90-luvun nuori, millaista elämäsi oli silloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muisteluksia Oulusta, olen ollut 90-luvun 11-20 vuotias.

Valtavirran nuorisokulttuuri oli hyvin yhtenäistä ja rajoittavaa. Kaikilla piti olla samanlaiset farkut ja sama tukka. Trendit muuttuivat huomattavasti hitaammin. Keskeinen ideoiden lähde oli USA ja vaikutuskanava MTV. Myös Britannia nosti profiiliaan. Muilta kielialueilta ei osattu ammentaa mitään.

Hevareita ja muita alakulttuureita kai oli tuolloinkin, mutta ei minun piireissäni. Kaikki kuuntelivat samaa musaa (alussa NKOTB, Madonna, Michael Jackson, myöhemmin vähän laajemmin esim. Neljä Ruusua, Don Huonot)

Hoikkuus oli ainoa sopiva muotti, ylipainoiset olivat auttamatta marginaalissa. Missään ei näkynyt toisenlaisia kehoja, kaikki olivat vaaleaihoisia ja laihoja. Läskejä haukuttiin avoimesti, Painonvartijat oli kova juttu. Olin ensimmäistä kertaa PV-ryhmässä n. 15-vuotiaana.

Kotibileitä pidettiin ja niissä juotiin. Vain suositut kutsuttiin, suosituimmuus perustui lähinnä ulkonäköön. Sain kaverini kanssa kutsun vain kahdesti. Menimme, mutta vietimme illan kahdestaan, koska meidän kanssamme ei kuitenkaan oltu.

Moni nuori poltti tupakkaa. Ikäraja oli 16-vuotta, mutta myös nuoremmille löytyi aina hakija.

Harrastuksista ykkönen oli laskettelu, sitä oli "pakko" tehdä ollakseen cool. Tanssikursseille tai aerobic-tyyppiseen ryhmäliikuntaan osallistuminen oli myös suotavaa. Tosi moni luki paljon esim. nuortenkirjoja, mutta se ei ollut harrastus, koska kaikki tekivät sitä.

Olen usein miettinyt, että nykynuorten kasvuympäristö on merkittävästi terveempi. Esim. ulkonäköön kohdistuvat odotukset eivät ole enää yhtä raskaita, erilaisuutta sallitaan ja jopa arvostetaan. Myös omannäköisten valintojen teko on helpompaa, saa harrastaa sitä mistä tykkää. Silti nuoret voi huonommin, ainakin tilastojen valossa. Se on mysteeri.

Minä taas näen asian toisin. Minusta olisi kaameampaa olla nuori nykyaikana juuri mainitsemiesi syiden takia. Oli tavallaan helppoa, kun oli yksi normi, jota seurata. Olisin varmasti mennyt sekaisin, jos olisi pitänyt tiedostavasti alkaa miettiä mihin LGBTQ-genreen pitäisi kuulua.

En kuulunut suosittuihin 90-luvulla, mutta hoikka olin. Siihen ei tarvittu mitään erityistä. Ei vain ollut käden ulottuvilla kaiken aikaa jotakin naposteltavaa, eikä olisi ollut varaakaan. Joskus harvoin kun mentiin pizzalle kavereiden kanssa, se tilattiin puolitettuna. Harrastuksiin kuljin itse kävellen tai yleensä pyörällä.

Koko ajan oli jotakin tekemistä. Oli harrastuksia useana iltana. Jos ei ollut, tavattiin kavereita. Opiskeluaika yliopistossa oli tosiaan mahtavaa. Festareilla ja konserteissa tuli käytyä paljon.

Ei sellaisia olekaan kun LGBTQ-"genret", ei nyt puhuta mistään musiikista. Eikä kukaan myöskään mieti mihin kuuluu. Jos olet hetero, ja sulla ei ole mitään ristiriitaa sukupuolen kanssa, et kuulu niistä mihinkään, eli siinä oli ne mietinnät. Siis ihan oikeasti olet sitä mieltä, että esim. homous on joku valinta? Ja että nykyään päätetään joku genre, kuten vaikka musamaku? Edelleen se suurin osa ihmisistä on heteroita, eikä asia ole muuttunut mihinkään. Ihan sama, kun joku sanoisi, että oli se ysärillä niin hankalaa, kun piti miettiä mihin "kätisyysgenreen" kuuluu, koska toisin kuin 50-luvulla vasenkäisitä ei enää syrjitä ja yritetä "parantaa". No jos olet oikekätinen, niin kuin suurinosa, niin ei varmaan tarvita kovin ihmeellistä miettimistä.

Kukaan noihin vähemmistöihin kuuluva ei halua ainakaan suvaitsevaisuuden osalta palata minnekään ysärille, koska se tarkoittaa käytännössä kaappiin paluuta, tai elämää jatkuvan hyljeksinnän uhrina. Suomessa sai vielä ysärin puoleen väliin saakka ihan laillisesti antaa potkut, tai häätää kämpästä seksuaalisuuden takia, ennen kuin se lisättiin lakiin. Senkin jälkeen se onnistui käytännössä hyvin helposti, koska asiasta ei kehdattaisi tehdä isoa numeroa, kuten kävisi nykyään. 

Suurin ihmisistä ei ylipäätään halua mitään "yhtä normia, jota seurata", vaan nimenomaan olla vapaasti, koska muuten ois Pohjois-Koreaan aikamoinen tunku.

 

Tämä vastaus kuvastaa nykyaikaa. Kirjoittaja esitti oman mielipiteensä ajasta. Et kerro loukkaannuitko omasta puolestasi vai muiden puolesta. Se nykyajassa on ristiriitaista. Kaikki saavat olla erilaisia. Kuitenkin vain yksi mielipide on sallittu.

Ja nykyään pidetään melkein epänormaalina, jos haluaa kohottaa kuntoaan esim. uimalla ja hiihtäen, eikä salilla perslihaksia kehittäen, ei tämä meno kovin avarakatseista ole. jos pyöräilee, niin pitäisi olla kallis pyörä jne. Kauneusihanteet toki muuttuvat, mutta tämä somepelleily  ja prostituution ihannoiminen mediassa on rasittavaa. 

Vierailija kirjoitti:

ei ollut varaa syödä missää burger paikassa, kortongit piti itse ostaa ja seksiä oli vain vklp jolloin piti kännätä muutenkin, perseseksiä ei ollut vielä kuin vasta sit kun suhde vakiintui

Ei ollut pakko kännätä joka viikonloppu ja tämä perseseksin tuputus oksettaa, pakko olisi kaikkien harrastaa, myös niiden, jotka eivät sitä itselleen hyväksi ole havainneet. Ja iltalehdissä on koko ajan seksiotsikoita. Jos aiemmin paheksuttiin isoja perseitä, niin nyt mollataan pienempää mallia ja olisi pakko paisuttaa se isoksi salilla.

Elämä oli opiskelua, jonkin verran baareissa ravaamista, seurustelua ja oman itsenäisen elämän aloittamista omassa asunnossa.

Ekana kun luin aloituksen niin tulee mieleen vapaus. Ihana vapaus.

Ei ollut kännyköitä, kiinni ei saanut ja vanhemmat ei tiennyt missä oltiin. Ihanaa.

90-luvulla ihannoitiin hoikkuutta, mutta kyllä nykyäänkin läskivihaa on paljon. Some ja netin kuvatulva on tuonut tullessaan ulkonäön julman haukkumisen yleistymisen. 90-luvulla oli sitä paitsi helpompaa olla hoikempi, kun ei herkkuja sillä tavalla ollut joka paikassa saatavilla. Psyykenlääkkeitäkään ihmiset eivät käyttäneet siinä määrin kuin nykyään, nehän turvottavat vaikuttamalla aineenvaihduntaan ja lisäämällä ruokahalua. Ehkä ihmisten mielenterveys noin yleisesti ottaen oli vähän paremmalla tolalla.

Lama osui otolliseen lisääntymisikään.  Varoitti siten, että ei kannata tuottaa jälkeläistä. Hyvimpä osui oikeaan. 

Mä olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni 80 ja 90 luvuilla. Tiedostan, että olen elänyt ns kuplassa, hyvässä sellaisessa. Maaseutukunnassa Hgin lähistöllä. Ala-aste kyläkoulussa ja yläaste koko kunnan yhteisessä. Lukio oli pieni, yhden luokka-asteen lukio. Ei ollut ulkonäköpaineita ja sai harrastaa just, mitä halusi. Luokkahenki kaikilla luokka-asteilla oli ihan huippu. Alakouluaikoina leikittiin isolla porukalla kirkkistä ym, seikkailtiin metsissä, pyöräiltiin ympäriinsä, käytiin kesäisin uimassa. Synttäreille kutsuttiin koko luokka (pieni kun oli) eikä ketään jätetty ulkopuolelle.

Yläasteella ja lukiossa oli bileitä ja pussikaljoteltiin välillä. Tahti oli kuitenkin ehkä joka toinen kuukausi, ei siis alvariinsa. Leffassa ja shoppailemassa käytiin stadissa. Kun tuli 18 täyteen, tuli tietysti autoilu ja ravintolaillat kuvioon. Omalla kylällä oli ihan huippu baari, johon kokoontui 18-25 -vuotiaita bilettämään. Kaikki tunsi tai ainakin tiesi toisensa. Yhteisöllisyys oli muutenkin suuressa roolissa. Esim kävimme joka joulu koko peruskoulun ajan laulamassa joululauluja vanhainkodissa.

Mun lapsuus ja nuoruus oli niin super onnellista ja olen niin surullinen, että tällainen lapsuus on todennäköisesti enenevässä määrin harvinaista...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni 80 ja 90 luvuilla. Tiedostan, että olen elänyt ns kuplassa, hyvässä sellaisessa. Maaseutukunnassa Hgin lähistöllä. Ala-aste kyläkoulussa ja yläaste koko kunnan yhteisessä. Lukio oli pieni, yhden luokka-asteen lukio. Ei ollut ulkonäköpaineita ja sai harrastaa just, mitä halusi. Luokkahenki kaikilla luokka-asteilla oli ihan huippu. Alakouluaikoina leikittiin isolla porukalla kirkkistä ym, seikkailtiin metsissä, pyöräiltiin ympäriinsä, käytiin kesäisin uimassa. Synttäreille kutsuttiin koko luokka (pieni kun oli) eikä ketään jätetty ulkopuolelle.

Yläasteella ja lukiossa oli bileitä ja pussikaljoteltiin välillä. Tahti oli kuitenkin ehkä joka toinen kuukausi, ei siis alvariinsa. Leffassa ja shoppailemassa käytiin stadissa. Kun tuli 18 täyteen, tuli tietysti autoilu ja ravintolaillat kuvioon. Omalla kylällä oli ihan huippu baari, johon kokoontui 18-25 -vuotiaita bilettämään. Kaikki tunsi tai ainakin tiesi toisensa. Yhteisöllisyys oli muutenkin suuressa roolissa. Esim kävimme joka joulu koko peruskoulun ajan laulamassa joululauluja vanhainkodissa.

Mun lapsuus ja nuoruus oli niin super onnellista ja olen niin surullinen, että tällainen lapsuus on todennäköisesti enenevässä määrin harvinaista...

Minäkin olen kyläkoulun kasvatti ja saman suuntaiset fiilikset, muistelen tuota aikaa erittäin suurella ja arvostavalla lämmöllä. Surettaa, kun niin turvallinen ja yhteisöllinen lapsuus taitaa nykyään olla melkein mahdoton juttu.

Kulttuurisesti se oli hienoa aikaa. Suomi avautui, kansainväliset virtaukset alkoi löytää tiensä tännekin. Oli upeaa musiikkia, kuvataiteita (ARS 95 anyone?), muotia yms.

Henkilökohtaisesti se oli todella raskasta aikaa, sillä olen homoseksuaalinen, eikä kaapissa ololle oikein ollut vaihtoehtoja. 1994 lehden toimittaja sai potkut kun kysyi Pekka Haavistolta oliko tämä homo. Ja Haavisto vastasi kieltävästi! Tämä ehkä kuvastaa sen ajan ilmapiiriä seksuaalisen sallivuuden osalta. 

Tytöillä ei ollut vielä sellaista pissis/tyrkkykulttuuria kuin nykyään. Löysiin grungevaatteisiin oli ok pukeutua. Alkoholia juotiin runsaasti humaltumistarkoituksessa. Monissa perheissä oli köyhyyttä ja työttömyyttä, varsinkin pienyrittäjillä oli vaikeaa. Omassa kaveripiirissä tiedän kaksi konkurssia, joiden seurauksena tuli myös vanhemmille avioero. 

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla ihannoitiin hoikkuutta, mutta kyllä nykyäänkin läskivihaa on paljon. Some ja netin kuvatulva on tuonut tullessaan ulkonäön julman haukkumisen yleistymisen. 90-luvulla oli sitä paitsi helpompaa olla hoikempi, kun ei herkkuja sillä tavalla ollut joka paikassa saatavilla. Psyykenlääkkeitäkään ihmiset eivät käyttäneet siinä määrin kuin nykyään, nehän turvottavat vaikuttamalla aineenvaihduntaan ja lisäämällä ruokahalua. Ehkä ihmisten mielenterveys noin yleisesti ottaen oli vähän paremmalla tolalla.

Toisaalta itsemurhia tehtiin paljon enemmän kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ollut varaa syödä missää burger paikassa, kortongit piti itse ostaa ja seksiä oli vain vklp jolloin piti kännätä muutenkin, perseseksiä ei ollut vielä kuin vasta sit kun suhde vakiintui

Ei ollut pakko kännätä joka viikonloppu ja tämä perseseksin tuputus oksettaa, pakko olisi kaikkien harrastaa, myös niiden, jotka eivät sitä itselleen hyväksi ole havainneet. Ja iltalehdissä on koko ajan seksiotsikoita. Jos aiemmin paheksuttiin isoja perseitä, niin nyt mollataan pienempää mallia ja olisi pakko paisuttaa se isoksi salilla.

Kyllä se jättipebamuoti on jo poistumassa. Eikös joku kardashiankin juuri poistattanut pakaraimplantit?

Kumppanin löytyminen oli helpompaa kuin nykyisenä Tinder-aikana. Ei ollut liikaa vaihtoehtoja ja varalla pitämistä/ghostaamista siinä määrin kuin nykyään ajatuksella, jos löytyisi joku parempi. Nähtiin heti livenä useimmiten, joten saattoi heti huomata, sytyttääkö vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ollut varaa syödä missää burger paikassa, kortongit piti itse ostaa ja seksiä oli vain vklp jolloin piti kännätä muutenkin, perseseksiä ei ollut vielä kuin vasta sit kun suhde vakiintui

Ei ollut pakko kännätä joka viikonloppu ja tämä perseseksin tuputus oksettaa, pakko olisi kaikkien harrastaa, myös niiden, jotka eivät sitä itselleen hyväksi ole havainneet. Ja iltalehdissä on koko ajan seksiotsikoita. Jos aiemmin paheksuttiin isoja perseitä, niin nyt mollataan pienempää mallia ja olisi pakko paisuttaa se isoksi salilla.

Kyllä se jättipebamuoti on jo poistumassa. Eikös joku kardashiankin juuri poistattanut pakaraimplantit?

No aika paljon noita pelkän perseensä treenanneita vielä näkee. Toivottavasti tuo muoti poistuisi vauhdilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla ihannoitiin hoikkuutta, mutta kyllä nykyäänkin läskivihaa on paljon. Some ja netin kuvatulva on tuonut tullessaan ulkonäön julman haukkumisen yleistymisen. 90-luvulla oli sitä paitsi helpompaa olla hoikempi, kun ei herkkuja sillä tavalla ollut joka paikassa saatavilla. Psyykenlääkkeitäkään ihmiset eivät käyttäneet siinä määrin kuin nykyään, nehän turvottavat vaikuttamalla aineenvaihduntaan ja lisäämällä ruokahalua. Ehkä ihmisten mielenterveys noin yleisesti ottaen oli vähän paremmalla tolalla.

Toisaalta itsemurhia tehtiin paljon enemmän kuin nykyään.

Nykyään yleisestä ahdistuksesta kärsiviä tuntuu olevan enemmän ja ei nuo mielenterveyspalvelut kovin hyvällä mallilla ole. Ehkä lama sivuvaikutuksineen lisäsi itsemurha-alttiutta jonkin verran 90-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Joku CD-levy makso nykyrahassa 30 euroa ja siinä oli ehkä 1-2 hyvää kappaletta ja loput ihan paskoja

No, sä olet sitten ostanut paskojen artistien / bändien levyjä.

CD levyt maksoi kyllä yleensä, jos oli uusi levy (ei mikään ale hintanen) 120 markkaa, joka niiden numeroiden mukaan kun euroon siirryttiin, oli kyllä noin 20 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin löytyminen oli helpompaa kuin nykyisenä Tinder-aikana. Ei ollut liikaa vaihtoehtoja ja varalla pitämistä/ghostaamista siinä määrin kuin nykyään ajatuksella, jos löytyisi joku parempi. Nähtiin heti livenä useimmiten, joten saattoi heti huomata, sytyttääkö vai ei. 

Ja miehet/pojat eivät olleet nykyisessä määrin pornon aivopesemiä, ei ollut niin sairaita juttuja kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ollut varaa syödä missää burger paikassa, kortongit piti itse ostaa ja seksiä oli vain vklp jolloin piti kännätä muutenkin, perseseksiä ei ollut vielä kuin vasta sit kun suhde vakiintui

Ei ollut pakko kännätä joka viikonloppu ja tämä perseseksin tuputus oksettaa, pakko olisi kaikkien harrastaa, myös niiden, jotka eivät sitä itselleen hyväksi ole havainneet. Ja iltalehdissä on koko ajan seksiotsikoita. Jos aiemmin paheksuttiin isoja perseitä, niin nyt mollataan pienempää mallia ja olisi pakko paisuttaa se isoksi salilla.

Kyllä se jättipebamuoti on jo poistumassa. Eikös joku kardashiankin juuri poistattanut pakaraimplantit?

No aika paljon noita pelkän perseensä treenanneita vielä näkee. Toivottavasti tuo muoti poistuisi vauhdilla.

Mä en miehenä tajua mikä tuossa jättipeba muodissa kiehtoo. 

Joku nainen, 90-luvun nuori kirjoitti jossain että hänkään tajua, kun nuorena karsein fyysisen ominaisuus mitä nuorella naisella saattoi olla oli se, että jos oli läski p3rse. Ja nyt nykyään naiset asentelee vielä implantteja että saisi leveämmän p3rseen!?!