Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika
Teen etätyötä kotona. Vaimo ja alle 1v lapsi ovat kotona.
Aloitan työpäivän aamulla, mitä ennen teen tunnin aamutoimia, omaa syömistä ja lapsen aamutoimista osan.
Työpäivän aikana hoidan lasta välillä, mutta keskimäärin ehkä noin puoli tuntia. Nipistän sen ruokatauosta.
Työaikani on joka päivä 7,5 tuntia plus ruokatauko. Ainakin pari kertaa viikossa on joku meno, välillä pakollinen, välillä ei niin pakollinen, mutta joiden takia pitää olla joko kesken päivän pois tai sitten lyhentää työpäivää lopusta tai alusta. Viikottain tulee monta tuntia vajausta työaikaan tästä syystä.
Ongelma on lähinnä siinä, että kun otan puheeksi että ne muutama tunti töitä pitäisi tehdä takaisin jossain välissä, niin tälle ei ymmärrystä heru, "koska teen niin paljon töitä muutenkin". Siis teen normaalia kokopäivätyöaikaa. Vaimolla on niin rankkaa koko päivän joka päivä lapsen kanssa, että hänen pitää saada omaa aikaa, parisuhdeaikaa, koko perheen yhteistä aikaa ja retkiä, pitää tehdä paljon kotityötä, käydä kylässä, muiden pitää käydä meillä kylässä. En siis voi ilman riitaa tehdä niitä tunteja arki-illalla, koska oma aika ja kotityöt sekä lapsen nukkumaan menon jälkeen parisuhdeaika. Enkä myöskään viikonloppuna, koska retket, kylässä käynnit, sekä myös silloin kotityöt ym. Vaihtoehtoni on siis elää tästä asiasta kiukuttelevan vaimon kanssa, tai huijata työnantajaa, kun ei sitä työaikaakaan pysty pudottamaan tuota muutamaa tuntia viikottain. En ole heittäytynyt tossun alle, vaan teen ne tunnit pois milloin missäkin välissä. Jos lähtisin huijauksen tielle, voisi sillä olla paljon katastrofaalisempia seurauksia koko perheelle. Taloudellisesti ei ole varaa virallisesti osapäiväiseen työhön ja uutta joustavaa työpaikkaa ei ole niin vain tarjolla. Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta noin vain vaihdeta.
Lähinnä kyselisin, että olenko tässä nyt itse ihan kohtuuton, kun mielestäni tulen jo aika paljon vastaan, kun ylipäätään voin tehdä etätöitä ja siten nollaan kaiken työmatka-ajan (noin 1h/päivä olisivat) ja hoidan lasta päivittäin kesken työajan, helpottaakseni vaimon työmäärää edes vähän. Lisäksi yleensä suostun myös näihin ei-pakollisiin menoihin, joiden vuoksi työpäivä usein katkeaa, aina huomauttaen että tämä on sitten pois myöhemmästä "vapaa-ajasta".
Kommentit (584)
Älkää hyvät ihmiset hommatko niitä lapsia, ennenkuin olette rauhassa ihan oikeasti puhuneet lapsiin liittyvät asiat... Kuka hoitaa, miten hoidetaan, mitä voidaan tehdä yhdessä jne.
Onneksi omalta osaltani pikkulapsiaika on ohi. Niin on tosin avioliittokin. Virhe tuli tehtyä, ei olisi pitänyt lapsia tehdä ex puolison kanssa. Ex-vaimolla oli koko ajan alusta (lasten syntymän jälkeen) lähtien tärkeämpää muu elämä kuin koti. Työt ja harrastukset meni perheen edelle. Loppujen lopuksi vielä pettikin työkaverinsa kanssa. Erohan siitä tuli kaikkine riemuineen.
No, mä hoidan nyt vielä nämä meidän koululaiset aikuiseksi, tietysti. Onneksi osaavat jo paljon itsekin.
Mut ei se ole aina mies, joka perheen asiat kusee, voi se olla se nainenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä tunti aamutoimiin? Tuosta saa helposti jo 7h viikossa lisätyöaikaa. Itse ainakin pystyn sen kahvikupin juomaan ja leivän syömään samalla kun luen sähköpostit.
Meidän 1-vuotias saattaa hyvinkin syödä aamupuuroa 45 min. Ja ei siis lusikoi itse vaan pitää syöttää. Joten ei ole mielestäni mitenkään kummallista, jos tunti lapsen ja omissa aamutoimissa vierähtää.
No huhhuh. Meillä 1v 1kk syö aamuisin puuron 4 minuutissa. Kaiken kaikkiaan aamulla itse herään 1h ennen lähtöä töihin. Pesen hampaat ja naaman, juon kahvin, käyn vessassa, puen päälle ja laitan puuron hautumaan. Näissä menee puoli tuntia. Nostan lapsen ylös, harjataan hiukset ja pestään hampaat. Vaihdetaan vaippa ja puetaan. Otetaan aamupuuro, ja sen jälkeen kiskotaan ulkovaatteet päälle ja lähdetään. Otan samalla roskat ja vien roskiin.
Mies on jo lähtenyt aamuvuoroon aikoja ennen.
Lapsi on onneksi kyllä reipas luonteeltaan, ja aamuisin hakee itse vaatteet ja tuo minulle, että puetaan päälle.
Erilaisella tempperamentilla varustellun lapsen kanssa vois olla toisin.
Mieluiten olisin kyllä kotona, mutta ei saada menoja katettua yhdellä palkalla.
Pian sen jälkeen kun lapsi täyttää vuoden niin päiväkotiin vain lapsi ja eukko töihin kitisemästä.
Vierailija kirjoitti:
Ai noinkin voi tehdä? Minä hiippailen hiljaa kotona etten häiritse kun miehellä ei ole työaikaa ja tekee kaikki illat töitä.
Sama. Nyt on alkanut ottaa aivoon, koska en voi tehdä käytännössä mitään koska kaikesta kantautuu liikaa ääntä. Toisekseen miehestä on kuoriutunut esiin kulunvalvoja, joka tarkkailee minua koko päivän ja sitten tekee näitä listauksiaan ääneen riitojen yhteydessä. En kuulemma tee muuta kuin vahaan sääriäni ja meikkaan päivät pitkät TAI teen liikaa taloustöitä (teen ne taloustyöt, joiden valmistumista olen odotellut päivätolkulla).
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset hommatko niitä lapsia, ennenkuin olette rauhassa ihan oikeasti puhuneet lapsiin liittyvät asiat... Kuka hoitaa, miten hoidetaan, mitä voidaan tehdä yhdessä jne.
Onneksi omalta osaltani pikkulapsiaika on ohi. Niin on tosin avioliittokin. Virhe tuli tehtyä, ei olisi pitänyt lapsia tehdä ex puolison kanssa. Ex-vaimolla oli koko ajan alusta (lasten syntymän jälkeen) lähtien tärkeämpää muu elämä kuin koti. Työt ja harrastukset meni perheen edelle. Loppujen lopuksi vielä pettikin työkaverinsa kanssa. Erohan siitä tuli kaikkine riemuineen.
No, mä hoidan nyt vielä nämä meidän koululaiset aikuiseksi, tietysti. Onneksi osaavat jo paljon itsekin.
Mut ei se ole aina mies, joka perheen asiat kusee, voi se olla se nainenkin.
Eli exäsi käyttäytyi kuin keskiverto mies? Ei tällaisia asioita voi vain ennustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset hommatko niitä lapsia, ennenkuin olette rauhassa ihan oikeasti puhuneet lapsiin liittyvät asiat... Kuka hoitaa, miten hoidetaan, mitä voidaan tehdä yhdessä jne.
Onneksi omalta osaltani pikkulapsiaika on ohi. Niin on tosin avioliittokin. Virhe tuli tehtyä, ei olisi pitänyt lapsia tehdä ex puolison kanssa. Ex-vaimolla oli koko ajan alusta (lasten syntymän jälkeen) lähtien tärkeämpää muu elämä kuin koti. Työt ja harrastukset meni perheen edelle. Loppujen lopuksi vielä pettikin työkaverinsa kanssa. Erohan siitä tuli kaikkine riemuineen.
No, mä hoidan nyt vielä nämä meidän koululaiset aikuiseksi, tietysti. Onneksi osaavat jo paljon itsekin.
Mut ei se ole aina mies, joka perheen asiat kusee, voi se olla se nainenkin.
Eli exäsi käyttäytyi kuin keskiverto mies? Ei tällaisia asioita voi vain ennustaa.
Tähänkin oli pakko päästä miesvihaansa purkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ottanut vaimoksi ulkomaisen naisen? Monessa konservatiivisessa maassa vaimo on kotirouvana ja vaatii mieheltään myös sataprosenttista huomiota. Jos esim. rouvasi on venäläinen, niin itsepä olet soppasi keittänyt. Olisit ottanut tavallisen suomalaisen naisen, joka elättää itsensä eikä asetu ahtaisiin sukupuolirooleihin.
Aloittajan puoliso on tällä hetkellä äitiyslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset hommatko niitä lapsia, ennenkuin olette rauhassa ihan oikeasti puhuneet lapsiin liittyvät asiat... Kuka hoitaa, miten hoidetaan, mitä voidaan tehdä yhdessä jne.
Onneksi omalta osaltani pikkulapsiaika on ohi. Niin on tosin avioliittokin. Virhe tuli tehtyä, ei olisi pitänyt lapsia tehdä ex puolison kanssa. Ex-vaimolla oli koko ajan alusta (lasten syntymän jälkeen) lähtien tärkeämpää muu elämä kuin koti. Työt ja harrastukset meni perheen edelle. Loppujen lopuksi vielä pettikin työkaverinsa kanssa. Erohan siitä tuli kaikkine riemuineen.
No, mä hoidan nyt vielä nämä meidän koululaiset aikuiseksi, tietysti. Onneksi osaavat jo paljon itsekin.
Mut ei se ole aina mies, joka perheen asiat kusee, voi se olla se nainenkin.
Ei se valitettavasti aina auta vaikka kuinka olisi puhuttu ja sovittu. Lapsiarki on niin intensiivistä ja elämänmuutos iso, ennakkoon ei voi aina tietää miten siihen reagoi, tai varsinkaan miten toinen reagoi. Niin tavallinen tarina on se, että isä on luvannut osallistua ja sitten todellisuudessa pakenee kaikkeen muuhun ja jättää toisen pärjäilemään, ja varmasti sama voi tapahtua naisellekin. Tai voi tulla synnyksen jälkeinen masennus, koliikkivauva, muuten kuormittava elämäntilanne, työtilanteen muutos jne. Tottakai kannattaa puhua, mutta ei riitä että puhuu ennakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa.
Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.
Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.
Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.
Mä kyllä vähän odotin mieheltäni, että kun etänä on, niin ehtii laittaa pyykkärin päälle aamulla ja/tai tiskikoneen.
Mä lähden töihin ajoissa, etten viitti vielä niin aikaisin laittaa pyykkikonetta päälle, ettei täällä porukka joudu linkousääniin heräämään liian aikaisin. Olen toisinaan jopa "ladannut" koneet valmiiksi, että päälle vaan, kun silmät aukeaa.
Mä voin kyllä ripustaa ne pyykit, kun mä tuun.
Kerran on kumpikin tapahtunut nyt puolentoista vuoden aikana. En ole asiasta kummosesti maininnut.
Toisinaan vaan ihmetyttää meidän erilaiset tavat. Tiedän, että jos olen kotona koneet pyörii ja tauoilla tapahtuu jotain muuta(pöytien, kaappien ovien pyyhintää, roskisten vientiä..). Siinä sivussa, ettei sitten mene illan mahdollinen yhteinen aika tuommoisiin helposti hoidettaviin kotitöihin. :)
Veikkaan että itse olet työssä jossa palkan peruste on läsnäoloaika ei työn tulos. Ja kun lähdet pois työpaikalta et mieti muuta kun että monelta seuraava työvuoro alkaa. Eli aina kun olet kotona olet vapaalla töistä. Meillä tämä, vaimo ei millään hahmota muuta tapaa olla töissä ja nyt kun olen etänä ollut tulee Ihmettelyjä miten se ja se asia ei samalla hoidu kun olen kotona.
Rehellisesti ottaen, kyllä hoituu jokaiselta pesukoneen napin painaminen, jos sen toinen on jo täyttänytkin valmiiksi ja nostaisi pyykit tultuaan töistä.
Itseltä onnistuu ja mieheltä myös aina pienet tehtävät, sillä kukaan ei istu koneella sentään vessassa tai jääkaapilla käymättä koko päivää. En istu toimistollakaan ja tuskin mieskään.
Mutta tämä on asennekysymys molemmin päin, mitä odotetaan. Meillä molemmat pitää itsestäänselvänä, että yksi etätyön eduista on se, että työmatkoihin käytettävä aika käytetään kodin pikkuhommiin, kumpi nyt kotona sattui olemaankaan. Ei myös toisaalta siis odoteta, että toinen menee töihin, käyttää aikaa työmatkoihin ja tulee tekemään kaikki työt, eikä toinen ole tänä aikana muka mitään edes pientä voinut tehdä, kuten pyöräyttää pyykit tai tyhjentää tiskikoneen.
No jep, se on jo työsuojeluasia jos päivät on semmoisia ettei ehdi persettään penkistä nostaa. Työpaikoillakin oletetaan että ihmiset esim saa laitettua omat tiskinsä koneeseen ja pidettyä yllä yleistä siisteyttä, saman pitäisi kyllä onnistua kotonakin. Vessareissun yhteydessä voisi mennessään nostaa pari tavaraa lattialta tai laittaa sen pesukoneen päälle, ruuan lämmetessä mikrossa tai kahvin tippuessa pyyhkäistä keittiön pöytiä tai laittaa tiskejä. Mutta ihmiset on erilaisia, joiltain nämä tulee luonnostaan ja toiset vaan kulkee laput silmillä eikä hoksaa ja muista tehdä tuommoisia.
Samaa ihmettelen.
Meillä molemmat ovat etätöistä tosi iloisia juuri sen vuoksi, että säästyy niin paljon päivässä aikaa ilman työmatkoja ja lounaalla käymistä, että voidaan tehdä ne pakolliset pois alta ja sitten vaikka viikonloput ovat ihan omaa parisuhdeaikaa.
Lisäksi eihän sitä laput silmillä tarvitse kulkea sillainkaan, että ei nyt vähän katso, mitä toisella on menossa, jos yhtä aikaa etäilemässä tai muuten nyt kotona ollaan. Siis jost toinen on luurit korvilla niin tod näk kokouksessa, joten ei mennä siihen hästäämään. Toisaalta taas jos tekee jotain muuta ja toinen kysäisee, että tarvitko jotain kaupasta niin ei tartte saada slaagia että mitä se mua häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset hommatko niitä lapsia, ennenkuin olette rauhassa ihan oikeasti puhuneet lapsiin liittyvät asiat... Kuka hoitaa, miten hoidetaan, mitä voidaan tehdä yhdessä jne.
Onneksi omalta osaltani pikkulapsiaika on ohi. Niin on tosin avioliittokin. Virhe tuli tehtyä, ei olisi pitänyt lapsia tehdä ex puolison kanssa. Ex-vaimolla oli koko ajan alusta (lasten syntymän jälkeen) lähtien tärkeämpää muu elämä kuin koti. Työt ja harrastukset meni perheen edelle. Loppujen lopuksi vielä pettikin työkaverinsa kanssa. Erohan siitä tuli kaikkine riemuineen.
No, mä hoidan nyt vielä nämä meidän koululaiset aikuiseksi, tietysti. Onneksi osaavat jo paljon itsekin.
Mut ei se ole aina mies, joka perheen asiat kusee, voi se olla se nainenkin.
Vielä parempi on, jos ei hommaa niitä lapsia ollenkaan. Säästyy monelta riidalta, murheelta ja rahaakin säästyy. Voi elää omaa elämää myös parisuhteessa, ei ole sidottu mihinkään. Työelämä on helpompi. Riittää pienempi asunto jne.
Erokin on helpompi ilman lapsia ja lapset suotta aina erossa kärsivät aikuisten hölmöilystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla on se harha, että lapsen kanssa kotona oleminen on jotenkin raskaampaa kuin töissäkäynti. Minun hoitovapaalla oleva tuttuni huokaili aina, kun puhuin töistäni, että sitten kun hän pääsee töihin, niin se tuntuu varmaan ihan lomalta. No, sitten kun hoitovapaa loppui ja työt alkoi, niin eihän jaksanutkaan. Piti tehdä järjestelyjä työnantajan kanssa lyhennetystä viikosta ja sen jälkeen, kun sekään ei riittänyt, niin jäi töistä pois kokonaan ja nyt tekee osa-aikaista työtä, muutaman tunnin viikossa. Pitkät hoitovapaat kroonistavat kotiin ja omatahtisuuteen ja ehtoihin. Työelämä on vaativaa. Kotona olevilta unohtuu se pakkotahtisuus ja nopeatempoisuus, sosiaalisuus ja jatkuvaa kognitiota vaativat haasteet (kieli ja päättely, ongelmanratkaisut, päätöksenteko) ja se, miten kuluttavia ne ovat, kun jatkuvat kiireellisinä ja kasautuivat päivästä toiseen. Kotona vauvan kanssa oleminen on ihan erilaista. Ei helppoa sekään, mutta ei läheskään yhtä vaativaa. Hienosti ajattelet vaimoasi, mutta olisiko nyt rajaamisen paikka, kun ei toisesta suunnasta ymmärrystä sinun tilanteelle tule?
Tjaah. Töissä ennen lapsiarkea olikin leppoisinta. Kaikkein raskainta on olluy lapsiarki yhdistettynä työelämään.
Jep. Ja työssäkäynti on leppoisaa myös silloin kun toinen on kotona ja ehtii tehdä päivän mittaan kotihommia, eikä tarvitse kiirehtiä päiväkodin, työpaikan ja kodin väliä. Kun molemmat on töissä, illalla odottaa se kotityörumba ja jatkuva riittämättömyyden tunne, kun ei vaan tahdo vuorokauden tunnit riittää olla aikaansaava töissä, läsnäoleva lapselle, tehdä kaikki kotihommat ja terveellistä ruokaa ja pitää huolta itsestään. Jos se toinen puoliso vielä odottaa että työmäärä on sama kuin silloin kun oli ainoa työssäkäyvä, niin kyllä se voimille käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että on kohtuullista jakaa lapsenhoitoa, kotitöitä ja vapaa-aikaa molemmille, vaikka toinen olisi töissä ja toinen sen aikaa hoitovastuussa lapsesta. Lapsenhoito voi olla vaativaa eri syistä, ok. Mutta tuossa ap:n kuviossa oudoimmalta vaikuttaa vapaa-ajan täyttäminen kumppanin mielen mukaan. Perhe-aika ja parisuhdeaika ovat varmasti kohtuullisia toiveita, mutta mistä saa kukin itse päättää? Saatko siis ap mennä minne itse haluat tai tehdä kotona vapaa-ajalla viikottain jotain, kuten haluat? Entä vaimo, tekeekö hän omiaan viikottain niin, että sinä hoidat sillä aikaa lasta? Totta kai sinulla on oikeus tehdä työaikaisi mukaiset tunnit, ellet sinä ja te muuta sovi. Jos teillä ei ole erillistä omaa aikaa päivätyösi tavanomaisten tuntien ulkopuolella, niin siitä kannattaisi aloittaa. Samoin laittaisin sinuna vaikka jääkaapin oveen suunnitellut ja toteutuneet viikkotyötunnit. Jos teillä on jotain yhteismenoja, niin nekin merkattaisiin etukäteen viikon aikatauluun, niin mitään tärkeää ei jää tekemättä eikä tärkeät menot estä puuttuvien työtuntien tekoa.
Samoja asioita ihmettelin. Itselleni olisi hyvin raskasta, jos vapaa-aika olisi tiukkaan ahdettu täyteen kaikenlaista aktiviteettia ja jotenkin vielä vain toisen ehdoilla. Missä on oma aika? Saako joskus vain maata sohvalla ja lukea kirjaa? Mennä kävelemään yksin?
Lisäksi vaimo ei selkeästi ymmärrä etätyön käsitettä. Mielestäni siitä pitäisi käydä kunnon keskustelu, missä asia selitetään ja sovitaan, että työaika on työaikaa, ja työtuntien tekeminen ei ole mitään "omaa aikaa" tai "turhaa". Jos tämä ei puolisolle sovi, hän hakeutuu itse töihin. Kysyä voisi myös, että haluaako hän perheen tulojen tippuvan ja toisen siirtyvän osa-aikatyöhön, koska kotona ei anneta mahdollisuutta työskentelyyn.
Aamen. Mullekin olisi aikamoinen ongelma, jos en saisi tehdä työtä rauhassa. Kannattaa pitää vakava keskustelu puolison kanssa ja selittää rautalangasta vääntämällä, että toisen työtä täytyy kunnioittaa, jos ylipäänsä halutaan kyseisen työpaikan säilyvän. Tai ehkä ap:n vaimon kannattaisi palata takaisin töihin ja lapsi menisi hoitoon. Ainakin sitten jakautuisi työajan ulkopuolella tehtävä lapsenhoito, kotityöt ym. tasapuolisesti, kun molemmat olisivat enemmän samalla viivalla.
Olen samaa mieltä kuin moni kirjoittaja jo aiemmin, että vaimon kannattaisi käydä lääkärissä. Taustalla voi olla (synnytys)masennusta tai vaikka ADD, muuttuneessa elämäntilanteessa juuttumista tapahtuu enemmän. Monilla nuorilla se tulee esiin koulun päättymisen ta vaihtumisen yhteydessä. Kun päivärytmi on ollut vakioitu, he ovat toimineet automaatilla, mutta muuttuneessa tilanteessa, kaikki tuntuu hidastuvan. Nuori, joka on käynyt koulunsa myöhästelemättä, ei tahdo ehtiä enää edes iltapäivätapaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä useampiakin tällaisia miehiä, jotka selkeästi hoitavat lapset töiden lomassa. Joka palaverissa jollain istuu se 1-vuotias sylissä ja jokeltelee sinne väliin, kun isänsä alkaa puhua. En voi olla miettimättä, että eikö sen kotona olevan äidin pitäisi hoitaa se lapsi? Ei joka päivä voi olla niin, että juuri palaverin aikaan tulee joku välttämätön meno äidille ja lapsi häiriköi isänsä työntekoa. Aika usein nämä samat miehet tekevät työnsä hitaammassa tahdissa kuin pitäisi. En tiedä ovatko niin vaimojensa tossun alla vai missä vika.
Olin itse kotona lapsen kanssa samaan aikaan, kun mies opiskeli ja teki esim. gradua. Vaikka kyse ei ollut palkkatyöstä, niin kyllä meillä oli selkeät rajat sille, milloin miehellä oli rauhoitettu opiskeluaikaa ja milloin oli muuta. Ja oli päivän selvää, ettei ihan kaikelle yhteiselle hömpälle riittänyt aikaa.
Lapsi mukana palaverissa? Kuulostaa todella oudolta.
Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsia ja koiria nostellaan TEAMSpalaverin kesken näkyville
Ja ihmiset kuvittelee, että muita työntekijöitä kiinnostaa katsella näitä lapsia ja koiria?
Ehkä siihen on joitakin syitä, ettei noita lapsia ja koiria yleensä tuoda toimistolle.
Kun pikku LeeviElsa puklauttaa äidin sylissä, niin koko asiantuntijaorganisaatio hurraa!
Tai Musti haukkuu taustalla.
No kyllä mun miehen työkaverit on oikein pyytänyt koiranpentua näytille 😃 kun muutettiin, sen piti esitellä työhuoneensa sisustus kaikille. Lapset on tainneet pysyä yleensä poissa palaverista, mutta tokihan näitä tilanteita tulee kun tehdään töitä lasten ollessa vaikka kipeänä, varsinkin nyt korona-aikaan... Kaikki ymmärtää sen ja työnantaja kiittää kun työntekijä tekee edes jotain sen sijaan että olisi palkattomalla vapaalla lapsen sairastaessa.
Kyllä on vastenmielistä, että aikuiset on niin lapsenomaisia, ettei asioista voi tehdä sopimuksia joista pidetään kiinni. Yritetäänkö sopiminen vesittää jollain epäloogisella sössötyksellä vielä, kaikki jää roikkumaan ilmaan?
Ehkä ap:n ja vaimon kannattaisi vaihtaa vuoroja. Vaimo töihin ja ap kotiin lapsen kanssa. Ratkeaa monta ongelmaa kerralla ja tulee ymmärrystä siihen toisen näkökulmaan.
Minusta ainakin oli hankala olla kotona silloin kun puoliso teki etätöitä. Ei saanut toimia normaalisti kuin yksin, sit välillä jutteli mun kaa mutta välillä hyssytti että hän tekee töitä.
Eli jos ei ole erillistä työhuonetta, josta saa oven kiinni silloin kun ei saa häiritä niin etätyö kiusaa myös sitä joka on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin oli hankala olla kotona silloin kun puoliso teki etätöitä. Ei saanut toimia normaalisti kuin yksin, sit välillä jutteli mun kaa mutta välillä hyssytti että hän tekee töitä.
Eli jos ei ole erillistä työhuonetta, josta saa oven kiinni silloin kun ei saa häiritä niin etätyö kiusaa myös sitä joka on kotona.
Ja sitten vielä kehitti valomerkin, että kun valo on päällä niin hänellä on puhelu käynnissä.
Erillinen huone olisi ollut kaikille parempi vaihtoehto niin olisi saanut kotonaan liikkua ilman liikennevaloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin oli hankala olla kotona silloin kun puoliso teki etätöitä. Ei saanut toimia normaalisti kuin yksin, sit välillä jutteli mun kaa mutta välillä hyssytti että hän tekee töitä.
Eli jos ei ole erillistä työhuonetta, josta saa oven kiinni silloin kun ei saa häiritä niin etätyö kiusaa myös sitä joka on kotona.
Ja sitten vielä kehitti valomerkin, että kun valo on päällä niin hänellä on puhelu käynnissä.
Erillinen huone olisi ollut kaikille parempi vaihtoehto niin olisi saanut kotonaan liikkua ilman liikennevaloja.
Yhden kaverin mies oli just tuommoinen. Niillä oli kyllä työpiste makkarin nurkassa, mutta mies kulki ympäri kämppää puhumassa kovaan ääneen puhelimeen, meni läppärinsä kanssa milloin minnekin jne. Vaimo yritti vauvan kanssa pysyä poissa tieltä pienessä asunnosta. Sanomattakin selvää ettei se oikein toiminut ja mies palasi toimistolle aika pian.
Soronoo. Eron jälkeen lapsi on joka toinen viikko aloittajalla, kuskaa lapsen hoitoon ja takaisin. Joka toinen viikko saa tehdä rauhassa niin pitkää päivää ja iltaa kuin haluaa.
Yksinkertainen ratkaisu, mutta lasta säälittää.