Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika
Teen etätyötä kotona. Vaimo ja alle 1v lapsi ovat kotona.
Aloitan työpäivän aamulla, mitä ennen teen tunnin aamutoimia, omaa syömistä ja lapsen aamutoimista osan.
Työpäivän aikana hoidan lasta välillä, mutta keskimäärin ehkä noin puoli tuntia. Nipistän sen ruokatauosta.
Työaikani on joka päivä 7,5 tuntia plus ruokatauko. Ainakin pari kertaa viikossa on joku meno, välillä pakollinen, välillä ei niin pakollinen, mutta joiden takia pitää olla joko kesken päivän pois tai sitten lyhentää työpäivää lopusta tai alusta. Viikottain tulee monta tuntia vajausta työaikaan tästä syystä.
Ongelma on lähinnä siinä, että kun otan puheeksi että ne muutama tunti töitä pitäisi tehdä takaisin jossain välissä, niin tälle ei ymmärrystä heru, "koska teen niin paljon töitä muutenkin". Siis teen normaalia kokopäivätyöaikaa. Vaimolla on niin rankkaa koko päivän joka päivä lapsen kanssa, että hänen pitää saada omaa aikaa, parisuhdeaikaa, koko perheen yhteistä aikaa ja retkiä, pitää tehdä paljon kotityötä, käydä kylässä, muiden pitää käydä meillä kylässä. En siis voi ilman riitaa tehdä niitä tunteja arki-illalla, koska oma aika ja kotityöt sekä lapsen nukkumaan menon jälkeen parisuhdeaika. Enkä myöskään viikonloppuna, koska retket, kylässä käynnit, sekä myös silloin kotityöt ym. Vaihtoehtoni on siis elää tästä asiasta kiukuttelevan vaimon kanssa, tai huijata työnantajaa, kun ei sitä työaikaakaan pysty pudottamaan tuota muutamaa tuntia viikottain. En ole heittäytynyt tossun alle, vaan teen ne tunnit pois milloin missäkin välissä. Jos lähtisin huijauksen tielle, voisi sillä olla paljon katastrofaalisempia seurauksia koko perheelle. Taloudellisesti ei ole varaa virallisesti osapäiväiseen työhön ja uutta joustavaa työpaikkaa ei ole niin vain tarjolla. Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta noin vain vaihdeta.
Lähinnä kyselisin, että olenko tässä nyt itse ihan kohtuuton, kun mielestäni tulen jo aika paljon vastaan, kun ylipäätään voin tehdä etätöitä ja siten nollaan kaiken työmatka-ajan (noin 1h/päivä olisivat) ja hoidan lasta päivittäin kesken työajan, helpottaakseni vaimon työmäärää edes vähän. Lisäksi yleensä suostun myös näihin ei-pakollisiin menoihin, joiden vuoksi työpäivä usein katkeaa, aina huomauttaen että tämä on sitten pois myöhemmästä "vapaa-ajasta".
Kommentit (584)
Mun mies tekee myös töitä etänä ja vaikka en tuolla tavalla miestä pompotakaan, että pitäisi lähteä jonnekin menoihin kesken työpäivän saati muutenkaan moiti työnteosta, niin pakko myöntää etten ole osannut riittävästi kunnioittaa sitä työrauhaa. Olen saattanut mennä työhuoneeseen jonkun ihan mitättömän asian vuoksi, mikä ei ole edes kiireellinen, mutta on pälkähtänyt päähän vaan joku kysymys. Se on ihan jäätävää, miten väärässä kohdassa tullut keskeytys tekee takapakkia niille hommille. Aivoilla kestää tosi pitkään toipua siitä ja päästä takaisin siihen keskittyneisyyden tilaan.
Vasta nyt, kun itsekin opiskelen ja huomaan säpsähtäväni kun mies äkkiarvaamatta kysyy jotain, huomaan miten ärsyttävää se on kun joku kysyy ihan turhanpäiväisiä kun olen uppoutunut keskittymistä vaativaan työskentelyyn. Kun on ajatuksissa rakennettuna monesta palikasta joku häkkyrä mitä miettii ja sitten joku tulee ja keskeyttää sen, niin siinä menee kauan ennen kuin saa ne palikat taas päässään järjestykseen ja pystyy jatkamaan.
Ap:n kannattaa nyt oikeasti puhua sen vaimonsa kanssa ja sitten sopia jotkut pelisäännöt niihin etätöihin. Siinä pitää olla selkeät rajat, että työaikana ei häiritä. Ja tämä on helpompaa, jos ne ajat on molempien tiedossa. Meillä mies saattaa tehdä töitä myöhäänkin ja päällepäin ei näe, tekeekö hän töitä vai onko siirtynyt jo pelaamaan, ennen kuin näen mitä monitorilla näkyy. Siinä vaiheessa se keskittyminen on jo häiriintynyt, jos hän on tekemässä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, kun yritin tehdä väitöskirjaa kotona. Olen sellainen, että minulla menee ainakin puoli tuntia, että saan keskitettyä ajatukseni noin kuormittavaan hommaan. Yliopisto ei pystynyt järjestämään työhuonetta ja kaikkea printtimatskua piti olla levällään paljon ja mappeja saatavilla, joten kirjastojen tutkijankammiotkaan ei oikein toimineet.
Lapset oli koulussa ja vaimo työskenteli kotipiirissä omalla työhuoneellaan. Sieltä tämä hyväkäs sitten kävi parin tunnin välein kyselemässä miksi roskapussia ei ole viety,
esitteli kauppalistaa, mitä aion tehdä ruoaksi yms. Ja taas ajatus katkesi.
Minulle ei tietenkään opinnãytetyön tekemisestä palkkaa maksettu, että olisi perheen elättämisestä siinä tilanteessa voinut puhua, mutta välillä mietin olisiko työura ollut antoisampi, jos olisi jonkun kuukauden saanut rauhassa kirjoittaa. Nyttemmin aihe on jo hapantunut, että se siitä.Kommunikaatiota enemmän?
Ykkössyy avioeroihin on riittämätön kommunikaatio. Se ON haastavaa, mutta kai sitä nyt avioliittoon on lähdetty ajatuksella, että haasteita tulee ja ne kohdataan aikuisilla tavoilla.
Vaikea kommunikoida jos puoliso on tunnepuheen ja muun psykohömpötyksen pilaamaa eikä sen kanssa voi keskustella mistään ilman se on heijaste jostain piilevästä tunnelukosta, traumasta tai mitä niitä nyt onkaan. Semanttisesti keskustelevan kanssa on vaikea keskustella edes arkipäivän käytännön asioista.
Olen vuosikausia tehnyt etänä töitä ja kyllä siinä taukojen aikana ehtii pyykit pesemään ja laittamaan kuivausrumpuun tai pöydän pyyhkimään jne. Kyllä se töissäkin pöytä pyyhitään omilta jäljiltä ja odotetaan, että omat jäljet siivotaan. Siinä vaiheessa kun mies ei muka kerennyt viemään kahvikuppiaan pöydältä tiskikoneeseen tai täyttynyttä roskista ulos, niin ärähdin. Kyllä nuo hommat ehtii hyvin tekemään. Konttorillakin ihmisillä on kahvitauot tai vaihtavat kuulumisiaan eikä joka päivä paineta 7,5h pelkkää duunia. Silloin kun lapsi on sairaana yritetään mahdollistaa molempien työskentely etäpäiväjärjestelyin. Lopulta parempi ratkaisu kun olla joka toinen viikko 4 päivää kipeän lapsen kanssa kotona. Toki tulee päiviä, jolloin jäätävä vain hoitamaan sairasta lasta, mutta harvemmin. Myös jos molemmat tekevät töitä kotona - mies varsinaista ja vaimo hoitaa lasta, niin luulisi olevan neuvottelukysymys saada vaikka muutama hetki perheen äidille hoitaa jotain tärkeää asiaa miehen kahvi/ruokatauolla -niistä kannattaa sopia vain etukäteen eikä näin ollen miehen työpäivä kärsi ja on molempien etu.
Heh heh kuinka sattuikin tämä ketju silmään. Oma miesystävä tuli aamulla työhuoneeseen kysymään, että missä on se pähkinäpussi, jonka eilen osti kaupasta. Sanoin, että jäi varmaan autoon. Pöyristyminen, koska sen on nyt jäätynyt siellä ja maksoi 4 €.
Eipä siinä, olihan se tärkeä syy tulla katkaisemaan ajatus. Kesti ainakin vartin, että vitutuksesta pääsi eteenpäin.
Meillä yläkerran työhuone on pyhä. Edes yläkerran vessaa ei käytä muut, jos työhuone on käytössä. Toinen pyhä tila on saunan pukuhuone, jos ovella varattu kyltti. Kummassakin voi puhua huoletta, mutta pukuhuoneessa pitää työskennellä läppärin varassa. Työhuoneessa on isot näytöt. Minua olisi niin naurattanut, kun 7-vuotias odotti pääsevänsä pukuhuoneeseen soittamaan naapurin Aksua kylään, puhelu oli salainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin tehnyt etätöitä ja asia on kovin tuttu. Kaverini ratkaisi asian työhuoneella, minne vaimolla tai lapsilla ei ollut ollenkaan asiaa, silloin kun on ovi kiinni. Itseasiassa en muista, että olisin koskaan nähnyt työhuoneen ovea auki käydessäni kylässä.
Ilman työhuonetta mihin suhtaudutaan kuin asunnon ulkopuoliseen tilaan on tosi vaikeaa saada oikea työrauha sekä paikka missä ajatukset eivät kokoajan katkea.
Työhuone suljetulla ovella parantaa myös kahvitaukojen ja muiden lepohetkien merkitystä. Työhuone menee myös verottajan suhteen paremmin läpi, siitä saa ainakin pinta-alan paremmin kuin keittiön nurkkauksesta epämääräisen alan.
Mulla on toisin päin: mulla on mies, jota ei suostu tajuamaan työaikani, joka välillä kaipaa ns. pimpslooraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, kun yritin tehdä väitöskirjaa kotona. Olen sellainen, että minulla menee ainakin puoli tuntia, että saan keskitettyä ajatukseni noin kuormittavaan hommaan. Yliopisto ei pystynyt järjestämään työhuonetta ja kaikkea printtimatskua piti olla levällään paljon ja mappeja saatavilla, joten kirjastojen tutkijankammiotkaan ei oikein toimineet.
Lapset oli koulussa ja vaimo työskenteli kotipiirissä omalla työhuoneellaan. Sieltä tämä hyväkäs sitten kävi parin tunnin välein kyselemässä miksi roskapussia ei ole viety,
esitteli kauppalistaa, mitä aion tehdä ruoaksi yms. Ja taas ajatus katkesi.
Minulle ei tietenkään opinnãytetyön tekemisestä palkkaa maksettu, että olisi perheen elättämisestä siinä tilanteessa voinut puhua, mutta välillä mietin olisiko työura ollut antoisampi, jos olisi jonkun kuukauden saanut rauhassa kirjoittaa. Nyttemmin aihe on jo hapantunut, että se siitä.Kommunikaatiota enemmän?
Ykkössyy avioeroihin on riittämätön kommunikaatio. Se ON haastavaa, mutta kai sitä nyt avioliittoon on lähdetty ajatuksella, että haasteita tulee ja ne kohdataan aikuisilla tavoilla.
Vaikea kommunikoida jos puoliso on tunnepuheen ja muun psykohömpötyksen pilaamaa eikä sen kanssa voi keskustella mistään ilman se on heijaste jostain piilevästä tunnelukosta, traumasta tai mitä niitä nyt onkaan. Semanttisesti keskustelevan kanssa on vaikea keskustella edes arkipäivän käytännön asioista.
Semanttisesti keskustelevan kanssa justiin on helppo, kun hän todennäköisesti käyttää sanoja oikein ja siten, mitä ne tarkoittavat. Tunnelukkoiset mököttäjät ja uhriutuvat ovat huomattavasti paljon vaikeampia, heidän kanssaan on vaikea keskustella, kun kaikki kilpistyy joko räyhäämiseen tai mökötykseen.
Kauppa- ja ruokalistaa esitellään sen vuoksi, että halutaan tietää, mitä toinen on mieltä siitä, mitä hän aikoo tänään syödä tai tarvitsee kaupasta. Siihen voidaan vastata illalla kysymällä, että katotaanko nyt se kauppalista, sillä huomenna en ennätä töiden keskeltä siihen yhtään ottaa kantaa.
Mutta joo. En toisaalta kyllä ole ikinä ymmärtänyt näitä "asiantuntijoitakaan", joilla on diat ja tekstit ja muu pakka heti sekaisin, kun joku jotain kysyy. Toimistolla niitä keskeytyksiä vasta tuleekin ja senkin kanssa on elettävä.
Toisaalta me on kyllä selkeästi myös sovittu, että toinen on etänä alku- ja toinen loppuviikon ja molemmat etätöissä tekevät hieman enemmän arkiasioita kuin se, jonka työpäivä pitenee työmatkojen verran.
Miksi ihmeessä hoidat lasta kesken työpvän? Eihän se onnistuisi jos olisit lähitöissä. Meillä on tilanne, että minä äiti olen töissä etänä kotona ja mies 1v lapsen kanssa kotona. Minä en osallistu enkä puutu lapsen hoitoon yhtikäs millään tavalla työpäiväni aikana, en edes taukojen aikana, ellei ole joku aivan hätätilanne, eikä sellaista ole vielä kuukausien kuluessa tullut vastaan. Silloin, kun minä olin vauvan kanssa kotona, mies oli lähitöissä, eikä hänkään ollut oman työpäivänsä aikana sekuntiakaan avuksi ja koliikkivauvan kanssa oli vielä paaaaaljon raskaampaa, kuin miehellä on nyt 1-vuotiaan kanssa. Mielestäni on myös luottamuksen osoitus miehelleni, ettei minun tarvitse puuttua hänen lapsenhoitoonsa millään tavalla, vaikka kotona saman katon alla ollaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.
Tämä aidosti ihmetyttää, sillä olen ollut tiimissä, jolla kahdellakin miehellä näin. MIten hitossa te ette ymmärrä, miten ärsyttävää se on, että kesken työasioidenne alatte vääntää jotain kauppalistaa rouvan kanssa?
Kiinnostaa siis, miten asiat on päässeet tuohon malliin, teettekö siis mitä vain, että rouva ei mykkäkouluttaisi? Onko teillä suhteessa jotain pettämisepäilyjä tms. miksi ne vaimot soittelee koko ajan, vai osoittavatko vain valtaansa, jonka te heille mieluusti suotte, kun että osaa sanoa, että nyt se soittelu loppuu.
Sori negatiivinen sävy, mutta tänäänkin palaverit keskeytyvät taas, kun nämä kaksi hyppäsivät vuorotellen puhelimessa. Antakaa niille soittoajat aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.
Olen tätä töissä havainnut ja tullut tulokseen, että arvostatte kovin vähän työtiiminne aikaa ja toisaalta yliarvostatte sen, paljonko vaimoa tulee viihdyttää. OLen siis tulkinnut, että näillä naisilla on tylsää itsellään kotona/töissä ja ovat sitten ottaneet tämmöisen tavan saada päivä kulumaan. Vähän niin kuin itsellä, kun joskus reissussa katselen kissan kuvia, kun on koti-ikävä (lapsia ei ole).
Kivahan se teille on, mutta oikeasti töissä ollaan töissä eikä vastailemassa tyhjänpäiväisiin. Tänään jo ajattelin, että otan tämän pomon kanssa puheeksi, että voitaisko me tehdä täällä näitä töitä, kun kukaan ei ole kotoaan kuin muutaman tunnin poissa eikä ollaan missään pelastustehtävissä henkeämme kaupalla.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.
*Ruoskanäänta* ja tossun kuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.
Olen tätä töissä havainnut ja tullut tulokseen, että arvostatte kovin vähän työtiiminne aikaa ja toisaalta yliarvostatte sen, paljonko vaimoa tulee viihdyttää. OLen siis tulkinnut, että näillä naisilla on tylsää itsellään kotona/töissä ja ovat sitten ottaneet tämmöisen tavan saada päivä kulumaan. Vähän niin kuin itsellä, kun joskus reissussa katselen kissan kuvia, kun on koti-ikävä (lapsia ei ole).
Kivahan se teille on, mutta oikeasti töissä ollaan töissä eikä vastailemassa tyhjänpäiväisiin. Tänään jo ajattelin, että otan tämän pomon kanssa puheeksi, että voitaisko me tehdä täällä näitä töitä, kun kukaan ei ole kotoaan kuin muutaman tunnin poissa eikä ollaan missään pelastustehtävissä henkeämme kaupalla.
Minua hävettää nuo soitot, mutta ei ne lopu. Syynä on mustasukkaisuus, vaikkei vaimo sitä tunnusta, vaan verhoilee ikäväksi. Kovan riidan päätteeksi olen onnistunut saamaan viikon olla rauhassa, mutta siitä se pikkuhiljaa lipeää. Tätä tietenkin marttyroidaan niin, että jos on oikeasti jotain tärkeää, niin ei soiteta ja selitetään, "että kun olet kieltänyt soittamasta". Ahdistavaa suorastaan, kun työyhteisö pitää ihan lapasena, mutta ei tuo nyt oikein riitä syyksi jättää perhettä.
Miehellä on parisuhteessa tasan kaksi roolia. Toinen on se että mies on palkkatöissä tienaamassa naiselle rahaa tuhlattavaksi ja toinen on jos mies ei ole palkkatöissä niin mies on kotona naisella töissä palkatta
Vierailija kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.
minä lähetän yleensä sähköpostia, vilkaiskoon silloin kun vilkaisee. asiaksi ei kyllä riitä, milloin tuut, luotan tuloaikaan, kun nokka näkyy. tekstiviestin voin lähettää 16:05, jos pitää kotimatkalla tehdä jotakin, käydä esim. apteekissa. teen ite 3-vuorotyötä. tietävät kyllä, että tulen linjoja pitkin, jos yövuoron jälkeen soitetaan ennen puoltapäivää ilman hengenhätää.
Hankala tilanne. Monesti on jo sanottu, että jos haluat muutoksen tilanteeseen, mene työpaikalle. Voisitko vaikka tehdä niin, että joinain päivinä tekisit pidempää päivää työpaikalla ja sitten ne päivät, jolloin olet kotona, voisit ottaa vähän löyhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, kun yritin tehdä väitöskirjaa kotona. Olen sellainen, että minulla menee ainakin puoli tuntia, että saan keskitettyä ajatukseni noin kuormittavaan hommaan. Yliopisto ei pystynyt järjestämään työhuonetta ja kaikkea printtimatskua piti olla levällään paljon ja mappeja saatavilla, joten kirjastojen tutkijankammiotkaan ei oikein toimineet.
Lapset oli koulussa ja vaimo työskenteli kotipiirissä omalla työhuoneellaan. Sieltä tämä hyväkäs sitten kävi parin tunnin välein kyselemässä miksi roskapussia ei ole viety,
esitteli kauppalistaa, mitä aion tehdä ruoaksi yms. Ja taas ajatus katkesi.
Minulle ei tietenkään opinnãytetyön tekemisestä palkkaa maksettu, että olisi perheen elättämisestä siinä tilanteessa voinut puhua, mutta välillä mietin olisiko työura ollut antoisampi, jos olisi jonkun kuukauden saanut rauhassa kirjoittaa. Nyttemmin aihe on jo hapantunut, että se siitä.
Tein oman väitöskirjani iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Silloin sain rauhassa kirjoittaa, kun lapset ja vaimo olivat menneet nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla on se harha, että lapsen kanssa kotona oleminen on jotenkin raskaampaa kuin töissäkäynti. Minun hoitovapaalla oleva tuttuni huokaili aina, kun puhuin töistäni, että sitten kun hän pääsee töihin, niin se tuntuu varmaan ihan lomalta. No, sitten kun hoitovapaa loppui ja työt alkoi, niin eihän jaksanutkaan. Piti tehdä järjestelyjä työnantajan kanssa lyhennetystä viikosta ja sen jälkeen, kun sekään ei riittänyt, niin jäi töistä pois kokonaan ja nyt tekee osa-aikaista työtä, muutaman tunnin viikossa. Pitkät hoitovapaat kroonistavat kotiin ja omatahtisuuteen ja ehtoihin. Työelämä on vaativaa. Kotona olevilta unohtuu se pakkotahtisuus ja nopeatempoisuus, sosiaalisuus ja jatkuvaa kognitiota vaativat haasteet (kieli ja päättely, ongelmanratkaisut, päätöksenteko) ja se, miten kuluttavia ne ovat, kun jatkuvat kiireellisinä ja kasautuivat päivästä toiseen. Kotona vauvan kanssa oleminen on ihan erilaista. Ei helppoa sekään, mutta ei läheskään yhtä vaativaa. Hienosti ajattelet vaimoasi, mutta olisiko nyt rajaamisen paikka, kun ei toisesta suunnasta ymmärrystä sinun tilanteelle tule?
Tjaah. Töissä ennen lapsiarkea olikin leppoisinta. Kaikkein raskainta on olluy lapsiarki yhdistettynä työelämään.
Jep. Ja työssäkäynti on leppoisaa myös silloin kun toinen on kotona ja ehtii tehdä päivän mittaan kotihommia, eikä tarvitse kiirehtiä päiväkodin, työpaikan ja kodin väliä. Kun molemmat on töissä, illalla odottaa se kotityörumba ja jatkuva riittämättömyyden tunne, kun ei vaan tahdo vuorokauden tunnit riittää olla aikaansaava töissä, läsnäoleva lapselle, tehdä kaikki kotihommat ja terveellistä ruokaa ja pitää huolta itsestään. Jos se toinen puoliso vielä odottaa että työmäärä on sama kuin silloin kun oli ainoa työssäkäyvä, niin kyllä se voimille käy.
Ainoa todellinen ero näissä tapauksissa on se että jos molemmat on töissä kotityöt odottaa illalla ja jos vain toinen on töissä niin ne samat kotityöt odottaa illalla kun kotona olevalla on ollut niin kiire juoruilla, suomentaa ja tavata ystäviään että mitään ei olla päivän aikana keritty tekemään
Kyllähän näistä ainakin jossain viesteissä on kuultavissa ihan muut ongelmat kuin työntekoon liittyvät. Siis oikeasti jos puoliso "ei ymmärrä", että toinen on töissä, todennäköisesti kuitenkaan ei ole kyse siitä, vaan todellakin jostain ihme varmistelusta, että työ ei vain ole parisuhdetta/perhettä tärkeämpää tai sitten ihan vallankäytöstä.
Mutta samankaltaisia mahdollistajia kuin alkoholisteille on nämä, jotka suostuvat hyppimään puhelimeen kesken kokouksen tai ottamaan vauvan syliin kesken kaiken työpäivän.
Ei näissä mitkään keskustelut auta, joita kai käydäänkin, vaan ystävällinen, määrätietoinen käytös. Ei tarvitse olla ilkeä, mutta kyllä pitää rajat määritellä.