Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.
Taisi olla vain tyypillisen av-mamman rasittava lapsi, joka on koko ajan äänessä. Äiti äiti, kato kato, äiti äiti, miksi miksi
No, tämä "av-mamman rasittava tapaus" on jo ehtinyt yli 25-vuotiaaksi. Älykkyys on näkynyt varhaislapsuuden jälkeen niin koulussa, valtakunnallisissa kilpailuissa, yliopisto-opinnoissa, työn takia teetetyissä psykologisissa testeissä kuin erilaisissa muuhun elämään liittyvissä asioissa.
No tuon mittapuun mukaan Suomessa on valtavasti huippuälykkäitä ihmisiä. Monet heistä on itse asiassa rasittavia, myös aikuisina.
Kyllä suomalaisista välittyy ihan muu kuva ja käsitys kuin huippuälykkyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.
Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.
Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tänne on tähän mennessä ilmoittautunut jo vöhintään 78 huippuälykästä tai sellaisen piltin mammaa, niin meillä on kyllä hyvin pullat uunissa mitä tulee nopeaan valtiontalouden korjausliikkeeseen muista mitätyömistä kriiseistä puhumattakaan. Nyt vaan älli töihin. Kidiup älykääpiöt Nuppi ja Nahka 🤣 (Nahka taakse ja Nuppi eteen). Ai hitto, että mulla on hauskaa 🤣🤣😆😁🤣. Ottaako älykkö muuten itsensä vakavasti? Miten on? Tuleekohan tästä nyt hurrrrjasti alapeukkuja? Hihihihihi.
Olen samaa mieltä siitä, että tässäkin ketjussa mennään lähinnä asian vierestä, kun ei tunneta sitä oikeastaan ollenkaan.
Sitä kummastelen, että tämänaiheisiin keskusteluihin aina löytyy niitä, jotka suoltavat tahallisen huonosti kirjoitettua sekamelskaa älykkyyden kritiikiksi. Onko kyseessä se urheilu- ja leikkikentiltä tuttu ilmiö, jossa häviön uhatessa ryhdytään pelleilemään suureen ääneen ja käsillä huitoen?
Vierailija kirjoitti:
Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.
Miks...? Täh...? ja Mikä toi on....-tasoiset kysymykset eivät vielä ennakoi suurta älykkyyttä, vaikka niitä esittäisi 500 matkalla kampista Otaniemeen. Kannattaa varustautua siihen ettei siitä pershedelmästä ehkä tulekaan professoria 16 vuotiaana. Ei tule sitten pettymystä.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkö tampiot yrittää taas puhua huippuälykkäistä..., BUAHHAHHAHHHAHHAAAAAA!!!
Harmi, kun et tunne yhtään älykästä henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.
Miks...? Täh...? ja Mikä toi on....-tasoiset kysymykset eivät vielä ennakoi suurta älykkyyttä, vaikka niitä esittäisi 500 matkalla kampista Otaniemeen. Kannattaa varustautua siihen ettei siitä pershedelmästä ehkä tulekaan professoria 16 vuotiaana. Ei tule sitten pettymystä.
En tiedä lapsista paljonkaan, mutta olen käsittänyt, että niillä on jonkinlainen kyselyikä, jolla ne ajoittain uuvuttavat lähipiirinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tänne on tähän mennessä ilmoittautunut jo vöhintään 78 huippuälykästä tai sellaisen piltin mammaa, niin meillä on kyllä hyvin pullat uunissa mitä tulee nopeaan valtiontalouden korjausliikkeeseen muista mitätyömistä kriiseistä puhumattakaan. Nyt vaan älli töihin. Kidiup älykääpiöt Nuppi ja Nahka 🤣 (Nahka taakse ja Nuppi eteen). Ai hitto, että mulla on hauskaa 🤣🤣😆😁🤣. Ottaako älykkö muuten itsensä vakavasti? Miten on? Tuleekohan tästä nyt hurrrrjasti alapeukkuja? Hihihihihi.
Olen samaa mieltä siitä, että tässäkin ketjussa mennään lähinnä asian vierestä, kun ei tunneta sitä oikeastaan ollenkaan.
Sitä kummastelen, että tämänaiheisiin keskusteluihin aina löytyy niitä, jotka suoltavat tahallisen huonosti kirjoitettua sekamelskaa älykkyyden kritiikiksi. Onko kyseessä se urheilu- ja leikkikentiltä tuttu ilmiö, jossa häviön uhatessa ryhdytään pelleilemään suureen ääneen ja käsillä huitoen?
🤣🤣🤣😅😅. Jotenkin niin arvasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä huippuälykkäillä hyvä itsetunto?
Onko teidän huippuälykäs lapsenne hyvinvoiva?
Jos pystyt vastaamaan molempiin kyllä, en olisi huolissani. Muutoin saatatte jättää jälkeenne enemmän pahaa kuin hyvää. :(Ei ole hyvä itsetunto
Aina on joku parempiKylläpä oli älykäs vastaus.
Itsetuntoa voi kuitenkin parantaa.
Jos itsetunto ei ole ihan niin vaurioitunut etteikö kykenisi menemään itseensä, niin silloin on toivoa paremmasta.
Kiitos kehuista 👍
No oonkin Mensan jäsen ja tekniikan tohtori 👍
Itsetuntoa ei ole olemassa. Se mitä kuvataan itsetunnoksi on ihmisen onnistumisien suhde epäonnistumisiin. Siksi menestyneillä on hyvä "itsetunto*
Vierailija kirjoitti:
Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.
Tavallinen kyselyikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.
Mitä lisäarvoa kertomaasi toi se, että sun piti mainita Kampista Espooseen ja Otaniemen liittymä? Missä se Kamppi on, entäs Otaniemen liittymä on, mikset laittanut karttareittiä liitteeksi?
Sen sijaan kertoisit, kuinka kauan tuo matka ja kysely kesti.
Vierailija kirjoitti:
Tässä hyvä kuvaus mielestäni: https://lahjakkaatlapset.fi/mita-tarkoittaa-lahjakas-lapsi/tyypillista/
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hyvä kuvaus mielestäni: https://lahjakkaatlapset.fi/mita-tarkoittaa-lahjakas-lapsi/tyypillista/
.
Niin myös alan kirjoissa asia selviää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hyvä kuvaus mielestäni: https://lahjakkaatlapset.fi/mita-tarkoittaa-lahjakas-lapsi/tyypillista/
.
Puhutaanko nyt siis lahjakkaista vai huippuälykkäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä huippuälykkäillä hyvä itsetunto?
Onko teidän huippuälykäs lapsenne hyvinvoiva?
Jos pystyt vastaamaan molempiin kyllä, en olisi huolissani. Muutoin saatatte jättää jälkeenne enemmän pahaa kuin hyvää. :(Ei ole hyvä itsetunto
Aina on joku parempiKylläpä oli älykäs vastaus.
Itsetuntoa voi kuitenkin parantaa.
Jos itsetunto ei ole ihan niin vaurioitunut etteikö kykenisi menemään itseensä, niin silloin on toivoa paremmasta.Kiitos kehuista 👍
No oonkin Mensan jäsen ja tekniikan tohtori 👍
Itsetuntoa ei ole olemassa. Se mitä kuvataan itsetunnoksi on ihmisen onnistumisien suhde epäonnistumisiin. Siksi menestyneillä on hyvä "itsetunto*
Ole hyvä.
Kyllä itsetunto * on olemassa *. Se voi vaihdella eri elämäntilanteissa, mutta pohjalla on aina tietty varhaisilta vuosilta kehittynyt perusta.
Tovottavasti kohtelet muita ihmisiä hyvin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hyvä kuvaus mielestäni: https://lahjakkaatlapset.fi/mita-tarkoittaa-lahjakas-lapsi/tyypillista/
.
Niin myös alan kirjoissa asia selviää
Onko superälykkään uniikin neron sitaatti nykyään pelkkä piste?
Lapsi kehittyi kielellisesti varsin hitaasti, oppi puhumaan kolmevuotiaana. Hän halusi luoda ainoastaan täydellisiä lauseita, ja siksi hän ensin mietti mielessään lauseen rakenteen, toisti sen kuiskaten, ja vasta varmistuttuaan lauseen täydellisestä muotoilusta hän esitti vastauksen kysyjälle. Tästä tavasta hän luopui vasta seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana.
Hän viihtyi paremmin omissa oloissaan rakennellen palapelejä ja pystyttäen torneja. Hän ei piitannut muiden lasten pihaleikeistä eikä muiden pikkupoikien tappeluista. Hän osasi olla myös hyvin ärhäkkä, elleivät asiat menneet hänen tahtonsa mukaan.
Kyseessä Einstein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppi itsekseen ilman mitään opettamista lukemaan neljävuotiaana ja neljävuotiaana laski päässään jo aika monimutkaisia laskuja. Oli myös hyvin utelias maailman asioista ja siitä miksi asiat ovat kuin ovat. Ei siis kysellyt huvikseen vain miksi vaan hänellä oli kova tarve ihan oikeasti ymmärtää asiat perinjuurin.
Varhaisella lukemaan oppimisella ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Lukutaidon oppii jokainen, se on helppo "taito." Minä opin täysin itsekseni lukemaan kolmevuotiaana. Koulussa olin hyvä oppilas kaksi ensimmäistä vuotta, koska lukemisen opetteluun ei tarvinnut tuhlata energiaa. Sen jälkeen olen aina ollut keskinkertainen ja joissakin aineissa jopa huono. Enkä järin älykkäänä itseäni pidä, niin paljon on elämässä tullut virheitä tehdyksi.
Varhain lukemaan oppineet on niitä, joita se silloin pienenä kiinnostaa ja pystyvät keskittymään, ovat siis kohtuullisen rauhallisia lapsia. Minäkin olin sellainen nurkassa nyhjääjä, tykkäsin kirjoista ja ehkä siinä oli sitäkin, että kotona ei ollut aina kaikki niin hyvin. Pääsi satujen maailmaan pakoon.
Yhdellä ystävälläni on kaksi hyvin älykkääksi sanottua lasta, nyt jo aikuisia. Olivat sellaisia kympin oppilaita ja jo peruskoulussa ollessaan lukivat tieteellisiä teoksia ja hyvin selvästi tiesivät, mille alalle suuntautuisivat. Kaikki siis hienosti, paitsi että kummallakin jo alle kymmenvuotiaina henkisiä ongelmia. Ihmissuhteet ei ole myöhemmin onnistuneet, jatkuvaa tuskailua, ahdistuskohtauksia, yövalvomisia jne. Päihteisin eivät ole koskeneet, että siinä toki sitä viisautta, mutta vanhemmat on olleet tosi kovilla näiden angstien kanssa. Yöt menneet valvoessa ja rauhoitellessa, on tarvittu ammattiauttajia ja vaikka mitä. Joskus sitä vain ajattelee, että ei ihmisen kuuluisi olla liian älykäs. Maailma alkaa ahdistaa.
Ahdistusta tuotti myös se, että todella piti olla aina se paras. Muu ei yksinkertaisesti kelvannut. Vaikka oppiminen heillä oli tavattoman helppoa, niin se oma sisäinen tunne oli koko ajan, että pitäisi olla vielä parempi, muuten ei ole hyvä olla.
Ja yksi lapsuudenystäväni oli koulussa täysi nolla, mutta musiikillisesti niin lahjakas, että annettiin olla ja sai käydä just ja just sen peruskoulun läpi, muuta ei odotettukaan. Nyt hän on taitava ja monipuolinen muusikko, häneltä sujuu niin klassinen kuin viihdekin ja sillä on itsensä ja perheensä elättänyt, on matkustellut maailmalla varmaan enemmän kuin kukaan meistä kavereista. Viimeksi näin hänet vilaukselta televisiossa ison orkesterin kanssa soittamassa argentiinalaista tangoa jossain siellä sikäläisessä isossa musiikkijuhlassa. Tulen aina hyvälle mielelle, kun hänet muistan tai jossain näen.
Niin, älykkyys, mitä se loppujen lopuksi oikein on? Joku voi olla älykäs, mutta kuitenkin osaamaton käyttää sitä älykkyyttään niin, että pärjää maailmassa. Mistähän sekin johtuu.
Pitkälle ukiessani luulin, että puhut Tauskista. Mutta ei sitten vissiin Tauski ole, koska Tauski ei soita tangoa eikä sinfoniaa eikä pärjää elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykäs kaverini, on nyt aikuinen ja professorina arvostetussa yliopistossa, lapsena:
-leikki paljon ja esim. oppi lukemaan vasta koulussa
-ei koskaan sanonut, että ei ymmärrä tai osaa jotain, tämä on jäänyt mieleen, jos vaikka kuuli vierasta kieltä, yritti aina ymmärtää sitäkin
-peruskoulussa opiskeli muiden tahtiin, mutta meni lukioon, jossa ei viihtynyt, suoritti sen pitkine matikoineen tenttien 1,5 vuodessa.
-Ei stressaannut helposti, tämä esim. erotti hänet minusta. Pää pysyi kylmänä ja keskittymiskyky säilyi hyvänä isonkin paineen alla
-sosiaalisesti taitava ja reilu. Pitää omista oikeuksistaan kiinni ja pyrkii eteenpäin, ei pelkää konfliktia, mutta ei kuitenkaan lyttää muitaOlen miettinyt tätä paljon, koska olimme lapsena tiiviisti kavereita, ja vielä opiskeluaikana "yhtä älykkäitä", mutta omat rahkeeeni ei riittäneetkään sitten akateemisessa maailmassa
Tässä on tosi paljon samoja ominaisuuksia kuin omalla pojallani, joka tällä hetkellä opiskelee teoreettista matematiikkaa yliopistossa. Ihmettelin aina erityisesti tuota hänen stressaamattomuuttaan ja tietynlaista hyvää itsetuntoa - esimerkiksi yo-kokeita ei tuntunut jännittävän ollenkaan, ja kirjoittikin 11 laudaturia. Sosiaalisesti hän ei kylläkään ole erityisen taitava, mutta ei mikään huonokaan - ottaa huomioon muut eikä ikinä sano kenellekään pahasti. Pienestä asti ollut hyvin tarkat rutiinit, esimerkiksi aamutoimet tehdään tietyssä järjestyksessä AINA. On myös musikaalisesti lahjakas. Mutta ei osaa esimerkiksi piirtää suunnilleen ollenkaan :) jotain harittavia tikku-ukkoja korkeintaan. Ei ne älykkäätkään koskaan täydellisiä ole.
Lukematta kaikkia kommentteja oletan, että täällä on sankoin joukoin vanhempia jotka ilmoittavat juuri sen oman tekevänsä "huippuälykkääksi". Eikös huippuälykls ole se, jolla äo vähintään noin 150?? Ja näitä o joku pari prosenttia väestöstä :D
Huippuälykkäitä en ole eläissäni tavannut, mutta keskivertoa älykkäämpiä lapsia kyllä. Olen yli 30 vuotta toiminut perhepäivähoitajana ja junnujen urheiluvalmennuksen parissa. Lapsia ja perheitä olen nähnyt aikas monia.
Muutama entinen hoitolapsi/valmennettava on sitten aikuistuttuaan pärjännyt poikkeuksellisen hyvin opiskelujen/ töiden saralla, osoittaneet harvinaista lahjakkuutta jossain asiassa...
Nyt kun jälkeenpäin muistelee, kaikki nämä olivat todella tiedonjanoisua ja uteliaita lapsia. Hyvin vilkkaita suurinosa, joku voisi nimitellä heillä olleen adhd , mut mä sanoisin että vain vilkas ja "toimintaa kaipaava". Yksi "pikku professori" mahtui joukkoon, pikkuvanha ja hiljainen. Ja se mikä yhdisti kaikkia, oli sinnikkyys. Eivät luovuttaneet helpolla, kun jotain halusivat. Yksikin opetteli luistelemaan 2,5v iässä. Aikansa kaatuiltuaan nousi aina vaan sinnikkäästi ylös. Oppi 2kk aikana (kävi jäällä noin 2x viikossa) luistelemaan sujuvasti. Ois ehkä nopeamminkin jos ois us3ammin harjoitellut.
Nyt kun tänne on tähän mennessä ilmoittautunut jo vöhintään 78 huippuälykästä tai sellaisen piltin mammaa, niin meillä on kyllä hyvin pullat uunissa mitä tulee nopeaan valtiontalouden korjausliikkeeseen muista mitätyömistä kriiseistä puhumattakaan. Nyt vaan älli töihin. Kidiup älykääpiöt Nuppi ja Nahka 🤣 (Nahka taakse ja Nuppi eteen). Ai hitto, että mulla on hauskaa 🤣🤣😆😁🤣. Ottaako älykkö muuten itsensä vakavasti? Miten on? Tuleekohan tästä nyt hurrrrjasti alapeukkuja? Hihihihihi.