Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (522)
Ei huippuälykkyys välttämättä näy lapsuudessa mitenkään. Hyvin monenlaisia ovat aikuisena neroksi tituleeratut lapsena olleet. Ja toisinpäin. Siis että lapsena lahjakkaista ja älykkäistä on lopulta tullut ihan tavallisia tallaajia.
Tosin, kuten täälläkin on sanottu, useat lapsena hehkutetut voivat aikuisena kärsiä mielenterveysongelmista. Se on kova pala monelle huomata, että onkin ihan keskiverto, jos minäkuva on kasvanut sen varaan, että on huippuälykäs tai - lahjakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei huippuälykkyys välttämättä näy lapsuudessa mitenkään. Hyvin monenlaisia ovat aikuisena neroksi tituleeratut lapsena olleet. Ja toisinpäin. Siis että lapsena lahjakkaista ja älykkäistä on lopulta tullut ihan tavallisia tallaajia.
Tosin, kuten täälläkin on sanottu, useat lapsena hehkutetut voivat aikuisena kärsiä mielenterveysongelmista. Se on kova pala monelle huomata, että onkin ihan keskiverto, jos minäkuva on kasvanut sen varaan, että on huippuälykäs tai - lahjakas.
Vai onko se vaan sitä, että masentuu, kun kaikki ihmiset ympärillä on niin tyhmiä, eivätkä tajua mitään
Vierailija kirjoitti:
Oppi lukemaan 4 vuotiaana, laski älyttömiä yhteenlaskuja päässä jo 6 vuotiaana. Oppi englanninkielen 8 vuotiaana. On sosiaalinen ja komea nuorimies nykyään. .
Se, että oppii lukemaan 4-vuotiaana on suht normaalia, jos lapselle luetaan paljon ja häntä opettaa kun hän on kiinnostunut. Yksi lukemaan oppimisen herkkyyskausi on juuri tuolloin.
Mutta kyllä monet älykkäät lapset oppivat opettamattakin lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kehittyi kielellisesti varsin hitaasti, oppi puhumaan kolmevuotiaana. Hän halusi luoda ainoastaan täydellisiä lauseita, ja siksi hän ensin mietti mielessään lauseen rakenteen, toisti sen kuiskaten, ja vasta varmistuttuaan lauseen täydellisestä muotoilusta hän esitti vastauksen kysyjälle. Tästä tavasta hän luopui vasta seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana.
Hän viihtyi paremmin omissa oloissaan rakennellen palapelejä ja pystyttäen torneja. Hän ei piitannut muiden lasten pihaleikeistä eikä muiden pikkupoikien tappeluista. Hän osasi olla myös hyvin ärhäkkä, elleivät asiat menneet hänen tahtonsa mukaan.
Kyseessä Einstein.
Kuulostaa veljeltäni, on melko fiksu kaveri hänkin. ( itsehän olen tyhmä kuin saapas 🤣) Hän oppi puhumaan hyvin myöhään, vai pitäisikö sanoa että avasi suunsa varsin myöhään ja sieltähän tuli kirjakielellä täydellisiä lauseita sitten. Lisäksi ei viitsinyt kävellä kovin varhain, vaan ajeli sellaisella pienellä mopolla kun halusi liikkua. 😂 Vähän vanhempana lapsena sitten keskittyi mm purkamaan osiin erilaisia teknisiä vempaimia. Kokosi ne toki myös, heh.
Olen Mensan testin mukaan älykäs, mutta silti täysi tampio monissa arjen asioissa. Lapseni on minua älykkäämpi, mutta tarvitsee ohjeistusta melko arkipäiväisissä jutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen Mensan testin mukaan älykäs, mutta silti täysi tampio monissa arjen asioissa. Lapseni on minua älykkäämpi, mutta tarvitsee ohjeistusta melko arkipäiväisissä jutuissa.
joku tossa kuviossa ei nyt wörki. Onkohan se Mensan testi rikki? En kyllä luonnehtisi älykkääksi henkilöä joka ei selviä ja osaa ratkaista arjen tilanteita. Meilläpäin niitä kutsutaan pösilöiksi.
Yhdenkään aidosti huippuälykkään lapsen vanhempi ei taatusti ole tässä ketjussa vastailemassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.
Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.
Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.
Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.
Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.
Omatoimisuus, kiinnostunut oppimaan kaikesta maan ja taivaan välillä, oppii nuorena lukemaan ja laskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.
Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.
Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.
Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.
Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.
Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.
Vierailija kirjoitti:
Murm3li kirjoitti:
Lukematta kaikkia kommentteja oletan, että täällä on sankoin joukoin vanhempia jotka ilmoittavat juuri sen oman tekevänsä "huippuälykkääksi". Eikös huippuälykls ole se, jolla äo vähintään noin 150?? Ja näitä o joku pari prosenttia väestöstä :D
Huippuälykkäitä en ole eläissäni tavannut, mutta keskivertoa älykkäämpiä lapsia kyllä. Olen yli 30 vuotta toiminut perhepäivähoitajana ja junnujen urheiluvalmennuksen parissa. Lapsia ja perheitä olen nähnyt aikas monia.
Muutama entinen hoitolapsi/valmennettava on sitten aikuistuttuaan pärjännyt poikkeuksellisen hyvin opiskelujen/ töiden saralla, osoittaneet harvinaista lahjakkuutta jossain asiassa...
Nyt kun jälkeenpäin muistelee, kaikki nämä olivat todella tiedonjanoisua ja uteliaita lapsia. Hyvin vilkkaita suurinosa, joku voisi nimitellä heillä olleen adhd , mut mä sanoisin että vain vilkas ja "toimintaa kaipaava". Yksi "pikku professori" mahtui joukkoon, pikkuvanha ja hiljainen. Ja se mikä yhdisti kaikkia, oli sinnikkyys. Eivät luovuttaneet helpolla, kun jotain halusivat. Yksikin opetteli luistelemaan 2,5v iässä. Aikansa kaatuiltuaan nousi aina vaan sinnikkäästi ylös. Oppi 2kk aikana (kävi jäällä noin 2x viikossa) luistelemaan sujuvasti. Ois ehkä nopeamminkin jos ois us3ammin harjoitellut.Tasapaino kehittyy, kun aikansa kaatuilee, pätee mm. pylrällä ajoon, senhan moni oppii tosi aikaisin. Tasapaino ei varsinaisesti ole kognitio vaan kefalokaudaalisen kehityksen ja korvan toimivan tasapainoelimen onnistunut yhteistyö ja lopputulema. Mitä sinnikkyyteen tulee, kyllä jopa tylsämielinen saattaa olla hyvinkin sinnikäs ja ponnistelee väsymättä kohti päämäärää, jonka haluaa tavoittaa. Luja tahto ja sitkeä luonne ovat pikemminkin temperamenttiasioita.
Kommentoin minäkin tuota edellistä kirjoittajaa. Hän kirjoitti hymiöiden kanssa, että on toiminut perheiden parissa 30 vuotta mm. urheiluvalmentajana, muttei ole eläessään tavannut huippuälykkäitä, joita on vain pari prosenttia väestössä.
Tosiaankin Mensan testien raja on, että saa paremmat pisteet kuin 98 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa joka 50. ihmistä. Melkein jokaisella lukioluokalla on siis keskimäärin yksi tällainen oppilas. Omallani oli kaksi.
Hieman herää kysymys, että mikä on urheilulaji, jonka pariin nämä ihmiset eivät koskaan eksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kehittyi kielellisesti varsin hitaasti, oppi puhumaan kolmevuotiaana. Hän halusi luoda ainoastaan täydellisiä lauseita, ja siksi hän ensin mietti mielessään lauseen rakenteen, toisti sen kuiskaten, ja vasta varmistuttuaan lauseen täydellisestä muotoilusta hän esitti vastauksen kysyjälle. Tästä tavasta hän luopui vasta seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana.
Hän viihtyi paremmin omissa oloissaan rakennellen palapelejä ja pystyttäen torneja. Hän ei piitannut muiden lasten pihaleikeistä eikä muiden pikkupoikien tappeluista. Hän osasi olla myös hyvin ärhäkkä, elleivät asiat menneet hänen tahtonsa mukaan.
Kyseessä Einstein.
Kuulostaa veljeltäni, on melko fiksu kaveri hänkin. ( itsehän olen tyhmä kuin saapas 🤣) Hän oppi puhumaan hyvin myöhään, vai pitäisikö sanoa että avasi suunsa varsin myöhään ja sieltähän tuli kirjakielellä täydellisiä lauseita sitten. Lisäksi ei viitsinyt kävellä kovin varhain, vaan ajeli sellaisella pienellä mopolla kun halusi liikkua. 😂 Vähän vanhempana lapsena sitten keskittyi mm purkamaan osiin erilaisia teknisiä vempaimia. Kokosi ne toki myös, heh.
selvä Einsteinhän se siinä 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä huippuälykkäillä hyvä itsetunto?
Onko teidän huippuälykäs lapsenne hyvinvoiva?
Jos pystyt vastaamaan molempiin kyllä, en olisi huolissani. Muutoin saatatte jättää jälkeenne enemmän pahaa kuin hyvää. :(Ei ole hyvä itsetunto
Aina on joku parempiKylläpä oli älykäs vastaus.
Itsetuntoa voi kuitenkin parantaa.
Jos itsetunto ei ole ihan niin vaurioitunut etteikö kykenisi menemään itseensä, niin silloin on toivoa paremmasta.Kiitos kehuista 👍
No oonkin Mensan jäsen ja tekniikan tohtori 👍
Itsetuntoa ei ole olemassa. Se mitä kuvataan itsetunnoksi on ihmisen onnistumisien suhde epäonnistumisiin. Siksi menestyneillä on hyvä "itsetunto*
Itsetunto on subjektiivinen kokemus tai käsitys ja sekin tietyllä hetkellä, eikä se kokemus ole aina välttämättä suorassa suhteessa mihinkään todellisiin "onnistumisiin" tai kykyihin. Ja onnistumisiin ja menestymisiin missä? Kuka sen onnistumisen määrittää? Ihminen voi olla menestynyt jollain ulkoisilla mittareilla, mutta tuntea itsensä silti surkeaksi sisäisesti.
Kas kun ei Mensan jäsenyys ja tohtorin tittelikään pysty viemään ajatteluasi kovin pitkälle. Toisaalta sepä juuri todistaa pointtini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojasta tuli professori kolmikymppisenä ja koulu oli lastenleikkiä. Oli paljon itsekseen ja näytti pohtivan asioita jo taaperoikäisenä. Ehkä pohtikin mutta useimmiten kyllä teki silloin housuihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.
Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.
Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.
Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.
Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.
Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.
No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.
Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.
Matemaattisesti erittäin lahjakas poikani lukee ihmisiä hyvin mutta ei ole sosiaalinen, muut ihmiset eivät sitten kuitenkaan niin kiinnosta. Kavereita nyt lukioiässä vähän. Pelaa paljon shakkia joko veljensä kanssa tai netissä. Soittaa pianoa. Urheileekin mutta joukkuelajit lopettanut. Ei jaksanut muiden älämölö seuraa.
Nämä samat piirteet pienestä saakka eli hyvin valikoiva seuransa suhteen. Semmoinen jonkinalainen loiste hänessä on jota ei muissa lapsissani samalla tavalla vaikka muutkin lahjakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huippuälykkyys välttämättä näy lapsuudessa mitenkään. Hyvin monenlaisia ovat aikuisena neroksi tituleeratut lapsena olleet. Ja toisinpäin. Siis että lapsena lahjakkaista ja älykkäistä on lopulta tullut ihan tavallisia tallaajia.
Tosin, kuten täälläkin on sanottu, useat lapsena hehkutetut voivat aikuisena kärsiä mielenterveysongelmista. Se on kova pala monelle huomata, että onkin ihan keskiverto, jos minäkuva on kasvanut sen varaan, että on huippuälykäs tai - lahjakas.Vai onko se vaan sitä, että masentuu, kun kaikki ihmiset ympärillä on niin tyhmiä, eivätkä tajua mitään
En ole tuon kirjoittaja kenelle vastasit, mutta joo, kyllähän ihminen masentuu jos ei saa yhteyttä toisiin tai edes yhteen ihmiseen. Jos muut eivät syystä tai toisesta ymmärrä, niin kyllähän siinä melko yksin jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huippuälykkyys välttämättä näy lapsuudessa mitenkään. Hyvin monenlaisia ovat aikuisena neroksi tituleeratut lapsena olleet. Ja toisinpäin. Siis että lapsena lahjakkaista ja älykkäistä on lopulta tullut ihan tavallisia tallaajia.
Tosin, kuten täälläkin on sanottu, useat lapsena hehkutetut voivat aikuisena kärsiä mielenterveysongelmista. Se on kova pala monelle huomata, että onkin ihan keskiverto, jos minäkuva on kasvanut sen varaan, että on huippuälykäs tai - lahjakas.Vai onko se vaan sitä, että masentuu, kun kaikki ihmiset ympärillä on niin tyhmiä, eivätkä tajua mitään
En ole tuon kirjoittaja kenelle vastasit, mutta joo, kyllähän ihminen masentuu jos ei saa yhteyttä toisiin tai edes yhteen ihmiseen. Jos muut eivät syystä tai toisesta ymmärrä, niin kyllähän siinä melko yksin jää.
Kyllähän todella moni nuori masentuu nykypäivänä. En tiedä, masentuvatko älykkäät muita useammin, mutta ehkä ihmismieli pyrkii selittämään älykkäiden (aivan kuten muidenkin vähemmistöjen) elämänpolkua aina siitä vähemmistöön kuulumisesta käsin.
Eli jos älykäs masentuu, johtuu se älykkyydestä. Jos älykäs on koppava, johtuu se älykkyydestä. Jos hän alkoholisoituu, sekin johtuu älykkyydestä. Ja menestys etenkin - helppoahan se on älykkään menestyä!
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Sulla kuten monella muullakin keskustelijalla menee nyt lajhakkuuden ja yleisälykkyyden (g-faktori) käsitteet nyt onnellisesti sekaisin.
Alue: Aihe vapaa
Tasapaino kehittyy, kun aikansa kaatuilee, pätee mm. pylrällä ajoon, senhan moni oppii tosi aikaisin. Tasapaino ei varsinaisesti ole kognitio vaan kefalokaudaalisen kehityksen ja korvan toimivan tasapainoelimen onnistunut yhteistyö ja lopputulema. Mitä sinnikkyyteen tulee, kyllä jopa tylsämielinen saattaa olla hyvinkin sinnikäs ja ponnistelee väsymättä kohti päämäärää, jonka haluaa tavoittaa. Luja tahto ja sitkeä luonne ovat pikemminkin temperamenttiasioita.