Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän pienet lapset joka toinen viikonloppu
Nainen 31 v
16.12.2022 |
Miesystävälläni on kaksi pientä lasta, alle kouluikäisiä. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikonloppu pitkän viikonlopun (4pv). Olemme seurustelleet noin 1,5v ja tapasin lapset ensimmäisen kerran noin vuoden seurustelun jälkeen. Alkuun tapasin lapsia noin joka toinen kerta kun he olivat mieheni luona, pikkuhiljaa useammin ja nykyään olen mieheni luona melkeinpä joka kerta kun lapsetkin. Miesystäväni on toivonut, että minä olisin mahdollisimman paljon heidän kanssa, jotta tutustuisin lasten kanssa paremmin. Hän ei yritä sysätä yhtään minulle vastuuta lapsista tai kotitöistä vaan todellakin haluaa minun olevan mukana sen takia että tutustuisin lapsiin paremmin.
Lapset ovat kivoja ja hyvinkäyttäytyviä ja pidän heistä. Olen kuitenkin huomannut, etten nauti niistä viikonlopuista, kun lapset ovat mieheni luona. Minulla on kuormittava työ ja haluaisin viikonloppuisin nukkua, rentoutua rauhassa ja tehdä kaikkia asioita, joista nautin ilman, että lapset pitää koko ajan ottaa huomioon ja leikkiä heidän kanssa jne. Lapset ovat niin pieniä, että vaativat todella paljon koko ajan.
Jäisin mieluusti lapsiviikonloppuina yksin omaan kotiini, mutta mies on selkeästi pettynyt jos teen niin, joten koen painetta olla mukana lapsiviikonloppuina. Olen myös miettinyt, että onko suhteellamme tulevaisuutta, koska minulle on tärkeää, että muutamme jossain vaiheessa yhteen. Tiedän, ettei se ole pakollista ja seurustella voisi näinkin, mutta tuo on se, mitä haluan parisuhteelta. Ja niin haluaa mieskin. Mutta silloin joutuisin viettämään aina joka toisen viikonlopun miehen lasten kanssa ja se hirvittää.
Lapsiviikonloput ahdistaa kerta kerralta enemmän. Mies on kaikinpuolin hyvä ja ihana mies, paras tapaamani ja haluamme samoja asioita elämältä. En haluaisi erota, mutta se on pyörinyt paljon mielessä viime aikoina. Vertaistukea? Mielipiteitä?
Kommentit (227)
Lapset on aina kärsivä osapuoli. Jos et ole valmis tällaiseen kuvioon, niin kannattaa puhua miehelle ja pysyä poissa. Lapset kyllä vaistoaa aikuisista totuuden.
Juuri tämän takia en itse halua mitään säätöä kenenkään kanssa ennen kuin nuorinkin lapsi on tarpeeksi aikuinen ja omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.
Suuremmaksi ongelmaksi koen ehkäpä tuon tulevaisuuden ja yhteenmuuttamisen, jolloin en voi jäädä omaan kotiin välttelemään lapsiviikonloppuja.
Ap
Varmaan kannattaa pistää suhde poikki.
Jos lasten äidille vaikka sattuisi jotain niin lapset olisivat aina miehellä. Tai lapset isompana saattavatkin haluta asua isänsä kanssa.
Ei ole tulevaisuutta. Perheelliset tulevat pakettidiilinä, ja jos sinulle on tärkeää muuttaa jossain kohtaa yhteen, sinun täytyy olla valmis myös siihen vaihtoehtoon, että saattaa tulla päivä, kun ne lapset muuttavat kokonaan ja pysyvästi isänsä luo.
Niin. Omatkin lapset on rasittavia,saati vieraat. Omia kohtaan tuntee kuitenkin äidinrakkautta. Itse eroaisin koko suhteesta. Saat varmasti lapsettoman miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina kärsivä osapuoli. Jos et ole valmis tällaiseen kuvioon, niin kannattaa puhua miehelle ja pysyä poissa. Lapset kyllä vaistoaa aikuisista totuuden.
Juuri tämän takia en itse halua mitään säätöä kenenkään kanssa ennen kuin nuorinkin lapsi on tarpeeksi aikuinen ja omillaan.
Olen lapsia kohtaan aina todella kiva ja huomioonottava juuri sen takia, etten halua heidän kärsivän. Heistä huomaa, että pitävät minusta kovasti ja ovat kertoneet sen molemmille vanhemmilleenkin ja kyselevät aina isältään että kai minäkin olen hänen luona kun tulevat, joten en usko, että he vaistoavat sitä minusta.
Koen vaikeaksi puhua tästä miehelleni, koska pelkään, että hän ajattelee, etten halua olla mukana siksi etten pidä hänen lapsista ja lopettaa suhteen sen takia.
Ymmärrän sinua täysin. Jos olet todella sitä mieltä, ettet jaksa lapsia, älkää missään nimessä muuttako yhteen. Jos se on kuitenkin se mitä sinä ja ehkä mies parisuhteelta odotatte, suhde kannattaa lopettaa. Ja jos joskus etsiskelet uutta miestä, kannattaa lapsiasia nostaa esiin heti alussa. Kyllä ne omat lapset nimenomaan kuormittavat, vaikka ovat rakkaita, joten jos tarvitset viikonloput latautumiseen, ei lapsia kannata yrittää. Jos haluat parisuhteen, jossa asutaan yhdessä ja jossa on ehkä lapsia, sitten se oma epämukavuus pitää vaan pystyä ylittämään. Niin tai näin, pääasia, että lapset eivät kärsi. Sinänsä pakko sanoa, että se jo sinänsä on lottovoitto, että mies oikeasti haluaa viettää aikaa lastensa kanssa. Monesti se ei eron jälkeen käytännössä kiinnosta ja ainakin kotityöt (omiin lapsiinkin liittyvät) alkavat luistaa uudelle naisystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on väliaikaista. Älkää muuttako yhteen ennen kuin lapset ovat isompia. Lapsillekin tekee hyvää olla vain isänsä jakamattoman huomion kohteena, ei teidän tarvitse leikkiä lapsiperhettä, jos se ei tunnu luontevalta. Kyllä ne lapset sitäpaitsi kasvaa, tulee harrastuksia ja muita menoja, eivätkä vietä enää koko viikonloppua kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina kärsivä osapuoli. Jos et ole valmis tällaiseen kuvioon, niin kannattaa puhua miehelle ja pysyä poissa. Lapset kyllä vaistoaa aikuisista totuuden.
Juuri tämän takia en itse halua mitään säätöä kenenkään kanssa ennen kuin nuorinkin lapsi on tarpeeksi aikuinen ja omillaan.Olen lapsia kohtaan aina todella kiva ja huomioonottava juuri sen takia, etten halua heidän kärsivän. Heistä huomaa, että pitävät minusta kovasti ja ovat kertoneet sen molemmille vanhemmilleenkin ja kyselevät aina isältään että kai minäkin olen hänen luona kun tulevat, joten en usko, että he vaistoavat sitä minusta.
Koen vaikeaksi puhua tästä miehelleni, koska pelkään, että hän ajattelee, etten halua olla mukana siksi etten pidä hänen lapsista ja lopettaa suhteen sen takia.
Juuri siksi ne lapset kärsii, kun venytetään väistämätöntä liian pitkälle. Lapset eron tullessa eroaa myös ja heille ehkä tärkeän ihmisen poistuminen elämästä on myös kova isku.
Aikuiset monesti ajattelevat vain itseään näissä tilanteissa, vaikka kuvittelevat ajavansa lasten parasta.
Et selvästi ole valmis perhekuvioon, joten parasta olisi ennen kaikkea lapsille se, että keskustelet vakavasti asiasta heidän isän kanssa. Ei teidän suhteella ole tulevaisuutta. Miehen mukana tulee lapset, ei ole mitään välimuotoa. Jos haluat muuttaa yhteen miehen kanssa, ne lapset on silloin aina läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet kuten haluat. Ei miehen mielen mukaan. Ei ole pakko olla lasten kanssa lainkaan, heillähän on oma äiti sitä varten ja isä +muut sukulaiset. Ole vain omassa asunnossa, vaikkei se käy miehelle. Erokaan ei ole huono idea jos toinen painostaa usein (kertoo luonteesta?) tai koet ahdistuneeksi itsesi, tai jos hän riitelee asian vuoksi. Rauhallisesti keskustellen asia varmaan ratkeaisi paremmin hänenkin puolelta vaikka on tunteita tai voisi ymmärtää sinun kannan asiaan, mutta hän ei hae ymmärrystä ilmeisesti. Jos mies kokee ettei osaa tai jaksa yksin hoitaa lapsia, tarvitsee aina jonkun toisen - ehkä se onkin rasittavaa hänen kannalta. Mutta lapsilla on äiti sitä varten, joka lapset sitten ottaa luokseen takaisin. Mies ehkä haluaa seuraa, mutta muut eivät halua lasten seuraa koska se on vaativaa ja äänekästä, voimia vievää.
Ehkä teidän on parempi vielä mietiskellä yhteenmuuttoa. Kenties voisitte elää kahdessa osoitteessa siihen saakka että lapset eivät ole enää niin tarvitsevia? Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja arki on sellaista rallia että ymmärrän hyvin jos sitä ei kestä, en itsekään jaksaisi elleivät lapset olisi omiani. Kouluikäisten kanssa on jo paljon helpompaa eivätkä he kuormita niin kovasti.
En siis välttämättä näe tässä pakkoeroa, mutta yhteenmuutto ei varmaankaan ole vielä paras ratkaisu. Ymmärrän kyllä että se on mielestänne miellyttävin parisuhteen muoto, allekirjoitan itsekin tämän, mutta tässä tapauksessa miehen mukana tulee lapsia, jotka tulevat luonnollisesti tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tulevaisuutta. Eroa ja etsi lapseton mies. Kuvittele itsesi hetkeksi noiden pienten lasten asemaan. Heillä on varmaan ikävä isäänsä, isä ja äiti ovat heille vielä koko maailma... Ja sitten ovat epätoivottuja vieraita.
Tässä on se ongelma, että haluat a)seurustella juuri tuon miehen kanssa ja b)muuttaa yhteen tuon miehen kanssa ja samanaikaisesti c)olla omassa rauhassa ilman miehen lapsia.
Huomaat ap varmaan, että et voi saada näitä kaikkia samanaikaisesti? Pitää tehdä valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.
Suuremmaksi ongelmaksi koen ehkäpä tuon tulevaisuuden ja yhteenmuuttamisen, jolloin en voi jäädä omaan kotiin välttelemään lapsiviikonloppuja.
Ap
Voi vielä tulevaisuudessa olla viikko-viikko- systeemi edessä. Jos jo kaksi viikonloppua kuukaudessa on sulle liikaa, kannattaa ihan tosissaan miettiä voiko suhteella olla tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.
Suuremmaksi ongelmaksi koen ehkäpä tuon tulevaisuuden ja yhteenmuuttamisen, jolloin en voi jäädä omaan kotiin välttelemään lapsiviikonloppuja.
Ap
Miksi seurustelet ihmisen kanssa, jolla on lapsia?
Lopulta hänellä voi olla myös lapsenlapsia. Et voi määritellä muiden elämää oman negan asenteesi mukaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina kärsivä osapuoli. Jos et ole valmis tällaiseen kuvioon, niin kannattaa puhua miehelle ja pysyä poissa. Lapset kyllä vaistoaa aikuisista totuuden.
Juuri tämän takia en itse halua mitään säätöä kenenkään kanssa ennen kuin nuorinkin lapsi on tarpeeksi aikuinen ja omillaan.Olen lapsia kohtaan aina todella kiva ja huomioonottava juuri sen takia, etten halua heidän kärsivän. Heistä huomaa, että pitävät minusta kovasti ja ovat kertoneet sen molemmille vanhemmilleenkin ja kyselevät aina isältään että kai minäkin olen hänen luona kun tulevat, joten en usko, että he vaistoavat sitä minusta.
Koen vaikeaksi puhua tästä miehelleni, koska pelkään, että hän ajattelee, etten halua olla mukana siksi etten pidä hänen lapsista ja lopettaa suhteen sen takia.
No mutta niinhän sinä ajattelet! Et halua olla mukana, koska et pidä lasten kanssa olemisesta. Mies varmasti arvostaa rehellisyyttä enemmän kuin sitä, jos hampaat irvessä yrität antaa vaikutelman, että tykkäät olla hänen lastensa kanssa.
1. Ota rohkeasti omaa aikaa
2. Älkää muuttaako yhteen kunnes lapset ovat vähintään teini-iän kynnyksellä.
Minulla ei ole lapsia. Haluatko lähtee treffeille kanssani. Oi mikä hiljaisuus onkaan täällä kotonani, ei riehuvia lapsia vaan rauha ja rentoa menoa.
Minusta tuntuisi ihan samalta, jos olisin ap. Minä en edes oikein pidä lapsista. En näe mitään syytä, miksi ap :n tulisi pakosti olla miesystävän luona silloin kun hänen lapset ovat siellä. Toki voi käydä ihan vaan kylässä moikkaamassa, mutta ei niin, että on pe-su koko ajan.
Kannattaa miettiä, onko se yhteenmuutto niin ehdottoman tärkeää. Ja kannattaa myös huomioida, että mahdollisesti lapset tulevat isompana asumaan jopa viikko-viikko systeemillä isänsä luona, se riippuu siitä, miten lapset itse haluavat.
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.