Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkoti ja vanhempien siirtyminen työelämään lapsen saatuaan
Suomen mallin jo tiedämme. Tärkeämpää on, että on vahva nainen ja työtä tekevä isä, jotka voivat jatkaa töitä niin pian kuin mahdollista normaalisti vauvavuoden jälkeen. Mielestäni tämä ei ole lapsen etu. Pieni lapsi tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vielä äidin ja isän turvaa ja hellyyttä eikä päiväkotiryhmiä, jonne hän ehtii kuitenki.
Saksassa about 20 % äideistä käy kokopäivätöissä eli siellä on jotenkin luonnollisempi lähestymistapa koko asiaan eli on normi, että äiti saa jatkaa osapäivätöitä lasten syntymisen jälkeen. Suomessakin olisi hyvä, että olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhempi niin äiti kuin isä voisi jatkaa osa-aikaisesti seuraavat vuodet. Täällä kuitenkin sosiaalinen hyväksyntä moiselle ontuu tai heittelee. Saksassa voi mennä koko syyslukukausi päiväkotiin tutustumiselle eli lapsi on koko syksyn vain 1-3 h hoidossa eli mennään lapsentahtisesti.
Tänäänkin julkaistiin jokin tutkimus, jossa yllätyttiin siitä, että lapsi kaipaa hellyyttä eskarissakin kokeakseen olonsa turvalliseksi. Tämä ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Täällä halutaan ratkaista ongelmat ukoisesti koulutuksella. Mieluummin palkataan koulutettuja henkilöitä ja korostetaan kuinka lapset tarvitsevat koulutettua henkiökuntaa. Lapset tarvitset päiväkotiin ja eskariin turvallisia aikuisia, jotka osaavat antaa turvaa ja hellyyttä, koska eivät saa sitä päivän aikana töissä käyvilltä vanhemmilta. Se on ensisijaista, sitten on muu.
Koulussa jatkuu tämä lasten yksijääminen ei alkaa itseohjautuvuus siinä, missä lapsi tarvitsisi vielä aikuista tukemaan oppimistaan ja näyttämään ja opastamaan. Itseohjautuvuus voisi toimia vasta peruskoulun viimeisillä luokilla.
Pisatulokset menevät alas kuin lehmän häntä. Lasten- ja nuorten pahoinvointi kasvaa ja oli suurta jo ennen koronaa. Nämä lapset itseohjautuvat eikä heitä enää saisi oikein kasvattaakaan. Rajoja ei osata pitää. Eikö rajat ja rakkaus ollut enenkin tärkeitä?
Lapsi tarvitsee aikuista sinne päiväkotiin, eskariin ja kouluun. Ei välttämättä koulutettua henkilökuntaa vaan aikuista, joka on läsnä. Riittävästi käsiä, apua, turvaa ja hellyyttä sekä rajoja. Ei yksinjäämistä ja itseohjautuvuutta.
Mielestäni yhteiskuntana meidän täytyisi muuttua perhemyönteisemmäksi. Ollaan oltu mukamassa lapsimyönteisiä, mutta perheet on unohdettu. Jos ei ymmärretä perheen hyvnvoinnin merkitystä ja korosteta perheen merkitystä, niin ei myöskään lapset voi hyvin.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Meillä taas tämä ei ollut sallittua kun työnantajalta tätä kysyin joitakin vuosia sitten. Siinä on joku lisälauseke, ettei tarvitse myöntää jos se tuottaisi työnantaja huomattavasti vaikeuksia tms. Oikeasti meidän töitä ei ole sen vaikeampaa järjestää osa-aikaisina kuin muidenkaan alojen töitä. Yksi työntekijä otti luottamusmieheen yhteyttä ja sai painostamalla itselleen lakisääteisen osa-ajan, mutta hänen määräaikaista työsopimustaan ei sitten jatkettukaan, vaikka edeltävästi niin oli annettu ymmärtää ja työntekijöistä on kova pula alallamme. Meillä määräaikaisuuksia ketjutetaan vuosiakin, se on ihan tavallista. Tein siksi täyttä työaikaa ja sen lisäksi käytännössä pakollisia, säännöllisiä ylitöitä kun lapset olivat pieniä. Oli ihan kauheaa aikaa. Meillä ei ollut isovanhempiakaan apuna.
Ota nyt sitten tämä kirjoittamasi teksti uudelleen nenän eteen ja lue ajatuksella läpi. En yhtään enää ihmettele, että miksi Suomessa työnantajista löytyy vaikka millaisia koijareita. Lisälausekkeisiin vedoten evätään oikeuksia, laittomia irtisanomisia, määräaikaisten ketjuttamista. Ihan todella? Miksi kukaan on tuollaisessa paikassa töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sinusta on työttömänä olemista, jos on työpaikaltaan perhevapaalla? Hänellähän on työpaikka.
Ja perhevapaalla saa joko vanhempainpäivärahoja tai sitä kotihoidontukea. Ja kyse ei ole vuosista. Eikä työttömyydestä.
Ja sitäpaitsi kotihoidontuen nostaminen vaatii vain sen että lapsi ei ole kunnallisesa päivähoidossa. Molemmat vanhemmat voi ihan hyvin tehdä täyspäiväisesti töitä nostaessaan sitä.
Sinä olet joku palstajonne, etkä mikään terkka.
Olen terkka ja nähnyt tätä sossuporukkaa ihan riittämiin yhden työuran varrelle itä-helsinkiläisessä neuvolassa. Lasten varjollahan voi aina perustella työhaluttomuuden mitä parhaiten.
Tajuatko paljonko keskiverto somppuperhe esim. saa rahaa?
Kotihoidontuesta asiaa seuraavaksi. Eli sinusta on ihan ok, että perhe nostaa tukia vaikka käyvät töissä? Mihin ne vanhemmat tarvitsevat yhteiskunnalta rahaa jos heillä on työpaikat?
Lapsilisääkin saa jokainen perhe tuloista riippumatta. Täysin ilmaista rahaa.
Onko ihan katoavaa kansanperinnettä sellainen että elätettäisiin itsensä ja oma perheensä ihan sillä työnteolla?
Paljonko keskiverto lapsiperhe saa "ilmaista" rahaa yhteiskunnalta? Minulla ei ole aavistustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän osa-aikatyö Suomessa on täysin hyväksyttyä, jos vaan kassa kestää. Esim. nuorista lääkäreistä todella moni tekee osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä.
Ei se kaikilla aloilla onnistu, esim kunnalla, psykologina ei onnistunut minulta ensin pariin vuoteen kun kyselin.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sinusta on työttömänä olemista, jos on työpaikaltaan perhevapaalla? Hänellähän on työpaikka.
Ja perhevapaalla saa joko vanhempainpäivärahoja tai sitä kotihoidontukea. Ja kyse ei ole vuosista. Eikä työttömyydestä.
Ja sitäpaitsi kotihoidontuen nostaminen vaatii vain sen että lapsi ei ole kunnallisesa päivähoidossa. Molemmat vanhemmat voi ihan hyvin tehdä täyspäiväisesti töitä nostaessaan sitä.
Sinä olet joku palstajonne, etkä mikään terkka.
Olen terkka ja nähnyt tätä sossuporukkaa ihan riittämiin yhden työuran varrelle itä-helsinkiläisessä neuvolassa. Lasten varjollahan voi aina perustella työhaluttomuuden mitä parhaiten.
Tajuatko paljonko keskiverto somppuperhe esim. saa rahaa?
Kotihoidontuesta asiaa seuraavaksi. Eli sinusta on ihan ok, että perhe nostaa tukia vaikka käyvät töissä? Mihin ne vanhemmat tarvitsevat yhteiskunnalta rahaa jos heillä on työpaikat?
Lapsilisääkin saa jokainen perhe tuloista riippumatta. Täysin ilmaista rahaa.
Onko ihan katoavaa kansanperinnettä sellainen että elätettäisiin itsensä ja oma perheensä ihan sillä työnteolla?Paljonko keskiverto lapsiperhe saa "ilmaista" rahaa yhteiskunnalta? Minulla ei ole aavistustakaan.
Keskiverto lapsiperhe saa lapsilisän joka on noin satasen kuussa.
Hyväosaisten hupia nuo on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Osittainen hoitoraha on 103e/kk miinus verot. Sitä saa jos lapsi on alle 3v tai 1-2 luokalla, eli tosi vähän aikaa.
Kun on bruttopalkka on 2100e/kk ja ei mahista mihinkään etätöihin tai töiden limittämiseen tai edes työvuorosuunnitteluun, niin mitäpä luulet mikä on minunkaltaisten äitien mahdollisuus tehdä esim. lyhennettyä työaikaa? Ei kovin realistinen.
Tuota noin, oletko ajatellut tätä taloudellista toimeentuloa ollenkaan ennen lasten hankkimista? Kun tuon suuruisella palkalla hädin tuskin elättää sen alle kouluikäisen, mutta mistä olet ajatellut sen vanhemman lapsen elättämiseen tarvittavat rahat saada? Tokihan saat senkin edun, ettei päivähoidosta tarvitse maksaa, kun on riittävän pienet tulot. Ja muutenkin saat yhteiskunnalta monia tukia. Miksi sinun kotona olemistasi siis pitäisi enemmän tukea, työssäkäynti ja kokemuksen kartuttaminen kun ovat ne helpoimmat keinot saada tulevaisuudessa suurempaa palkkaa.
Minun tuttavapiirissä ja lapsen koulukavereiden perheissä tämä limittäminen tai ihan vain yh:na (minäkin, ilman muuta tukea kuin lapsilisät) lyhennetyn päivän tekeminen kyllä onnistuivat, kun taloudellinen toimeentulo oli turvattu ennen kuin hankki lapsen/lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli jokunen kuukausi sitten juttu yrittäjäpariskunnasta, joka oli jakanut lapsen hoidon tasan syntymästä asti. Oliko se niin, että äiti hoiti 2 päivää viikossa, isä 2 päivää ja isovanhemmat 1 päivän. Viikonloppuna sitten varmaan vanhemmat yhdessä. Äiti muistaakseni imetti, isä ja isovanhemmat tarjosivat pullosta äidin lypsämää maitoa. Molemmat vanhemmat siis saivat jatkaa töitä, ja molemmat opettelivat samalla hoitamaan omaa lastaan ja tutustuivat häneen. Yhteinen yritys ei kärsinyt liikaa, kun kukaan ei jäänyt sen toiminnasta kokonaan pois. Ainut, joka ei ymmärtänyt järjestelyä, oli Suomen valtio. Lapsi syntyi ennen perhevapaauudistusta, eikä vanha perhevapaajärjestelmä tunnistanut ollenkaan tilannetta, jossa molemmat vanhemmat voisivat samanaikaisesti sekä hoitaa lasta että tehdä töitä.
Jutussa luki, että nykyinen perhevapaajärjestelmä olisi sopinut heille paremmin. Sekö sitten joustaa niin hyvin...? En tiedä, en ole tutustunut, eikä minulla ole lapsia, mutta jos perhevapaauudistus mahdollistaa tällaisenkin jouston, niin sehän on hienoa!
Tietenkään molemmat ei voi saada tukia samasta lapsesta.
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Lukijan ajatus taipuu siihen, että lapsiperheessä kaikkien elintaso on sama ja rahat "yhteiset", eli ei ole mitään väliä sillä, kummalle vanhemmalle ne lastenhoitorahat tulevat.
Käytännössä monet vuorotyötä tekevät vanhemmat ovat jo vuosikymmeniä toimineet niin, että ovat olleet eri vuoroissa. Harvemmin lapsia on tehtaan portilla vaihdettu, vaan yleensä työaika on joustanut suuntaan ja toiseen niin, että toinen on lähtenyt töihin samalla oven avauksella kun toinen on tullut.
Etkö näe tässä mitään ongelmaa? Ensinnäkin se, että "perheessä elintaso on kaikille sama ja rahat yhteiset", on erittäin kaunis ajatus, mutta ei totta läheskään kaikissa parisuhteissa tai lapsiperheissä. Jos vanhemmilla on keskenään suuret tuloerot, ei ole suinkaan selvää, että tulot ja menot olisivat "molempien yhteisiä".
On tutkittu, että usein jos mies tienaa enemmän kuin vaimo, mies päättää sen budjetin, joka perheen ja kodin yhteisiin menoihin käytetään. Vaimo sitten päättää, miten se käytetään. Tuloerot lisäävät naisen riippuvuutta miehestä, jos mies on se enemmän tienaava. Tai jos äiti on se, joka nostaa perhevapaatuet isän jatkaessa töitä.
Toki on mahdollista, että perheessä vanhemmat sopivat tulojen ja menojen jakamisesta tasapuolisesti, mutta useimmissa tapauksissa tämä ei toteudu todellisuudessa täysin oikeudenmukaisella tavalla, vaikka osapuolet niin haluaisivat itselleen ja toisilleen uskotella. Erityisen näkyväksi ero tulee usein vähintään siinä, että paremmin tienaava pystyy säästämään ja sijoittamaan, mutta vähemmän tienaava ei pysty. Tai sitten säästäminen / sijoittaminen on hyvin pienimuotoista niin, ettei se riitä antamaan turvaa ns. pahan päivän varalle. Ja erityisesti tämä käy ilmi, jos perheessä päädytään avioeroon. Suomalaiset naiset ovat miehiä suuremmassa köyhyysriskissä myös eläkeiässä, sillä miesten eläkkeet ovat naisia korkeammat ja naiset elävät pidempään eli jäävät todennäköisimmin leskiksi, joilla ei olekaan enää käytössä miehen parempaa eläkettä.
Ei ole myöskään ongelmatonta, että perhevapaarahojen maksaminen pelkästään äidille vääristää tilastoja. Se vahvistaa mielikuvia siitä, että äidit jäävät kotiin, kun isät jatkavat töitä ja uraansa, vaikka jossain yksittäisessä perheessä todellisuus olisikin toinen. Ja kun mielikuvat lapsia kotona hoitavista äideistä ovat vahvat, se heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja vahvistaa miesten.
Se, että puolisot eivät keskenään pysty sopimaan lastenhoidosta ja rahasta ei voi olla niin, että jonkun Kelan pitäisi pitäisi alkaa setvimään jotain lapsilisän tai kotihoidontuen kaltaisia pikkutukia useammalle saajalle. Ne maksetaan lapsesta ja yhtä lasta ei saa jaettua useammaksi. Sen verran pitää aikuisten pystyä sopimaan, että setvivät pikkuhilunsa miten haluavat itse ilman viranomaisten apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää eniten miksi kotihoidontuki on niin olematon verrattuna esim. tyttömyyspäivärahaan. Vanhemmalla on täys työ kotona lapsen / lapsien kanssa, mutta kassaan kilahtaa aivan onneton summa, etenkin nyt kun inflaatio jyllää rajusti. Kotihoidontukeen tulisi tehdä 50% korotus vähintään. Ei tässä maassa ajatella lasten, eikä sitä myötä perheiden etua. Ei pätkääkään.
Moni joutuu viemään pienen, 9 kk:n ikäisen vauvan hoitoon. Se on tosi surullista, koska tuon ikäiselle paras paikka on vanhemman luona.
Minua taas hämmentää eniten se, että mitä on tapahtunut sille isämiesten ylpeydenaiheelle, kyvylle elättää äitiä kotona pienten lasten kanssa? Kun itse olin pieni, oma isä oli hyvin ylpeä siitä, että äiti saattoi olla kotona minun kanssani ja isä elätti.
Ei kiitos tällaisille 50-luvun kotirouvafantasioille. Jos lapsia hankitaan, ne kuuluu hoitaa puoliksi kerran perhevapaatkin sen mahdollistaa.
No nyt on niin posketonta. Että mukulan elatukseen ei kelpaa isä, kun äiti on kotona, vaan yhteiskunnan pitää maksaa äidin osuus ilman, että isän täytyy kaivaa kuvettaan yhtään enempää sillä aikaa kun äiti hoitaa kotona miehen lasta. Härskiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Siis mihin tuossa olisi pitänyt taipua? Maksaa vanhemmille siitä, että eivät halunneet tehdä kuin muutaman työpäivän viikossa? Mitä ihmettä?
Tekisikö kukaan enää täyttä työviikkoa, jos jokainen voisi vaan päättää että ok, nyt kun mulla on lapsia niin teen vain yhden tai kaksi työpäivää viikossa ja yhteiskunta saa maksaa mulle niistä kotipäivistä? Mietipä nyt vielä mihin tuo johtaisi.
Olen eri, mutta kysyn silti, ymmärsitkö itse tuota esimerkkitapausta nyt ihan varmasti oikein?
Siis äiti oli kotona pienen, alle vuodenikäisen vauvan kanssa ma-ti ja töissä ke-pe
Isä oli töissä ma-ke ja hoiti vauvaa kotona to-pe
Isovanhemmat hoitivat vauvaa kotona ke.
Vanhemmat kertoivat, että tällaista vastuun jakamista ei valtion tukien tasolla tunnistettu ennen perhevapaauudistusta. Ei ollut paperilla mahdollista, että molemmat vanhemmat työskentelevät ja hoitavat pientä alle vuoden ikäistä lasta niin, että molemmat myös käyttäisivät perhevapaitaan, äiti ma-ti ja isä to-pe ja saisivat siitä perhevapaakorvauksen niiltä päiviltä, kun eivät ole töissä. Hain jutun HS:n sivuilta, ja se oli valtavan hyvä esimerkki siitä, miten paljon joustavampia ja fiksumpia vanhemmat voivat olla kuin Kela tai muu valtion byrokratia.
Ei tässä jutussa siis ole kysymys siitä, että molempien vanhempien pitäisi pystyä jäämään kotiin rahallista korvausta vastaan yhtä aikaa milloin tahansa lasta hoitamaan, vaan vuorotellen vauvavuonna, mutta miksi sitä vuorottelua ei voinut valtion mielestä tehdä viikoittain? Miksi se olisi pitänyt tehdä monen kuukauden jaksoissa? Se on se järjetön jäykkyys, joka järjestelmässä ainakin oli.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Jes. Pienten lasten hoitaminen ja kotona työskentely.
Todella toimiva ratkaisu :D
Ei siinä paljon töitä pysty tekemään edes pienten koululaisten kanssa. Onnistuu toki ongelmitta sitten kun lapset ovat yläkoulussa.
Olin itsekin osittaisella hoitovapaa kun nuorempi lapsi oli 1-2 luokalla. Se ei ollut mikään mahtava ratkaisu. Siinä sai yhden päivän viikossa sai vapaata, tai vaihtoehtoisesti sai tehdän reilun tunnin lyhyempää työpäivää. Siitä sai korvauksia jotain 60 €/kk. Ei se ainakaan korvannut tulonmenetyksiä. Eikä yhden päivän vapaa hirveästi auttanut kun lapsella oli 4 tunnin koulupäivät joka päivä.
Joku 4 tunnin työpäivä etänä olisi ollut oikeasti toimiva ratkaisu.
Kaiken lisäksi töissä piti kuitenkin tehdä ihan samat työt kuin täydellä työajalla. Se nyt vaan on normi. Vaikka kuinka tekisit lyhyttä työviikkoa, niin kaikki odottavat, että teet saman verran töitä kuin täyttä työaikaa tekevät. -Se ei tullut yllätyksenä. Niin monelta tuttavalta olin kuullut, että lyhennetty työpäivä ei heillä vaikuttanut työmäärään millään tavalla.
Nykyään teen 50% työpäivää, ja joudun jatkuvasti muistuttamaan ihmisiä töissä, että teen puolikasta työpäivää enkä ehdi tekemään yhtä paljon kuin kokopäivää tekevät. Silti minulta jatkuvasti kysellään, että milloin on sejase valmis, meneekö vielä kauan, ehdinkö tekemään nämäjanämä myös. Se on aivan turhaa kuormitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä siitä tainnut olla kysymys. Jos äiti hoitaa lasta esim. ma-ti ja isä to-pe, (jolloin äidin työpäivät on ke-pe ja isän ma-ke, jos isovanhemmat hoitavat ke), ongelmahan on se, ettei systeemi ole tunnistanut tällaista mahdollisuutta. On aika traagista, jos järjestelmä on sitä mieltä, että toisen pitää hoitaa lasta ma-pe ja toisen työskennellä sama aika. Ja sitten äiti saa rahaa viideltä päivältä, vaikka olisi kotona lasta hoitamassa vain 2-3 päivää viikossa, ja isä ei saa rahaa ollenkaan, vaikka tekisi töitä vain 3 päivää viikossa ja hoitaisi lasta muina päivinä. Tähän ei taida monen lukijankaan ajatus taipua.
Siis mihin tuossa olisi pitänyt taipua? Maksaa vanhemmille siitä, että eivät halunneet tehdä kuin muutaman työpäivän viikossa? Mitä ihmettä?
Tekisikö kukaan enää täyttä työviikkoa, jos jokainen voisi vaan päättää että ok, nyt kun mulla on lapsia niin teen vain yhden tai kaksi työpäivää viikossa ja yhteiskunta saa maksaa mulle niistä kotipäivistä? Mietipä nyt vielä mihin tuo johtaisi.Olen eri, mutta kysyn silti, ymmärsitkö itse tuota esimerkkitapausta nyt ihan varmasti oikein?
Siis äiti oli kotona pienen, alle vuodenikäisen vauvan kanssa ma-ti ja töissä ke-pe
Isä oli töissä ma-ke ja hoiti vauvaa kotona to-pe
Isovanhemmat hoitivat vauvaa kotona ke.
Vanhemmat kertoivat, että tällaista vastuun jakamista ei valtion tukien tasolla tunnistettu ennen perhevapaauudistusta. Ei ollut paperilla mahdollista, että molemmat vanhemmat työskentelevät ja hoitavat pientä alle vuoden ikäistä lasta niin, että molemmat myös käyttäisivät perhevapaitaan, äiti ma-ti ja isä to-pe ja saisivat siitä perhevapaakorvauksen niiltä päiviltä, kun eivät ole töissä. Hain jutun HS:n sivuilta, ja se oli valtavan hyvä esimerkki siitä, miten paljon joustavampia ja fiksumpia vanhemmat voivat olla kuin Kela tai muu valtion byrokratia.
Ei tässä jutussa siis ole kysymys siitä, että molempien vanhempien pitäisi pystyä jäämään kotiin rahallista korvausta vastaan yhtä aikaa milloin tahansa lasta hoitamaan, vaan vuorotellen vauvavuonna, mutta miksi sitä vuorottelua ei voinut valtion mielestä tehdä viikoittain? Miksi se olisi pitänyt tehdä monen kuukauden jaksoissa? Se on se järjetön jäykkyys, joka järjestelmässä ainakin oli.
Miten se muka ei onnistunut?
Me teimme sen kaksi kertaa.
Minä pidin alusta vanhempainvapaasta puolet, sitten mies piti puolet. Kun lapset oli kotihoidontuella, ei kuulu kellekään enää kuka sitä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Jes. Pienten lasten hoitaminen ja kotona työskentely.
Todella toimiva ratkaisu :D
Ei siinä paljon töitä pysty tekemään edes pienten koululaisten kanssa. Onnistuu toki ongelmitta sitten kun lapset ovat yläkoulussa.
Olin itsekin osittaisella hoitovapaa kun nuorempi lapsi oli 1-2 luokalla. Se ei ollut mikään mahtava ratkaisu. Siinä sai yhden päivän viikossa sai vapaata, tai vaihtoehtoisesti sai tehdän reilun tunnin lyhyempää työpäivää. Siitä sai korvauksia jotain 60 €/kk. Ei se ainakaan korvannut tulonmenetyksiä. Eikä yhden päivän vapaa hirveästi auttanut kun lapsella oli 4 tunnin koulupäivät joka päivä.
Joku 4 tunnin työpäivä etänä olisi ollut oikeasti toimiva ratkaisu.
Kaiken lisäksi töissä piti kuitenkin tehdä ihan samat työt kuin täydellä työajalla. Se nyt vaan on normi. Vaikka kuinka tekisit lyhyttä työviikkoa, niin kaikki odottavat, että teet saman verran töitä kuin täyttä työaikaa tekevät. -Se ei tullut yllätyksenä. Niin monelta tuttavalta olin kuullut, että lyhennetty työpäivä ei heillä vaikuttanut työmäärään millään tavalla.
Nykyään teen 50% työpäivää, ja joudun jatkuvasti muistuttamaan ihmisiä töissä, että teen puolikasta työpäivää enkä ehdi tekemään yhtä paljon kuin kokopäivää tekevät. Silti minulta jatkuvasti kysellään, että milloin on sejase valmis, meneekö vielä kauan, ehdinkö tekemään nämäjanämä myös. Se on aivan turhaa kuormitusta.
Olen tehnyt kotona töitä täyden palkan verran niin, että lapset oli kokonaan kotona, kerhoilivat, puolipäivähoidossa, koululaisina.
Aamulla muutama tunti kun heräävät, päiväunien aikaan jos onnistuu, illalla ja viikonloppuaamuina loput.
Menin ns päivätyöhön kun nuorin oli 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisten hupia nuo on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Osittainen hoitoraha on 103e/kk miinus verot. Sitä saa jos lapsi on alle 3v tai 1-2 luokalla, eli tosi vähän aikaa.
Kun on bruttopalkka on 2100e/kk ja ei mahista mihinkään etätöihin tai töiden limittämiseen tai edes työvuorosuunnitteluun, niin mitäpä luulet mikä on minunkaltaisten äitien mahdollisuus tehdä esim. lyhennettyä työaikaa? Ei kovin realistinen.
Tuota noin, oletko ajatellut tätä taloudellista toimeentuloa ollenkaan ennen lasten hankkimista? Kun tuon suuruisella palkalla hädin tuskin elättää sen alle kouluikäisen, mutta mistä olet ajatellut sen vanhemman lapsen elättämiseen tarvittavat rahat saada? Tokihan saat senkin edun, ettei päivähoidosta tarvitse maksaa, kun on riittävän pienet tulot. Ja muutenkin saat yhteiskunnalta monia tukia. Miksi sinun kotona olemistasi siis pitäisi enemmän tukea, työssäkäynti ja kokemuksen kartuttaminen kun ovat ne helpoimmat keinot saada tulevaisuudessa suurempaa palkkaa.
Minun tuttavapiirissä ja lapsen koulukavereiden perheissä tämä limittäminen tai ihan vain yh:na (minäkin, ilman muuta tukea kuin lapsilisät) lyhennetyn päivän tekeminen kyllä onnistuivat, kun taloudellinen toimeentulo oli turvattu ennen kuin hankki lapsen/lapsia.
Tiesitkö että työnantajan ei ole pakko hyväksyä osittaista hoitovapaata? Aika harvassa työpaikassa työpäivän lyhentäminen edes onnistuu. Suomessa elää edelleen varsin vahvana se käytäntö, että tehdään täyttä työpäivää tei tehdä töitä ollenkaan.
Kuulostaa aika erikoiselta, että sinun tuttavapiirissäsi lyhennetyn työpäivän tekeminen on kovin yleistä, vaikka keskimäärin työssä käyvien keskuudessa se on aika harvinainen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Jes. Pienten lasten hoitaminen ja kotona työskentely.
Todella toimiva ratkaisu :D
Ei siinä paljon töitä pysty tekemään edes pienten koululaisten kanssa. Onnistuu toki ongelmitta sitten kun lapset ovat yläkoulussa.
Olin itsekin osittaisella hoitovapaa kun nuorempi lapsi oli 1-2 luokalla. Se ei ollut mikään mahtava ratkaisu. Siinä sai yhden päivän viikossa sai vapaata, tai vaihtoehtoisesti sai tehdän reilun tunnin lyhyempää työpäivää. Siitä sai korvauksia jotain 60 €/kk. Ei se ainakaan korvannut tulonmenetyksiä. Eikä yhden päivän vapaa hirveästi auttanut kun lapsella oli 4 tunnin koulupäivät joka päivä.
Joku 4 tunnin työpäivä etänä olisi ollut oikeasti toimiva ratkaisu.
Kaiken lisäksi töissä piti kuitenkin tehdä ihan samat työt kuin täydellä työajalla. Se nyt vaan on normi. Vaikka kuinka tekisit lyhyttä työviikkoa, niin kaikki odottavat, että teet saman verran töitä kuin täyttä työaikaa tekevät. -Se ei tullut yllätyksenä. Niin monelta tuttavalta olin kuullut, että lyhennetty työpäivä ei heillä vaikuttanut työmäärään millään tavalla.
Nykyään teen 50% työpäivää, ja joudun jatkuvasti muistuttamaan ihmisiä töissä, että teen puolikasta työpäivää enkä ehdi tekemään yhtä paljon kuin kokopäivää tekevät. Silti minulta jatkuvasti kysellään, että milloin on sejase valmis, meneekö vielä kauan, ehdinkö tekemään nämäjanämä myös. Se on aivan turhaa kuormitusta.
Olen tehnyt kotona töitä täyden palkan verran niin, että lapset oli kokonaan kotona, kerhoilivat, puolipäivähoidossa, koululaisina.
Aamulla muutama tunti kun heräävät, päiväunien aikaan jos onnistuu, illalla ja viikonloppuaamuina loput.
Menin ns päivätyöhön kun nuorin oli 8.
Kuka niitä sun lapsia hoiti silloin kun teit töitä?
Telkkari ja tietokone?
Vai ulkoilivatko keskenään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on, mutta yhteiskunta ei tue riittävästi siihen. Molemmat lapsen vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sitä paheksutaan - sitä ei tueta. Tuodaan esille kuink olisi tärkeää laittaa muksu sinne päiväkotiin, missä ei ole riittävästi aikuisia turvaamaan edes lapsen päiväkotipäivä. Lapsi kaipaa sitä turvaa, syliä ja huolenpitoa. Täällä jäädään jumiin siihen, että täytyy olla hoitajilla riittävä koutus. Ei tarvitse vanhemmillakaan olla tiettyä koulutusta, jotta voivat lapsia hankkia.
Niin siis haet, että yhteiskunnan pitäisi maksaa vanhemmille oman lapsen hoidosta. Ei se niin mene. Jokainen voi lyhentää työpäiväänsä, jos vaan kassa kestää.
Mniusta hän puhui asenneilmastosta, eikä rahasta.
Sitäpaitsi jokainen vanhempi joka hoitaa kotona lasta, SÄÄSTÄÄ valtavia summia yhteiskunnalta.
Yleensä kotihoidossa on kyseessä äidin työttömyyden tai mielenterveysongelman piilottelu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Jes. Pienten lasten hoitaminen ja kotona työskentely.
Todella toimiva ratkaisu :D
Ei siinä paljon töitä pysty tekemään edes pienten koululaisten kanssa. Onnistuu toki ongelmitta sitten kun lapset ovat yläkoulussa.
Olin itsekin osittaisella hoitovapaa kun nuorempi lapsi oli 1-2 luokalla. Se ei ollut mikään mahtava ratkaisu. Siinä sai yhden päivän viikossa sai vapaata, tai vaihtoehtoisesti sai tehdän reilun tunnin lyhyempää työpäivää. Siitä sai korvauksia jotain 60 €/kk. Ei se ainakaan korvannut tulonmenetyksiä. Eikä yhden päivän vapaa hirveästi auttanut kun lapsella oli 4 tunnin koulupäivät joka päivä.
Joku 4 tunnin työpäivä etänä olisi ollut oikeasti toimiva ratkaisu.
Kaiken lisäksi töissä piti kuitenkin tehdä ihan samat työt kuin täydellä työajalla. Se nyt vaan on normi. Vaikka kuinka tekisit lyhyttä työviikkoa, niin kaikki odottavat, että teet saman verran töitä kuin täyttä työaikaa tekevät. -Se ei tullut yllätyksenä. Niin monelta tuttavalta olin kuullut, että lyhennetty työpäivä ei heillä vaikuttanut työmäärään millään tavalla.
Nykyään teen 50% työpäivää, ja joudun jatkuvasti muistuttamaan ihmisiä töissä, että teen puolikasta työpäivää enkä ehdi tekemään yhtä paljon kuin kokopäivää tekevät. Silti minulta jatkuvasti kysellään, että milloin on sejase valmis, meneekö vielä kauan, ehdinkö tekemään nämäjanämä myös. Se on aivan turhaa kuormitusta.
Olen tehnyt kotona töitä täyden palkan verran niin, että lapset oli kokonaan kotona, kerhoilivat, puolipäivähoidossa, koululaisina.
Aamulla muutama tunti kun heräävät, päiväunien aikaan jos onnistuu, illalla ja viikonloppuaamuina loput.
Menin ns päivätyöhön kun nuorin oli 8.
Kuka niitä sun lapsia hoiti silloin kun teit töitä?
Telkkari ja tietokone?
Vai ulkoilivatko keskenään?
Aamulla he nukkuivat. Nousivat yleensä 8-9 maissa. Olin siinä vaiheessa tehnyt töitä jo 3-4 tuntia. Päiväunien aikaan harvemmin nukkuvaa lasta tarvitsee erikseen hoitaa. Illalla kun isä tuli kotiin, tein loput tytöt. Jos en ehtinyt kaikkea arkipäivinä, tein töitä lauantaamuisin tuon saman aamu-unien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisten hupia nuo on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Osittainen hoitoraha on 103e/kk miinus verot. Sitä saa jos lapsi on alle 3v tai 1-2 luokalla, eli tosi vähän aikaa.
Kun on bruttopalkka on 2100e/kk ja ei mahista mihinkään etätöihin tai töiden limittämiseen tai edes työvuorosuunnitteluun, niin mitäpä luulet mikä on minunkaltaisten äitien mahdollisuus tehdä esim. lyhennettyä työaikaa? Ei kovin realistinen.
Tuota noin, oletko ajatellut tätä taloudellista toimeentuloa ollenkaan ennen lasten hankkimista? Kun tuon suuruisella palkalla hädin tuskin elättää sen alle kouluikäisen, mutta mistä olet ajatellut sen vanhemman lapsen elättämiseen tarvittavat rahat saada? Tokihan saat senkin edun, ettei päivähoidosta tarvitse maksaa, kun on riittävän pienet tulot. Ja muutenkin saat yhteiskunnalta monia tukia. Miksi sinun kotona olemistasi siis pitäisi enemmän tukea, työssäkäynti ja kokemuksen kartuttaminen kun ovat ne helpoimmat keinot saada tulevaisuudessa suurempaa palkkaa.
Minun tuttavapiirissä ja lapsen koulukavereiden perheissä tämä limittäminen tai ihan vain yh:na (minäkin, ilman muuta tukea kuin lapsilisät) lyhennetyn päivän tekeminen kyllä onnistuivat, kun taloudellinen toimeentulo oli turvattu ennen kuin hankki lapsen/lapsia.
Tiesitkö että työnantajan ei ole pakko hyväksyä osittaista hoitovapaata? Aika harvassa työpaikassa työpäivän lyhentäminen edes onnistuu. Suomessa elää edelleen varsin vahvana se käytäntö, että tehdään täyttä työpäivää tei tehdä töitä ollenkaan.
Kuulostaa aika erikoiselta, että sinun tuttavapiirissäsi lyhennetyn työpäivän tekeminen on kovin yleistä, vaikka keskimäärin työssä käyvien keskuudessa se on aika harvinainen ratkaisu.
Työnantaja voi kieltäytyä vain jos työ on pelastustoimi tms.
Työviikon lyhentäminen on myös mahdollista.
Kotiäidit/-isät ja työttömät pitäköön lapsensa poissa päivähoidosta. Tajutonta rahantuhlausta ja päivähoidon kuormittamista,vaikka onkin lakiin kirjoitettu subj.oikeus päivähoitoon. Tämä pitäisi ehdottomasti muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
No onhan se käytännössä työttömänä olemista, jos ei käy töissä, vaan on lapsen kanssa kotona. Joko kotihoidontuella tai työttömyystuella.
Harvalla on varaa olla käymättä töissä ja elää vain säästöillä. Eli nämä jotka ovat kotona saavat kyllä yleensä jotain tukia.Miten se sinusta on työttömänä olemista, jos on työpaikaltaan perhevapaalla? Hänellähän on työpaikka.
Ja perhevapaalla saa joko vanhempainpäivärahoja tai sitä kotihoidontukea. Ja kyse ei ole vuosista. Eikä työttömyydestä.
Ja sitäpaitsi kotihoidontuen nostaminen vaatii vain sen että lapsi ei ole kunnallisesa päivähoidossa. Molemmat vanhemmat voi ihan hyvin tehdä täyspäiväisesti töitä nostaessaan sitä.
Sinä olet joku palstajonne, etkä mikään terkka.
No ei ehkä työttömänä, mutta pois työelämästä. Saamatta palkkaa. Ei nyt takerruta tuommoiseen pikkuseikkaan joka ei ole olennaista. Kovin monella ei ole varaa olla vuosia poissa kotoa, ja siitä syyllistetään. Ja kovin moni nykyisä ei ole innokas elättämään, ja moni nainen ei ole halukas jäämään toisen rahojen varaan.
Ei hän ole poissa työelämästä vaan ihan on ehjä työhistoria.
Eikä kyse ole vuosista, kuten väität. Jos suomalaisilla naisilla on keskimäärin alle kaksi lasta, ei sitä taukoa tule juuri ollenkaan, varsinkaan jos isä pitää perhevapaista osan.
Sitäpaitsi äitiysvapaan ja vanhempainvapaan ajan saa ansiosidonnaista päivärahaa, joten ei edes ole kenenkään muun rahojen varassa. Ja silloinkin voi sunnuntaisin tienata vapaasti.
Kotihoidontuki ei edelleenkään estä mitenkään tienaamasta ihan niin paljon kuin haluaa.
No kyllä minä ainakin olin ihan poissa työelämästä sen 3 vuotta jonka olen yhteensä ollut lapsia (2kpl) hoitamassa. Vaikka siitä ajasta n. 1,5v sainkin ansiosidonnaista päivärahaa, niin sekin oli aika merkittävästi pienempi kuin palkka, ja 1,5v meni kotihoidontuella eli käytännössä kokonaan miehen rahoilla. Aika harva tekee samalla töitä kun hoitaa lapsia, joillain se onnistuu mutta ei kaikilla. Kyse on keskimääräisessä perheessä vuosista, ainakin jos ei laita lapsiaan hoitoon vauvana. Ja kysehän oli juuri siitä, että jos ei ole vuosia poissa niin paheksutaan, koska ei vauvaa saa laittaa hoitoon. Isien osuus perhevapaista on kasvanut, ja se on kyllä hyvä juttu monesta syystä, mutta edelleen naiset pitää ihan valtaosan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Jes. Pienten lasten hoitaminen ja kotona työskentely.
Todella toimiva ratkaisu :D
Ei siinä paljon töitä pysty tekemään edes pienten koululaisten kanssa. Onnistuu toki ongelmitta sitten kun lapset ovat yläkoulussa.
Olin itsekin osittaisella hoitovapaa kun nuorempi lapsi oli 1-2 luokalla. Se ei ollut mikään mahtava ratkaisu. Siinä sai yhden päivän viikossa sai vapaata, tai vaihtoehtoisesti sai tehdän reilun tunnin lyhyempää työpäivää. Siitä sai korvauksia jotain 60 €/kk. Ei se ainakaan korvannut tulonmenetyksiä. Eikä yhden päivän vapaa hirveästi auttanut kun lapsella oli 4 tunnin koulupäivät joka päivä.
Joku 4 tunnin työpäivä etänä olisi ollut oikeasti toimiva ratkaisu.
Kaiken lisäksi töissä piti kuitenkin tehdä ihan samat työt kuin täydellä työajalla. Se nyt vaan on normi. Vaikka kuinka tekisit lyhyttä työviikkoa, niin kaikki odottavat, että teet saman verran töitä kuin täyttä työaikaa tekevät. -Se ei tullut yllätyksenä. Niin monelta tuttavalta olin kuullut, että lyhennetty työpäivä ei heillä vaikuttanut työmäärään millään tavalla.
Nykyään teen 50% työpäivää, ja joudun jatkuvasti muistuttamaan ihmisiä töissä, että teen puolikasta työpäivää enkä ehdi tekemään yhtä paljon kuin kokopäivää tekevät. Silti minulta jatkuvasti kysellään, että milloin on sejase valmis, meneekö vielä kauan, ehdinkö tekemään nämäjanämä myös. Se on aivan turhaa kuormitusta.
Olen tehnyt kotona töitä täyden palkan verran niin, että lapset oli kokonaan kotona, kerhoilivat, puolipäivähoidossa, koululaisina.
Aamulla muutama tunti kun heräävät, päiväunien aikaan jos onnistuu, illalla ja viikonloppuaamuina loput.
Menin ns päivätyöhön kun nuorin oli 8.
Kuka niitä sun lapsia hoiti silloin kun teit töitä?
Telkkari ja tietokone?
Vai ulkoilivatko keskenään?
Aamulla he nukkuivat. Nousivat yleensä 8-9 maissa. Olin siinä vaiheessa tehnyt töitä jo 3-4 tuntia. Päiväunien aikaan harvemmin nukkuvaa lasta tarvitsee erikseen hoitaa. Illalla kun isä tuli kotiin, tein loput tytöt. Jos en ehtinyt kaikkea arkipäivinä, tein töitä lauantaamuisin tuon saman aamu-unien ajan.
Oikeasti heräsit aamuneljältä töihin, ja sitten vielä neljä tuntia lisää jossain välissä? Harvalla on työ jossa tuo onnistuisi mitenkään.
Alue: Aihe vapaa
Siis mihin tuossa olisi pitänyt taipua? Maksaa vanhemmille siitä, että eivät halunneet tehdä kuin muutaman työpäivän viikossa? Mitä ihmettä?
Tekisikö kukaan enää täyttä työviikkoa, jos jokainen voisi vaan päättää että ok, nyt kun mulla on lapsia niin teen vain yhden tai kaksi työpäivää viikossa ja yhteiskunta saa maksaa mulle niistä kotipäivistä? Mietipä nyt vielä mihin tuo johtaisi.
🇺🇦🇮🇱