Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Onneksi valtio ei tiedä kuinka huonossa kunnossa keski-ikäiset masentuneet työttömät on. Vasta yksi veritulppa oli tänä syksynä. Lisää vain ansiosidonnaisen leikkaamista. Tällä menolla koittaa sairaseläke.

Tuosta ulkona leikkimisestä tuli mieleen, että olin itsekin lapsuudessa hyvin paljon ulkona. Lenkitin naapurin koirat tai leikin pihassa. Välillä kävin ratsastamassa. Lisäksi kilpaurheilua. Aikuisena viihdyn edelleen ulkona hyvin.

Syöminen vaikuttaa painoon enemmän kuin liikunta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi valtio ei tiedä kuinka huonossa kunnossa keski-ikäiset masentuneet työttömät on. Vasta yksi veritulppa oli tänä syksynä. Lisää vain ansiosidonnaisen leikkaamista. Tällä menolla koittaa sairaseläke.

Ei hätää. Työttömät ei joudu uimahalliin kuntoilemaan eli saat olla kotona.

Uimahallikortit on eläkeläisille.

Meillä on useita lapsia. Osa ehti käydä koulunsa kyläkoulussa ennenkuin se lopetettiin. Sitä seurasi pitkät koulumatkat uuteen yhtenäiskouluun. Kyläkoulummekaan ei ollut pienimmästä päästä. Kyläkoululaiset Olivat välituntisin erilaisia etsintäkeikkejö, jalkapalloa, pesäpalloa, jääkiekkoa, rakennettiin risumajoja, koulun vieressä oli iso pulkkamäki, rehtori opettaja oli innokas urheilumies, järjesti leikkimielisiä kisoja kuka hiihtää, kävelee, juoksee eniten lukukauden aikana. Kisat olivat hyvin suosittuja, vaikka olivat ihan vapaaehtoisia. Koulumatkat kuljettiin pääasiassa kävellen tai pyörällä. Koulun jälkeen iltaisin oli koululla erilaisia harrastuksia, lisäksi koulun kentälle kokoonnuttiin luistelemaan tai jalkapalloilemaan oma ehtoisesti iltaisin. Sen lisäksi joitakin lapsia kuljetettiin kaupungissa lajinsa harkoissa iltaisin. Mutta muutos tuli joitakin vuosia sitten. Koulu lopetettiin. Kaikki lapset taksiin tai linja-autoon, matkat kestävät jopa maksimi sallitun eli 2,5 h, jopa enemmän ellei vanhempi ole tarkkana. Uuden ison koulun ahtaassa pihassa oli Ns. Moderneja ulkoleikkivälineitä. Niistä osa hajosi pian uuden yhtenäiskoulun käyttöön oton jälkeen, osa kiellettiin vaarallisina. Muutama laite n. 1000 lapsen käyttöön. Ei piiloleikki tms. Mahdollisuuksia, ei minkäänlaista pulkkamäkeä, ei luistelumahdollisuutta välituntisin. Lapset seisovat ja vahtaavat kännyköitä enimmäkseen. Koulupäivä muuttui rasittavammaksi kun saan miltei jokapäivä lähteä kouluun. Seitsemän maissa ja kotona ollaan kolmen jälkeen. Lisäksi jos vanhemmat ovat töissä, pitää vanhempien pystyä kyytimään lapsi illalla keskustaan harrastuksiin, edestakaisin ei kannata ajaa kun matka on yli 20 km. Vanhempi sitten odottelee kun lapsi harrastaa, pienemmät lapset ehkä autossa mukana ellei heille osu harrastusta samaan aikaan. Kaiken vaikeimpia ovat harrastukset heti koulupäivän jälkeen.. vanhempi ei ole ehkä kotiutunut töistä ettei pääse sieltä hakemaan ja nykyäänkin matka on niin pitkä ei koululainen voi tulla itse yli 20 km. Julkista liikennettä ei tietenkään ole. Että niin, ennen oli kaikki paremmin kun oli lähikoulu. Ison yhtenäiskoulun tulon jälkeen liikuntamäärät vähenivät huomattavasti. Liikuntatunnitkin huononivat koska nykyään on hyvin isot ryhmät ja ainakin viidettä luokkaa alempien liikunta muuttui lähes leikkimisen kaltaiseksi. Myös liikuntatunnit ovat yleensä se mistä tingitään silloin kun tunteja pitää siirtää opetuskäytössä johonkin toiseen asiaan. Itse pystymme kuljettamaan lapsiamme kohtuudella iltaisin harkoissa, mutta kokonaisluikuntamäärät olivat tosiaankin ennen paljon suuremmat. Ison koulun vieressä olevia liikuntatilojanei hyödynnetä välitunti liikunnassa, sitä en käsitä miksi ei. Eikä koulun liikunta saliin saa mennä välituntisin vaikka oppilaat saisivat olla sisällä ja sali vapaa, se on outoa. Kyläkoulussa tämäkin oli toisin. Kyläkoulussa myös jaljauduttiin oppitunneilla ulos. Mm. Metsään, milloin se tuli oppitunnin aihetta. Nykyään ei sellaista tapahdu vaikka uudessa koulussa piti siirtyä uusiin, parempiin oppimistekniikoihin, ilmiöoppimiseen yms. Päin vastoin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Pistäkää ne lapset pihalle touhuamaan ja liikkumaan. Minä passitan vielä 12-vuotiaatkin tuonne lumileikkeihin ja kyllä ihan mielellään lähtevätkin. Toivotaan, ettei ala iän myötä laiskistumaan ja kännypelit vie mennessään.

Meidänkin 11-vuotiaat touhuaa ja liikkuu ulkona, asutaan maalla, lunta paljon ja ranta lähellä niin tykkäävät uida... nyt on pulkkailleet joka päivä ja kyllä siinä hiki tulee kun mäkeä juostaan ylös tunti tai pari.

Tavallisella arkiliikunnalla ei kuitenkaan pärjää näissä koulutesteissä.

Ainakin meille tuli syksyllä testitulokset kotiin nähtäväksi. Molemmilla on siinä mitattu huono lihaskunto, alle keskitason. Vatsalihakset, punnerrukset ja mitä kaikkia perus siinä katsottiin. Ketteryys/räjähtävä nopeus mitattiin jollain tolppajuoksulla, ei ollut sekään hyvä kummallakaan.

Toisella on sentään hyvä liikkuvuus (notkeus) mutta hän onkin aina ollut yliliikkuvilla nivelillä, ettei sekään ole mikään saavutettu juttu vaan synnynnäinen. 

Kilpaurheilua harrastavat pärjää näissä testeissä, kun osaavat punnertaa. Tällaiset arkena pari tuntia hangessa rymistävät ei pärjää. Ei leikkiessä kerry vatsalihakset tai punnerrusvoima! 

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Jep, mutta nämä vapaa-ajalla luistelijat, hiihtäjät, uimarit, pulkkailijat, ei nämä pärjää näissä koulun lihaskuntotesteissä. Vain jos on sellainen säännöllinen liikuntaharrastus, jossa käydään monta kertaa viikossa ja erikseen myös lihasvoimaa kehitetään, voi pärjätä esim punnerruksissa tai vatsalihasliikkeissä. 

Onhan se nyt ihan fakta. Sen tietää jos itse harrastaa juurikin vaikka lenkkeilyä ja metsäretkiä - ei minullakaan kummoinen lihaskunto ole. Hoikkia ollaan kyllä kaikki, kun paljon ollaan ulkona ja liikkeellä. 

Liikunnan mallin elämässä antaa vanhemmat. Jos kumpikaan vanhemmista ei treenaa eikä harrasta mitään liikunnallista, niin sieltähän se malli lapselle tulee.

Ei taida tulla edes hyötyliikuntaa, kun vanhemmat kuskaavat autolla kouluun.

Vanhemmat jotka täällä tuomaroi taas nykysukupolvea, oletteko nähneet tuon Move-testin josta liikunnanopettaja puhui? Meillä on kaksi viitosluokkalaista, ja kahdet testitulokset tuli kotiin tänä syksynä.

Te puhutte ihan eri asiasta, kun sanotte että laittakaa lapset ulos leikkimään kirkonrottaa ja viekää hiihtämään. Ei tällaiset asiat tuossa Move-testissä auta.

Se ei ole se liikunta mitä tuo liikunnanopettaja peräänkuuluttaa. Leikkiessä ja pihalla ei lihaskunto kasva. 

On kyllä ihan rapakuntoisiakin lapsia, lasten kavereissa on pari jotka hengästyy tasamaakävelyssä. Mutta pääpaino Move-testissä näytti olevan lihaskunto. Liikuntasalissa tehty testi. 

nro 267

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Ihan samalla tavalla esim musikaalinen tai kielellinen lahjakkuus korreloi koulumenestyksen ja elämässä menestymisen kanssa. Kaikki ei johdu ihannoimastasi liikunnasta,

Ihmisen terveydelle riittävä fyysinen kunto on kuitenkin paljon merkittävämpi tekijä, kuin musikaalisuus. Osa ihmisistä saa pidettyä riittävän fyysisen kunnon yllä ilman mitään ponnisteluita, itsestään. Toisille, hyvin isolle joukolle ihmisiä, alkaa kehittyä ylipainoa elintapasairauksia ym. joiden lasku on todella kallis yhteiskunnalle.

Varmaan vähintään yhtä suuri ongelma on mielenterveyden ongelmat. No sinusta nekin hoituvat, kun vaan ihminen liikkuu. Ei ongelmaa, joka ei liikunnalla ratkeaisi,

Kiva kun otit puheeksi. Ihan tutkitusti liikunnalla on myös iso merkitys mielenterveyteen ja lievään masennukseen liikunta tehoaa nopeammin ja jopa paremmin kuin lääkkeet. Tätä on tutkittu paljon. Erityisesti mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyn kannalta ja lievissä tapauksissa liikuntareseptejä tulisikin hyödyntää paljon nykyistä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Jep, mutta nämä vapaa-ajalla luistelijat, hiihtäjät, uimarit, pulkkailijat, ei nämä pärjää näissä koulun lihaskuntotesteissä. Vain jos on sellainen säännöllinen liikuntaharrastus, jossa käydään monta kertaa viikossa ja erikseen myös lihasvoimaa kehitetään, voi pärjätä esim punnerruksissa tai vatsalihasliikkeissä. 

Onhan se nyt ihan fakta. Sen tietää jos itse harrastaa juurikin vaikka lenkkeilyä ja metsäretkiä - ei minullakaan kummoinen lihaskunto ole. Hoikkia ollaan kyllä kaikki, kun paljon ollaan ulkona ja liikkeellä. 

LIhaskunto on erittäin tärkeä osa tervettä elämää. Jos koulun testit sanovat, että lapsen lihaskunto on huono, se voi toimia joko nuorelle tai vanhemmille herätyksenä, että asialle olisi syytä tehdä jotain. Ei kyse ole siitä, että kaikkien pitäisi olla bodareita tai edes saada kiitettäviä testeistä, mutta sellainen perustaso, jolla selviää huonekalujen siirtelystä ja lumitöistä vähän kovemmankin pyryn jälkeen, on varmaankin hyödyllinen ihan kaikille.

Vaikka paino on olennainen osa terveyttä, ei se ratkaise kaikkea. Hoikkakin ihminen voi olla huonossa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Jep, mutta nämä vapaa-ajalla luistelijat, hiihtäjät, uimarit, pulkkailijat, ei nämä pärjää näissä koulun lihaskuntotesteissä. Vain jos on sellainen säännöllinen liikuntaharrastus, jossa käydään monta kertaa viikossa ja erikseen myös lihasvoimaa kehitetään, voi pärjätä esim punnerruksissa tai vatsalihasliikkeissä. 

Onhan se nyt ihan fakta. Sen tietää jos itse harrastaa juurikin vaikka lenkkeilyä ja metsäretkiä - ei minullakaan kummoinen lihaskunto ole. Hoikkia ollaan kyllä kaikki, kun paljon ollaan ulkona ja liikkeellä. 

LIhaskunto on erittäin tärkeä osa tervettä elämää. Jos koulun testit sanovat, että lapsen lihaskunto on huono, se voi toimia joko nuorelle tai vanhemmille herätyksenä, että asialle olisi syytä tehdä jotain. Ei kyse ole siitä, että kaikkien pitäisi olla bodareita tai edes saada kiitettäviä testeistä, mutta sellainen perustaso, jolla selviää huonekalujen siirtelystä ja lumitöistä vähän kovemmankin pyryn jälkeen, on varmaankin hyödyllinen ihan kaikille.

Vaikka paino on olennainen osa terveyttä, ei se ratkaise kaikkea. Hoikkakin ihminen voi olla huonossa kunnossa.

Joo aivan, en tarkoittanutkaan etteikö lihaskunto olisi tärkeää.

Vaan sitä, että kun tässä ketjussa huudetaan joka toisessa viestissä, että vanhemmat laittakaa lapset ulos leikkimään ja hiihtämään ja kävelemään. Täällä ollaan tietävinään että huono Move-tulos johtuu jostain kännykän katselusta ja korjaantuu hiihtämällä ja ulkoilemalla. Ei johdu, eikä korjaannu noin. 

Lihaskunto ei kasva ulkoleikeissä tai metsäretkillä. Kestävyys voi kasvaa, mutta lihaskunto ei.

Se että huutelijat luulee kirkonrotan ja pulkkailun nostavan lihaskuntoa, kertoo kyllä sen, etteivät itse ainakaan mitään lihaskunnosta ymmärrä. 

Siihen auttaa tavoitteellinen urheilu (treenit ainakin 3 kertaa viikossa, joissa alkulämmittelyissä on tavallisesti juurikin lihaskuntoa) tai sitten että vanhemmat pitää muutaman kerran viikossa jotain punnerrussulkeisia kotona? 

Nimimerkillä "paljon ulkoilevat lapset, ja huonosti mennyt Move-testi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niistä kersoista on tuollaisia kasvattanut?

Minä ainakin. Sanoin lapselle, että MOVE-testi ei ole pakollinen, se ei ole osa opetussuunnitelmaa (siihen ei harjoitella, se ei kannusta liikkumaan), joten riittää, että jokaisesta suorituksesta tulee määräksi yksi. Enempään ei voi pakottaa eikä lopputulos saa vaikuttaa liikuntanumeroon.

Olisipa kiva, jos avaisit tätä ajattelua vähän enemmänkin. Sinulla on ilmeinen asenneongelma liikkumiseen ja haluat välittää sen myös lapsellesi? Minkälainen vanhempi ohjeistaa lastaan tahalliseen alisuoriutumiseen sen sijaan, että tsemppaisi yrittämään parhaansa? Oliko ajatuksesi se, että lapsi ei kuitenkaan suoriudu kunnialla, joten ei kannata edes kunnolla yrittää, niin voi sitten tuudittautua ajatukseen, että huonot tulokset johtuvat vain siitä, ettei kiinnostanut antaa parastaan. En tajua. 

Ei koululiikunnassa tarvi olla kympin lapsi tai hikipinko liikkuja. Mutta luulisi, että jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta. Koululiikunnan tehtävä on synnyttää jonkinlainen pieni kipinä jokaiseen lapseen ja antaa niitä perustaitoja, joiden avulla lapsi löytää itsestään omanlaisensa liikkujan. Fakta nyt kuitenkin on se, että ihminen on luotu liikkumaan. Liikkumattomuus sairastuttaa ja tappaa liian varhain. Minkälainen vanhempi suorastaan kannustaa lastaan liikkumattomuuteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jotka täällä tuomaroi taas nykysukupolvea, oletteko nähneet tuon Move-testin josta liikunnanopettaja puhui? Meillä on kaksi viitosluokkalaista, ja kahdet testitulokset tuli kotiin tänä syksynä.

Te puhutte ihan eri asiasta, kun sanotte että laittakaa lapset ulos leikkimään kirkonrottaa ja viekää hiihtämään. Ei tällaiset asiat tuossa Move-testissä auta.

Se ei ole se liikunta mitä tuo liikunnanopettaja peräänkuuluttaa. Leikkiessä ja pihalla ei lihaskunto kasva. 

On kyllä ihan rapakuntoisiakin lapsia, lasten kavereissa on pari jotka hengästyy tasamaakävelyssä. Mutta pääpaino Move-testissä näytti olevan lihaskunto. Liikuntasalissa tehty testi. 

nro 267

No ei kyllä pidä paikkaansa. Move- testi mittaa hyvin lapsen yleistä liikunnallisuutta keskittymättä mihinkään yksittäiseen asiaan. Lihaskuntotesteinä on istumaannousu ja etunojapunnerrus ja kumpikaan niistä ei ole siinä mielessä vaikea, että tekniikan treenaamisesta olisi erityisesti hyötyä, vaan ne joilla on yleisvoimaa keskivartalossaan pärjäävät kyllä niissä. Sellainen voima kehittyy kyllä ilman tiettyä treeniäkin, kunhan tehdään jotain voimaa vaativia asioita. 

Varmasti yksi syy lihaskuntotestien tason laskuun erityisesti pojilla ovat nykyiset säännöt välitunneista. 90-luvulla oli ihan normaalia, että lapset painivat ja leikkivät kukkulankuningasta, kiipeilivät puissa yms. välitunneilla, mikä on erinomaista lihaskuntotreeniä, mutta tänä päivänä sitä pidetään, kiusaamisenaa, tappelemisena tai ihan vaan liian vaarallisena. Kun lapsilta kielletään kaikki omaehtoinen, lapsenkaltainen liikunta "liian vaarallisena" ei tarvitse hirveästi ihmetellä, miksi testitulokset romahtavat.

Yhdellä lihavalla lapsella hajosi mopo sellaiseen mäkeen. Siinähän ähkien työnsi sen mopon mäen päälle. Nauratti. Tulipahan liikuntaa edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan mallin elämässä antaa vanhemmat. Jos kumpikaan vanhemmista ei treenaa eikä harrasta mitään liikunnallista, niin sieltähän se malli lapselle tulee.

Osa on kyllä niin pihalla elämästä kun voi, ei ole ollut mitään vastoinkäymisiä. Toivottavasti tulee niitä 3000 euron kuukausi sähkölaskuja ja lähtee koti monelta ja työpaikka niin katsotaan miten se liikunta kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Jep, mutta nämä vapaa-ajalla luistelijat, hiihtäjät, uimarit, pulkkailijat, ei nämä pärjää näissä koulun lihaskuntotesteissä. Vain jos on sellainen säännöllinen liikuntaharrastus, jossa käydään monta kertaa viikossa ja erikseen myös lihasvoimaa kehitetään, voi pärjätä esim punnerruksissa tai vatsalihasliikkeissä. 

Onhan se nyt ihan fakta. Sen tietää jos itse harrastaa juurikin vaikka lenkkeilyä ja metsäretkiä - ei minullakaan kummoinen lihaskunto ole. Hoikkia ollaan kyllä kaikki, kun paljon ollaan ulkona ja liikkeellä. 

LIhaskunto on erittäin tärkeä osa tervettä elämää. Jos koulun testit sanovat, että lapsen lihaskunto on huono, se voi toimia joko nuorelle tai vanhemmille herätyksenä, että asialle olisi syytä tehdä jotain. Ei kyse ole siitä, että kaikkien pitäisi olla bodareita tai edes saada kiitettäviä testeistä, mutta sellainen perustaso, jolla selviää huonekalujen siirtelystä ja lumitöistä vähän kovemmankin pyryn jälkeen, on varmaankin hyödyllinen ihan kaikille.

Vaikka paino on olennainen osa terveyttä, ei se ratkaise kaikkea. Hoikkakin ihminen voi olla huonossa kunnossa.

Joo aivan, en tarkoittanutkaan etteikö lihaskunto olisi tärkeää.

Vaan sitä, että kun tässä ketjussa huudetaan joka toisessa viestissä, että vanhemmat laittakaa lapset ulos leikkimään ja hiihtämään ja kävelemään. Täällä ollaan tietävinään että huono Move-tulos johtuu jostain kännykän katselusta ja korjaantuu hiihtämällä ja ulkoilemalla. Ei johdu, eikä korjaannu noin. 

Lihaskunto ei kasva ulkoleikeissä tai metsäretkillä. Kestävyys voi kasvaa, mutta lihaskunto ei.

Se että huutelijat luulee kirkonrotan ja pulkkailun nostavan lihaskuntoa, kertoo kyllä sen, etteivät itse ainakaan mitään lihaskunnosta ymmärrä. 

Siihen auttaa tavoitteellinen urheilu (treenit ainakin 3 kertaa viikossa, joissa alkulämmittelyissä on tavallisesti juurikin lihaskuntoa) tai sitten että vanhemmat pitää muutaman kerran viikossa jotain punnerrussulkeisia kotona? 

Nimimerkillä "paljon ulkoilevat lapset, ja huonosti mennyt Move-testi."

8. luokkalaisella pojalla riittää etunojapunnerruksissa keskivertoluokkaan pääsyyn 14 punnerrusta minuutissa. Siihen pääsy ei vaadi mitään tavoitteellista treenausta, vaan yleinen liikunnallisuus riittää. Tietenkin, jos liikunta on pelkkää metsässä kävelyä, se ei paljoa ylävartaloa kehitä, mutta jos siinä on mukana vaikka lumilinnojen rakentelua, koripallon heittelyä tai ties mitä käsillä tapahtuvaa toimintaa, niin kehosta tulee tasapainoisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Syöminen vaikuttaa painoon enemmän kuin liikunta.

Tuo pitää paikkansa, mutta kuntoon liittyy monta muutakin asiaa kuin paino. Laihakin voi olla huonokuntoinen ja sillä on pitkäkestoisia vaikutuksia terveyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Kyllä, perheissä missä on hienot omistusasunnot ja rahaa ulkomaanmatkoihin.

Toista se on perheillä mitkä asuvat ahtaissa vuokrakaksioissa ja kolmioissa ja ovat masentuneita.

Varmasti ja näin se huono-osaisuus periytyy. Vanhemmat eivät pysty antamaan lapsilleen mallia järkevästä elämästä, koska pystyvät hädin tuskin pitämään huolta itsestään. Käy kyllä sääliksi näitä lapsia. 

en ihan tajunnut tuossa kommentissa tuota ahtaasti vuokralla asumisen merkitystä asiaan. Olen aina asunut suht nafteissa neliöissä, nytkin reilu 20 neliötä/ asukas. Se on ihan valinta, koska se on ainoa edes lähes ekologinen tapa asua. Jos varaton tulkuttaa itselleen /toiset hänelle kuinka on masentavaa asua pienessä asunnossa niin onpa ihme jos siinä masentuu. Vähemmän negatiiviseen takertumista ja enemmän hyvään keskittymistä niin jospa se mielikin kirkastuu.