Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Meillä keskimmäinen lapsi oli vaativa, huonosti nukkuva vauva. Hänen kaksivuotisynttäreillään anoppi ja anopin äiti ihmettelivät suureen ääneen, miten minulla on ollut niin rankkaa! Niiiiiin rankkaa!
Arvaa monta kertaa kumpikaan auttoi? Niinpä. Kiva kuitenkin jälkeenpäin saada tietää, että olivat ihan kartalla kyllä koko ajan että miten menee.
Tuon jälkeen lakkasin kokonaan kunnioittamasta kumpaakaan. Olin ollut kaksi vuotta aivan rikki, selvinnyt anopin pojan kanssa vuorotellen yöt. Kumpikaan meistä ei harrastanut mitään, arki oli selviytymistä, koska sairastuin itsekin.
Anoppi ja äitinsä tuona aikana kyllä kävivät kahvilla, ja aina piti olla heitä varten pöytä koreana. Eivät mitään tuoneet mukanaan, ja sitten jälkeenpäin tosiaan kertoivat tietäneensä, että olimme äärirajoilla molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aivan naurettavaa juosta jouluna isovanhempien ja anoppien vaivoina. Miksei nuoret perheet, olivatpa
töissä tai vapaalla, laita itselleen oman näköistään joulua alun alkaen. Voihan sitä piipahtaa vierailulla
sukulaisilla pikimmiten pyhinä.
Yleensä anopit ovat jo ikäihmisiä ja vuosi vuodelta voimat hupenee, niin väsyvät passaamiseen. Eivät
kehtaa vaan sanoa, etteivät enää jaksa!
Eikös tässä ole kyse juuri vastakohdasta? Vanhemmat VAATIVAT aikuisia lapsia perheineen nimenomaan heille joulunviettoon! Kannattaa lukea aloitus tarkemmin ennen kuin kommentoi.
Jep! Aloituksen kaksi ekaa sanaa "Anoppi haluaa".
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Me eletään tällä hetkellä tavallista tiukemmalla budjetilla mm. hoitovapaan vuoksi. Perheemme rahat ovat teoriassa yhteiset, mutta mies ei säästämistä juuri mieti. Ollaan tehty periaatepäätös, että isovanhempien tullessa kylään se hoitaa tarjoilut, kenen vanhemmista on kyse. Jos minun vanhempani tulevat kylään, niin minä olen se, joka tekee jauhelistakastikkeen. Yritän aina miettiä budjettiimme sopivan ruoan, kun ruokaa menee isovanhempien kyläillessä paljon. Mies taas ei jaksaisi omien vanhempiensa kohdalla vaivautua, vaan haluaisi hakea koko porukalle pizzeriasta pizzat tms. Ei tämäkään kivalta tunnu, kun itse kituutan hoitovapaalla pienillä tuloilla ja mies ei rahanmenoa mieti. Ei siis käydä tällä hetkellä ulkona syömässä, kun yritetään säästää, mutta miehen vanhempien kyläillessä tämä rahatilanne tuntuu mieheltä unohtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Apua, siis voiko tämä edes olla totta!? Ja miksi H*LVETISSÄ sinä lähdit kauppaan, jos kerran sanoivat, että heille kelpaa mitä talossa tarjotaan!? Vaikka ainoa mitä kaapista löytyisi tarjolle olisi voileipävehkeet ja piparijämät, niin niiden pitäisi kelvata tuossa vaiheessa. Ihan kiukku nousi tästä minullekin enkä voi ymmärtää, että oikeasti on olemassa noin mielipuolisia sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Meillä keskimmäinen lapsi oli vaativa, huonosti nukkuva vauva. Hänen kaksivuotisynttäreillään anoppi ja anopin äiti ihmettelivät suureen ääneen, miten minulla on ollut niin rankkaa! Niiiiiin rankkaa!
Arvaa monta kertaa kumpikaan auttoi? Niinpä. Kiva kuitenkin jälkeenpäin saada tietää, että olivat ihan kartalla kyllä koko ajan että miten menee.
Tuon jälkeen lakkasin kokonaan kunnioittamasta kumpaakaan. Olin ollut kaksi vuotta aivan rikki, selvinnyt anopin pojan kanssa vuorotellen yöt. Kumpikaan meistä ei harrastanut mitään, arki oli selviytymistä, koska sairastuin itsekin.
Anoppi ja äitinsä tuona aikana kyllä kävivät kahvilla, ja aina piti olla heitä varten pöytä koreana. Eivät mitään tuoneet mukanaan, ja sitten jälkeenpäin tosiaan kertoivat tietäneensä, että olimme äärirajoilla molemmat.
Tutulta kuulostaa! Muistan eräänkin kerran, kun appivanhemmat olivat meillä lapsen ollessa n. kuukauden ikäinen. Kun koliikkihuuto illalla alkoi, niin anoppi naureskeli, että he lähtevät nyt huudon alkaessa kotiin ja koittakaapas pärjäillä. Muistan tuon lopun ikääni. Kun koliikki meni ohi, niin kummasti alkoi vauvan näkeminen useammin kiinnostaa, mutta tietysti niin, että meille tullaan vain passattavaksi, mutta apua ei suostuta antamaan. Nykyään anoppi ihmettelee, miksi en suhtaudu suurella lämmöllä appivanhempiini. Niin, miksiköhän? Jättivät meidät ihan yksin, vaikka tiesivät miten uupuneita oltiin. Ja ovat siis virkeitä eläkeläisiä, eivät mitään väsyneitä 90-vuotiaita.
T. Tuo aiempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kohtuuton. kukin viettäköön sellaisen joulun kuin itselle sopii. Miksi mennä anopille voimaan henkisesti pahoin? Muutenkin jouluaattoa ja joulupäiviä hössötetään ihan liikaa. Kauhea stressi sellaisesta vain tulee.
Jos sukuloimisesta tykkää, niin koko sukua on helppo nähdä jos on niin hulppeät tilat, että kaikki voivat yöpyä samassa paikassa. Muutenhan joulu on pelkkää ryntäämistä yhdestä paikasta toiseen.
Minä en mene anopille enkä omille vanhemmilleni. Perheeni voi mennä, jos heitä huvittaa (mies ja lapset). Kunnioitamme toistemme tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Apua, siis voiko tämä edes olla totta!? Ja miksi H*LVETISSÄ sinä lähdit kauppaan, jos kerran sanoivat, että heille kelpaa mitä talossa tarjotaan!? Vaikka ainoa mitä kaapista löytyisi tarjolle olisi voileipävehkeet ja piparijämät, niin niiden pitäisi kelvata tuossa vaiheessa. Ihan kiukku nousi tästä minullekin enkä voi ymmärtää, että oikeasti on olemassa noin mielipuolisia sukulaisia.
Minulla ei ole sydäntä jättää ketään päiväksi ilman lämmintä ruokaa. Appivanhemmat olivat siis koko päivän kylässä. Pitäisi varmaan opetella tässä asiassa kovemmaksi, vaikka se pahalta tuntuukin. Yleensä olen ihmisille ystävällinen, mutta tuolloin olin todella väsynyt.
T. Tuo aiempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Apua, siis voiko tämä edes olla totta!? Ja miksi H*LVETISSÄ sinä lähdit kauppaan, jos kerran sanoivat, että heille kelpaa mitä talossa tarjotaan!? Vaikka ainoa mitä kaapista löytyisi tarjolle olisi voileipävehkeet ja piparijämät, niin niiden pitäisi kelvata tuossa vaiheessa. Ihan kiukku nousi tästä minullekin enkä voi ymmärtää, että oikeasti on olemassa noin mielipuolisia sukulaisia.
Mun appivanhemmat tuli yllätysvierailulle itsenäisyyspäivän aamuna kello 6, kun tiesivät että me oltiin remontoitu ja muutettu asuntoa 24/7 ihan viime hetkeen asti ennne muuttoa edellisenä päivänä.
Tokkurassa kapusin avaamaan ovea ja anoppi marssi suoraan ylitseni ja alkoi paukutella keittiön ovia, miten siellä ei ole hänen pojalleen ruokaa ollenkaan.
Ja appi haukkui minut tyhmäksi, kun sanoin, että minun pitää lukea seuraavana päivänä olevaan tenttiin. Kerskui miten hänen tyttärensä ei ikinä lue tentteihin ja menestyy mahtavasti.
Toisen kerran tulivat meille yllättäen niin, että oltiin lähdössä viiden viikon matkalle, syöty tarkoituksella kaapeista ruoat ja otettu jääkaappikin pois seinästä. Taas sama tyyli, suoraan kynnykseltä ampaistaan paukuttelemmaan niitä keittiön kaappien ovia ja räyhäämään.
Nyt ihmettelevät kaikille, miksi heitä ei enää kutsuta meille kylään.
"Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi MIEHEN ÄIDIN luokse maalle."
Eikö miehen äiti siis asunut muun perheen kassa? Vaikka tarina kyllä jatkuu, että kun vanhemmat jäi töistään lomalle?
Siis kenen luokse mentiin? Äidin äidin luokse vain minne?
No jos aina on menty äidin puolen sukulaisille joulun viettoon, nyt voi vaihteeksi käydä perheen miespuolisten sukulaisten luona.
Ja koska olet nyt hoitovapaalla, voitta varmaan sinä mummon vaatimana päivänä käydä mummolassa, jos se on miehelle tärkeätä.
Jos ei miestäkään kiinnosta lähteä, niin sitten ette mene. Yksinkertaista.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että mummot/papat sanelee ihmisten (lastensa) joulunvieton sen jälkeen, kun nämä ovat muuttaneet pois kotoa ja varsinkaan, kun ovat perustaneet oman perheen.
Meillä oli jo lapsuuskodissani tapana (kaikki muutettiin kauaksi lapsuudenkodista ja päiväkäynnyt eivät olleet mahdollisia) että kun joku perusti oman perheen/sai lapsia joulu vietettiin siellä omassakotona, eikä lähdetty koko perhettä raahaamaan ympäri Suomea.
Ei olisi äidilleni tullut mieleenkään alkaa määräilemään meidän joulun viettoa. Samaa perinnettä aijon jatkaa itse. Kenenkään ei tarvitse tulla jouluksi, eikä muinakaan juhlapyhinä lapsuuden kotiinsa, jos ei halua. Aikuisilla lapsilla on oikeus viettää elämäänsä niin kuin parhaakseen näkevät. Ei niitä mummot/anopit ja papat/apet saa määräillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Apua, siis voiko tämä edes olla totta!? Ja miksi H*LVETISSÄ sinä lähdit kauppaan, jos kerran sanoivat, että heille kelpaa mitä talossa tarjotaan!? Vaikka ainoa mitä kaapista löytyisi tarjolle olisi voileipävehkeet ja piparijämät, niin niiden pitäisi kelvata tuossa vaiheessa. Ihan kiukku nousi tästä minullekin enkä voi ymmärtää, että oikeasti on olemassa noin mielipuolisia sukulaisia.
Mun appivanhemmat tuli yllätysvierailulle itsenäisyyspäivän aamuna kello 6, kun tiesivät että me oltiin remontoitu ja muutettu asuntoa 24/7 ihan viime hetkeen asti ennne muuttoa edellisenä päivänä.
Tokkurassa kapusin avaamaan ovea ja anoppi marssi suoraan ylitseni ja alkoi paukutella keittiön ovia, miten siellä ei ole hänen pojalleen ruokaa ollenkaan.
Ja appi haukkui minut tyhmäksi, kun sanoin, että minun pitää lukea seuraavana päivänä olevaan tenttiin. Kerskui miten hänen tyttärensä ei ikinä lue tentteihin ja menestyy mahtavasti.
Toisen kerran tulivat meille yllättäen niin, että oltiin lähdössä viiden viikon matkalle, syöty tarkoituksella kaapeista ruoat ja otettu jääkaappikin pois seinästä. Taas sama tyyli, suoraan kynnykseltä ampaistaan paukuttelemmaan niitä keittiön kaappien ovia ja räyhäämään.
Nyt ihmettelevät kaikille, miksi heitä ei enää kutsuta meille kylään.
Minä olisin sanonut noin törkeille ihmisille, että painukaa hevonv*ttuun mun kodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Apua, siis voiko tämä edes olla totta!? Ja miksi H*LVETISSÄ sinä lähdit kauppaan, jos kerran sanoivat, että heille kelpaa mitä talossa tarjotaan!? Vaikka ainoa mitä kaapista löytyisi tarjolle olisi voileipävehkeet ja piparijämät, niin niiden pitäisi kelvata tuossa vaiheessa. Ihan kiukku nousi tästä minullekin enkä voi ymmärtää, että oikeasti on olemassa noin mielipuolisia sukulaisia.
Minulla ei ole sydäntä jättää ketään päiväksi ilman lämmintä ruokaa. Appivanhemmat olivat siis koko päivän kylässä. Pitäisi varmaan opetella tässä asiassa kovemmaksi, vaikka se pahalta tuntuukin. Yleensä olen ihmisille ystävällinen, mutta tuolloin olin todella väsynyt.
T. Tuo aiempi
Appivanhemmilla oli kuitenkin pokkaa tulla vauva-arjesta väsyneen poikansa perheeseen vaatimaan palvelua tyhjin käsin. Hyi h*lvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Apua, siis voiko tämä edes olla totta!? Ja miksi H*LVETISSÄ sinä lähdit kauppaan, jos kerran sanoivat, että heille kelpaa mitä talossa tarjotaan!? Vaikka ainoa mitä kaapista löytyisi tarjolle olisi voileipävehkeet ja piparijämät, niin niiden pitäisi kelvata tuossa vaiheessa. Ihan kiukku nousi tästä minullekin enkä voi ymmärtää, että oikeasti on olemassa noin mielipuolisia sukulaisia.
Mun appivanhemmat tuli yllätysvierailulle itsenäisyyspäivän aamuna kello 6, kun tiesivät että me oltiin remontoitu ja muutettu asuntoa 24/7 ihan viime hetkeen asti ennne muuttoa edellisenä päivänä.
Tokkurassa kapusin avaamaan ovea ja anoppi marssi suoraan ylitseni ja alkoi paukutella keittiön ovia, miten siellä ei ole hänen pojalleen ruokaa ollenkaan.
Ja appi haukkui minut tyhmäksi, kun sanoin, että minun pitää lukea seuraavana päivänä olevaan tenttiin. Kerskui miten hänen tyttärensä ei ikinä lue tentteihin ja menestyy mahtavasti.
Toisen kerran tulivat meille yllättäen niin, että oltiin lähdössä viiden viikon matkalle, syöty tarkoituksella kaapeista ruoat ja otettu jääkaappikin pois seinästä. Taas sama tyyli, suoraan kynnykseltä ampaistaan paukuttelemmaan niitä keittiön kaappien ovia ja räyhäämään.
Nyt ihmettelevät kaikille, miksi heitä ei enää kutsuta meille kylään.
Meillä olisi lentänyt jo ensimmäisestä kerrasta pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Apua, siis voiko tämä edes olla totta!? Ja miksi H*LVETISSÄ sinä lähdit kauppaan, jos kerran sanoivat, että heille kelpaa mitä talossa tarjotaan!? Vaikka ainoa mitä kaapista löytyisi tarjolle olisi voileipävehkeet ja piparijämät, niin niiden pitäisi kelvata tuossa vaiheessa. Ihan kiukku nousi tästä minullekin enkä voi ymmärtää, että oikeasti on olemassa noin mielipuolisia sukulaisia.
Mun appivanhemmat tuli yllätysvierailulle itsenäisyyspäivän aamuna kello 6, kun tiesivät että me oltiin remontoitu ja muutettu asuntoa 24/7 ihan viime hetkeen asti ennne muuttoa edellisenä päivänä.
Tokkurassa kapusin avaamaan ovea ja anoppi marssi suoraan ylitseni ja alkoi paukutella keittiön ovia, miten siellä ei ole hänen pojalleen ruokaa ollenkaan.
Ja appi haukkui minut tyhmäksi, kun sanoin, että minun pitää lukea seuraavana päivänä olevaan tenttiin. Kerskui miten hänen tyttärensä ei ikinä lue tentteihin ja menestyy mahtavasti.
Toisen kerran tulivat meille yllättäen niin, että oltiin lähdössä viiden viikon matkalle, syöty tarkoituksella kaapeista ruoat ja otettu jääkaappikin pois seinästä. Taas sama tyyli, suoraan kynnykseltä ampaistaan paukuttelemmaan niitä keittiön kaappien ovia ja räyhäämään.
Nyt ihmettelevät kaikille, miksi heitä ei enää kutsuta meille kylään.
Eikä se sinun miehesi sanonut äidilleen tästä suoraan kaapille marssimisesta? ja kommentoinut, että hän aikuisena kyllä osaa ruokansa hankkia, ei se ole vaimon vastuulla.
Näissä tapauksissa missä anoppi hyppii miniän nenälle, eikö ne miehet sano mitään?
Ja miksi joku edes luulee, että toisten kaapeille saa rynnätä tutkimaan sisältöä? Oikesti tulee mieleen, ettei kovin sivistyneistä kodeista ole lähtöisin nämä aviomiehet, joiden äidit toimivat noin.
Toivottavasti miehet kuitenkin ovat vanhempiaan/äitejään fiksumpia.
Nuo kummatkin tapauset jotka kerroin, on tapahtuneet yllättäen (yllätysvierailu) niin eivät he kai teiltä kutsua kylään odotakkaan, kun kerran vierailevat ilman kutsuakin usein? Kun kerroit, että nyt ihmettelevät, kun ei kutsuta kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei tajua, miksi nuo mummolavierailut eivät ole minulle rentouttavia. Minä olen se, joka joutuu kotona pakkaamaan lapsiperheen tavarat. Ollaan sovittu, että mies pakkaisi yhteiset tavarat, kun kyse on matkasta hänen vanhemmilleen. Käytännössä tuo kuitenkin aina jää, kun miehelle tulee jotain "kiireisempää" menoa. Siitä olen ollut tiukka, että minä en sovi vierailuita hänen vanhemmilleen, vaan mies saa sopia ne itse. Tästä on anoppi ottanut hieman nokkiinsa, kun emme näe joka viikko, kun mies ei jaksa tapaamisia sopia.
Perillä mummolassa minun pitää jaksaa seurustella appivanhempien kanssa koko ajan. Minun kuulumisistani he eivät ole kiinnostuneita, vaikka minä kyselen heidän kuulumisiaan ja niistä puhuvat mielellään. Anoppi kaipaa jatkuvasti varmistelua sille, että onhan hän varmasti tehnyt hyvät ruoat jne. Anoppi on oikein hyvä kokki, mutta miksi sitä pitää koko ajan olla hokemassa? Nuo mummolamatkat kuormittaa, kun olen toisten nurkissa eikä omaa tilaa ole. Ei nuo käynnit mummolassa ole minulle mitään lepolomaa, kun koko ajan pitää olla toisten kanssa seurustelemassa. Ei me kotonakaan olla miehen kanssa koko ajan yhdessä, vaan kummallakin on omaa aikaa. Ja kun päästään mummolasta kotiin, niin minua odottaa pyykit ja matkatavaroiden purkamiset.
Onko pakkaaminen helpompaa tai pyykkivuori pienempi, kun olette sinun vanhempiesi luona?
Kun viettää joulun kotonaan ei tarvitse pakata, matkustaa ja pyykätäkin voi sitä mukaan kun pyykkiä tulee. Ehdoton plussa on se, että saa nukkua omassa sängyssä ja laittaa sellaisen joulun kun haluaa.
Minä en käsitä miksi ne isovanhemmat eivät ikinä voi matkustaa sinne lapsiperheen luo joulun viettoon. Matka on kumpaankin suuntaan yhtä pitkä ja kahden aikuisen on helpompi matkustaa kuin perheen pienten lasten kanssa.563
Minä haluan olla joulut kotona, enkä vieraspatjalla olohuoneen lattialla. Tänne saa tulla kylään ne, jotka haluaa, mutta minä en lähde minnekään. Nautin oman kodin tunnelmasta ja rauhasta, jossa ei tarvi tehdä kenenkään pillin mukaan. Jos tämä jotakuta ärsyttää, niin se on heidän murheensa. Minä voetän oman näköistä joulua ja suosittelen samaa kaikille muillekin.
Mun appivanhemmat ei voi tulla meille käytännössä koskaan kylään ja varsinkin joulu on täysin nounou.
He haluaa maalaisjoulun. Asuvat pienessä asunnossa kuolleessa kirkonkylässä.
Me vietetään joulut mun lapsuudenkodissa Lohjalla, ison järven rannalla, ison maatilan naapurissa. Löytyy kaikki mahdolliset kotieläimet ja villieläimet susia myöten, voi kalastaa, on leivinuuni, rantasauna puukiukaalla, on vanha kirkko jouluaamuiseen hetkeen.
Mutta se heidän kerrostalokaksiojoulunsa keskellä ei-mitään on se maalaisjoulu.
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat ei voi tulla meille käytännössä koskaan kylään ja varsinkin joulu on täysin nounou.
He haluaa maalaisjoulun. Asuvat pienessä asunnossa kuolleessa kirkonkylässä.
Me vietetään joulut mun lapsuudenkodissa Lohjalla, ison järven rannalla, ison maatilan naapurissa. Löytyy kaikki mahdolliset kotieläimet ja villieläimet susia myöten, voi kalastaa, on leivinuuni, rantasauna puukiukaalla, on vanha kirkko jouluaamuiseen hetkeen.
Mutta se heidän kerrostalokaksiojoulunsa keskellä ei-mitään on se maalaisjoulu.
Ja siis se lapsuudenkotini on nykyään minun. Ei tarvitse edes mniun sukulaisiani siellä katsella. Mutta ei.
Vierailija kirjoitti:
Se on aina anoppi!
Siksi minä anoppi en ole lokakuusta eteenpäin yhteydessä lapsiin, lapsenlapsiin tai etenkään lasten puolisoihin. Pysykää kaukana, täällä vaaditaan ja itketään ja kiukutellaan ja tehdään muiden elämästä kamalaa monin eri tavoin. En osta kenellekään lahjoja ja joulun vietän vaarin kanssa kahdestaan. Ohiajaessa ei kannata poiketa, olen anoppiuden myötä muuttunut ilkeäksi ja pahaksi.
En vaadi miniöiltä yhtään mitään muuta kuin sen, että pysyvät jouluna poissa eivätkä soittele, ja pyydä kylään. Sekin tuntuu olevan liikaa.
No siellä marttyyrianoppi äänessä. Huoh....
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää ettei kukaan viihdy vieraassa paikassa lattialla nukkumassa pienessä kodissa vieraiden ihmisten keskellä.
(Ei ne anopitkaan).Kuitenkin naisilla on aina se oletusarvo siitä että heidän puolisonsa viihtyy naisen lapsuudenkodissa. Äiti laittaa vain hyvää ruokaa, on just sopiva, ei puhu liikaa eikä ikinä hössötä.
Miehet ovat sopeutuvaisempia, suurin osa on käynyt armeijan ja tottuneet nukkumaan vaikka ei verhojen väri miellytä ja joku kuorsaa.
Höpö höpö. Mä tiedän oikein hyvin että mun miehellä tulee aika pitkäksi mun lapsuudenkodissa. Ei tykkää muutenkaan käydä toisten ihmisten kotona, eikä tykkää kun meillä käy vieraita.
Mun vanhemmilla ja miehellä on ihan hyvät välit, mutta mitenkään läheisiä eivät ole.
Alue: Aihe vapaa
On sanonut monta kertaa niin kuin sanoin jo ensimmäisessä viestissäni, mutta siskoni kävelee yli silti. Minäkin olen sanonut aiheesta, kun äitini pyysi. Minulle asia ei kuulemma kuulu ja vanhempiani aletaan kiristää lastenlasten näkemisellä, jos joulu ei onnistu.