90-luvun nuori, millaista elämäsi oli silloin?

Vierailija kirjoitti:

Muisteluksia Oulusta, olen ollut 90-luvun 11-20 vuotias.

Valtavirran nuorisokulttuuri oli hyvin yhtenäistä ja rajoittavaa. Kaikilla piti olla samanlaiset farkut ja sama tukka. Trendit muuttuivat huomattavasti hitaammin. Keskeinen ideoiden lähde oli USA ja vaikutuskanava MTV. Myös Britannia nosti profiiliaan. Muilta kielialueilta ei osattu ammentaa mitään.

Hevareita ja muita alakulttuureita kai oli tuolloinkin, mutta ei minun piireissäni. Kaikki kuuntelivat samaa musaa (alussa NKOTB, Madonna, Michael Jackson, myöhemmin vähän laajemmin esim. Neljä Ruusua, Don Huonot)

Hoikkuus oli ainoa sopiva muotti, ylipainoiset olivat auttamatta marginaalissa. Missään ei näkynyt toisenlaisia kehoja, kaikki olivat vaaleaihoisia ja laihoja. Läskejä haukuttiin avoimesti, Painonvartijat oli kova juttu. Olin ensimmäistä kertaa PV-ryhmässä n. 15-vuotiaana.

Kotibileitä pidettiin ja niissä juotiin. Vain suositut kutsuttiin, suosituimmuus perustui lähinnä ulkonäköön. Sain kaverini kanssa kutsun vain kahdesti. Menimme, mutta vietimme illan kahdestaan, koska meidän kanssamme ei kuitenkaan oltu.

Moni nuori poltti tupakkaa. Ikäraja oli 16-vuotta, mutta myös nuoremmille löytyi aina hakija.

Harrastuksista ykkönen oli laskettelu, sitä oli "pakko" tehdä ollakseen cool. Tanssikursseille tai aerobic-tyyppiseen ryhmäliikuntaan osallistuminen oli myös suotavaa. Tosi moni luki paljon esim. nuortenkirjoja, mutta se ei ollut harrastus, koska kaikki tekivät sitä.

Olen usein miettinyt, että nykynuorten kasvuympäristö on merkittävästi terveempi. Esim. ulkonäköön kohdistuvat odotukset eivät ole enää yhtä raskaita, erilaisuutta sallitaan ja jopa arvostetaan. Myös omannäköisten valintojen teko on helpompaa, saa harrastaa sitä mistä tykkää. Silti nuoret voi huonommin, ainakin tilastojen valossa. Se on mysteeri.

Minä taas näen asian toisin. Minusta olisi kaameampaa olla nuori nykyaikana juuri mainitsemiesi syiden takia. Oli tavallaan helppoa, kun oli yksi normi, jota seurata. Olisin varmasti mennyt sekaisin, jos olisi pitänyt tiedostavasti alkaa miettiä mihin LGBTQ-genreen pitäisi kuulua.

En kuulunut suosittuihin 90-luvulla, mutta hoikka olin. Siihen ei tarvittu mitään erityistä. Ei vain ollut käden ulottuvilla kaiken aikaa jotakin naposteltavaa, eikä olisi ollut varaakaan. Joskus harvoin kun mentiin pizzalle kavereiden kanssa, se tilattiin puolitettuna. Harrastuksiin kuljin itse kävellen tai yleensä pyörällä.

Koko ajan oli jotakin tekemistä. Oli harrastuksia useana iltana. Jos ei ollut, tavattiin kavereita. Opiskeluaika yliopistossa oli tosiaan mahtavaa. Festareilla ja konserteissa tuli käytyä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea ja sen täyttämiä selfie-kuvia suodattimineen, mikä on vain hyvä asia. Sometähdet eivät kilpailleet perseen- ja huultentäytöillä, takapuoli sai olla pieni, eikä sitä tarvinnut edes treenata isoksi (loistavaa, en haluaisi nähdä edes noita kuvia). Ei ollut mielestäni niin paljon ulkonäköpaineita nuorille kuin nykyään. Musiikki oli kiinnostavampaa ja monipuolisempaa. Ihmiset olivat hoikempia, kun ei ollut niin paljon pikaruokapaikkoja, käveltiin, pyöräiltiin jne. Onneksi olin teini ja nuori 80- ja 90-luvuilla.

Esimerkit ovat kyllä totta, mutta erikoista, että ajattelet ysäriä, eli ehkä ulkonäköpaineiden kannalta kaikkein synkintä lähihistorian ajanjaksoa, nykyaikaa helpommaksi. 

Nykyään ihanteena on terve, treenattu, mutta kurvikas kroppa, joka on paljon luonnollisempi, kuin ysärin langanlaiha ihanne. Nämä pepuntäytöt ovat niin marginaali-ilmiö, ettei ne ihan tavallista ihmistä kosketa. Se ihanne on jo muutenkin mennyt ohi, mutta oli kyllä tapetilla 5-10v sitten. Jopa Kardashianit ovat ne täytteensä poistaneet. Ysärillä sama juttu oli rintojen kanssa ja naistähdet hankkivat kilpaa silikoneja. 90-luvulla oli Pamela, 2010-luvulla oli Kim, mutta kuinka moni ihan oikeasti halusi siltä näyttää.

Nykyihanteesta se, että kaikki ei toki voi olla yhtä aikaa treenattuja, hoikkia ja samalla kurvikkaita, eli siihen ihanteeseen ei aina voi päästä. Geenitkin on siinä rajana. Silti esim. salilla käynti on nykyään ihan tavallinen juttu, siinä missä perus langanlaiha ysärimalli ei varmaan saanut edes yhtä punnerrusta, tai vatsaliikettä aikaan. 

Kyllä hoikkuutta nytkin ihannoidaan, mutta se on sellainen terveen lihaksiston omaava, normaalipainon rajoissa oleva hoikkuus, eikä mikään riutunut epäterve langanlaihuus. Se, että tuo muoti sai nimensä heroiiniin kuolemassa olevilta narkkareilta (eli kyseessä siis heroin chic) kertoo kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea ja sen täyttämiä selfie-kuvia suodattimineen, mikä on vain hyvä asia. Sometähdet eivät kilpailleet perseen- ja huultentäytöillä, takapuoli sai olla pieni, eikä sitä tarvinnut edes treenata isoksi (loistavaa, en haluaisi nähdä edes noita kuvia). Ei ollut mielestäni niin paljon ulkonäköpaineita nuorille kuin nykyään. Musiikki oli kiinnostavampaa ja monipuolisempaa. Ihmiset olivat hoikempia, kun ei ollut niin paljon pikaruokapaikkoja, käveltiin, pyöräiltiin jne. Onneksi olin teini ja nuori 80- ja 90-luvuilla.

Esimerkit ovat kyllä totta, mutta erikoista, että ajattelet ysäriä, eli ehkä ulkonäköpaineiden kannalta kaikkein synkintä lähihistorian ajanjaksoa, nykyaikaa helpommaksi. 

Nykyään ihanteena on terve, treenattu, mutta kurvikas kroppa, joka on paljon luonnollisempi, kuin ysärin langanlaiha ihanne. Nämä pepuntäytöt ovat niin marginaali-ilmiö, ettei ne ihan tavallista ihmistä kosketa. Se ihanne on jo muutenkin mennyt ohi, mutta oli kyllä tapetilla 5-10v sitten. Jopa Kardashianit ovat ne täytteensä poistaneet. Ysärillä sama juttu oli rintojen kanssa ja naistähdet hankkivat kilpaa silikoneja. 90-luvulla oli Pamela, 2010-luvulla oli Kim, mutta kuinka moni ihan oikeasti halusi siltä näyttää.

Nykyihanteesta se, että kaikki ei toki voi olla yhtä aikaa treenattuja, hoikkia ja samalla kurvikkaita, eli siihen ihanteeseen ei aina voi päästä. Geenitkin on siinä rajana. Silti esim. salilla käynti on nykyään ihan tavallinen juttu, siinä missä perus langanlaiha ysärimalli ei varmaan saanut edes yhtä punnerrusta, tai vatsaliikettä aikaan. 

Kyllä hoikkuutta nytkin ihannoidaan, mutta se on sellainen terveen lihaksiston omaava, normaalipainon rajoissa oleva hoikkuus, eikä mikään riutunut epäterve langanlaihuus. Se, että tuo muoti sai nimensä heroiiniin kuolemassa olevilta narkkareilta (eli kyseessä siis heroin chic) kertoo kaiken. 

Olet ihan oikeassa tässä. Tämä salilla käymisen kulttuuri on oikeasti kaikkine pepputreeneineenkin paljon terveempi juttu kuin ysärin superlaihuuden ihannointi.

Kaipaan tietyssä mielessä milleniumin aikoihin ja ysärille, mutta täytyy tietysti huomata nämä silloisen kulttuurin huonotkin puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muisteluksia Oulusta, olen ollut 90-luvun 11-20 vuotias.

Valtavirran nuorisokulttuuri oli hyvin yhtenäistä ja rajoittavaa. Kaikilla piti olla samanlaiset farkut ja sama tukka. Trendit muuttuivat huomattavasti hitaammin. Keskeinen ideoiden lähde oli USA ja vaikutuskanava MTV. Myös Britannia nosti profiiliaan. Muilta kielialueilta ei osattu ammentaa mitään.

Hevareita ja muita alakulttuureita kai oli tuolloinkin, mutta ei minun piireissäni. Kaikki kuuntelivat samaa musaa (alussa NKOTB, Madonna, Michael Jackson, myöhemmin vähän laajemmin esim. Neljä Ruusua, Don Huonot)

Hoikkuus oli ainoa sopiva muotti, ylipainoiset olivat auttamatta marginaalissa. Missään ei näkynyt toisenlaisia kehoja, kaikki olivat vaaleaihoisia ja laihoja. Läskejä haukuttiin avoimesti, Painonvartijat oli kova juttu. Olin ensimmäistä kertaa PV-ryhmässä n. 15-vuotiaana.

Kotibileitä pidettiin ja niissä juotiin. Vain suositut kutsuttiin, suosituimmuus perustui lähinnä ulkonäköön. Sain kaverini kanssa kutsun vain kahdesti. Menimme, mutta vietimme illan kahdestaan, koska meidän kanssamme ei kuitenkaan oltu.

Moni nuori poltti tupakkaa. Ikäraja oli 16-vuotta, mutta myös nuoremmille löytyi aina hakija.

Harrastuksista ykkönen oli laskettelu, sitä oli "pakko" tehdä ollakseen cool. Tanssikursseille tai aerobic-tyyppiseen ryhmäliikuntaan osallistuminen oli myös suotavaa. Tosi moni luki paljon esim. nuortenkirjoja, mutta se ei ollut harrastus, koska kaikki tekivät sitä.

Olen usein miettinyt, että nykynuorten kasvuympäristö on merkittävästi terveempi. Esim. ulkonäköön kohdistuvat odotukset eivät ole enää yhtä raskaita, erilaisuutta sallitaan ja jopa arvostetaan. Myös omannäköisten valintojen teko on helpompaa, saa harrastaa sitä mistä tykkää. Silti nuoret voi huonommin, ainakin tilastojen valossa. Se on mysteeri.

Minä taas näen asian toisin. Minusta olisi kaameampaa olla nuori nykyaikana juuri mainitsemiesi syiden takia. Oli tavallaan helppoa, kun oli yksi normi, jota seurata. Olisin varmasti mennyt sekaisin, jos olisi pitänyt tiedostavasti alkaa miettiä mihin LGBTQ-genreen pitäisi kuulua.

En kuulunut suosittuihin 90-luvulla, mutta hoikka olin. Siihen ei tarvittu mitään erityistä. Ei vain ollut käden ulottuvilla kaiken aikaa jotakin naposteltavaa, eikä olisi ollut varaakaan. Joskus harvoin kun mentiin pizzalle kavereiden kanssa, se tilattiin puolitettuna. Harrastuksiin kuljin itse kävellen tai yleensä pyörällä.

Koko ajan oli jotakin tekemistä. Oli harrastuksia useana iltana. Jos ei ollut, tavattiin kavereita. Opiskeluaika yliopistossa oli tosiaan mahtavaa. Festareilla ja konserteissa tuli käytyä paljon.

Ei sellaisia olekaan kun LGBTQ-"genret", ei nyt puhuta mistään musiikista. Eikä kukaan myöskään mieti mihin kuuluu. Jos olet hetero, ja sulla ei ole mitään ristiriitaa sukupuolen kanssa, et kuulu niistä mihinkään, eli siinä oli ne mietinnät. Siis ihan oikeasti olet sitä mieltä, että esim. homous on joku valinta? Ja että nykyään päätetään joku genre, kuten vaikka musamaku? Edelleen se suurin osa ihmisistä on heteroita, eikä asia ole muuttunut mihinkään. Ihan sama, kun joku sanoisi, että oli se ysärillä niin hankalaa, kun piti miettiä mihin "kätisyysgenreen" kuuluu, koska toisin kuin 50-luvulla vasenkäisitä ei enää syrjitä ja yritetä "parantaa". No jos olet oikekätinen, niin kuin suurinosa, niin ei varmaan tarvita kovin ihmeellistä miettimistä.

Kukaan noihin vähemmistöihin kuuluva ei halua ainakaan suvaitsevaisuuden osalta palata minnekään ysärille, koska se tarkoittaa käytännössä kaappiin paluuta, tai elämää jatkuvan hyljeksinnän uhrina. Suomessa sai vielä ysärin puoleen väliin saakka ihan laillisesti antaa potkut, tai häätää kämpästä seksuaalisuuden takia, ennen kuin se lisättiin lakiin. Senkin jälkeen se onnistui käytännössä hyvin helposti, koska asiasta ei kehdattaisi tehdä isoa numeroa, kuten kävisi nykyään. 

Suurin ihmisistä ei ylipäätään halua mitään "yhtä normia, jota seurata", vaan nimenomaan olla vapaasti, koska muuten ois Pohjois-Koreaan aikamoinen tunku.

 

Vielä ysäillä naiset ottivat aurinkoa ilman bikinien yläosia eikä kukaan asiasta kauhistellut netissä mutta nykyään "peppubikinit" aiheuttavan kohun samoin kuin naiset ketkä ovat rannalla ilman liivejä.

Ollaan siis tosiaan menty paljon puritaanisempaan suuntaan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä ysäillä naiset ottivat aurinkoa ilman bikinien yläosia eikä kukaan asiasta kauhistellut netissä mutta nykyään "peppubikinit" aiheuttavan kohun samoin kuin naiset ketkä ovat rannalla ilman liivejä.

Ollaan siis tosiaan menty paljon puritaanisempaan suuntaan Suomessa.

En mä kyllä Suomessa muista ikinä nähneeni yläosattomissa auringonottoa, siis niin, että oltaisiin selällään. Mahallaan on joku saattanut bikinit avata, ettei tule selkään rajoja. Ja nyt en puhu mistään mökkirannasta, vaan tyyliin kaupungin julkisesta uimarannasta, tai -altaasta.

Välimeren lomilla sitä kyllä näki ja näkee edelleen. Ja se oli suomalaisnäkökulmasta erikoinen juttu jo silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea ja sen täyttämiä selfie-kuvia suodattimineen, mikä on vain hyvä asia. Sometähdet eivät kilpailleet perseen- ja huultentäytöillä, takapuoli sai olla pieni, eikä sitä tarvinnut edes treenata isoksi (loistavaa, en haluaisi nähdä edes noita kuvia). Ei ollut mielestäni niin paljon ulkonäköpaineita nuorille kuin nykyään. Musiikki oli kiinnostavampaa ja monipuolisempaa. Ihmiset olivat hoikempia, kun ei ollut niin paljon pikaruokapaikkoja, käveltiin, pyöräiltiin jne. Onneksi olin teini ja nuori 80- ja 90-luvuilla.

Esimerkit ovat kyllä totta, mutta erikoista, että ajattelet ysäriä, eli ehkä ulkonäköpaineiden kannalta kaikkein synkintä lähihistorian ajanjaksoa, nykyaikaa helpommaksi. 

Nykyään ihanteena on terve, treenattu, mutta kurvikas kroppa, joka on paljon luonnollisempi, kuin ysärin langanlaiha ihanne. Nämä pepuntäytöt ovat niin marginaali-ilmiö, ettei ne ihan tavallista ihmistä kosketa. Se ihanne on jo muutenkin mennyt ohi, mutta oli kyllä tapetilla 5-10v sitten. Jopa Kardashianit ovat ne täytteensä poistaneet. Ysärillä sama juttu oli rintojen kanssa ja naistähdet hankkivat kilpaa silikoneja. 90-luvulla oli Pamela, 2010-luvulla oli Kim, mutta kuinka moni ihan oikeasti halusi siltä näyttää.

Nykyihanteesta se, että kaikki ei toki voi olla yhtä aikaa treenattuja, hoikkia ja samalla kurvikkaita, eli siihen ihanteeseen ei aina voi päästä. Geenitkin on siinä rajana. Silti esim. salilla käynti on nykyään ihan tavallinen juttu, siinä missä perus langanlaiha ysärimalli ei varmaan saanut edes yhtä punnerrusta, tai vatsaliikettä aikaan. 

Kyllä hoikkuutta nytkin ihannoidaan, mutta se on sellainen terveen lihaksiston omaava, normaalipainon rajoissa oleva hoikkuus, eikä mikään riutunut epäterve langanlaihuus. Se, että tuo muoti sai nimensä heroiiniin kuolemassa olevilta narkkareilta (eli kyseessä siis heroin chic) kertoo kaiken. 

Olet ihan oikeassa tässä. Tämä salilla käymisen kulttuuri on oikeasti kaikkine pepputreeneineenkin paljon terveempi juttu kuin ysärin superlaihuuden ihannointi.

Kaipaan tietyssä mielessä milleniumin aikoihin ja ysärille, mutta täytyy tietysti huomata nämä silloisen kulttuurin huonotkin puolet.

Juu. Usein mallit olivat langan laihoja ja heitä pidettiin kauniina. Ero onkin siinä, että me tavikset ymmärsimme esikuvien olevan kaukaisia haaveita. Ei ollut mahdollisuutta mennä rasvaimuun tai plastiikkakirurgille. Kukaan ei olettanut sinun näyttävän samalta kuin huippumalli. Riitti, jos meikki oli samanlainen. Sitä paitsi ysärillä pukeuduttiin ylisuuriin vaatteisiin, joihin olisi ollut tarpeen tullen helppo piilottaa muutama ylikilo. Itse olin kokoa 34-36, mutta ostin XL-koon t-paitoja ja huppareita kuten kaikki muutkin. Farkkujen piti olla Levikset, joita nykyään kaikki faija- tai mutsifarkuiksi nimitetään. En tiedä mitä eroa niillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vielä ysäillä naiset ottivat aurinkoa ilman bikinien yläosia eikä kukaan asiasta kauhistellut netissä mutta nykyään "peppubikinit" aiheuttavan kohun samoin kuin naiset ketkä ovat rannalla ilman liivejä.

Ollaan siis tosiaan menty paljon puritaanisempaan suuntaan Suomessa.

Öh, ysärillä ei ollut nettiä somen merkityksessä. Eikä ollut kaikkialla vaaraa joutua kuvatuksi. Jos olisikin joutunut, julkaiseminen olisi ollut toinen juttu. Juorut kulkivat vain suusta suuhun eivätkä juuri kotikontuja kauemmas. Kultamekkotytöstä tuskin olisi tullut koko kansan julkkista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea ja sen täyttämiä selfie-kuvia suodattimineen, mikä on vain hyvä asia. Sometähdet eivät kilpailleet perseen- ja huultentäytöillä, takapuoli sai olla pieni, eikä sitä tarvinnut edes treenata isoksi (loistavaa, en haluaisi nähdä edes noita kuvia). Ei ollut mielestäni niin paljon ulkonäköpaineita nuorille kuin nykyään. Musiikki oli kiinnostavampaa ja monipuolisempaa. Ihmiset olivat hoikempia, kun ei ollut niin paljon pikaruokapaikkoja, käveltiin, pyöräiltiin jne. Onneksi olin teini ja nuori 80- ja 90-luvuilla.

Esimerkit ovat kyllä totta, mutta erikoista, että ajattelet ysäriä, eli ehkä ulkonäköpaineiden kannalta kaikkein synkintä lähihistorian ajanjaksoa, nykyaikaa helpommaksi. 

Nykyään ihanteena on terve, treenattu, mutta kurvikas kroppa, joka on paljon luonnollisempi, kuin ysärin langanlaiha ihanne. Nämä pepuntäytöt ovat niin marginaali-ilmiö, ettei ne ihan tavallista ihmistä kosketa. Se ihanne on jo muutenkin mennyt ohi, mutta oli kyllä tapetilla 5-10v sitten. Jopa Kardashianit ovat ne täytteensä poistaneet. Ysärillä sama juttu oli rintojen kanssa ja naistähdet hankkivat kilpaa silikoneja. 90-luvulla oli Pamela, 2010-luvulla oli Kim, mutta kuinka moni ihan oikeasti halusi siltä näyttää.

Nykyihanteesta se, että kaikki ei toki voi olla yhtä aikaa treenattuja, hoikkia ja samalla kurvikkaita, eli siihen ihanteeseen ei aina voi päästä. Geenitkin on siinä rajana. Silti esim. salilla käynti on nykyään ihan tavallinen juttu, siinä missä perus langanlaiha ysärimalli ei varmaan saanut edes yhtä punnerrusta, tai vatsaliikettä aikaan. 

Kyllä hoikkuutta nytkin ihannoidaan, mutta se on sellainen terveen lihaksiston omaava, normaalipainon rajoissa oleva hoikkuus, eikä mikään riutunut epäterve langanlaihuus. Se, että tuo muoti sai nimensä heroiiniin kuolemassa olevilta narkkareilta (eli kyseessä siis heroin chic) kertoo kaiken. 

Olet ihan oikeassa tässä. Tämä salilla käymisen kulttuuri on oikeasti kaikkine pepputreeneineenkin paljon terveempi juttu kuin ysärin superlaihuuden ihannointi.

Kaipaan tietyssä mielessä milleniumin aikoihin ja ysärille, mutta täytyy tietysti huomata nämä silloisen kulttuurin huonotkin puolet.

Juu. Usein mallit olivat langan laihoja ja heitä pidettiin kauniina. Ero onkin siinä, että me tavikset ymmärsimme esikuvien olevan kaukaisia haaveita. Ei ollut mahdollisuutta mennä rasvaimuun tai plastiikkakirurgille. Kukaan ei olettanut sinun näyttävän samalta kuin huippumalli. Riitti, jos meikki oli samanlainen. Sitä paitsi ysärillä pukeuduttiin ylisuuriin vaatteisiin, joihin olisi ollut tarpeen tullen helppo piilottaa muutama ylikilo. Itse olin kokoa 34-36, mutta ostin XL-koon t-paitoja ja huppareita kuten kaikki muutkin. Farkkujen piti olla Levikset, joita nykyään kaikki faija- tai mutsifarkuiksi nimitetään. En tiedä mitä eroa niillä on.

No sun ysäri on ollut sitten eri, kuin monen muun. Mun muistoissa on vaan ne nirunarutopit, napapaidat napakoruineen. Ja sitten kun ne meni pois muodista vuosikymmenen loppua kohden tulikin ne matalat farkut, eli aina oli keskivartalo jotenkin paljaana. Ja talvellakin tytöt käveli takki auki napa näkyvillä vanhemmat kauhisteli.

Ja nimenomaan ei osattu erottaa aitoa ja haavetta, koska kukaan ei oikein vielä ymmärtänyt kuvankäsittelyn päälle, kuten nykyään. Siksi ei tajuttu, että joku lehden mainoskuva ei ole ehkä aito.

Ja siis kyllähän niitä langanlaihoja tyttöjä oli ihan oikeassakin elämässä ympärillä. Kaikilla varmaan ainakin se yksi yläastekaveri, joka on 175cm ja  painaa 50kg ja sanoo "siis mä voin syödä ihan mitä vaan". Jotkut oli linnunluisia luonnostaan, jotkut näännytyksen tuloksena. 

Suomessa ei ole yhtäkään yläasteikäistä, joka on käynyt pepunkohotuksessa, mutta noita langanlaihoja oli meidän koulussa kymmenittäin. Se oli siis hyvin oikeaa elämää ja rankkaa sellaista niille, ketkä eivät tuolta näyttäneet.

Kaikilla piti olla Levikset. Ja mieluusti 501 malli. Mulla oli jotkut Tallinnasta ostetut kopiot. Viikonloppuisin piti kännätä ja niitä, jotka eivät juopotelleet, kutsuttiin nörteiksi. Itse lukeudun tähän kastiin. Koulussa kiusattiin ulkonäöstä. Murehdin löydänkö koskaan poikaystävää.

Näin iloiset muistot mulla. Ahdistaa, kun ajattelenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut somea ja sen täyttämiä selfie-kuvia suodattimineen, mikä on vain hyvä asia. Sometähdet eivät kilpailleet perseen- ja huultentäytöillä, takapuoli sai olla pieni, eikä sitä tarvinnut edes treenata isoksi (loistavaa, en haluaisi nähdä edes noita kuvia). Ei ollut mielestäni niin paljon ulkonäköpaineita nuorille kuin nykyään. Musiikki oli kiinnostavampaa ja monipuolisempaa. Ihmiset olivat hoikempia, kun ei ollut niin paljon pikaruokapaikkoja, käveltiin, pyöräiltiin jne. Onneksi olin teini ja nuori 80- ja 90-luvuilla.

Esimerkit ovat kyllä totta, mutta erikoista, että ajattelet ysäriä, eli ehkä ulkonäköpaineiden kannalta kaikkein synkintä lähihistorian ajanjaksoa, nykyaikaa helpommaksi. 

Nykyään ihanteena on terve, treenattu, mutta kurvikas kroppa, joka on paljon luonnollisempi, kuin ysärin langanlaiha ihanne. Nämä pepuntäytöt ovat niin marginaali-ilmiö, ettei ne ihan tavallista ihmistä kosketa. Se ihanne on jo muutenkin mennyt ohi, mutta oli kyllä tapetilla 5-10v sitten. Jopa Kardashianit ovat ne täytteensä poistaneet. Ysärillä sama juttu oli rintojen kanssa ja naistähdet hankkivat kilpaa silikoneja. 90-luvulla oli Pamela, 2010-luvulla oli Kim, mutta kuinka moni ihan oikeasti halusi siltä näyttää.

Nykyihanteesta se, että kaikki ei toki voi olla yhtä aikaa treenattuja, hoikkia ja samalla kurvikkaita, eli siihen ihanteeseen ei aina voi päästä. Geenitkin on siinä rajana. Silti esim. salilla käynti on nykyään ihan tavallinen juttu, siinä missä perus langanlaiha ysärimalli ei varmaan saanut edes yhtä punnerrusta, tai vatsaliikettä aikaan. 

Kyllä hoikkuutta nytkin ihannoidaan, mutta se on sellainen terveen lihaksiston omaava, normaalipainon rajoissa oleva hoikkuus, eikä mikään riutunut epäterve langanlaihuus. Se, että tuo muoti sai nimensä heroiiniin kuolemassa olevilta narkkareilta (eli kyseessä siis heroin chic) kertoo kaiken. 

Olet ihan oikeassa tässä. Tämä salilla käymisen kulttuuri on oikeasti kaikkine pepputreeneineenkin paljon terveempi juttu kuin ysärin superlaihuuden ihannointi.

Kaipaan tietyssä mielessä milleniumin aikoihin ja ysärille, mutta täytyy tietysti huomata nämä silloisen kulttuurin huonotkin puolet.

Juu. Usein mallit olivat langan laihoja ja heitä pidettiin kauniina. Ero onkin siinä, että me tavikset ymmärsimme esikuvien olevan kaukaisia haaveita. Ei ollut mahdollisuutta mennä rasvaimuun tai plastiikkakirurgille. Kukaan ei olettanut sinun näyttävän samalta kuin huippumalli. Riitti, jos meikki oli samanlainen. Sitä paitsi ysärillä pukeuduttiin ylisuuriin vaatteisiin, joihin olisi ollut tarpeen tullen helppo piilottaa muutama ylikilo. Itse olin kokoa 34-36, mutta ostin XL-koon t-paitoja ja huppareita kuten kaikki muutkin. Farkkujen piti olla Levikset, joita nykyään kaikki faija- tai mutsifarkuiksi nimitetään. En tiedä mitä eroa niillä on.

No sun ysäri on ollut sitten eri, kuin monen muun. Mun muistoissa on vaan ne nirunarutopit, napapaidat napakoruineen. Ja sitten kun ne meni pois muodista vuosikymmenen loppua kohden tulikin ne matalat farkut, eli aina oli keskivartalo jotenkin paljaana. Ja talvellakin tytöt käveli takki auki napa näkyvillä vanhemmat kauhisteli.

Ja nimenomaan ei osattu erottaa aitoa ja haavetta, koska kukaan ei oikein vielä ymmärtänyt kuvankäsittelyn päälle, kuten nykyään. Siksi ei tajuttu, että joku lehden mainoskuva ei ole ehkä aito.

Ja siis kyllähän niitä langanlaihoja tyttöjä oli ihan oikeassakin elämässä ympärillä. Kaikilla varmaan ainakin se yksi yläastekaveri, joka on 175cm ja  painaa 50kg ja sanoo "siis mä voin syödä ihan mitä vaan". Jotkut oli linnunluisia luonnostaan, jotkut näännytyksen tuloksena. 

Suomessa ei ole yhtäkään yläasteikäistä, joka on käynyt pepunkohotuksessa, mutta noita langanlaihoja oli meidän koulussa kymmenittäin. Se oli siis hyvin oikeaa elämää ja rankkaa sellaista niille, ketkä eivät tuolta näyttäneet.

Joo kyllä ysikytluvun nuorisokulttuurin laihuuden ihannointi oli ihan tosi juttu mustakin.

Onkohan asiaan liittyen anoreksiatilastot kaunistuneet noista päivistä? Tunsin parikin tyttöä, jotka tuohon silloin sairastuivat meillä päin ja olen käsittänyt, että aika yleistä tuo taisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla piti olla Levikset. Ja mieluusti 501 malli. Mulla oli jotkut Tallinnasta ostetut kopiot. Viikonloppuisin piti kännätä ja niitä, jotka eivät juopotelleet, kutsuttiin nörteiksi. Itse lukeudun tähän kastiin. Koulussa kiusattiin ulkonäöstä. Murehdin löydänkö koskaan poikaystävää.

Näin iloiset muistot mulla. Ahdistaa, kun ajattelenkin.

Tutulta kuulostaa, vaatteiden arvostelu ja viikonloppuryyppääminen olivat ysärinuoruuden elementtejä ehdottomasti myös.

Vierailija kirjoitti:

Parempaa. Juostiin ulkona, luettiin kirjoja ja lapset sai olla lapsia pidempään.

Miksi sitten valitettiin ihan päinvastaisesta?

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla piti olla Levikset. Ja mieluusti 501 malli. Mulla oli jotkut Tallinnasta ostetut kopiot. Viikonloppuisin piti kännätä ja niitä, jotka eivät juopotelleet, kutsuttiin nörteiksi. Itse lukeudun tähän kastiin. Koulussa kiusattiin ulkonäöstä. Murehdin löydänkö koskaan poikaystävää.

Näin iloiset muistot mulla. Ahdistaa, kun ajattelenkin.

Joo, hirveät oli paineet päästä neitsyydestä ja saada poikakaveri. Suosituimmat tytöt pääsivät neitsyydestään jo 13-14-vuotiaana. Me nörtit sitten joskus 17-vuotiaana tai vanhempina. Jos oma lapseni 13-vuotiaana kertoisi harrastaneensa seksiä, ensiksi tulisi kai mieleen soittaa poliisille.

ei ollut varaa syödä missää burger paikassa, kortongit piti itse ostaa ja seksiä oli vain vklp jolloin piti kännätä muutenkin, perseseksiä ei ollut vielä kuin vasta sit kun suhde vakiintui

Hyvää aikaahan se ysäri oli, jopa lama-aika, ainakin itselleni. Olin kova musadiggari ja koko ajan satoi karkkia taivaalta: aluksi Metallica ja Gunnarit, sitten heti Nirvana ja co, sitten brittipop kuten Oasis ja Blur.. ja rakastin näitä kaikkia. Mistään ysäridancesta en todellakaan tykännyt, tämä oli vähän sellaista juntimpaa hommaa.

Koulussa mentiin suhteellisen perinteisin opetusmenetelmin, siellä ei tykätty käydä, mutta opittiin. Ei ole sattumaa että nuorten älykkyyden korkein vuosi on ollut vuosi 1997. Sitten alkoi lasku (netti alkoi vähitellen laajentua). Oppilaiden erot ei olleet niin isoja; toki aina oli todella hyviä oppilaita, sitten tosi huonoja, mutta railo ei ollut niin iso. Keskimäärin oppilaat oli siinä jossakin kasin numeron molemmin puolin ja varmaan monella kyse oli siitä, että tehtiin vain välttämätön eikä jaksettu stressata koulusta. 

Olen syntynyt 1979, eli minulla oli analoginen lapsuus, digitaalinen aikuisuus. Se on vaikuttanut moneen näin aikuisenakin, kuten esim siihen että pystyn yhä edelleen lukemaan kirjaa vaikka junamatkoilla. Uskon, että syy on juuri tässä. 

Ihan parasta aikaa! Festareilla, kavereiden kanssa hengailtiin kaikki vapaat, käytiin reissuissa Lapissa ja muualla. Sai sekoilla vapaasti (tarkoitan alkoholua juoda joskus liikaa, hengailla väärien jätkien kanssa ym) ja kellään ei ollut somea, että sinne olusi joutunut kuvineen päivineen.

Ei ollut Tinderiä, jätkiä ja ihmisiä tavattiin kasvotusten milloin missäkin ja tutustuttiin.

Kyllä olisi nykypäivänä ahdistavaa olla nuori, joku 18 -25 v.

Paperisesta City-lehdestä oli kiva katsoa viikonlopun menoja, tuli juopoteltua lasipulloista olutta kesäisin ulkona, yöt meni kartsalla tosiaan, ei ollut karvarannejengejä uhkailemassa (tosin Tikkurilan asemalla oli joka viikonloppu kunnon joukkotappeluja), ei tarvinnut käyttää mitään somea, oli kunnon tyylikkäitä 2-tahtimopoja vielä ysärin alussa, ei ollut mitään nihilistisiä vihervasureiden keksimiä pysäköintinatsirajoituksia eikä Tikkurila-Hiekkaharju-akselia oltu rakennettu täyteen rumia, kolhoja rakennuksia. Lama iski ysärillä, mutta meillä oli mielikuvitusta moneen rahaakin tuottavaan hommaan. Ei siis lama näkynyt meidän elämässä juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan parasta aikaa! Festareilla, kavereiden kanssa hengailtiin kaikki vapaat, käytiin reissuissa Lapissa ja muualla. Sai sekoilla vapaasti (tarkoitan alkoholua juoda joskus liikaa, hengailla väärien jätkien kanssa ym) ja kellään ei ollut somea, että sinne olusi joutunut kuvineen päivineen.

Ei ollut Tinderiä, jätkiä ja ihmisiä tavattiin kasvotusten milloin missäkin ja tutustuttiin.

Kyllä olisi nykypäivänä ahdistavaa olla nuori, joku 18 -25 v.

Somettomuus oli valtava siunaus, olen ajatellut jälkeenpäin ja niin varmasti miljoonat muutkin. Ja se, että kameroita ei ollut kaikkialla.

90-luvulla aloitin koulun. Elämä oli enimmäkseen mukavaa ja huoletonta. Pahinta oli se, että namusetiä oli paljon ja he kyttäsivät lapsia koulun lähistöllä. Välillä törmäsi myös juoppoihin ja narkkareihin, mikä ei tietysti lapsesta ollut mukavaa. Mutta sain liikkua pyöräillen missä halusin. Kävin ilman vamhempia muun muassa kirjastossa ja kiskalla.

Leikittiin paljon ulkona muiden lasten kanssa, kirkonrottaa ja sen sellaista. Välillä keräilimme roskia ja rakensimme niistä jotain. Lähes kaikki lapset olivat hoikkia, aktiivisia ja omatoimisia. Heti ekalla luokalla sai mennä koulusta suoraan kotiin, eikä tarvinnut olla väkisin iltapäiväkerhossa. Vanhemmat lapset huolehtivat nuoremmista lapsista.

Pelattiin tamagotcheilla, ja joillain oli tietokoneet, joilla pelailla pelejä. Leluja oli maltillinen määrä. Jokainen aloitti jonkun harrastuksen aika nuorena. Niin ja aikuisista kukaan ei ollut kiinnostunut merkkivaatteista, sisustuksesta tai muusta materiaalisesta hömpästä. Aikuiset katsoivat telkkaria, harrastivat jotain ja tykkäsivät juhlia viikonloppuisin. Lapset olivat keskenään, ja se vasta olikin hauskaa.

Syötiin kenen luona milloinkin ja välillä kutsuttiin kylään 10 naapurin lasta. Kavereita sai helposti. Koulussa oli tiukka ja ammattimainen opettaja, joka ei sietänyt yhtään riehumista. Kaikilta odotettiin nopeaa oppimista muun muassa matematiikan ja äidinkielen saralla. Saatiin pukeutua jo lapsena kuten haluttiin ja aloittaa meikkaaminen milloin huvittaa, hillitysti tietenkin. Ylipäänsä lapsilla oli tietyt rajat, mutta niiden sisällä sai toimia täysin vapaasti.