Lapsi perfektionisti, ei kestä jos saa kokeesta huonomman kuin täydet pisteet, mistä voi johtua?
Toinen lapsemme on pahimman luokan perfektionisti. On 4. luokalla ja pänttää aina kaikkiin kokeisiin monta päivää, jotta saa niistä vasta 10. Edes 10- ei kelpaa, vaan on tällaisesta koetuloksesta selkeästi pettynyt. Mistä voi johtua? Emme kotona vaadi lapselta täydellisyyttä, vaan päinvastoin. Koulusta on tullut myös palautetta asiasta.
Kommentit (102)
Mä olin tuollainen lapsena. Myöhemmin diagnosoitiin vaativa persoonallisuushäiriö.
Persoonakysymys. Eipä sille muuta voi, kuin varoa itse pönkittämästä sitä. Siis muistaa kertoa päivittäin kuinka ihana ja hyvä hän on, ihan vain siksi kun hän on hän. Ei siksi, että hän suoriutuu hyvin.
Ja nimenomaan sanallisesti sanoa se. Ihan liian usein ajatellaan, että riittää kun ei vaadita. Perfektionisteille se ei riitä.
Meilläkin oli samanlainen tuon ikäisenä. Tehtiin paljon töitä ja keskusteltiin siitä, että vaikka kannattaa yrittää eikä alisuoriutua niin kaikessa ei tarvitse olla täydellinen. Nyt pari vuotta myöhemmin lapsi saa kyllä hyviä numeroita, mutta on paljon rennompi ja itsekin toteaa että kasikin on hyvä numero. Eikä myöskään enää illalla levottomana pyöri ennen kokeita.
Aikakin voi auttaa, etenkin kun tuette lasta.
Vierailija kirjoitti:
No, kuule kyllä se useimmiten ihan geeneistä johtuu ja ilman perfektionisteja ei olisi kehitystä, toki voi olla raskas elämä edessä mutta varmaankin lahjakas ihminen kyseessä.
Tämä ei itseasiassa ole totta. Moni ihmiskunnan merkittävä keksintö on laiskuuden tulosta, kun on haluttu päästä helpommalla eikä vaan suoritettu. Lisäksi nykyisessä kiireisessä työelämässä menestyjät osaavat arvioida mikä vaatii täydellisen suorituksen ja missä riittää sellanen 8+.
Vierailija kirjoitti:
No, kuule kyllä se useimmiten ihan geeneistä johtuu ja ilman perfektionisteja ei olisi kehitystä, toki voi olla raskas elämä edessä mutta varmaankin lahjakas ihminen kyseessä.
Lahjakas varmaan pärjää ilman kauheaa pänttäämistäkin.
Ei sitä varmaan koskaan saa tietää, mistä johtuu. Jotkut ihmiset, minäkin, vaan on tuollaisia. Mutta riippumatta siitä, mitä se johtuu, voi kyllä rohkaista siihen, että on normaalia ettei aina mene täydellisesti ja että sitä ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Ei hän luultavasti sitä pysty sillä tavalla uskomaan, että se poistaisi perfektionismin, mutta voipa olla sitten siellä mielen pohjalla jos joskus tulee perfektionismin kanssa seinä vastaan, kuten itselleni tuli burn-outina 32-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kuule kyllä se useimmiten ihan geeneistä johtuu ja ilman perfektionisteja ei olisi kehitystä, toki voi olla raskas elämä edessä mutta varmaankin lahjakas ihminen kyseessä.
Lahjakas varmaan pärjää ilman kauheaa pänttäämistäkin.
Joo, mutta kun perfektionistille ei riitä että pärjää. Pitää olla täydellinen ja paras. Ja sitä varten varmistellaan ihan hullun lailla ja tehdään enemmän työtä kuin tarvisi. Ja jos tulee yksikin virhe, niin sitä märehditään ankaran sisäisen itseruoskinnan kera kuukausikaupalla.
- perfektionisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kuule kyllä se useimmiten ihan geeneistä johtuu ja ilman perfektionisteja ei olisi kehitystä, toki voi olla raskas elämä edessä mutta varmaankin lahjakas ihminen kyseessä.
Tämä ei itseasiassa ole totta. Moni ihmiskunnan merkittävä keksintö on laiskuuden tulosta, kun on haluttu päästä helpommalla eikä vaan suoritettu. Lisäksi nykyisessä kiireisessä työelämässä menestyjät osaavat arvioida mikä vaatii täydellisen suorituksen ja missä riittää sellanen 8+.
Ei perfektionisti vain suorita. Voi olla myös perfektionisti uuden keksijänä tai luovalla alalla, ei se tarkoita että vaan konemaisesti pänttää vanhaa eikä yritä keksiä parempia tapoja.
Se on kyllä totta, että monella alalla täydellisyyden tavoittelu johtaa liian hitaaseen työtahtiin, ja se 8+ riittäisi.
Vahva kilpailuvietti jossa voi olla sisarkateus piilevänä, ettei saa olla yksinomaan huomion kohteena, voisi purkaa sitä urheiluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kuule kyllä se useimmiten ihan geeneistä johtuu ja ilman perfektionisteja ei olisi kehitystä, toki voi olla raskas elämä edessä mutta varmaankin lahjakas ihminen kyseessä.
Tämä ei itseasiassa ole totta. Moni ihmiskunnan merkittävä keksintö on laiskuuden tulosta, kun on haluttu päästä helpommalla eikä vaan suoritettu. Lisäksi nykyisessä kiireisessä työelämässä menestyjät osaavat arvioida mikä vaatii täydellisen suorituksen ja missä riittää sellanen 8+.
Ei perfektionisti vain suorita. Voi olla myös perfektionisti uuden keksijänä tai luovalla alalla, ei se tarkoita että vaan konemaisesti pänttää vanhaa eikä yritä keksiä parempia tapoja.
Se on kyllä totta, että monella alalla täydellisyyden tavoittelu johtaa liian hitaaseen työtahtiin, ja se 8+ riittäisi.
Vaikea kyllä kuvitella perfektionistin suuntaavan mielenkiintoaan keksimiseen , mitä on mahdoton suorittaa täydellisesti tai edes mitata.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-science-success/201101/the-…
Saattaa kuulostaa järjenvastaiselta, mutta älkää nyt ainakaan hokeko sille lapselle, että hän ON älykäs, fiksu, paras... Kasvatatte lapsen uskomaan kykyjen olevan sisäsyntyisiä/fiksattuja - mikä myös tarkoittaa että "lahjattomat harjoittelee". Sitten lapsi joutuukin taiteilemaan hänelle iskoistetun ulkoisen fiksun leiman ja sisäisen kyvyttömyyden tunteen aiheuttaman kognitiivisen dissosiaation kanssa. Tästä seuraa helposti impostor syndrome kaveriksi (on erityisesti kilttien kympin tyttöjen ongelma). Googlatkaa vaiika Carol Dweck.
Kiinnittäkää enemmän huomioita prosessiin ja miten tekee, kuin mitä on. Jos kymppi kerää kehuja ja kasi vaivautumista riippumatta panostuksen määrästä ja laadusta niin ollaan menossa heikoille jäille.
Niin ja harjoitelkaa käsittelemään pettymyksen tunteita eikä lakasta maton alle/ kieltää tunteet tyyliin "sehän oli tosi hyvä numero" tai "aina ei mee putkeen" (ja "kirsikkana" : "sä oot kuutenkin luokan paras" jne).
Nelosluokalla saa helposti vielä kymppejä ellei ole täysin jälkeenjäänyt tampio. Huono itsetunto reppanalla?
Meillä samanlainen lapsi perheessä, keskimmäinen kolmesta. Vinkki: hommatkaa harrastus, jossa joutu ukohtaamana myös pettymyksiä. Meillä on harrastettu joukkuelajeja eli epäonnistuminen on kollektiivista ei yksilöön kohdistuvaa. Auttanut ymmärtämään sen, että niin itse kuin joku toinenkin voi epäonnistua välillä ja se on vaan hyväksyttävä. Pahimapana aikana (eli ysiluokalla kun paineet olivat kovat), lapsi kävi myös psykologin kanssa juttelemassa. Ko. terapeutti on erikoistunut urheilijoiden suorituspaineista johtuvan stressin käsittelyyn. Auttoi oikeasti käsittelemään tuota perfektionismia.
Johtuu mistä hyvänsä niin tuollaisena ei tule kestämään elämää. Koko maailmaa ei voi hänelle pumpuloida.
Olin samanlainen kuin lapsesi, ja ainakin itselläni se johtui ihan siitä, että koin olevani jotenkin mitätön ja arvoton, jos en ollut koulussa hyvä. Minulla oli aina sellainen olo, että vanhempani rakastavat enemmän isoveljeäni eivätkä välittäneet minusta lainkaan (mikä oli kylläkin totta). Sain ainoastaan positiivistä huomiota vanhemmiltani silloin, jos toin hyviä numeroita koulusta.
Minäkin olin lapsena perfektionisti, ja olen edelleen jonkin verran. Se on vain osa mun luonnetta. Pettymyksiä täytyy tulla, jotta oppii ottamaan rennommin. Viimeistään korkeakoulussa ymmärtää, ettei vaan ehdi tekemään kaikkea hyvin. Ja hommaa lapselle harrastus, niin tekee muutakin kuin pänttää.
No, kuule kyllä se useimmiten ihan geeneistä johtuu ja ilman perfektionisteja ei olisi kehitystä, toki voi olla raskas elämä edessä mutta varmaankin lahjakas ihminen kyseessä.