Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi kaiken liikunnan pitää olla ohjattua? Kakarana me vaan kerättiin nelis-, tai pesisjengi ja mentiin keskenämme pelaamaan. Tai kirkonrottaa, naruhyppäystä jne. Tai suksien janssa metsään. Miksei pennuille tänä päivänä näytetä, miten homma toimii ja sitten vaan pihalle? Silloin se ei ole tavoitteellista kilpaurheilua.

Ja kyllä koululiikunta oli ennen vanhaankin kilpailuhenkistä ja raakaa.

Ei mun mielestä tarvitsekaan olla ohjattua, mutta lapsille ja nuorille pitäisi olla jokin paikka, missä voisivat harrastaa liikuntaa. Ei kenenkään olohuoneessa voi pelata lentopalloa tms. Kun mä olin lapsi ja nuori, oppikoulussa oli mitä erilaisimpia koulupäivän jälkeen järjestettyjä kerhoja. Oli liikuntaa, kuvista, elokuvaa jne. Koulun tiloissa järjestyi kaikki. Ja kaikki kykenivät kävelemään koululle harrastekerhoon, koska kykenivät sinne kävelemään aamuisinkin oppitunneille ja koulun päätyttyä takaisin kotiin. 

Kun omat lapseni olivat koululaisia, koulun urheilukenttä oli talvisin jäädytetty, sinne laitettiin talvisin kaukalo lätkää pelaaville ja muulla alueella sai luistella. Nyt sitä kenttää ei ole enää vuosiin jäädytetty eli ei ole luistinrataa, johon voisi mennä. Pitäisi siis mennä kauemmas jäähalliin ja silloinkin vain sellaiseen kellonaikaan, jolloin "höntsäilijöille" on sallittua mennä sinne. Lumisina talvina täällä on ihan hyvät ladut, mutta uskallapas mennä sinne suksinesi "höntsäilemään". Laduilla hiihtää "kilpahiihtäjiä", jotka suuttuvat, jos ladulla hidastelee joku ei-niin-tasokas hiihtäjä. Kirkonrotta taloyhtiön alueella....lapsistaha lähtee ääntä ja sitten ne juoksee kuitenkin nurmikoiden yli. Keinupehvistä...ei käy, kun pihaa on pienennetty, jotta on saatu tarpeeksi parkkipaikkoja taloyhtiön asukkaille. 

Kyllä mä näen - vaikka omat lapseni ovatkin jo yli 30 v - miten paljon vähemmän on enää "höntsäilypaikkoja" verrattuna 30 vuoden takaiseen. 

Minä olen yli 30v ja ei minun lapsuuden lähiympäristössä ollut _mitään_ liikuntapaikkoja. Harrastusmahdollisuuksia ylipäätään oli tosi vähän. Hiihtoladut talvella ja ulkojää, jäähalli rakennettiin joskus kun lähestyin teini-ikää. Pieni uimahalli, naisvoimistelijoiden jumppa, pesis, jalkapallo tai jääkiekkoharrastukset. Jotkut tuommoiset kerhot koulun jälkeen - en ole ikinä kuullutkaan. Nyt omien lasten ollessa pieniä asutaankin toki isommassa kaupungissa, mutta täällä on ihan eri meininki, luistinratojakin on heti monta ja jopa lämpimät pukukopit joissa vaihtaa luistimet jalkaan, samoin kaikenlaista harrastusseuraa ihan joka lähtöön. Siinä lapsuuden kotikaupungissakin on laajentunut harrastusmahdollisuudet paljon. Ei ole mahdollisuuksien puutteesta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vielä joku 20 vuotta sitten oli ihan normaalia että lapset meni yksinään ulos leikkimään kelillä kuin kelillä vuodenajasta riippumatta, mekin mentiin laskemaan pulkalla yksikseen läheiseen avoimeen metsänrinteeseen. Nykyään tuollaisesta lapset vietäisiin huostaanottoon kun pitäisi 24/7 lapsia valvoa ja olla tyyliin kypärät ja haarniska päällä ettei mitään vaan satu. Vanhemmat ei ehdi vahtia joten lapset laitetaan pleikkarin ääreen kun helpompi valvoa jne. Ei ihme jos kunto on lapsilla huono. Lisäksi nykyään liikunnaksi tarjotaan vaan pienestä alkaen pelkkää huippu-urheilua melkeinpä joihin kaikilla ei ole varaa eli kaikenlainen leikkiminen ym. yksinkertainen liikkuminen korvattu jollain älyttömällä seuratason jääkiekolla ym.

Vanha kunnon leikkinen eli hippa ja puissa kiipeilyt takaisin ja pois joku lätkä jos se on jotain kilpatason hulluutta.

No tää on niin totta. Kokopäivätyön ja välttämättömien kotihommien lisäksi ei vaan ehdi vahtia tuntikausia ulkona leikkiviä lapsia, ja toisekseen kyllä ne vanhemmatkin vaan tarvitsee joskus lepohetken. Joten aina ei vaan mennä sinne ulos. Joskus ennen oli normaalia lykätä ne lapset keskenään leikkimään ja liikkumaan, ja siitä se sitten muodostui tavaksi että kavereitten kanssa ulkona touhutaan. Kenenkään luokse ei voinut mennä pelaamaan pleikkaa koko päiväksi saati että olisi voinut notkua siellä ulkona ruutua tuijotellen, oli pakko keksiä jotain muuta.

Mä vihasin koulussa liikuntaa, vaikka peuhasinkin koulun jälkeen ulkona oli vuodenaika mikä hyvänsä. Koulussa se on vaan inhottavaa kun sut valitaan aina vikaksi ja sitten joudut muiden edessä tekemään kaikkea. Ja kun olet vielä yleensäkin hyljeksitty niin se vaan lisää sitä epämiellyttävyyttä. Yläasteella loppujen lopuksi sain valvotusti liikkua kouluajan ulkopuolella koska liikuntatunnit ahdisti niin paljon että joskus välttelin niille menoa.

Miksi ei huutanut, miksi ei kertonut aiemmin, miksi ei juossut pakoon, miksi "suostui" yhdyntään.... näitä syyllistämisiä saavat uhrit kuulla jatkuvasti. Mistä me tiedämme jos nuo naiset ovat vaikka olleet juovuksissa ja höpisseet omia juttujaan toisessa osassa asuntoa ja jättäneet lapsen yksin miehen kanssa? Mitä jos lasta on uhkailtu, mitä jos lapsi on tuntenut häpeää. Syitä on monia. Tuntuu että aina löytyy rikollisten puolustajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tää on itseasiassa aika hyvin sanottu ja fakta. Kouluissa ei opeteta itse sitä lajia ollenkaan, mitä ollaan esim pelaamassa. Tai jos on Cooper testit, niin sitä itse Cooperia ei HARJOITELLA OLLENKAAN ENNEN SITÄ TESTIÄ. Oletetaan vaan että kylmiltään kaikki juoksee yli sen max rajan. Aina ensiksi pitäs opettaa, sitten toteuttaa. 

Miten sun mielestä pitäisi harjoitella Cooperin testiä varten? Se testi testaa kuntoa ja se kasvaa kaikesta liikunnasta, ei pelkästään 12 minuutin juoksemisesta. Joo, vauhdinjako saattaa mennä joillakin vähän pieleen, mutta kyllä siitä aika hyvän yleiskuvan saa testattavan juoksukunnosta. Luuletko, että ne lapset olisivat motivoituneempia liikkumaan, jos vaikka säbän sijaan koko syksy hiottaisiin Cooperin vauhdinjakoa? 

No ei Cooper mittaa kaikkea kuntoa. Cooper mittaa juoksukuntoa ja yleistä hapenottokykyä, mutta juoksua pitää harrastaa jotta lihakset siihen tottuvat ja juoksukunto kasvaa. Ei kukaan voi kylmiltään vetää itselleen hyvää suoritusta jostain, mitä ei ole tottunut kropallaan tekemään. Mä en ikinä ole juossut Cooperissa hyvin enkä ole harrastanut juoksua elämäni aikana, mutta kuntoa riittää silti uimahallissa ja riitti jo silloin yläasteella kun noita testejä oli. Mun uintitaidot ei vaan oikein siirry sinne juoksuradalle eikä olematon juoksukunto onneksi uima-altaaseen.

Ei kukaan ole väittänytkään, ettö Cooper mittaa kunnon jokaista osa-aluetta, mutta se mittaa hyvin  maksimaalista hapenottokykyä, johon saa kyllä hyötyä kaikesta urheilusta, myös esim. uinnista. Toki kovaa juokseminen vaatii myös jalkojen lihaksia, mutta suurin osa koululiikunnasta ainakin pojille 90-luvulla oli juoksemista. Joskus juostiin jonkinlaisen pallon perässä, joskus kartan kanssa metsässä, joskus oli ihan lenkkikin. Ei oikein voi väittää, että juoksemista ei siis olisi ikinä harjoiteltu koululiikunnassa. 

Liikuntatunnit eivät ole niin hirveän mielenkiintoisia niille jotka eivät tykkää joukkuepeleistä tai juoksemisesta. Ihan vaan kävely riittäisi monelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia ole enää ulkona leikkimässä. Suorastaan omituisia katseita saa jos moista ääneen ehdottaa. Jos lapsi harrastaa liikuntaa niin seurassa ja silloin kelpaat omaan ikäryhmääsi vain aloittaessasi 2 vuotiaana harrastuksen. Loput sitten jää ulos siitäkin.

Jos päästät lapsen pihalle niin hetken kuluttua joku eläkeläinen soittaa ovikelloa, että teidän lapsi teki sitä ja tätä, kuulemma samanväriset hiukset.

Tottakai jos koko Suomen kansalle syötetään koko ajan propagandaa kertoen että kaikkialla muualla maailmassa (ja varsinkin jenkeissä) on kaikki huonommin niin vaikka itse näkisi että asiat ei ole hyvin niin sitä uskoo että okei muualla on vielä huonommin. Mutta jos ajatellaan nyt vaikka jenkkilää niin niiden ylipainoisten lapsien lisäksi siellä on miljoonia urheilullisia ja terveitä lapsia joista tulee menestyviä aikuisia niin miksei sitä koskaan tuoda esiin? Suomessa kun populaa niin vähän että lihavuusepidemiat sun muut ovat nopeasti ihan koko kansan ongelma. Eikö sitä just olla vuosikausia patsasteltu kuinka kaikki on niin paljon parempaa Suomessa. No nyt näyttää siltä että ihan minuuteissa ollaankin yhtäkkiä huipulta pudottu kaikissa asioissa häntäpäähän. Joku ei nyt täsmää näissä jutuissa. 

Meillä puoliso tienaa 2400 brutto ja itse välillä töissä ja välillä työtön. Puoliso tarvitsee auton töihin kulkeakseen. Ei ole rahaa lasten harrastuksiin ja taas ollaan ansiosidonnaista leikkaamassa.

Lahtelaisessa paikallislehdessä joku paikallinen liikunnanopettaja kertoi, että hänen oppilaansa oli tullut liikuntatunnilla sanomaan: "Nyt pitää soittaa ambulanssi, mulla tulee päästä jotain nestettä." Oppilas ei tiennyt sen nesteen olevan hikeä.

Eläkeläisille on uimahallikortit tuloihin katsomatta.

Eläkeläisiä on 1 600 000 ja Suomi satsaa heihin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi liikuntatunneista pitäisi tehdä kivoja kaikille, ei vain niille huippu-urheilijoille. Näille vähiten liikkuville ja "huonommille" liikuntatunnit ovat painajaista testeineen ja nöyryytyksineen. Kympin tytöt ja pojat kiusaavat huonompiaan ihan armotta. Miten se huonokuntoinen edes innostuu liikunnasta, jos hänen suorituksilleen nauretaan tai häntä ei haluta peleihin mukaan?

Ja kun ne ei edes ole liikuntaa, vaan urheilua. Liikunnassa liikutettaisiin kroppaa, mutta urheilussa mitataan tuloksia.

Mun teineillä ei ole yhtään liikuntaharrastusta mutta pyöräilevät kouluun parin kilometrin päähän. Eivät ole luokkansa parhaita liikunnassa mutta tekevät sen minkä pitää. Tietokoneella istuvat suuren osan iltaa. Meillä syödään kotona kotiruokaa, ei jugurtteja, karkkeja, sipsejä eikä eineksiä. Ovat hoikkia ja terveitä. Paino määräytyy ruuan laadun mukaan, ei sen mukaan kuinka paljon urheilee. Joten ongelma löytyy kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Perheiden tilanne on erilainen, on työttömyyttä ja ilkeitä arvostelevia anoppeja, ei siinä voimat enää liikuntaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunnit eivät ole niin hirveän mielenkiintoisia niille jotka eivät tykkää joukkuepeleistä tai juoksemisesta. Ihan vaan kävely riittäisi monelle.

Ihan vaan kävely nyt ei valitettavasti riitä liikunnaksi nuorille. Se voi olla ihan hyvä alku liikunnalle itsensä rapakuntoon päästäneelle aikuiselle, mutta se ei riitä auttamaan nuorta kasvamaan terveeksi. Varsinkin, kun joka ikinen yläasteella tiesi, että ne "kävelylle" lähtevät kävelivät tasan kulman taakse vetämään röökiä pariksi tunniksi. 

Entä jos ei vaan haluu, ei kiinnosta tai oo motii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Perheiden tilanne on erilainen, on työttömyyttä ja ilkeitä arvostelevia anoppeja, ei siinä voimat enää liikuntaan riitä.

Ei tuossa oikeastaan ole kysymys muusta kuin, onko lasten terveys prioriteetti. Jos lapsi ei liiku, sillä on vaikutuksia koko loppu elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläisille on uimahallikortit tuloihin katsomatta.

Eläkeläisiä on 1 600 000 ja Suomi satsaa heihin.

Tiesithän, että meillä on 3x enemmän alle 35v eläkeläisiä kuin yli 90v eläkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Perheiden tilanne on erilainen, on työttömyyttä ja ilkeitä arvostelevia anoppeja, ei siinä voimat enää liikuntaan riitä.

Ei tuossa oikeastaan ole kysymys muusta kuin, onko lasten terveys prioriteetti. Jos lapsi ei liiku, sillä on vaikutuksia koko loppu elämään. 

No, eikö kannattaisi ansiosidonnaisen leikkaukset lopettaa ettei perheiden elämä ole jatkuvaa murehtimista ja jää energiaa muuhunkin.

Ansiosidonnaista maksettiin 2 vuotta jo 1990-luvulla joten miksi se nyky vanhemmilta lopetetaan eikä työssä saa jatkaa.