Lue keskustelun säännöt.
Muilla samaa ongelmaa. En pidä Suomen luontoa kauniina
16.12.2022 |
Onko muilla samaa ongelmaa? En pidä Suomen luontoa, maastoa tai kasvistoa kauniina. Minua ei viehätä korpimetsät tai muutenkin metsämaa. Kasvisto on köyhää ja rehevää näyttävyyttä, esim. puissa on todella niukasti. Suomessa on pieni kapea lehtometsäaluea, joka etäisesti vaikuttaa kauniilta, mutta sekin on todella niukka. En pidä kuusista, koivuista tai katajista. Metsien mättäät eivät ole sielunmaisemaani.
Mielestäni kaunista luontoa on esimerkiksi Ranskassa. Arvostan (vanhoja) jaloja lehtipuita, reheviä niittyjä, multavaa maata jne.
Suomen eläimistö on hienoa. Niihin olen tyytyväinen.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu maailmalla "hienoissa" paikoissa, Suomeen palattuaan näkee kotimaan kauneuden aivan eri tavoin. Upeiden vuoristojen alueilla voi läheltä katsottuna olla pelkkiä piikkipensaita ja kuivaa, köyhää maata ja vain yksi tie, jota kulkea edes takaisin, kun muualta ei kerta kaikkiaan pääse. Trooppisella saarella voi olla rehevien palmujen alla läpitunkematonta lehtevää ryteikköä öttiäisineen. Kirkkaan meriveden ympäröivällä rannalla ei välttämättä voi kulkea ilman tossuja kivikon terävyyden vuoksi. Vedessä voi olla myrkyllisiä alkueläimiä. Puuttuvathan meiltä myös skorpionit, myrkkyhämähäkit ja moni muu.
Kuvaamasi on totta, mutta ei liity kauneuteen. Tosi moni perustelee tässä ketjussa puolesta ja vastaan ihan muilla argumenteilla kuin kauneudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ihmisillä vähän sellainen "ei nähdä metsää puilta" - ongelma. Kun sieltä metsästä just ja just tunnistaa kuusen, männyn ja koivun, niin tylsältähän se tuntuu. Sitten kun tunnistatte kaikki Suomen luonnon 882 sammallajia, 1500 jäkälää ja ne yli 1200 kasvilajia heinineen ja puineen, niin tulkaa sitten valittamaan tylsyyttä. 😉
On niitä lajeja muuallakin, mutta siitä ei ole kysymys, vaan kauneudesta. Sehän on ihan kokemuksellinen asia mitä kukakin pitää kauniina. Itse pidän merta ja merellistä luontoa kauniina. Niin täällä Suomessa, kuin yleensä muuallakin. Metsä ei kiehdo. Ei Suomessa, eikä muualla. Karut maisemat voivat olla omalla tavallaan hyvinkin kauniita minun silmääni. Lanzarote viehättää. Eteläisen Ranskan maaseudulla on kaunista. Samoin Skotlannin nummilla. Sveitsin vuoristomaisemat ovat upeita myös. Ns paratiisimaisemista esimerkiksi Thaimaassa en erityisemmin välitä, vaikka ymmärrän että moni pitää niitä kauniina. Meri se on tietysti Andamaanien merikin, mutta minusta monessa muussa paikassa merimaisemat ovat paljon kauniimpia. Joskus luonnon kauneutta korostaa ihmisen kädenjälki. Esimerkiksi monessa maassa on kaunniisa maisemissa tosi viehättäviä kyliä. Olisihan ne maisemat itsessäänkin kauniita, mutta somat rakennukset korostavat sitä kauneutta.
Ap teki aloituksen luonnosta, ei maisemista. Ne kasvilajit ovat sitä luontoa.
Ranska? Ainakin Etelä-Ranska, jota niin kovasti ihaillaan, oli jo vuosikymmeniä sitten aika lailla eroosion alla olevaa hiekkaerämaata.
Esteettinen arvo ei kai ole sama kuin biologinen kiinnostavuus ja lajien laskeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ihmisillä vähän sellainen "ei nähdä metsää puilta" - ongelma. Kun sieltä metsästä just ja just tunnistaa kuusen, männyn ja koivun, niin tylsältähän se tuntuu. Sitten kun tunnistatte kaikki Suomen luonnon 882 sammallajia, 1500 jäkälää ja ne yli 1200 kasvilajia heinineen ja puineen, niin tulkaa sitten valittamaan tylsyyttä. 😉
On niitä lajeja muuallakin, mutta siitä ei ole kysymys, vaan kauneudesta. Sehän on ihan kokemuksellinen asia mitä kukakin pitää kauniina. Itse pidän merta ja merellistä luontoa kauniina. Niin täällä Suomessa, kuin yleensä muuallakin. Metsä ei kiehdo. Ei Suomessa, eikä muualla. Karut maisemat voivat olla omalla tavallaan hyvinkin kauniita minun silmääni. Lanzarote viehättää. Eteläisen Ranskan maaseudulla on kaunista. Samoin Skotlannin nummilla. Sveitsin vuoristomaisemat ovat upeita myös. Ns paratiisimaisemista esimerkiksi Thaimaassa en erityisemmin välitä, vaikka ymmärrän että moni pitää niitä kauniina. Meri se on tietysti Andamaanien merikin, mutta minusta monessa muussa paikassa merimaisemat ovat paljon kauniimpia. Joskus luonnon kauneutta korostaa ihmisen kädenjälki. Esimerkiksi monessa maassa on kaunniisa maisemissa tosi viehättäviä kyliä. Olisihan ne maisemat itsessäänkin kauniita, mutta somat rakennukset korostavat sitä kauneutta.
Ap teki aloituksen luonnosta, ei maisemista. Ne kasvilajit ovat sitä luontoa.
Kaikki, mitä ihminen ei ole rakentanut on luontoa. Kallioista lähtien. Ja ap nimenomaan kysyi mielipidettä luonnon KAUNEUDESTA Suomessa vs muussa maailmassa. Silloin se tarkoittaa sitä maisemaa minkä se luonto muodostaa. Jos joku yksittäinen kukka vaikka on kaunis, ei se tarkoita että luonto on kaunis siinä paikassa, jos kaikki muu on rumaa. Kaunis luonto on kokonaisuus. Näin ainakin minun silmissäni. Ja silmillä kai sitä kauneutta ensisijaisesti havainnoidaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ihmisillä vähän sellainen "ei nähdä metsää puilta" - ongelma. Kun sieltä metsästä just ja just tunnistaa kuusen, männyn ja koivun, niin tylsältähän se tuntuu. Sitten kun tunnistatte kaikki Suomen luonnon 882 sammallajia, 1500 jäkälää ja ne yli 1200 kasvilajia heinineen ja puineen, niin tulkaa sitten valittamaan tylsyyttä. 😉
On niitä lajeja muuallakin, mutta siitä ei ole kysymys, vaan kauneudesta. Sehän on ihan kokemuksellinen asia mitä kukakin pitää kauniina. Itse pidän merta ja merellistä luontoa kauniina. Niin täällä Suomessa, kuin yleensä muuallakin. Metsä ei kiehdo. Ei Suomessa, eikä muualla. Karut maisemat voivat olla omalla tavallaan hyvinkin kauniita minun silmääni. Lanzarote viehättää. Eteläisen Ranskan maaseudulla on kaunista. Samoin Skotlannin nummilla. Sveitsin vuoristomaisemat ovat upeita myös. Ns paratiisimaisemista esimerkiksi Thaimaassa en erityisemmin välitä, vaikka ymmärrän että moni pitää niitä kauniina. Meri se on tietysti Andamaanien merikin, mutta minusta monessa muussa paikassa merimaisemat ovat paljon kauniimpia. Joskus luonnon kauneutta korostaa ihmisen kädenjälki. Esimerkiksi monessa maassa on kaunniisa maisemissa tosi viehättäviä kyliä. Olisihan ne maisemat itsessäänkin kauniita, mutta somat rakennukset korostavat sitä kauneutta.
Mä olen samoilla linjoilla, ja toki me katsotaankin maisemaa eri tavoin. Mulla on maisemantutkimuksen/maantieteen tausta, ja itseäni kiehtoo se luonnon/kulttuurimaiseman vuorovaikutus. Tämä on ihan erilainen eri paikoissa, vaikkapa siellä Norjassa, missä vuoristo asettaa pitkälti raamit asutukselle ja maankäytölle (vrt Suomi, ei äärimäisyyksiä). Kauneus on katsojan silmässä; suomalaisen maiseman kauneus on pirstaleista ja pienipiirteistä, ja se jää helposti huomaamatta, ainakin autolla matkatessa. Hienot paikat pitää selvittää ja tietää, niitä ei täällä löydä vahingossa (koska ei näe metsää puilta). :) -eri
Vierailija kirjoitti:
Ranska? Ainakin Etelä-Ranska, jota niin kovasti ihaillaan, oli jo vuosikymmeniä sitten aika lailla eroosion alla olevaa hiekkaerämaata.
On siellä tosi kauniita paikkoja. Vuokraa auto ja lähde ajelemaan Etelä-Ranskan rannikon myötäisesti, niin näet. Tai sitten meillä vaan on eri maku kauneuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole tyytyväinen Suomen eläimiin. Metsässä on liikaa karhuja. Lisäksi ihmisten kimppuun hyökkäävien villisikojen annetaan lisääntyä holtittomasti, joten en vieraile enää Suomen luonnossa.
Ei se tee suomalaista vähemmän suomalaiseksi jos ei pidä tätä luontoa kauniina. Jokaisella on se oma sielunmaisema jossa kokee olonsa seesteiseksi.
Itsellä se paikka löytyy Alpeilta. Jokaisella omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää yhtään. Missään ei ole niin rumaa kuin suomessa. Valitsen aina palmumaiseman kuin kuusi.
Valitse koulu!
Suomessa on hyvä asua. Ei ole korkeita vuoria - ei ole suuria lumivyöryjä eikä tulivuoren purkauksia. Ei tarvitse rakentaa teitä vuorenrinteisiin tai tunneleihin. Ei ole kovia maanjäristyksiä. Ei ole suuria jokia - ei ole suuria tulvia ympäri maata.
Ainoa asia mikä itseäni häiritsee Suomen luonnossa on ihmisen aiheuttamaa. On ihan liikaa avohakkuita, liikaa punkkeja (johtuu kyiden vähenemisestä vainon takia ja sitä kautta jyrsijöiden eli punkinpoikasten kasvualustojen lisääntymisestä) ja liian tiheään rakennettu pääkaupunkiseutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nopeuttaisi Suomen luontoa yhdeksi kokonaisuudeksi. Viime vuodet olen (Koronan innostamana) retkeillyt paljon Lapissa ja Kainuussa. Jo näistä löytyy niin paljon erilaista maastoa, kasvillisuutta, pinnanmuotoja. Ja nimenomaan niiden tutuimpien kävelyreittien ulkopuolelta.
Kannattaa aloittaa tutustuminen vaikka ihan kotisohvalta katsomalla Peltsin ohjelmia, jos ei jaksa lähteä kotisohvaa kauemmnas. Vierailee monesti aivan uskomattoman upeissa paikoissa.
Olen kyllä samaa mieltä. Etenkin Norjaan verrattuna aika surkeaa, vaikka vieressä ollaan. Etelä-Suomessa ei ole edes kunnon talvia yleensä. Mutta tähän on tyytyminen. Täytyy tästä lähteä ulos, ennen kuin lumi sulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on hyvä asua. Ei ole korkeita vuoria - ei ole suuria lumivyöryjä eikä tulivuoren purkauksia. Ei tarvitse rakentaa teitä vuorenrinteisiin tai tunneleihin. Ei ole kovia maanjäristyksiä. Ei ole suuria jokia - ei ole suuria tulvia ympäri maata.
Ainoa asia mikä itseäni häiritsee Suomen luonnossa on ihmisen aiheuttamaa. On ihan liikaa avohakkuita, liikaa punkkeja (johtuu kyiden vähenemisestä vainon takia ja sitä kautta jyrsijöiden eli punkinpoikasten kasvualustojen lisääntymisestä) ja liian tiheään rakennettu pääkaupunkiseutu.
Suomessa asumisessa on vain se pieni heikkous, että talvisin olemme usein hengenvaarassa, eli kun pakkanen alkaa paukkua kahdessakympissä, sähköjen katkeaminen kolmeksi päivää merkitsee hengenvaaraa ihmisille, joilla ei ole puulämmitystä. Sama ulkona liikkuessa. Kaadut syrjätiellä, et pääse ylös, kännykästä akku loppu, sinne kuolet.
Siksi lämpimässä ilmanalassa ja kesäisin suomalaiseen astuu uusi rentous.
Vierailija kirjoitti:
En nopeuttaisi Suomen luontoa yhdeksi kokonaisuudeksi. Viime vuodet olen (Koronan innostamana) retkeillyt paljon Lapissa ja Kainuussa. Jo näistä löytyy niin paljon erilaista maastoa, kasvillisuutta, pinnanmuotoja. Ja nimenomaan niiden tutuimpien kävelyreittien ulkopuolelta.
Kannattaa aloittaa tutustuminen vaikka ihan kotisohvalta katsomalla Peltsin ohjelmia, jos ei jaksa lähteä kotisohvaa kauemmnas. Vierailee monesti aivan uskomattoman upeissa paikoissa.
Ei niistäkään maisemista mitään suuria elämyksiä saa, vaikka luonnonrauhaa onkin. Omassa lähimetsässä viihtyy, koska se nyt on ihan kiva ja lähellä, mutta ne 'Suomen hienoimmat' maisemat, joita mennään varta vasten katsomasn, eivät ole paljon sen kummempia. Jos haluaa nähdä maisemia, kannattaa jatkaa matkaa saman tien Norjan puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ihmisillä vähän sellainen "ei nähdä metsää puilta" - ongelma. Kun sieltä metsästä just ja just tunnistaa kuusen, männyn ja koivun, niin tylsältähän se tuntuu. Sitten kun tunnistatte kaikki Suomen luonnon 882 sammallajia, 1500 jäkälää ja ne yli 1200 kasvilajia heinineen ja puineen, niin tulkaa sitten valittamaan tylsyyttä. 😉
On niitä lajeja muuallakin, mutta siitä ei ole kysymys, vaan kauneudesta. Sehän on ihan kokemuksellinen asia mitä kukakin pitää kauniina. Itse pidän merta ja merellistä luontoa kauniina. Niin täällä Suomessa, kuin yleensä muuallakin. Metsä ei kiehdo. Ei Suomessa, eikä muualla. Karut maisemat voivat olla omalla tavallaan hyvinkin kauniita minun silmääni. Lanzarote viehättää. Eteläisen Ranskan maaseudulla on kaunista. Samoin Skotlannin nummilla. Sveitsin vuoristomaisemat ovat upeita myös. Ns paratiisimaisemista esimerkiksi Thaimaassa en erityisemmin välitä, vaikka ymmärrän että moni pitää niitä kauniina. Meri se on tietysti Andamaanien merikin, mutta minusta monessa muussa paikassa merimaisemat ovat paljon kauniimpia. Joskus luonnon kauneutta korostaa ihmisen kädenjälki. Esimerkiksi monessa maassa on kaunniisa maisemissa tosi viehättäviä kyliä. Olisihan ne maisemat itsessäänkin kauniita, mutta somat rakennukset korostavat sitä kauneutta.
Mä olen samoilla linjoilla, ja toki me katsotaankin maisemaa eri tavoin. Mulla on maisemantutkimuksen/maantieteen tausta, ja itseäni kiehtoo se luonnon/kulttuurimaiseman vuorovaikutus. Tämä on ihan erilainen eri paikoissa, vaikkapa siellä Norjassa, missä vuoristo asettaa pitkälti raamit asutukselle ja maankäytölle (vrt Suomi, ei äärimäisyyksiä). Kauneus on katsojan silmässä; suomalaisen maiseman kauneus on pirstaleista ja pienipiirteistä, ja se jää helposti huomaamatta, ainakin autolla matkatessa. Hienot paikat pitää selvittää ja tietää, niitä ei täällä löydä vahingossa (koska ei näe metsää puilta). :) -eri
Olet perehtynyt maisematutkimukseen. Mitä mieltä olet jättimäisistä tuulivoimaloista Suomen metsissä kylien kupeessa? Lähetin viestin samasta asiasta Luken maisematutkijalle, olikohan nimi Tyrväinen. Hän ei vastannut ollenkaan.
Mielestäni tuulivoimalat latvuston yllä ovat todella vastenmielinen näky. Olen hämmästellyt sitä, että maisematutkijat eivät ole ottaneet juurikaan kantaa tuulivoimarakentamisen maisemallisiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
En nopeuttaisi Suomen luontoa yhdeksi kokonaisuudeksi. Viime vuodet olen (Koronan innostamana) retkeillyt paljon Lapissa ja Kainuussa. Jo näistä löytyy niin paljon erilaista maastoa, kasvillisuutta, pinnanmuotoja. Ja nimenomaan niiden tutuimpien kävelyreittien ulkopuolelta.
Kannattaa aloittaa tutustuminen vaikka ihan kotisohvalta katsomalla Peltsin ohjelmia, jos ei jaksa lähteä kotisohvaa kauemmnas. Vierailee monesti aivan uskomattoman upeissa paikoissa.
Kieltämättä vaellusretkillä löytää positiivisella asenteella semikaunista luontoa, mutta sitä löytyy kutakuinkin kaikkialta maapallolla. Henkeäsalpaavan upeata luontoa et kyllä löydä Suomesta parhaalla tahdollasikaan. Muualta löytyy.
Paljon mainostetut Suomen järvetkin ovat suurimmalta osin piilossa läpipääsemättömien ryteikköjen takana ja niistä näkee vain pieniä välähdyksiä. Ja kuten yllä joku totesikin, noin puolet vuodesta Suomen luonto on yksinkertaisesti kuollut.
Jos mennään siihen että puhutaan luonnossa liikkumisesta ja luonnosta nauttimisesta, niin se ei Suomessa ole kovin miellyttävää. Ainoastaan lyhyen aikaa kevätkesästä Suomen luonnossa voi liikkua nauttien. Sen jälkeen tulevat hyttyset, paarmat, mäkäräiset ja hirvikärpäset. Kunnes ne vihdoin häviävät talven tullen, mutta hyvin harva lähtee talvipakkasilla esimerkiksi telttavaellukselle, eikä se ole ainakaan nautinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niityt luonnonvaraisina ovat kaikkein miellyttävintä luontoa itselleni. Muutenkin avara maisema viehättää, hieman kumpuileva sellainen. Kuusimetsistä en oikein pidä, kuuset on synkkiä puita ja se metsä usein läpitunkematonta. Mäntykangasmetsät on miellyttäviä, sekä lehtipuumetsät.
Niittyjä ja avaraa maisemaa ei Suomessa enää juurikaan näe. Koska karjaa ei enää laidunneta ulkona, niin niityt ovat kasvaneet täyteen pajukkoa ja muuta ryteikköä.
Entiset laidunmaat eivät ole nyt mitään ryteikköä, vaan ne ovat joko rehun tai viljan tuotannossa, siis nurmi- ja viljapeltoina. Siis entistä avarampaa maisemaa. Tietysti jossain syrjäkulmilla, josta kaikki väki on muuttanut pois, pellot ovat jääneet hoitamatta ja ovat joko itsekseen pusikoituneet metsittyneet tai niihin on istutettu puuntaimia.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä samaa mieltä. Etenkin Norjaan verrattuna aika surkeaa, vaikka vieressä ollaan. Etelä-Suomessa ei ole edes kunnon talvia yleensä. Mutta tähän on tyytyminen. Täytyy tästä lähteä ulos, ennen kuin lumi sulaa.
Norja onkin poikkeuksellisen upea maisemiltaan. Meri, vuoret, vuonot, laaksot, vuoripurot. Entä kun verrataan Suomen maisemia vaikkapa Baltian maiden, Ruotsin tai Tanskan maisemiin?
Näin juuri.