Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (500)
Kun suurin osa luulee sitä vajakiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Ei ole. Suurin osa mainitsemistasi ominaisuuksista on keksitty lohduttamaan niitä, joiden aivoissa ei ole keskimääräistä enempää tehoa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta osaisitko perustella väitettäsi jotenkin?
Miksi pitäisi perustella? Ihminen, joka pitää hyväsydämisyyttä tai rallinajotaitoja älykkyyden muotoina, on niin syvällä itsepetoksen suossa, ettei hänen uskomuksiaan kannata ruveta kiistämään.
Mielestäni hyväsydämisyys on jaloin älykkyyden muoto.
Sydämen sivistystä ei välttämättä älykkäillä ole.
Minulle oli joskus lapsena kauhea shokki tajuta, että älykkyys ei tarkoita sitä että on hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Ei ole. Suurin osa mainitsemistasi ominaisuuksista on keksitty lohduttamaan niitä, joiden aivoissa ei ole keskimääräistä enempää tehoa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta osaisitko perustella väitettäsi jotenkin?
Miksi pitäisi perustella? Ihminen, joka pitää hyväsydämisyyttä tai rallinajotaitoja älykkyyden muotoina, on niin syvällä itsepetoksen suossa, ettei hänen uskomuksiaan kannata ruveta kiistämään.
Mielestäni hyväsydämisyys on jaloin älykkyyden muoto.
Sydämen sivistystä ei välttämättä älykkäillä ole.
Sitten voi kysyä, että ovatko älykkäitä ollenkaan tai vain älykkäitä jollain kapealla osaamisalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dracula kirjoitti:
Älykkyystestin tuloksesta.
Pahus. Niissä testeissä ei ole yhtään kysymystä hyväsydämisyydestä tai sosiaalisista taidoista. Eikä muuten ole inssiajoa tai potkupallokoettakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dracula kirjoitti:
Älykkyystestin tuloksesta.
Pahus. Niissä testeissä ei ole yhtään kysymystä hyväsydämisyydestä tai sosiaalisista taidoista. Eikä muuten ole inssiajoa tai potkupallokoettakaan.
Älykkyystestejähän on vuosikymmeniä kritisoitu siitä, että ne eivät mittaa älykkyyttå vaan hyvin kapeaa osaamisaluetta ja testin suorittajan koulutustasoa, kulttuuria jne
Käy useamman koululuokan samaa aikaa. Suorittaa akateemisen loppututkinnon huomattavasti normaalia nopeammassa tahdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä huippuälykkäillä hyvä itsetunto?
Onko teidän huippuälykäs lapsenne hyvinvoiva?
Jos pystyt vastaamaan molempiin kyllä, en olisi huolissani. Muutoin saatatte jättää jälkeenne enemmän pahaa kuin hyvää. :(Ei ole hyvä itsetunto
Aina on joku parempi
Kylläpä oli älykäs vastaus.
Itsetuntoa voi kuitenkin parantaa.
Jos itsetunto ei ole ihan niin vaurioitunut etteikö kykenisi menemään itseensä, niin silloin on toivoa paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.
Se on sinun mielipiteesi.
Kerroin muutamista oman lapseni piirteistä, kuten vieraiden kielin helposta omaksumisesta, matemaattisesti lahjakkuudesta, keskittymiskyvystä (+muisti), sosiaalisesta pärjäämisestä ja mukautuvaisuudesta ja ylipäätään asioiden omaksumisen helppoudesta. Hänestä sanoi jo 3lk opettaja ns vanhempainvartissa kuinka on jo "akateemisia taitoja" nähtävillä (tekee muistiinpanoja vaikka ei välttis tarvitsisi ym).Ja älykkyytensä on nähtävillä myös tällä hetkellä, ja opiskeluissaan.
Se, että opettaja kehuu lapsen akateemisia taitoja, ei tarkoita muuta kuin että opettaja käyttää kömpelöitä anglismeja. Sana on suomeksi opiskelutaidot, ja jossain määrin niitä tarvitaan jo ekalla luokalla, kun opetellaan kuuntelemaan ym.
Toki voi olla, että lapsi on opiskelutaidoissaan ikäistään edellä, ja niin varmaan asia on jos kolmasluokkalainen tekee itsenäisesti muistiinpanoja. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaista älykkyyttä, vaan tapoja, joita lapset omaksuvat herkästi esimerkiksi vanhemmiltaan, etenkin näin etätöiden aikana. Tunnen erään projektipäällikön lapsen, joka heti kirjoittamaan opittuaan laittoi joka aamu leikkisuunnitelmansa listalle ranskalaisiin viivoin, koska sellainen oli vanhemmilta opittu työtapa. Leikit sujuivat tehokkaasti!
Huomattavan älykkäät lapset ovat usein opiskelutekniikoiden suhteen omaehtoisia ja vähän laiskojakin, koska heitä nimenomaan kiinnostaa maailma itsessään eikä oppijan roolin ottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huippuälykäs kaverini, on nyt aikuinen ja professorina arvostetussa yliopistossa, lapsena:
-leikki paljon ja esim. oppi lukemaan vasta koulussa
-ei koskaan sanonut, että ei ymmärrä tai osaa jotain, tämä on jäänyt mieleen, jos vaikka kuuli vierasta kieltä, yritti aina ymmärtää sitäkin
-peruskoulussa opiskeli muiden tahtiin, mutta meni lukioon, jossa ei viihtynyt, suoritti sen pitkine matikoineen tenttien 1,5 vuodessa.
-Ei stressaannut helposti, tämä esim. erotti hänet minusta. Pää pysyi kylmänä ja keskittymiskyky säilyi hyvänä isonkin paineen alla
-sosiaalisesti taitava ja reilu. Pitää omista oikeuksistaan kiinni ja pyrkii eteenpäin, ei pelkää konfliktia, mutta ei kuitenkaan lyttää muita
Olen miettinyt tätä paljon, koska olimme lapsena tiiviisti kavereita, ja vielä opiskeluaikana "yhtä älykkäitä", mutta omat rahkeeeni ei riittäneetkään sitten akateemisessa maailmassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.Tämä ettei anna muiden ajatusten ja mielipiteiden vaikuttaa omiinsa voi kyllä olla yksi piirre. Toisaalta voi olla myös tietynlaista joustamattomuutta.
Ne on ehkä saman asian kaksi eri puolta. On asiakeskeinen, ja se että asiat menevät lopputuloksen kannalta hyvin, on tärkeämpää kuin se, että muut ihmiset ovat tyytyväisiä. Siinä on paljon hyviä puolia, kuten se, että ei mene niin helposti mukaan kaikenlaisiin tyhmyyksiin joita etenkin teini-ikäiset monesti porukassa keksivät. Ja pystyy ajattelemaan asioita muultakin kannalta kuin siltä mikä on kunkin hetkinen muotiaate. Mutta työelämässä ja muuten sosiaalisissa suhteissa voi tulla hankausta, jos ei osaa tavallaan päästää irti omista ideoistaan, ja tehdä sen mukaan kuin muut haluaisivat, vaikka se olisikin omasta mielestä (ja mahdollisesti todellisuudessakin) huonompi tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.Tämä ettei anna muiden ajatusten ja mielipiteiden vaikuttaa omiinsa voi kyllä olla yksi piirre. Toisaalta voi olla myös tietynlaista joustamattomuutta.
Taisin mainita mukautuvaisuudesta ja sitähän ei ei oikein ole ilman joustavuutta.
Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.
Oppi lukemaan 4 vuotiaana, laski älyttömiä yhteenlaskuja päässä jo 6 vuotiaana. Oppi englanninkielen 8 vuotiaana. On sosiaalinen ja komea nuorimies nykyään. .
Vierailija kirjoitti:
Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.
Mun lapseni ovat olleet tuollaisia, ja olen pitänyt heitä puheliaina.
Paljon on kiinni vanhemmastakin. Lapsi kyllä lopettaa kyselyn jos ei saa vastauksia. Tälläkin palstalla usein valitetaan, miten lapset ja aikuiset tekevät hyvä vanhemmuus -performanssia puhumalla toisilleen jatkuvalla syötöllä julkisilla paikoilla. Itse lupasin itselleni jo vanhemmuuden aluksi, että vastaan joka ainoaan kysymykseen ellei suorastaan olla konsertissa tai teatterissa. Ja olen lupaukseni pitänyt. Tosin joskus on pitänyt turvautua klassikkoon: niin, mitäs mieltä sinä itse olet?
Vierailija kirjoitti:
Oppi lukemaan 4 vuotiaana, laski älyttömiä yhteenlaskuja päässä jo 6 vuotiaana. Oppi englanninkielen 8 vuotiaana. On sosiaalinen ja komea nuorimies nykyään. .
Näin itsekin muutaman päivän 4-vuotissynttärini jälkeen lukemaan oppineena sanoisin, että huippuälykkyys ei ole sitä, kuka oppii ensin, vaan sitä, kuka jatkaa oppimista pisimpään.
Mielestäni hyväsydämisyys on jaloin älykkyyden muoto.