Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän pienet lapset joka toinen viikonloppu
Nainen 31 v
16.12.2022 |
Miesystävälläni on kaksi pientä lasta, alle kouluikäisiä. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikonloppu pitkän viikonlopun (4pv). Olemme seurustelleet noin 1,5v ja tapasin lapset ensimmäisen kerran noin vuoden seurustelun jälkeen. Alkuun tapasin lapsia noin joka toinen kerta kun he olivat mieheni luona, pikkuhiljaa useammin ja nykyään olen mieheni luona melkeinpä joka kerta kun lapsetkin. Miesystäväni on toivonut, että minä olisin mahdollisimman paljon heidän kanssa, jotta tutustuisin lasten kanssa paremmin. Hän ei yritä sysätä yhtään minulle vastuuta lapsista tai kotitöistä vaan todellakin haluaa minun olevan mukana sen takia että tutustuisin lapsiin paremmin.
Lapset ovat kivoja ja hyvinkäyttäytyviä ja pidän heistä. Olen kuitenkin huomannut, etten nauti niistä viikonlopuista, kun lapset ovat mieheni luona. Minulla on kuormittava työ ja haluaisin viikonloppuisin nukkua, rentoutua rauhassa ja tehdä kaikkia asioita, joista nautin ilman, että lapset pitää koko ajan ottaa huomioon ja leikkiä heidän kanssa jne. Lapset ovat niin pieniä, että vaativat todella paljon koko ajan.
Jäisin mieluusti lapsiviikonloppuina yksin omaan kotiini, mutta mies on selkeästi pettynyt jos teen niin, joten koen painetta olla mukana lapsiviikonloppuina. Olen myös miettinyt, että onko suhteellamme tulevaisuutta, koska minulle on tärkeää, että muutamme jossain vaiheessa yhteen. Tiedän, ettei se ole pakollista ja seurustella voisi näinkin, mutta tuo on se, mitä haluan parisuhteelta. Ja niin haluaa mieskin. Mutta silloin joutuisin viettämään aina joka toisen viikonlopun miehen lasten kanssa ja se hirvittää.
Lapsiviikonloput ahdistaa kerta kerralta enemmän. Mies on kaikinpuolin hyvä ja ihana mies, paras tapaamani ja haluamme samoja asioita elämältä. En haluaisi erota, mutta se on pyörinyt paljon mielessä viime aikoina. Vertaistukea? Mielipiteitä?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina kärsivä osapuoli. Jos et ole valmis tällaiseen kuvioon, niin kannattaa puhua miehelle ja pysyä poissa. Lapset kyllä vaistoaa aikuisista totuuden.
Juuri tämän takia en itse halua mitään säätöä kenenkään kanssa ennen kuin nuorinkin lapsi on tarpeeksi aikuinen ja omillaan.Olen lapsia kohtaan aina todella kiva ja huomioonottava juuri sen takia, etten halua heidän kärsivän. Heistä huomaa, että pitävät minusta kovasti ja ovat kertoneet sen molemmille vanhemmilleenkin ja kyselevät aina isältään että kai minäkin olen hänen luona kun tulevat, joten en usko, että he vaistoavat sitä minusta.
Koen vaikeaksi puhua tästä miehelleni, koska pelkään, että hän ajattelee, etten halua olla mukana siksi etten pidä hänen lapsista ja lopettaa suhteen sen takia.
No mutta niinhän sinä ajattelet! Et halua olla mukana, koska et pidä lasten kanssa olemisesta. Mies varmasti arvostaa rehellisyyttä enemmän kuin sitä, jos hampaat irvessä yrität antaa vaikutelman, että tykkäät olla hänen lastensa kanssa.
En ajattele. On eri asia olla pitämättä kyseisistä lapsista ja olla pitämättä siitä, että joutuu viettämään lasten kanssa joka toisen viikonlopun. Pidän lapsista, mutta koen heidän kanssa vietetyn ajan kuormittavaksi ainakin noin usein (minun mielestä usein, lapsen vanhempien mielestä varmasti harvoin). Kyllä pidän kavereideniki lapsista, mutta en minä heidänkään kanssa viettäisi mielelläni aikaa 8 päivää kuusta 24/7. Pidän kyllä lasten kanssa olemisesta, oli kyseessä sitten kaverin tai miesystävän lapset, mutta en jaksaisi sitä joka toinen vkl. Pelkään, ettei mies ymmärrä ja loukkaantuu. Sinä näytit juuri hyvää esimerkkiä kuinka (todennäköisesti) lapsia omaava ihminen tuon väärinymmärtää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Jotenkin minulla aina soittaa hälytyskellot silloin kun kuulen, että mies on eronnut silloin kun lapsi/lapset ovat pieniä. Puhumattakaan, jos mies on kahdesti eronnut lapsen ollessa pieni.
Lapset on saman naisen kanssa eli kerran vain eronnut lasten ollessa pieniä. Ei kai sitä toimimatonta parisuhdetta kannata väkisin lasten takia jatkaa, jos ammattiavusta huolimatta ongelmia ei saada ratkaistua. Siinä ne lapset vasta kärsiikin, kun jatkuvasti on riitaa ja huono ilmapiiri kotona.
Ap
Voi kuule, jääppä vaan kotia nukkumaan ja yritä löytää itsellesi lapseton mies. Eihän se mieskään lapsistaan luovu, sinusta kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.
Suuremmaksi ongelmaksi koen ehkäpä tuon tulevaisuuden ja yhteenmuuttamisen, jolloin en voi jäädä omaan kotiin välttelemään lapsiviikonloppuja.
Ap
Miksi seurustelet ihmisen kanssa, jolla on lapsia?
Lopulta hänellä voi olla myös lapsenlapsia. Et voi määritellä muiden elämää oman negan asenteesi mukaiseksi.
Lähtökohtaisesti olenkin aina etsinyt lapsetonta ihmistä. Tutustuin tähän mieheen ihan kaverina ja huomasin ihastuvani pikkuhiljaa. Ei meidän tapailun pitänyt alunperin johtaa mihinkään vakavaan, mutta niin vaan kävi. Pidän lapsista ja olen ajatellut haluavani omiakin lapsia joskus tulevaisuudessa, niin ajattelin antaa mahdollisuuden tälle. Alkuun tuntui hyvältä, mutta pikkuhiljaa asia on muuttunut. Sehän se vasta olisikin hienoa elämässä, jos voisi etukäteen ennustaa, miltä jokin asia tulee tuntumaan tulevaisuudessa. Ei olisi ollenkaan eroja, ei väärinvalittuja työpaikkoja, ei lapsia, joiden tekeminen kaduttaa
Ap
Siis et pysty suoraan keskustelemaan miehen kanssa siitä, että olet työviikkojen jälkeen uupunut ja haluaisit, että viikonloppuna pystyy rentoutumaan, mutta koet ettet pysty näin tekemään lapsiviikonloppujen aikana? Ehkä kannattaa erota, parisuhteessa pitäisi pystyä keskustelemaan kaikista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä ap ne lapset on? Entä sinä? Ja ihan ystävällisesti sanon,että jos työsi on henkisesti rasittavaa, niin eipä omiakaan lapsia kannata välttämättä hommata. Ne viikonloput ei ole mitään rauhallisia,kun on omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.
Suuremmaksi ongelmaksi koen ehkäpä tuon tulevaisuuden ja yhteenmuuttamisen, jolloin en voi jäädä omaan kotiin välttelemään lapsiviikonloppuja.
Ap
Voi vielä tulevaisuudessa olla viikko-viikko- systeemi edessä. Jos jo kaksi viikonloppua kuukaudessa on sulle liikaa, kannattaa ihan tosissaan miettiä voiko suhteella olla tulevaisuutta.
Tai sitten murrosiän myrskyissä välit äitiin menevät täysin solmuun ja lapset muuttavat teille ihan kokoaikaisesti. Teini-ikäinen saa jo itse vaikuttaa tähän asiaan. Sitten sinulla on siinä pari raivoavaa teiniä :) Tai entä jos äidille tapahtuu jotain? Pienet lapset ovat toki väsyttäviä, mutta sanonta on, että pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina kärsivä osapuoli. Jos et ole valmis tällaiseen kuvioon, niin kannattaa puhua miehelle ja pysyä poissa. Lapset kyllä vaistoaa aikuisista totuuden.
Juuri tämän takia en itse halua mitään säätöä kenenkään kanssa ennen kuin nuorinkin lapsi on tarpeeksi aikuinen ja omillaan.Olen lapsia kohtaan aina todella kiva ja huomioonottava juuri sen takia, etten halua heidän kärsivän. Heistä huomaa, että pitävät minusta kovasti ja ovat kertoneet sen molemmille vanhemmilleenkin ja kyselevät aina isältään että kai minäkin olen hänen luona kun tulevat, joten en usko, että he vaistoavat sitä minusta.
Koen vaikeaksi puhua tästä miehelleni, koska pelkään, että hän ajattelee, etten halua olla mukana siksi etten pidä hänen lapsista ja lopettaa suhteen sen takia.
No mutta niinhän sinä ajattelet! Et halua olla mukana, koska et pidä lasten kanssa olemisesta. Mies varmasti arvostaa rehellisyyttä enemmän kuin sitä, jos hampaat irvessä yrität antaa vaikutelman, että tykkäät olla hänen lastensa kanssa.
En ajattele. On eri asia olla pitämättä kyseisistä lapsista ja olla pitämättä siitä, että joutuu viettämään lasten kanssa joka toisen viikonlopun. Pidän lapsista, mutta koen heidän kanssa vietetyn ajan kuormittavaksi ainakin noin usein (minun mielestä usein, lapsen vanhempien mielestä varmasti harvoin). Kyllä pidän kavereideniki lapsista, mutta en minä heidänkään kanssa viettäisi mielelläni aikaa 8 päivää kuusta 24/7. Pidän kyllä lasten kanssa olemisesta, oli kyseessä sitten kaverin tai miesystävän lapset, mutta en jaksaisi sitä joka toinen vkl. Pelkään, ettei mies ymmärrä ja loukkaantuu. Sinä näytit juuri hyvää esimerkkiä kuinka (todennäköisesti) lapsia omaava ihminen tuon väärinymmärtää.
Ap
No sepä se, että sen pitämisen tulisi konkretisoitua ihan tosielämässä. Ei lapsia kiinnosta se pidätkö heistä teoriassa, jos et pidä niin paljon, että voisit viettää aikaa yhdessä. On ihan ok, ettet pidä lapsista riittävän paljon, mutta on väärin uskotella miehelle, että pidäthän sinä valtavasti ja totta kai muutetaan yhteen. Anna hänen elää joko lastensa kanssa tai löytää nainen, joka jaksaa sitä lapsiperhe-elämää. Nyt olette löysässä hirressä kaikki. Sinäkin voisit löytää miehen, jolla ei ole lapsia ja joka ei edes halua lapsia. Eikös se olisi lopulta kaikkien etu?
Ap hokee koko ajan että pitää lapsista mutta ei jaksa olla niiden kanssa. Tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää pitää oma asunto ja antaa eroisän hoitaa omat lapsensa joka toinen viikonloppu. Ehkä mies haluaa ap:n olevan paikalla, jotta ei itse kuormittuisi.
Minulla on ollut miesystäviä joilla on lapsia (ja itsellänikin on), eikä se kuvio yksinkertaisesti toimi, ei silloin kun lapset ovat pieniä, ei silloin kun lapset ovat isoja eikä varsinkaan silloin kun lapset ovat aikuisia. Se vaan ei toimi. Yhteen ei kannata muuttaa. Siitä kärsivät kaikki.
Ap:lla on oikeus tapailla miestä ilman lapsia. Et ole miehen lasten varaäiti etkä kakkoskasvattaja. Pidä kiinni omista rajoistasi ja lakkaa toistelemasta että pidät lapsista ja olet niille kiva mutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti asiasta pitää keskustella miehen kanssa. Ero voi kyllä tulla, mutta sitä on turha pelätä. Kaikkea ei nyt valitettavasti voi saada. Lapset tulevat olemaan aina miehen elämässä ja heidän hyvinvointinsa on itsestäänselvästi miehen prioriteetti nro. 1. Yhteen ette ainakaan voi muuttaa. Itse varmaan eroaisin tuossa tilanteessa, jos minulle lapset olisivat enemmänkin rasite.
Kun lapset ovat isällään ne 4 vrk peräkkäin, sinä voisit käydä heitä tapaamassa vaikka vain yhtenä päivänä.
Yhteenmuuttoajatuksen voi unohtaa toistaiseksi. Pitäkää omat kotinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon, että kyllä miehelle on ihan ok se, jos ap kertoo, että hän haluaa olla omassa kodissaan silloin kun miehen lapset ovat käymässä isällään. Voihan ap käydä vaikka pari tuntia kylässä miesystävän luona silloin kun lapset ovat hänen luonaan.
Jos ottaa miehen , tai naisen, jolla lapsia , pitää ymmärtää että ottaa koko paketin. Ja ne lapset ovat ikuisesti vanhempansa elämässä. Jos ei tätä tajua, kannattaa valita lapseton seuralainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä seurustelen miehen kanssa jolla on lapsia, nykyään jo koululaisia kaikki. Sanoisin, että ärtymys/oman tilan tarve on normaalia ja suhdetta lapsiin ei tarvitse muodostaa liian nopeasti, mutta jos et halua lapsiperhe-elämää elää ollenkaan eikä muodostaa suhdetta lapsiin niin silloin ei välttämättä kannata seurustella miehen kanssa, jolla on lapsia.
Miksi et halua miehen ajattelevan, ettet halua asua hänen lastensa kanssa? Sehän on totta! Ei parisuhteessa pitäisi jättää kertomatta näin tärkeää asiaa, vaikka toinen siitä loukkaantuisikin.
Kahden pikkulapsen äitinä neuvoni on tämä: eroa ja etsi lapseton mies. Rakkaus ja läheisyys auttaa jaksamaan arkea omien lasten kanssa ihan eri tavalla. Sitä paitsi: jos saisitte vaikka kaksi lasta, miehen resurssit jakautuisivat neljälle. Kelleköhän jäisi päävastuu teidän lapsista?
Kysy siltä mieheltä, että miksi hän on pettynyt, jos et ole lapsiviikonloppuina paikalla? Mitä tuo mies haluaa sinun lapsille olevan? Viihdyttäjä ja lapsiviikonlopun helpottaja?
Onhan se varmasti miehelle rennompaa, jos sinä viihdytät lapsia hänen puolestaan, jolloin hän saa omaa rauhaa. Mutta ei se kyllä oikein ole, koska et sinä missään vastuussa niiden lasten viihdyttämisestä ole.
Itse en lähtisi tuohon touhuun. Arvostan viikonlopuissa eniten juuri sitä, että saan nukkua myöhään, touhuta asioita omaan tahtiin ja vaikka pötkötellä sohvalla kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa koko päivän.
Miksi tälle miehelle on niin mielettömän tärkeää se, että naisystävä eli ap on paikalla koko viikonlopun silloin kun lapset ovat kotona?
Vierailija kirjoitti:
Niin. Omatkin lapset on rasittavia,saati vieraat. Omia kohtaan tuntee kuitenkin äidinrakkautta. Itse eroaisin koko suhteesta. Saat varmasti lapsettoman miehen.
Komppaan tätä.
Ja olin samassa tilanteessa vajaa 10v sitten (myöskin samanikäisinä, noin). Voin luvata, että vitutuksen määrä ei ainakaan vuosien saatossa vähene. Joten usko kerrankin tämän sekopääpalstan ohjeita ja eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.
Suuremmaksi ongelmaksi koen ehkäpä tuon tulevaisuuden ja yhteenmuuttamisen, jolloin en voi jäädä omaan kotiin välttelemään lapsiviikonloppuja.
Ap
Miksi seurustelet ihmisen kanssa, jolla on lapsia?
Lopulta hänellä voi olla myös lapsenlapsia. Et voi määritellä muiden elämää oman negan asenteesi mukaiseksi.Lähtökohtaisesti olenkin aina etsinyt lapsetonta ihmistä. Tutustuin tähän mieheen ihan kaverina ja huomasin ihastuvani pikkuhiljaa. Ei meidän tapailun pitänyt alunperin johtaa mihinkään vakavaan, mutta niin vaan kävi. Pidän lapsista ja olen ajatellut haluavani omiakin lapsia joskus tulevaisuudessa, niin ajattelin antaa mahdollisuuden tälle. Alkuun tuntui hyvältä, mutta pikkuhiljaa asia on muuttunut. Sehän se vasta olisikin hienoa elämässä, jos voisi etukäteen ennustaa, miltä jokin asia tulee tuntumaan tulevaisuudessa. Ei olisi ollenkaan eroja, ei väärinvalittuja työpaikkoja, ei lapsia, joiden tekeminen kaduttaa
Ap
Nyt voit valita, ettet tuohon suhteeseen tee lapsia, kun et jaksa jo valmiina oleviakaan.
Jotenkin minulla aina soittaa hälytyskellot silloin kun kuulen, että mies on eronnut silloin kun lapsi/lapset ovat pieniä. Puhumattakaan, jos mies on kahdesti eronnut lapsen ollessa pieni.