90-luvun nuori, millaista elämäsi oli silloin?

Parempaa. Juostiin ulkona, luettiin kirjoja ja lapset sai olla lapsia pidempään.

Rentoa ja hauskaa. Koulusta ei otettu suorituspaineita, eikä jatko-opinnoista. "Kartsalla" roikuttiin viikonloput ja kännättiin, kunnes tuli siihen ikään että pääsi baareihin ja yökerhoihin. Ajeltiin mopoilla ja kevareilla ja myöhemmin ajokortin saatua autoilla. Opiskeluaikana oli kova biletys päällä, ja silti ne opinnotkin siinä jotenkin sivussa hoitui. Opintolainaa nostelin huolettomasti, eikä sen takaisinmaksua juuri edes huomannut, kun heti opintojen jälkeen pääsi hyväpalkkaiseen vakityöhön. 

Mutta siis hyviä muistoja vaan ysäristä, jonka alkaessa olin 15-vuotias. Boheemia, rentoa, ihanaa vapaata elämää vailla huolta huomisesta.

Hullua, vapaata, ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Rentoa ja hauskaa. Koulusta ei otettu suorituspaineita, eikä jatko-opinnoista. "Kartsalla" roikuttiin viikonloput ja kännättiin, kunnes tuli siihen ikään että pääsi baareihin ja yökerhoihin. Ajeltiin mopoilla ja kevareilla ja myöhemmin ajokortin saatua autoilla. Opiskeluaikana oli kova biletys päällä, ja silti ne opinnotkin siinä jotenkin sivussa hoitui. Opintolainaa nostelin huolettomasti, eikä sen takaisinmaksua juuri edes huomannut, kun heti opintojen jälkeen pääsi hyväpalkkaiseen vakityöhön. 

Mutta siis hyviä muistoja vaan ysäristä, jonka alkaessa olin 15-vuotias. Boheemia, rentoa, ihanaa vapaata elämää vailla huolta huomisesta.

Ai että, tuli mieleen oma opintoaika. Olin pieneltä paikkakunnalta, mutta pääsin opiskelemaan Turun yliopistoon. Oli se hienoa se opiskelijaelämä, kosteaa kyllä. Mieleen tulee hyviä muistoja esim. baareista: Imamin keinutuoli, Bristol, Assarin ullakko, Ylioppilaskylän keskellä ollut Three Beers eli "trebari". Kosteat opiskelijatapahtumat kuten Akateemisen aurajokilaivuritutkinnon suorittaminen, Ohrapirtelösuunnistukset, Humalistonkadun pubireitti jne. Ja tosiaan, mäkin silti suoritin opinnot ihan normaaliajassa, maisteriksi 5 vuodessa, vaikka 3 kertaa viikossa ainakin märkä maistui. 

Opiskeluajan biletyksessä oli myös se kiva puoli, että koska ne kaverit oli toisia opiskelijoita, oli älykästä seuraa eikä jotain väsähtäneitä vanhoja juoppoja. Pubi-ilta on paljon hienompi, kun tuopin äärellä keskustellaan omasta oppiaineesta, filosofiasta, jne. älykkäiden ihmisten kanssa, kun jos nyt aikuisena menisin tuohon lähibaariin ja kuuntelisin Arskojen ja Reiskojen juttuja kovasta elämästä.

Se oli jotenkin tosi dynaamista aikaa. Musiikissa ja muodissa tuntui tapahtuvan koko ajan jotain jännittävää.

Ihan mukavaa.

Harrastin ratsastusta, ja tallilla oltiin kuin Ellun kanat ilman valvontaa.

Vapaa-ajalla katselin elokuvia jotka isä haki vuokraamosta. Ostin viikkorahalla musiikkilehtiä, ja luin serkun minulle postissa lähettämiä Sinä&Minä-lehtiä. Kuunneltiin radiota paljon ja yritettiin äänittää suosikkikappaleet. Katseltiin MTV-musicia ja nauhoitettiin VHS:lle parhaat palat.

Pelasin tietokoneella pelejä ja taiteilin paintilla.

Ostin vaatteet Seppälästä, Veromodasta ja postimyyntikuvastoista. Koulutarvikkeet Tiimarista. Legendaariset irtokarkit ne vaan on jääneet mieleen, nykykarkit ei niitä voita millään.

Limudiscoja järjestettiin aika ajoin, myös isoja kiertueita.

Varjopuolia: kukaan ei puuttunut kiusaamiseen, ja kitaransoiton opettajani lähenteli, mutta se kuitattiin hyssyttelyllä ja sillä, että lopetin soittotunnit. Parikymppiset miehet pokaili teinityttöjä kaupungilla. Meitäkin, kun odotettiin bussia leffassa käynnin jälkeen.

Monet joi aivan liikaa, mutta sitä katsottiin sormien läpi. Yhteiskuntaluokkaerot näkyi selvästi laman vuoksi. Oma perheeni selvisi lamasta ja sen jälkeisestä ajasta vahingotta, toisten ei.

Vierailija kirjoitti:

Se oli jotenkin tosi dynaamista aikaa. Musiikissa ja muodissa tuntui tapahtuvan koko ajan jotain jännittävää.

Ysärimusa, jee! Vieläkin jos tarvin energiaa, kuuntelen ysäripoppia. Ja oli se hienoa silloin nuorena tanssia sitä täysien yökerhojen tanssilavoilla :)

Joku CD-levy makso nykyrahassa 30 euroa ja siinä oli ehkä 1-2 hyvää kappaletta ja loput ihan paskoja

Muisteluksia Oulusta, olen ollut 90-luvun 11-20 vuotias.

Valtavirran nuorisokulttuuri oli hyvin yhtenäistä ja rajoittavaa. Kaikilla piti olla samanlaiset farkut ja sama tukka. Trendit muuttuivat huomattavasti hitaammin. Keskeinen ideoiden lähde oli USA ja vaikutuskanava MTV. Myös Britannia nosti profiiliaan. Muilta kielialueilta ei osattu ammentaa mitään.

Hevareita ja muita alakulttuureita kai oli tuolloinkin, mutta ei minun piireissäni. Kaikki kuuntelivat samaa musaa (alussa NKOTB, Madonna, Michael Jackson, myöhemmin vähän laajemmin esim. Neljä Ruusua, Don Huonot)

Hoikkuus oli ainoa sopiva muotti, ylipainoiset olivat auttamatta marginaalissa. Missään ei näkynyt toisenlaisia kehoja, kaikki olivat vaaleaihoisia ja laihoja. Läskejä haukuttiin avoimesti, Painonvartijat oli kova juttu. Olin ensimmäistä kertaa PV-ryhmässä n. 15-vuotiaana.

Kotibileitä pidettiin ja niissä juotiin. Vain suositut kutsuttiin, suosituimmuus perustui lähinnä ulkonäköön. Sain kaverini kanssa kutsun vain kahdesti. Menimme, mutta vietimme illan kahdestaan, koska meidän kanssamme ei kuitenkaan oltu.

Moni nuori poltti tupakkaa. Ikäraja oli 16-vuotta, mutta myös nuoremmille löytyi aina hakija.

Harrastuksista ykkönen oli laskettelu, sitä oli "pakko" tehdä ollakseen cool. Tanssikursseille tai aerobic-tyyppiseen ryhmäliikuntaan osallistuminen oli myös suotavaa. Tosi moni luki paljon esim. nuortenkirjoja, mutta se ei ollut harrastus, koska kaikki tekivät sitä.

Olen usein miettinyt, että nykynuorten kasvuympäristö on merkittävästi terveempi. Esim. ulkonäköön kohdistuvat odotukset eivät ole enää yhtä raskaita, erilaisuutta sallitaan ja jopa arvostetaan. Myös omannäköisten valintojen teko on helpompaa, saa harrastaa sitä mistä tykkää. Silti nuoret voi huonommin, ainakin tilastojen valossa. Se on mysteeri.

Todella synkkää ja ankeaa aikaa, suunnittelin itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Joku CD-levy makso nykyrahassa 30 euroa ja siinä oli ehkä 1-2 hyvää kappaletta ja loput ihan paskoja

Jos markan kurssi on 5,9 euroa niin ei ne nyt 180mk maksaneet. Ehkä 90 kalleimmillaan.

Neuvostoliiton hajoamisen ja 9/11 välinen aika oli kultaa tulevaisuudenuskon kannalta. Meille kaikki oli mahdollista EU:n myötä, vaikka lama kolhi joitakin.

Ryypättiin ja rällättiin ja kaupungeissa oli elämää joka ikinen viikonloppu. Huumeita ei juuri saanut, piti todellakin tuntea oikeat tyypit ja lapsille ei myynyt niistä kukaan. Koulut, armeijat sun muut hoidettiin, se oli itsestäänselvyys.

Tietotekniikan kehitys oli valtaisaa, PC:t olivat käytännössä käyttökelvottomia pelaamiseen jo 3 vuoden ikäisinä. Internet valloitti kodit. Loppuysärillä lähes kaikilla oli Nokian peruspuhelimet.

Vierailija kirjoitti:

Muisteluksia Oulusta, olen ollut 90-luvun 11-20 vuotias.

Valtavirran nuorisokulttuuri oli hyvin yhtenäistä ja rajoittavaa. Kaikilla piti olla samanlaiset farkut ja sama tukka. Trendit muuttuivat huomattavasti hitaammin. Keskeinen ideoiden lähde oli USA ja vaikutuskanava MTV. Myös Britannia nosti profiiliaan. Muilta kielialueilta ei osattu ammentaa mitään.

Hevareita ja muita alakulttuureita kai oli tuolloinkin, mutta ei minun piireissäni. Kaikki kuuntelivat samaa musaa (alussa NKOTB, Madonna, Michael Jackson, myöhemmin vähän laajemmin esim. Neljä Ruusua, Don Huonot)

Hoikkuus oli ainoa sopiva muotti, ylipainoiset olivat auttamatta marginaalissa. Missään ei näkynyt toisenlaisia kehoja, kaikki olivat vaaleaihoisia ja laihoja. Läskejä haukuttiin avoimesti, Painonvartijat oli kova juttu. Olin ensimmäistä kertaa PV-ryhmässä n. 15-vuotiaana.

Kotibileitä pidettiin ja niissä juotiin. Vain suositut kutsuttiin, suosituimmuus perustui lähinnä ulkonäköön. Sain kaverini kanssa kutsun vain kahdesti. Menimme, mutta vietimme illan kahdestaan, koska meidän kanssamme ei kuitenkaan oltu.

Moni nuori poltti tupakkaa. Ikäraja oli 16-vuotta, mutta myös nuoremmille löytyi aina hakija.

Harrastuksista ykkönen oli laskettelu, sitä oli "pakko" tehdä ollakseen cool. Tanssikursseille tai aerobic-tyyppiseen ryhmäliikuntaan osallistuminen oli myös suotavaa. Tosi moni luki paljon esim. nuortenkirjoja, mutta se ei ollut harrastus, koska kaikki tekivät sitä.

Olen usein miettinyt, että nykynuorten kasvuympäristö on merkittävästi terveempi. Esim. ulkonäköön kohdistuvat odotukset eivät ole enää yhtä raskaita, erilaisuutta sallitaan ja jopa arvostetaan. Myös omannäköisten valintojen teko on helpompaa, saa harrastaa sitä mistä tykkää. Silti nuoret voi huonommin, ainakin tilastojen valossa. Se on mysteeri.

Asuit jossain sivistyksen rajamailla Oulussa. Ota se huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Muisteluksia Oulusta, olen ollut 90-luvun 11-20 vuotias.

Valtavirran nuorisokulttuuri oli hyvin yhtenäistä ja rajoittavaa. Kaikilla piti olla samanlaiset farkut ja sama tukka. Trendit muuttuivat huomattavasti hitaammin. Keskeinen ideoiden lähde oli USA ja vaikutuskanava MTV. Myös Britannia nosti profiiliaan. Muilta kielialueilta ei osattu ammentaa mitään.

Hevareita ja muita alakulttuureita kai oli tuolloinkin, mutta ei minun piireissäni. Kaikki kuuntelivat samaa musaa (alussa NKOTB, Madonna, Michael Jackson, myöhemmin vähän laajemmin esim. Neljä Ruusua, Don Huonot)

Hoikkuus oli ainoa sopiva muotti, ylipainoiset olivat auttamatta marginaalissa. Missään ei näkynyt toisenlaisia kehoja, kaikki olivat vaaleaihoisia ja laihoja. Läskejä haukuttiin avoimesti, Painonvartijat oli kova juttu. Olin ensimmäistä kertaa PV-ryhmässä n. 15-vuotiaana.

Kotibileitä pidettiin ja niissä juotiin. Vain suositut kutsuttiin, suosituimmuus perustui lähinnä ulkonäköön. Sain kaverini kanssa kutsun vain kahdesti. Menimme, mutta vietimme illan kahdestaan, koska meidän kanssamme ei kuitenkaan oltu.

Moni nuori poltti tupakkaa. Ikäraja oli 16-vuotta, mutta myös nuoremmille löytyi aina hakija.

Harrastuksista ykkönen oli laskettelu, sitä oli "pakko" tehdä ollakseen cool. Tanssikursseille tai aerobic-tyyppiseen ryhmäliikuntaan osallistuminen oli myös suotavaa. Tosi moni luki paljon esim. nuortenkirjoja, mutta se ei ollut harrastus, koska kaikki tekivät sitä.

Olen usein miettinyt, että nykynuorten kasvuympäristö on merkittävästi terveempi. Esim. ulkonäköön kohdistuvat odotukset eivät ole enää yhtä raskaita, erilaisuutta sallitaan ja jopa arvostetaan. Myös omannäköisten valintojen teko on helpompaa, saa harrastaa sitä mistä tykkää. Silti nuoret voi huonommin, ainakin tilastojen valossa. Se on mysteeri.

Kaikki ajeli raksilan marketeilla pillurallia. Letkun puistossa oli Piccolo Grilli-kioski josta sai kärkkäriä

Tosi kivaa. Mulla oli lankapuhelin omassa huoneessa. Siinä puhuin pitkiä puheluja iltaisin kavereiden kanssa. Kirjoitin myös päiväkirjaa. Luin kirjoja, sinä minä ja me kaks-lehtiä. Viikonloppuisin käytiin disessä. Juotiin omppuviiniä tai siideriä. Tupakkaa ostin yleensä pienen askin. Apulanta oli yksi suosikkibändeistä.

"Olen usein miettinyt, että nykynuorten kasvuympäristö on merkittävästi terveempi. Esim. ulkonäköön kohdistuvat odotukset eivät ole enää yhtä raskaita, erilaisuutta sallitaan ja jopa arvostetaan. Myös omannäköisten valintojen teko on helpompaa, saa harrastaa sitä mistä tykkää. Silti nuoret voi huonommin, ainakin tilastojen valossa. Se on mysteeri."

Valitettavasti kyllä ulkonäköön kohdistuvat odotukset on edelleen käytännössä yhtä raskaita. Kehopositiivisuudesta esimerkiksi puhutaan paljon, mutta kyllä lihava nuori saa aika yksin olla ja kiusataankin usein. Ainoa, mikä on merkittävästi parantunut on, että rasismia ja seksuaalivähemmistöjen nälvimistä on vähemmän. Muuten kyllä edelleen on yhtä lailla sitä, että jos sulla ei ole samanlaisia juttuja kuin muilla, jäät ulkopuoliseksi kun et ole cool. Instagram yms. on voinut itse asiassa jopa pahentaa ongelmaa, kun jatkuvasti näet sieltä kuvia vain "täydellisistä" kauniista ihmisistä.

Lisäksi nykyään nuorilla on paljon kovempi paine sen lisäksi, että pitäisi olla hyvän näköinen ja suosittu (mikä paine on varmaan ollut aina nuorilla), menestyä kouluissa hyvin. Ennen wanhaan sitä pääsi lukioon ja jatko-opintoihinkin aika helpolla, ei siitä stressattu. Ei muutenkaan ollut sellaista ajattelua, että pitäisi pyrkiä johonkin ihmeelliseen menestykseen. Kunhan nyt jotenkin elelee. Se antoi henkisen vapauden ajelehtia ja etsiä omaa polkuaan.

Aika kamalaa oli. Minusta tuli teini v. 1996. Kotini oli äärimmäisen tiukka joten en saanut tehdä mitään ja jäin aina ulkopuoliseksi. Koulussamme oli paljon häirikköoppilaita, mm. kännissä tultiin tunnille ja "saatanaa" "palvottiin". Näin jälkeenpäin ajatellen naurettavaa touhua. Kiusaamiseen ei puututtu eikä varsinkaan ahdisteluun.

Tunsin paljon ahdistusta maailman tilasta ja omasta ulkonäöstäni. Käytin kokoa 36/XS ja olin silti auttamattomasti läski. Kaikki olivat aina laihiksella, myös vanhempamme jotka innostuivat kaalikeitoista ja pussikuureista tasaisin väliajoin.

En menisi takaisin vaikka maksettaisiin.

Vapaampaa ja jotenkin helpompaa. Ei tarvinnut pelätä koko ajan jonkun kyttäystä tai valitusta samalla tavalla kuin nyt.

Kukaan ei kuvannut jos sekoili. Kapeakatseisuutta ja moralisointia mielestäni yhtä paljon kuin nyt, mutta se kohdistui eri asioihin.

Kivaa ja ei.. Olin jonkin verran kiusattu (myös kotona, veljeni kavereineen kiusasi) , mutta pelastus oli kolme hyvää ystävää samalla luokalla. Luin paljon kirjoja, koulu sujui hyvin vaikka en siihen juuri panostanutkaan. 

Kävin kauppakeskuksissa ja Helsingissä luuhaamassa kavereiden kanssa. Käytiin ilmaiskonserteissa Kaivarissa jne. 

Olen syntynyt  -80 ja 17-v. iässä alkoi alko kiinnostaa, onneksi ei ennen. Käytiin risteilyillä kavereiden kanssa ja täysikäisenä baarissa. Tupakkaa poltin 18-vuotiaana jonkin verran. En seurustellut alaikäisenä. Yläasteella ja lukiossa tuntui mahdottomalta lähestyä poikia, ilmapiiri oli jotenkin sellainen ikävä. En muista että pahemmin pariskuntia olisi muutenkaan ollut, joitakin tietysti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muisteluksia Oulusta, olen ollut 90-luvun 11-20 vuotias.

Valtavirran nuorisokulttuuri oli hyvin yhtenäistä ja rajoittavaa. Kaikilla piti olla samanlaiset farkut ja sama tukka. Trendit muuttuivat huomattavasti hitaammin. Keskeinen ideoiden lähde oli USA ja vaikutuskanava MTV. Myös Britannia nosti profiiliaan. Muilta kielialueilta ei osattu ammentaa mitään.

Hevareita ja muita alakulttuureita kai oli tuolloinkin, mutta ei minun piireissäni. Kaikki kuuntelivat samaa musaa (alussa NKOTB, Madonna, Michael Jackson, myöhemmin vähän laajemmin esim. Neljä Ruusua, Don Huonot)

Hoikkuus oli ainoa sopiva muotti, ylipainoiset olivat auttamatta marginaalissa. Missään ei näkynyt toisenlaisia kehoja, kaikki olivat vaaleaihoisia ja laihoja. Läskejä haukuttiin avoimesti, Painonvartijat oli kova juttu. Olin ensimmäistä kertaa PV-ryhmässä n. 15-vuotiaana.

Kotibileitä pidettiin ja niissä juotiin. Vain suositut kutsuttiin, suosituimmuus perustui lähinnä ulkonäköön. Sain kaverini kanssa kutsun vain kahdesti. Menimme, mutta vietimme illan kahdestaan, koska meidän kanssamme ei kuitenkaan oltu.

Moni nuori poltti tupakkaa. Ikäraja oli 16-vuotta, mutta myös nuoremmille löytyi aina hakija.

Harrastuksista ykkönen oli laskettelu, sitä oli "pakko" tehdä ollakseen cool. Tanssikursseille tai aerobic-tyyppiseen ryhmäliikuntaan osallistuminen oli myös suotavaa. Tosi moni luki paljon esim. nuortenkirjoja, mutta se ei ollut harrastus, koska kaikki tekivät sitä.

Olen usein miettinyt, että nykynuorten kasvuympäristö on merkittävästi terveempi. Esim. ulkonäköön kohdistuvat odotukset eivät ole enää yhtä raskaita, erilaisuutta sallitaan ja jopa arvostetaan. Myös omannäköisten valintojen teko on helpompaa, saa harrastaa sitä mistä tykkää. Silti nuoret voi huonommin, ainakin tilastojen valossa. Se on mysteeri.

Asuit jossain sivistyksen rajamailla Oulussa. Ota se huomioon.

Niin, valitettavasti tuo oli juuri se ajatusmalli ysärillä. Minulla on sukua Helsingissä, missä kävin useita kertoja vuodessa. Helsingissä ei voinut puhua omaa murrettaan, vaan piti teeskennellä puhuvansa slangia. Oulua ja oululaisia pidettiin aivan maalaisina, ainakin siis pääkaupunkiseudulla. Olin yläasteella ja lukiossa Oulun keskustassa ja ihan 100% kaupunkilainen. Asuimme tuliterässä rivitaloasunnossa hyvien bussiyhteyksien varrella, tosin liikuin koulumatkat usein puörällä. Silti esim. Lahnuksessa keskellä metsää aivan romutalossa asuva sukulaismies landetteli meitä pohjoisen poronpurijoita armottomasti. Ja minä uskoin tämän ja pidin meitä vähempiarvoisina. Tämä kertoo paitsi tuon miehen persoonallisuushäiriöstä, myös 90-luvun ilmapiiristä.

Se oululainen