Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika

Tulee mieleen, kun yritin tehdä väitöskirjaa kotona. Olen sellainen, että minulla menee ainakin puoli tuntia, että saan keskitettyä ajatukseni noin kuormittavaan hommaan. Yliopisto ei pystynyt järjestämään työhuonetta ja kaikkea printtimatskua piti olla levällään paljon ja mappeja saatavilla, joten kirjastojen tutkijankammiotkaan ei oikein toimineet.

Lapset oli koulussa ja vaimo työskenteli kotipiirissä omalla työhuoneellaan. Sieltä tämä hyväkäs sitten kävi parin tunnin välein kyselemässä miksi roskapussia ei ole viety,

esitteli kauppalistaa, mitä aion tehdä ruoaksi yms. Ja taas ajatus katkesi.

Minulle ei tietenkään opinnãytetyön tekemisestä palkkaa maksettu, että olisi perheen elättämisestä siinä tilanteessa voinut puhua, mutta välillä mietin olisiko työura ollut antoisampi, jos olisi jonkun kuukauden saanut rauhassa kirjoittaa. Nyttemmin aihe on jo hapantunut, että se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lähes samanlaista täällä. Kyllä mä sen ymmärrän, että lapsen kanssa on välillä raskasta. Varsinkin, kun lapsi on todella vilkasta sorttia. Ja jos on kiukuttelua tai vaikeuksia päiväunien kanssa, niin kyllähän se väsyttää. Mutta kun meillä tämä on mennyt välillä jopa niin, että minä hoidan aamulla ennen töitäni koiran ulkoilutuksen ja lapsen aamutoimet. Sitten työpäivän aikana vaihtelen vaippoja ja ruokin lasta tai hoidan muita asioita. Työpäivän jälkeen taas katson lasta nukkumaanmenoon asti ja hoidan iltatoimet imetystä lukuunottamatta. Viikonloppuisin taas päävastuu on minulla. Silti saan jatkuvaa kiukuttelua miten hänellä on raskasta ja hän ei ikinä pääse mihinkään. Sitten jos ehdotan jotain, niin aina tulee syitä miksi ei kuitenkaan onnistu ja lisää kiukuttelua.

Asiaa ei paranna yhtään se, että ei jostain syystä uskalla enää ajaa autolla itse ja julkiset ovat täysin poissuljettu vaihtoehto. Kaikki liikkuminen on täysin minun takanani, mutta en minä nyt oikeasti veny ihan kaikkeen. Alkaa rasittaa kun sekin on jotenkin minun syyni, jos ei olla käyty vaimon vanhemmilla, vaikka auto on tuossa pihassa käyttämättömänä ja vanhempansa eläkkeellä.

Kuitenkin on aiemmin asunut yksin ja hoitanut kaikki asiansa itse, niin en tajua miten ollaan päädytty siihen, että edes kauppaan ei voi mennä ilman minua.

Onko mahdollista, että hän käyttää alkoholia (salaa tissutellen) eikä siksi uskalla ajaa?

Ei ole. Ei ole mitään mystisiä tyhjiä pulloja tai tölkkejä missään, eikä haise ikinä alkoholille. Saa yleensä migreenin kun juo jotain edes ruuan kanssa.

resurssi/mahdollistaja ei ollutkaan niin paljon hyödynnettävissä, "kupattavissa"- totta kai se tympii.

toisistaan piittaavat ihmiset piittaavat myös toistensa jaksamisesta - siksi tuntuu että mies on resurssi ja naisen elämän mahdollistaja naisen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lähes samanlaista täällä. Kyllä mä sen ymmärrän, että lapsen kanssa on välillä raskasta. Varsinkin, kun lapsi on todella vilkasta sorttia. Ja jos on kiukuttelua tai vaikeuksia päiväunien kanssa, niin kyllähän se väsyttää. Mutta kun meillä tämä on mennyt välillä jopa niin, että minä hoidan aamulla ennen töitäni koiran ulkoilutuksen ja lapsen aamutoimet. Sitten työpäivän aikana vaihtelen vaippoja ja ruokin lasta tai hoidan muita asioita. Työpäivän jälkeen taas katson lasta nukkumaanmenoon asti ja hoidan iltatoimet imetystä lukuunottamatta. Viikonloppuisin taas päävastuu on minulla. Silti saan jatkuvaa kiukuttelua miten hänellä on raskasta ja hän ei ikinä pääse mihinkään. Sitten jos ehdotan jotain, niin aina tulee syitä miksi ei kuitenkaan onnistu ja lisää kiukuttelua.

Asiaa ei paranna yhtään se, että ei jostain syystä uskalla enää ajaa autolla itse ja julkiset ovat täysin poissuljettu vaihtoehto. Kaikki liikkuminen on täysin minun takanani, mutta en minä nyt oikeasti veny ihan kaikkeen. Alkaa rasittaa kun sekin on jotenkin minun syyni, jos ei olla käyty vaimon vanhemmilla, vaikka auto on tuossa pihassa käyttämättömänä ja vanhempansa eläkkeellä.

Kuitenkin on aiemmin asunut yksin ja hoitanut kaikki asiansa itse, niin en tajua miten ollaan päädytty siihen, että edes kauppaan ei voi mennä ilman minua.

Onko mahdollista, että hän käyttää alkoholia (salaa tissutellen) eikä siksi uskalla ajaa?

Ei ole. Ei ole mitään mystisiä tyhjiä pulloja tai tölkkejä missään, eikä haise ikinä alkoholille. Saa yleensä migreenin kun juo jotain edes ruuan kanssa.

Mielenkiinnosta, miksi julkiset on poissuljettu vaihtoehto? Asutteko alueella, jossa niitä ei kulje?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa. 

Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.

Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.

Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.

Mä kyllä vähän odotin mieheltäni, että kun etänä on, niin ehtii laittaa pyykkärin päälle aamulla ja/tai tiskikoneen.

Mä lähden töihin ajoissa, etten viitti vielä niin aikaisin laittaa pyykkikonetta päälle, ettei täällä porukka joudu linkousääniin heräämään liian aikaisin. Olen toisinaan jopa "ladannut" koneet valmiiksi, että päälle vaan, kun silmät aukeaa.

Mä voin kyllä ripustaa ne pyykit, kun mä tuun.

Kerran on kumpikin tapahtunut nyt puolentoista vuoden aikana. En ole asiasta kummosesti maininnut.

Toisinaan vaan ihmetyttää meidän erilaiset tavat. Tiedän, että jos olen kotona koneet pyörii ja tauoilla tapahtuu jotain muuta(pöytien, kaappien ovien pyyhintää, roskisten vientiä..). Siinä sivussa, ettei sitten mene illan mahdollinen yhteinen aika tuommoisiin helposti hoidettaviin kotitöihin. :)

Meillä mies odottaa myös samoja asioita tapahtuvan. Hän on parempipalkkaisesssa työssä, mutta työ ei kuitenkaan ole niin sitovaa. Päivällä on pitempiä taukoja ja mies ehtii puuhailla näiden aikana kaikenlaista jos on etänä. Itselläni työ taas on osaksi päivystysluonteista, johon kuuluu ihmisten ongelmien ratkominen. Osa työajasa taas on keskittymistä vaativaa tekstin tuottamista vieraalla kielellä. Päivystysluonteisina päivinä ei välttämättä ole yhtään taukoa koko päivänä. Jos joskus on puoli tuntia niin siinä välissä vien koirat ulos. Tekstin tuottamiseen liittyvillä tehtävillä taas on tiukat määräajat ja syventyssäni en taas malta pitää taukoa kun dead line painaa päälle. Muutaman kerran on ollut tiukkaa keskustelua siitä miksi en voi esim. leikata ruohoa tai tehdä lumitöitä etäpäivänä.

Tämä on pitänyt vääntää rautalangasta myös isovanhemmille. En ehdi seurustemaan, kuljettamaan lääkäriin tai hakemaan Gigantista tarjousvatkainta etäpäivänä vaikka olenkin vain kotona.

Kyllä varmaan voit tehdä nuo asiat työajan päätyttyä :) Tuskinpa olet 24/7 etätöissä kuitenkaan. nekin jotka eivät ole etätöissä tekevät työpäivinään muutakin kuin töitä 7-16. Työpäivän jälkeen on vuorossa  kaupassakäynnit, lumen luomiset jne.

Tottakai! Ja teenkin. Ei kai tässä siitä ollut kyse. Kyse on nimenomaan siitä että hän odottaa minun työni olevan yhtä joustavaa kuin omansa. Hänen mielestään nuo ovat juuri niitä helposti hoidettavia kotitöitä, jotka voisi hoitaa työpäivän aikana, että esim. pääsisimme perjantaina aikaisemmin lähtemään mökille. On onneksi oppinut jo että millaista työni on kun olemme etäilleet mökiltä käsin ja kumpikin on ollut etänä. Ei ole kyse erilaisista tavoista kuten tuossa lainamassani kommentissa, vaan erilaisesta työstä.

No kyllä voi olla kyse myös ihan vaan niistä erilaisista tavoista. Minun mies joutaa kyllä kesken työpäivän tehdä kaikkea muuta, mutta ei esim. laittaa robotti-imuria päälle tai muuta sellaista pientä kotityötä. No, hän tekee kyllä kotihommia muuten joten en jaksa valittaa. Myös se on kumma että työaika on 7h15min (+ruokatunti 30-90min), mutta lapsille pitää varata hoitoajaksi 9h, koska muuten ei ehdi tehdä täyttä työpäivää (kävelymatka päiväkodille 10min).

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, kun yritin tehdä väitöskirjaa kotona. Olen sellainen, että minulla menee ainakin puoli tuntia, että saan keskitettyä ajatukseni noin kuormittavaan hommaan. Yliopisto ei pystynyt järjestämään työhuonetta ja kaikkea printtimatskua piti olla levällään paljon ja mappeja saatavilla, joten kirjastojen tutkijankammiotkaan ei oikein toimineet.

Lapset oli koulussa ja vaimo työskenteli kotipiirissä omalla työhuoneellaan. Sieltä tämä hyväkäs sitten kävi parin tunnin välein kyselemässä miksi roskapussia ei ole viety,

esitteli kauppalistaa, mitä aion tehdä ruoaksi yms. Ja taas ajatus katkesi.

Minulle ei tietenkään opinnãytetyön tekemisestä palkkaa maksettu, että olisi perheen elättämisestä siinä tilanteessa voinut puhua, mutta välillä mietin olisiko työura ollut antoisampi, jos olisi jonkun kuukauden saanut rauhassa kirjoittaa. Nyttemmin aihe on jo hapantunut, että se siitä.

Nyt kuulostaa vähän siltä että syytät vaimoasi omasta saamattomuudestasi. Jos oikeasti olisit halunnut kirjoittaa sen väikkärin niin olisit järjestänyt asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa. 

Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.

Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.

Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.

Mä kyllä vähän odotin mieheltäni, että kun etänä on, niin ehtii laittaa pyykkärin päälle aamulla ja/tai tiskikoneen.

Mä lähden töihin ajoissa, etten viitti vielä niin aikaisin laittaa pyykkikonetta päälle, ettei täällä porukka joudu linkousääniin heräämään liian aikaisin. Olen toisinaan jopa "ladannut" koneet valmiiksi, että päälle vaan, kun silmät aukeaa.

Mä voin kyllä ripustaa ne pyykit, kun mä tuun.

Kerran on kumpikin tapahtunut nyt puolentoista vuoden aikana. En ole asiasta kummosesti maininnut.

Toisinaan vaan ihmetyttää meidän erilaiset tavat. Tiedän, että jos olen kotona koneet pyörii ja tauoilla tapahtuu jotain muuta(pöytien, kaappien ovien pyyhintää, roskisten vientiä..). Siinä sivussa, ettei sitten mene illan mahdollinen yhteinen aika tuommoisiin helposti hoidettaviin kotitöihin. :)

Veikkaan että itse olet työssä jossa palkan peruste on läsnäoloaika ei työn tulos. Ja kun lähdet pois työpaikalta et mieti muuta kun että monelta seuraava työvuoro alkaa. Eli aina kun olet kotona olet vapaalla töistä. Meillä tämä, vaimo ei millään hahmota muuta tapaa olla töissä ja nyt kun olen etänä ollut tulee Ihmettelyjä miten se ja se asia ei samalla hoidu kun olen kotona.

Rehellisesti ottaen, kyllä hoituu jokaiselta pesukoneen napin painaminen, jos sen toinen on jo täyttänytkin valmiiksi ja nostaisi pyykit tultuaan töistä.

Itseltä onnistuu ja mieheltä myös aina pienet tehtävät, sillä kukaan ei istu koneella sentään vessassa tai jääkaapilla käymättä koko päivää. En istu toimistollakaan ja tuskin mieskään.

Mutta tämä on asennekysymys molemmin päin, mitä odotetaan. Meillä molemmat pitää itsestäänselvänä, että yksi etätyön eduista on se, että työmatkoihin käytettävä aika käytetään kodin pikkuhommiin, kumpi nyt kotona sattui olemaankaan. Ei myös toisaalta siis odoteta, että toinen menee töihin, käyttää aikaa työmatkoihin ja tulee tekemään kaikki työt, eikä toinen ole tänä aikana muka mitään edes pientä voinut tehdä, kuten pyöräyttää pyykit tai tyhjentää tiskikoneen.

Ihmeen kiittämätön vaimo AP:llä. Jos hän hoitaa lasta niin käyköön itse niillä menoilla ja retkillä... Ei se lapsen hoito ole mitään jatkuvaa ilotulitusta ja iloista koti leikkiä. Itse oli erittäin kiitollinen kun meillä oli yksi vuotias ja isä teki töitä melkein kellon ympäri, jotta meiltä ei puutu mitään ja että lapsi saa olla kotihoidossa. Kahden lapsen kanssakin hän teki jatkuvasti 9h ja työmatkat päälle, jotta hieman kerääntyisi plussa tunteja näihin satunnaisiin menoihin ja tarpeisiin. Kaiken työn jälkeen antoi kaiken ajan perheelle ja kotitöihin ja kyllä se todellakin oli riittävästi. Rankkaa aikaahan se on, mutta aikuisilla on veövollisuutensa

Surullista kirjoitti:

Ainoastaan kolme vaihtoehtoa.

1. Ala käymään toimistolla töissä.

2. Vaimo myös töihin ja lapsi tarhaan, niin me muutkin asian teemme.

3. Lähetä vaimo ja lapsi ystävien kanssa milloin mihinkin ja tee "salaa" työt silloin. 

4. Vaimo alkaa käyttämään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa. 

Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.

Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.

Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.

Mä kyllä vähän odotin mieheltäni, että kun etänä on, niin ehtii laittaa pyykkärin päälle aamulla ja/tai tiskikoneen.

Mä lähden töihin ajoissa, etten viitti vielä niin aikaisin laittaa pyykkikonetta päälle, ettei täällä porukka joudu linkousääniin heräämään liian aikaisin. Olen toisinaan jopa "ladannut" koneet valmiiksi, että päälle vaan, kun silmät aukeaa.

Mä voin kyllä ripustaa ne pyykit, kun mä tuun.

Kerran on kumpikin tapahtunut nyt puolentoista vuoden aikana. En ole asiasta kummosesti maininnut.

Toisinaan vaan ihmetyttää meidän erilaiset tavat. Tiedän, että jos olen kotona koneet pyörii ja tauoilla tapahtuu jotain muuta(pöytien, kaappien ovien pyyhintää, roskisten vientiä..). Siinä sivussa, ettei sitten mene illan mahdollinen yhteinen aika tuommoisiin helposti hoidettaviin kotitöihin. :)

Veikkaan että itse olet työssä jossa palkan peruste on läsnäoloaika ei työn tulos. Ja kun lähdet pois työpaikalta et mieti muuta kun että monelta seuraava työvuoro alkaa. Eli aina kun olet kotona olet vapaalla töistä. Meillä tämä, vaimo ei millään hahmota muuta tapaa olla töissä ja nyt kun olen etänä ollut tulee Ihmettelyjä miten se ja se asia ei samalla hoidu kun olen kotona.

Rehellisesti ottaen, kyllä hoituu jokaiselta pesukoneen napin painaminen, jos sen toinen on jo täyttänytkin valmiiksi ja nostaisi pyykit tultuaan töistä.

Itseltä onnistuu ja mieheltä myös aina pienet tehtävät, sillä kukaan ei istu koneella sentään vessassa tai jääkaapilla käymättä koko päivää. En istu toimistollakaan ja tuskin mieskään.

Mutta tämä on asennekysymys molemmin päin, mitä odotetaan. Meillä molemmat pitää itsestäänselvänä, että yksi etätyön eduista on se, että työmatkoihin käytettävä aika käytetään kodin pikkuhommiin, kumpi nyt kotona sattui olemaankaan. Ei myös toisaalta siis odoteta, että toinen menee töihin, käyttää aikaa työmatkoihin ja tulee tekemään kaikki työt, eikä toinen ole tänä aikana muka mitään edes pientä voinut tehdä, kuten pyöräyttää pyykit tai tyhjentää tiskikoneen.

No tämä. Kyllä itselläni ainakin säästyy niin paljon aikaa, kun en a) katso mitä päälle, b) laita vähän naamaa ja tukkaa, c) matkusta työpaikalle 1 t per siivu (2 t yhteensä), että iloisella mielellä tauolla laitan tiskikonetta tyhjäksi ja täyteen, kun tiedän, että miehen työpäivä on sen 9 t vähintään.

Nimittäin sille, joka on kotona, todellakin jää työmatkojen verran vähintään enemmän aikaa kuin sille, joka on toimistolla. Meillä on neljän päivän sääntö, miehellä ei ole, joten todellakin odotan, että hän nyt vuorostaan ottaa hieman enemmän vastuuta joka päivän askareista, kuten minä tein, kun mulla oli se yhden päivän etäoikeus ja hänellä vielä ei etäoikeutta ollenkaan.

Paljon tähän on jo sanottu, mutta yhtä en huomannut, vaikka en nyt ihan jokaista kommenttia lukenut.

Onko vaimolla kaikki hyvin? Onko masennusta?

Muistan, että esikoisen kanssa oli tosi vaikeaa ja meidän avioliittokin siitä kärsi. Lapsi oli oikeasti tosi vaikeahoitoinen ja kaikki aina sanoivat, ettei yhden kanssa voi olla niin vaikeaa. Sainkin jonkinlainen hermoromahduksen jossain vaiheessa varmaan univajeen takia. Heräsin yölläkin 2h välein.

Lisäksi olin äitinä tosi epävarma, koska haasteita oli niin paljon, eikä niille löytynyt näkyvää syytä. Halusin olla kotona, mutta samaan aikaan inhosin sitä. Perhetyöntekijä kävi kääntymässä, eikä tajunnut, että lapsi oli oikeasti tosi haastava. Sain vain vähättelyä.

No, vuosia myöhemmin lapselta on löytynyt useita neurologisia vaikeuksia ja eräs harvinaisempi oireyhtymä, jotka myös selittävät tuota vauva- ajan haastavuutta. Olen vieläkin kotona, mutta nykyään omaishoitaja.

Jos vaimosi saisi enemmän ulkopuolista tukea, ehkä voisit paremmin keskittyä työhösi.

Oletko ap ottanut vaimoksi ulkomaisen naisen? Monessa konservatiivisessa maassa vaimo on kotirouvana ja vaatii mieheltään myös sataprosenttista huomiota. Jos esim. rouvasi on venäläinen, niin itsepä olet soppasi keittänyt. Olisit ottanut tavallisen suomalaisen naisen, joka elättää itsensä eikä asetu ahtaisiin sukupuolirooleihin.

Miksi sun vaimolle on mahdoton tehtävä hoitaa YHTÄ LASTA yksin 7,5h päivässä?! Siis mitä ihmettä?

Itse teen kolmivuorotyötä, ja työpäivät on 12-13h pitkiä. Sit välillä saan taas pidempiä vapaita, jolloin olen 4-7vrk kotona. Meillä kaksi lasta kotihoidossa, esikoinen 3v ja kuopus 6kk. Vaimo ei ole ikinä kitissyt, etteikö selviäisi lasten hoidosta yksin. Kun vauva syntyi, oli toki kausia kun oli niin kiinni imetyksestä, että taaperon hoito oli haastavaa. Ja ennen vanhaanhan tuo oli yleistä, että äidit on yksin kotona pienten lasten kanssa, ja todistettavasti nämä äidit ja lapset selvisivät hengissä :D

Eli sun vaimollasi on nyt joku ongelma. Mihin hän oikein käyttää sen ajan, mitä sinä annat hänelle kun nipistät omasta työpajastasi noin paljon? Vai onko vaimo vain liian tottunut apuusi?

Kuulostat huolehtivaksensa ja läsnäolevalta isältä, mikä on loistavaa, mutta kyllä sun oma työrauha on saatava!

Eikö vaimosi ole koskaan ollut töissä? Kun tuntuu ettei tajua että työt pitää tehdä tai loppuu rahan tulo jos jää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä niin, että ollaan molemmat suurin osa ajasta etätöissä. Mies tekee ns. parempaa hommaa, jossa ei kukaan kyttäile ajankäyttöä. Hän voi joustavasti hoitaa omia menojaan työajalla, kunhan tekee joskus noin suunnilleen tunnit takaisin. Tekee varmasti paljon enemmänkin ylimääräistä, työn luonteesta johtuen.

Itselläni työ, jossa tarkka minuuttiaikataulu ja työajan seuranta. Jokainen oma poissaolo pitää korvata.

Silti kuitenkin on niin, että jos autoa pitää korjata tai koiraa käyttää eläinlääkärillä, mies olettaa, että se olen minä, joka käyttää. Istun sitten illat töissä ja korvaan tunteja. Tällä ja ensi viikollakin useampi ilta töitä

Tokihan tunnit pitää korvata. Kuvittelitko muuta?

Tietysti pitää molempien niin tehdä, mutta miksi aina minun pitää hoitaa kaikki yhteiset jutut kuten koiran kanssa eläinlääkärissä keskellä päivää odottelun? Ja auton huollot tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, kun yritin tehdä väitöskirjaa kotona. Olen sellainen, että minulla menee ainakin puoli tuntia, että saan keskitettyä ajatukseni noin kuormittavaan hommaan. Yliopisto ei pystynyt järjestämään työhuonetta ja kaikkea printtimatskua piti olla levällään paljon ja mappeja saatavilla, joten kirjastojen tutkijankammiotkaan ei oikein toimineet.

Lapset oli koulussa ja vaimo työskenteli kotipiirissä omalla työhuoneellaan. Sieltä tämä hyväkäs sitten kävi parin tunnin välein kyselemässä miksi roskapussia ei ole viety,

esitteli kauppalistaa, mitä aion tehdä ruoaksi yms. Ja taas ajatus katkesi.

Minulle ei tietenkään opinnãytetyön tekemisestä palkkaa maksettu, että olisi perheen elättämisestä siinä tilanteessa voinut puhua, mutta välillä mietin olisiko työura ollut antoisampi, jos olisi jonkun kuukauden saanut rauhassa kirjoittaa. Nyttemmin aihe on jo hapantunut, että se siitä.

Nyt kuulostaa vähän siltä että syytät vaimoasi omasta saamattomuudestasi. Jos oikeasti olisit halunnut kirjoittaa sen väikkärin niin olisit järjestänyt asian.

Sanoisin, että molemmilla asioilla oli vaikutusta ja itseään tässä voi syyttää. Tottahan se on, että luja usko vie vaikka läpi harmaan kiven, heikompi ehkä semmoisen hiekkakiven.

Eihän tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin, että alat käymään osan viikosta toimistolla. Luultavasti olet siellä tuottavampi muutenkin joten etätyöpäivinä pystyt töiden ohessa auttelemaan kotihommissa.

Vierailija kirjoitti:

Monilla on se harha, että lapsen kanssa kotona oleminen on jotenkin raskaampaa kuin töissäkäynti. Minun hoitovapaalla oleva tuttuni huokaili aina, kun puhuin töistäni, että sitten kun hän pääsee töihin, niin se tuntuu varmaan ihan lomalta. No, sitten kun hoitovapaa loppui ja työt alkoi, niin eihän jaksanutkaan. Piti tehdä järjestelyjä työnantajan kanssa lyhennetystä viikosta ja sen jälkeen, kun sekään ei riittänyt, niin jäi töistä pois kokonaan ja nyt tekee osa-aikaista työtä, muutaman tunnin viikossa. Pitkät hoitovapaat kroonistavat kotiin ja omatahtisuuteen ja ehtoihin. Työelämä on vaativaa. Kotona olevilta unohtuu se pakkotahtisuus ja nopeatempoisuus, sosiaalisuus ja jatkuvaa kognitiota vaativat haasteet (kieli ja päättely, ongelmanratkaisut, päätöksenteko) ja se, miten kuluttavia ne ovat, kun jatkuvat kiireellisinä ja kasautuivat päivästä toiseen. Kotona vauvan kanssa oleminen on ihan erilaista. Ei helppoa sekään, mutta ei läheskään yhtä vaativaa. Hienosti ajattelet vaimoasi, mutta olisiko nyt rajaamisen paikka, kun ei toisesta suunnasta ymmärrystä sinun tilanteelle tule?

Jaahas, itse en tunnista useita vuosia kotiäitinä viettäneitä naisia tuosta kuvauksestasi! Olen palkannut kymmenkunta tällaista näistä firmaani, eikä kenelläkään ole ollut noita vaikeuksia. Kaikki useamman lapsen äitejä, joilla koulutus ja työelämäkokemusta takana jo ennen lasten saantia . Tietty jos joku viettää neljän seinän sisällä 2 vuotta yksin lapsen kanssa, toki hänelle tulee olemaan hankalaa soluttautua enää työelämään...

Mutta omien kokemuksieni mukaan ne, jotka hoitavat nykyään lapset kotona esim 3-vuotiaaksi saakka, omaavat hyvät sosiaaliset taidot, koska ovat joutuneet käymään lasten kanssa leikkipuistoissa, , muskareissa, perhekerhoissa yms paikoissa, missä lapset tapaavat ikätovereitaan. Lisäksi useamman lapsen kanssa kun oot kotona ja pyörivät arkea, ongelmanratkaisukyky kyllä kukoistaa.

Ja minä olen itse siis lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun vaimolle on mahdoton tehtävä hoitaa YHTÄ LASTA yksin 7,5h päivässä?! Siis mitä ihmettä?

Itse teen kolmivuorotyötä, ja työpäivät on 12-13h pitkiä. Sit välillä saan taas pidempiä vapaita, jolloin olen 4-7vrk kotona. Meillä kaksi lasta kotihoidossa, esikoinen 3v ja kuopus 6kk. Vaimo ei ole ikinä kitissyt, etteikö selviäisi lasten hoidosta yksin. Kun vauva syntyi, oli toki kausia kun oli niin kiinni imetyksestä, että taaperon hoito oli haastavaa. Ja ennen vanhaanhan tuo oli yleistä, että äidit on yksin kotona pienten lasten kanssa, ja todistettavasti nämä äidit ja lapset selvisivät hengissä :D

Eli sun vaimollasi on nyt joku ongelma. Mihin hän oikein käyttää sen ajan, mitä sinä annat hänelle kun nipistät omasta työpajastasi noin paljon? Vai onko vaimo vain liian tottunut apuusi?

Kuulostat huolehtivaksensa ja läsnäolevalta isältä, mikä on loistavaa, mutta kyllä sun oma työrauha on saatava!

Miksi tää on saanut alapeukkuja??

Kyllä tuon kirjoittajan vaimon arki on usealle muullekin ihan peruskauraa. Ei kaikilla ole asiantuntijatyötä tekevää puolisoa, joka voi olla etänä kotona ja suurella aina, kun itse haluan vaikka käydä yksin vessassa!

Oma mies teki kans vuorotyötä, ja mä kotona kolmen lapsen kanssa.