Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.

Olen tätä töissä havainnut ja tullut tulokseen, että arvostatte kovin vähän työtiiminne aikaa ja toisaalta yliarvostatte sen, paljonko vaimoa tulee viihdyttää. OLen siis tulkinnut, että näillä naisilla on tylsää itsellään kotona/töissä ja ovat sitten ottaneet tämmöisen tavan saada päivä kulumaan. Vähän niin kuin itsellä, kun joskus reissussa katselen kissan kuvia, kun on koti-ikävä (lapsia ei ole).

Kivahan se teille on, mutta oikeasti töissä ollaan töissä eikä vastailemassa tyhjänpäiväisiin. Tänään jo ajattelin, että otan tämän pomon kanssa puheeksi, että voitaisko me tehdä täällä näitä töitä, kun kukaan ei ole kotoaan kuin muutaman tunnin poissa eikä ollaan missään pelastustehtävissä henkeämme kaupalla.

Minua hävettää nuo soitot, mutta ei ne lopu. Syynä on mustasukkaisuus, vaikkei vaimo sitä tunnusta, vaan verhoilee ikäväksi. Kovan riidan päätteeksi olen onnistunut saamaan viikon olla rauhassa, mutta siitä se pikkuhiljaa lipeää. Tätä tietenkin marttyroidaan niin, että jos on oikeasti jotain tärkeää, niin ei soiteta ja selitetään, "että kun olet kieltänyt soittamasta". Ahdistavaa suorastaan, kun työyhteisö pitää ihan lapasena, mutta ei tuo nyt oikein riitä syyksi jättää perhettä.

Olen pahoillani puolestasi, mutta sä kyllä olet lapanen. Jos oikeasti se, että sanoo vaimolle, että ymmärrä, että en voi töissä vastailla moneen puheluun päivässä, tarkoittaa, että on jätettävä perhe, jotain on dynamiikassa aivan helvetin pielessä. Ymmärrät sen varmaan itsekin.

Tuo on ongelma koko työyhteisölle, sekin pitää ymmärtää. 

Minulla oli tätä samaa miehen kanssa, hän tuli koko ajan härppimään kun olin töissä. Milloin juttelemaan turhaa tai muuten hakemaan huomiota. Minä tarvitsen täyden keskittymisen työpäivään, jotta työt tulee hoidettua hyvin. Hän taas vastaavasti on erilainen työtekijä, pystyy tekemään vaikka keittiön pöydällä muiden syödessä eikä häiriinny keskeytyksistä.

Tajusimme olevamme erilaisia työntekijöitä. Ratkaisuna tähän on minulle oma työhuone, jonne mies ei tule huutelemaan tyhjänpäiväisyyksiä. En laita päivän aikana pyykkejä tai tiskejä tms. saatan ennen työpäivän alkua laittaa koneen pyörimään, mutta en tyhjennä ennen kuin töiden jälkeen.

Työaikana ei hoideta lasta, piste. Se on vaimosi tehtävä. Miksi jäät kotiin joka päiväksi??? Mene osaksi viikkoa toimistoon, vaikka kolmeksi päiväksi. Ole kotona etätöissä vain ma ja pe.

Mene toimistolle töihin ja jätä se sika

tsemppiä bro, vaativiin & epäreiluihin naisiin ei auta muu kuin etäisyyden pitäminen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan mun anopilta, ei tajunnut että ollessani etätöissä en voi lähteä viemään mattoja ulos vaan joudun tekemään ihan oikeita töitä. Mutta ei huolta, vastasin hänelle antaen "rakentavaa palautetta" eikä hän enää koskaan pyytänyt apua mattojen ulosviemiseen.

Vaimo tosin ihmetteli illalla miten isoäiti oli niin hiljainen.

olipa hyvä vitsi, joo

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju vaan todistaa, miten paljon tehokkaammin etätyötä yleensä tehdään kuin läsnätyötä konttorilla. Etätöissä oleva potee huonoa omaa tuntoa jokaikisestä tauosta. Läsnätöissä voi ihan rauhassa jauhaa kollegan kanssa lumikaaoksesta, sähkönhinnoista, kahvinlaaduista tai vaikka mistä.

Olen ollut nyt poikkeuksellisesti pari päivää konttorilla, eikä siellä saa aikaan mitään, kun kokoajan vaan jutellaan jotain. Kotona jos käy pyykit ripustamassa välillä (menee max. 10min), niin hirveän huonoa omaa tuntoa heti pukkaa.

Tämä on kyllä niin totta! Etätyössä tulee tunne , että kaikki muut painavat hommia kovalla teholla. Pitää näyttää että tekee töitä, eikä vain lorvaile. Vastaavasti toimistolla keskeytyksiä ja jutteluhetkiä tulee joko ajan, mutta silloin sentään näkee että ei ne muutkaan tee töitä.

Vierailija kirjoitti:

Veli teki kotonaan suurta tarkkuutta vaativaa työtä. Kun sitten piti tauon lepuuttaakseen silmiään ja mieltään hetken tai lounastaakseen, vaimo lykkäsi välittömästi taaperon käsiin ja käskytti tekemään kotitöitä ym. "tee sinäkin jotain välillä!" tajuamatta sen talon lyhennykset ja leivän pöytään toi juurikin se miehensä tekemä työ. Erohan siitä sitten lopulta tuli.

Miten joku voikin ymmärtää ongelman näin väärin? Jos veljesi argumentoi kuten sinä, ei ihme että ongelmat eivät ratkenneet.

Meillä on sama toisin päin. Lapsilla 12 v. ja 15 v. on koulumatkaa 4 km. Jos minulla on etätyöpäivä, mies pyytää joka kerta, voinko viedä kouluun. Tai hakea. Se hakeminen autolla kestää 15-20 min. liikenteestä riippuen, eli kahvitauon verran suunnilleen, mutta pitäähän talvella autosta lumet puhdistaa, eli oikeasti aikaa menee lähes 30 min. lumisateisena päivänä. Ja jos toinen pääsee koulusta klo 14 ja toinen klo 15, minä olen tunnin välein noilla hakureissuilla. Ja teen sitten työajan takaisin, minkä takia työpäivä, jonka piti loppua klo 16, loppuukin vasta klo 17.

Mies tekee itse pitkiä työvuoroja. Ymmärrän, ettei hän voi silloin osallistua kuljetuksiin, mutta onhan hänellä myös paljon vapaapäiviä. Nukkuu mieluummin vapaapäivänä pitkään kuin lähtee klo 7.45 viemään koululaista koululle. Onneksi lapset kuitenkin kulkee pyörällä syksyllä ja keväällä, paitsi ei kaatosateessa eikä tietysti liukkaalla kelillä.

Minua myös huudetaan kesken työpäivän: missä on purkinavaaja, missä on sähkölasku, saako nämä pyykit pestä 40 asteessa. Kun ei viitsi itse selvittää, huutaa vaikka kesken palaverin kysymyksiä. Ei siitä pitkääkään aika ole, kun kokouksessa kaikkia alkoi naurattaa/hymyilyttää, kun yksi pölvästi huusi ovella, että jos se kauppalista ei ala olla minuutin sisällä valmis, saa jäädä hänen puolestaan koko kauppareissu. Huusin takaisin, että olen nyt töissä, ole ystävällinen äläkä häiritse kesken kokouksen. Suuttui eikä käynyt kaupassa.

Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että työaika on työaikaa, vaikka tekisi töitä kotona? Minä olen 1-2 päivää viikossa toimistolla, joskus jopa 3, ja siellä saa tehdä työnsä normaalin työajan puitteissa. Toki työmatkoihin kuluu aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju vaan todistaa, miten paljon tehokkaammin etätyötä yleensä tehdään kuin läsnätyötä konttorilla. Etätöissä oleva potee huonoa omaa tuntoa jokaikisestä tauosta. Läsnätöissä voi ihan rauhassa jauhaa kollegan kanssa lumikaaoksesta, sähkönhinnoista, kahvinlaaduista tai vaikka mistä.

Olen ollut nyt poikkeuksellisesti pari päivää konttorilla, eikä siellä saa aikaan mitään, kun kokoajan vaan jutellaan jotain. Kotona jos käy pyykit ripustamassa välillä (menee max. 10min), niin hirveän huonoa omaa tuntoa heti pukkaa.

Tämä on kyllä niin totta! Etätyössä tulee tunne , että kaikki muut painavat hommia kovalla teholla. Pitää näyttää että tekee töitä, eikä vain lorvaile. Vastaavasti toimistolla keskeytyksiä ja jutteluhetkiä tulee joko ajan, mutta silloin sentään näkee että ei ne muutkaan tee töitä.

Ei meidän toimistossa ainakaan juttelutaukoja pidetä. Työn tahti on kova. Hyvä kun ehtii ruokatauon pitää. Puhelin soi vähän väliä minullakin, ja jos joskus on päivä, että tulee vain 3-4 puhelua, tuntuu, että outo päivä. Jos minulle jää luppoaikaa, siivoan. Meillä on ulkoistettu siivous, johon ei kuulu työpöytien pyyhkiminen, joten pölyä kerääntyy. Siivousfirma hoitaa vain lattian puhdistuksen ja roskisten tyhjennyksen sekä wc-tilat. Jos jää aikaa, saatan siivota myös henkilökunnan taukotilassa. Tyhjentää tiskikoneen, pestä jääkaapin, pyyhkiä pöydät, pestä mikron yms. Harvoin jää aikaa, ehkä kerran kuussa puoli tuntia keittiön siivousta.

Tutulta kuulostaa... olen jo monta kertaa miettinyt että otan eron avovaimosta, kun ei sille mene kaaliin, että etätyökin on työtä. Kovasti kelpaa kun minä maksan miltei kaiken, kun sillä itellä ei ikinä rahaa. Hoidan myös lapsen kun en ole töissä ja teen kotihommia, kun aina on jostakin motkottamista. Helpompaa olisi olla lapsen kanssa kahden.

Vierailija kirjoitti:

KUKA NE LASKUT MAKSAA

KUULE VARMAAN SE JOKA EKANA EHTII NETTIPANKKIN

VOI PYHÄ JEESUS JA KIESUS VIELÄ VIIMEISEN KERRAN SE KOTONA OLEVA LASTENHOITOTYÖTÄ TEKEVÄ MAHDOLLISTAA SEN TYÖSSÄKÄYVÄN PUOLISON TYÖNTEON ELI ELINTASON ELI MOLEMMAT OSALLISTUVAT KYLLÄ LASKUJEN MAKSUUN OMALLA TAVALLAAN ÄLÄ SIIS HUOLEHDI

Mielestäni isoin ongelma tässä on vapaa-ajan omituinen ylibuukkaus. Kaikenlainen aikataulutettu parisuhdeaika ja kyläilyt nyt ihan hittoon heti aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama toisin päin. Lapsilla 12 v. ja 15 v. on koulumatkaa 4 km. Jos minulla on etätyöpäivä, mies pyytää joka kerta, voinko viedä kouluun. Tai hakea. Se hakeminen autolla kestää 15-20 min. liikenteestä riippuen, eli kahvitauon verran suunnilleen, mutta pitäähän talvella autosta lumet puhdistaa, eli oikeasti aikaa menee lähes 30 min. lumisateisena päivänä. Ja jos toinen pääsee koulusta klo 14 ja toinen klo 15, minä olen tunnin välein noilla hakureissuilla. Ja teen sitten työajan takaisin, minkä takia työpäivä, jonka piti loppua klo 16, loppuukin vasta klo 17.

Mies tekee itse pitkiä työvuoroja. Ymmärrän, ettei hän voi silloin osallistua kuljetuksiin, mutta onhan hänellä myös paljon vapaapäiviä. Nukkuu mieluummin vapaapäivänä pitkään kuin lähtee klo 7.45 viemään koululaista koululle. Onneksi lapset kuitenkin kulkee pyörällä syksyllä ja keväällä, paitsi ei kaatosateessa eikä tietysti liukkaalla kelillä.

Minua myös huudetaan kesken työpäivän: missä on purkinavaaja, missä on sähkölasku, saako nämä pyykit pestä 40 asteessa. Kun ei viitsi itse selvittää, huutaa vaikka kesken palaverin kysymyksiä. Ei siitä pitkääkään aika ole, kun kokouksessa kaikkia alkoi naurattaa/hymyilyttää, kun yksi pölvästi huusi ovella, että jos se kauppalista ei ala olla minuutin sisällä valmis, saa jäädä hänen puolestaan koko kauppareissu. Huusin takaisin, että olen nyt töissä, ole ystävällinen äläkä häiritse kesken kokouksen. Suuttui eikä käynyt kaupassa.

Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että työaika on työaikaa, vaikka tekisi töitä kotona? Minä olen 1-2 päivää viikossa toimistolla, joskus jopa 3, ja siellä saa tehdä työnsä normaalin työajan puitteissa. Toki työmatkoihin kuluu aikaa.

Miksi noin isot lapset pitää kuskata kouluun ja pois autolla noin lyhyt matka? Pistä ne kävelemään ainakin kotiin päin, se tekee vaan hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.

Minulle tulee mieleen Hyacint Bucket joka soittelee Richardille keskeyttäen kokoukset.

Itse olen ollut aina sellaisissa töissä joissa ei saa eikä voi kesken työpäivän hoidella omia asioita puhelimessakaan. Tauolla sitten jos haluaa ruokailun vaihtaa rupatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ainakin oli hankala olla kotona silloin kun puoliso teki etätöitä. Ei saanut toimia normaalisti kuin yksin, sit välillä jutteli mun kaa mutta välillä hyssytti että hän tekee töitä.

Eli jos ei ole erillistä työhuonetta, josta saa oven kiinni silloin kun ei saa häiritä niin etätyö kiusaa myös sitä joka on kotona.

Todellakin! Tätä ei usein muisteta, valitetaan vai kuinka muu perhe häiritsee sitä työntekijää. Mutta häiritsee se työntekijä muuta perhettä ihan yhtä paljon jos se keskellä keittiötä tai olkkaria kailottaa teamsejaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, miten voi olla, että joku ei tajua toisen työntekoa? Onneksi otin akateemisen puolison, kun en edes tiennyt, että tämäkin voi olla perheissä ongelma. Meillä mies on etänä alakerrassa ja minä yläkerrassa. Kahvitauolla voidaan laittaa kodinkoneita päälle ja pois, lounaalla jutellaan, jos se on samaan aikaan.

Ei se akateemisuus aina auta. Sitä ei aina tiedäkään, et tekeekö toinen tekee töitä vielä klo 20 läppärillään, ehkä tekee tai ehkä ei. Teillä vielä on nuo eri kerrokset, aika selkeää. 

Miten voi olla, ettei joku tajua toisten erilaisia tilanteita? Jos asutaan vaikka ahtaassa kolmiossa samassa kerroksessa, ja se toinen on siinä parin metrin päässä? Ja kyllä, ei kaikki akateemiset ole rikkaita.

akateeminen pariskunta, jolla rajaaminen teettää työtä

ps. ajatteleeko joku oikeasti, että akateemisuus poistaa tällaiset potentiaaliset ongelmat? 

Nyt on eri kerrokset, edellisessä kämpässä tein töitä joko keittiössä tai olohuoneen sohvalla. Ei mitään ongelmaa. Työntekoni näki esim. siitä, että edessäni oli työnantajani läppäri, mutta jos se ei riittänyt, niin kysymys "teetkö töitä" on aika helppo ja lyhyt esittää. Edelleen on vaikea ymmärtää, että joku ihminen ei toisen työn tekemistä hahmota. Ketjussahan ei ole kyse ahtaudesta, vaan siitä että toinen tietoisesti sabotoi toisen työntekoa.

Etätyökin on työtä ja työaikaa. Se on helpompi, kun työajassa voi joustaa ja matka-aika jää pois. En kuitenkaan voisi keskittyä täysillä, jos olisi porukkaa kotona meuhkaamassa. Onneksi puoliso käy työssä ja lapsi jo iso.

mene toimistolle, lapsi hoitoon ja vaimo töihin. Loppuu rutina ja itku, milloin on kenenkin aikaa Kun ei ole enää mitään aikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama toisin päin. Lapsilla 12 v. ja 15 v. on koulumatkaa 4 km. Jos minulla on etätyöpäivä, mies pyytää joka kerta, voinko viedä kouluun. Tai hakea. Se hakeminen autolla kestää 15-20 min. liikenteestä riippuen, eli kahvitauon verran suunnilleen, mutta pitäähän talvella autosta lumet puhdistaa, eli oikeasti aikaa menee lähes 30 min. lumisateisena päivänä. Ja jos toinen pääsee koulusta klo 14 ja toinen klo 15, minä olen tunnin välein noilla hakureissuilla. Ja teen sitten työajan takaisin, minkä takia työpäivä, jonka piti loppua klo 16, loppuukin vasta klo 17.

Mies tekee itse pitkiä työvuoroja. Ymmärrän, ettei hän voi silloin osallistua kuljetuksiin, mutta onhan hänellä myös paljon vapaapäiviä. Nukkuu mieluummin vapaapäivänä pitkään kuin lähtee klo 7.45 viemään koululaista koululle. Onneksi lapset kuitenkin kulkee pyörällä syksyllä ja keväällä, paitsi ei kaatosateessa eikä tietysti liukkaalla kelillä.

Minua myös huudetaan kesken työpäivän: missä on purkinavaaja, missä on sähkölasku, saako nämä pyykit pestä 40 asteessa. Kun ei viitsi itse selvittää, huutaa vaikka kesken palaverin kysymyksiä. Ei siitä pitkääkään aika ole, kun kokouksessa kaikkia alkoi naurattaa/hymyilyttää, kun yksi pölvästi huusi ovella, että jos se kauppalista ei ala olla minuutin sisällä valmis, saa jäädä hänen puolestaan koko kauppareissu. Huusin takaisin, että olen nyt töissä, ole ystävällinen äläkä häiritse kesken kokouksen. Suuttui eikä käynyt kaupassa.

Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että työaika on työaikaa, vaikka tekisi töitä kotona? Minä olen 1-2 päivää viikossa toimistolla, joskus jopa 3, ja siellä saa tehdä työnsä normaalin työajan puitteissa. Toki työmatkoihin kuluu aikaa.

Miksi noin isot lapset pitää kuskata kouluun ja pois autolla noin lyhyt matka? Pistä ne kävelemään ainakin kotiin päin, se tekee vaan hyvää.

arva van mitä näistäkin tulee 4km kulkee pyörällä myös talvella.. Näin itse tein läpi vuoden yläkoulussa 5km.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.

Tuo vaimosi toiminta ei tosiaankaan ole terveen ja hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen merkki.

Tosin kaikki eivät ihan käy täysillä, sekin on mahdollista.