja tottuneet nukkumaan vaikka ei verhojen väri miellytä ja joku kuorsaa.

Vai on NAISILLA sellainen oletusarvo. Justiinsajoo. Ei minulla ainakaan. Oli se sitten minun vanhemmat tai miehen vanhemmat, niin ei todellakaan tanssita heidän pillin mukaan, vaan tehdään kuten itse haluamme. Me vietämme jouluaaton kotona ja joulupäivänä tai tapanina vierailemme, jos vierailemme. Jostain kumman syystä kutsuista huolimatta meillä ei kuitenkaan vierailla... Ei mekään oteta stressiä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä tiedustella myös mummolta, haluaako hän isoa porukkaa luokseen joulun viettoon, varmaan mummolla jo ikääkin jonkin verran.

Meillä mummo on 67 v ja käy vielä töissä omasta toiveestaan, vaikka voisi olla jo eläkkeellä. Mummo on se, joka haluaa ainoan poikansa jouluna kylään. Meitä olisi siis saman katon alla 5 hlö (appivanhemmat, mies, minä ja tyttömme) eli ei ole mikään iso porukka. Me emme ole tunkemassa jouluksi kylään, vaan mummo vaatii.

MItä ihmettä! Te ilmoitatte, että olette joulun omassa kodissa oman perheen kesken. Opettele hyvä ihminen sanomaan EI:  Kaikki pääsevät helpommalla kun sinä opettelet elämään sinun elämääsi-et voi elää jonkun toisen ehdoilla. Piste.  

Sanot suoraan-et laita tekstiviestiä-vaan sanot että kiitos kutsusta, mutta olemme kotona keskenään.

Hyvää joulua.  Ja ero tulee kumminkin jos miehesi on noin äitinsä johdateltavissa.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä tiedustella myös mummolta, haluaako hän isoa porukkaa luokseen joulun viettoon, varmaan mummolla jo ikääkin jonkin verran.

Osaatko lukea tai ymmärrätkö lukemaasi?

On meilläkin sekä miehen äidillä että minun äidillä vaikka mitä vaatimuksia tulla jouluksi. Mutta vietämme joulun omassa kodissa silti. Ollaan sanottu, että tulkaa meille, mutta eivät suostu. Oma vikansa, että ovat sitten joulua yksin.

Itse tullut tehtyä niin monta painostettua "pakkoreissua" ja ajeltua tunteja nuorempana, kun ei vaan kehdattu sanoa EI. Mentiin kuuntelemaan valitusta ja kritiikkiä kaikesta. Kauan odotetun lapsenlapsen alta vedettiin kirjaimellisesti tuoli, kun "se ei ole sinun paikkasi" kovan tuhinan ja ähinän kera. Muuten eivät olleet missään yhteydessä meihin, eivätkä välitä paskan vertaa muista kuin itsestään (ja lahkostaan). Onneksi opimme vihdoin irtautumaan.

Olen itse mielelläni tekemisissä ihmisten kanssa, jotka aidosti välittävät ja ovat läsnä muulloinkin, kuin vaan "pakkopullana" kerran vuodessa. Näin oletan omienkin lasten tekevän aikuisena.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.

Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.

Ap

Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.

Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen. 

Tai isäkin haluaisi kotijoulun, mielellään mahdollisemman yksinkertaisen, mutta ei viitsi/osaa/uskalla laittaa äidilleen vastaa

Meillä poikien äideillä on tuhannen taalan paikka opettaa poikamme keskustelemaan ja neuvottelemaan myös vaikeista asioista. Se onnistuu vaan niin, että ei "hyökätä päälle", kun lapsi on meidän mielestä väärässä. 

Minusta oli luonnollista etttä pojat sinnkuina tulivat jouluksi. Nyt on yhtä luonnollista etteivät tule. En ole heitä päsmäröinyt sinkkuinakaan, puuttunut heidän asiohinsa.

En ole anoppi joka on miniän kanssa toistensa hiuksissa kiinni syrjäyttäen sen pojan kokonaan. Vaikka olisi minkälainen päällepäsmäri miniä, joka on vienyt mieheltään täysin oman tahdon. Ja se ei koske vain joulua, tahdottomia miehiä vauvapalstan mukaan on paljon , ei mitään tasa-arvoa heidän mielipiteillään.

Vauvapalstan mukaan täällä on vain näitä ùlímiehiä, jotka kokevat, että AINA KAIKKI NAISET haluaa vaan kastroida miehen ja kaikki on niin kurjaa ja kamalaa naisten takia. Ja sitten on teitä anoppeja(?), jotka koette, että mitä vaan se pikkupoikanne perhe päättääkin, niin se on aina väärin ja nimenomaan miniän vika.

Vierailija kirjoitti:

On meilläkin sekä miehen äidillä että minun äidillä vaikka mitä vaatimuksia tulla jouluksi. Mutta vietämme joulun omassa kodissa silti. Ollaan sanottu, että tulkaa meille, mutta eivät suostu. Oma vikansa, että ovat sitten joulua yksin.

Tämä juuri. Ei tulla, vaikka kutsutaan ja sitten vedetään se herne sinne oikein syvälle otsalohkoon. Kun ei nyt sitä omasta kodista haluta poistua jouluna hyvänen aika, mutta oletetaan, että ne lapset kyllä poistuu...

Meillä mies ei välitä joulusta, jouluvalmisteluja suorastaan inhoaa. Ei suostu koristelemaan kotia. Siihen on sentään myöntynyt, että minä saan laittaa kodin jouluiseksi. En siis laita joulua mitenkään överisti, meillä on muutamat joulukoristeet ja muovikuusi. Kuusen pystytyksessä mies suostuu auttamaan pitkin hampain, kun se on yksin haastavaa. Kuusen saan koristella yksin, lapsi on siihen vielä liian pieni. Mies ei halua jouluksi mitään hössötystä, jouluruokia syö. Lapsen kasvaessa varmaan tehdään lapsen kanssa kahdestaan jouluvalmistelut, kun mies ei välitä osallistua. Mies on sanonut, että jos hän saisi valita, niin joulun ei tarvitsisi poiketa mitenkään tavallisesta arjesta.

Minusta on kurjaa, että mies ei ole valmis laittamaan joulua meillä kotona, mutta lähtisi oikein mielellään viettämään joulua vanhempiensa luokse. Siellä vanhempien luona ne joulukoristeet ja muut eivät haittaa, kun niitä ei tarvitse laittaa itse eikä katsella niitä koko joulukuuta. Anopin jouluhössötyskin on ok, mutta meillä kotona ne muutamatkin joulukoristeet ärsyttävät. Koen tämän jotenkin ristiriitaisena: jos kerta joulu ei ole kotona juhlan arvoinen, niin miksi sitä pitäisi lähteä viettämään isovanhempienkaan luokse? Mieheni on monissa asioissa fiksu ja mukava, mutta joulun suhteen tilanne ei tunnu reilulta.

Meillä on niin, että minun, vaimon, oma äiti on kuollut ja isä viettää joulun äitipuolen ja tämän lasten kanssa. En ole tervetullut.

Anoppi käyttää tätä hyväkseen ja on sitä mieltä, että koska meidän ei tarvitse vuorotella, voisimme aina olla joulut heillä. Ei mitään merkitystä sillä, mitä minä haluan. Kun minulla ei ole muuta omaa paikkaa jouluna kuin oma koti, niin minun täytyy haluta sukujoulua anoppilassa.

Voisin halutakin, jos meillä kemiat kohtaisi ja tunnelma ei olisi niin outo. Anoppi, joka ei siis koskaan juo eikä ole muita selkeitä puutteita, vetää silti omaa show'taan ja piilokettuilee. Yksi miehen siskoista päsmäröi mukana joka aiheesta, ja tykkää huomautella jostain syystä juuri minulle kaikesta aivan turhasta.

Miestäni ei haittaa olla joka toista joulua ihan vain omassa kotonani, mutta minua nakertaa suru ja epäreiluuden tunne, että miksi en saa tarjota lapsille rentoa sukujoulua (toisilla on sellainen, joten tiedän ettei se ole legendaa!) omalta osaltani. Joulu omassa kotona omaan tahtiin on ihanaa, ja silti tuntuu, että pakotan miehen ja lapset siihen :(

Me oltiin viime hiihtoloman alkaessa kaikki flunssassa. Anoppila Itä-Suomessa kaukana.

Anoppi veti hirvittävät raivarit kun ei menty hiihtolomalla sinne kun hän oli töistäänkin tapellut sen lomaviikon vapaaksi.

Me emme olleet sopineet mitään sinne menosta saati siitä että anopin pitäisi olla vapaalla.

Hän tekee tuota koko ajan. Riehuu töissään syyslomat ja hiihtolomat vapaiksi ja painostaa menemään sinne.

Kesälomaa yrittää kytätä josko pääsisi senkin saamaan samaksi.

Joulu, pääsiäinen yms aina sama juttu.

Anoppini yrittää pakottaa meille tätä joulu anoppilassa -perinnettä. Miehen lapsuudenperhe vietti aikoinaan kaikki joulut anopin äidin luona. Ei tarvinnut pohtia, olisiko jouluja vietetty myös toisessa mummolassa, koska miehen isän vanhemmat olivat jo aikaa sitten kuolleet. Minun vanhempani elävät yhä, mutta anopilla ei käy mielessäkään, että meidän perhe voisi viettää joulun tienoilla joskus aikaa myös minun vanhempieni luona, "kun meidän perheessä on aina vietetty joulua näin".

Mummo lienee tosiboomeri joka on aina saanut tahtonsa läpi. Minä sanoisin vaan että joko mummo tulee itse kylään tai sitten tulette joulun jälkeen. Eläkeläisen on joustettava, ei lapsiperheen.

Teette juuri niinkuin teidän perheelle sopii. Jos anoppi, äitisi tai naapuri siitä pahastuu, ette voi sille mitään, eikä se ei ole syy muuttaa suunnitelmia. Joulunne ei ole anopin. Hän oppii kyllä lopulta kunnioittamaan elämäänne.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on selvää ettei kukaan viihdy vieraassa paikassa lattialla nukkumassa pienessä kodissa vieraiden ihmisten keskellä.

(Ei ne anopitkaan).

Kuitenkin naisilla on aina se oletusarvo siitä että heidän puolisonsa viihtyy naisen lapsuudenkodissa. Äiti laittaa vain hyvää ruokaa, on just sopiva, ei puhu liikaa eikä ikinä hössötä.

Miehet ovat sopeutuvaisempia, suurin osa on käynyt armeijan ja tottuneet nukkumaan vaikka ei verhojen väri miellytä ja joku kuorsaa.

Mulla ei ainakaan ole tällaista oletusta. Tiedän, ettei mieheni jaksa äitiäni kuin välttämättömän minimin enkä koskaan vaatisi muuta. Me ollaan joulu kotona perheen kesken, koska halutaan sitä kaikki. Tottakai molempien vanhemmat haluaisi meidät heille, mutta eipä olla menty.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuuskodissani joulu oli kireää suorittamista, josta on jäänyt kurjat muistot. Omalla kohdalla olen halunnut mahdollisimman stressittömiä jouluja. Kunhan syödään jossain vaiheessa päivää hyvin ja ollaan yhdessä, niin se riittää. Nykyisin lapsen myötä olen alkanut ärsyyntymään jouluista. Olisi kiva olla kotona ilman joulustressiä. Lapsen takia meitä vaaditaan mummolaan jouluksi ja isovanhemmat yrittävät saada joulun suorittamisperinnettä tuputettua meillekin, kun mitään ei voi jättää tekemättä. 

Me jatkettiin niitä rentoja kotijouluja lapsen synnyttyä myös. Vähän tuli kitinää aluksi, mutta emme antaneet periksi. Haluan tehdä jouluna tasan niitä juttuja, jotka me perheenä koemme tärkeäksi. Molempien vanhemmilla olisi kauhea tiukka hösellys päällä, kasa ruokia, joista ei edes tykätä ja isovanhemmat valittamassa esiteinille, kun haluaa katsoa omalta puhelimelta elokuvaa/sarjaa sen sijaan, että katsoisi pienten serkkujen kanssa joulupukin kuumaa linjaa. Oma äitini kerää kaikilta aikuisitakin ovella puhelimet pois, koska jouluna niitä ei kuulemma käytetä. Sisarukset alistuu tähän, mutta itse en viitsi edes mennä jouluksi katsomaan sitä showta.