Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika

ehkä tää etätyö ei ollutkaan niin hyvä idea. hyödyt ei ole niin suuret kuin miltä aluksi vaikutti. 

Monilla on se harha, että lapsen kanssa kotona oleminen on jotenkin raskaampaa kuin töissäkäynti. Minun hoitovapaalla oleva tuttuni huokaili aina, kun puhuin töistäni, että sitten kun hän pääsee töihin, niin se tuntuu varmaan ihan lomalta. No, sitten kun hoitovapaa loppui ja työt alkoi, niin eihän jaksanutkaan. Piti tehdä järjestelyjä työnantajan kanssa lyhennetystä viikosta ja sen jälkeen, kun sekään ei riittänyt, niin jäi töistä pois kokonaan ja nyt tekee osa-aikaista työtä, muutaman tunnin viikossa. Pitkät hoitovapaat kroonistavat kotiin ja omatahtisuuteen ja ehtoihin. Työelämä on vaativaa. Kotona olevilta unohtuu se pakkotahtisuus ja nopeatempoisuus, sosiaalisuus ja jatkuvaa kognitiota vaativat haasteet (kieli ja päättely, ongelmanratkaisut, päätöksenteko) ja se, miten kuluttavia ne ovat, kun jatkuvat kiireellisinä ja kasautuivat päivästä toiseen. Kotona vauvan kanssa oleminen on ihan erilaista. Ei helppoa sekään, mutta ei läheskään yhtä vaativaa. Hienosti ajattelet vaimoasi, mutta olisiko nyt rajaamisen paikka, kun ei toisesta suunnasta ymmärrystä sinun tilanteelle tule?

Jos työskentelisin paikassa jossa on etätyöhön mahdollisuus, niin olisin etätöissä vain sinkkuna. Kukaan ei ole häiritsemässä ja oikeasti pystyy keskittymään työskentelyyn. Perheellisenä menisin toimistolle vaikka olisinkin siellä yksin. En pystyisi keskittymään töihin lainkaan, jos kotitoimiston oven takana ramppaisi puoliso tai lapsi/lapset vähän väliä häiritsemässä tai sanomassa mitä juuri nyt tällä samalla sekunnilla on pakko tehdä tai maailmanloppu iskee. Enkä todellakaan jaksaisi kuunnella nurinaa siitä että "ku sä ny oot vähä niinku lomalla tai vapaalla niin ihan hyvin voitaisiin nyt hoitaa vähän sitä ja tätä ja nönnönnöö".

Sinun työsi mahdollistaa vaimosi oman ajan sekä parisuhdeaikanne.

Vaikka olet kotona, ei se tarkoita sitä, että olet käytettävissä.

Seinästäkö vaimosi luulee rahojenne tulevan?

En lukenut kuin aloituksen, mutta et ole ap kohtuuton, aloituksesi oli minusta tosi asiallinen ja hyvin perustelit tilanteen. Olet tullut hyvin vaimoasi vastaan ja ymmärrät tilanteen myös hänen kannaltaan.

Tällaisista ongelmista aina välillä kuulee, en oikein ymmärrä, miksi jotkut vaimot tai miehet hankaloittavat puolisoittensa työntekoa, työ on kuitenkin koko perheen kannalta välttämätöntä. Eri asia olisi, jos ap ei tekisi mitään kotona ja roikkuisi "ylitöissä", ettei vaan tarvitsisi hoitaa vauvaa tai tehdä kotitöitä.

Tsemppiä ap, pidä puolesi, sehän on koko perheen parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos työskentelisin paikassa jossa on etätyöhön mahdollisuus, niin olisin etätöissä vain sinkkuna. Kukaan ei ole häiritsemässä ja oikeasti pystyy keskittymään työskentelyyn. Perheellisenä menisin toimistolle vaikka olisinkin siellä yksin. En pystyisi keskittymään töihin lainkaan, jos kotitoimiston oven takana ramppaisi puoliso tai lapsi/lapset vähän väliä häiritsemässä tai sanomassa mitä juuri nyt tällä samalla sekunnilla on pakko tehdä tai maailmanloppu iskee. Enkä todellakaan jaksaisi kuunnella nurinaa siitä että "ku sä ny oot vähä niinku lomalla tai vapaalla niin ihan hyvin voitaisiin nyt hoitaa vähän sitä ja tätä ja nönnönnöö".

monet sinkut asuu yksiöissä, ja ei ole välttämättä paras ratkaisu olla siellä suurimman osan valveillaoloajastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa. 

Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.

Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.

Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.

Mä kyllä vähän odotin mieheltäni, että kun etänä on, niin ehtii laittaa pyykkärin päälle aamulla ja/tai tiskikoneen.

Mä lähden töihin ajoissa, etten viitti vielä niin aikaisin laittaa pyykkikonetta päälle, ettei täällä porukka joudu linkousääniin heräämään liian aikaisin. Olen toisinaan jopa "ladannut" koneet valmiiksi, että päälle vaan, kun silmät aukeaa.

Mä voin kyllä ripustaa ne pyykit, kun mä tuun.

Kerran on kumpikin tapahtunut nyt puolentoista vuoden aikana. En ole asiasta kummosesti maininnut.

Toisinaan vaan ihmetyttää meidän erilaiset tavat. Tiedän, että jos olen kotona koneet pyörii ja tauoilla tapahtuu jotain muuta(pöytien, kaappien ovien pyyhintää, roskisten vientiä..). Siinä sivussa, ettei sitten mene illan mahdollinen yhteinen aika tuommoisiin helposti hoidettaviin kotitöihin. :)

Veikkaan että itse olet työssä jossa palkan peruste on läsnäoloaika ei työn tulos. Ja kun lähdet pois työpaikalta et mieti muuta kun että monelta seuraava työvuoro alkaa. Eli aina kun olet kotona olet vapaalla töistä. Meillä tämä, vaimo ei millään hahmota muuta tapaa olla töissä ja nyt kun olen etänä ollut tulee Ihmettelyjä miten se ja se asia ei samalla hoidu kun olen kotona.

Kannattaa pureutua vaimon hankaluuksien alkusyihin ja yrittää kuunnella sanojen taakse sen sijaan, että juuttuu "minun oikeudet ja sinun oikeudet" -mielentilaan.

Jotkut äidit ovat uupuneita, väsyneitä, masentuneita, vaikka vain yhden lapsen kanssa ja vaikka ulkopuolinen ei näkisi siihen rationaalista syytä. Syitä voi olla monia, kuten unettomuutta, vanhoja esiin nousseita traumoja, riittämättömyyttä, epävarmuutta, yksinäisyyden tunnetta. Ota siis asenne, että sinä et voi näitä asioita hänen puolestaan muuttaa (esimerkiksi lyhentämällä työaikaasi, sillä se olisi karhunpalvelus, kuten itse toteatkin), mutta on sinun tehtäväsi yhdessä vaimosi kanssa miettiä näitä ja kuunteleminen auttaa jo itsessään.

Käytännön ratkaisut ovat sitten asia erikseen, mutta ensin on saatava yhteys. 

Vierailija kirjoitti:

ehkä tää etätyö ei ollutkaan niin hyvä idea. hyödyt ei ole niin suuret kuin miltä aluksi vaikutti. 

Kyllä se näin lapsivapaana on ainoa oikea työnteon tapa. Kotona on ihan erilainen rauha keskittyä kuin meluisassa avokonttorissa.

Etätöissä on aina tuo rajaamisen ongelma. Minäkin välillä  unohdan et mies tekee töitä, tuossa vieressä sohvalla kun istuu. Molemmat läppäri sylissä, hän tekee töitä ja minä katson Netflixiä ;)  (Käyn minäkin töissä, mutta meillä on eri työajat ja paljon ollaan samaan aikaan kotonakin)

Et ole kohtuuton, nyt vaan nätisti ja rauhallisesti väännät vaimollesi rautalankaa, kunnes ymmärtää. Tai sitten menet toimistolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä tää etätyö ei ollutkaan niin hyvä idea. hyödyt ei ole niin suuret kuin miltä aluksi vaikutti. 

Kyllä se näin lapsivapaana on ainoa oikea työnteon tapa. Kotona on ihan erilainen rauha keskittyä kuin meluisassa avokonttorissa.

Lapset oppivat nopeasti, milloin isä tai äiti on töissä ja osaavat olla hiljaa, kunhan omille touhuillekin on tilaa. Isossa asunnossa löytyy työhuone, mutta työtilan voi laittaa vaikka kodinhoitohuoneeseen tai lasikuistiin patin oven taa perheen touhuista,

Etätyö on ollut joillekin onnenpotku. Toimistotyö, jossa ei ole kireitä aikatauluja tai mitään erityisiä tulostavoitteita, voi mennä jo lomasta, jos ei tarvitse istua konttorilla. Yksikin tuttava teki etätöitä mökiltä käsin. Istuskeli päivät laiturilla läppäri vieressä, otti aurinkoa ja vastaili vain välillä puhelimeen, jonka jälkeen näppäili muutaman minuutin koneella. Sitten taas rentoutumista. Toinen teki töitä matkailuveneessä samalla tyylillä. Tuollainen menee jo lomasta.

Laittakaa lapsi 3 päiväksi päiväkotiin ja teette molemmat nelipäiväistä työviikkoa. Olette pari päivää viikosta työpaikalla tai muualla kodin ulkopuolella töissä. 

Joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää, että etätyö on oikeaa työtä, eikä pelkästään tietokoneen päällä pitämistä.

Oma perhe ymmärtää tämän. Mutta suku ei. Kylään yrittävät tunkea välisellä kun huomaavat että meillä ollaan kotona. Sitten suuttuvat kun sanon että teen töitä enkä voi työaikana kestitä ja viihdyttää vieraita. Joka kerta samat ihmiset, jotka tietävät hyvin että teen kotona töitä. "Täytyyhän sun taukoja pitää" sanovat, mutta eivät ymmärrä ettei siinä mitään tuntikausien taukoja voi pitää.

Monet riidat ovat riidelleet tämän takia.

Tästä sataa varmaan alapeukkuja, mutta voin sympatisoituu vaimosi, vaikka meidän tilanne hyvin eri olikin.

Meillä on reilu 1-v lapsi, todella haastava, koliikit käyty läpi, nyt kasvun ja kehityksen ongelmat. Mies oli ensimmäiset puoli vuotta myös kotona, koska olin tienannut niin hyvin, että äitiysrahoilla ja säästöilläni maksoin heittämällä koko perheen elämisen. Noh, mies palasi töihin, kävi vähän miten sattuu 0-sopimuksella töissä, välillä ei jaksanutkaan aamulla nousta töihin, töiden jälkeen oli saattanutkin jäädä kaljalle matkan varrelle, etätöissä työkone oli oman tietokoneen vieressä auki, mutta omalla koneella pyöri pelit koko ajan. Lapsen hoito kaatui yllättäen kokonaan minun niskaani, koska mies ja hänen vapaa-aikansa, leponsa ja palautumisensa, ja vain jatkuvalla miehen häiriköinnillä suorastaan pakotin hänet osallistumaan ajoittain lapsen hoitoon ja kodin pyöritykseen. Itse hän aina asian muotoili niin, että AUTTAA minua kotitöissä tai lapsen hoidossa, hän ei siis osallistu automaattisesti oman elämänsä pyörittämiseen.

Meille auttoi vain se, että palasin itse töihin. Lapsi päiväkotiin, haut, kotityöt, vapaa-ajan järjestelyt, kaikki fifty-fifty. Tuohon meidän aiempaan järjestelyyn olisi kaatunut koko parisuhde.

Tässä meidän tarina, aloitukseen hieman vain viitaten.

Vierailija kirjoitti:

Tästä sataa varmaan alapeukkuja, mutta voin sympatisoituu vaimosi, vaikka meidän tilanne hyvin eri olikin.

Meillä on reilu 1-v lapsi, todella haastava, koliikit käyty läpi, nyt kasvun ja kehityksen ongelmat. Mies oli ensimmäiset puoli vuotta myös kotona, koska olin tienannut niin hyvin, että äitiysrahoilla ja säästöilläni maksoin heittämällä koko perheen elämisen. Noh, mies palasi töihin, kävi vähän miten sattuu 0-sopimuksella töissä, välillä ei jaksanutkaan aamulla nousta töihin, töiden jälkeen oli saattanutkin jäädä kaljalle matkan varrelle, etätöissä työkone oli oman tietokoneen vieressä auki, mutta omalla koneella pyöri pelit koko ajan. Lapsen hoito kaatui yllättäen kokonaan minun niskaani, koska mies ja hänen vapaa-aikansa, leponsa ja palautumisensa, ja vain jatkuvalla miehen häiriköinnillä suorastaan pakotin hänet osallistumaan ajoittain lapsen hoitoon ja kodin pyöritykseen. Itse hän aina asian muotoili niin, että AUTTAA minua kotitöissä tai lapsen hoidossa, hän ei siis osallistu automaattisesti oman elämänsä pyörittämiseen.

Meille auttoi vain se, että palasin itse töihin. Lapsi päiväkotiin, haut, kotityöt, vapaa-ajan järjestelyt, kaikki fifty-fifty. Tuohon meidän aiempaan järjestelyyn olisi kaatunut koko parisuhde.

Tässä meidän tarina, aloitukseen hieman vain viitaten.

Onko miehelläsi ADD´?

Huijaa vaimoa että olet saamassa potkut puuttuvien tuntien takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä useampiakin tällaisia miehiä, jotka selkeästi hoitavat lapset töiden lomassa. Joka palaverissa jollain istuu se 1-vuotias sylissä ja jokeltelee sinne väliin, kun isänsä alkaa puhua. En voi olla miettimättä, että eikö sen kotona olevan äidin pitäisi hoitaa se lapsi? Ei joka päivä voi olla niin, että juuri palaverin aikaan tulee joku välttämätön meno äidille ja lapsi häiriköi isänsä työntekoa. Aika usein nämä samat miehet tekevät työnsä hitaammassa tahdissa kuin pitäisi. En tiedä ovatko niin vaimojensa tossun alla vai missä vika.

Olin itse kotona lapsen kanssa samaan aikaan, kun mies opiskeli ja teki esim. gradua. Vaikka kyse ei ollut palkkatyöstä, niin kyllä meillä oli selkeät rajat sille, milloin miehellä oli rauhoitettu opiskeluaikaa ja milloin oli muuta. Ja oli päivän selvää, ettei ihan kaikelle yhteiselle hömpälle riittänyt aikaa.

Lapsi mukana palaverissa? Kuulostaa todella oudolta.

Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsia ja koiria nostellaan TEAMSpalaverin kesken näkyville

Ja ihmiset kuvittelee, että muita työntekijöitä kiinnostaa katsella näitä lapsia ja koiria?

Ehkä siihen on joitakin syitä, ettei noita lapsia ja koiria yleensä tuoda toimistolle.

Tuntuu, että joillakin on hämärtynyt töiden ja perhe-elämän raja. Ja se, että mikä kuuluu työpaikalle ja mikä ei. Ei tulisi mieleenkään nostella koiraa palaveriin mukaan, vaikka onkin usein kanssani, kun teen töitä. Ihan riittävästi varmasti häiritsee jo se, että koira keksii kesken palaverin hakea sen äänekkäimmän lelunsa tai haukkua ulkoa kuuluvia ääniä. Silloin yleensä kyllä suljen koiran työhuoneen ulkopuolella, jotta äänet vaimenee edes vähän.

Onneksi puoliso ja lapset ovat koulussa. Ei tämä etätyö muuten onnistuisi. Sen verran teen kotitöitä että laitan likaiset pyykit koneeseen ja siirrän ne kuivausrumpuun ja sieltä sitten puhtaan pyykin koriin. (joo lajittelen ja viikkaan sitten myöhemmin) Nytkin on hirvittävä yskä. Ei siinä tenat edes pidätä. Olisin varmaan sairaslomalla jos ei olisi etätyötä.  Eikä ne minua töihin edes huolisi tässä yskässä. Mutta jos etätöitä haluaa tehdä ja saa tehdä niin siinä pitää keskittyä töihin eikä taloudenhoitoon. Alkuperäisen kysyjän tapauksessa menisin työpaikalle niin rauha olisi kotona

Vaimosi tuntuu kaipaavan sosiaalisia kontakteja. Minua auttoi vauvavuosina, kun oli viikossa selkeä aikataulu ja joka päivälle tekemistä ja kodin ulkopuolisia kontakteja. Niiden mukaan rytmitin myös kotityöt. Käytiin vauvamuskarissa, perhekerhoissa, lounaalla kavereiden kanssa jne. Esikoisen ystävistä muutama on tuttuja jo vauvavuodelta. 

Mitä jos keksisitte vaimolle ja vauvalle kodin ulkopuolista tekemistä, niin että saat päiviin rauhallista työaikaa? Lisäksi sovitte, että lapsen päiväuniaikaan sinua ei saa häiritä. Ehkä voisitte myös sopia jonkun merkin, jonka laitat esille, kun teet keskittymistä vaativaa työtä. Samanlaisia järjestelyjä tehdään avokonttoreissa. 

Suosittelisin myös ainakin yhtä työpäivää kodin ulkopuolella, työpaikalla, jos sellainen on tai jossain muualla. Sen lisäksi voisitte järjestellä muutaman päivän kuukaudessa, jolloin teet pitkän työpäivän kotona. Voivatko vaimo ja lapsi mennä isovanhemmille tai ystävän luokse? Mieluiten niin, että teet etukäteen plussaa, joka sitten voidaan käyttää perheen yhteisiin menoihin. Uusi pitkä päivä pitää järjestää, ennen kuin voit taas joustaa normaalista työajasta. 

Lopuksi vielä lohdutuksen sana: iso osa etätyötä tekevistä joustaa töissä perhesyistä. Kyllä työnantajilta yleensä löytyy ymmärrystä lapsiperheille, varsinkin vauvavuonna. Jos tavoitteet täyttyy suurin piirtein, niin päivän aika voi pitää taukoja. Pidetäänhän niitä monesti työpaikkoillakin. Kollega tulee kysymään jotain työasiaa, mutta päädytäänkin puhumaan myös muusta.

Tauot tukevat työhyvinvointia, hyvä työkyky parantaa tuloksia, ei tauoista kannata tuntea huonoa omatuntoa. Vauvan kanssa touhuaminen jos jokin virkistää ja laittaa asiat oikeaan perspektiiviin. Nyt vaan pitäisi löytää tapa tauottaa työtä myös sinun tahtiisi, ei vain vaimon ja lapsen tarpeiden mukaan.