Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän pienet lapset joka toinen viikonloppu
Nainen 31 v
16.12.2022 |
Miesystävälläni on kaksi pientä lasta, alle kouluikäisiä. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikonloppu pitkän viikonlopun (4pv). Olemme seurustelleet noin 1,5v ja tapasin lapset ensimmäisen kerran noin vuoden seurustelun jälkeen. Alkuun tapasin lapsia noin joka toinen kerta kun he olivat mieheni luona, pikkuhiljaa useammin ja nykyään olen mieheni luona melkeinpä joka kerta kun lapsetkin. Miesystäväni on toivonut, että minä olisin mahdollisimman paljon heidän kanssa, jotta tutustuisin lasten kanssa paremmin. Hän ei yritä sysätä yhtään minulle vastuuta lapsista tai kotitöistä vaan todellakin haluaa minun olevan mukana sen takia että tutustuisin lapsiin paremmin.
Lapset ovat kivoja ja hyvinkäyttäytyviä ja pidän heistä. Olen kuitenkin huomannut, etten nauti niistä viikonlopuista, kun lapset ovat mieheni luona. Minulla on kuormittava työ ja haluaisin viikonloppuisin nukkua, rentoutua rauhassa ja tehdä kaikkia asioita, joista nautin ilman, että lapset pitää koko ajan ottaa huomioon ja leikkiä heidän kanssa jne. Lapset ovat niin pieniä, että vaativat todella paljon koko ajan.
Jäisin mieluusti lapsiviikonloppuina yksin omaan kotiini, mutta mies on selkeästi pettynyt jos teen niin, joten koen painetta olla mukana lapsiviikonloppuina. Olen myös miettinyt, että onko suhteellamme tulevaisuutta, koska minulle on tärkeää, että muutamme jossain vaiheessa yhteen. Tiedän, ettei se ole pakollista ja seurustella voisi näinkin, mutta tuo on se, mitä haluan parisuhteelta. Ja niin haluaa mieskin. Mutta silloin joutuisin viettämään aina joka toisen viikonlopun miehen lasten kanssa ja se hirvittää.
Lapsiviikonloput ahdistaa kerta kerralta enemmän. Mies on kaikinpuolin hyvä ja ihana mies, paras tapaamani ja haluamme samoja asioita elämältä. En haluaisi erota, mutta se on pyörinyt paljon mielessä viime aikoina. Vertaistukea? Mielipiteitä?
Kommentit (227)
Miten teidän roolijako menee lasten ollessa paikalla? Oletko aivan varma, ettei mies halua sinua paikalle, koska hoidatkin salakavalasti 90% pakasta?
Täällä hoetaan kuin papukaija samoja vastauksia mitä minullekin aikanaan hoettiin kun koitin saada apua omituiseen uusperhetilanteeseen. Lopulta eron jälkeen sain sanottua, että noiden viisasteluiden sijaan olisin kaivannut kuuntelevaa korvaa, joka suostuisi näkemään metsän puilta. Meilläkin ex yritti maksattaa ja hoidattaa lapset toisilla (minulla), mutta oli samaan aikaan mustasukkainen lastensa huomiosta. Jos vaikka tein leipää nuorimmaisen kanssa, niin äijän oli pakko sekaantumalla sekaantua siihenkin tai jos otin lapsen syliin, tyyppi tuli repimään sen pois sylistä. "Mä en halua että sä otat vastuuta näistä" Kummasti puheet unohtuivat hesen tai kaupan kassalla aina ja mun olisi pitänyt maksaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa puhua asiasta miehelle. Puhu minä lauseilla. Eli nimenomaan miten sinä koet asian. Mieti mikä voisi auttaa asiaan.
Auttaako jo, se että mies ei "perheytä" teitä väkisin, vaan antaa sinulle aikaa tulla mukaan lasten juttuihin.
Kannattaa myös miettiä miten viikonloppuja saisi jaettua niihin, niin että sinulle jäisi myös omaa aikaa (tyyliin mies vie lapset puistoon, sinä jäät kotiin "tekemään ruokaa" (=laitat nakit ja ranskikset uuniin ja nautit hiljaisuudesta))
Luulen, että aika auttaa, kun tutustut lapsiin paremmin ja opit asettamaan omat rajasi ja ottamaan omaa tilaa, vaikka lapset ovat paikalla. Toisaalta mies oppii luottamaan siihen, että "kuulut perheeseen" vaikka et olisi mukana ihan joka jutussa.
Tai mitäs jos se mies hoitaisi pesueensa aivan rauhassa eikä olettaisi liikaa näin varhaisessa vaiheessa. Se pikkulapsiarki on melkoinen rysähdys tottumattomalle ihmiselle varsinkin kun luontainen tutka lastenhoitoon liittyen puuttuu täysin? :p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina kärsivä osapuoli. Jos et ole valmis tällaiseen kuvioon, niin kannattaa puhua miehelle ja pysyä poissa. Lapset kyllä vaistoaa aikuisista totuuden.
Juuri tämän takia en itse halua mitään säätöä kenenkään kanssa ennen kuin nuorinkin lapsi on tarpeeksi aikuinen ja omillaan.Olen lapsia kohtaan aina todella kiva ja huomioonottava juuri sen takia, etten halua heidän kärsivän. Heistä huomaa, että pitävät minusta kovasti ja ovat kertoneet sen molemmille vanhemmilleenkin ja kyselevät aina isältään että kai minäkin olen hänen luona kun tulevat, joten en usko, että he vaistoavat sitä minusta.
Koen vaikeaksi puhua tästä miehelleni, koska pelkään, että hän ajattelee, etten halua olla mukana siksi etten pidä hänen lapsista ja lopettaa suhteen sen takia.
No mutta niinhän sinä ajattelet! Et halua olla mukana, koska et pidä lasten kanssa olemisesta. Mies varmasti arvostaa rehellisyyttä enemmän kuin sitä, jos hampaat irvessä yrität antaa vaikutelman, että tykkäät olla hänen lastensa kanssa.
En ajattele. On eri asia olla pitämättä kyseisistä lapsista ja olla pitämättä siitä, että joutuu viettämään lasten kanssa joka toisen viikonlopun. Pidän lapsista, mutta koen heidän kanssa vietetyn ajan kuormittavaksi ainakin noin usein (minun mielestä usein, lapsen vanhempien mielestä varmasti harvoin). Kyllä pidän kavereideniki lapsista, mutta en minä heidänkään kanssa viettäisi mielelläni aikaa 8 päivää kuusta 24/7. Pidän kyllä lasten kanssa olemisesta, oli kyseessä sitten kaverin tai miesystävän lapset, mutta en jaksaisi sitä joka toinen vkl. Pelkään, ettei mies ymmärrä ja loukkaantuu. Sinä näytit juuri hyvää esimerkkiä kuinka (todennäköisesti) lapsia omaava ihminen tuon väärinymmärtää.
Ap
Siis sinäkö AP olet näiden lasten kanssa 8pv kuusta 24/7?
Minulle tuli tästä olo, että mies haluaa sut mukaan noihin lapsiviikonloppuihin jakamaan taakkaa. Kyllähän se helpottaa kun on toinenkin aikuinen leikittämässä vs. että olisi oikeasti koko viikonlopun yksin vastuussa. Se että mies loukkaantuu tai pahastuu sun yksinolosta kertoo mielestäni tästä. Voisitte jatkaa elämää jos mies olisi täysin ok sun yksinolon kanssa ja ymmärtäisi, että et ole näiden lasten vanhempi, hyvin tuore suhde ja tämä ei ole sulle mieluisaa. Eroa vielä kun lapset ei ole kiintyneet suhun. Tämä ongelma ei tule poistumaan ja lapset tulevat aina olemaan osa teidän suhdetta ja joudut myöhemmin esim. sopimaan viikon mittaan aikatauluja lasten harrastusten ym. juttujen kanssa eli ette koskaan tule aidosti olemaan aikuinen seurusteleva pariskunta.
Miksi ap luulet, että mies haluaa, että sinä olen hänen luonaan kun lapsetkin ovat? Olisiko yksi syy se, että miehesi yksinkertaisesti ei jaksa olla yksin vastuussa lapsista neljää päivää? Se on kenelle tahansa raskasta, ei yhtään omaa aikaa ja hengähdystaukoa kun lapset ovat pieniä. Kun paikalla on kaksi aikuista niin se on hänelle huomattavasti helpompaa. Okei, hän haluaa että sinä tutustut lapsiin ja lapset sinuun, mutta siinähän tarkoitus on juuri se, että haluaa sinun osallistuvan aika paljon lasten hoitamiseen.
Aluksi tuo on kivaakin ja sellainen kuherruskuukausi kaikille. Mutta tulee aika kun lapset alkavat kiukutella sinullekin ja huomaat, että et jaksa olla heille aina kiva ja huomioiva. Se on ihan luonnollista, ei kukaan vanhempikaan sellaiseen pysty. Arki ei ole ehkä ihan toden teolla astunut vielä sinun ja miehen lasten välisiin suhteisiin.
Ota omaa aikaa kun sitä haluat. Jos tämä ei käy miehelle, on ehkä aika keskustella vakavasti. Jos muutatte yhteen ja ehkä joskus hankitte yhteisen lapsen et pääse miehen lapsista vaan ovat osa perhettä, halusit sitä tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan lähtisi tällaiseen kuvioon mukaan. Toisten lapsia on vaikea rakastaa ja tulet aina olemaan ulkopuolinen. Itse inhoaisin eniten sitä, että lapsellani olisi sisarpuolia. En pidä rikkinäisistä perheistä. Tapailut on tottakai ok, mutta kaikki yhteenmuutot ja perheleikit on ehdoton ei. Pelkkää ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän roolijako menee lasten ollessa paikalla? Oletko aivan varma, ettei mies halua sinua paikalle, koska hoidatkin salakavalasti 90% pakasta?
Täällä hoetaan kuin papukaija samoja vastauksia mitä minullekin aikanaan hoettiin kun koitin saada apua omituiseen uusperhetilanteeseen. Lopulta eron jälkeen sain sanottua, että noiden viisasteluiden sijaan olisin kaivannut kuuntelevaa korvaa, joka suostuisi näkemään metsän puilta. Meilläkin ex yritti maksattaa ja hoidattaa lapset toisilla (minulla), mutta oli samaan aikaan mustasukkainen lastensa huomiosta. Jos vaikka tein leipää nuorimmaisen kanssa, niin äijän oli pakko sekaantumalla sekaantua siihenkin tai jos otin lapsen syliin, tyyppi tuli repimään sen pois sylistä. "Mä en halua että sä otat vastuuta näistä" Kummasti puheet unohtuivat hesen tai kaupan kassalla aina ja mun olisi pitänyt maksaa :D
Hyi mikä mies. Miten edes päädyit tollasen kanssa seurustelemaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka asuisittekin yhdessä, niin voithan viettää ne 8 päivää kuukaudesta vaikka omilla vanhemmillasi, kavereillasi, mökillä tms. Tai ostat pikkuyksiön, jos olet varoissasi, ja menet sinne.
Vaikeitahan tällaiset uusperhejutut on saada toimimaan. Ellei sitten lapsettomana ole ihan täysin valmis heittämään hyvästejä omalle vapaalle elämälle.
Fakta on se, että miehellä nuo lapset on ja on heihin sidoksissa. Kuten monet on jo todenneet, niin jatkossa voivat asua isänsä kanssa enempikin. Joten jos minkäänlaista yhteenmuuttoa ikinä miettisi, niin pitäisi olla sinut miehen lasten suhteen, jaksaa heitä jne. Ja tiedän omasta kokemuksesta, että ei ole helppo juttu, tulee väsymystä, ristiriitaisia tunteita, oman tilan kaipuuta. Omaa lastaan jaksaa paljon helpommin kestää, kuin kenenkään muun. Huomannut sen nyt itse yksinhuoltajana ollessani, kumppanien lapset ja aiemmat lapsettoman aikani miehet, joilla oli lapsia. Omaa lasta jaksaa, muut tuntuvat paljon rasittavammilta. Eipä tähän lapsiperheruljanssiin kukaan täysillä mukaan lähde, mielellään ainakaan. Omat rajat kumppanit vetävät, ja se tietysti ihan ok. Enkä kyllä kenenkään kanssa yhteen muuttaisikaan ennen kuin lapset ovat isoja, juurikin tästä syystä, että en näe, että yksikään mies olisi tarpeeksi sitoutunut heihin ja jaksaisi samalla tavalla kuin minä. Eikä se tietysti miehen valvollisuus olisikaan. Kuten ei sinunkaan velvollisuus miehesi lasten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli tästä olo, että mies haluaa sut mukaan noihin lapsiviikonloppuihin jakamaan taakkaa. Kyllähän se helpottaa kun on toinenkin aikuinen leikittämässä vs. että olisi oikeasti koko viikonlopun yksin vastuussa. Se että mies loukkaantuu tai pahastuu sun yksinolosta kertoo mielestäni tästä. Voisitte jatkaa elämää jos mies olisi täysin ok sun yksinolon kanssa ja ymmärtäisi, että et ole näiden lasten vanhempi, hyvin tuore suhde ja tämä ei ole sulle mieluisaa. Eroa vielä kun lapset ei ole kiintyneet suhun. Tämä ongelma ei tule poistumaan ja lapset tulevat aina olemaan osa teidän suhdetta ja joudut myöhemmin esim. sopimaan viikon mittaan aikatauluja lasten harrastusten ym. juttujen kanssa eli ette koskaan tule aidosti olemaan aikuinen seurusteleva pariskunta.
Monen eronneen kaverin uskoisin oikovan tämän väitteen hyvin äkkiä. Yksi kaveri sanoi, että sen väsymys kahden lapsen kanssa helpotti heti kun lasten isä muutti toiseen osoitteeseen imemästä happea. Mies myös vei mukanaan turhat toiveet, joten hengitysilma puhdistui senkin osalta ja kaikki alkoi sujua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän roolijako menee lasten ollessa paikalla? Oletko aivan varma, ettei mies halua sinua paikalle, koska hoidatkin salakavalasti 90% pakasta?
Täällä hoetaan kuin papukaija samoja vastauksia mitä minullekin aikanaan hoettiin kun koitin saada apua omituiseen uusperhetilanteeseen. Lopulta eron jälkeen sain sanottua, että noiden viisasteluiden sijaan olisin kaivannut kuuntelevaa korvaa, joka suostuisi näkemään metsän puilta. Meilläkin ex yritti maksattaa ja hoidattaa lapset toisilla (minulla), mutta oli samaan aikaan mustasukkainen lastensa huomiosta. Jos vaikka tein leipää nuorimmaisen kanssa, niin äijän oli pakko sekaantumalla sekaantua siihenkin tai jos otin lapsen syliin, tyyppi tuli repimään sen pois sylistä. "Mä en halua että sä otat vastuuta näistä" Kummasti puheet unohtuivat hesen tai kaupan kassalla aina ja mun olisi pitänyt maksaa :D
Hyi mikä mies. Miten edes päädyit tollasen kanssa seurustelemaan asti.
Erottiin jo, turha siitä on enää mekastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vietä lasten kanssa koko viikonloppua, vaan osallistut vain esimerkiksi yhteen aktiviteettiin tai vietät muutaman tunnin heidän kanssaan. Yhteenmuuttoa voi ehkä lykätä ainakin parilla vuodella? Siinäkin ajassa lasten kuormittavuus vähenee. Ja yhdessä asuessa pyrit sopimaan omia menoja kavereiden kanssa, viikonloppureissuja jne lapsiviikonlopuille. Tietenkin nämä mahdollisuudet vähenee jos omia lapsia hankit tuon miehen kanssa. Luulisi tosiaan että tällaisesta nyt aika helposti onnistuisi ihan keskustella parisuhteessa, luulisi että miehellä on ymmärrystä. Itse en ainakaan oleta että kukaan jaksaisi mun lapsia paria tuntia pidempään :D
En suosittele lähivuosina muuttamaan yhteen. Itse tein sen virheen ja nyt kadun raskaasti eikä tästä ole helppo lähteä. Minulla oli sellainen olo jo alunalkaen etten sopeudu uusioperheeseen. Miehen lapsi on kouluikäinen ja meillä ainostaan joka toinen viikonloppu + lomat. Lapsi on ok, mutta siitä huolimatta vihaan aikaa kun hän on täällä. En vaan sopeudu! Mies on hurjan rakas ja ajatus lähtemisestä riipii minut hajalle. Olisi pitänyt vaan asua erillään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vanhemmat itsekin viettävät vapaa-aikaa rentoutuen eivätkä ihan taukoamatta leiki ja "ota huomioon" lapsia viikonloppuisin, vaikka asuvat samassa perheessä kaikki päivät.
Näen ongelmaksi sen, että sinä yrität aivan liikaa. Kuvittele, että ne ovat sinun omat lapsesi. Ei lapset siitä mitään kärsi, että vanhemmat eivät ole taukoamatta heitä viihdyttämässä. Keksi mieluummin heille jotain sellaista omaa tekemistä, että sinä saat olla rauhassa. Tai viihdyttäköön ja olkoon heidän isänsä mukava!
Tuo sama tilanne on miehillä jos yh:n kelkkaan lähtevät. Koko elämä säädetään toisen pentujen mukaan. Ex säätelee lomista alkaen kaiken, joulut juhannukset vkl. Ja naama norsunv jos yh:lle ilmoittaa, ei käy haluan kerrankin jotain muuta. Älkää koskaan milloinkaan menkö aisurilompakoksi, joko yhteiset lapset tai lapsia ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap luulet, että mies haluaa, että sinä olen hänen luonaan kun lapsetkin ovat? Olisiko yksi syy se, että miehesi yksinkertaisesti ei jaksa olla yksin vastuussa lapsista neljää päivää? Se on kenelle tahansa raskasta, ei yhtään omaa aikaa ja hengähdystaukoa kun lapset ovat pieniä. Kun paikalla on kaksi aikuista niin se on hänelle huomattavasti helpompaa. Okei, hän haluaa että sinä tutustut lapsiin ja lapset sinuun, mutta siinähän tarkoitus on juuri se, että haluaa sinun osallistuvan aika paljon lasten hoitamiseen.
Aluksi tuo on kivaakin ja sellainen kuherruskuukausi kaikille. Mutta tulee aika kun lapset alkavat kiukutella sinullekin ja huomaat, että et jaksa olla heille aina kiva ja huomioiva. Se on ihan luonnollista, ei kukaan vanhempikaan sellaiseen pysty. Arki ei ole ehkä ihan toden teolla astunut vielä sinun ja miehen lasten välisiin suhteisiin.
Ota omaa aikaa kun sitä haluat. Jos tämä ei käy miehelle, on ehkä aika keskustella vakavasti. Jos muutatte yhteen ja ehkä joskus hankitte yhteisen lapsen et pääse miehen lapsista vaan ovat osa perhettä, halusit sitä tai et.
Miehelle raskasta olla 8 päivää kuukaudesta lasten kanssa?
Höpsis.
Mitenkäs äiti, joka on sen 22-23 päivää?
Näissä keskusteluissa täällä näköjään unohtuu että suurimmalle osalle vanhemmista lapset on ilo. Ei mikään taakka menneisyydestä vaan puhdas ilo ja lasten kanssa vietetty aika on parasta, parempaa kuin happaman puolison.
Aloittajalle neuvon että sano miten asia on ja vietä aikaa yksin. Mies kyllä lastensa kanssa pärjää.
Yhteen ei todellakaan kannata muuttaa ennen kuin lapset ovat kasvaneet tai kunnes et enää ahdistu heidän seurastaan.
Elämässä on tehtävä kompromisseja.
Ei lapset mitään supervaistoajia ole. Mäkin inhoan joitain lapsia päiväkodissa enkä tietenkään sitä heille sano tms, ja kyllä ne tulee ihan samalla tavalla mulle kertomaan asioita ja pyytämään apua tai istumaan syliin kuin muutkin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.
Suuremmaksi ongelmaksi koen ehkäpä tuon tulevaisuuden ja yhteenmuuttamisen, jolloin en voi jäädä omaan kotiin välttelemään lapsiviikonloppuja.
Ap
etkö halua omaa lasta?
Veljelläni oli juuri näin.
He ratkaisivat asian niin, oli lasten kanssa kerran kk.
Vasta, kun alkoivat odottaa yhteistä lasta, muuttivat yhteen.
Kannattaa puhua asiasta miehelle. Puhu minä lauseilla. Eli nimenomaan miten sinä koet asian. Mieti mikä voisi auttaa asiaan.
Auttaako jo, se että mies ei "perheytä" teitä väkisin, vaan antaa sinulle aikaa tulla mukaan lasten juttuihin.
Kannattaa myös miettiä miten viikonloppuja saisi jaettua niihin, niin että sinulle jäisi myös omaa aikaa (tyyliin mies vie lapset puistoon, sinä jäät kotiin "tekemään ruokaa" (=laitat nakit ja ranskikset uuniin ja nautit hiljaisuudesta))
Luulen, että aika auttaa, kun tutustut lapsiin paremmin ja opit asettamaan omat rajasi ja ottamaan omaa tilaa, vaikka lapset ovat paikalla. Toisaalta mies oppii luottamaan siihen, että "kuulut perheeseen" vaikka et olisi mukana ihan joka jutussa.