Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?

Vierailija kirjoitti:

On meilläkin sekä miehen äidillä että minun äidillä vaikka mitä vaatimuksia tulla jouluksi. Mutta vietämme joulun omassa kodissa silti. Ollaan sanottu, että tulkaa meille, mutta eivät suostu. Oma vikansa, että ovat sitten joulua yksin.

Tuon just oikein! Kaikilla meillä on vain yksi elämä. Ei tarvitse mennä kenenkään kotiin joulua viettämään , ellei jaksa/halua tai työt estää. Aika aikaa kutakin ja sillä siisti. Jos joku ottaa herneen siitä nenäänsä se on hänen ongelma.

Ollaan jouluaatto kotona, mutta anoppi haluaa järkätä mummolassa vielä toisen joulun. Lapselle ei suostuta antamaan lahjaa kuin vasta tapaninpäivänä mummolassa, koska haluavat nähdä lapsen ilmeen lahjaa avatessa eivätkä halua oman lahjansa olevan jouluaattona yksi muista lahjoista. Näemme siis muutenkin juuri ennen aattoa, mutta lahjaa ei voi silloin antaa.

Anoppi odottaa mummolassa, että kehutaan moneen kertaan, miten hienon joulun anoppi on järjestänyt, kuinka kuusi on koristeltu niin nätisti, jouluruoat ovat parempia kuin muualla ja kuinka anopin hankkima lahja olikin niin mieluinen. Rentoutuminen on kaukana tuosta mummolakäynnistä tapaninpäivänä, kun anoppi suorittaa joulua ja vakuuttelee, että kyllä hänen järjestämänsä joulu on parhain.

Ymmärrän, että perheettömät sinkut menevät vielä aikuisena vanhemmilleen jouluksi, että ei tarvitse olla yksin. Mutta en esim. sitä, että siskoni tunkee vanhemmilleni valmiiseen pöytään joka vuosi eikä viitsi laittaa tikkua ristiin minkään suhteen. Tekee aiemmin joulukuussa vanhemmilleni piparitalon ja sillä perusteella passuuttaa itseään ja pesuettaan vanhemmillani joulunpyhät. Äitini on jo monta vuotta yrittänyt sanoa, että ei enää jaksaisi järjestää joulua, mutta eipä ole ollut vaikutusta. En tiedä miten joku kehtaa hyödyntää 75-vuotiasta vanhusta, kun olisi ihan kykenevä hoitamaan kaiken itsekin. Vielä vähemmän käsitän sitä, että nelikymppinen ihminen haluaa nukkua vanhempien lattialla monta päivää. Mutta kun töissä on rankkaa ja perheen kanssa on rankkaa, niin ei kykene järjestämään jouluaan itse. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei välitä joulusta, jouluvalmisteluja suorastaan inhoaa. Ei suostu koristelemaan kotia. Siihen on sentään myöntynyt, että minä saan laittaa kodin jouluiseksi. En siis laita joulua mitenkään överisti, meillä on muutamat joulukoristeet ja muovikuusi. Kuusen pystytyksessä mies suostuu auttamaan pitkin hampain, kun se on yksin haastavaa. Kuusen saan koristella yksin, lapsi on siihen vielä liian pieni. Mies ei halua jouluksi mitään hössötystä, jouluruokia syö. Lapsen kasvaessa varmaan tehdään lapsen kanssa kahdestaan jouluvalmistelut, kun mies ei välitä osallistua. Mies on sanonut, että jos hän saisi valita, niin joulun ei tarvitsisi poiketa mitenkään tavallisesta arjesta.

Minusta on kurjaa, että mies ei ole valmis laittamaan joulua meillä kotona, mutta lähtisi oikein mielellään viettämään joulua vanhempiensa luokse. Siellä vanhempien luona ne joulukoristeet ja muut eivät haittaa, kun niitä ei tarvitse laittaa itse eikä katsella niitä koko joulukuuta. Anopin jouluhössötyskin on ok, mutta meillä kotona ne muutamatkin joulukoristeet ärsyttävät. Koen tämän jotenkin ristiriitaisena: jos kerta joulu ei ole kotona juhlan arvoinen, niin miksi sitä pitäisi lähteä viettämään isovanhempienkaan luokse? Mieheni on monissa asioissa fiksu ja mukava, mutta joulun suhteen tilanne ei tunnu reilulta.

Jos yhtään lohduttaa niin et ole ainoa joka kipuilee (?) joulun kanssa. Meillä on sukulaisten osalta monellakin tapaa kurja tilanne ja jouluna se korostuu. Minäkin laittaisin mielelläni kotiin pienimuotoisen ja kivan joulun. Tykkään ihan pitkin syksyä juoda glögiä ja syödä pipareita, ehkä jonkun laatikonkin. Olen monet kerrat toivonut että tehtäisiin joulujuttuja pitkin syksyä (tai vaikka tammikuussakin) ettei yhdelle päivälle kasaantuisi kaikkea. Teini tykkää laittaa koristeet ja on kaikin puolin sopeutuvainen, lahjatoiveet ei mene överiksi. Mutta tuo mies! Vuoropäivinä hokee että ei sitten hössötetä ja otetaan rennosti, vuoropäivinä taas luettelee kaikki jouluruoat mitä haluaa syödä. Ja ei ole koskaan tyytyväinen, purkaa oman stressinsä minuun ja lapseen. Ja tosiaan, hänkin on monessa muussa asiassa mukava, antelias ja hyväsydäminen, mutta tämä joulu! Luulen oikeasti että niin minulla kuin hänelläkin lapsuuden jutut vaan tulee liian lähelle ja ainakin mies kiukuttelee kuin teini! Olen jo lähes luovuttanut tämän asian suhteen ja toivon että joulu tulisi ja menisi :( 

Antakaa anopin vaatia, ei se teitä tule väkisin hakemaan. Epäsäännöllinen työ vaatii veronsa ja te elätte omana perheenä oman näköisenne joulun. Toki joskus sen joulun voi viettää mummolassa ja toisessa. Joulutervehdyksen voi käydä viemässä ennen joulua jos se aikatauluun sopii.

Olen itsekin mummi ja anoppi. Heti ensimmäsen perheen synnyttyä olen hyväksynyt sen että olen vain se toinen mummi. Siis toinen kahdesta ei järjestyksessä toinen. Jos anoppinne suuttuu, se on hänen häpeänsä.

Tietysti on tärkeää kertoa selkeästi oma suunnitelma hyvissä ajoin, monta eipäs juupas keskustelua ei pidä lähteä käymään.

Ihan suoraan voin myöntää, että väsyttää jo nyt jouluvierailu anoppilassa. Viimeksi kun nähtiin viikonloppuna, niin anopilla riitti taas mielipiteitä:

"Muistakaa opettaa lapselle sanoja, joissa on D-kirjain, jotta lapsi oppii ärrän." Öö...puhumaan opetteleva 1,5 v lapsemme pärryttää kyllä ärrää joskus, vaikka ei usein tuota kirjainta sanokaan. Mikä kiire, lapsi on vasta näin pieni.

"Kyllä olisi lapsen hyvä olla päiväkodissa ikätoverien kanssa." Anoppia nyppii, kun hoidetaan lasta vielä kotona. Meistä lapsi tarvitsee ennen kaikkea vanhempiaan, lapsi näkee muita lapsia kerhossa 1-2 krt viikossa. Anoppi itse laittoi poikansa varhain päiväkotiin ja jätti kesäisin pojan isoäidin hoitoon pitkiksikin ajoiksi.

"Pitäähän lapsen nyt saada joulu mummon luona, mummon kulta kun on!" 1,5 v ei tajua vielä joulun päälle eikä osaa kaivata joulua mummolassa tai kotonakaan. Itsensä takia mummo noita mummon jouluja vaatii, ei lapsen.

Anoppi voi vallan hyvin tulla teille jouluksi tai pitemmäksi aikaa. Jos ei pääse vuoren luo, vuoren pitää siirtyä

Vierailija kirjoitti:

MItä ihmettä! Te ilmoitatte, että olette joulun omassa kodissa oman perheen kesken. Opettele hyvä ihminen sanomaan EI:  Kaikki pääsevät helpommalla kun sinä opettelet elämään sinun elämääsi-et voi elää jonkun toisen ehdoilla. Piste.  

Sanot suoraan-et laita tekstiviestiä-vaan sanot että kiitos kutsusta, mutta olemme kotona keskenään.

Hyvää joulua.  Ja ero tulee kumminkin jos miehesi on noin äitinsä johdateltavissa.

Ei vaan mies sanoo äidilleen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa jäisimme kotiin. Olen itse tottunut viettämään joulua isommalla porukalla, joten mielelläni menen viettämään joulua mieheni vanhempien luo, vaikka meillä on pieni taapero. Jos saadaan joskus toinen lapsi, menisin silti mieluummin vanhempien luo joulunviettoon, kuin jäisin kotiin.

Jouluna on mielestäni mukavampi viettää aikaa isommalla porukalla. Joululaulut, lautapelit, ruokailut.
Mieheni äiti hoitaa kaikki ruoat ja koristelut, meidän ei tarvitse kuin mennä paikalle. Miehen isä leikkii lapsen kanssa. Paljon helpompi näin, kuin että alettaisiin itse vääntämään ruokia yms.

Äitiparka. Jos miehesi ei itse tajua, niin sano hänelle, että tekee jotain äitiään auttaakseen. Onko miehelläsi muita sisaruksia? Mummi varmaan mieluummin lukisi lapselle kirjoja ja ulkoilisi hänen kanssaan, jos hänen ei tarvitsisi viettää joulua keittiössä.

Mieheni ei näe mitään ongelmaa siinä, että viettäisimme osan joulusta hänen vanhempiensa luona. Sen sijaan mies ei olisi valmis matkustamaan minun vanhempieni luokse joulunviettoon. Tätä vaihtoehtoa ei tarvitse edes miettiä, kun minun vanhempani asuvat niin kaukana. Miehen lapsuuskoti on 45 min ajomatkan päässä.

Ymmärrän miestäni, etteivät ylipäätään reissut vanhemmilleni ole miehelleni mitään mukavimpia: ei vanhempieni luona ole miehelle mieluisaa tekemistä. Miestä kuormittaa se, jos joutuisi jatkuvasti seurustelemaan vanhempieni kanssa. Ollaankin sovittu ja olen vanhemmillenikin ääneen sanonut, että "Mikko" viettää vanhempieni luona aikaa omissa oloissaan, jotta saa lapsiarjen keskellä levätä. Tämä on vanhemmilleni ok. Minä vietän aikaa vanhempieni ja lasten kanssa, kun ollaan siellä. Emme myöskään käy vanhemmillani kovin usein, kun ei nuo reissut miehelleni mitään mieluisia ole.

Kun menemme "Mikon" vanhemmille kylään, en saa samalla tavalla lepoa. Lapset roikkuvat minussa kiinni ja anoppi haluaa, että vietetään yhdessä isolla porukalla aikaa. "Mikko" taantuu lapsuuskodissaan kuin lapseksi, syö suklaata ja makoilee sohvalla jutellen isänsä kanssa. "Mikko" nauttii siitä, ettei lapsuuskodissa tarvitse tehdä mitään, vaan äiti hoitaa kaiken. Anopin häärätessä keittiössä minä vahdin lapsia ympäristössä, joka ei ole pienille lapsille turvallinen. Lattialta löytyy milloin anopin nuppineuloja ompelutöiden jäljiltä, kissanhiekkalaatikko kakkoineen on lasten ulottuvilla jne. Kotona ei tarvitse samalla tavalla vahtia, kun kodista on tehty pienille lapsille turvallinen paikka.

Omalla kohdalla on tullut huomattua, että vaikka mies veisi viestin, niin minä olen miniänä se ilkimys, joka kieltäytyy menemästä jouluaattona anoppilaan. Sitten minulle marmatetaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että perheettömät sinkut menevät vielä aikuisena vanhemmilleen jouluksi, että ei tarvitse olla yksin. Mutta en esim. sitä, että siskoni tunkee vanhemmilleni valmiiseen pöytään joka vuosi eikä viitsi laittaa tikkua ristiin minkään suhteen. Tekee aiemmin joulukuussa vanhemmilleni piparitalon ja sillä perusteella passuuttaa itseään ja pesuettaan vanhemmillani joulunpyhät. Äitini on jo monta vuotta yrittänyt sanoa, että ei enää jaksaisi järjestää joulua, mutta eipä ole ollut vaikutusta. En tiedä miten joku kehtaa hyödyntää 75-vuotiasta vanhusta, kun olisi ihan kykenevä hoitamaan kaiken itsekin. Vielä vähemmän käsitän sitä, että nelikymppinen ihminen haluaa nukkua vanhempien lattialla monta päivää. Mutta kun töissä on rankkaa ja perheen kanssa on rankkaa, niin ei kykene järjestämään jouluaan itse. Huoh.

Meillä miehen nuorempi sisko tekee aina jouluksi kaksi pellillistä torttuja! Se on hänen ja hänen lasten jouluperinne. Meidän pitää sitten isompana perheenä (meillä kolme lasta, heillä kaksi) tuoda kaikille juotavaa. Eli limsaa, vichyä, viiniä, oluttakin. Miehen toinen sisko tuo yleensä jonkun limpun ja kynttilän.

Aivan saatanan epäreilua, mutta mies vain hymistelee. Koko miehen perhe vain kettuilee toisilleen (ja eniten minulle) ja sitten hymistellään taas että mikäs meillä tässä joulua viettäessä.

Minunkin mieheni on monessa muussa suhteessa aivan normaali ja huomioon ottava ja romanttinen, mutta hänen oma perheensä on sokea piste, joka ei tee koskaan mitään pahaa. Tai jos tekee, niin sitten lakaistaan asia maton alle.

Meilläkin anoppi ja miehen sisarukset painostavat. He eivät ymmärrä, miksi emme ole viettämässä siellä joulunpyhiä. Heiltä unohtuu, että minulla on omakin perhe, ja sen lisäksi vanhempani ovat eronneet ja toinen heistä on yksinäinen. Toista taas en ole nähnyt pitkään aikaan. Miehen vanhemmilla ravataan vähän väliä. Siksipä sanonkin näin, ihan jokaiselle ketjua lukevalle: IHMISET LOPETTAKAA MUIDEN PAINOSTAMINEN JA SYYLLISTÄMINEN! EI TARKOITTAA EI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että perheettömät sinkut menevät vielä aikuisena vanhemmilleen jouluksi, että ei tarvitse olla yksin. Mutta en esim. sitä, että siskoni tunkee vanhemmilleni valmiiseen pöytään joka vuosi eikä viitsi laittaa tikkua ristiin minkään suhteen. Tekee aiemmin joulukuussa vanhemmilleni piparitalon ja sillä perusteella passuuttaa itseään ja pesuettaan vanhemmillani joulunpyhät. Äitini on jo monta vuotta yrittänyt sanoa, että ei enää jaksaisi järjestää joulua, mutta eipä ole ollut vaikutusta. En tiedä miten joku kehtaa hyödyntää 75-vuotiasta vanhusta, kun olisi ihan kykenevä hoitamaan kaiken itsekin. Vielä vähemmän käsitän sitä, että nelikymppinen ihminen haluaa nukkua vanhempien lattialla monta päivää. Mutta kun töissä on rankkaa ja perheen kanssa on rankkaa, niin ei kykene järjestämään jouluaan itse. Huoh.

Meillä miehen nuorempi sisko tekee aina jouluksi kaksi pellillistä torttuja! Se on hänen ja hänen lasten jouluperinne. Meidän pitää sitten isompana perheenä (meillä kolme lasta, heillä kaksi) tuoda kaikille juotavaa. Eli limsaa, vichyä, viiniä, oluttakin. Miehen toinen sisko tuo yleensä jonkun limpun ja kynttilän.

Aivan saatanan epäreilua, mutta mies vain hymistelee. Koko miehen perhe vain kettuilee toisilleen (ja eniten minulle) ja sitten hymistellään taas että mikäs meillä tässä joulua viettäessä.

Minunkin mieheni on monessa muussa suhteessa aivan normaali ja huomioon ottava ja romanttinen, mutta hänen oma perheensä on sokea piste, joka ei tee koskaan mitään pahaa. Tai jos tekee, niin sitten lakaistaan asia maton alle.

Kuulostaa ihan minun mieheni perheeltä. Ikävintä on taloudellisen hyväksikäytön lisäksi se jatkuva naljailu. Voisit olla mieheni veljen vaimo, mutta heillä ei ole vielä jälkikasvua. 😄

Minä en jaksaisi jouluna mitään ylimääräistä. Joulukuu on töissä vuoden kiireisin kuukausi ja siihen päälle joudutaan vielä näin flunssakauden jyllätessä sijaistamaan usein työkavereita. Töitä riittää vielä aattona. Jaksaminen on rajallista ja joulunpyhinä sitä haluaisi vaan levätä kotona jouluruokaa syöden ja oman perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa jäisimme kotiin. Olen itse tottunut viettämään joulua isommalla porukalla, joten mielelläni menen viettämään joulua mieheni vanhempien luo, vaikka meillä on pieni taapero. Jos saadaan joskus toinen lapsi, menisin silti mieluummin vanhempien luo joulunviettoon, kuin jäisin kotiin.

Jouluna on mielestäni mukavampi viettää aikaa isommalla porukalla. Joululaulut, lautapelit, ruokailut.
Mieheni äiti hoitaa kaikki ruoat ja koristelut, meidän ei tarvitse kuin mennä paikalle. Miehen isä leikkii lapsen kanssa. Paljon helpompi näin, kuin että alettaisiin itse vääntämään ruokia yms.

Äitiparka. Jos miehesi ei itse tajua, niin sano hänelle, että tekee jotain äitiään auttaakseen. Onko miehelläsi muita sisaruksia? Mummi varmaan mieluummin lukisi lapselle kirjoja ja ulkoilisi hänen kanssaan, jos hänen ei tarvitsisi viettää joulua keittiössä.

Mikä parka? Anoppi selvästi tykkää tehdä jouluvalmistelut.

Vierailija kirjoitti:

Se on aina anoppi!

Siksi minä anoppi en ole lokakuusta eteenpäin yhteydessä lapsiin, lapsenlapsiin tai etenkään lasten puolisoihin. Pysykää kaukana, täällä vaaditaan ja itketään ja kiukutellaan ja tehdään muiden elämästä kamalaa monin eri tavoin. En osta kenellekään lahjoja ja joulun vietän vaarin kanssa kahdestaan. Ohiajaessa ei kannata poiketa, olen anoppiuden myötä muuttunut ilkeäksi ja pahaksi.

En vaadi miniöiltä yhtään mitään muuta kuin sen, että pysyvät jouluna poissa eivätkä soittele, ja pyydä kylään. Sekin tuntuu olevan liikaa.

Kannattaa ehkä kuitenkin kurkata peiliin ja miettiä, miksi näin on. 

Mulla on ihan maailman paras anoppi ja meillä on todella läheiset välit.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että perheettömät sinkut menevät vielä aikuisena vanhemmilleen jouluksi, että ei tarvitse olla yksin. Mutta en esim. sitä, että siskoni tunkee vanhemmilleni valmiiseen pöytään joka vuosi eikä viitsi laittaa tikkua ristiin minkään suhteen. Tekee aiemmin joulukuussa vanhemmilleni piparitalon ja sillä perusteella passuuttaa itseään ja pesuettaan vanhemmillani joulunpyhät. Äitini on jo monta vuotta yrittänyt sanoa, että ei enää jaksaisi järjestää joulua, mutta eipä ole ollut vaikutusta. En tiedä miten joku kehtaa hyödyntää 75-vuotiasta vanhusta, kun olisi ihan kykenevä hoitamaan kaiken itsekin. Vielä vähemmän käsitän sitä, että nelikymppinen ihminen haluaa nukkua vanhempien lattialla monta päivää. Mutta kun töissä on rankkaa ja perheen kanssa on rankkaa, niin ei kykene järjestämään jouluaan itse. Huoh.

Se voi se 75v vanhus aivan rauhassa myös sanoa, että ei, me ei vietetä joulua minun kotonani tänä vuonna. Hän voi myös lähteä vaikkapa reissuun tai viettää joulua kavereidensa kanssa. Ei ole pakko järjestää joulua, jos ei halua.

Ette ole ainoita, joilla on tällaista!

Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.

Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa jäisimme kotiin. Olen itse tottunut viettämään joulua isommalla porukalla, joten mielelläni menen viettämään joulua mieheni vanhempien luo, vaikka meillä on pieni taapero. Jos saadaan joskus toinen lapsi, menisin silti mieluummin vanhempien luo joulunviettoon, kuin jäisin kotiin.

Jouluna on mielestäni mukavampi viettää aikaa isommalla porukalla. Joululaulut, lautapelit, ruokailut.
Mieheni äiti hoitaa kaikki ruoat ja koristelut, meidän ei tarvitse kuin mennä paikalle. Miehen isä leikkii lapsen kanssa. Paljon helpompi näin, kuin että alettaisiin itse vääntämään ruokia yms.

Äitiparka. Jos miehesi ei itse tajua, niin sano hänelle, että tekee jotain äitiään auttaakseen. Onko miehelläsi muita sisaruksia? Mummi varmaan mieluummin lukisi lapselle kirjoja ja ulkoilisi hänen kanssaan, jos hänen ei tarvitsisi viettää joulua keittiössä.

Mikä parka? Anoppi selvästi tykkää tehdä jouluvalmistelut.

Sitähän tuossa viestissä ei sanottu. Anopin joulut menee keittiössä, muut nauttivat ruuasta, joulutunnelmasta ja toisensa seurasta. Jotain on pielessä, jos anoppi nauttii tuosta.