Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että perheet tekevät omanlaisensa joulun, eikä ainakaan aattona mennä muualle kotoa.
Varsinkin lapsiperheillä on tärkeää luoda joulu lapsille omilla perinteillä. Isovanhemmat voivat lähteä "yläkertaan" milloin tahansa ja jos on opittu, että aina ollaan mummolassa ( yleensä just mummolassa) niin siinä sitten levitellän käsiä, kun sitä ei enää ole.
Lapsille on erityisen tärkeää oman kodin ja perheen joulu. Luokaa se yhdessä lastenne kanssa.Meille olisikin täysin ok olla joulunpyhät kotona, mutta anopille tämä jouluvierailu mummolassa on niin tärkeä asia.
Ap
Kuka teidän perheen asioista päättää? Anoppi vai sinä miehesi kanssa? Anoppi on aikuinen ihminen. Jos hän siitä suuttuu tai loukkaantuu, kun poika perheineen ei vietä joulua anopin toiveiden mukaisesti, niin se on täysin anopin ongelma, ei kenenkään muun. Mummuikäisen ihmisen pitäisi osata käsitellä pettymyksiään. Jos ei osaa, niin on jo korkea aika opetella.
Meillä = ap:lla, miehen mielipidettä ei tuossa perheessä kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua läpi. Kävikö jo ilmi, että miksi AP ja mies eivät yksinkertaisesti vain sano anopille, että ei. Ei emme ole tulossa jouluksi luoksesi. Meillä on oma joulu nyt kotona. Saat tulla meille, mutta me emme lähde täältä jouluna mihinkään. Ja sitten vain yksinkertaisesti ota vastaan anopin mahdollisen suuttumisen asiasta.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua läpi. Kävikö jo ilmi, että miksi AP ja mies eivät yksinkertaisesti vain sano anopille, että ei. Ei emme ole tulossa jouluksi luoksesi. Meillä on oma joulu nyt kotona. Saat tulla meille, mutta me emme lähde täältä jouluna mihinkään. Ja sitten vain yksinkertaisesti ota vastaan anopin mahdollisen suuttumisen asiasta.
Miksi jonkun vihastuminen pitäisi ottaa vastaan????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei tajua, miksi nuo mummolavierailut eivät ole minulle rentouttavia. Minä olen se, joka joutuu kotona pakkaamaan lapsiperheen tavarat. Ollaan sovittu, että mies pakkaisi yhteiset tavarat, kun kyse on matkasta hänen vanhemmilleen. Käytännössä tuo kuitenkin aina jää, kun miehelle tulee jotain "kiireisempää" menoa. Siitä olen ollut tiukka, että minä en sovi vierailuita hänen vanhemmilleen, vaan mies saa sopia ne itse. Tästä on anoppi ottanut hieman nokkiinsa, kun emme näe joka viikko, kun mies ei jaksa tapaamisia sopia.
Perillä mummolassa minun pitää jaksaa seurustella appivanhempien kanssa koko ajan. Minun kuulumisistani he eivät ole kiinnostuneita, vaikka minä kyselen heidän kuulumisiaan ja niistä puhuvat mielellään. Anoppi kaipaa jatkuvasti varmistelua sille, että onhan hän varmasti tehnyt hyvät ruoat jne. Anoppi on oikein hyvä kokki, mutta miksi sitä pitää koko ajan olla hokemassa? Nuo mummolamatkat kuormittaa, kun olen toisten nurkissa eikä omaa tilaa ole. Ei nuo käynnit mummolassa ole minulle mitään lepolomaa, kun koko ajan pitää olla toisten kanssa seurustelemassa. Ei me kotonakaan olla miehen kanssa koko ajan yhdessä, vaan kummallakin on omaa aikaa. Ja kun päästään mummolasta kotiin, niin minua odottaa pyykit ja matkatavaroiden purkamiset.
Onko pakkaaminen helpompaa tai pyykkivuori pienempi, kun olette sinun vanhempiesi luona?
Ei kaikkien vanhemmat asu hornan tuutissa, vaan esimerkiksi meillä äitini asuu kilsan päässä. Ja kyllä, asumme Helsingissä, olen helsinkiläinen ja sattuneesta syystä myös mieheni muutti tänne aikoinaan opsikelemaan ja töihin, eikä jäänyt työttömäksi Joutsaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Tai isäkin haluaisi kotijoulun, mielellään mahdollisemman yksinkertaisen, mutta ei viitsi/osaa/uskalla laittaa äidilleen vastaa
Meillä poikien äideillä on tuhannen taalan paikka opettaa poikamme keskustelemaan ja neuvottelemaan myös vaikeista asioista. Se onnistuu vaan niin, että ei "hyökätä päälle", kun lapsi on meidän mielestä väärässä.
Minusta oli luonnollista etttä pojat sinnkuina tulivat jouluksi. Nyt on yhtä luonnollista etteivät tule. En ole heitä päsmäröinyt sinkkuinakaan, puuttunut heidän asiohinsa.
En ole anoppi joka on miniän kanssa toistensa hiuksissa kiinni syrjäyttäen sen pojan kokonaan. Vaikka olisi minkälainen päällepäsmäri miniä, joka on vienyt mieheltään täysin oman tahdon. Ja se ei koske vain joulua, tahdottomia miehiä vauvapalstan mukaan on paljon , ei mitään tasa-arvoa heidän mielipiteillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää ettei kukaan viihdy vieraassa paikassa lattialla nukkumassa pienessä kodissa vieraiden ihmisten keskellä.
(Ei ne anopitkaan).Kuitenkin naisilla on aina se oletusarvo siitä että heidän puolisonsa viihtyy naisen lapsuudenkodissa. Äiti laittaa vain hyvää ruokaa, on just sopiva, ei puhu liikaa eikä ikinä hössötä.
Miehet ovat sopeutuvaisempia, suurin osa on käynyt armeijan ja tottuneet nukkumaan vaikka ei verhojen väri miellytä ja joku kuorsaa.
Minulla ei ole ollut lapsuudenkotia edes tallella sen jälkeen kun isäni kuoli kun olin 15. Äitini asuu pienessä yksiössä ja näemme harvoin.
Miksi juuri sen joulun pitää olla armeija?
Meillä appivanhemmat vetää herneen nenään myös siitä, että emme yövy siellä pienessä kaksiossa kun käymme siellä, vaan menemme hotelliin. Kuulemma tuhlaan mieheni rahat turhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei tajua, miksi nuo mummolavierailut eivät ole minulle rentouttavia. Minä olen se, joka joutuu kotona pakkaamaan lapsiperheen tavarat. Ollaan sovittu, että mies pakkaisi yhteiset tavarat, kun kyse on matkasta hänen vanhemmilleen. Käytännössä tuo kuitenkin aina jää, kun miehelle tulee jotain "kiireisempää" menoa. Siitä olen ollut tiukka, että minä en sovi vierailuita hänen vanhemmilleen, vaan mies saa sopia ne itse. Tästä on anoppi ottanut hieman nokkiinsa, kun emme näe joka viikko, kun mies ei jaksa tapaamisia sopia.
Perillä mummolassa minun pitää jaksaa seurustella appivanhempien kanssa koko ajan. Minun kuulumisistani he eivät ole kiinnostuneita, vaikka minä kyselen heidän kuulumisiaan ja niistä puhuvat mielellään. Anoppi kaipaa jatkuvasti varmistelua sille, että onhan hän varmasti tehnyt hyvät ruoat jne. Anoppi on oikein hyvä kokki, mutta miksi sitä pitää koko ajan olla hokemassa? Nuo mummolamatkat kuormittaa, kun olen toisten nurkissa eikä omaa tilaa ole. Ei nuo käynnit mummolassa ole minulle mitään lepolomaa, kun koko ajan pitää olla toisten kanssa seurustelemassa. Ei me kotonakaan olla miehen kanssa koko ajan yhdessä, vaan kummallakin on omaa aikaa. Ja kun päästään mummolasta kotiin, niin minua odottaa pyykit ja matkatavaroiden purkamiset.
Onko pakkaaminen helpompaa tai pyykkivuori pienempi, kun olette sinun vanhempiesi luona?
Ei, mutta mieheni ei hoida pakkailuja ja pyykkejä, kun menemme minun vanhemmilleni. Se on minun hommani ja mies saa lepoa. Olisi kiva, että välillä menisi toisinpäin ja minäkin saisin lepoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa jäisimme kotiin. Olen itse tottunut viettämään joulua isommalla porukalla, joten mielelläni menen viettämään joulua mieheni vanhempien luo, vaikka meillä on pieni taapero. Jos saadaan joskus toinen lapsi, menisin silti mieluummin vanhempien luo joulunviettoon, kuin jäisin kotiin.
Jouluna on mielestäni mukavampi viettää aikaa isommalla porukalla. Joululaulut, lautapelit, ruokailut.
Mieheni äiti hoitaa kaikki ruoat ja koristelut, meidän ei tarvitse kuin mennä paikalle. Miehen isä leikkii lapsen kanssa. Paljon helpompi näin, kuin että alettaisiin itse vääntämään ruokia yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei tajua, miksi nuo mummolavierailut eivät ole minulle rentouttavia. Minä olen se, joka joutuu kotona pakkaamaan lapsiperheen tavarat. Ollaan sovittu, että mies pakkaisi yhteiset tavarat, kun kyse on matkasta hänen vanhemmilleen. Käytännössä tuo kuitenkin aina jää, kun miehelle tulee jotain "kiireisempää" menoa. Siitä olen ollut tiukka, että minä en sovi vierailuita hänen vanhemmilleen, vaan mies saa sopia ne itse. Tästä on anoppi ottanut hieman nokkiinsa, kun emme näe joka viikko, kun mies ei jaksa tapaamisia sopia.
Perillä mummolassa minun pitää jaksaa seurustella appivanhempien kanssa koko ajan. Minun kuulumisistani he eivät ole kiinnostuneita, vaikka minä kyselen heidän kuulumisiaan ja niistä puhuvat mielellään. Anoppi kaipaa jatkuvasti varmistelua sille, että onhan hän varmasti tehnyt hyvät ruoat jne. Anoppi on oikein hyvä kokki, mutta miksi sitä pitää koko ajan olla hokemassa? Nuo mummolamatkat kuormittaa, kun olen toisten nurkissa eikä omaa tilaa ole. Ei nuo käynnit mummolassa ole minulle mitään lepolomaa, kun koko ajan pitää olla toisten kanssa seurustelemassa. Ei me kotonakaan olla miehen kanssa koko ajan yhdessä, vaan kummallakin on omaa aikaa. Ja kun päästään mummolasta kotiin, niin minua odottaa pyykit ja matkatavaroiden purkamiset.
Onko pakkaaminen helpompaa tai pyykkivuori pienempi, kun olette sinun vanhempiesi luona?
Ei, mutta mieheni ei hoida pakkailuja ja pyykkejä, kun menemme minun vanhemmilleni. Se on minun hommani ja mies saa lepoa. Olisi kiva, että välillä menisi toisinpäin ja minäkin saisin lepoa.
Kuka pakkaa ja pyykkää, jos käytte jossain muualla, vaikka lomamatkalla? Paikassa, joka ei ole kummankaan "omaa aluetta"? Kannattaisi varmaan istahtaa alas ja sopia työnjakoa vähän laajemminkin. Voisiko toimia vaikka vuorotellen pakkaaminen matkakohteesta riippumatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei tajua, miksi nuo mummolavierailut eivät ole minulle rentouttavia. Minä olen se, joka joutuu kotona pakkaamaan lapsiperheen tavarat. Ollaan sovittu, että mies pakkaisi yhteiset tavarat, kun kyse on matkasta hänen vanhemmilleen. Käytännössä tuo kuitenkin aina jää, kun miehelle tulee jotain "kiireisempää" menoa. Siitä olen ollut tiukka, että minä en sovi vierailuita hänen vanhemmilleen, vaan mies saa sopia ne itse. Tästä on anoppi ottanut hieman nokkiinsa, kun emme näe joka viikko, kun mies ei jaksa tapaamisia sopia.
Perillä mummolassa minun pitää jaksaa seurustella appivanhempien kanssa koko ajan. Minun kuulumisistani he eivät ole kiinnostuneita, vaikka minä kyselen heidän kuulumisiaan ja niistä puhuvat mielellään. Anoppi kaipaa jatkuvasti varmistelua sille, että onhan hän varmasti tehnyt hyvät ruoat jne. Anoppi on oikein hyvä kokki, mutta miksi sitä pitää koko ajan olla hokemassa? Nuo mummolamatkat kuormittaa, kun olen toisten nurkissa eikä omaa tilaa ole. Ei nuo käynnit mummolassa ole minulle mitään lepolomaa, kun koko ajan pitää olla toisten kanssa seurustelemassa. Ei me kotonakaan olla miehen kanssa koko ajan yhdessä, vaan kummallakin on omaa aikaa. Ja kun päästään mummolasta kotiin, niin minua odottaa pyykit ja matkatavaroiden purkamiset.
Onko pakkaaminen helpompaa tai pyykkivuori pienempi, kun olette sinun vanhempiesi luona?
Ei, mutta mieheni ei hoida pakkailuja ja pyykkejä, kun menemme minun vanhemmilleni. Se on minun hommani ja mies saa lepoa. Olisi kiva, että välillä menisi toisinpäin ja minäkin saisin lepoa.
Kuka pakkaa ja pyykkää, jos käytte jossain muualla, vaikka lomamatkalla? Paikassa, joka ei ole kummankaan "omaa aluetta"? Kannattaisi varmaan istahtaa alas ja sopia työnjakoa vähän laajemminkin. Voisiko toimia vaikka vuorotellen pakkaaminen matkakohteesta riippumatta?
Miksi?
On ihan todella selkeä työnjako, että mies hoitaa oman sukunsa ja vaimo omansa.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei tajua, miksi nuo mummolavierailut eivät ole minulle rentouttavia. Minä olen se, joka joutuu kotona pakkaamaan lapsiperheen tavarat. Ollaan sovittu, että mies pakkaisi yhteiset tavarat, kun kyse on matkasta hänen vanhemmilleen. Käytännössä tuo kuitenkin aina jää, kun miehelle tulee jotain "kiireisempää" menoa. Siitä olen ollut tiukka, että minä en sovi vierailuita hänen vanhemmilleen, vaan mies saa sopia ne itse. Tästä on anoppi ottanut hieman nokkiinsa, kun emme näe joka viikko, kun mies ei jaksa tapaamisia sopia.
Perillä mummolassa minun pitää jaksaa seurustella appivanhempien kanssa koko ajan. Minun kuulumisistani he eivät ole kiinnostuneita, vaikka minä kyselen heidän kuulumisiaan ja niistä puhuvat mielellään. Anoppi kaipaa jatkuvasti varmistelua sille, että onhan hän varmasti tehnyt hyvät ruoat jne. Anoppi on oikein hyvä kokki, mutta miksi sitä pitää koko ajan olla hokemassa? Nuo mummolamatkat kuormittaa, kun olen toisten nurkissa eikä omaa tilaa ole. Ei nuo käynnit mummolassa ole minulle mitään lepolomaa, kun koko ajan pitää olla toisten kanssa seurustelemassa. Ei me kotonakaan olla miehen kanssa koko ajan yhdessä, vaan kummallakin on omaa aikaa. Ja kun päästään mummolasta kotiin, niin minua odottaa pyykit ja matkatavaroiden purkamiset.
Onko pakkaaminen helpompaa tai pyykkivuori pienempi, kun olette sinun vanhempiesi luona?
Ei kaikkien vanhemmat asu hornan tuutissa, vaan esimerkiksi meillä äitini asuu kilsan päässä. Ja kyllä, asumme Helsingissä, olen helsinkiläinen ja sattuneesta syystä myös mieheni muutti tänne aikoinaan opsikelemaan ja töihin, eikä jäänyt työttömäksi Joutsaan.
Vau, oikein helsinkiläinen!
Miten se tähän liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua läpi. Kävikö jo ilmi, että miksi AP ja mies eivät yksinkertaisesti vain sano anopille, että ei. Ei emme ole tulossa jouluksi luoksesi. Meillä on oma joulu nyt kotona. Saat tulla meille, mutta me emme lähde täältä jouluna mihinkään. Ja sitten vain yksinkertaisesti ota vastaan anopin mahdollisen suuttumisen asiasta.
Miksi jonkun vihastuminen pitäisi ottaa vastaan????
No siis joskus se on väistämätöntä. On ihmisiä jotka suuttuu kun niille sanoo ei. Silti pitää uskaltaa sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei tajua, miksi nuo mummolavierailut eivät ole minulle rentouttavia. Minä olen se, joka joutuu kotona pakkaamaan lapsiperheen tavarat. Ollaan sovittu, että mies pakkaisi yhteiset tavarat, kun kyse on matkasta hänen vanhemmilleen. Käytännössä tuo kuitenkin aina jää, kun miehelle tulee jotain "kiireisempää" menoa. Siitä olen ollut tiukka, että minä en sovi vierailuita hänen vanhemmilleen, vaan mies saa sopia ne itse. Tästä on anoppi ottanut hieman nokkiinsa, kun emme näe joka viikko, kun mies ei jaksa tapaamisia sopia.
Perillä mummolassa minun pitää jaksaa seurustella appivanhempien kanssa koko ajan. Minun kuulumisistani he eivät ole kiinnostuneita, vaikka minä kyselen heidän kuulumisiaan ja niistä puhuvat mielellään. Anoppi kaipaa jatkuvasti varmistelua sille, että onhan hän varmasti tehnyt hyvät ruoat jne. Anoppi on oikein hyvä kokki, mutta miksi sitä pitää koko ajan olla hokemassa? Nuo mummolamatkat kuormittaa, kun olen toisten nurkissa eikä omaa tilaa ole. Ei nuo käynnit mummolassa ole minulle mitään lepolomaa, kun koko ajan pitää olla toisten kanssa seurustelemassa. Ei me kotonakaan olla miehen kanssa koko ajan yhdessä, vaan kummallakin on omaa aikaa. Ja kun päästään mummolasta kotiin, niin minua odottaa pyykit ja matkatavaroiden purkamiset.
Onko pakkaaminen helpompaa tai pyykkivuori pienempi, kun olette sinun vanhempiesi luona?
Ei, mutta mieheni ei hoida pakkailuja ja pyykkejä, kun menemme minun vanhemmilleni. Se on minun hommani ja mies saa lepoa. Olisi kiva, että välillä menisi toisinpäin ja minäkin saisin lepoa.
Kuka pakkaa ja pyykkää, jos käytte jossain muualla, vaikka lomamatkalla? Paikassa, joka ei ole kummankaan "omaa aluetta"? Kannattaisi varmaan istahtaa alas ja sopia työnjakoa vähän laajemminkin. Voisiko toimia vaikka vuorotellen pakkaaminen matkakohteesta riippumatta?
Miksi?
On ihan todella selkeä työnjako, että mies hoitaa oman sukunsa ja vaimo omansa.
eri
Niin. Jos ikinä ei käydä missään muualla, kuin sukulaisten luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ollaan outoja, mutta ei minulla tai vanhemmillani käy mielessä, että viettäisimme jouluaaton saman katon alla. Välimatkaa on 500 km. Vanhemmillani on omat jouluperinteensä ja minulla puolisoni/lapsi kanssa omani. Nähdään sitten joulun jälkeen ja paljon mukavampi näin. Saadaan kaikki viettää aattona joulua oman aikataulun mukaan. En tästä syystä kaipaa joulua miehen vanhempienkaan kanssa. Ei minua huvita viettää meidän perhejoulun sijasta joulua anopin tapaan.
Mieheni on muistellut, miten hänen lapsuutensa joulut olivat kurjia. Piti mennä mummolaan, jossa suku oli isolla porukalla. Joulu oli odottamista, kun iso suku söi ja saunoi, lapset saivat lahjat vasta iltamyöhään. Nyt sitten kummasti pitäisi meillä olla jouluna miehen vanhempien luona, kun se olisi appivanhemmille niin tärkeää ja miehestä mukava idea. Hieman ristiriitaista tuo.
Omassa lapsuuskodissani joulu oli kireää suorittamista, josta on jäänyt kurjat muistot. Omalla kohdalla olen halunnut mahdollisimman stressittömiä jouluja. Kunhan syödään jossain vaiheessa päivää hyvin ja ollaan yhdessä, niin se riittää. Nykyisin lapsen myötä olen alkanut ärsyyntymään jouluista. Olisi kiva olla kotona ilman joulustressiä. Lapsen takia meitä vaaditaan mummolaan jouluksi ja isovanhemmat yrittävät saada joulun suorittamisperinnettä tuputettua meillekin, kun mitään ei voi jättää tekemättä.
Joinakin jouluina mennään mummolaan ja joinakin ollaan kotona. Perhe päättää joka vuosi itse, missä on. Jos jollekin tulee paha mieli, niin se on vain elämää, kyllä siitä selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei tajua, miksi nuo mummolavierailut eivät ole minulle rentouttavia. Minä olen se, joka joutuu kotona pakkaamaan lapsiperheen tavarat. Ollaan sovittu, että mies pakkaisi yhteiset tavarat, kun kyse on matkasta hänen vanhemmilleen. Käytännössä tuo kuitenkin aina jää, kun miehelle tulee jotain "kiireisempää" menoa. Siitä olen ollut tiukka, että minä en sovi vierailuita hänen vanhemmilleen, vaan mies saa sopia ne itse. Tästä on anoppi ottanut hieman nokkiinsa, kun emme näe joka viikko, kun mies ei jaksa tapaamisia sopia.
Perillä mummolassa minun pitää jaksaa seurustella appivanhempien kanssa koko ajan. Minun kuulumisistani he eivät ole kiinnostuneita, vaikka minä kyselen heidän kuulumisiaan ja niistä puhuvat mielellään. Anoppi kaipaa jatkuvasti varmistelua sille, että onhan hän varmasti tehnyt hyvät ruoat jne. Anoppi on oikein hyvä kokki, mutta miksi sitä pitää koko ajan olla hokemassa? Nuo mummolamatkat kuormittaa, kun olen toisten nurkissa eikä omaa tilaa ole. Ei nuo käynnit mummolassa ole minulle mitään lepolomaa, kun koko ajan pitää olla toisten kanssa seurustelemassa. Ei me kotonakaan olla miehen kanssa koko ajan yhdessä, vaan kummallakin on omaa aikaa. Ja kun päästään mummolasta kotiin, niin minua odottaa pyykit ja matkatavaroiden purkamiset.
Onko pakkaaminen helpompaa tai pyykkivuori pienempi, kun olette sinun vanhempiesi luona?
Ei, mutta mieheni ei hoida pakkailuja ja pyykkejä, kun menemme minun vanhemmilleni. Se on minun hommani ja mies saa lepoa. Olisi kiva, että välillä menisi toisinpäin ja minäkin saisin lepoa.
Kuka pakkaa ja pyykkää, jos käytte jossain muualla, vaikka lomamatkalla? Paikassa, joka ei ole kummankaan "omaa aluetta"? Kannattaisi varmaan istahtaa alas ja sopia työnjakoa vähän laajemminkin. Voisiko toimia vaikka vuorotellen pakkaaminen matkakohteesta riippumatta?
Miksi?
On ihan todella selkeä työnjako, että mies hoitaa oman sukunsa ja vaimo omansa.
eri
Niin. Jos ikinä ei käydä missään muualla, kuin sukulaisten luona.
Miten niin? Miksi sinä mäyhäät tähän nyt asioita jotka ei tähän liity mitenkään?
Lomamatkat on tyypillisesti kesällä ja siinä sen ympärillä on lomaa. Tavaraa ei tarvita puoliksikaan niin paljon kuin jos mennään keskellä talvea paikkaan jossa ei ole mitään valmiina.
Kun me matkailemme lasten kanssa, varaamme hotellin jossa on valmiiksi käytännössä kaikki. Kesällä vaatemäärä on myös huomattavasti pienempi kuin talvella ja jos jotain puuttuu, ostamme perillä. Ja kun tulemme kotiin, ei ole edessä heti työpäivä.
Vierailija kirjoitti:
Jos anopista on tärkeää, että vietätte joulun mummolassa, niin olisiko hänelle ok, että kyseinen mummola olisikin sinun vanhempiesi koti? Vähän luulen, että anopille kelpaa vain se, että lapsenlapsi saa joulun hänen luonaan eikä toisten isovanhempien...
Oma anoppini on närkästynyt siitä, kun vanhempani tulevat käymään meillä joulun jälkeen ja vanhempani "saavat nähdä monta päivää lastenlastaan". On kuulemma väärin, kun vanhempiani suositaan. Vanhempani siis tulevat toiselta puolelta Suomea muutamaksi yöksi. Miehen vanhempia taas nähdään kuukausittain, kun asuvat huomattavasti lähempänä. Minun vanhempiani nähdään harvemmin, mutta useampi päivä kerrallaan pitkän välimatkan takia.
Alue: Aihe vapaa
Onko pakkaaminen helpompaa tai pyykkivuori pienempi, kun olette sinun vanhempiesi luona?