Muilla samaa ongelmaa. En pidä Suomen luontoa kauniina

Vierailija kirjoitti:

Niityt luonnonvaraisina ovat kaikkein miellyttävintä luontoa itselleni. Muutenkin avara maisema viehättää, hieman kumpuileva sellainen. Kuusimetsistä en oikein pidä, kuuset on synkkiä puita ja se metsä usein läpitunkematonta. Mäntykangasmetsät on miellyttäviä, sekä lehtipuumetsät.

Niittyjä ja avaraa maisemaa ei Suomessa enää juurikaan näe. Koska karjaa ei enää laidunneta ulkona, niin niityt ovat kasvaneet täyteen pajukkoa ja muuta ryteikköä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla se, että Suomessa ei ole luontoa. Suomen pinta-alasta on metsiä 75%. Tästä vain 3% on luonnontilassa ja niistäkin suurin osa pohjois-suomessa. Eli todennäköisesti se metsä, jossa käyt onkin ihmisen istuttama puupelto. 

Suojelluisssa kansallispuistoissa onkin tosi upea luonto ja näkee minkälaistä se luontoi oikeasti olisi, jos ihmiset eivär olisi tuhonneet sitä.  

Ei se ole siitä kiinni. Kyllä Suomessa on hoitamatontakin metsää paljon enemmän kuin kertomasi 3%, eivätkä nuo läpipääsemättömät ryteiköt todellakaan ole luontoa parhaimmasta päästä.

Kerran ajeltiin Keski-Euroopassa tuhansia kilometrejä. Koko ajan maisema vaihteli, oli upeita Alppimaisemia, aivan huikeita, ihania pittoreskeja kyliä, koko ajan katseltavaa.

Tultiin takaisin Helsinkiin ja lähdettiin ajamaan muutama sata kilometriä kotiin.

Yhtä ja samaa pensasryteikköä ja samanlaista metsää koko matka.

Tuli mieleen että onpa muuten tosi tylsät maisemat.

Onko sinusta Englannissa kaunista?

Vierailija kirjoitti:

Suomessapa sinne luontoon pääsee kävelemään missä vain, milloin vain, ei pelkästään merkityillä reiteillä. Yritäppä samaa melkein missä tahansa muussa maassa niin tulee pampusta.

Kävin hiljattain Lanzarotella ja vaeltelin paljon lähiympäristössä sekä poluilla että polkujen ulkopuolella eikä tullut pampusta. Karua ja kaunista oli, vaikka kävin vain ruokailujen jaksottamilla lyhennetyillä päiväretkillä turistipaikkojen reunamilla.

Kiitos ap:lle tämän keskustelun avaamisesta! Kerrankin jotain omaperäistä tällä palstalla. Olen ollut hiukan yllättynyt siitä, miten henkilökohtaisesti osa keskustelijoista on tämän ottanut ja jopa syyttänyt ap:ta hybridivaikuttamisesta. 😃 Oikeastaan aika lohdullista, että Suomen luonto on näin pyhä monelle.

Olen biologi, samoin puolisoni ja lisäksi harjoitan luonnonuskontoa ja asun haja-asutusalueella. Siispä Suomen luonto on tosi kokonaisvaltaisesti elämässäni läsnä. Se, miten Suomen luonto vertautuu muuhun maailmaan on mielenkiintoinen kysymys. Biologinen fakta on, että lajirikkaus kasvaa, mitä lähemmäs Päiväntasaajaa mennään. Tropiikissa näet riittää sekä sadetta että auringonvaloa, jota kasvit tarvitsevat kasvuunsa. (Kuivimmat aavikot sijaitsevat hiukan pohjoisempana ja etelämpänä johtuen pysyvistä korkeapaineen vyöhykkeistä, joihin sitten vaikuttaa mm. maapallon pyörimisliike.) Jos pitää lajirikkautta tärkeimpänä kriteerinä arvokkaalle luonnolle, kannattaa painua sademetsään (mutta muistaa myös varoa trooppisia tartuntatauteja kuten malariaa, denguekuumetta ja ebolaa - nekin tykkäävät lämmöstä ja kosteudesta).

Suomen luonto on maailman mittakaavassa verrattaen koskematonta ja puhdasta. Jos kuitenkin katsoo lähempää, huomaa sen lähimetsän olevan todennäköisemmin puupeltoa kuin mitään villiä luontoa. Sen nätin pellon tilallakin on aiemmin ollut suota tai metsää. Kulttuurimaisemalla on mielestäni oma arvonsa ja siellä viihtyville lajeille se on tärkeää. Soisin kuitenkin suomalaisten ymmärtävän, miltä hakkuilta rauhoitettu metsä oikeasti näyttää. Metsätalouttakin pitäisi kehittää pitkänäköisesti - tähän liittyen on muuten olemassa juuri nyt hyvä kansalaisaloite. Yhtä kaikki, kun palasin viime juhannuksena parin viikon lomamatkata Lontoosta, se tuntui sukellukselta vihreä-valkoiseen pumpulipilveen. Englannissa on vielä reilut tuhat vuotta sitten ollut yhtä metsäistä kuin täällä.

Todella erikoista luontoa löytyy vaikkapa syvänmeren haudoista, Antarktikselta, Australiasta ja Madagaskarilta. Niitä kelpaa ihailla Avarasta luonnosta ja vilauksen voi päästä näkemään kaukomatkallakin. (Mutta kuinka kauan, jää nähtäväksi - ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen ja muutkin haluavat hakata metsää.) Kokeilemalla varmasti jokainen saa tietää, mikä on luonnossa se oma juttu. Itse parantelen tänään kuumetta hakemalla pihalta lunta limsaa viilentämään. Skål kaikille palstan luonnonystäville!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap:lle tämän keskustelun avaamisesta! Kerrankin jotain omaperäistä tällä palstalla. Olen ollut hiukan yllättynyt siitä, miten henkilökohtaisesti osa keskustelijoista on tämän ottanut ja jopa syyttänyt ap:ta hybridivaikuttamisesta. 😃 Oikeastaan aika lohdullista, että Suomen luonto on näin pyhä monelle.

Olen biologi, samoin puolisoni ja lisäksi harjoitan luonnonuskontoa ja asun haja-asutusalueella. Siispä Suomen luonto on tosi kokonaisvaltaisesti elämässäni läsnä. Se, miten Suomen luonto vertautuu muuhun maailmaan on mielenkiintoinen kysymys. Biologinen fakta on, että lajirikkaus kasvaa, mitä lähemmäs Päiväntasaajaa mennään. Tropiikissa näet riittää sekä sadetta että auringonvaloa, jota kasvit tarvitsevat kasvuunsa. (Kuivimmat aavikot sijaitsevat hiukan pohjoisempana ja etelämpänä johtuen pysyvistä korkeapaineen vyöhykkeistä, joihin sitten vaikuttaa mm. maapallon pyörimisliike.) Jos pitää lajirikkautta tärkeimpänä kriteerinä arvokkaalle luonnolle, kannattaa painua sademetsään (mutta muistaa myös varoa trooppisia tartuntatauteja kuten malariaa, denguekuumetta ja ebolaa - nekin tykkäävät lämmöstä ja kosteudesta).

Suomen luonto on maailman mittakaavassa verrattaen koskematonta ja puhdasta. Jos kuitenkin katsoo lähempää, huomaa sen lähimetsän olevan todennäköisemmin puupeltoa kuin mitään villiä luontoa. Sen nätin pellon tilallakin on aiemmin ollut suota tai metsää. Kulttuurimaisemalla on mielestäni oma arvonsa ja siellä viihtyville lajeille se on tärkeää. Soisin kuitenkin suomalaisten ymmärtävän, miltä hakkuilta rauhoitettu metsä oikeasti näyttää. Metsätalouttakin pitäisi kehittää pitkänäköisesti - tähän liittyen on muuten olemassa juuri nyt hyvä kansalaisaloite. Yhtä kaikki, kun palasin viime juhannuksena parin viikon lomamatkata Lontoosta, se tuntui sukellukselta vihreä-valkoiseen pumpulipilveen. Englannissa on vielä reilut tuhat vuotta sitten ollut yhtä metsäistä kuin täällä.

Todella erikoista luontoa löytyy vaikkapa syvänmeren haudoista, Antarktikselta, Australiasta ja Madagaskarilta. Niitä kelpaa ihailla Avarasta luonnosta ja vilauksen voi päästä näkemään kaukomatkallakin. (Mutta kuinka kauan, jää nähtäväksi - ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen ja muutkin haluavat hakata metsää.) Kokeilemalla varmasti jokainen saa tietää, mikä on luonnossa se oma juttu. Itse parantelen tänään kuumetta hakemalla pihalta lunta limsaa viilentämään. Skål kaikille palstan luonnonystäville!

Onpas hyvä kommentti, kiitos!

Kauneus on katsojan silmissä.

Vierailija kirjoitti:

No on teilläkin ongelmat. Tiesittekö ettei luonto ole teitä varten olemassa? Ihminen on kummallinen eläin kun kuvittelee omistavansa kaiken tässä maailmassa. Luonto on joillekin vain hyödyke joka on lypsettävä kuiviin. Meitä ei olisi ilman luontoa. Se antaa meille kaiken.

Minä kävelin tänään päivällä ulkona ja mietin että onpa kaunista. Lumipeitteiset puut olivat todella upean näköisiä. Suosittelen teillekin ulkoilua niin ehkä näette ja tunnette sen kauneuden ja voiman.

Näin minäkin ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri kävelin lumisessa metsässä, katselin tähtiä ja lumisia puita, ja ajattelin, että onpa vaan kaunista nyt.

Mitä sää näit siellä pimeessä metsässä?

Menepä itse joskus katsomaan. Talviyö ei ole pimeä. - eri

Suomessa matkaillessa on kyllä vähän tylsää se, että kulttuurimaisemassa on yleensä niin vähän korkeuseroja ja sen vuoksi ei avaudu vaihtelevia näkymiä. Oman kokemuksen mukaan poikkeusta tästä on vain muutamilla seuduilla Länsi-Uudellamaalla sekä Tampereen länsipuolella esim. Ikaalisissa, Hämeenkyrössä ja Sastamalassa sekä itäpuolella esim Orivedellä. Esimerkiksi vaaramaisemistaan aiemmin kuuluisassa Pohjois-Karjalassa kaikki on umpeenkasvanutta ja maisemia ei näe.

Tässä nyt ihmisillä vähän sellainen "ei nähdä metsää puilta" - ongelma. Kun sieltä metsästä just ja just tunnistaa kuusen, männyn ja koivun, niin tylsältähän se tuntuu. Sitten kun tunnistatte kaikki Suomen luonnon 882 sammallajia, 1500 jäkälää ja ne yli 1200 kasvilajia heinineen ja puineen, niin tulkaa sitten valittamaan tylsyyttä. 😉

Lapsena ja nuorena ihailin keski-euroopan kyliä, maisemia ja metsiä ja niinhän siinä sitten kävi että muutin tänne pysyvästi asumaan. Neljä vuodenaikaa löytyy täältäkin mutta valoisuutta on enemmän ja talvet paljon miellyttävämpiä.

Ja kyllä täällä metsiin pääsee enkä pidä merkittyjä ulkoilureittejä ollenkaan huonona asiana. Suurin ero mielestäni on se että täällä metsä on paljon kutsuvampaa lehtipuiden ja pyöreytensä takia. Kun tulee suomeen maisemat on lähinnä vaan karut.

En tykkää yhtään. Missään ei ole niin rumaa kuin suomessa. Valitsen aina palmumaiseman kuin kuusi.

Suomi on pääosin talousmetsää. Luonnontilaisia paikkoja on harvassa. Korkeuseroja ei juuri ole ja kasvillisuus tosiaan lähinnä mäntyä ja koivua.

Ruska on hieno Suomessa, niin on tosin monissa muissakin paikoissa. Runsas järvien määrä on ehkä sellainen meille ominainen asia, mikä on ihan kiva.

Ja puolet vuodesta luonto on käytännössä kuollut.

Joo, en pidä Suomen luontoa mitenkään ihmeellisenä.

Kun asuu maailmalla "hienoissa" paikoissa, Suomeen palattuaan näkee kotimaan kauneuden aivan eri tavoin. Upeiden vuoristojen alueilla voi läheltä katsottuna olla pelkkiä piikkipensaita ja kuivaa, köyhää maata ja vain yksi tie, jota kulkea edes takaisin, kun muualta ei kerta kaikkiaan pääse. Trooppisella saarella voi olla rehevien palmujen alla läpitunkematonta lehtevää ryteikköä öttiäisineen. Kirkkaan meriveden ympäröivällä rannalla ei välttämättä voi kulkea ilman tossuja kivikon terävyyden vuoksi. Vedessä voi olla myrkyllisiä alkueläimiä. Puuttuvathan meiltä myös skorpionit, myrkkyhämähäkit ja moni muu.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on pääosin talousmetsää. Luonnontilaisia paikkoja on harvassa. Korkeuseroja ei juuri ole ja kasvillisuus tosiaan lähinnä mäntyä ja koivua.

Ruska on hieno Suomessa, niin on tosin monissa muissakin paikoissa. Runsas järvien määrä on ehkä sellainen meille ominainen asia, mikä on ihan kiva.

Ja puolet vuodesta luonto on käytännössä kuollut.

Joo, en pidä Suomen luontoa mitenkään ihmeellisenä.

Kasvillisuus lähinnä mäntyä ja koivua? Kuinka tietämätön oletkaan.

On kaunista jos ei ole talousmetsää. Se vaan on niin että suurin osa on sitä talousmetsää.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt ihmisillä vähän sellainen "ei nähdä metsää puilta" - ongelma. Kun sieltä metsästä just ja just tunnistaa kuusen, männyn ja koivun, niin tylsältähän se tuntuu. Sitten kun tunnistatte kaikki Suomen luonnon 882 sammallajia, 1500 jäkälää ja ne yli 1200 kasvilajia heinineen ja puineen, niin tulkaa sitten valittamaan tylsyyttä. 😉

On niitä lajeja muuallakin, mutta siitä ei ole kysymys, vaan kauneudesta. Sehän on ihan kokemuksellinen asia mitä kukakin pitää kauniina. Itse pidän merta ja merellistä luontoa kauniina. Niin täällä Suomessa, kuin yleensä muuallakin. Metsä ei kiehdo. Ei Suomessa, eikä muualla. Karut maisemat voivat olla omalla tavallaan hyvinkin kauniita minun silmääni. Lanzarote viehättää. Eteläisen Ranskan maaseudulla on kaunista. Samoin Skotlannin nummilla. Sveitsin vuoristomaisemat ovat upeita myös. Ns paratiisimaisemista esimerkiksi Thaimaassa en erityisemmin välitä, vaikka ymmärrän että moni pitää niitä kauniina. Meri se on tietysti Andamaanien merikin, mutta minusta monessa muussa paikassa merimaisemat ovat paljon kauniimpia. Joskus luonnon kauneutta korostaa ihmisen kädenjälki. Esimerkiksi monessa maassa on kaunniisa maisemissa tosi viehättäviä kyliä. Olisihan ne maisemat itsessäänkin kauniita, mutta somat rakennukset korostavat sitä kauneutta.

Ei ole samaa ongelmaa.