Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika
Teen etätyötä kotona. Vaimo ja alle 1v lapsi ovat kotona.
Aloitan työpäivän aamulla, mitä ennen teen tunnin aamutoimia, omaa syömistä ja lapsen aamutoimista osan.
Työpäivän aikana hoidan lasta välillä, mutta keskimäärin ehkä noin puoli tuntia. Nipistän sen ruokatauosta.
Työaikani on joka päivä 7,5 tuntia plus ruokatauko. Ainakin pari kertaa viikossa on joku meno, välillä pakollinen, välillä ei niin pakollinen, mutta joiden takia pitää olla joko kesken päivän pois tai sitten lyhentää työpäivää lopusta tai alusta. Viikottain tulee monta tuntia vajausta työaikaan tästä syystä.
Ongelma on lähinnä siinä, että kun otan puheeksi että ne muutama tunti töitä pitäisi tehdä takaisin jossain välissä, niin tälle ei ymmärrystä heru, "koska teen niin paljon töitä muutenkin". Siis teen normaalia kokopäivätyöaikaa. Vaimolla on niin rankkaa koko päivän joka päivä lapsen kanssa, että hänen pitää saada omaa aikaa, parisuhdeaikaa, koko perheen yhteistä aikaa ja retkiä, pitää tehdä paljon kotityötä, käydä kylässä, muiden pitää käydä meillä kylässä. En siis voi ilman riitaa tehdä niitä tunteja arki-illalla, koska oma aika ja kotityöt sekä lapsen nukkumaan menon jälkeen parisuhdeaika. Enkä myöskään viikonloppuna, koska retket, kylässä käynnit, sekä myös silloin kotityöt ym. Vaihtoehtoni on siis elää tästä asiasta kiukuttelevan vaimon kanssa, tai huijata työnantajaa, kun ei sitä työaikaakaan pysty pudottamaan tuota muutamaa tuntia viikottain. En ole heittäytynyt tossun alle, vaan teen ne tunnit pois milloin missäkin välissä. Jos lähtisin huijauksen tielle, voisi sillä olla paljon katastrofaalisempia seurauksia koko perheelle. Taloudellisesti ei ole varaa virallisesti osapäiväiseen työhön ja uutta joustavaa työpaikkaa ei ole niin vain tarjolla. Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta noin vain vaihdeta.
Lähinnä kyselisin, että olenko tässä nyt itse ihan kohtuuton, kun mielestäni tulen jo aika paljon vastaan, kun ylipäätään voin tehdä etätöitä ja siten nollaan kaiken työmatka-ajan (noin 1h/päivä olisivat) ja hoidan lasta päivittäin kesken työajan, helpottaakseni vaimon työmäärää edes vähän. Lisäksi yleensä suostun myös näihin ei-pakollisiin menoihin, joiden vuoksi työpäivä usein katkeaa, aina huomauttaen että tämä on sitten pois myöhemmästä "vapaa-ajasta".
Kommentit (584)
Toimiston oveen lukko ja ovi kiinni työpäivän ajaksi.
Tulee jotenki mieleen kummelin sibelius sketsi koko jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on parisuhteessa tasan kaksi roolia. Toinen on se että mies on palkkatöissä tienaamassa naiselle rahaa tuhlattavaksi ja toinen on jos mies ei ole palkkatöissä niin mies on kotona naisella töissä palkatta
Eikö ole hirveää olla parisuhteessa? Joutuu tekemään kotitöitä ja vielä huomioimaan toista.
Jos mun mies suosittelisi mulle monta kertaa päivässä töihin ja kyselisi tai jaarittelisi jonninjoutavia, niin se olisi kohta entinen mies. Ei toi nyt ihan normaalia käytöstä ole ja liittynee jonkinlaiseen kontrollointiin. Itse en pidä omassa puhelimessani edes ääniä päällä työpäivän ajan. Laittakoon viestiä kenellä on jotain asiaa niin vastailen sitten kun ehdin.
Älkää ainakaan tehkö lisää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa.
Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.
Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.
Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.
Mä kyllä vähän odotin mieheltäni, että kun etänä on, niin ehtii laittaa pyykkärin päälle aamulla ja/tai tiskikoneen.
Mä lähden töihin ajoissa, etten viitti vielä niin aikaisin laittaa pyykkikonetta päälle, ettei täällä porukka joudu linkousääniin heräämään liian aikaisin. Olen toisinaan jopa "ladannut" koneet valmiiksi, että päälle vaan, kun silmät aukeaa.
Mä voin kyllä ripustaa ne pyykit, kun mä tuun.
Kerran on kumpikin tapahtunut nyt puolentoista vuoden aikana. En ole asiasta kummosesti maininnut.
Toisinaan vaan ihmetyttää meidän erilaiset tavat. Tiedän, että jos olen kotona koneet pyörii ja tauoilla tapahtuu jotain muuta(pöytien, kaappien ovien pyyhintää, roskisten vientiä..). Siinä sivussa, ettei sitten mene illan mahdollinen yhteinen aika tuommoisiin helposti hoidettaviin kotitöihin. :)
Veikkaan että itse olet työssä jossa palkan peruste on läsnäoloaika ei työn tulos. Ja kun lähdet pois työpaikalta et mieti muuta kun että monelta seuraava työvuoro alkaa. Eli aina kun olet kotona olet vapaalla töistä. Meillä tämä, vaimo ei millään hahmota muuta tapaa olla töissä ja nyt kun olen etänä ollut tulee Ihmettelyjä miten se ja se asia ei samalla hoidu kun olen kotona.
Rehellisesti ottaen, kyllä hoituu jokaiselta pesukoneen napin painaminen, jos sen toinen on jo täyttänytkin valmiiksi ja nostaisi pyykit tultuaan töistä.
Itseltä onnistuu ja mieheltä myös aina pienet tehtävät, sillä kukaan ei istu koneella sentään vessassa tai jääkaapilla käymättä koko päivää. En istu toimistollakaan ja tuskin mieskään.
Mutta tämä on asennekysymys molemmin päin, mitä odotetaan. Meillä molemmat pitää itsestäänselvänä, että yksi etätyön eduista on se, että työmatkoihin käytettävä aika käytetään kodin pikkuhommiin, kumpi nyt kotona sattui olemaankaan. Ei myös toisaalta siis odoteta, että toinen menee töihin, käyttää aikaa työmatkoihin ja tulee tekemään kaikki työt, eikä toinen ole tänä aikana muka mitään edes pientä voinut tehdä, kuten pyöräyttää pyykit tai tyhjentää tiskikoneen.
No tämä. Kyllä itselläni ainakin säästyy niin paljon aikaa, kun en a) katso mitä päälle, b) laita vähän naamaa ja tukkaa, c) matkusta työpaikalle 1 t per siivu (2 t yhteensä), että iloisella mielellä tauolla laitan tiskikonetta tyhjäksi ja täyteen, kun tiedän, että miehen työpäivä on sen 9 t vähintään.
Nimittäin sille, joka on kotona, todellakin jää työmatkojen verran vähintään enemmän aikaa kuin sille, joka on toimistolla. Meillä on neljän päivän sääntö, miehellä ei ole, joten todellakin odotan, että hän nyt vuorostaan ottaa hieman enemmän vastuuta joka päivän askareista, kuten minä tein, kun mulla oli se yhden päivän etäoikeus ja hänellä vielä ei etäoikeutta ollenkaan.
Olen eri, ja minusta ongelma ei ole tuo, jos pitää tehdä pikkuduuneja kotona esim. päivän mittaan OMAAN TAHTIIN tai ennalta sovittuihin aikoihin, nehän ovat vapaaehtoisesti tehtyinä mukavaa taukovaihtelua (esim. tiskikoneen täyttö/käyttö), vaan se, että joku eli vanhempainvapaalla oleva puoliso keskeyttää jatkuvasti niin, ettet itse juuri koskaan tiedä, voitko esim. nyt keskittyä johonkin asiaan puoli tuntia tai kaksi tuntia, vaan keskeytys voi tulla milloin tahansa, ellet ole selvästi työhön liittyvässä palaverissa koneella, joka on kuitenkin vain pieni osa työtä. "Vauva on herännyt, menetkö katsomaan/vaihdatko vaipan, koska... (puolisolla joku tärkeä juttu)?", "Katsotko vauvan perään, olen (esim. laittamassa ruokaa)?", "Pidätkö vauvaa, jotta saan itse syödä?", "Syötätkö vauvan, koska (joku peruste, miksei itse voi)?" tms. Näitä voi tulla millä hetkellä tahansa. Ei hetken rauhaa taattuna, jolloin jotain vaativampaa tehtävää voi olla edes vaikea aloittaa, kun olisi hyvä päästä flowhun ja keskittyä. Tiedän, enemmän pitäisi keskustella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta täällä on hiukan samanlainen tilanne kuin aloittajalla: vaimo jotenkin hassusti olettaa että etäpäivinä minulla on kaikki valta määritellä mitä teen, miten paljon, ja millä hetkellä. Ja olen tullut siihen tulokseen että tämän johtuu siitä että hän itse toimii toisenlaisessa ammatissa: minä olen toimistorotta, ja hän on peruskoulussa opettajana. Olen muutoinkin huomannut että hän elää jossain koulukuplassa, ja ymmärrys muunlaista työtä kohtaan on vaillinnaista. Ja tämä tuntuu hämmentävältä, hän kuitenkin on fiksu, akateemisesti koulutettu ihminen - miten ei voi ymmärtää että toisten työ voi olla aivan toisenlaista.
Tämäkin ketju vaan todistaa, miten paljon tehokkaammin etätyötä yleensä tehdään kuin läsnätyötä konttorilla. Etätöissä oleva potee huonoa omaa tuntoa jokaikisestä tauosta. Läsnätöissä voi ihan rauhassa jauhaa kollegan kanssa lumikaaoksesta, sähkönhinnoista, kahvinlaaduista tai vaikka mistä.
Olen ollut nyt poikkeuksellisesti pari päivää konttorilla, eikä siellä saa aikaan mitään, kun kokoajan vaan jutellaan jotain. Kotona jos käy pyykit ripustamassa välillä (menee max. 10min), niin hirveän huonoa omaa tuntoa heti pukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen viikossa yli 100h töitä vaikka on emätin. Ehdota muijalles samaa. Ei ainakaan lisää sikiämistä ja kotipuuhasteluita joihin sulla on velvollisuus osallistua työajalla.
Sun pitää ehdottomasti olla jämäkämpi. Teen myös etätöitä ja olen kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Olen tehnyt lapsille selviksi että minulla on kotona työaika. Aamupalan annan ja koulun jälkeen välipalan. Lapset ovat omissa huoneissaan tai ulkona siihen asti, kunnes työpäivän loppuu.
Sinulla on kyse kuitenkin aikuisesta ihmisestä. Lapsien on vaikeampi ymmärtää asia ja antaa aina olla minun rauhassa. Pikkuhiljaa ovat kuitenkin oppineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi tehdä minimimäärää töitä koska "parisuhdeaika"?
Itse en ole paritellut kuuteen vuoteen.
N31
Vierailija kirjoitti:
Hän kuitenkin on fiksu, akateemisesti koulutettu ihminen - miten ei voi ymmärtää että toisten työ voi olla aivan toisenlaista.
Sanoit sen itse: hän opettaa pieniä lapsia.
Akateemisesti koulutettu voi olla älykäs ja kehittää uusia lentokoneita, ydinvoimaloita tai laitteita joilla näpytät tänne. Toisaalta voi olla myös henkilö joka työkseen suoltaa ulkoa opeteltua yksinkertaista asiaa samanlaisena eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta täällä on hiukan samanlainen tilanne kuin aloittajalla: vaimo jotenkin hassusti olettaa että etäpäivinä minulla on kaikki valta määritellä mitä teen, miten paljon, ja millä hetkellä. Ja olen tullut siihen tulokseen että tämän johtuu siitä että hän itse toimii toisenlaisessa ammatissa: minä olen toimistorotta, ja hän on peruskoulussa opettajana. Olen muutoinkin huomannut että hän elää jossain koulukuplassa, ja ymmärrys muunlaista työtä kohtaan on vaillinnaista. Ja tämä tuntuu hämmentävältä, hän kuitenkin on fiksu, akateemisesti koulutettu ihminen - miten ei voi ymmärtää että toisten työ voi olla aivan toisenlaista.
Luulen, että opettajat eivät oikein tajua miten muita töitä tehdään, kun ovat tottuneet toimimaan vain lasten/nuorten kanssa kaikki päivät.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa vaimo soittaa kolmesti päivässä ilman mitään asiaa. Kysyy mitä laitetaan ruuaksi, tai monelta pääsen. 10 vuotta vasta olen päässyt joka ikinen päivä neljältä. Tällaisia ihan joutavia soittoja ja jos en vastaa, niin mykkäkoulua on illalla.
Näitä tapauksia on paljon. Vaimot pelkää ettei työpaikkasi naiset vaan ala kiehnäämään ympärillä, sitten soitellaan pitkin päivää, ettei vaan ukko oo panemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutaan paljon, että Suomessa pitää saada tuottavuus nousuun ja että
Suomi on jäänyt kehityksestä jälkeen.
Olen vakuuttunut, että etätöiden suurella määrällä on siinä osansa. Vanhan periluterilaisen työmoraalikasvatuksen saaneena on vaikea uskoa, että hiihtoladulla, uimarannalla, veneen kesä-/talviteloille laittaessa, kaverin kanssa kävelyllä. - vaikka kuinka olisi napit korvissa ja puhelin kädessä - tulee työnantajalle täysi palkkaa vastaava työpanos.
Avaaja - mene toimistolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta täällä on hiukan samanlainen tilanne kuin aloittajalla: vaimo jotenkin hassusti olettaa että etäpäivinä minulla on kaikki valta määritellä mitä teen, miten paljon, ja millä hetkellä. Ja olen tullut siihen tulokseen että tämän johtuu siitä että hän itse toimii toisenlaisessa ammatissa: minä olen toimistorotta, ja hän on peruskoulussa opettajana. Olen muutoinkin huomannut että hän elää jossain koulukuplassa, ja ymmärrys muunlaista työtä kohtaan on vaillinnaista. Ja tämä tuntuu hämmentävältä, hän kuitenkin on fiksu, akateemisesti koulutettu ihminen - miten ei voi ymmärtää että toisten työ voi olla aivan toisenlaista.
Luulen, että opettajat eivät oikein tajua miten muita töitä tehdään, kun ovat tottuneet toimimaan vain lasten/nuorten kanssa kaikki päivät.
Varmaan yhtä vähän ymmärtävät kuin ei-opettajat ymmärtävät open työstä. Ellei ole kokemusta muualta.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju vaan todistaa, miten paljon tehokkaammin etätyötä yleensä tehdään kuin läsnätyötä konttorilla. Etätöissä oleva potee huonoa omaa tuntoa jokaikisestä tauosta. Läsnätöissä voi ihan rauhassa jauhaa kollegan kanssa lumikaaoksesta, sähkönhinnoista, kahvinlaaduista tai vaikka mistä.
Olen ollut nyt poikkeuksellisesti pari päivää konttorilla, eikä siellä saa aikaan mitään, kun kokoajan vaan jutellaan jotain. Kotona jos käy pyykit ripustamassa välillä (menee max. 10min), niin hirveän huonoa omaa tuntoa heti pukkaa.
Tää on niin totta. Toimistolla niitä keskeytyksiä vasta tuleekin. Milloin venähtävät tauot pitkiksi, milloin on työpisteen äärellä joku kollega höpöttämässä turhia... jne. On syntymäpäivä-, eläköitymis- ja vanhempainvapaalle jäämisen kahvitteluja, jotka venyvät kun jengi istuu jauhamassa paskaa ja itse miettii kehtaako puolen tunnin jälkeen jo poistua neukkarista takaisin hommiin, kun deadlinea pukkaa. Jne. 😁 Kotona käytät viidessä minuutissa koiran ulkona ja johan omatunto soimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta täällä on hiukan samanlainen tilanne kuin aloittajalla: vaimo jotenkin hassusti olettaa että etäpäivinä minulla on kaikki valta määritellä mitä teen, miten paljon, ja millä hetkellä. Ja olen tullut siihen tulokseen että tämän johtuu siitä että hän itse toimii toisenlaisessa ammatissa: minä olen toimistorotta, ja hän on peruskoulussa opettajana. Olen muutoinkin huomannut että hän elää jossain koulukuplassa, ja ymmärrys muunlaista työtä kohtaan on vaillinnaista. Ja tämä tuntuu hämmentävältä, hän kuitenkin on fiksu, akateemisesti koulutettu ihminen - miten ei voi ymmärtää että toisten työ voi olla aivan toisenlaista.
Luulen, että opettajat eivät oikein tajua miten muita töitä tehdään, kun ovat tottuneet toimimaan vain lasten/nuorten kanssa kaikki päivät.
Varmaan yhtä vähän ymmärtävät kuin ei-opettajat ymmärtävät open työstä. Ellei ole kokemusta muualta.
Kaikilla on kuitenkin kokemusta koulusta. Mutta oletko yhtään seurannut vaikka Olkiluodon suunnittelijoiden ym vastuunkantajien työpäiviä?
Vierailija kirjoitti:
Puhutaan paljon, että Suomessa pitää saada tuottavuus nousuun ja että
Suomi on jäänyt kehityksestä jälkeen.
Olen vakuuttunut, että etätöiden suurella määrällä on siinä osansa. Vanhan periluterilaisen työmoraalikasvatuksen saaneena on vaikea uskoa, että hiihtoladulla, uimarannalla, veneen kesä-/talviteloille laittaessa, kaverin kanssa kävelyllä. - vaikka kuinka olisi napit korvissa ja puhelin kädessä - tulee työnantajalle täysi palkkaa vastaava työpanos.Avaaja - mene toimistolle.
Suomen tuottavuus nyt ei todellakaan riipu etätöistä. On paljon töitä, joita tehdään ihan samalla tavalla kotona ja konttorilla. Esim. itse olen jatkuvasti etäpalavereissa ulkomaalaisten kanssa. Konttorilla vain häiritsisin muita tai istuisin yksin jossain kopissa, eli ihan sama istua kotona. Asiat useimmiten on myös sellaisia, ettei kaikki muut niistä saa tietää, joten turvallisempikin käydä ne keskustelut kotona kuin konttorilla.
Suomen suuria vientituotteita on ollut mm. paperi (UPM suurin veronmaksaja) ja se ala vaan kuolee. Nokian jälkeen ei ole oikein noussut mitään uutta suurta. Edes yksi kunnolla suureksi nouseva yritys tekisi ihmeitä. Etätyön kanssa ei tuottavuudella ole mitään tekemistä. Konttorilla sitä vasta sluibaillaankin. Jutellaan mukavia ja lounastetaan tunti, siinä missä kotona lounastaukoja ei yleensä tule pidettyä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa.
Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.
Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.
Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.
Mä kyllä vähän odotin mieheltäni, että kun etänä on, niin ehtii laittaa pyykkärin päälle aamulla ja/tai tiskikoneen.
Mä lähden töihin ajoissa, etten viitti vielä niin aikaisin laittaa pyykkikonetta päälle, ettei täällä porukka joudu linkousääniin heräämään liian aikaisin. Olen toisinaan jopa "ladannut" koneet valmiiksi, että päälle vaan, kun silmät aukeaa.
Mä voin kyllä ripustaa ne pyykit, kun mä tuun.
Kerran on kumpikin tapahtunut nyt puolentoista vuoden aikana. En ole asiasta kummosesti maininnut.
Toisinaan vaan ihmetyttää meidän erilaiset tavat. Tiedän, että jos olen kotona koneet pyörii ja tauoilla tapahtuu jotain muuta(pöytien, kaappien ovien pyyhintää, roskisten vientiä..). Siinä sivussa, ettei sitten mene illan mahdollinen yhteinen aika tuommoisiin helposti hoidettaviin kotitöihin. :)
Veikkaan että itse olet työssä jossa palkan peruste on läsnäoloaika ei työn tulos. Ja kun lähdet pois työpaikalta et mieti muuta kun että monelta seuraava työvuoro alkaa. Eli aina kun olet kotona olet vapaalla töistä. Meillä tämä, vaimo ei millään hahmota muuta tapaa olla töissä ja nyt kun olen etänä ollut tulee Ihmettelyjä miten se ja se asia ei samalla hoidu kun olen kotona.
Rehellisesti ottaen, kyllä hoituu jokaiselta pesukoneen napin painaminen, jos sen toinen on jo täyttänytkin valmiiksi ja nostaisi pyykit tultuaan töistä.
Itseltä onnistuu ja mieheltä myös aina pienet tehtävät, sillä kukaan ei istu koneella sentään vessassa tai jääkaapilla käymättä koko päivää. En istu toimistollakaan ja tuskin mieskään.
Mutta tämä on asennekysymys molemmin päin, mitä odotetaan. Meillä molemmat pitää itsestäänselvänä, että yksi etätyön eduista on se, että työmatkoihin käytettävä aika käytetään kodin pikkuhommiin, kumpi nyt kotona sattui olemaankaan. Ei myös toisaalta siis odoteta, että toinen menee töihin, käyttää aikaa työmatkoihin ja tulee tekemään kaikki työt, eikä toinen ole tänä aikana muka mitään edes pientä voinut tehdä, kuten pyöräyttää pyykit tai tyhjentää tiskikoneen.
No tämä. Kyllä itselläni ainakin säästyy niin paljon aikaa, kun en a) katso mitä päälle, b) laita vähän naamaa ja tukkaa, c) matkusta työpaikalle 1 t per siivu (2 t yhteensä), että iloisella mielellä tauolla laitan tiskikonetta tyhjäksi ja täyteen, kun tiedän, että miehen työpäivä on sen 9 t vähintään.
Nimittäin sille, joka on kotona, todellakin jää työmatkojen verran vähintään enemmän aikaa kuin sille, joka on toimistolla. Meillä on neljän päivän sääntö, miehellä ei ole, joten todellakin odotan, että hän nyt vuorostaan ottaa hieman enemmän vastuuta joka päivän askareista, kuten minä tein, kun mulla oli se yhden päivän etäoikeus ja hänellä vielä ei etäoikeutta ollenkaan.
Olen eri, ja minusta ongelma ei ole tuo, jos pitää tehdä pikkuduuneja kotona esim. päivän mittaan OMAAN TAHTIIN tai ennalta sovittuihin aikoihin, nehän ovat vapaaehtoisesti tehtyinä mukavaa taukovaihtelua (esim. tiskikoneen täyttö/käyttö), vaan se, että joku eli vanhempainvapaalla oleva puoliso keskeyttää jatkuvasti niin, ettet itse juuri koskaan tiedä, voitko esim. nyt keskittyä johonkin asiaan puoli tuntia tai kaksi tuntia, vaan keskeytys voi tulla milloin tahansa, ellet ole selvästi työhön liittyvässä palaverissa koneella, joka on kuitenkin vain pieni osa työtä. "Vauva on herännyt, menetkö katsomaan/vaihdatko vaipan, koska... (puolisolla joku tärkeä juttu)?", "Katsotko vauvan perään, olen (esim. laittamassa ruokaa)?", "Pidätkö vauvaa, jotta saan itse syödä?", "Syötätkö vauvan, koska (joku peruste, miksei itse voi)?" tms. Näitä voi tulla millä hetkellä tahansa. Ei hetken rauhaa taattuna, jolloin jotain vaativampaa tehtävää voi olla edes vaikea aloittaa, kun olisi hyvä päästä flowhun ja keskittyä. Tiedän, enemmän pitäisi keskustella...
No ihan noihin kaikkiin voi ystävällisellä äänellä vastata: kuule nyt en, sillä mulla on tässä työjutut kesken. Ja kun toisen kerran tulee vierelle, ehkä hieman tiukemmalla äänellä: hei, mulla on tosiaan tässä nyt nämä työjutut kesken.
Mutta kun ei: sitä mennään katsomaan, onko vauva herännyt ja aletaan vaihtamaan vaippaa, syötetään vauvaa ja pidetään vauvaa.
Ja jos jo tiedät, että et ole selvästi kertonut, että sua todellakaan vaivaa nämä keskeytykset niin aika turha siitä on vaimoa syytellä, joka tosiaan ei varmaan tajua tilannetta, vaan luulee, että sulle toi on ok ja jopa ehkä haluat tauon duunista vauvan kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Kovasti on ymmärtämätöntä porukkaa vauvapalstalla, jos kehoitetaan viemään alle 1-vuotias päivähoitoon. Lisäksi, jos joku on pärjännyt vastaavassa tilanteessa ja toinen ei, ei tee tästä jälkimmäisestä huonompaa ihmistä. Eri ihmisillä on eri verran voimavaroja, mikä riippuu monista tekijöistä. Tuon ikäinen vauva esimerkiksi herättelee vielä yöllä, mikä syö jaksamista toden teolla.
Onko AP:n perheellä tukiverkostoja? Alle vuoden ikäinen on kyllä tosi pieni, että menisi välttämättä isovanhemmillekaan välillä. Pitäkää huolta omasta jaksamisestanne ja kumppanista! Vauva-aika on raskasta. Kyllä se siitä helpottaa.