Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän pienet lapset joka toinen viikonloppu
Nainen 31 v
16.12.2022 |
Miesystävälläni on kaksi pientä lasta, alle kouluikäisiä. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikonloppu pitkän viikonlopun (4pv). Olemme seurustelleet noin 1,5v ja tapasin lapset ensimmäisen kerran noin vuoden seurustelun jälkeen. Alkuun tapasin lapsia noin joka toinen kerta kun he olivat mieheni luona, pikkuhiljaa useammin ja nykyään olen mieheni luona melkeinpä joka kerta kun lapsetkin. Miesystäväni on toivonut, että minä olisin mahdollisimman paljon heidän kanssa, jotta tutustuisin lasten kanssa paremmin. Hän ei yritä sysätä yhtään minulle vastuuta lapsista tai kotitöistä vaan todellakin haluaa minun olevan mukana sen takia että tutustuisin lapsiin paremmin.
Lapset ovat kivoja ja hyvinkäyttäytyviä ja pidän heistä. Olen kuitenkin huomannut, etten nauti niistä viikonlopuista, kun lapset ovat mieheni luona. Minulla on kuormittava työ ja haluaisin viikonloppuisin nukkua, rentoutua rauhassa ja tehdä kaikkia asioita, joista nautin ilman, että lapset pitää koko ajan ottaa huomioon ja leikkiä heidän kanssa jne. Lapset ovat niin pieniä, että vaativat todella paljon koko ajan.
Jäisin mieluusti lapsiviikonloppuina yksin omaan kotiini, mutta mies on selkeästi pettynyt jos teen niin, joten koen painetta olla mukana lapsiviikonloppuina. Olen myös miettinyt, että onko suhteellamme tulevaisuutta, koska minulle on tärkeää, että muutamme jossain vaiheessa yhteen. Tiedän, ettei se ole pakollista ja seurustella voisi näinkin, mutta tuo on se, mitä haluan parisuhteelta. Ja niin haluaa mieskin. Mutta silloin joutuisin viettämään aina joka toisen viikonlopun miehen lasten kanssa ja se hirvittää.
Lapsiviikonloput ahdistaa kerta kerralta enemmän. Mies on kaikinpuolin hyvä ja ihana mies, paras tapaamani ja haluamme samoja asioita elämältä. En haluaisi erota, mutta se on pyörinyt paljon mielessä viime aikoina. Vertaistukea? Mielipiteitä?
Kommentit (227)
Kyllä se niin on, että nämä perheiden rikkoontumisten maksajia ovat aina lapset. Tuo isä sentään rakastaa js huolehtii lapsistaan. Silti lapsia rahdataan paikasta toiseen kuin kauppatavaraa. Äidin ja isän nyxät ja exät pitää hyväksyä ja yrittää turvautua heihin.
Sitten ihmetellään, miksi esim. toisen vanhemman kokonaan hylkäämät lapset ja nuoret voivat huonosti, käyttävät huumeita ja rikoksia sekä itsemurhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä homma toimii niin että puoliso on omassa kodissa aina kun mulla on lapset. Ei mitään ongelmaa tässä järjestelyssä. Ei tosin edes aiota muuttaa yhteen vielä vuosiin.
Oma lapsi lapsettoman miehen kanssa on paras vaihtoehto.
Ai omia haluaisit, vaikket jaksa näitäkään? Ovat kuitenkin kilttejä, ja isänsä hoitaa heitä. Ennustan, että pistät poikki muttet löydä enää yhtä hyvää. Tai löydät jonkun, synnytät kivulla, ja miehesi ei hoida heitä. Sinulla on nyt ihanteellinen tilanne, et vaan tajua sitä. Mitä väliä sillä on, etteivät lapset ole omiasi, jos ovat kiintyneitä sinuun?
Olisiko tässä kuitenkin jotain välimallia löydettävissä? Neljän päivän viikonloppu kuulostaa pitkältä, etkö voisi esimerkiksi levätä perjantai-iltaa omassa kodissa ja sitten lauantaina jossain kohtaa liittyä miehen ja lasten seuraan?
Ymmärrän että mies haluaa sinun tutustuvan lapsiin ja tekevän asioita heidän kanssa. Onko sinun kuitenkaan pakko osallistua ihan jokaiseen aktiviteettiin? Kai mies voi käydä lasten kanssa puistossa/kaupassa/luistelemassa itsekseen, jonka ajan sinä voisit olla yksin rauhassa? Varmaan voisit myös keksiä itsellesi jotain omaakin ohjelmaa noina viikonloppuina, esimerkiksi käyt kaverin kanssa museossa ja kahvilla? Tai ihan vaan luet kirjaa eri huoneessa samalla kun mies puuhailee lasten kanssa.
Tilanne ei ainakaan sillä parane, että pakotat itsesi mukaan vaikka et haluaisi ja yhteinen oleminen käy koko ajan epämiellyttävämmäksi. Toisaalta jos ette saa miehen kanssa tästä asiasta juteltua ja sitä selvitettyä, mitkä ovat mahdollisuudet setviä kaikki muut tulevat ristiriidat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko siis näinä Viikonloppuina 24/7 yhdessä?
Jääkö sinulle ollenkaan omaa aikaa? Ja mies viettäisi lastensa kanssa omaa aikaa?
Entäpä, jos menisit miehen ja lasten luo vasta lauantaisin iltapäivällä, jolloin saisit nukkua pitkään ja olla omassa rauhassa edes hetken?
Ap on keittänyt aikamoisen liemen itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota miehelle kompromissia niinkuin täällä on ehdotettukin. Olet omilla kämpilläsi esim PE-LA yön. Sanot, että tarvitset työviikon jälkeen omaa aikaa palautua. Ja myös lapsille olisi parempi, että saisivat olla välillä pelkästään isänsä kanssa.
En tiedä kuinka pitkä välimatka miehelläsi ja lasten äidillä on, mutta ota huomioon, että jossain vaiheessa kun lapset kasvavat he saattavat ottaa käyttöön viikko/viikko systeemin ja siten lapset ovat koko viikon miehelläsi.
Mutta tässä sen valitettavasti näkee, lapsellisen ei kannata pariutua ikinä lapsettoman kanssa. Lapseton ihminen kaipaa aina sitä omaa aikaa/rauhallisuutta. Vain "lapselliset" ymmärtää tuollaisen elämän, että kun lapsia tulee, ei ole enää mitään omaa aikaa tai rauhottumista viikonloppuisin, vaan härdelliä 24/7. Ja niin valitettavaa kuin onkin, niin iso osa lapsettomista kokee kuitenkin vieraat lapset enemmän tai vähemmän rasittaviksi...
Sitten kun/jos teille tulee yhteinen lapsi, ymmärrät nämä asiat paremmin ja sopeudut paremmin tuohon perhe-elämään. Siihen asti et sopeudu, eikä se väärin ole, en minäkään jaksanut nuorena ja lapsettomana miehiä joilla jälkikasvua ennestään.
Se menee juuri niin, että miehen lapset ärsyttävät yhä enemmän ajan mittaan. Meillä oli pakko muuttaa erilleen sen takia, että en halua niitä lapsia kotiini. Monta vuotta yritin, mutta ei siitä mitään tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moneskohan kirjoitus samasta aiheesta ja vastaus on aina sama: ei ne lapset mihinkään häviä, kasvavat vain ja murrosikä se vasta rankkaa voi olla, tulee poika- ja tyttöystäviä, sitten tulee vielä lapsenlapset, näiden lisäksi kaikki juhlapyhät ja sukulaisiakin pitää sietää ja sitä exää, koska lasten asioista pitää jossain vaiheessa päättää yhdessä.
Lapset eivät mihinkään häviä, fakta.
Jos et ymmärrä, että paketti on mies+ lapset, niin kannattaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tulevaisuutta. Perheelliset tulevat pakettidiilinä, ja jos sinulle on tärkeää muuttaa jossain kohtaa yhteen, sinun täytyy olla valmis myös siihen vaihtoehtoon, että saattaa tulla päivä, kun ne lapset muuttavat kokonaan ja pysyvästi isänsä luo.
Valitettavasti joskus isää kiinnostaa enemmän uusi parisuhde kuin omat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota miehelle kompromissia niinkuin täällä on ehdotettukin. Olet omilla kämpilläsi esim PE-LA yön. Sanot, että tarvitset työviikon jälkeen omaa aikaa palautua. Ja myös lapsille olisi parempi, että saisivat olla välillä pelkästään isänsä kanssa.
En tiedä kuinka pitkä välimatka miehelläsi ja lasten äidillä on, mutta ota huomioon, että jossain vaiheessa kun lapset kasvavat he saattavat ottaa käyttöön viikko/viikko systeemin ja siten lapset ovat koko viikon miehelläsi.
Mutta tässä sen valitettavasti näkee, lapsellisen ei kannata pariutua ikinä lapsettoman kanssa. Lapseton ihminen kaipaa aina sitä omaa aikaa/rauhallisuutta. Vain "lapselliset" ymmärtää tuollaisen elämän, että kun lapsia tulee, ei ole enää mitään omaa aikaa tai rauhottumista viikonloppuisin, vaan härdelliä 24/7. Ja niin valitettavaa kuin onkin, niin iso osa lapsettomista kokee kuitenkin vieraat lapset enemmän tai vähemmän rasittaviksi...
Sitten kun/jos teille tulee yhteinen lapsi, ymmärrät nämä asiat paremmin ja sopeudut paremmin tuohon perhe-elämään. Siihen asti et sopeudu, eikä se väärin ole, en minäkään jaksanut nuorena ja lapsettomana miehiä joilla jälkikasvua ennestään.
Sitten kun se oma lapsi tulee, niin kaiken pitäisi pyöriä ap:n ja vauvan ympärillä. Siihen ei mahdu flunssaiset isot sisarukset. Sitten uusäippä nyreilee, miten mies huomioi liikaa isompia lapsiaan ja käyttää heihin liikaa rahaa.
Ap:lle sopii lapseton mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina kärsivä osapuoli. Jos et ole valmis tällaiseen kuvioon, niin kannattaa puhua miehelle ja pysyä poissa. Lapset kyllä vaistoaa aikuisista totuuden.
Juuri tämän takia en itse halua mitään säätöä kenenkään kanssa ennen kuin nuorinkin lapsi on tarpeeksi aikuinen ja omillaan.Olen lapsia kohtaan aina todella kiva ja huomioonottava juuri sen takia, etten halua heidän kärsivän. Heistä huomaa, että pitävät minusta kovasti ja ovat kertoneet sen molemmille vanhemmilleenkin ja kyselevät aina isältään että kai minäkin olen hänen luona kun tulevat, joten en usko, että he vaistoavat sitä minusta.
Koen vaikeaksi puhua tästä miehelleni, koska pelkään, että hän ajattelee, etten halua olla mukana siksi etten pidä hänen lapsista ja lopettaa suhteen sen takia.
No mitta sehän on totuus. Sä vedätät paitsi niitä lapsia myös miestäsi. Sä et halua niitä lapsia elämääsi, joten häivy ennenkuin ne oikeasti kiintyy sinuun. Ihan kauheaa että olet noin pitkään edes esittänyt mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä homma toimii niin että puoliso on omassa kodissa aina kun mulla on lapset. Ei mitään ongelmaa tässä järjestelyssä. Ei tosin edes aiota muuttaa yhteen vielä vuosiin.
Älkää muuttako koskaan yhteen. Lapsille tosi kiva sit yhtäkkiä joutua tilanteeseen, jossa aikuinen pukkaa paikalle puskista.
Vierailija kirjoitti:
Ai omia haluaisit, vaikket jaksa näitäkään? Ovat kuitenkin kilttejä, ja isänsä hoitaa heitä. Ennustan, että pistät poikki muttet löydä enää yhtä hyvää. Tai löydät jonkun, synnytät kivulla, ja miehesi ei hoida heitä. Sinulla on nyt ihanteellinen tilanne, et vaan tajua sitä. Mitä väliä sillä on, etteivät lapset ole omiasi, jos ovat kiintyneitä sinuun?
Nekään, joilla on itsellään jo lapsia, eivät halua kumppania jolla on lapsia. Ihan eri asia, onko lapset suunniteltuja, toivottuja ja omia, kuin ovatko ne parisuhteen mukana väkisin tulevia vieraita ihmisiä ja linkkejä uuden kumppanin mahdollisesti sekopäiseen exään.
Lisääntyneet ihmiset ovat parisuhdemarkkinoilla sitä vähiten haluttua kastia.
Mitä narinaa. Itse on miehensä valinnut ja lapsista tiennyt.
Niitä lapsia ei minnekään saa haihtumaan ja ne tulee kuulumaan isänsä elämään aina.
Nyt ne on vielä pieniä, mutta kun ne kasvavat, AP:lle tulee vieläkin keljummat paikat, jos kerran ne nyt jo rasittaa.
Neuvoisin eroamaan.
Tai sitten on lopetettava purnaaminen ja otettava lapset mukaan siihen yhteiselämään. Kun on siihen itsensä tuonut toiseksi aikuiseksi, on myös käyttäydyttävä aikuisen tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyneet ihmiset ovat parisuhdemarkkinoilla sitä vähiten haluttua kastia.
Ei tunnu pitävän paikkaansa, kun ympärilleen katselee.
Etsi lapseton mies, ei se nykyinen ukko lapsettomaksi muutu vaikka kuinka täällä valittaisit.
!